Miksi isät edelleen jäävät erossa useammin etävanhemman rooliin? Mikä siihen on syy?

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä kuvitellaan, että nainen on parempi kasvattaja. Näin ei useinkaan ole. Miehet ovat rationaalisia, käytännönläheisiä, kun taas naiset ovat impulsiivisia vouhottajia ja täysin kykenemättömiä pitämään kuria ja järjestystä. Tämä tietysti yleistäen ja sukupuolineutraalisti ilmaistuna.

Kokeilkaa että äiti jättää viikoksi kotityöt ja lasten asiat hoitamatta. Sitten näkyy miesten käytännönläheisyys, kuri ja järjestys. Hyviä miehiä on, mutta jokunen reputtaisi tämän testin.

No, puhun nyt ex-etävanhempana (lapset jo aikuisia). Kyllähän se edelleen menee niin, että yhteiskunnan asenteet ja paineet ovat pysyneet melko muuttumattomina. Äideille on hyvin iso kynnys olla se etävanhempi, lapsista halutaan pitää kiinni viimeiseen asti.  Osa pitää etä-äitiä ns. huonona äitinä. Itse taas isänä koin, että minua jotenkin oletettiin pikku hiljaa häipyvän lasteni elämästä ikään kuin luonnollisena tapahtumana. Isät myös katsovat, että riitatilanteissa heidän on aika turha  lähteä raskaaseen oikeusprosessiin.

Meillä oli alkuun niin, että lapset olivat minulla n. kolmasosan ajasta. Olin myös ennen eroa ollut paljon lasteni kanssa tekemisissä ja hoitanut heitä siinä kuin äitinsäkin. Pikku hiljaa, lasten kasvaessa ja aikuistuessa, tuo aika väheni. Rippikoulun jälkeen tytär vieraili luonani käytännössä silloin kun itse halusi. Poika  kävi uskollisesti viikonloput täysi-ikäisyyteen asti. Harrastuksissa olin mukana, kuljeta ja kustanna periaatteella.

Suhtaudun erittäin skeptisesti vuoroviikkosysteemiin. Se on mielestäni lapsille liian raskasta. On parempi, että on se ykköskoti, "pääkoti" ja sitten se kakkoskoti. Vaikka asuttiin samassa kaupungissa, niin lasten kaverit, koulu yms. olivat siellä "äidin puolella". Huomasin, että jatkuva reissaaminen väsyttää lapsia. Viisaampi väistää ja laittaa lapsen edun etusijalle eikä pidä omista oikeuksista loppuun asti kiinni.

Ex-vaimoni solmi uuden avioliiton nopeasti. Se päättyi kuitenkin lyhyeen. Siinä oli nähtävissä piirteitä. että minut haluttiin sysätä syrjään. Niin ei siis kuitenkaan käynyt, taisi olla minulla tässä tapauksessa tuuria mukana. Lapset sitten kasvoivat ja pystyivät itse päättämään asioistaan. Suhteet ovat koko ajan pysyneet hyvinä ja vaikka nykyään nähdään harvoin, niin juttu alkaa siitä mihin se viimeksi päättyi.

Onhan se tietysti hieman jäänyt kalvamaan, etten voinut olla aivan sellainen isä kuin olisin halunnut. Mutta niin se elämä meni ja olosuhteisiin nähden sittenkin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahtoisin viikko-viikko järjestelyn, lähivanhemmuuden ja luopua elatusmaksuista, mutta ex-vaimo ei tähän ole vielä suostunut.

Kiinnostaa kuulla tosiaan myös miesten näkökulmia. En todellakaan usko, että syy on aina isässä. 

Itse ajattelen, että jos molemmat ovat tolkun ihmisiä ja välittävät lapsistaan, ja molemmilla  on kyky tehdä töitä eli hankkia rahaa, niin vuoroviikot ilman elatusmaksuja on reiluin systeemi.

Nyt tilanne on se, että äiti nostaa lapsilisät ja korotuksen sekä elatusmaksut.

Lapsi on minulla viitenä päivänä joka toinen viikko.

