Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut vanhemmat fantasioi lapsettomien reissaamisesta ja ryyppäämisestä?
19.12.2018 |
Mulla on työ, kaksi koiraa ja aikaa vievä luottamustoimi. Kävin matkoilla 2013, ja silloinkin siskon perheen kanssa. Alkoholia otin lasillisen lounaalla joskus syksyllä.
Johtuuko tämä siitä, että lapsia hankkineet ovat eläneet "nuoruuselämää" johon kuuluu matkustelu ja biletys, ja sen on katkaissut perhe. Sitten he luulevat, että ympärillä olevien ihmisten elämä jatkuu kuten heillä ennen lapsia? Lapsetonkin kehittyy elämän - ja mielensisällöiltään - ihan ilman lapsia.
Vai johtuuko se siitä, että vanhempi heti tilaisuuden tullen juoksee ryypiskelemään ja reissuun ja koska lapsettomilla on heidän mielestään tähän tilaisuus jatkuvasti, niin sitä niiden elämä jatkuvasti on?
En usko että useammankaan tuntemani lapsettoman elämä (mukaan lukien itseni) muuttuisi hirveästi. En vaan halua lapsia.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ryypiskelijä, mutta jos jotakin lapsettomasta elämästä kaipaan, niin extempore-kaljoja kollegoiden kanssa töiden jälkeen.
Ja lämpimästi kannustan extempore-kaljoille kaikkia, joilla ei ole lapsia haettavana hoidosta.
Jollain toisella se kaivattu asia voi olla toisenlainen. Mutta varmasti jokainen lapsiperheellinen kaipaa jotain lapsettomilta ajoilta. Samoin jokainen itselleen rehellinen lapseton kaipaa jotakin asiaa lapsiperhe-elämästä. Kukaan ei saa ihan kaikkea.
Hmm. Jos ei ole lapsia haettavana hoidosta niin kaljalle? Kai nyt kaikilla on vaikka ja mitä arjessaan, josta ei todellakaan lähdetä kaljalle?
Kyllä minä olen ihan menestyksekkäästi jäänyt töiden jälkeen ex tempore kaljalle. Edellyttää tietysti, että ei autoile työmatkoja.
Niin, no oletan että et ole jättänyt lastasi nukkumaan hoitopaikan portaille, koiraasi kusemaan jalkoihisi sisälle, valmennusryhmääsi kiukkuisine vanhempineen odottamaan että milloin se valkku saapuu, vanhaa äitiäsi ilman ruokaa pimeään, yhdistyksesi kokousta ilman sihteeriä, siskosi lapsia ilman hoitajaa?
jne.
Mä olen jopa vähän hämmentynyt tästä keskustelusta. Eikö teillä oikeasti tule edes mieleen että vois olla jotain muuta kuin lapsi tai sitten totaalinen tyhjyys universumissa minkä voi täyttää dekadenssilla?
Ja tämän kysyt sinä, jonka mielestä yksi kalja töiden jälkeen (vie noin tunnin elämästä) tarkoittaa dekadenssin täyttämää tyhjyyttä.
Ei, vaan että lapsi ei ole maailman ainut asia joka estää extempore-toiminnan joskus. Ja lapsi ei estä extemporetoimintaa aina, koska oman kokemuksen mukaan on vanhempia jotka pyytää toisiltaan palveluksia.
Eli lähinnä tässä oli pointtina, että on hullua jonkun yhden äidin yleistää että kaikki lapsettomat voi aina ja ikuisesti mennä kaljalle ilman mitään rajoitteita ja hän ei koskaan ikinä koskaan ja aivoi kun sitä kaipaan kun on täysin vastuuton lapseton!
Minä pystyin lapsettomana töiden jälkeen jäämään työkavereiden kanssa kaljalle ihan koska halusin. Käytännössä en käynyt kuin pari kertaa kuussa. Minulla ei ollut arki-iltaisin heti töiden jälkeen mitään täysin pakollista menoa, ja asuin kävelymatkan päässä työpaikasta.
Siltikään elämäni ei ollut tyhjää tai merkityksetöntä. Minulla oli ystäviä, sukulaisia, harrastuksia.
Nykyään ajelen autolla hakemaan lapset päiväkodista ja sitten kauempana sijaitsevaan kotiin. Puolisollani ei ole käytössä autoa, joten tämä on päivittäin minun tehtäväni. Ymmärrettävästikin en voi mennä töiden jälkeen kaljalle.
Silti olen ihan sama ihminen. Onko tämä nyt niin vaikeaa käsittää?
Ei. Ja ei varmaan sinun ole vaikeaa käsittää, että muiden lapsettomien elämä ei ole samaa kuin sinun elämäsi oli. Koirallinen sinkku voi olla vähemmän extempore kuin perheellinen pariskunta. 2 tekijää on enemmän kuin 1.
No en myöskään kadehdi koirallisia sinkkuja siitä vapaudesta, jota heillä ei ole.
