Lue keskustelun säännöt.
Miksi isät edelleen jäävät erossa useammin etävanhemman rooliin? Mikä siihen on syy?
19.12.2018 |
Jättäytyvätkö miehet itse etäisiksi, vai painostetaanko heidät siihen naisten taholta? Miksi vanhemmuutta ei haluta jakaa eron jälkeen esim. vuoroviikoin, vaan isä typistyy viikonloppuhuoltajaksi? Tai jos vuoroviikkoja ei haluta ottaa käyttöön, niin miksi isästä tulee lähivanhempi vain äärimmäisen harvoin?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin palsta on täynnä naisia, jotka valittavat siitä, kuinka mies on kuin yksi lapsista, perästä vedettävä kivireki. Miehet ei tunnu osallistuvan perheen arkeen edes yhdessä asuessaan läheskään yhtä paljon kuin naiset. Jos nainen ei siivoa ja tee ruokaa tai osta uusia vaatteita lapsille, ei sitä tee isäkään, ainakaan samalla panoksella. Miehet siivoavat vähemmän jne.
Kun nainen haaveileen siitä perheestä se kumppani valitaan häitäisin perustein, eikä malteta seurustella riittävän pitkään ja ottaa selvää mikä tämä mies on oikein miehiään. Useasti saa täältäkin lukea kuinka mies ei ole koskaan osallistunut kodinhoiton, mutta silti perustetaan se perhe tälläisten miesten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkatyöläinen ei voi pitää lapsiaan joka toinen viikko.
Isille työ saattaa olla tärkeämpää kuin lapset. Kuten esim jos valitsee matkatyön lasten sijaan. Jos näkee lapsia pari kertaa kuussa, niin ei suhde ole normaali isä-lapsi-suhde. Lapset ovat vähän niin kuin vieraita, jotka tulevat kylään. Kaukaisia sukulaisia tai jotain.
Matkatyö on saattanut olla olemassa jo ennen niitä lapsia...
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isät eivät uskalla nostaa oikeusprosessia lähihuoltajuudesta, koska lopputulos heidän kannaltaan todella epävarma.
Mikä estää yrittämästä? Vai johtuisiko sittenkin siitä, että olisi oikeasti ihan mahdoton ajatus, että lapsi tulisikin kokonaan isälle? Mites isän vapaa-ajan silloin kävisi?
Onhan se kivempi viettää vapaata ja narista kaikille, kun "akka ei anna tavata lapsia". Olen kuullut noi jutut jo niin monta kertaa, että ei mene enää läpi.
Pitkä ja kallis prosessi oikeudessa, joka tuhoaa ne vähäisetkin vanhempien välit edes jonkun näköiseen yhteistyöhön.
no, meillä mies ei missään tapauksessa halunnut vuoronviikoin, jopa joka toinen viikonloppu on todella hankala järjestää. Miehellä on uusi perhe ja heidän kanssa viettää aikaa. Oma lapsi on hänelle vieras ja ei kuulemma jaksa kun on taaperot kotona. Pojat kärsii asiasta, joka vuosi ostan joululahjan ja jos huomaan että isä on taas unohtanut paketoin lahjan ja annan isän nimellä. Sama on syntymäpäivälahjojen kanssa. Ikinä ei soita tai tule juhliin, koulun juhliin tai edes rippijuhlaan.
Minun puolesta olisi ollut tärkeä, että oltaisiin jaettu vanhemmus vaikka hän tapasi uuden naisen. Olisi ollut minullekin helpompaa, nyt pojat kaipailee isäänsä, mutta hänta ei kiinnosta lainkaan meidän asiat. Haluaisi poistaa meidät kokonaan.
