Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut vanhemmat fantasioi lapsettomien reissaamisesta ja ryyppäämisestä?
19.12.2018 |
Mulla on työ, kaksi koiraa ja aikaa vievä luottamustoimi. Kävin matkoilla 2013, ja silloinkin siskon perheen kanssa. Alkoholia otin lasillisen lounaalla joskus syksyllä.
Johtuuko tämä siitä, että lapsia hankkineet ovat eläneet "nuoruuselämää" johon kuuluu matkustelu ja biletys, ja sen on katkaissut perhe. Sitten he luulevat, että ympärillä olevien ihmisten elämä jatkuu kuten heillä ennen lapsia? Lapsetonkin kehittyy elämän - ja mielensisällöiltään - ihan ilman lapsia.
Vai johtuuko se siitä, että vanhempi heti tilaisuuden tullen juoksee ryypiskelemään ja reissuun ja koska lapsettomilla on heidän mielestään tähän tilaisuus jatkuvasti, niin sitä niiden elämä jatkuvasti on?
En usko että useammankaan tuntemani lapsettoman elämä (mukaan lukien itseni) muuttuisi hirveästi. En vaan halua lapsia.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ryypiskelijä, mutta jos jotakin lapsettomasta elämästä kaipaan, niin extempore-kaljoja kollegoiden kanssa töiden jälkeen.
Ja lämpimästi kannustan extempore-kaljoille kaikkia, joilla ei ole lapsia haettavana hoidosta.
Jollain toisella se kaivattu asia voi olla toisenlainen. Mutta varmasti jokainen lapsiperheellinen kaipaa jotain lapsettomilta ajoilta. Samoin jokainen itselleen rehellinen lapseton kaipaa jotakin asiaa lapsiperhe-elämästä. Kukaan ei saa ihan kaikkea.
Kyse ei ollut siitä, mitä sinä kaipaat, vaan minkälaista elämää perheelliset kuvittelee lapsettomien elävän.
Tuskin se on pelkkää omaa kuvitelmaani, kun kollegat kysyvät minua mukaan kaljalle töiden jälkeen.
Juu kyllä muakin pyydetään ja viimeksi oli mukana enemmän perheellisiä kuin perheettömiä. Yksi 2 lapsen isä, yksi vauvan äiti (isä tuli vastaan kärryjen kanssa ulkona kun lähdettiin) yksi teinin äiti ja sitten minä ja eräs nuorempi sinkkumies.
Meidän töissä kaljat töiden jälkeen kertoo lähinnä siitä, että kuka tykkää sellaista harrastaa. Sekalainen sakki sinkkuja ja perheellisiä ei tee tuota koskaan.
En tiedä, miten sinun työpaikkasi kaljoittelijat tähän liittyvät, mutta edelleen: ex tempore ei voi lähteä kaljalle, jos on lapsi hoidosta haettavana samaan aikaan. Sen tietää jokainen perheellinen.
Enkä siis kaipaa kaljoja ylipäätään, nehän ovat järjesteltävissä, vaan sitä tunnetta, että voi tehdä suunnitelmissa täyskäännöksen.
Jos on alle kouluikäisiä lapsia eikä puolisoa joka ne lapset hoitaa tai koira joka odottaa kotona jalat ristissä että pääsisi kuselle eikä puolisoa tai lapsia jotka sen koiran kusettaisi... sellaista se elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ryypiskelijä, mutta jos jotakin lapsettomasta elämästä kaipaan, niin extempore-kaljoja kollegoiden kanssa töiden jälkeen.
Ja lämpimästi kannustan extempore-kaljoille kaikkia, joilla ei ole lapsia haettavana hoidosta.
Jollain toisella se kaivattu asia voi olla toisenlainen. Mutta varmasti jokainen lapsiperheellinen kaipaa jotain lapsettomilta ajoilta. Samoin jokainen itselleen rehellinen lapseton kaipaa jotakin asiaa lapsiperhe-elämästä. Kukaan ei saa ihan kaikkea.
Kyse ei ollut siitä, mitä sinä kaipaat, vaan minkälaista elämää perheelliset kuvittelee lapsettomien elävän.
Tuskin se on pelkkää omaa kuvitelmaani, kun kollegat kysyvät minua mukaan kaljalle töiden jälkeen.
Juu kyllä muakin pyydetään ja viimeksi oli mukana enemmän perheellisiä kuin perheettömiä. Yksi 2 lapsen isä, yksi vauvan äiti (isä tuli vastaan kärryjen kanssa ulkona kun lähdettiin) yksi teinin äiti ja sitten minä ja eräs nuorempi sinkkumies.
Meidän töissä kaljat töiden jälkeen kertoo lähinnä siitä, että kuka tykkää sellaista harrastaa. Sekalainen sakki sinkkuja ja perheellisiä ei tee tuota koskaan.
