Lue keskustelun säännöt.
Psykiatrisessa sairaanhoidossa näkee miten huono asenne ihmisillä on
Sairaanhoitaja
19.12.2018 |
Osa psyykkisesti sairaista on oikeasti sairaita, mutta joka päivä tapaan useita, joilla on vain huono asenne ja liian kovat vaatimukset.
Kaiken pitäisi tulla helposti, pitäisi saada työ ja koti jotka sopisi täysin omiin toiveisiin, ilman että itse tekee mitään. Pitäisi saada rahaa ja palveluita, mutta mitään velvollisuuksia ei saa olla. Lääkkeistä ei suostuta syömään kuin ne joista tulee välitön vaikutus. Kaikki on maailman ja yhteiskunnan syytä, mistään ei ole omaa vastuuta. Ei edes aaenteesta.
Näiden ihmisten takia oikeasti sairaat eivät pääse hoitoon jonojen ollesa valtavat.
Kommentit (458)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju vain vahvistaa huonoja käsityksiä psyk hoitajista.
Tämä ketju osoittaa, millaista VÄÄNTÖÄ hoitajan työ joidenkin potilaiden kanssa on. Kaikki tiedetään paremmin, hoitotoimenpiteet ja hoitavat henkilöt halutaan valita kuin joulumarkkinoiden myyntikojuista, sitoudutaan niihin asioihin, mitkä sattuvat miellyttämään. Kirsikkana kakussa sekoilu ihmissuhteissa, vanhemmuudessa ja talousasioissa. Toki potilaina on myös ihmisiä, joiden kanssa on aidosti mukava tehdä työtä, nämä usein luottavat hoitotahoon, sitoutuvat hoitoon ja yrittävät itse. Ja usein paranevat, jos eivät täydellisesti, ainakin mielekkääseen elämään.
Julkisella puolella näin. Soten myötä myös se yksityistyy - ja hoitaja tekee juuri kuten maksaja sanoo. Norsunpersenaama peruslukemilla.
Tuskin se maakunta niin eritavalla sanoo kuin kuntakaan. Taidat tippua korkealta ja kovaa sote-uudistusodotuksinesi.
"Valinnanvapaus" ei tule muuttamaan julkisesti maksettua hoitoa miksikään tavarataloksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju vain vahvistaa huonoja käsityksiä psyk hoitajista.
Tämä ketju osoittaa, millaista VÄÄNTÖÄ hoitajan työ joidenkin potilaiden kanssa on. Kaikki tiedetään paremmin, hoitotoimenpiteet ja hoitavat henkilöt halutaan valita kuin joulumarkkinoiden myyntikojuista, sitoudutaan niihin asioihin, mitkä sattuvat miellyttämään. Kirsikkana kakussa sekoilu ihmissuhteissa, vanhemmuudessa ja talousasioissa. Toki potilaina on myös ihmisiä, joiden kanssa on aidosti mukava tehdä työtä, nämä usein luottavat hoitotahoon, sitoutuvat hoitoon ja yrittävät itse. Ja usein paranevat, jos eivät täydellisesti, ainakin mielekkääseen elämään.
Tämä on vähän jännä kommentti. Totta kai ihminen, joka hakeutuu yksityiseen terapiaan ja jopa maksaa siitä haluaa, että kemiat kohtaavat terapeutin kanssa. Ja hyvin harvan kanssa ne valitettavasti kohtaavat. Itselläni kävi hyvä tuuri, kun löytyi kerrasta huippu terapeutti. Eli ihmisellä on todellakin oikeus valita se terapeutti kenen kanssa lähtee terapiatyöhön.
Julkisella puolella on vielä näitä huonosti koulutettuja vanhan liiton hoitsuja jotka kuvittelevat itsestään liikoja. Vaan routa porsaan kotiin ajaa. Yksityisellä tiedetään, että sen lauluja laulat jonka leipää syöt. Paskaa terapeuttia ei katso kukaan - tietenkään.