Eli kadehdin ajoittain niitä lapsettomia, joilla ei ole koiraa, sairasta äitiä tai minuuttiaikataululla sitovaa päivittäistä harrastusta, koska itse en ole ihminen, joka nauttisi tiukoista aikatauluista. Jokohan me ymmärtäisimme toisiamme?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai juurikin ajatellaan, että lapsettomat vaikkapa 4-kymppiset elää samanlaista elämää kuin itse vietti ennen lapsia, eli max 27-vuotiaana.
Itseasiassa tajusin just, että mä taidan elää :D
Käyn säännöllisesti keikoilla, baareissa ja festareilla, tai istun vaan iltaa kavereitten kanssa. Siivoan kun huvittaa, nukun pitkään viikonloppuisin jos nukuttaa. Lähden ex tempore matkoille aurinkoon, tai pitkiksi viikonlopuiksi jonnekin kaupunkilomalle. Syön kylmää pizzaa aamiaiseksi jos on "mennyt myöhään" edellisenä iltana.
Ja seurustelukumppanini täytti just 30, itsehän olen yli nelikymppinen. :D
Aivan loistavaa elämää tämä kyllä, jos vertaa tuntemieni lapsiperheiden elämään.
Minkälaista niiden "tuntemiesi lapsiperheiden elämä" on?
Minä en ole koskaan tykännyt käydä festareilla, enkä kyllä oikein baarissakaan kun itse en juurikaan alkoholia juo, siitä ei tule mitenkään hyvä olo vaan alkaa väsyttää, eikä se edes maistu hyvältä.
Siivoan kun huvittaa, ainoa joka pakottaa joskus siivoamaan on se että tulee vieraita (nykyään ei tule vieraita kuin harvoin, en kehtaa kutsua)
En tykkää olla auringossa enkä tykkää lentämisestä, ei siihen kyllä rahaakaan ole koskaan ollut.
Nukun aina silloin kun huvittaa koska en ole töissä tällä hetkellä, töissä ollessakin nukuin kun nukutti, en tietenkään töissä (joskus kyllä kävin kotona nukkumassa päikkärit jos töissä ei ollut tekemistä, laitoin työajanseurantaan että asiakaskäynti)
Kaikki harmittelevat kun ei voi käydä usein ulkona (pariskuntana) kun ei ole ketään kuka vahtii lapsia. Ja vaikka joskus lapsenvahti onnistuisikin, niin eipä siellä baarissa voi loputtomiin juoda tai istua pilkkuun asti, kun riiviö herättää aamu seiskalta kuitenkin.
No, sun elämäähän mahtuu sitten ihan sopivasti se lapsiarkikin, kun et edes tykkää noista mainitsemistani jutuista. Minä taas tykkään, ja lapsi rajoittaisi niitä kovasti. Eli sen takia olen iloinen ettei mulla ole lapsia. :)
Mies ei lopettanut baareissa juoksemista kun lapsi syntyi. Olisin halunnut itsekin mennä mutta eihän se onnistunut. Sitten alettiin vuorotteleen. Kyllä lapsi paljon iloa tuo, mutta kai olen niin keskenkasvuinen ja riippuvainen bilettämisestä vielä. Ja krapula-aamut on rankkoja kun se herää niin aikaisin.Mut jottenki täs luovitaan, ettei entisistä tavoistaan tarttis luopua.
Mäkin olen vähän hämmentynyt tästä keskustelusta, koska et jotenkin itsekään enää puhu samasta asiasta kuin aloituksessa. Jos siis olet aloittaja.
Fakta kuitenkin on, että lapsi sitoo eniten, siis sellainen joka ei vielä pärjää yksin. Harrastuksen voi jättää väliin, koiran voi viedä maksulliseen hoitolaan tai jättää pariksi tunniksi yksin, valmennusryhmää ei tarvitse vetää joka päivä yötä päivää. Mutta ei kai se nyt tee pienten lasten vanhemmista mitenkään aikuisempia, vastuullisempia ja parempia ihmisiä? Ja aika harva varmaan kuvittelee, että elämä jatkuu lapsettomilla muuttumattomana? Eikö se ole itsestään selvää, että iän myötä kiinnostuksen kohteet ja elämän sisältö ihan kaikilla muuttuu.
Otsikon kysymykseen ”miksi jotkut vanhemmat fantasioi lapsettomien reissaamisesta ja ryyppäämisestä?” vastaan, että siksi että itse voi noita asioita tehdä paljon vähemmän tai ainakin se on vaikeampaa. Ei kai kukaan oleta että kaikki lapsettomat reissaa ja ryyppää, mutta jos itse noista asioista tykkää, niin varmaan kaveripiirissäkin moni noista tykkää. Ja me vanhemmat ymmärrämme ihan hyvin, että nekin jotka reissaa ja ryyppä, tekevät elämässä monia muitakin mielekkäitä ja tärkeitä asioita.
Miksi sinä luulet, että vanhemmat kadehtii juuri reissausta ja ryyppäystä?