En tiedä, miten sinun työpaikkasi kaljoittelijat tähän liittyvät, mutta edelleen: ex tempore ei voi lähteä kaljalle, jos on lapsi hoidosta haettavana samaan aikaan. Sen tietää jokainen perheellinen.
Enkä siis kaipaa kaljoja ylipäätään, nehän ovat järjesteltävissä, vaan sitä tunnetta, että voi tehdä suunnitelmissa täyskäännöksen.
Ex-tempore ei voi lähteä kaljoille jos on sovittua menoa. Aikuisilla ihmisillä on lasten lisäksi erilaisia menoja, joissa ei tehdä täysikäännöksiä tosta vain.Sinkkutyökaverini asuu yksin ja pitkällä töistä, hänen täytyy mennä kotiin ulkoiluttamaan koira - aina.
Aika moni vanhempi voi kysyä, että josko se toinen hakisi ne muksut. Minä en voi pyytää ketään valmentamaan ryhmääni, sinne on mentävä ja extemporekaljat jää. Äidilleni voi siskonikin periaatteessa viedä esim. lääkkeet tai muut asiat joita hän ei pysty itse hoitamaan, mutta sekin vaatii sumplimista, sillä siskolla on perhe.
Toisin sanoen, sinulla itselläsi ei vain ole ollut/ole muita velvollisuuksia kuin lapset, niin luulet että lapsettomat elää samanlaista elämää kuin sinä elit.
Juuri tässä on aloituksessa kyse.
Aloituksessa puhuttiin vanhenemisesta ja ihmisenä kehittymisestä. Nyt puhutkin erilaisista ulkoisista vastuista ja velvollisuuksista: koiraa pitää ulkoiluttaa, äidin lääkkeistä huolehtia jne.
Eivät kaikki lapsettomat halua koiraa vaivoikseen tai sitovia harrastuksia, eikä siinä(kään) ole kysymys iästä tai kypsyydestä, vaan elämän eri valinnoista.
Harmillista jos sinua ei mikään muu ole kasvattanut kuin lapset. Tai että äidistä huolehtiminen on jotain ulkoista ja velvollisuus. Millä logiikalla lapset olisi jotain muuta jos noin ajattelet?
Harrastukset ja eläimestä huolehtiminen on kyllä kypsyyttä.
Terv Äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ryypiskelijä, mutta jos jotakin lapsettomasta elämästä kaipaan, niin extempore-kaljoja kollegoiden kanssa töiden jälkeen.
Ja lämpimästi kannustan extempore-kaljoille kaikkia, joilla ei ole lapsia haettavana hoidosta.
Jollain toisella se kaivattu asia voi olla toisenlainen. Mutta varmasti jokainen lapsiperheellinen kaipaa jotain lapsettomilta ajoilta. Samoin jokainen itselleen rehellinen lapseton kaipaa jotakin asiaa lapsiperhe-elämästä. Kukaan ei saa ihan kaikkea.
Hmm. Jos ei ole lapsia haettavana hoidosta niin kaljalle? Kai nyt kaikilla on vaikka ja mitä arjessaan, josta ei todellakaan lähdetä kaljalle?
Kyllä minä olen ihan menestyksekkäästi jäänyt töiden jälkeen ex tempore kaljalle. Edellyttää tietysti, että ei autoile työmatkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ryypiskelijä, mutta jos jotakin lapsettomasta elämästä kaipaan, niin extempore-kaljoja kollegoiden kanssa töiden jälkeen.
Ja lämpimästi kannustan extempore-kaljoille kaikkia, joilla ei ole lapsia haettavana hoidosta.
Jollain toisella se kaivattu asia voi olla toisenlainen. Mutta varmasti jokainen lapsiperheellinen kaipaa jotain lapsettomilta ajoilta. Samoin jokainen itselleen rehellinen lapseton kaipaa jotakin asiaa lapsiperhe-elämästä. Kukaan ei saa ihan kaikkea.
Kyse ei ollut siitä, mitä sinä kaipaat, vaan minkälaista elämää perheelliset kuvittelee lapsettomien elävän.
Tuskin se on pelkkää omaa kuvitelmaani, kun kollegat kysyvät minua mukaan kaljalle töiden jälkeen.
Minä en ole eläissäni ollut työpaikassa jossa mentäisiin kaljalle töiden jälkeen, eikö se ole englantilainen tapa? Ei ne lapsettomatkaan mitään deekuja sentään ole että arkena mennään baariin.
Arkena kaljalle! Voi kamala.
Hei ip-lehdet, ottakaa tästä koppi. Joku käy arkena kaljalla! Kirjoittamaton sääntöhän on että vain viikonloppuna käydään kaljalla.
Vierailija kirjoitti:
Kai juurikin ajatellaan, että lapsettomat vaikkapa 4-kymppiset elää samanlaista elämää kuin itse vietti ennen lapsia, eli max 27-vuotiaana.
