Lue keskustelun säännöt.
Sisarusparven suosikki/perheen kultalapsi - iskikö elämässä koskaan häpeä tai todellisuus?
19.12.2018 |
Mietin joskus mitä yksin jäänyt siskoni pohtii kun me päähän potkitut pidetään yhtä.
Epäreilu kohtelu tekee ihmiseksi, joka ei voi sietää epätasa-arvoa - ja samassa perheessä voi kasvaa joku, joka ei ymmärrä sellaista olevankaan.
Kummallista.
Kommentit (57)
En ymmärrä näitä lapsia (aikuisia), jotka ovat iloisesti käenpoikina eivätkä voi samalla millään ymmärtää, miksi sisaruksensa eivät halua olla missään tekemisissä kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä tajua tuota että muut sisarukset kääntyvät perheen lellikkiä vastaan - ikäänkuin se olisi sen lapsen vika. Vanhempi/vanhemmathan tähän syypäitä on.
Olen itsekin ollut perheen lellipentu, omat sisarukset on onneksi sen verran järkeviä että eivät katkeruuttaan kohdista minuun, vaan vanhempiini.
Olisi varmaan tullut vastauksia jos olisit otsikoinut "minkälaista on elämä kateellisten sisarusten kanssa aikuisena?"
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua tuota että muut sisarukset kääntyvät perheen lellikkiä vastaan - ikäänkuin se olisi sen lapsen vika. Vanhempi/vanhemmathan tähän syypäitä on.
Olen itsekin ollut perheen lellipentu, omat sisarukset on onneksi sen verran järkeviä että eivät katkeruuttaan kohdista minuun, vaan vanhempiini.
Jos minun vanhempani alkaisivat suosia minua muiden sisarusten kustannuksella niin se peli loppuisi heti. Myös, jos vanhempani kohtelisivat ikävästi lellipentua, niin sekin loppuisi heti.
Mitä sinä olet tehnyt tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi, vai onko sinulla vaan liian mukavaa osassasi että tuntisit empatiaa enemmän kuin keskiverto koppakuoriainen?
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua tuota että muut sisarukset kääntyvät perheen lellikkiä vastaan - ikäänkuin se olisi sen lapsen vika. Vanhempi/vanhemmathan tähän syypäitä on.
Olen itsekin ollut perheen lellipentu, omat sisarukset on onneksi sen verran järkeviä että eivät katkeruuttaan kohdista minuun, vaan vanhempiini.
Minulla on hyvät välit tähän vanhempien "lellikkiin", vaikka itse sainkin karumpaa kohtelua. Kaikki me lapset kuitenkin olemme omalla tavallamme kärsineet toimimattomasta perheestä. En halua, että lapsuudenperheen traumat pilaavat vielä mielenterveyden lisäksi sisaruussuhteetkin aikuisiällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kultainen lapsi on usein koulutettu olemaan vanhempiensa kätyri, ja toimii siinä roolissa aikuisenakin.
Sitä on vaikeaa antaa anteeksi, vaikka se ei sinänsä olisi sen kultaisen lapsi syy.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua tuota että muut sisarukset kääntyvät perheen lellikkiä vastaan - ikäänkuin se olisi sen lapsen vika. Vanhempi/vanhemmathan tähän syypäitä on.
Olen itsekin ollut perheen lellipentu, omat sisarukset on onneksi sen verran järkeviä että eivät katkeruuttaan kohdista minuun, vaan vanhempiini.
Koska ilman sinua asiat olisi toisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua tuota että muut sisarukset kääntyvät perheen lellikkiä vastaan - ikäänkuin se olisi sen lapsen vika. Vanhempi/vanhemmathan tähän syypäitä on.
Olen itsekin ollut perheen lellipentu, omat sisarukset on onneksi sen verran järkeviä että eivät katkeruuttaan kohdista minuun, vaan vanhempiini.
Minulla on hyvät välit tähän vanhempien "lellikkiin", vaikka itse sainkin karumpaa kohtelua. Kaikki me lapset kuitenkin olemme omalla tavallamme kärsineet toimimattomasta perheestä. En halua, että lapsuudenperheen traumat pilaavat vielä mielenterveyden lisäksi sisaruussuhteetkin aikuisiällä.
Meillä kävi näin. Lellilapsi otti kaiken mitä sai ja oli aivan uuvattina, että eihän tämä minun vikani ole, mitä minä tälle voin..