Sinun tilanteessasi vaatisin ehdottomasti viikko-viikko -systeemin. Ei ole oikein, että äiti nostaa kaikki tuet, jos isä kuitenkin viettää noin paljon aikaa lasten kanssa. Tai sitten et osallistu mihinkään lasten hankintoihin, äiti maksakoon ne, kun kuittaa tuetkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti pääsee käyttämään lapsen lähihuoltajakahakassa juuri sitä valtaa, mistä vaietaan.

Uhkailu ” et koskaan näe lapsiasi”.

Isät eivät uskalla nostaa oikeusprosessia lähihuoltajuudesta, koska lopputulos heidän kannaltaan todella epävarma.

Oi kyllä ne isätkin osaa. Mä en voi erota, kun mies uhkaa, että jos ikinä otan eron en näe lapsiani enää ikinä ja mies vie heidät. Aikoo kertoa oikeudessa, että mä oon hullu ja mulle ei voi uskoa lapsia. Miehellä on isommat tulot, joten tietysti oikeus katsoisi senkin vuoksi, että hän on parempi vanhempi, kun voi tarjota lapsille enemmän. Isänsä kanssa he saavat paremmat harrastukset, ison omakotitalon yms.

Minä ja mies ei juurikaan edes puhuta, täysi kylmä sota päällä jo toista vuotta, huonosti on mennyt jo 4. Mies ja lapset lähinnä huutaa toisilleen vittusaatanaa. Nuorin on 8, että ei tässä oo kuin 10 vuotta enää jäljellä. Sitten voin lähteä, kun lapset on kumpikin vastuussa itsestään.

Ja sinä hyväuskoinen hölmö uskot miehen puheet? Ne on kuule höpönlöpöä. Isommat tulot ei paina oikeudessa, ja mitä todisteita miehellä on sun ”hulluudesta”? Oikeudessa edes vaimonhakkaajat eivät menetä lastensa huoltajuutta, joten aika raskaat ja viralliset todisteet pitäisi olla, että sinä sen menettäisit. Ja jos nuorinkin lapsista on jo 8, lastenkin mielipide huomioidaan. Mitä luulet, haluaako isommat lapset jäädä tuollaisen isän kanssa?

Lähde nyt jo, anna lapsillesi edes muutama vuosi hyvää lapsuutta.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahtoisin viikko-viikko järjestelyn, lähivanhemmuuden ja luopua elatusmaksuista, mutta ex-vaimo ei tähän ole vielä suostunut.

Kiinnostaa kuulla tosiaan myös miesten näkökulmia. En todellakaan usko, että syy on aina isässä. 

Itse ajattelen, että jos molemmat ovat tolkun ihmisiä ja välittävät lapsistaan, ja molemmilla  on kyky tehdä töitä eli hankkia rahaa, niin vuoroviikot ilman elatusmaksuja on reiluin systeemi.

Nyt tilanne on se, että äiti nostaa lapsilisät ja korotuksen sekä elatusmaksut.

Lapsi on minulla viitenä päivänä joka toinen viikko.

Sinun tilanteessasi vaatisin ehdottomasti viikko-viikko -systeemin. Ei ole oikein, että äiti nostaa kaikki tuet, jos isä kuitenkin viettää noin paljon aikaa lasten kanssa. Tai sitten et osallistu mihinkään lasten hankintoihin, äiti maksakoon ne, kun kuittaa tuetkin.

Tässä päädytään taas siihen, että molemmilla vanhemmilla on elatusvelvollisuus lapsiensa suhteen. Tässä kohtaa katsotaan elatuskykyä. Vaikka lapset olisi viikko-viikko systeemissä paremman elatuskyvyn omaava voi joutua maksamaan elareita.

Jos miehet ei pidä vanhempainvapaata pikkulapsiaikana, on aika todennäköistä että lapset on läheisempiä äidin kanssa. Raha on varmaan perheelle tarpeen, mutta lapset ei vaan ymmärrä siitä mitään, joten ei se tuossa tilanteessa auta.

Lasten valvojalla olisi pitänyt avokin kaikkiin vaatimuksiin suostua, mutta en suostunut laittamaan nimeä mihinkään paperiin, minulta tivattiin vaikka mitä perusteluita ja avokki hoki vaan että on äiti.