Itseasiassa tajusin just, että mä taidan elää :D
Käyn säännöllisesti keikoilla, baareissa ja festareilla, tai istun vaan iltaa kavereitten kanssa. Siivoan kun huvittaa, nukun pitkään viikonloppuisin jos nukuttaa. Lähden ex tempore matkoille aurinkoon, tai pitkiksi viikonlopuiksi jonnekin kaupunkilomalle. Syön kylmää pizzaa aamiaiseksi jos on "mennyt myöhään" edellisenä iltana.
Ja seurustelukumppanini täytti just 30, itsehän olen yli nelikymppinen. :D
Aivan loistavaa elämää tämä kyllä, jos vertaa tuntemieni lapsiperheiden elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en minä kuvittele, että lapsettomat rällää jossain haalaribileissä, niin kuin opiskeluaikoina lapsettomina teimme yhdessä, mutta ihan olen omin silmin nähnyt, että paljonhan heillä on sellaisia elementtejä elämässä, joista juuri tällä hetkellä joudun itse olemaan tauolla. Kyllä lapsettomilla tutuillamme on enemmän matkustelua ja iltamenoa kuin itselläni, mutta toki se työelämä on pääosalla se ydinsisältö nykyään. Noissa reissussa on astuttu varmasti vähän aikuisempaan suuntaan, liittyy kyllä varmaan siis siihenkin että rahaa on enemmän nyt käytettävissä. Viinanhakureissut Tallinnaan on muuttuneet kaupunkilomiksi Eurooppaan ja opiskelijabileet ravintolaillallisiksi. Ei kaikilla varmaan ole tällaista, mutta omassa lähipiirissä on mennyt näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ryypiskelijä, mutta jos jotakin lapsettomasta elämästä kaipaan, niin extempore-kaljoja kollegoiden kanssa töiden jälkeen.
Ja lämpimästi kannustan extempore-kaljoille kaikkia, joilla ei ole lapsia haettavana hoidosta.
Jollain toisella se kaivattu asia voi olla toisenlainen. Mutta varmasti jokainen lapsiperheellinen kaipaa jotain lapsettomilta ajoilta. Samoin jokainen itselleen rehellinen lapseton kaipaa jotakin asiaa lapsiperhe-elämästä. Kukaan ei saa ihan kaikkea.
Kyse ei ollut siitä, mitä sinä kaipaat, vaan minkälaista elämää perheelliset kuvittelee lapsettomien elävän.
Tuskin se on pelkkää omaa kuvitelmaani, kun kollegat kysyvät minua mukaan kaljalle töiden jälkeen.
Minä en ole eläissäni ollut työpaikassa jossa mentäisiin kaljalle töiden jälkeen, eikö se ole englantilainen tapa? Ei ne lapsettomatkaan mitään deekuja sentään ole että arkena mennään baariin.
Kyllähän kuka tahansa meistä voi/on voinut olla mukana työelämässä Englannissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tuossa tarkoiteta ihan vaan sitä mahdollisuutta spontaanisuuteen, ei sitä, että lapsettomien oletetaan ryypiskelevän kaiken vapaa-ajan. Ja tuo spontaani pyrähdys voi tilanteesta riippuen kestää esimerkiksi useita tunteja tai vuorokausia.
Itse en lapsen lisäksi ole ottanut muita vastuita, mutta krooninen sairaus rajoittaa elämää suuresti. Terveiltä ja lapsettomilta ajoilta kaipaan sitä, että voi heittäytyä ex-tempore -seksisessioon useaksi tunniksi ja todella olla ajattelematta mitään muuta. Lapsellisena ja lapsen ainoana vanhempana on lapsen ollessa isokin oltava valmis tarvittaessa ainakin vastaamaan puhelimeen, jos lapsi on sairastunut tai jotain muuta on sattunut. Eli kun perheellisenä olen päävastuullinen toisen ihmisen elämästä 24/7, niin se on hyvin paljon sitovampi asia kuin luottamustoimet tai olla vastuussa eläimen elämästä.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai juurikin ajatellaan, että lapsettomat vaikkapa 4-kymppiset elää samanlaista elämää kuin itse vietti ennen lapsia, eli max 27-vuotiaana.
Itseasiassa tajusin just, että mä taidan elää :D
Käyn säännöllisesti keikoilla, baareissa ja festareilla, tai istun vaan iltaa kavereitten kanssa. Siivoan kun huvittaa, nukun pitkään viikonloppuisin jos nukuttaa. Lähden ex tempore matkoille aurinkoon, tai pitkiksi viikonlopuiksi jonnekin kaupunkilomalle. Syön kylmää pizzaa aamiaiseksi jos on "mennyt myöhään" edellisenä iltana.
Ja seurustelukumppanini täytti just 30, itsehän olen yli nelikymppinen. :D
Aivan loistavaa elämää tämä kyllä, jos vertaa tuntemieni lapsiperheiden elämään.