Jos sote tulee niin mt hoito kyllä ottaa askeleita taakse. Kelan kuntoutuspsykoterapiakorvaukset muuttuvat huonompaan suuntaan ja erilaiset sähköiset terapiat tulevat olemaan ensisijaisia. Eli potilas ottaa oman vastuun ja lusikan kauniiseen käteen. Näyttöön perustuviin hoitomuotoihin panostetaan.
Itse maksaen saa tietysti edelleen mitä haluaa, kuka sitten haluaa heitä hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrisen sairaanhoidon asiakkaana kenties näkee, miten huono asennne psykiatrisilla sairaanhoitajilla on. Heidän työnsä on terapeuttina toimimista. Kaiken terapian ensimmäinen edellytys on se, että terapeutti samaistuu potilaansa tilanteeseen. Kuuluu ihan koulutuksen perusteisiin. Jos hän ei tähän kykene, hän ei ole pätevä kyseiseen työhön.
No ei todellakaan ole meidän työmme terapeuttina toimimista! Terapeutit toimii terapeutteina, me tehdään ihan muita hommia kuin terapoidaan. Mistä näitä aivan umpihulluja käsityksiä tulee, että sh:t ja lähärit on terapeutteja, tai että terapeutti antaa diagnoosin? Meidän ei todellakaan tarvitse, emmekä edes saa millään tavoin "samaistua" potilaisiin, sehän olisi aivan päinvastoin. Me olemme niitä terveitä siellä sairaiden seassa, emme me voi ruveta myötäilemään kenenkään sairakusia! (Vaikka joidenkin kymmeniä vuosia sairastaneiden kanssa pääsee monesti helpommalla kun niin tekee)
Tää sun asenne on niin surullinen, niin surullinen. Huomaa kyllä kuinka ajattelet olevasi sairaiden yläpuolella "terveenä" Asiakas pitäisi kohdata aina ensisijaisesti ihmisenä, ei sairaana. Itse asiassa, minä en sanonut, että terapeutit tekevät diagnooseja. Minä sanoin, että miten hoitajat pystyvät diagnosoimaan ketään, kun sitä ei vuosia opiskelleet terapeutitkaan pysty tekemään.
Paitsi että meillä mielisairaalassa ei ole asiakkaita, vaan potilaita :D Ja totta hitossa me ollaan terveinä sairaiden joukossa! Mitä siitä nyt tulisi jos me alkaisimme olemaan siellä sairaina, tai esittämään sairaita?
Voi kuule, hoitajat pystyvät aika paljon enempään, mitä sinä kuvittelet. Ei sitä hommaa psykologin koulutuksella tehdä.
Käyhän vaikka ihan wikipediasta lukemassa että mikä se psykologi oikeastaan on. Taidat tarkoittaa terapeuttia, mutta puhut psykologista koko ajan.
Kovin terveeltä et se sinäkään vaikuta olevan vaikka niin luuletkin. Narsistisuutta nyt ainaskin ja narsistithan eivät koe olevansa sairaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutus sekoittaa noiden pään niin ettei ne osaa enää yhtään arvostaa potilaan omia ajatuksia ja kokemuksia koko elämänsä varrelta. Tullaan vaan huutelemaan miten vääristyneesti ajattelet. Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Ensin pitäisi ymmärtää mitä sille ihmiselle on tapahtunut.
Psykiatrisen hoidon tarpeessa olevat ihmiset ajattelevat vääristyneesti, eikä sitä poista ymmärrys siitä mitä heille on tapahtunut. Kun tätäkin ketjua lukee, niin ei enää ihmettele miten vaikeahoitoista on mt-porukka. Yhteenveto:
Itse ei voida tehdä' oman tilan paranemiseksi mitään, koska syyllinen on muualla
Osataan kouluja käymättä tehdä diagnoosi itsestä, eikä se koskaan ole se mitä lääkäri diagnosoi
Ei arvosteta hoitajia, lääkäreitä, ei mitään niitä tahoja jotka yrittävät ja haluavat auttaa
Joko halutaan pillereitä tai ei haluta pillereitä, mutta ei missään nimessä niin miten ammattilainen sanoo
Terapiaan pitäisi päästä vuosiksi, mutta terapeutin pitää parantaa, ei ymmärretä että itse pitää tehdä suurin työ
Ei sitouduta mihinkään hoitoon, mutta valitetaan ettei hoideta.