P:S. Hän ei maksaa yhtään elatus tukea, minulla oli ja on paremmat tulot kuin hänellä, ja hänellä on nyt 3 lasta uuden vaimonsa kanssa. Ja, erosta on nyt jo 6 vuotta. Nuorin lapsi hänen uudesta liitosta on nyt 7 kk, ja meidän pojat eivät ole saaneet tavata tätä. Lahjan laitoimme postiin, mutta mitään kiitosta ei tullut. Joten pakko kohta luovutta, mutta kuitenkin ostan lahjat tänä vuonna ja salaisesti toivon, että exmies laittaisi lapsille lahjan tai edes soittaisi, mutta tiedän, että näin ei tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin palsta on täynnä naisia, jotka valittavat siitä, kuinka mies on kuin yksi lapsista, perästä vedettävä kivireki. Miehet ei tunnu osallistuvan perheen arkeen edes yhdessä asuessaan läheskään yhtä paljon kuin naiset. Jos nainen ei siivoa ja tee ruokaa tai osta uusia vaatteita lapsille, ei sitä tee isäkään, ainakaan samalla panoksella. Miehet siivoavat vähemmän jne.
Kun nainen haaveileen siitä perheestä se kumppani valitaan häitäisin perustein, eikä malteta seurustella riittävän pitkään ja ottaa selvää mikä tämä mies on oikein miehiään. Useasti saa täältäkin lukea kuinka mies ei ole koskaan osallistunut kodinhoiton, mutta silti perustetaan se perhe tälläisten miesten kanssa.
Riittäkö toisen tuntemiseen 7 vuoden seurustelu, joista 3 on asuttu yhdessä ennen ensimmäistä, yhdessä haluttua lasta? Vai pitääkö asua yhdessä yli 15 vuotta ennen lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matkatyöläinen ei voi pitää lapsiaan joka toinen viikko.
Se on jo haasteellista vuorotyötä tekevälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkatyöläinen ei voi pitää lapsiaan joka toinen viikko.
Isille työ saattaa olla tärkeämpää kuin lapset. Kuten esim jos valitsee matkatyön lasten sijaan. Jos näkee lapsia pari kertaa kuussa, niin ei suhde ole normaali isä-lapsi-suhde. Lapset ovat vähän niin kuin vieraita, jotka tulevat kylään. Kaukaisia sukulaisia tai jotain.
Matkatyö on saattanut olla olemassa jo ennen niitä lapsia...
Työtä voi myös edes yrittää vaihtaa, ei se mikään elinkautinen ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin palsta on täynnä naisia, jotka valittavat siitä, kuinka mies on kuin yksi lapsista, perästä vedettävä kivireki. Miehet ei tunnu osallistuvan perheen arkeen edes yhdessä asuessaan läheskään yhtä paljon kuin naiset. Jos nainen ei siivoa ja tee ruokaa tai osta uusia vaatteita lapsille, ei sitä tee isäkään, ainakaan samalla panoksella. Miehet siivoavat vähemmän jne.
Kun nainen haaveileen siitä perheestä se kumppani valitaan häitäisin perustein, eikä malteta seurustella riittävän pitkään ja ottaa selvää mikä tämä mies on oikein miehiään. Useasti saa täältäkin lukea kuinka mies ei ole koskaan osallistunut kodinhoiton, mutta silti perustetaan se perhe tälläisten miesten kanssa.
Tyypillinen tarina on myös se, että vaikka ilman lapsia pariskunta hoitasi kotihommansa suunnilleen 50-50 , niin sitten kun se äiskä jää äitiys ja vanhempien vapaalle kotityöt ja lastenhoito siirtyy yksin hänen vastuulleen. Onhan hän kuitenkin kotona päivät pitkät. Kun nainen tämän jälkeen siirtyy takaisin työelämään, mies pitää kiinni saavutetusta edustaan ja ei ota omaa osaansa hommista takaisin kun on tottunut selviämään helpommalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin palsta on täynnä naisia, jotka valittavat siitä, kuinka mies on kuin yksi lapsista, perästä vedettävä kivireki. Miehet ei tunnu osallistuvan perheen arkeen edes yhdessä asuessaan läheskään yhtä paljon kuin naiset. Jos nainen ei siivoa ja tee ruokaa tai osta uusia vaatteita lapsille, ei sitä tee isäkään, ainakaan samalla panoksella. Miehet siivoavat vähemmän jne.