Meillä taas on aika paljon lapsiperheenä näitä elementtejä, enkä ymmärrä miksi ei voisi olla. Ei se minusta ole mikään itseisarvo nököttää kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ryypiskelijä, mutta jos jotakin lapsettomasta elämästä kaipaan, niin extempore-kaljoja kollegoiden kanssa töiden jälkeen.
Ja lämpimästi kannustan extempore-kaljoille kaikkia, joilla ei ole lapsia haettavana hoidosta.
Jollain toisella se kaivattu asia voi olla toisenlainen. Mutta varmasti jokainen lapsiperheellinen kaipaa jotain lapsettomilta ajoilta. Samoin jokainen itselleen rehellinen lapseton kaipaa jotakin asiaa lapsiperhe-elämästä. Kukaan ei saa ihan kaikkea.
Kyse ei ollut siitä, mitä sinä kaipaat, vaan minkälaista elämää perheelliset kuvittelee lapsettomien elävän.
Tuskin se on pelkkää omaa kuvitelmaani, kun kollegat kysyvät minua mukaan kaljalle töiden jälkeen.
Juu kyllä muakin pyydetään ja viimeksi oli mukana enemmän perheellisiä kuin perheettömiä. Yksi 2 lapsen isä, yksi vauvan äiti (isä tuli vastaan kärryjen kanssa ulkona kun lähdettiin) yksi teinin äiti ja sitten minä ja eräs nuorempi sinkkumies.
Meidän töissä kaljat töiden jälkeen kertoo lähinnä siitä, että kuka tykkää sellaista harrastaa. Sekalainen sakki sinkkuja ja perheellisiä ei tee tuota koskaan.
En tiedä, miten sinun työpaikkasi kaljoittelijat tähän liittyvät, mutta edelleen: ex tempore ei voi lähteä kaljalle, jos on lapsi hoidosta haettavana samaan aikaan. Sen tietää jokainen perheellinen.
Enkä siis kaipaa kaljoja ylipäätään, nehän ovat järjesteltävissä, vaan sitä tunnetta, että voi tehdä suunnitelmissa täyskäännöksen.
Ex-tempore ei voi lähteä kaljoille jos on sovittua menoa. Aikuisilla ihmisillä on lasten lisäksi erilaisia menoja, joissa ei tehdä täysikäännöksiä tosta vain.Sinkkutyökaverini asuu yksin ja pitkällä töistä, hänen täytyy mennä kotiin ulkoiluttamaan koira - aina.
Aika moni vanhempi voi kysyä, että josko se toinen hakisi ne muksut. Minä en voi pyytää ketään valmentamaan ryhmääni, sinne on mentävä ja extemporekaljat jää. Äidilleni voi siskonikin periaatteessa viedä esim. lääkkeet tai muut asiat joita hän ei pysty itse hoitamaan, mutta sekin vaatii sumplimista, sillä siskolla on perhe.
Toisin sanoen, sinulla itselläsi ei vain ole ollut/ole muita velvollisuuksia kuin lapset, niin luulet että lapsettomat elää samanlaista elämää kuin sinä elit.
Juuri tässä on aloituksessa kyse.
Aloituksessa puhuttiin vanhenemisesta ja ihmisenä kehittymisestä. Nyt puhutkin erilaisista ulkoisista vastuista ja velvollisuuksista: koiraa pitää ulkoiluttaa, äidin lääkkeistä huolehtia jne.
Eivät kaikki lapsettomat halua koiraa vaivoikseen tai sitovia harrastuksia, eikä siinä(kään) ole kysymys iästä tai kypsyydestä, vaan elämän eri valinnoista.
Harmillista jos sinua ei mikään muu ole kasvattanut kuin lapset. Tai että äidistä huolehtiminen on jotain ulkoista ja velvollisuus. Millä logiikalla lapset olisi jotain muuta jos noin ajattelet?
Harrastukset ja eläimestä huolehtiminen on kyllä kypsyyttä.
Terv Äiti
Pieneksi vinkiksi Äidille: ne, jotka käyvät kaljalla töiden jälkeen nollaamassa tilanteen, ovat saattaneet työpäivänsä aikana tehdä kaikkea sellaista vastuullista, mihin Äiti ei ikinä kykenisi.
Äiti toki saa vapaasti elellä pienessä somassa maailmassaan, jossa suurta kypsyyttä ja vastuunkantoa ovat lemmikkieläimet ja harrastukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ryypiskelijä, mutta jos jotakin lapsettomasta elämästä kaipaan, niin extempore-kaljoja kollegoiden kanssa töiden jälkeen.
Ja lämpimästi kannustan extempore-kaljoille kaikkia, joilla ei ole lapsia haettavana hoidosta.
Jollain toisella se kaivattu asia voi olla toisenlainen. Mutta varmasti jokainen lapsiperheellinen kaipaa jotain lapsettomilta ajoilta. Samoin jokainen itselleen rehellinen lapseton kaipaa jotakin asiaa lapsiperhe-elämästä. Kukaan ei saa ihan kaikkea.
