Apua, meillä on koira ja mies on kutsunut kylään ihmisiä joiden lapset pelkää hysteerisesti koiria

Oudot vanhemmat, kun tulevat lasten kanssa. 

Itse ehkä toimisin niin, että kun perhe tulee komentaisin koiran petilleen. Kun perhe saa vaatteet riisuttua pyytäisin heidät sohvalle istumaan. Sitten kertoisin, että koira haluaisi käydä heitä tervehtimässä ja pyytäisin heitä pysymään rauhassa paikallaan ja antaisin koiralle luvan tulla pois pedistään. 

Koiran tervehdittyä heitä (enemmän tai vähemmän kiljumisen säestämänä). Pyytäisin koiran luokseni ja rapsuttelisin/muuten viihdyttäisin sitä ja jatkaisin seurustelua. Antaisin koiran liikkua kotonaan normaalisti, kunhan ei ehdoin tahdoin tunge vieraiden luo (jos kerta selkeästi eivät tahdo koiran kanssa seurustella).

Kun poistuisin huoneesta (esim. kahvin keittoon ) houkuttelin koiran luontevasti mukaani.

Jos vieraat selkeästi pyytävät, niin laittaisin koiran hihnaan ja pitäisin hihnassa vierailun ajan, vaikka minusta koiran ei tarvitse omassa kodissaan olla narussa, niin joustaisin vieraiden vuoksi. Toisaalta en kutsuisi näitä vieraita toista kertaa vaan ehdottaisin tapaamista jossain julkisella paikalla tai siellä mökillä, jossa oleskelu onnistuu paremmin (vaikka ei sielläkään kyllä kuulosta luontevalta).

Jos pitkämielisyytesi ( ja koiran pitkämielisyys) riittää, niin voit kysyä lapsilta haluaisvatko he tutustua koiraan esim. silittämällä sitä kun pidät kiinni tai antamalla koiralle namipaloja/luun tms.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kanssa tuollaisen perheen, jossa äiti on tartuttanut hysteerisen koirapelkonsa lapsiin. Perheen isä on kuitenkin ihan fiksu tapaus ja on yrittänytkin lapsia tutustuttaa koiriin, mutta äiti on pilannut nuokin yritykset... Ymmärrän, että ihmisillä voi olla koirapelkoa, mutta mielestäni lapsiin sitä ei saa tartuttaa ja vielä sellaisella hysteerisellä vauhkotuksella! Lapset siis kiljuu kädet ylhäällä ja äiti menee seiniä pitkin ja toistelee lapsille, että älä vaan mene lähelle... Mahdetaankohan tuntea sama perhe?

He vielä tietävät, että teillä on koira, joten miksi edes tulevat!?

Miehet on sopineet vierailusta keskenään. Meille on siis tulossa muitakin vieraita ja mieheni kysyi sitten voiko kutsua nämäkin AIKUISET. Sanoin että tietenkin. Ja jostain syystä nämä sitten ilmoittivat ensin tulevansa ja sitten myöhemmin että ottavat lapset mukaan. Hoitaja kai peruuntunut tai jotain. Ehkä ne on unohtaneet että meillä on koira?

Muiden vieraiden takia en voi lähteä lenkille, muuten varmaan lähtisinkin. Mutta koitan jotenkin tosiaan rajata koiran eteiseen.

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ratkaistu niin että koira laitetaan taluttimeen kiinni vaikka tuolin jalkaan,siis siihen huoneeseen missä ihmisetkin ovat,lapset saavat kiertää sen välimatkan päästä.Usein on käynyt niin että lapset ovat lopulta käyneet koiraa tervehtimässä kanssani ja silittäneetkin.

Oikein hyvä, tervettä järkeä

Vierailija kirjoitti:

Itse ehkä toimisin niin, että kun perhe tulee komentaisin koiran petilleen. Kun perhe saa vaatteet riisuttua pyytäisin heidät sohvalle istumaan. Sitten kertoisin, että koira haluaisi käydä heitä tervehtimässä ja pyytäisin heitä pysymään rauhassa paikallaan ja antaisin koiralle luvan tulla pois pedistään. 

Koiran tervehdittyä heitä (enemmän tai vähemmän kiljumisen säestämänä). Pyytäisin koiran luokseni ja rapsuttelisin/muuten viihdyttäisin sitä ja jatkaisin seurustelua. Antaisin koiran liikkua kotonaan normaalisti, kunhan ei ehdoin tahdoin tunge vieraiden luo (jos kerta selkeästi eivät tahdo koiran kanssa seurustella).