Kun nainen haaveileen siitä perheestä se kumppani valitaan häitäisin perustein, eikä malteta seurustella riittävän pitkään ja ottaa selvää mikä tämä mies on oikein miehiään. Useasti saa täältäkin lukea kuinka mies ei ole koskaan osallistunut kodinhoiton, mutta silti perustetaan se perhe tälläisten miesten kanssa.
Riittäkö toisen tuntemiseen 7 vuoden seurustelu, joista 3 on asuttu yhdessä ennen ensimmäistä, yhdessä haluttua lasta? Vai pitääkö asua yhdessä yli 15 vuotta ennen lapsia?
Puhuttiinko nyt juuri SINUSTA?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin palsta on täynnä naisia, jotka valittavat siitä, kuinka mies on kuin yksi lapsista, perästä vedettävä kivireki. Miehet ei tunnu osallistuvan perheen arkeen edes yhdessä asuessaan läheskään yhtä paljon kuin naiset. Jos nainen ei siivoa ja tee ruokaa tai osta uusia vaatteita lapsille, ei sitä tee isäkään, ainakaan samalla panoksella. Miehet siivoavat vähemmän jne.
Kun nainen haaveileen siitä perheestä se kumppani valitaan häitäisin perustein, eikä malteta seurustella riittävän pitkään ja ottaa selvää mikä tämä mies on oikein miehiään. Useasti saa täältäkin lukea kuinka mies ei ole koskaan osallistunut kodinhoiton, mutta silti perustetaan se perhe tälläisten miesten kanssa.
Riittäkö toisen tuntemiseen 7 vuoden seurustelu, joista 3 on asuttu yhdessä ennen ensimmäistä, yhdessä haluttua lasta? Vai pitääkö asua yhdessä yli 15 vuotta ennen lapsia?
Puhuttiinko nyt juuri SINUSTA?
Halusin vain täsmennyksen ilmaisuun "riittävän pitkään", tuo oli esimerkki. Kai sinä osaat sanoa, miten pitkään on riittävästi?
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isät eivät uskalla nostaa oikeusprosessia lähihuoltajuudesta, koska lopputulos heidän kannaltaan todella epävarma.
Mikä estää yrittämästä? Vai johtuisiko sittenkin siitä, että olisi oikeasti ihan mahdoton ajatus, että lapsi tulisikin kokonaan isälle? Mites isän vapaa-ajan silloin kävisi?
Onhan se kivempi viettää vapaata ja narista kaikille, kun "akka ei anna tavata lapsia". Olen kuullut noi jutut jo niin monta kertaa, että ei mene enää läpi.
Pitkä ja kallis prosessi oikeudessa, joka tuhoaa ne vähäisetkin vanhempien välit edes jonkun näköiseen yhteistyöhön.
Ihan kiva selitys sille, ettei jaksa nähdä vaivaa.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tahtoisin viikko-viikko järjestelyn, lähivanhemmuuden ja luopua elatusmaksuista, mutta ex-vaimo ei tähän ole vielä suostunut.
Isäni halusi tavata lapsiaan vain yhden viikonlopun kuussa. Ei kai hän sitten ihmeemmin vanhemman roolista piitannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti pääsee käyttämään lapsen lähihuoltajakahakassa juuri sitä valtaa, mistä vaietaan.
Uhkailu ” et koskaan näe lapsiasi”.
Isät eivät uskalla nostaa oikeusprosessia lähihuoltajuudesta, koska lopputulos heidän kannaltaan todella epävarma.
Oi kyllä ne isätkin osaa. Mä en voi erota, kun mies uhkaa, että jos ikinä otan eron en näe lapsiani enää ikinä ja mies vie heidät. Aikoo kertoa oikeudessa, että mä oon hullu ja mulle ei voi uskoa lapsia. Miehellä on isommat tulot, joten tietysti oikeus katsoisi senkin vuoksi, että hän on parempi vanhempi, kun voi tarjota lapsille enemmän. Isänsä kanssa he saavat paremmat harrastukset, ison omakotitalon yms.