Kyse ei ollut siitä, mitä sinä kaipaat, vaan minkälaista elämää perheelliset kuvittelee lapsettomien elävän.
Tuskin se on pelkkää omaa kuvitelmaani, kun kollegat kysyvät minua mukaan kaljalle töiden jälkeen.
Juu kyllä muakin pyydetään ja viimeksi oli mukana enemmän perheellisiä kuin perheettömiä. Yksi 2 lapsen isä, yksi vauvan äiti (isä tuli vastaan kärryjen kanssa ulkona kun lähdettiin) yksi teinin äiti ja sitten minä ja eräs nuorempi sinkkumies.
Meidän töissä kaljat töiden jälkeen kertoo lähinnä siitä, että kuka tykkää sellaista harrastaa. Sekalainen sakki sinkkuja ja perheellisiä ei tee tuota koskaan.
En tiedä, miten sinun työpaikkasi kaljoittelijat tähän liittyvät, mutta edelleen: ex tempore ei voi lähteä kaljalle, jos on lapsi hoidosta haettavana samaan aikaan. Sen tietää jokainen perheellinen.
Enkä siis kaipaa kaljoja ylipäätään, nehän ovat järjesteltävissä, vaan sitä tunnetta, että voi tehdä suunnitelmissa täyskäännöksen.
Jos on alle kouluikäisiä lapsia eikä puolisoa joka ne lapset hoitaa tai koira joka odottaa kotona jalat ristissä että pääsisi kuselle eikä puolisoa tai lapsia jotka sen koiran kusettaisi... sellaista se elämä on.
Kyllä ne yli kouluikäisetkin lapset estävät tehokkaasti ex tempore -suunnanvaihdokset. Kolmen lapsen harrastusralli on ihan kahden vanhemman hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ryypiskelijä, mutta jos jotakin lapsettomasta elämästä kaipaan, niin extempore-kaljoja kollegoiden kanssa töiden jälkeen.
Ja lämpimästi kannustan extempore-kaljoille kaikkia, joilla ei ole lapsia haettavana hoidosta.
Jollain toisella se kaivattu asia voi olla toisenlainen. Mutta varmasti jokainen lapsiperheellinen kaipaa jotain lapsettomilta ajoilta. Samoin jokainen itselleen rehellinen lapseton kaipaa jotakin asiaa lapsiperhe-elämästä. Kukaan ei saa ihan kaikkea.
Hmm. Jos ei ole lapsia haettavana hoidosta niin kaljalle? Kai nyt kaikilla on vaikka ja mitä arjessaan, josta ei todellakaan lähdetä kaljalle?
Kyllä minä olen ihan menestyksekkäästi jäänyt töiden jälkeen ex tempore kaljalle. Edellyttää tietysti, että ei autoile työmatkoja.
Niin, no oletan että et ole jättänyt lastasi nukkumaan hoitopaikan portaille, koiraasi kusemaan jalkoihisi sisälle, valmennusryhmääsi kiukkuisine vanhempineen odottamaan että milloin se valkku saapuu, vanhaa äitiäsi ilman ruokaa pimeään, yhdistyksesi kokousta ilman sihteeriä, siskosi lapsia ilman hoitajaa?
jne.
Mä olen jopa vähän hämmentynyt tästä keskustelusta. Eikö teillä oikeasti tule edes mieleen että vois olla jotain muuta kuin lapsi tai sitten totaalinen tyhjyys universumissa minkä voi täyttää dekadenssilla?
KäKi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työ, kaksi koiraa ja aikaa vievä luottamustoimi. Kävin matkoilla 2013, ja silloinkin siskon perheen kanssa. Alkoholia otin lasillisen lounaalla joskus syksyllä.
Johtuuko tämä siitä, että lapsia hankkineet ovat eläneet "nuoruuselämää" johon kuuluu matkustelu ja biletys, ja sen on katkaissut perhe. Sitten he luulevat, että ympärillä olevien ihmisten elämä jatkuu kuten heillä ennen lapsia? Lapsetonkin kehittyy elämän - ja mielensisällöiltään - ihan ilman lapsia.
Vai johtuuko se siitä, että vanhempi heti tilaisuuden tullen juoksee ryypiskelemään ja reissuun ja koska lapsettomilla on heidän mielestään tähän tilaisuus jatkuvasti, niin sitä niiden elämä jatkuvasti on?
En usko että useammankaan tuntemani lapsettoman elämä (mukaan lukien itseni) muuttuisi hirveästi. En vaan halua lapsia.
Terve Eemeli,
oliko tämä esimerkki siitä, miten dysfasiasta kärsivä kirjoittaa? Siis koko kirjoituksessa ei ole päätä eikä häntää.