Lastenvalvojalta paineli suoraan oikeusaputoimistoon, aikakin oli varattu valmiiksi.

Yhtään mihinkään neuvotteluihin ei suostu, vaatii asiaa oikeuteen koska on ilmainen oikeusapu.

Minä joudun maksamaan kaikki lakimiehen kulut omasta pussista.

Ex Avokille jos sanoo yhtään mistään uhkailee heti asianajajalla ja ilmoittavansa jonnekin? Minne? Onneksi on niin tyhmä että lähettelee tekstiviesteinä.

Itse olen joskus huomannut myös sellaisen ajatusmallin miehellä, että nainen ja lapset mielletään "paketiksi". Jos tulee ero, eikä saa enää sitä naista, niin ei oikein haluta niitä lapsiakaan. Ja tämä ihan itse aktiivisesti lapsia hankkineella miehellä.

Myös tuo, että mies vie lapset äidilleen hoidettavaksi on aika vakio. Nämä ovat varmasti myös niitä yksilöitä, jotka kovimpaan ääneen valittavat siitä kuinka eukko vei lapset. Ne vastuulliset, tasavertaiset vanhemmat hoitavat viikko-viikko -systeeminsä ulkopuolisille ulisematta.

olen jo täysi-ikäinen, mutta oma lähivanhempani oli isä siitä asti, kun olin 1-vuotias. Äidille sopi paremmin joka toinen viikonloppu. Kyllä näitäkin löytyy :)

Riippuu täysin isästä. Mun veljeni on eronnut ja erittäin läheinen lasten kanssa. Takana sopuinen aikuisten ihmisten ero ja lasten etu on mennyt vanhempien edelle.

Lapset eivät ravaa kahden kodin väliä, vaan vanhemmat. Lapset asuvat entisessä kodissa ja koti oli sen näköinen, kuin ennen eroa ja vanhemmat ovat vuoroviikoin lasten kanssa ja tätä on kestänyt 7vuotta. Lapsilla on läheiset suhteet myös molempiin sukuun ja molemmilla vanhemmilla. Eksät osallistuvat ex-puolison sukujuhliin.

En tiedä tilastoista, mutta tutuista kaikki eronneet ovat päätyneet jonkinlaiseen vuoroviikkojärjestelyyn (50-50 tai 40-60 ajasta), paitsi yksi, jossa isällä on "tärkeä, matkustamista vaativa työ", jonka takia hän ottaa lapsen tasan silloin kun hänelle itselleen sopii, myöskin ilmoittaa kuukauden mittaisista ulkomaanmatkoistaan pari päivää ennen matkaa tyyliin "ai juu, lähden Kiinaan eli en otakaan lasta ensi viikonloppuna". Äiti on hoitanut tämän lapsen alusta saakka 90%, ja erosivat kun lapsi oli vuoden, joten olisi ollut vähän outoa jos isästä olisi tullut lähi.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahtoisin viikko-viikko järjestelyn, lähivanhemmuuden ja luopua elatusmaksuista, mutta ex-vaimo ei tähän ole vielä suostunut.

Kiinnostaa kuulla tosiaan myös miesten näkökulmia. En todellakaan usko, että syy on aina isässä. 

Itse ajattelen, että jos molemmat ovat tolkun ihmisiä ja välittävät lapsistaan, ja molemmilla  on kyky tehdä töitä eli hankkia rahaa, niin vuoroviikot ilman elatusmaksuja on reiluin systeemi.

Nyt tilanne on se, että äiti nostaa lapsilisät ja korotuksen sekä elatusmaksut.

Lapsi on minulla viitenä päivänä joka toinen viikko.

Sinun tilanteessasi vaatisin ehdottomasti viikko-viikko -systeemin. Ei ole oikein, että äiti nostaa kaikki tuet, jos isä kuitenkin viettää noin paljon aikaa lasten kanssa. Tai sitten et osallistu mihinkään lasten hankintoihin, äiti maksakoon ne, kun kuittaa tuetkin.

Mitkä tuet? Lapsilisä on reilut satasen yh-korotus muutaman kympin.

