Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Psykiatrisessa sairaanhoidossa näkee miten huono asenne ihmisillä on
Sairaanhoitaja
19.12.2018 |
Osa psyykkisesti sairaista on oikeasti sairaita, mutta joka päivä tapaan useita, joilla on vain huono asenne ja liian kovat vaatimukset.
Kaiken pitäisi tulla helposti, pitäisi saada työ ja koti jotka sopisi täysin omiin toiveisiin, ilman että itse tekee mitään. Pitäisi saada rahaa ja palveluita, mutta mitään velvollisuuksia ei saa olla. Lääkkeistä ei suostuta syömään kuin ne joista tulee välitön vaikutus. Kaikki on maailman ja yhteiskunnan syytä, mistään ei ole omaa vastuuta. Ei edes aaenteesta.
Näiden ihmisten takia oikeasti sairaat eivät pääse hoitoon jonojen ollesa valtavat.
Kommentit (459)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutus sekoittaa noiden pään niin ettei ne osaa enää yhtään arvostaa potilaan omia ajatuksia ja kokemuksia koko elämänsä varrelta. Tullaan vaan huutelemaan miten vääristyneesti ajattelet. Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Ensin pitäisi ymmärtää mitä sille ihmiselle on tapahtunut.
Psykiatrisen hoidon tarpeessa olevat ihmiset ajattelevat vääristyneesti, eikä sitä poista ymmärrys siitä mitä heille on tapahtunut. Kun tätäkin ketjua lukee, niin ei enää ihmettele miten vaikeahoitoista on mt-porukka. Yhteenveto:
Itse ei voida tehdä' oman tilan paranemiseksi mitään, koska syyllinen on muualla
Osataan kouluja käymättä tehdä diagnoosi itsestä, eikä se koskaan ole se mitä lääkäri diagnosoi
Ei arvosteta hoitajia, lääkäreitä, ei mitään niitä tahoja jotka yrittävät ja haluavat auttaa
Joko halutaan pillereitä tai ei haluta pillereitä, mutta ei missään nimessä niin miten ammattilainen sanoo
Terapiaan pitäisi päästä vuosiksi, mutta terapeutin pitää parantaa, ei ymmärretä että itse pitää tehdä suurin työ
Ei sitouduta mihinkään hoitoon, mutta valitetaan ettei hoideta.
Kiistellään parhaasta hoitomuodosta, vaikka itse ollaan sairaita ja oma ajattelu ja mieli on se ongelma
Tiedetään itse miten pitää hoitaa, mutta silti ei parannuta sillä omalla hoidolla
Ollaan mieleltään sairaita, mutta silti pidetään sitä omaa mieltä aivan pätevänä
Miettikääpä heti sama litania syöpäsairaan tai jalkansa murtaneen osalta!!
Nostan hattua teille jotka viitsitte olla näiden hoidossa mukana, ja yritätte kaikin keinoin auttaa näitä, itse en todellakaan jaksaisi!
Saahan kaiken väännettyä juuri sellaiseksi, mikä tukee omia ennakkoluuloja, kirjoitat täyttä hölynpölyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketään ei oikeasti kiinnosta, mitä sinulle tehtiin lapsena, miten huonosti sinua kohdeltiin tai laiminlyötiin. Monia kiinnostaa se ilmainen raha, jota läsnäolosta saa kun sinä puhut.
Psykiatrisella puolella on tosiaan aika iso, ja hirvittävän turhauttava, potilasjoukko, jotka tasan tarkkaan tietävät, mitä palveluita haluavat. Lääkkeistä kelpaavat bentsot (niiden haittavaikutuksista ei olla), muut eivät. Vaikuttavista lääkkeettömistä hoitomuodoistakaan valtaosa ei kelpaa. Masennus- ja ahdistuskoulut, päiväsairaalat yms. ovat ehdoton ei, ei, pitkä terapia yleensä kelpaa, mutta terapeuteissa on aina vikaa, kun eivät ole tarpeeksi ymmärtäväisiä. Tai ainakin terapeutin pitäisi olla just se yks traumaterapeutti. Ja kun kolme vuotta terapiaa on takana ja mitään edistystä parempaan ei ole tapahtunut, tarvittaisiin toki lisää terapiaa, koska kyllä se "auttaa", vaikka kolmen vuoden kokeilulla ei olekaan auttanut, vaan tilanne on jopa pahentunut.
