Kirkosta eronneille. Mikä oli syysi erota.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan oikeastaan uskonut. Tavan vuoksi tuli vaan roikuttua mukana ja se jollain tapaa edelleenkin tuntuu olevan minulle enemmän osa kulttuuria kuin uskontoa. Ennen ajattelin että maksan kirkollisveroa sen diakoniatyön ja vapaaehtoistoiminnan vuoksi, luterilaiset kirkot tarjoavat monille yksinäisille lohtua ja kuuntelijaa. Sitten tuli jotenkin peräkkäin tosi typeriä saarnoja parissa rippijuhlissa ja en pystynyt enää olemaan ajattelematta, että maksan kirkollisverostani tuonkin mölisijän palkan. Siispä päätin sitten erota.

Jos joku kuuluu kirkkoon hyväntekeväisyyden vuoksi, kannattaa ottaa selvää kirkon rahankäytöstä. Kuinka iso osa menee hallintokuluihin, kuinka iso osa hyväntekeväisyyteen jne? Mikä on kustannustehokkuus verrattuna johonkin muuhun hyvää tekevään järjestöön, jonka arvot voisi allekirjoittaa, esim. Unicef, Amnesty,  MLL? Mikään järjestöhän ei ole tehokas hyväntekijä vain siksi, että he kertovat itse tekevänsä hyvää ja heillä on rahaa brändätä itsensä hyväntekijöiksi.

Ahdasmielisyys seksuaalisesti erilaisia kohtaan. Polyamorinen suhde on tätä päivää, kuten Ylenkin dokumentissa nähtiin. Kirkko ei suostu vihkimään minua ja kahta naista, vaikka rakastamme toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

---- Tähän vielä päälle se että nykyinen kirkko ei edes puolusta omaa uskontoaan ja arvojaan, ja siihen päälle vielä rikkoo lakia milloin milläkin tavalla niin EI, EI ja EI!

Pitää paikkansa. Tämä kristillinen Eurooppa vaihtuu muutamassa lyhyessä vuosikymmenessä lslamistiseksi Euroopaksi. Suurin syypää ovat kristityt itse, jotka aiheuttavat tämän.

Jo ennen rippikoulua tiesin, ettei minkäänlainen uskonto ole minua varten. En uskonut mihinkään jumaliin ja kristinusko tökki todella pahasti. Kammottava vallanpitäjien aivopesumenetelmähän se vain on. Isä pakotti käymään rippikoulun, mutta erosin kirkosta heti, kun täytin 18. Silloin piti vielä käydä kirkkoherranvirastossa täyttämässä lomake ja naiset tiskin takana katsoivat pahasti :D 

Vierailija kirjoitti:

Ahdasmielisyys seksuaalisesti erilaisia kohtaan. Polyamorinen suhde on tätä päivää, kuten Ylenkin dokumentissa nähtiin. Kirkko ei suostu vihkimään minua ja kahta naista, vaikka rakastamme toisiamme.

Lakkoon seurakunnassa kyllä vois onnistua. Kysy.

Kirkko ei kannata naisen oikeuksia. Te jotka aina uhoatte miten sukunimi on vapaa valinta, toivottavasti olette eronneet kirkosta ;) Kirkko nimittäin ei kannata naisen oikeutta valita omaa sukunimeä, vaan kirkko vastusti lakimuutosta 80-luvulla. Kirkko on ollut mukana monissa muissakin naista ja lapsia alentavissa asioissa.

Naiset voisivat vihdoin hankkia itsekunnioituksen ja kääntää selkänsä jumalalle joka vihaa teitä ja kutsuu teitä typeriksi lehmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kirkosta eroaminen kertoo teidän moraalitappiosta. Ettekö halua päästä taivaaseen? Kirkosta eroaminen on varma kadotukseen joutuminen.

Höpöhöpö. Käyn taivaassa noin kerran kuussa Finnairin ja SAS:n kanssa, ja GPS minulla on ollut jo kohta 30 vuotta joten en todellakaan ole katoamassa minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Niin syitä tässä kyselisin itse kultakin. Miksi erositte kirkosta? Uskon puute? Raha? Kirkon kanta? Päivi Räsänen?

Itse älysin 18-vuotiaana, etten oikeastaan enää usko jumalaan. Rippikoulussa aikoinaan opeteltu uskontunnustus tuntui ihan hölynpölyltä. Tämän älyttyäni menin ja erosin kirkosta tunnetun sivuston kautta. Rahalla ei tuolloin ollut merkitystä päätökseeni.

En halua kannattaa toimintaa, mihin en usko yhtään.

Jumalaan uskon, mutta en kirkkoon.

Vierailija kirjoitti:

Kirkko ei kannata naisen oikeuksia. Te jotka aina uhoatte miten sukunimi on vapaa valinta, toivottavasti olette eronneet kirkosta ;) Kirkko nimittäin ei kannata naisen oikeutta valita omaa sukunimeä, vaan kirkko vastusti lakimuutosta 80-luvulla. Kirkko on ollut mukana monissa muissakin naista ja lapsia alentavissa asioissa.

Naiset voisivat vihdoin hankkia itsekunnioituksen ja kääntää selkänsä jumalalle joka vihaa teitä ja kutsuu teitä typeriksi lehmiksi.

Intersektionaalinen feminismi näkee kirkon ongelmallisena. Myös Jeesus on ongelma, koska oli mies, puhumattakaan 12 opetuslapsesta. Kaikki. Miehiä.

Syyni erota kirkosta oli lukion hirveä uskonnonopettaja. Ihan järkyttävä haahka, joka otti mut silmätikukseen. Erosin kirkosta, että pääsisin pois hänen tunneiltaan.