No hän voi miettiä sitä nyt ylhäisessä yksinäisyydessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua tuota että muut sisarukset kääntyvät perheen lellikkiä vastaan - ikäänkuin se olisi sen lapsen vika. Vanhempi/vanhemmathan tähän syypäitä on.
Olen itsekin ollut perheen lellipentu, omat sisarukset on onneksi sen verran järkeviä että eivät katkeruuttaan kohdista minuun, vaan vanhempiini.
Jos minun vanhempani alkaisivat suosia minua muiden sisarusten kustannuksella niin se peli loppuisi heti. Myös, jos vanhempani kohtelisivat ikävästi lellipentua, niin sekin loppuisi heti.
Mitä sinä olet tehnyt tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi, vai onko sinulla vaan liian mukavaa osassasi että tuntisit empatiaa enemmän kuin keskiverto koppakuoriainen?
En ole aiempi kommentoija, mutta yliarvioit lasten vaikutusmahdollisuudet. Vanhemmat kantavat itse vastuun käytöksestään. Toisiaan vastaan usutetut lapset ovat vanhempien sairaan valtapelin uhreja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta miksi tämä kultalapsi hylätään muiden sisaruksien toimesta? Eihän tämä kultalapsi ole päättänyt olevansa kultalapsi vaan syylliset ovat vanhemmissa. Olette katkeria ihan väärälle kohteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua tuota että muut sisarukset kääntyvät perheen lellikkiä vastaan - ikäänkuin se olisi sen lapsen vika. Vanhempi/vanhemmathan tähän syypäitä on.
Olen itsekin ollut perheen lellipentu, omat sisarukset on onneksi sen verran järkeviä että eivät katkeruuttaan kohdista minuun, vaan vanhempiini.
Jos minun vanhempani alkaisivat suosia minua muiden sisarusten kustannuksella niin se peli loppuisi heti. Myös, jos vanhempani kohtelisivat ikävästi lellipentua, niin sekin loppuisi heti.
Mitä sinä olet tehnyt tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi, vai onko sinulla vaan liian mukavaa osassasi että tuntisit empatiaa enemmän kuin keskiverto koppakuoriainen?
En ole aiempi kommentoija, mutta yliarvioit lasten vaikutusmahdollisuudet. Vanhemmat kantavat itse vastuun käytöksestään. Toisiaan vastaan usutetut lapset ovat vanhempien sairaan valtapelin uhreja.
Puhun nyt aikuisista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua tuota että muut sisarukset kääntyvät perheen lellikkiä vastaan - ikäänkuin se olisi sen lapsen vika. Vanhempi/vanhemmathan tähän syypäitä on.
Olen itsekin ollut perheen lellipentu, omat sisarukset on onneksi sen verran järkeviä että eivät katkeruuttaan kohdista minuun, vaan vanhempiini.
Jos minun vanhempani alkaisivat suosia minua muiden sisarusten kustannuksella niin se peli loppuisi heti. Myös, jos vanhempani kohtelisivat ikävästi lellipentua, niin sekin loppuisi heti.
Mitä sinä olet tehnyt tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi, vai onko sinulla vaan liian mukavaa osassasi että tuntisit empatiaa enemmän kuin keskiverto koppakuoriainen?
Kyllähän mulla tietysti oli huono omatunto useinkin, mutta rahan ja materian himo otti vallan. En mä teini-ikäisenä osannut sanoa ei esimerkiksi merkkivaatteille ja lomamatkoille, vaikka samaan aikaan tiesin miten väärin se on. Aikuisena tän on oikeastaan vasta kunnolla tajunnut. Ei ole mun mielestä oikein sysätä lapsen harteille jotain tasa-arvon ylläpitoa, kyllä se ihan niiden kasvattajien tehtävä on.
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi tämä kultalapsi hylätään muiden sisaruksien toimesta? Eihän tämä kultalapsi ole päättänyt olevansa kultalapsi vaan syylliset ovat vanhemmissa. Olette katkeria ihan väärälle kohteelle.
Itselläni sisarukseni oli täysi ihmisperse kyllä lapsuudessa. Ei puhunut minulle ekaan 6 vuoteen, sitten lähinnä alkoi kahden kesken kertoa että kaikki vihaa minua jne. Ja ympäristö kyllä vahvisti näitä puheita, kun hän sai kaiken sateena päälleen ja itse en mitään.
Että minun puolesta hän voi.. no en sano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua tuota että muut sisarukset kääntyvät perheen lellikkiä vastaan - ikäänkuin se olisi sen lapsen vika. Vanhempi/vanhemmathan tähän syypäitä on.