Kun poistuisin huoneesta (esim. kahvin keittoon ) houkuttelin koiran luontevasti mukaani.

Jos vieraat selkeästi pyytävät, niin laittaisin koiran hihnaan ja pitäisin hihnassa vierailun ajan, vaikka minusta koiran ei tarvitse omassa kodissaan olla narussa, niin joustaisin vieraiden vuoksi. Toisaalta en kutsuisi näitä vieraita toista kertaa vaan ehdottaisin tapaamista jossain julkisella paikalla tai siellä mökillä, jossa oleskelu onnistuu paremmin (vaikka ei sielläkään kyllä kuulosta luontevalta).

Jos pitkämielisyytesi ( ja koiran pitkämielisyys) riittää, niin voit kysyä lapsilta haluaisvatko he tutustua koiraan esim. silittämällä sitä kun pidät kiinni tai antamalla koiralle namipaloja/luun tms.

Lapset on pienempänä silitelleetkin meidän koiraa ja kuulemma olleet kiinnostuneita koirista. Mutta viimeisen vuoden aikana niiden koirapelko on jotenkin ryöpsähtänyt. Ilmeisesti ihan pienenä tunsivat lapsen luontaista kiinnostusta eläintä kohtaa mutta nyt sitten äidin vaikutus alkaa tuntua. Surullista.

Ja tottakai meidän koiraa saa silitellä jos lapsi tahtoo. Koira ei kyllä lapsista välitä vähääkään mutta sietää silittelyn kumminkin hyvin ja vahdin tietysti aina vieressä.

-ap-

Johan on kumma ,kun et voi sitä koiraa laittaa makkariin ruoka ja juomakupin sekä sen pedin kanssa.

Ei se sitä pilaa ,jos kerran on siellä.

Sinä se tässä rajoittunut olet .jos et tuota voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset on pienempänä silitelleetkin meidän koiraa ja kuulemma olleet kiinnostuneita koirista. Mutta viimeisen vuoden aikana niiden koirapelko on jotenkin ryöpsähtänyt. Ilmeisesti ihan pienenä tunsivat lapsen luontaista kiinnostusta eläintä kohtaa mutta nyt sitten äidin vaikutus alkaa tuntua. Surullista.

-ap-

Vai niin. Ilmeisesti nämä vieraat ovat olleet teillä jo useamman kerran tämän vuoden aikana, kun tiedät noin tarkkaan, että koirapelko on ryöpsähtänyt käsistä. Mikä siis on ongelma? Kun tämä kaikki on teille jo tuttua, niin toimitte nyt samoin kuin ennen. 

Jään odottamaan, mitä selityksiä tulet nyt keksimään, että tämäkään neuvo ei käy. Eihän mikään neuvo provoon voi tepsiä. 

Itse olen lapsena pelännyt ihan hysteerisenä koiria ja se rajoitti tosi paljon elämää. Lopetin käymästä kylässä perheissä jossa oli koira ja koulumatkankin suunnittelin niin ettei ole koiria matkan varrella.

En ikinä haluaisi omille lapsilleni samaa ja yritän kaikin keinoin olla tartuttamatta pelkoa heihin. Esikoinen kylläkin pelkää koiria tosi paljon(ei onneksi niin paljoa kuin minä aikanaan), seuraava vähän ja pari nuorinta ei ollenkaan.

No, itse voitin pahimman koirapelkoni varhaisaikuisena kun oli pakko tottua niihin. Eli jos teidän koira on rauhallinen ja kiltin näköinen niin nyt voisi olla hyvä hetki voittaa lasten koirapelko.

Parhaiten se käy niin että lapsi tulee koiran luo ja itse pääsee tekemään tuttavuutta. Ei niin että koira pyörii ympärillä ja mahdollisesti vielä haukkuu ja haistelee paljon. Tuo on oikeasti ihan hirveä tilanne koirapelkoiselle.

Kerrot lapsille kuinka koira kohdataan ilman pelottelua ja näytät esimerkkiä. Nämä nyt kyllä varmaan koiranomistajana osastakin jo mutta kerroin silti 😊

Toivottavasti vierailu sujuu kuitenkin hyvin kaikilla osapuolilla!

Vierailija kirjoitti:

Johan on kumma ,kun et voi sitä koiraa laittaa makkariin ruoka ja juomakupin sekä sen pedin kanssa.