Suomessa molemmat vanhemmat ovat elatusvelvollisia tulojensa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

no, meillä mies ei missään tapauksessa halunnut vuoronviikoin, jopa joka toinen viikonloppu on todella hankala järjestää. Miehellä on uusi perhe ja heidän kanssa viettää aikaa. Oma lapsi on hänelle vieras ja ei kuulemma jaksa kun on taaperot kotona. Pojat kärsii asiasta, joka vuosi ostan joululahjan ja jos huomaan että isä on taas unohtanut paketoin lahjan ja annan isän nimellä. Sama on syntymäpäivälahjojen kanssa. Ikinä ei soita tai tule juhliin, koulun juhliin tai edes rippijuhlaan.

Minun puolesta olisi ollut tärkeä, että oltaisiin jaettu vanhemmus vaikka hän tapasi uuden naisen. Olisi ollut minullekin helpompaa, nyt pojat kaipailee isäänsä, mutta hänta ei kiinnosta lainkaan meidän asiat. Haluaisi poistaa meidät kokonaan.

P:S. Hän ei maksaa yhtään elatus tukea, minulla oli ja on paremmat tulot kuin hänellä, ja hänellä on nyt 3 lasta uuden vaimonsa kanssa. Ja, erosta on nyt jo 6 vuotta. Nuorin lapsi hänen uudesta liitosta on nyt 7 kk, ja meidän pojat eivät ole saaneet tavata tätä. Lahjan laitoimme postiin, mutta mitään kiitosta ei tullut. Joten pakko kohta luovutta, mutta kuitenkin ostan lahjat tänä vuonna ja salaisesti toivon, että exmies laittaisi lapsille lahjan tai edes soittaisi, mutta tiedän, että näin ei tapahdu. 

Kurjaa. Minulle pisti silmään tuo "ei ole kiinnostunut meistä" siis myös sinusta? Ettei vain sinulla ole menossa pieni katkera valtataistelu siellä pinnan alla? Toki aika kamalaa tehdä tuollaista vauhtia lisää lapsia ja hyljeksiä entisiä. Mut meidät-sanan käyttöö viittaa siihen et oletat itse saavas mieheltä jotakin. Eikö kyse ole vain teidän lapsista?

Minulle ei oo ollu ongelma. Isä tavannut enemmän ja vähemmän, tilanteen mukaan. Minusta on ihanaa asua lasteni kanssa, ja isä ja lapset ovat muodostaneet omat tapansa. Alunalkaen sovittiin viikonlopuista, vuosien mittaan isä ollut lasten kanssa paljon enemmän ja maksanut kaikenlaista myös enemmän kuin sovittiin. Lapset eivät missään nimesdä halunneet viikkoviikko, vaan yhden kodin, minun kanssa. Kun oltiin vie naimisissa, isä oli ajoittain paljon poissa. Eron jälkeen tilanne parani. Isä on kiinnostunut kaikista lasten asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainaki omassa lähipiirissä lapset ei ole hoidossa vaan äidit kotona kaiket päivät (ei halua muuta kuin olla kotona), isä on työssä käyvä niin on viikot töissä ja viikonloppuisin vapaalla. Eipä ne äidit töitä edes sais tms kun asennoituneet tollaseks

Tätä tarkoitin rahalla. Jos ei olisi lapsia, joita hoitaa kotona joutuisi menemään töihin. Naiset edelleen kouluttautuu näille ketään taloudellisesti hyödyttömille aloille ja jos ei olisi lapsia kirjoilla ei tulisi asumistukia, elatusmaksuja, lapsilisää yh-korotuksineen, jne.

Kerro esimerkkejä ammateista jotka ovat taloudellisesti ketään hyödyttämättömiä. Tiedän kyllä että palkat on huonoja joissakin ammateissa mutta ei kai kokonaan hyödyttämättömiä kuitenkaan.

Mitä olen katsonut erään ystäväni tilannetta niin, hän maksaa täydet elarit koska matkatyössä oleva nainen halusi olla lähivanhempi. Työn vuoksi lapsi kuitenkin isällään 3-4pvä/vko. Lapselle (ja miehelle) järkyttävän raskasta reissaamista kun asuvat eri puolilla pk-seutua.