Kiistellään parhaasta hoitomuodosta, vaikka itse ollaan sairaita ja oma ajattelu ja mieli on se ongelma
Tiedetään itse miten pitää hoitaa, mutta silti ei parannuta sillä omalla hoidolla
Ollaan mieleltään sairaita, mutta silti pidetään sitä omaa mieltä aivan pätevänä
Miettikääpä heti sama litania syöpäsairaan tai jalkansa murtaneen osalta!!
Nostan hattua teille jotka viitsitte olla näiden hoidossa mukana, ja yritätte kaikin keinoin auttaa näitä, itse en todellakaan jaksaisi!
Tässä on se ongelma, että ei sairaskaan mieli ole kokonaan sairas. Sillä ihmisellä on myös niitä terveitä osia ja voi kyetä ihan rationaaliseen ajatteluun joissain asioissa vaikka olisi pahasti psykoottinen. Ei ihmisen kaikkea ajattelua ja omaa tahtoa voi leimata vääristyneeksi ja huonoksi ja sivuuttaa potilaan mielipiteet naureskellen,koska "se on hullu,mitä väliä". Hoitajien asenteen pitäisi muuttua tämän suhteen.
Mielen ongelmissa ne ratkaisutkaan eivät ole niin helppoja,eivät kaikki lääkkeet tai hoitomuodot auta potilasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrisella puolella on tosiaan aika iso, ja hirvittävän turhauttava, potilasjoukko, jotka tasan tarkkaan tietävät, mitä palveluita haluavat. Lääkkeistä kelpaavat bentsot (niiden haittavaikutuksista ei olla), muut eivät. Vaikuttavista lääkkeettömistä hoitomuodoistakaan valtaosa ei kelpaa. Masennus- ja ahdistuskoulut, päiväsairaalat yms. ovat ehdoton ei, ei, pitkä terapia yleensä kelpaa, mutta terapeuteissa on aina vikaa, kun eivät ole tarpeeksi ymmärtäväisiä. Tai ainakin terapeutin pitäisi olla just se yks traumaterapeutti. Ja kun kolme vuotta terapiaa on takana ja mitään edistystä parempaan ei ole tapahtunut, tarvittaisiin toki lisää terapiaa, koska kyllä se "auttaa", vaikka kolmen vuoden kokeilulla ei olekaan auttanut, vaan tilanne on jopa pahentunut.
Oikeasti siis halutaan lähinnä joku, jonka on pakko myötätuntoisesti kuunnella, kun potilas kertoo, kuinka pahasti häntä on kohdeltu ja kuinka hän on olosuhteiden uhri. Sinänsä monia on kohdeltukin pahasti, mutta ei kukaan niitä pahasti kohteluja voi enää muuksi muuttaa, joten paremman elämän avaimet ovat muualla kuin siinä, että saa 10 000 kerran kertoa, kuinka äiti, isä, sisarus, luokkakaveri, puoliso tms. teki pahasti ja nyt on koko elämä pilalla ja se on sen pahantekijän syy.
Juuri näin!
Ja mitkähän ovat ne paremman elämän avaimet? "Esitä ettet enää välitä" ei riitä vastaukseksi. Riippuvuuksia esimerkiksi on hankala purkaa ellei päästä käsiksi niihin syihin, jotka ovat olleet riippuvuuden syntymisen taustalla.
Kyky reflektoida myös ja ennen kaikkea omaa osuuttaan ja osallisuuttaan omaan elämäänsä, ymmärrys, että juuri itsellä on ne ratkaisut ja halu parantaa sitä omaa elämäänsä ja tehdä sen eteen konkreettisia asioita ja poistua omalta mukavuusalueelta.
Ratkaisu ei ole se, että käytetään terapeuttia jonain ihanneäidin korvikkeena ja paijausautomaattina, vaan opitaan löytämään ne keinot, jolla itsensä hoitaminen, huolenpito, lohduttaminen, rauhoittaminen ja "paijaaminen" onnistuu ihan itse. Sen jälkeen jos vielä oppii, miten lohduttaa ja paijata toista, niin on mahdollisuus esimerkiksi terveeseen parisuhteeseen, jossa saa toiseltakin sitä huolenpitoa tasa-arvoisesti itse annetun huolenpidon kanssa.