Ei se sitä pilaa ,jos kerran on siellä.

Sinä se tässä rajoittunut olet .jos et tuota voi tehdä.

No, minä taas en ymmärrä miksi koiraa pitäisi rajoittaa omassa kodissaan, jos kerta on rauhallinen tapaus. Toinen mitä en ymmärrä on se, että lasten äiti lietsoo tuota koirapelkoa. Ovat varmaan hyvin tietoisia, että talossa on koira.

Selvennykseksi, että itse en ole koiraihminen, enkä niistä välitä, mutta kotonaan koiran on saatava olla vapaasti. Jos ei sovi vieraille, niin sitten pitää jättää vierailu välistä.

En ymmärrä miksi joidenkin mielestä ei toisia, tässä koirapelkoisia tarvitse ottaa huomioon? Varsinkin jos on oletettavissa pelkokiljuntaa. En telkeisi koiraa mihinkään ihme paikkaa, mutta voisin rajoittaa jonkun alueen sille. Esim tuossa juuri eteinen. Suurin osa ihmisistä ei halua vieraiden koirien tulevan iholle. Eli rajoitus palvelee muitakin vieraita.

En ole koiravihaaja. En ole yltiöpäinem koirahullukaan.

Minusta on ikävää, että syyllistät perheen vanhempia lasten koirapelosta. Lähes aina koirapelko saa alkunsa jostain lapsen mielestä pelottavasta kohtaamisesta jonkun koiran kanssa, esim. siitä, kun koiran omistaja antaa "ihan kiltin" ison koiransa pomppia haukkuen lasta vastaan. Kuka teistä ei pelkäisi, jos itsenne kokoinen eläin pomppisi teitä vastaan ja pitäisi samalla kovaa ääntä?

Kun lapsi on saanut pelottavia kokemuksia yhdestä koirasta, siirtyy pelko helposti muihinkin koiriin. Parhaiten pelkoon auttaa se, jos lapsi saa miellyttäviä kokemuksia oikeasti kiltistä ja rauhallisesta koirasta tarpeeksi turvalliselta tuntuvassa tilanteessa. Yleensä turvallisuuden tunnetta lisää selvästi se, että koira on omistajalla kiinni hihnassa. Lapsen on vaikea luottaa siihen, että irrallaan kulkeva koira ei voisi yhtäkkiä hyökätä kimppuun, vaikka se juuri nyt olisikin rauhallinen. Ehdotan, että annat koiran tervehtiä lapsia niin, että se on sinulla kiinni hihnassa. Sen jälkeen koiran rajaaminen eteiseen kuulostaa hyvältä idealta.

Mieti, miten itse toivoisit isäntäväen toimivan, jos menisit kylään paikkaan, jossa lemmikkinä on täysikokoinen karhu, joka isäntäväen mukaan on täysin kesy. Perheen lapset suhtautuvat koiraasi todennäköisesti suunnilleen samalla tavalla kuin sinä suhtautuisit lemmikkikarhuun.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi joidenkin mielestä ei toisia, tässä koirapelkoisia tarvitse ottaa huomioon? Varsinkin jos on oletettavissa pelkokiljuntaa. En telkeisi koiraa mihinkään ihme paikkaa, mutta voisin rajoittaa jonkun alueen sille. Esim tuossa juuri eteinen. Suurin osa ihmisistä ei halua vieraiden koirien tulevan iholle. Eli rajoitus palvelee muitakin vieraita.

En ole koiravihaaja. En ole yltiöpäinem koirahullukaan.

Kyllä se on sen hysteerisesti koirapelkoisen vastuulla miettiä voiko mennä kylään, eikä omistajan tehtävä rajoittaa koiransa elämää sen kotona. 

Meillä on todettu että kylään saa tulla, kun käärmekammoinen on asiasta kysynyt. Mutta sanottu, että terraariot on näkösällä, jos et kestä, sitten ei voi mitään. Ei ole tullut. Samoin kenelläkään joka meidän eläimiä arvostelee, ei ole asiaa kylään (esimerkiksi mummini ei voinut sietää rottiamme). Talo elää tavallaan. Jos jokin meidän talon asukkaissa häiritsee, ei tarvitse tulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan on kumma ,kun et voi sitä koiraa laittaa makkariin ruoka ja juomakupin sekä sen pedin kanssa.

Ei se sitä pilaa ,jos kerran on siellä.

Sinä se tässä rajoittunut olet .jos et tuota voi tehdä.