Oikeasti siis halutaan lähinnä joku, jonka on pakko myötätuntoisesti kuunnella, kun potilas kertoo, kuinka pahasti häntä on kohdeltu ja kuinka hän on olosuhteiden uhri. Sinänsä monia on kohdeltukin pahasti, mutta ei kukaan niitä pahasti kohteluja voi enää muuksi muuttaa, joten paremman elämän avaimet ovat muualla kuin siinä, että saa 10 000 kerran kertoa, kuinka äiti, isä, sisarus, luokkakaveri, puoliso tms. teki pahasti ja nyt on koko elämä pilalla ja se on sen pahantekijän syy.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrisella puolella on tosiaan aika iso, ja hirvittävän turhauttava, potilasjoukko, jotka tasan tarkkaan tietävät, mitä palveluita haluavat. Lääkkeistä kelpaavat bentsot (niiden haittavaikutuksista ei olla), muut eivät. Vaikuttavista lääkkeettömistä hoitomuodoistakaan valtaosa ei kelpaa. Masennus- ja ahdistuskoulut, päiväsairaalat yms. ovat ehdoton ei, ei, pitkä terapia yleensä kelpaa, mutta terapeuteissa on aina vikaa, kun eivät ole tarpeeksi ymmärtäväisiä. Tai ainakin terapeutin pitäisi olla just se yks traumaterapeutti. Ja kun kolme vuotta terapiaa on takana ja mitään edistystä parempaan ei ole tapahtunut, tarvittaisiin toki lisää terapiaa, koska kyllä se "auttaa", vaikka kolmen vuoden kokeilulla ei olekaan auttanut, vaan tilanne on jopa pahentunut.
Oikeasti siis halutaan lähinnä joku, jonka on pakko myötätuntoisesti kuunnella, kun potilas kertoo, kuinka pahasti häntä on kohdeltu ja kuinka hän on olosuhteiden uhri. Sinänsä monia on kohdeltukin pahasti, mutta ei kukaan niitä pahasti kohteluja voi enää muuksi muuttaa, joten paremman elämän avaimet ovat muualla kuin siinä, että saa 10 000 kerran kertoa, kuinka äiti, isä, sisarus, luokkakaveri, puoliso tms. teki pahasti ja nyt on koko elämä pilalla ja se on sen pahantekijän syy.
Toivottavasti et ole hoitaja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrisella puolella on tosiaan aika iso, ja hirvittävän turhauttava, potilasjoukko, jotka tasan tarkkaan tietävät, mitä palveluita haluavat. Lääkkeistä kelpaavat bentsot (niiden haittavaikutuksista ei olla), muut eivät. Vaikuttavista lääkkeettömistä hoitomuodoistakaan valtaosa ei kelpaa. Masennus- ja ahdistuskoulut, päiväsairaalat yms. ovat ehdoton ei, ei, pitkä terapia yleensä kelpaa, mutta terapeuteissa on aina vikaa, kun eivät ole tarpeeksi ymmärtäväisiä. Tai ainakin terapeutin pitäisi olla just se yks traumaterapeutti. Ja kun kolme vuotta terapiaa on takana ja mitään edistystä parempaan ei ole tapahtunut, tarvittaisiin toki lisää terapiaa, koska kyllä se "auttaa", vaikka kolmen vuoden kokeilulla ei olekaan auttanut, vaan tilanne on jopa pahentunut.
Oikeasti siis halutaan lähinnä joku, jonka on pakko myötätuntoisesti kuunnella, kun potilas kertoo, kuinka pahasti häntä on kohdeltu ja kuinka hän on olosuhteiden uhri. Sinänsä monia on kohdeltukin pahasti, mutta ei kukaan niitä pahasti kohteluja voi enää muuksi muuttaa, joten paremman elämän avaimet ovat muualla kuin siinä, että saa 10 000 kerran kertoa, kuinka äiti, isä, sisarus, luokkakaveri, puoliso tms. teki pahasti ja nyt on koko elämä pilalla ja se on sen pahantekijän syy.
Toivottavasti et ole hoitaja!
Tuskin. Vanha koulukiusaajakokemus paistaa tekstistä läpi. Huono omatunto muiden sadistisesta kohtelusta projisoituna näin. Sairas, narsistinen yksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrisella puolella on tosiaan aika iso, ja hirvittävän turhauttava, potilasjoukko, jotka tasan tarkkaan tietävät, mitä palveluita haluavat. Lääkkeistä kelpaavat bentsot (niiden haittavaikutuksista ei olla), muut eivät. Vaikuttavista lääkkeettömistä hoitomuodoistakaan valtaosa ei kelpaa. Masennus- ja ahdistuskoulut, päiväsairaalat yms. ovat ehdoton ei, ei, pitkä terapia yleensä kelpaa, mutta terapeuteissa on aina vikaa, kun eivät ole tarpeeksi ymmärtäväisiä. Tai ainakin terapeutin pitäisi olla just se yks traumaterapeutti. Ja kun kolme vuotta terapiaa on takana ja mitään edistystä parempaan ei ole tapahtunut, tarvittaisiin toki lisää terapiaa, koska kyllä se "auttaa", vaikka kolmen vuoden kokeilulla ei olekaan auttanut, vaan tilanne on jopa pahentunut.