Äiti
Onko tämä esimerkki koulukiusaamisesta ja nenäkkyydestä, äiti-ihminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ryypiskelijä, mutta jos jotakin lapsettomasta elämästä kaipaan, niin extempore-kaljoja kollegoiden kanssa töiden jälkeen.
Ja lämpimästi kannustan extempore-kaljoille kaikkia, joilla ei ole lapsia haettavana hoidosta.
Jollain toisella se kaivattu asia voi olla toisenlainen. Mutta varmasti jokainen lapsiperheellinen kaipaa jotain lapsettomilta ajoilta. Samoin jokainen itselleen rehellinen lapseton kaipaa jotakin asiaa lapsiperhe-elämästä. Kukaan ei saa ihan kaikkea.
Hmm. Jos ei ole lapsia haettavana hoidosta niin kaljalle? Kai nyt kaikilla on vaikka ja mitä arjessaan, josta ei todellakaan lähdetä kaljalle?
Kyllä minä olen ihan menestyksekkäästi jäänyt töiden jälkeen ex tempore kaljalle. Edellyttää tietysti, että ei autoile työmatkoja.
Niin, no oletan että et ole jättänyt lastasi nukkumaan hoitopaikan portaille, koiraasi kusemaan jalkoihisi sisälle, valmennusryhmääsi kiukkuisine vanhempineen odottamaan että milloin se valkku saapuu, vanhaa äitiäsi ilman ruokaa pimeään, yhdistyksesi kokousta ilman sihteeriä, siskosi lapsia ilman hoitajaa?
jne.
Mä olen jopa vähän hämmentynyt tästä keskustelusta. Eikö teillä oikeasti tule edes mieleen että vois olla jotain muuta kuin lapsi tai sitten totaalinen tyhjyys universumissa minkä voi täyttää dekadenssilla?
Ja tämän kysyt sinä, jonka mielestä yksi kalja töiden jälkeen (vie noin tunnin elämästä) tarkoittaa dekadenssin täyttämää tyhjyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ryypiskelijä, mutta jos jotakin lapsettomasta elämästä kaipaan, niin extempore-kaljoja kollegoiden kanssa töiden jälkeen.
Ja lämpimästi kannustan extempore-kaljoille kaikkia, joilla ei ole lapsia haettavana hoidosta.
Jollain toisella se kaivattu asia voi olla toisenlainen. Mutta varmasti jokainen lapsiperheellinen kaipaa jotain lapsettomilta ajoilta. Samoin jokainen itselleen rehellinen lapseton kaipaa jotakin asiaa lapsiperhe-elämästä. Kukaan ei saa ihan kaikkea.
Hmm. Jos ei ole lapsia haettavana hoidosta niin kaljalle? Kai nyt kaikilla on vaikka ja mitä arjessaan, josta ei todellakaan lähdetä kaljalle?
Kyllä minä olen ihan menestyksekkäästi jäänyt töiden jälkeen ex tempore kaljalle. Edellyttää tietysti, että ei autoile työmatkoja.
Niin, no oletan että et ole jättänyt lastasi nukkumaan hoitopaikan portaille, koiraasi kusemaan jalkoihisi sisälle, valmennusryhmääsi kiukkuisine vanhempineen odottamaan että milloin se valkku saapuu, vanhaa äitiäsi ilman ruokaa pimeään, yhdistyksesi kokousta ilman sihteeriä, siskosi lapsia ilman hoitajaa?
jne.
Mä olen jopa vähän hämmentynyt tästä keskustelusta. Eikö teillä oikeasti tule edes mieleen että vois olla jotain muuta kuin lapsi tai sitten totaalinen tyhjyys universumissa minkä voi täyttää dekadenssilla?
Ja tämän kysyt sinä, jonka mielestä yksi kalja töiden jälkeen (vie noin tunnin elämästä) tarkoittaa dekadenssin täyttämää tyhjyyttä.
Ei, vaan että lapsi ei ole maailman ainut asia joka estää extempore-toiminnan joskus. Ja lapsi ei estä extemporetoimintaa aina, koska oman kokemuksen mukaan on vanhempia jotka pyytää toisiltaan palveluksia.
Eli lähinnä tässä oli pointtina, että on hullua jonkun yhden äidin yleistää että kaikki lapsettomat voi aina ja ikuisesti mennä kaljalle ilman mitään rajoitteita ja hän ei koskaan ikinä koskaan ja aivoi kun sitä kaipaan kun on täysin vastuuton lapseton!
KäKi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työ, kaksi koiraa ja aikaa vievä luottamustoimi. Kävin matkoilla 2013, ja silloinkin siskon perheen kanssa. Alkoholia otin lasillisen lounaalla joskus syksyllä.
Johtuuko tämä siitä, että lapsia hankkineet ovat eläneet "nuoruuselämää" johon kuuluu matkustelu ja biletys, ja sen on katkaissut perhe. Sitten he luulevat, että ympärillä olevien ihmisten elämä jatkuu kuten heillä ennen lapsia? Lapsetonkin kehittyy elämän - ja mielensisällöiltään - ihan ilman lapsia.