No, minä taas en ymmärrä miksi koiraa pitäisi rajoittaa omassa kodissaan, jos kerta on rauhallinen tapaus. Toinen mitä en ymmärrä on se, että lasten äiti lietsoo tuota koirapelkoa. Ovat varmaan hyvin tietoisia, että talossa on koira.

Selvennykseksi, että itse en ole koiraihminen, enkä niistä välitä, mutta kotonaan koiran on saatava olla vapaasti. Jos ei sovi vieraille, niin sitten pitää jättää vierailu välistä.

Tuskin äiti lietsoo, vaan itse pelkää myös. Oman lapsen kimppuun kävi leikkivä nuori koira. Itse olin kauempana ja koiran omistaja ei tehnyt mitään vaikka lapsi selkeästi oli kauhuissaan. Iso pentu sai retuuttaa lasta ennen kuin ehdin paikalle. Siitä alkoi kauhea koirapelko. Ei auta minun selittelyt tms. Itse olen kasvanut koirien keskellä, mutta tajusin ottaa huomioon toisten pelot ja tottumattomuuden. Lapsi on nyt teini ja edelleen koirapelko en, vaikka sitä on siedätetty. Pelkoa ei olisi, jos koiran omistaja olisi ottanut toiset huomioon. Se että pentukoira vain leikki, ei merkitse mitään pienelle lapselle jota koira retuuttaa. Ikuisesti olen katkera.

Jos he kerran tietävät että teillä on koira, niin varmaan myös ymmärtävät, että koira on kotonaan. Eli ihan tietoisesti päättävät tulla koiran kotiin, eivät voi olettaa että työnnätte sen jonnekin piiloon. Siinäpähän tottuvat.

Asutko sellaisessa paikassa, että voisit viedä koiran autoon siksi aikaa? Tietysti tämä on aikalailla viimeinen keino, mutta itse olen käyttänyt kerran lyhyen aikaa kun mikään muu ei tullut kyseeseen. Silloin oli syksy, mutta nyt laittaisin jotain takkia koiralle päälle jos lyhytturkkinen. Ja meidän koira kyllä viihtyy autossa hyvin, en tiedä sitten miten teillä.

Sun kotisi on myös koiran koti. Joko vieraat elävät tämän asian kanssa, tai sitten tapaatte näitä ihmisiä jossain muualla kuin teidän kodissa.

Millainen koiran omistaja oikein olet jos sinulla ei ole häkkiä sitä koiraa varten? Monet pitää koiraansa häkissä esim työpäivän ajan, ettei ne pääse tekemään tuhojaan.

Soita tälle perheelle ja muistuta, että Teillä on koira. Sano, että lapset ovat tervetulleita, mutta koiran oleskelua ei tulla rajoittamaan. Kerro myös, että saavat itse vahtia lapsiaan ja opettaa näille käytöstapoja (kiljuminen) koska paikalla on muitakin vieraita ja haluaisit keskittyä muihin emännän velvollisuuksiin. Ei ole mielestäni sinun velvollisuutesi kytätä miten lapset pärjäävät kerta et ole lapsia edes kutsunut.

Tietävätkö muut vieraat, että paikalla on lapsia? Itse en ehkä olisi ilahtunut jos menisin illanviettoon ja paikalla olisi kiljuvia pentuja.

Vierailija kirjoitti:

Soita tälle perheelle ja muistuta, että Teillä on koira. Sano, että lapset ovat tervetulleita, mutta koiran oleskelua ei tulla rajoittamaan. Kerro myös, että saavat itse vahtia lapsiaan ja opettaa näille käytöstapoja (kiljuminen) koska paikalla on muitakin vieraita ja haluaisit keskittyä muihin emännän velvollisuuksiin. Ei ole mielestäni sinun velvollisuutesi kytätä miten lapset pärjäävät kerta et ole lapsia edes kutsunut.

Tietävätkö muut vieraat, että paikalla on lapsia? Itse en ehkä olisi ilahtunut jos menisin illanviettoon ja paikalla olisi kiljuvia pentuja.

Koiran voi käskeä 'nukkumaan' petiinsä ja lapsille voi sanoa, että koira syö teidät jos huudatte.

Minusta koiraa ei pidä rajata. Vanhemmat huolehtikoon lapsistaan.

Meidän koira stressaantuu pienistä lapsista, joten laitamme sen portin taa lapsivieraiden tullessa. Sieltä saakatsella rauhassa, mutta ei tarvitse pelätä tulevansa kosketetuksi.