UskovaN kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirkosta eroaminen kertoo teidän moraalitappiosta. Ettekö halua päästä taivaaseen? Kirkosta eroaminen on varma kadotukseen joutuminen.

Höpöhöpö! Usko Jeesukseen Kristukseen ja hänen ristikuolemaansa ihmiskunnan syntien sovituksena riittää! Ei tarvitse kuulua kirkkoon.

Ei tarvi myöskään uskoa mihinkään satuihin koska mitään noista asioista ei ole olemassakaan.

Sen kammottavan epäsiistin naispiispan dokailut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirkko ei kannata naisen oikeuksia. Te jotka aina uhoatte miten sukunimi on vapaa valinta, toivottavasti olette eronneet kirkosta ;) Kirkko nimittäin ei kannata naisen oikeutta valita omaa sukunimeä, vaan kirkko vastusti lakimuutosta 80-luvulla. Kirkko on ollut mukana monissa muissakin naista ja lapsia alentavissa asioissa.

Naiset voisivat vihdoin hankkia itsekunnioituksen ja kääntää selkänsä jumalalle joka vihaa teitä ja kutsuu teitä typeriksi lehmiksi.

Intersektionaalinen feminismi näkee kirkon ongelmallisena. Myös Jeesus on ongelma, koska oli mies, puhumattakaan 12 opetuslapsesta. Kaikki. Miehiä.

Mites Islam, se kyllä kelpaa?

Raha. Kirkkossahan voi käydä maksamattakin.

Vierailija kirjoitti:

Niin syitä tässä kyselisin itse kultakin. Miksi erositte kirkosta? Uskon puute? Raha? Kirkon kanta? Päivi Räsänen?

Itse älysin 18-vuotiaana, etten oikeastaan enää usko jumalaan. Rippikoulussa aikoinaan opeteltu uskontunnustus tuntui ihan hölynpölyltä. Tämän älyttyäni menin ja erosin kirkosta tunnetun sivuston kautta. Rahalla ei tuolloin ollut merkitystä päätökseeni.

En halua maksaa turhasta. Eli   jos en käytä, en maksa eikä  kirkolla ole mitään tarjottavaa mulle.

Muistan että ennen riparia uskoin. Riparilla kuuntelin niitä juttuja viikon ja olin että mitä helvettiä, eihän nää ole mitenkään järkeviä 😁. Eli alkoi järki ja tiede voittamaan lapsenuskoni. Erosin 18v koska en halunnut tunnustaa jotain mihin en usko + kun uhkasi mennä ekan kerran kirkollisveroa.

Erosin heti kun täytin 18. Syitä mm.: en usko Jumalaan, en ole uskonnollinen, en halua maksaa kirkollisveroa, en koskaan osallistu seurakunnan tapahtumiin, en usko kirkkoon instituutiona.

Erosin juuri tätä ketjua luettuani kun tajusin, että ei minulla ole yhtäkään syytä kuulua kirkkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan oikeastaan uskonut. Tavan vuoksi tuli vaan roikuttua mukana ja se jollain tapaa edelleenkin tuntuu olevan minulle enemmän osa kulttuuria kuin uskontoa. Ennen ajattelin että maksan kirkollisveroa sen diakoniatyön ja vapaaehtoistoiminnan vuoksi, luterilaiset kirkot tarjoavat monille yksinäisille lohtua ja kuuntelijaa. Sitten tuli jotenkin peräkkäin tosi typeriä saarnoja parissa rippijuhlissa ja en pystynyt enää olemaan ajattelematta, että maksan kirkollisverostani tuonkin mölisijän palkan. Siispä päätin sitten erota.

Jos joku kuuluu kirkkoon hyväntekeväisyyden vuoksi, kannattaa ottaa selvää kirkon rahankäytöstä. Kuinka iso osa menee hallintokuluihin, kuinka iso osa hyväntekeväisyyteen jne? Mikä on kustannustehokkuus verrattuna johonkin muuhun hyvää tekevään järjestöön, jonka arvot voisi allekirjoittaa, esim. Unicef, Amnesty,  MLL? Mikään järjestöhän ei ole tehokas hyväntekijä vain siksi, että he kertovat itse tekevänsä hyvää ja heillä on rahaa brändätä itsensä hyväntekijöiksi.

Kirkon hyvän tekeminen on sitä, että toiminta on yhdenvertaista ja kaikille avointa. Ja ilmaista. Diakoniatyö on vain osa kirkon tomintaa yhteisöjen hyväksi. Jos haluat tukea järjestöjä, niin tue, mutta eivät nämä ole kilpailijoita.

Useita syitä: koko luterilaisen kirkon ristiriitainen toiminta, mm. lainvastainen toiminta karkoitukseen saaneiden suhteen, homoliitoilla venkoilu ( jos kirkko ei hyväksy sitä, miksi vihkiminen sallitaan ja miksei kirkko voi hyväksyä sitä, kun se joutuu hyväksymään sen kuitenkin ennen pitkää), Helsingin piispan suorittama lapsen nimeäminen vuoden homoksi, naispappeuden vastustajien syrjiminen, vaikka heille aikoinaan annettiin omantunnonvapaus, kirkon jäsenten syrjiminen suhteessa maksuttomiin palveluihin ja viimeisenä meillä päin lestadiolaisen ja henkilökunnan jälkeläisten suosiminen nuorille tärkeissä kesätyöpaikoissa ja ilmeisesti kirkkoon kuulumattomat maahan muuttajat menevät myös pian rivijäsenten ohi kesätyöntekijöitä valittaessa. Itse olenkin nykyään sitoutumaton luterilainen.