Vai johtuuko se siitä, että vanhempi heti tilaisuuden tullen juoksee ryypiskelemään ja reissuun ja koska lapsettomilla on heidän mielestään tähän tilaisuus jatkuvasti, niin sitä niiden elämä jatkuvasti on?
En usko että useammankaan tuntemani lapsettoman elämä (mukaan lukien itseni) muuttuisi hirveästi. En vaan halua lapsia.
Terve Eemeli,
oliko tämä esimerkki siitä, miten dysfasiasta kärsivä kirjoittaa? Siis koko kirjoituksessa ei ole päätä eikä häntää.
Äiti
Nää on dysfasiasta kärsivänä niin tosi hauskoja ja nokkelia juttuja lukea. Onnea lapsillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ryypiskelijä, mutta jos jotakin lapsettomasta elämästä kaipaan, niin extempore-kaljoja kollegoiden kanssa töiden jälkeen.
Ja lämpimästi kannustan extempore-kaljoille kaikkia, joilla ei ole lapsia haettavana hoidosta.
Jollain toisella se kaivattu asia voi olla toisenlainen. Mutta varmasti jokainen lapsiperheellinen kaipaa jotain lapsettomilta ajoilta. Samoin jokainen itselleen rehellinen lapseton kaipaa jotakin asiaa lapsiperhe-elämästä. Kukaan ei saa ihan kaikkea.
Hmm. Jos ei ole lapsia haettavana hoidosta niin kaljalle? Kai nyt kaikilla on vaikka ja mitä arjessaan, josta ei todellakaan lähdetä kaljalle?
Kyllä minä olen ihan menestyksekkäästi jäänyt töiden jälkeen ex tempore kaljalle. Edellyttää tietysti, että ei autoile työmatkoja.
Niin, no oletan että et ole jättänyt lastasi nukkumaan hoitopaikan portaille, koiraasi kusemaan jalkoihisi sisälle, valmennusryhmääsi kiukkuisine vanhempineen odottamaan että milloin se valkku saapuu, vanhaa äitiäsi ilman ruokaa pimeään, yhdistyksesi kokousta ilman sihteeriä, siskosi lapsia ilman hoitajaa?
jne.
Mä olen jopa vähän hämmentynyt tästä keskustelusta. Eikö teillä oikeasti tule edes mieleen että vois olla jotain muuta kuin lapsi tai sitten totaalinen tyhjyys universumissa minkä voi täyttää dekadenssilla?
Ja tämän kysyt sinä, jonka mielestä yksi kalja töiden jälkeen (vie noin tunnin elämästä) tarkoittaa dekadenssin täyttämää tyhjyyttä.
Ei, vaan että lapsi ei ole maailman ainut asia joka estää extempore-toiminnan joskus. Ja lapsi ei estä extemporetoimintaa aina, koska oman kokemuksen mukaan on vanhempia jotka pyytää toisiltaan palveluksia.
Eli lähinnä tässä oli pointtina, että on hullua jonkun yhden äidin yleistää että kaikki lapsettomat voi aina ja ikuisesti mennä kaljalle ilman mitään rajoitteita ja hän ei koskaan ikinä koskaan ja aivoi kun sitä kaipaan kun on täysin vastuuton lapseton!
Minä pystyin lapsettomana töiden jälkeen jäämään työkavereiden kanssa kaljalle ihan koska halusin. Käytännössä en käynyt kuin pari kertaa kuussa. Minulla ei ollut arki-iltaisin heti töiden jälkeen mitään täysin pakollista menoa, ja asuin kävelymatkan päässä työpaikasta.
Siltikään elämäni ei ollut tyhjää tai merkityksetöntä. Minulla oli ystäviä, sukulaisia, harrastuksia.
Nykyään ajelen autolla hakemaan lapset päiväkodista ja sitten kauempana sijaitsevaan kotiin. Puolisollani ei ole käytössä autoa, joten tämä on päivittäin minun tehtäväni. Ymmärrettävästikin en voi mennä töiden jälkeen kaljalle.
Silti olen ihan sama ihminen. Onko tämä nyt niin vaikeaa käsittää?
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai juurikin ajatellaan, että lapsettomat vaikkapa 4-kymppiset elää samanlaista elämää kuin itse vietti ennen lapsia, eli max 27-vuotiaana.
Itseasiassa tajusin just, että mä taidan elää :D
Käyn säännöllisesti keikoilla, baareissa ja festareilla, tai istun vaan iltaa kavereitten kanssa. Siivoan kun huvittaa, nukun pitkään viikonloppuisin jos nukuttaa. Lähden ex tempore matkoille aurinkoon, tai pitkiksi viikonlopuiksi jonnekin kaupunkilomalle. Syön kylmää pizzaa aamiaiseksi jos on "mennyt myöhään" edellisenä iltana.