Olen itsekin ollut perheen lellipentu, omat sisarukset on onneksi sen verran järkeviä että eivät katkeruuttaan kohdista minuun, vaan vanhempiini.
Jos minun vanhempani alkaisivat suosia minua muiden sisarusten kustannuksella niin se peli loppuisi heti. Myös, jos vanhempani kohtelisivat ikävästi lellipentua, niin sekin loppuisi heti.
Mitä sinä olet tehnyt tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi, vai onko sinulla vaan liian mukavaa osassasi että tuntisit empatiaa enemmän kuin keskiverto koppakuoriainen?
En ole aiempi kommentoija, mutta yliarvioit lasten vaikutusmahdollisuudet. Vanhemmat kantavat itse vastuun käytöksestään. Toisiaan vastaan usutetut lapset ovat vanhempien sairaan valtapelin uhreja.
Puhun nyt aikuisista ihmisistä.
Perhekuvio ei toimimattomassa perheessä pohjimmiltaan muutu, vaikka aika kuluukin. Se ei muutu, koska vanhemmat haluavat pitää kaikkia lapsiaan tiukasti otteessaan. Kuvio on lähes mahdoton murskata sisäpuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua tuota että muut sisarukset kääntyvät perheen lellikkiä vastaan - ikäänkuin se olisi sen lapsen vika. Vanhempi/vanhemmathan tähän syypäitä on.
Olen itsekin ollut perheen lellipentu, omat sisarukset on onneksi sen verran järkeviä että eivät katkeruuttaan kohdista minuun, vaan vanhempiini.
Jos minun vanhempani alkaisivat suosia minua muiden sisarusten kustannuksella niin se peli loppuisi heti. Myös, jos vanhempani kohtelisivat ikävästi lellipentua, niin sekin loppuisi heti.
Mitä sinä olet tehnyt tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi, vai onko sinulla vaan liian mukavaa osassasi että tuntisit empatiaa enemmän kuin keskiverto koppakuoriainen?
Kyllähän mulla tietysti oli huono omatunto useinkin, mutta rahan ja materian himo otti vallan. En mä teini-ikäisenä osannut sanoa ei esimerkiksi merkkivaatteille ja lomamatkoille, vaikka samaan aikaan tiesin miten väärin se on. Aikuisena tän on oikeastaan vasta kunnolla tajunnut. Ei ole mun mielestä oikein sysätä lapsen harteille jotain tasa-arvon ylläpitoa, kyllä se ihan niiden kasvattajien tehtävä on.
Eikä lapselle edes pidä sysätä moista. Hyvähän on se monien sanoa aikuisena, että olisi tehnyt sitä ja tätä mutta totuus on se, etteivät lapset ajattele samalla tavalla kuin aikuiset eivätkä edes pysty samanlaiseen ajatteluun.
Itse en ollut kultalapsi vaan päinvastoin, mutta en ikinä syyttäisi meidän perheen kultalasta hänen tilanteesta, vaan syyllisiä ovat ihan meidän vanhemmat. Heidän mielestäänhän yksi meidän sisaruksista oli muita arvokkaampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua tuota että muut sisarukset kääntyvät perheen lellikkiä vastaan - ikäänkuin se olisi sen lapsen vika. Vanhempi/vanhemmathan tähän syypäitä on.
Olen itsekin ollut perheen lellipentu, omat sisarukset on onneksi sen verran järkeviä että eivät katkeruuttaan kohdista minuun, vaan vanhempiini.
Jos minun vanhempani alkaisivat suosia minua muiden sisarusten kustannuksella niin se peli loppuisi heti. Myös, jos vanhempani kohtelisivat ikävästi lellipentua, niin sekin loppuisi heti.
Mitä sinä olet tehnyt tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi, vai onko sinulla vaan liian mukavaa osassasi että tuntisit empatiaa enemmän kuin keskiverto koppakuoriainen?
Kyllähän mulla tietysti oli huono omatunto useinkin, mutta rahan ja materian himo otti vallan. En mä teini-ikäisenä osannut sanoa ei esimerkiksi merkkivaatteille ja lomamatkoille, vaikka samaan aikaan tiesin miten väärin se on. Aikuisena tän on oikeastaan vasta kunnolla tajunnut. Ei ole mun mielestä oikein sysätä lapsen harteille jotain tasa-arvon ylläpitoa, kyllä se ihan niiden kasvattajien tehtävä on.