Siellä kirjoittelee varsinainen valopää. Jos ihmisellä olisi nuo taidot, niin eihän terapiaa tarvitsisi. Terapeutin on osattava antaa potilaalle empatiaa ja keinoja käyttöön, jotta potilas pääsisi eteenpäin.
Minulla on ilkeä luonne.
Onko se psykiatrinen sairaus.
Se ja katkeruus paskasta elämästä ilman lomia ja joulua ..häiritsee elämään.
Yrittäjä, töissä joka v.tun päivä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos potilaiden mt-ongelmat ärsyttävät hoitajaa, niin olisi syytä hakeutua aivan muihin hommiin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ilkeä luonne.
Onko se psykiatrinen sairaus.
Se ja katkeruus paskasta elämästä ilman lomia ja joulua ..häiritsee elämään.
Yrittäjä, töissä joka v.tun päivä
Kyky reflektoida myös ja ennen kaikkea omaa osuuttaan ja osallisuuttaan omaan elämäänsä, ymmärrys, että juuri itsellä on ne ratkaisut ja halu parantaa sitä omaa elämäänsä ja tehdä sen eteen konkreettisia asioita ja poistua omalta mukavuusalueelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ilkeä luonne.
Onko se psykiatrinen sairaus.
Se ja katkeruus paskasta elämästä ilman lomia ja joulua ..häiritsee elämään.
Yrittäjä, töissä joka v.tun päivä
Kyky reflektoida myös ja ennen kaikkea omaa osuuttaan ja osallisuuttaan omaan elämäänsä, ymmärrys, että juuri itsellä on ne ratkaisut ja halu parantaa sitä omaa elämäänsä ja tehdä sen eteen konkreettisia asioita ja poistua omalta mukavuusalueelta.
ööh teen joka päivä töitä ja hymyilen asiakkaille
mitä vielä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju vain vahvistaa huonoja käsityksiä psyk hoitajista.
Tämä ketju osoittaa, millaista VÄÄNTÖÄ hoitajan työ joidenkin potilaiden kanssa on. Kaikki tiedetään paremmin, hoitotoimenpiteet ja hoitavat henkilöt halutaan valita kuin joulumarkkinoiden myyntikojuista, sitoudutaan niihin asioihin, mitkä sattuvat miellyttämään. Kirsikkana kakussa sekoilu ihmissuhteissa, vanhemmuudessa ja talousasioissa. Toki potilaina on myös ihmisiä, joiden kanssa on aidosti mukava tehdä työtä, nämä usein luottavat hoitotahoon, sitoutuvat hoitoon ja yrittävät itse. Ja usein paranevat, jos eivät täydellisesti, ainakin mielekkääseen elämään.
Se sekoilu ihmissuhteissa, vanhemmuudessa ja talousasioissa ovat joidenkin mielensairauksien ja persoonallisuushäiriöiden oireita, tätä et näköjään tunnu ammattilaisena tajuavan. Ihan niinkuin luunmurtumia on eri tasoisia hiuksen hienoista hiusmurtumista aina jalkojen luiden pirstoutuminen tuhansiin osiin asti on mielensairauksiakin eri tasoisia vaikka diaknoosi olisi sama esim kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ymmärrä se ja korjaa oma asennevammasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7days a week kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ilkeä luonne.
Onko se psykiatrinen sairaus.
Se ja katkeruus paskasta elämästä ilman lomia ja joulua ..häiritsee elämään.
Yrittäjä, töissä joka v.tun päivä
Kyky reflektoida myös ja ennen kaikkea omaa osuuttaan ja osallisuuttaan omaan elämäänsä, ymmärrys, että juuri itsellä on ne ratkaisut ja halu parantaa sitä omaa elämäänsä ja tehdä sen eteen konkreettisia asioita ja poistua omalta mukavuusalueelta.
ööh teen joka päivä töitä ja hymyilen asiakkaille
mitä vielä?