Kaffepulla kirjoitti:

Minun kokemukseni mukaan isät eivät yleensä halua pitää lapsia kuin joka toinen viikonloppu, syystä, että ei ole aikaa eikä kiinnostusta. Yleensä silloinkin kärrätään lapset mummolaan, että saadaan laatuaikaa baarissa tai uuden naisen kanssa.

Viikko-viikko -isät ovat harvinaisuus, heilläkin yleensä mummo tai uusi puoliso paikkaa tilanteen, kun iskä ei jaksa niitä lapsia ihan koko viikkoa katsella.

En tunne ketään etäisää, joka oikeasti hoitaisi lapsiaan koko viikon yksin. En ketään. Tunnetteko te?

Enpä oikeastaan tunne. En ainakaan joka ”vapaaehtoisesti” niin tekisi. Minun mieheni on sen verran tunnollinen, että on muuttunut siitä kun tavattiin ja nykyään hoitaa noin 99%:sti omat lapsensa omalla viikollaan. Alussa hoidetti tieten kaiken minulla mutta sitten hoksasin kuvion ja raakasti pakotin miehen vastuuseen. Nykyään ”hoidan” silleen, että kun teen ruokaa, teen koko porukalle, pesen kaikkien pyykkiä jne. Mutta lasten huoneeseen, sääntöihin tai harrastuksiin vientiin en koske tai osallistu. Toisinaan toki avitan koulukuskaamisissa mikäli tarvis, en niin nipo ole etten voisi jeesata jos mahdollista. Mutta en huolehdi menoista, koulujutuista, lahjoista tai vaatteiden hankinnoista. Lapsilla on kaksi vanhempaa näitä varten.

Siksi koska miehillä ei vaan ole samanlaista hoivaviettiä kuin naisilla.

Suurimassa osassa maailmaa lähes kaikissa kulttuureissa miehet käy töissä tuoden rahaa pöytään ja naiset hoitavat lapset.

Länsimaalainen kulttuuri on poikkeus, eikä täälläkään miehet näytä kovinkaan halukkailta osallistua lasten hoivaamisen.

Äidin merkitys lapsen kasvatuksessa on paljon tärkeämpi, toki isälläkin on merkitystä.

Isät vain monesti tuppaavat olemaan passiivisempi ja vähäpuheisempi osapuoli, joten on aivan luonnollista, että tällaiseen ratkaisuun päädytään todennäköisemmin.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahtoisin viikko-viikko järjestelyn, lähivanhemmuuden ja luopua elatusmaksuista, mutta ex-vaimo ei tähän ole vielä suostunut.

Kiinnostaa kuulla tosiaan myös miesten näkökulmia. En todellakaan usko, että syy on aina isässä. 

Itse ajattelen, että jos molemmat ovat tolkun ihmisiä ja välittävät lapsistaan, ja molemmilla  on kyky tehdä töitä eli hankkia rahaa, niin vuoroviikot ilman elatusmaksuja on reiluin systeemi.

Nyt tilanne on se, että äiti nostaa lapsilisät ja korotuksen sekä elatusmaksut.

Lapsi on minulla viitenä päivänä joka toinen viikko.

Sinun tilanteessasi vaatisin ehdottomasti viikko-viikko -systeemin. Ei ole oikein, että äiti nostaa kaikki tuet, jos isä kuitenkin viettää noin paljon aikaa lasten kanssa. Tai sitten et osallistu mihinkään lasten hankintoihin, äiti maksakoon ne, kun kuittaa tuetkin.

Mitä se auttaa? Myös viikko-viikko -systeemissä pitää määritellä kumpi on lähi- ja kumpi etävanhempi. Ja lähivanhemmalla on oikeus elatusmaksuihin. Toki ne on viikko-viiko -systeemissä pienemmät, mutta ne voi kuitenkin joutua maksamaan. Tämä kertoo sen miten vanhanaikaisesti yhteiskunta edelleen toimii lapseen liittyvissä asioissa. Tasa-arvoon on vielä pitkä matka.