Ja seurustelukumppanini täytti just 30, itsehän olen yli nelikymppinen. :D
Aivan loistavaa elämää tämä kyllä, jos vertaa tuntemieni lapsiperheiden elämään.
Minkälaista niiden "tuntemiesi lapsiperheiden elämä" on?
Minä en ole koskaan tykännyt käydä festareilla, enkä kyllä oikein baarissakaan kun itse en juurikaan alkoholia juo, siitä ei tule mitenkään hyvä olo vaan alkaa väsyttää, eikä se edes maistu hyvältä.
Siivoan kun huvittaa, ainoa joka pakottaa joskus siivoamaan on se että tulee vieraita (nykyään ei tule vieraita kuin harvoin, en kehtaa kutsua)
En tykkää olla auringossa enkä tykkää lentämisestä, ei siihen kyllä rahaakaan ole koskaan ollut.
Nukun aina silloin kun huvittaa koska en ole töissä tällä hetkellä, töissä ollessakin nukuin kun nukutti, en tietenkään töissä (joskus kyllä kävin kotona nukkumassa päikkärit jos töissä ei ollut tekemistä, laitoin työajanseurantaan että asiakaskäynti)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ryypiskelijä, mutta jos jotakin lapsettomasta elämästä kaipaan, niin extempore-kaljoja kollegoiden kanssa töiden jälkeen.
Ja lämpimästi kannustan extempore-kaljoille kaikkia, joilla ei ole lapsia haettavana hoidosta.
Jollain toisella se kaivattu asia voi olla toisenlainen. Mutta varmasti jokainen lapsiperheellinen kaipaa jotain lapsettomilta ajoilta. Samoin jokainen itselleen rehellinen lapseton kaipaa jotakin asiaa lapsiperhe-elämästä. Kukaan ei saa ihan kaikkea.
Hmm. Jos ei ole lapsia haettavana hoidosta niin kaljalle? Kai nyt kaikilla on vaikka ja mitä arjessaan, josta ei todellakaan lähdetä kaljalle?
Kyllä minä olen ihan menestyksekkäästi jäänyt töiden jälkeen ex tempore kaljalle. Edellyttää tietysti, että ei autoile työmatkoja.
Niin, no oletan että et ole jättänyt lastasi nukkumaan hoitopaikan portaille, koiraasi kusemaan jalkoihisi sisälle, valmennusryhmääsi kiukkuisine vanhempineen odottamaan että milloin se valkku saapuu, vanhaa äitiäsi ilman ruokaa pimeään, yhdistyksesi kokousta ilman sihteeriä, siskosi lapsia ilman hoitajaa?
jne.
Mä olen jopa vähän hämmentynyt tästä keskustelusta. Eikö teillä oikeasti tule edes mieleen että vois olla jotain muuta kuin lapsi tai sitten totaalinen tyhjyys universumissa minkä voi täyttää dekadenssilla?
Ja tämän kysyt sinä, jonka mielestä yksi kalja töiden jälkeen (vie noin tunnin elämästä) tarkoittaa dekadenssin täyttämää tyhjyyttä.
Ei, vaan että lapsi ei ole maailman ainut asia joka estää extempore-toiminnan joskus. Ja lapsi ei estä extemporetoimintaa aina, koska oman kokemuksen mukaan on vanhempia jotka pyytää toisiltaan palveluksia.
Eli lähinnä tässä oli pointtina, että on hullua jonkun yhden äidin yleistää että kaikki lapsettomat voi aina ja ikuisesti mennä kaljalle ilman mitään rajoitteita ja hän ei koskaan ikinä koskaan ja aivoi kun sitä kaipaan kun on täysin vastuuton lapseton!
Minä pystyin lapsettomana töiden jälkeen jäämään työkavereiden kanssa kaljalle ihan koska halusin. Käytännössä en käynyt kuin pari kertaa kuussa. Minulla ei ollut arki-iltaisin heti töiden jälkeen mitään täysin pakollista menoa, ja asuin kävelymatkan päässä työpaikasta.
Siltikään elämäni ei ollut tyhjää tai merkityksetöntä. Minulla oli ystäviä, sukulaisia, harrastuksia.
Nykyään ajelen autolla hakemaan lapset päiväkodista ja sitten kauempana sijaitsevaan kotiin. Puolisollani ei ole käytössä autoa, joten tämä on päivittäin minun tehtäväni. Ymmärrettävästikin en voi mennä töiden jälkeen kaljalle.
Silti olen ihan sama ihminen. Onko tämä nyt niin vaikeaa käsittää?
Ei. Ja ei varmaan sinun ole vaikeaa käsittää, että muiden lapsettomien elämä ei ole samaa kuin sinun elämäsi oli. Koirallinen sinkku voi olla vähemmän extempore kuin perheellinen pariskunta. 2 tekijää on enemmän kuin 1.
Arkena kaljalle! Voi kamala.