Tee kiitollisuus harjoituksia esim:
1. Kiitos että minulla on työpaikka
2. kiitos että olen terve
3. kiitos että minulla on ruokaa
Afrikassa lapset näkee nälkää, voisit esim auttaa heitä:)
Oikein rauhaisaa joulua sinulle
Vierailija kirjoitti:
7days a week kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ilkeä luonne.
Onko se psykiatrinen sairaus.
Se ja katkeruus paskasta elämästä ilman lomia ja joulua ..häiritsee elämään.
Yrittäjä, töissä joka v.tun päivä
Kyky reflektoida myös ja ennen kaikkea omaa osuuttaan ja osallisuuttaan omaan elämäänsä, ymmärrys, että juuri itsellä on ne ratkaisut ja halu parantaa sitä omaa elämäänsä ja tehdä sen eteen konkreettisia asioita ja poistua omalta mukavuusalueelta.
ööh teen joka päivä töitä ja hymyilen asiakkaille
mitä vielä?
Tee kiitollisuus harjoituksia esim:
1. Kiitos että minulla on työpaikka
2. kiitos että olen terve
3. kiitos että minulla on ruokaa
Afrikassa lapset näkee nälkää, voisit esim auttaa heitä:)
Oikein rauhaisaa joulua sinulle
Tässäpä hyvä kirjoitus laiskoille ihmisille, joilla elämänhallinta hukassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ilkeä luonne.
Onko se psykiatrinen sairaus.
Se ja katkeruus paskasta elämästä ilman lomia ja joulua ..häiritsee elämään.
Yrittäjä, töissä joka v.tun päivä
Täällä ei kaivata Sipilän ystäviä, mee pois
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju vain vahvistaa huonoja käsityksiä psyk hoitajista.
Tämä ketju osoittaa, millaista VÄÄNTÖÄ hoitajan työ joidenkin potilaiden kanssa on. Kaikki tiedetään paremmin, hoitotoimenpiteet ja hoitavat henkilöt halutaan valita kuin joulumarkkinoiden myyntikojuista, sitoudutaan niihin asioihin, mitkä sattuvat miellyttämään. Kirsikkana kakussa sekoilu ihmissuhteissa, vanhemmuudessa ja talousasioissa. Toki potilaina on myös ihmisiä, joiden kanssa on aidosti mukava tehdä työtä, nämä usein luottavat hoitotahoon, sitoutuvat hoitoon ja yrittävät itse. Ja usein paranevat, jos eivät täydellisesti, ainakin mielekkääseen elämään.
Julkisella puolella näin. Soten myötä myös se yksityistyy - ja hoitaja tekee juuri kuten maksaja sanoo. Norsunpersenaama peruslukemilla.
Terveydenhuolto ei ole kauppa, josta asiakas valitsee haluamansa. Ei nyt eikä koskaan, ainakaan, mikäli yhteiskunta sitä hiukkaakaan rahoittaa. Toki yksityisellä voi olla esim. lääkäri, joka kirjoittaa potilaalle sitä lääkettä mitä tämän haluaa (bentsodiatsepiinejä), ja potilas lähtee vastaanotolta tyytyväisenä, vaikka todellisuudessa on saanut vain yhden ongelman lisää ja kamppailee pian lääkeriippuvuuden kanssa. Ei terveydenhuollossa tehdä asioita ilkeydestä, päätösten takana on ja on oltava, jokin peruste hoitolinjaukseen. Myöskään itse en hoitajana aina jaksaisi vääntää, oikeasti paljon helpompaa on vain kuunnella, myötäillä ja paijailla, siitä vain ei ole hyötyä, jos halutaan hoidosta jotain tulosta.
Taidampa alkaa kuvaamaan ja äänittämään näitä käyntejäni psykapaikoissa ja teen juutubeen koosteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju vain vahvistaa huonoja käsityksiä psyk hoitajista.