Juu ei, mutta sun ongelmasi on aika pieni verrattuna siihen että sisaruksesi ovat todnäk itsemurhan partaalla olevia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua tuota että muut sisarukset kääntyvät perheen lellikkiä vastaan - ikäänkuin se olisi sen lapsen vika. Vanhempi/vanhemmathan tähän syypäitä on.
Olen itsekin ollut perheen lellipentu, omat sisarukset on onneksi sen verran järkeviä että eivät katkeruuttaan kohdista minuun, vaan vanhempiini.
Jos minun vanhempani alkaisivat suosia minua muiden sisarusten kustannuksella niin se peli loppuisi heti. Myös, jos vanhempani kohtelisivat ikävästi lellipentua, niin sekin loppuisi heti.
Mitä sinä olet tehnyt tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi, vai onko sinulla vaan liian mukavaa osassasi että tuntisit empatiaa enemmän kuin keskiverto koppakuoriainen?
Kyllähän mulla tietysti oli huono omatunto useinkin, mutta rahan ja materian himo otti vallan. En mä teini-ikäisenä osannut sanoa ei esimerkiksi merkkivaatteille ja lomamatkoille, vaikka samaan aikaan tiesin miten väärin se on. Aikuisena tän on oikeastaan vasta kunnolla tajunnut. Ei ole mun mielestä oikein sysätä lapsen harteille jotain tasa-arvon ylläpitoa, kyllä se ihan niiden kasvattajien tehtävä on.
Juu ei, mutta sun ongelmasi on aika pieni verrattuna siihen että sisaruksesi ovat todnäk itsemurhan partaalla olevia ihmisiä.
Täysin asiatonta syyllistää ihmisiä tuolla tavoin. Jokainen oireilee lapsuudenperheen ongelmia omalla tavallaan, vaikka saisikin erityiskohtelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua tuota että muut sisarukset kääntyvät perheen lellikkiä vastaan - ikäänkuin se olisi sen lapsen vika. Vanhempi/vanhemmathan tähän syypäitä on.
Olen itsekin ollut perheen lellipentu, omat sisarukset on onneksi sen verran järkeviä että eivät katkeruuttaan kohdista minuun, vaan vanhempiini.
Jos minun vanhempani alkaisivat suosia minua muiden sisarusten kustannuksella niin se peli loppuisi heti. Myös, jos vanhempani kohtelisivat ikävästi lellipentua, niin sekin loppuisi heti.
Mitä sinä olet tehnyt tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi, vai onko sinulla vaan liian mukavaa osassasi että tuntisit empatiaa enemmän kuin keskiverto koppakuoriainen?
Kyllähän mulla tietysti oli huono omatunto useinkin, mutta rahan ja materian himo otti vallan. En mä teini-ikäisenä osannut sanoa ei esimerkiksi merkkivaatteille ja lomamatkoille, vaikka samaan aikaan tiesin miten väärin se on. Aikuisena tän on oikeastaan vasta kunnolla tajunnut. Ei ole mun mielestä oikein sysätä lapsen harteille jotain tasa-arvon ylläpitoa, kyllä se ihan niiden kasvattajien tehtävä on.
Juu ei, mutta sun ongelmasi on aika pieni verrattuna siihen että sisaruksesi ovat todnäk itsemurhan partaalla olevia ihmisiä.
Ehkä ongelmat johtuvat ihan jostain muusta, kun kultalapsesta jos ihan itsemurhan partaalla ollaan
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen ehjän persoonan kehittymiseen tärkein paikka on perhe. Kun olet ymmärryksesi alkumetreiltä asti kokenut epäoikeudenmukaisuutta, niin mielestäni tätä voi verrata johonkin kidutukseen, sotaan ja vankileiriin. Koskaan ei ole rakastettu, hyväksytty. Sen lisäksi, että olet ollut huono, olet nähnyt, aistinut, haistanut ja melkein maistanut kuinka vertaisesi on täydellinen. Täydellinen niille, joita sinä rakastat. Mutta sinäpä et ole. Sinä et kelpaa.
Itseltään kysyy jo polvenkorkuisena, että miten huono ja paha ihminen voin olla, kun en edes perheelleni kelpaa.
Että tällaisesta tunnemaailmasta ei ehkä kannata odottaa mitään loogisia "no miksi te sitä kultalasta sorratte" kysymyksiä. Lähinnä voi mielestäni olla tyytyväinen ettei ota omaa tai jonkun toisen henkeä joku kaunis päivä.
Olet selvästi terapian tarpeessa.
Tuo olisi voinut olla oma kirjoitukseni...