Minä ja mies ei juurikaan edes puhuta, täysi kylmä sota päällä jo toista vuotta, huonosti on mennyt jo 4. Mies ja lapset lähinnä huutaa toisilleen vittusaatanaa. Nuorin on 8, että ei tässä oo kuin 10 vuotta enää jäljellä. Sitten voin lähteä, kun lapset on kumpikin vastuussa itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Tahtoisin viikko-viikko järjestelyn, lähivanhemmuuden ja luopua elatusmaksuista, mutta ex-vaimo ei tähän ole vielä suostunut.
Kiinnostaa kuulla tosiaan myös miesten näkökulmia. En todellakaan usko, että syy on aina isässä.
Itse ajattelen, että jos molemmat ovat tolkun ihmisiä ja välittävät lapsistaan, ja molemmilla on kyky tehdä töitä eli hankkia rahaa, niin vuoroviikot ilman elatusmaksuja on reiluin systeemi.
Jostain syystä kuvitellaan, että nainen on parempi kasvattaja. Näin ei useinkaan ole. Miehet ovat rationaalisia, käytännönläheisiä, kun taas naiset ovat impulsiivisia vouhottajia ja täysin kykenemättömiä pitämään kuria ja järjestystä. Tämä tietysti yleistäen ja sukupuolineutraalisti ilmaistuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tahtoisin viikko-viikko järjestelyn, lähivanhemmuuden ja luopua elatusmaksuista, mutta ex-vaimo ei tähän ole vielä suostunut.
Kiinnostaa kuulla tosiaan myös miesten näkökulmia. En todellakaan usko, että syy on aina isässä.
Itse ajattelen, että jos molemmat ovat tolkun ihmisiä ja välittävät lapsistaan, ja molemmilla on kyky tehdä töitä eli hankkia rahaa, niin vuoroviikot ilman elatusmaksuja on reiluin systeemi.
Silloinkin kun vanhemmat asuvat kaukana toisistaan? Lapsi reissaa koko ajan paljon ja arkiympäristö vaihtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tahtoisin viikko-viikko järjestelyn, lähivanhemmuuden ja luopua elatusmaksuista, mutta ex-vaimo ei tähän ole vielä suostunut.
Kiinnostaa kuulla tosiaan myös miesten näkökulmia. En todellakaan usko, että syy on aina isässä.
Itse ajattelen, että jos molemmat ovat tolkun ihmisiä ja välittävät lapsistaan, ja molemmilla on kyky tehdä töitä eli hankkia rahaa, niin vuoroviikot ilman elatusmaksuja on reiluin systeemi.
Nyt tilanne on se, että äiti nostaa lapsilisät ja korotuksen sekä elatusmaksut.
Lapsi on minulla viitenä päivänä joka toinen viikko.
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä kuvitellaan, että nainen on parempi kasvattaja. Näin ei useinkaan ole. Miehet ovat rationaalisia, käytännönläheisiä, kun taas naiset ovat impulsiivisia vouhottajia ja täysin kykenemättömiä pitämään kuria ja järjestystä. Tämä tietysti yleistäen ja sukupuolineutraalisti ilmaistuna.
Mitä sinulle sukupuolineutraalius oikein tarkoittaa?
Jos työnjako on suhteen aikana ollut se että mies tuo leivän pöytään ja nainen hoitaa kodin, niin erohan on molemmille osapuolille hyvä mahdollisuus laajentaa käsitykstään elämän vastuista. Kotia pyörittänyt nainen voi tottua ansaitsemaan rahaa ja elämättään perheen, töihin keskittynyt mies taas voi opetella pyörittämään kotiarjen ja lastenhoidon.
Miksi pitää takertua vanhoihin malleihin?