Tämä ketju osoittaa, millaista VÄÄNTÖÄ hoitajan työ joidenkin potilaiden kanssa on. Kaikki tiedetään paremmin, hoitotoimenpiteet ja hoitavat henkilöt halutaan valita kuin joulumarkkinoiden myyntikojuista, sitoudutaan niihin asioihin, mitkä sattuvat miellyttämään. Kirsikkana kakussa sekoilu ihmissuhteissa, vanhemmuudessa ja talousasioissa. Toki potilaina on myös ihmisiä, joiden kanssa on aidosti mukava tehdä työtä, nämä usein luottavat hoitotahoon, sitoutuvat hoitoon ja yrittävät itse. Ja usein paranevat, jos eivät täydellisesti, ainakin mielekkääseen elämään.
Julkisella puolella näin. Soten myötä myös se yksityistyy - ja hoitaja tekee juuri kuten maksaja sanoo. Norsunpersenaama peruslukemilla.
Terveydenhuolto ei ole kauppa, josta asiakas valitsee haluamansa. Ei nyt eikä koskaan, ainakaan, mikäli yhteiskunta sitä hiukkaakaan rahoittaa. Toki yksityisellä voi olla esim. lääkäri, joka kirjoittaa potilaalle sitä lääkettä mitä tämän haluaa (bentsodiatsepiinejä), ja potilas lähtee vastaanotolta tyytyväisenä, vaikka todellisuudessa on saanut vain yhden ongelman lisää ja kamppailee pian lääkeriippuvuuden kanssa. Ei terveydenhuollossa tehdä asioita ilkeydestä, päätösten takana on ja on oltava, jokin peruste hoitolinjaukseen. Myöskään itse en hoitajana aina jaksaisi vääntää, oikeasti paljon helpompaa on vain kuunnella, myötäillä ja paijailla, siitä vain ei ole hyötyä, jos halutaan hoidosta jotain tulosta.
Psykiatrian puolella ei ole näyttöä toimivista (parantavista) hoitokäytännöstä, joten hoidollisesti työnne on täyttä nollaa. Sen sijaan osastohoito säilytyksenä hengissä, ja juurikin empatia ja lohtu, sekä helpotus on tehtävänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju vain vahvistaa huonoja käsityksiä psyk hoitajista.
Tämä ketju osoittaa, millaista VÄÄNTÖÄ hoitajan työ joidenkin potilaiden kanssa on. Kaikki tiedetään paremmin, hoitotoimenpiteet ja hoitavat henkilöt halutaan valita kuin joulumarkkinoiden myyntikojuista, sitoudutaan niihin asioihin, mitkä sattuvat miellyttämään. Kirsikkana kakussa sekoilu ihmissuhteissa, vanhemmuudessa ja talousasioissa. Toki potilaina on myös ihmisiä, joiden kanssa on aidosti mukava tehdä työtä, nämä usein luottavat hoitotahoon, sitoutuvat hoitoon ja yrittävät itse. Ja usein paranevat, jos eivät täydellisesti, ainakin mielekkääseen elämään.
Julkisella puolella näin. Soten myötä myös se yksityistyy - ja hoitaja tekee juuri kuten maksaja sanoo. Norsunpersenaama peruslukemilla.
Terveydenhuolto ei ole kauppa, josta asiakas valitsee haluamansa. Ei nyt eikä koskaan, ainakaan, mikäli yhteiskunta sitä hiukkaakaan rahoittaa. Toki yksityisellä voi olla esim. lääkäri, joka kirjoittaa potilaalle sitä lääkettä mitä tämän haluaa (bentsodiatsepiinejä), ja potilas lähtee vastaanotolta tyytyväisenä, vaikka todellisuudessa on saanut vain yhden ongelman lisää ja kamppailee pian lääkeriippuvuuden kanssa. Ei terveydenhuollossa tehdä asioita ilkeydestä, päätösten takana on ja on oltava, jokin peruste hoitolinjaukseen. Myöskään itse en hoitajana aina jaksaisi vääntää, oikeasti paljon helpompaa on vain kuunnella, myötäillä ja paijailla, siitä vain ei ole hyötyä, jos halutaan hoidosta jotain tulosta.
Itse asiassa myötätunto on ihan valtavan suuressa roolissa. Se, että ihmistä kuunnellaan ja annetaan TOIVOA. Se on ennen kaikkea mielenterveyspuolella tärkeää. Tiuskiminen, vääntäminen ja pakottaminen ei johda yhtään mihinkään. On myös lääkäreitä, jotka tekee todella omituisia ja hullujakin päätöksiä. Kävin jossain vaiheessa lääkärillä, kun mieliala oli alkanut aaltoilemaan. Sen sijaan, että minulle olisi tarjottu esimerkiksi keskusteluapua sairaanhoitajalla tai kerrottu kaupungin järjestämistä vertaistukiryhmistä tms, minulle määrättiin mielialalääkkeen tuplaus ja nukahtamiseen käytetty lääke aamuin ja illoin. Monet asiakkaat halutaan syöttää lääkkeillä tokkuraan, eipähän ole valittamassa. On todellakin ihan fiksuakin osata ja uskaltaa kyseenalaistaa lääkärien päätöksiä. Olet myös väärässä tuon ensimmäisen kommentin kanssa. Minä niin kuin jokainen tuntemani, on ihan itse valinnut terapeuttinsa ja yhteiskunta maksaa siitä osan. Se on meidän oikeus. Vituttipa se sinua tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju vain vahvistaa huonoja käsityksiä psyk hoitajista.
Tämä ketju osoittaa, millaista VÄÄNTÖÄ hoitajan työ joidenkin potilaiden kanssa on. Kaikki tiedetään paremmin, hoitotoimenpiteet ja hoitavat henkilöt halutaan valita kuin joulumarkkinoiden myyntikojuista, sitoudutaan niihin asioihin, mitkä sattuvat miellyttämään. Kirsikkana kakussa sekoilu ihmissuhteissa, vanhemmuudessa ja talousasioissa. Toki potilaina on myös ihmisiä, joiden kanssa on aidosti mukava tehdä työtä, nämä usein luottavat hoitotahoon, sitoutuvat hoitoon ja yrittävät itse. Ja usein paranevat, jos eivät täydellisesti, ainakin mielekkääseen elämään.
Julkisella puolella näin. Soten myötä myös se yksityistyy - ja hoitaja tekee juuri kuten maksaja sanoo. Norsunpersenaama peruslukemilla.
Terveydenhuolto ei ole kauppa, josta asiakas valitsee haluamansa. Ei nyt eikä koskaan, ainakaan, mikäli yhteiskunta sitä hiukkaakaan rahoittaa. Toki yksityisellä voi olla esim. lääkäri, joka kirjoittaa potilaalle sitä lääkettä mitä tämän haluaa (bentsodiatsepiinejä), ja potilas lähtee vastaanotolta tyytyväisenä, vaikka todellisuudessa on saanut vain yhden ongelman lisää ja kamppailee pian lääkeriippuvuuden kanssa. Ei terveydenhuollossa tehdä asioita ilkeydestä, päätösten takana on ja on oltava, jokin peruste hoitolinjaukseen. Myöskään itse en hoitajana aina jaksaisi vääntää, oikeasti paljon helpompaa on vain kuunnella, myötäillä ja paijailla, siitä vain ei ole hyötyä, jos halutaan hoidosta jotain tulosta.
Psykiatrian puolella ei ole näyttöä toimivista (parantavista) hoitokäytännöstä, joten hoidollisesti työnne on täyttä nollaa. Sen sijaan osastohoito säilytyksenä hengissä, ja juurikin empatia ja lohtu, sekä helpotus on tehtävänne.
Empatiaa psykiatrisilta sairaanhoitajilta? You wish!
Jännä juttu, kun sitten jossain toisissa yhteyksissä masennusta ja ahdistusta poteville sanotaan, että se on vain omasta asenteesta kiinni. Itse hakeuduin parikymppisenä YTHS:lle erittäin pahan sosiaalisten tilanteiden pelon takia. Psykologi sanoi, että "otat vain kuule semmosen positiivisen asenteen ja meet rohkeesti niihin tilanteisiin!" Hän sanoi noin itkevälle ja epätoivoiselle ihmiselle. Tuosta neuvosta ei ollut mitään apua, se vain lannisti ja turhautti.