Oikeasti siis halutaan lähinnä joku, jonka on pakko myötätuntoisesti kuunnella, kun potilas kertoo, kuinka pahasti häntä on kohdeltu ja kuinka hän on olosuhteiden uhri. Sinänsä monia on kohdeltukin pahasti, mutta ei kukaan niitä pahasti kohteluja voi enää muuksi muuttaa, joten paremman elämän avaimet ovat muualla kuin siinä, että saa 10 000 kerran kertoa, kuinka äiti, isä, sisarus, luokkakaveri, puoliso tms. teki pahasti ja nyt on koko elämä pilalla ja se on sen pahantekijän syy.
En olisi voinut paremmin asiaa ilmaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivaa kun on asenne kohillaan.
Ihminen jota on kiusattu monin eri tavoin tulee vastaanotolle selvittelemään olotilojaan ja joku keinoton kurppa jo elekielellä antaa ymmärtää ettet sovi joukkoon ollenkaan.
Yleensäkin oksettaa kaikki "me täällä ammattilaisina tiedetään". Sinusta. Ihan. Kaikki.
Ja huoliajattelua inhoan eritoten.
Vääristynyt kommunikaatio on vääristynyttä kommunikaatiota. Jos ihmiset yleensäkin kommunikoisivat toisilleen fixusti tarvittaisiinko tällaista kelvotonta oireiden tarkastelua ja lisätarkastelua.
Ja hyvät ammattilaiset, vaatinee teiltä kykyä ja tahtoa ja älyä sitoutua pitkäänkin prosessiin ja siinä tapahtuvaan intrasigenttiin introspektioon.
Jonka tulos voi olla mikä vain.
Puolin ja toisin.
Mukavaa päivää, kyseenalaistelijoille ja asiaintilaan tyytyville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrisella puolella on tosiaan aika iso, ja hirvittävän turhauttava, potilasjoukko, jotka tasan tarkkaan tietävät, mitä palveluita haluavat. Lääkkeistä kelpaavat bentsot (niiden haittavaikutuksista ei olla), muut eivät. Vaikuttavista lääkkeettömistä hoitomuodoistakaan valtaosa ei kelpaa. Masennus- ja ahdistuskoulut, päiväsairaalat yms. ovat ehdoton ei, ei, pitkä terapia yleensä kelpaa, mutta terapeuteissa on aina vikaa, kun eivät ole tarpeeksi ymmärtäväisiä. Tai ainakin terapeutin pitäisi olla just se yks traumaterapeutti. Ja kun kolme vuotta terapiaa on takana ja mitään edistystä parempaan ei ole tapahtunut, tarvittaisiin toki lisää terapiaa, koska kyllä se "auttaa", vaikka kolmen vuoden kokeilulla ei olekaan auttanut, vaan tilanne on jopa pahentunut.
Oikeasti siis halutaan lähinnä joku, jonka on pakko myötätuntoisesti kuunnella, kun potilas kertoo, kuinka pahasti häntä on kohdeltu ja kuinka hän on olosuhteiden uhri. Sinänsä monia on kohdeltukin pahasti, mutta ei kukaan niitä pahasti kohteluja voi enää muuksi muuttaa, joten paremman elämän avaimet ovat muualla kuin siinä, että saa 10 000 kerran kertoa, kuinka äiti, isä, sisarus, luokkakaveri, puoliso tms. teki pahasti ja nyt on koko elämä pilalla ja se on sen pahantekijän syy.
En olisi voinut paremmin asiaa ilmaista!
Huomaa ettette tiedä alastanne yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutus sekoittaa noiden pään niin ettei ne osaa enää yhtään arvostaa potilaan omia ajatuksia ja kokemuksia koko elämänsä varrelta. Tullaan vaan huutelemaan miten vääristyneesti ajattelet. Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Ensin pitäisi ymmärtää mitä sille ihmiselle on tapahtunut.
Psykiatrisen hoidon tarpeessa olevat ihmiset ajattelevat vääristyneesti, eikä sitä poista ymmärrys siitä mitä heille on tapahtunut. Kun tätäkin ketjua lukee, niin ei enää ihmettele miten vaikeahoitoista on mt-porukka. Yhteenveto:
Itse ei voida tehdä' oman tilan paranemiseksi mitään, koska syyllinen on muualla
Osataan kouluja käymättä tehdä diagnoosi itsestä, eikä se koskaan ole se mitä lääkäri diagnosoi
Ei arvosteta hoitajia, lääkäreitä, ei mitään niitä tahoja jotka yrittävät ja haluavat auttaa
Joko halutaan pillereitä tai ei haluta pillereitä, mutta ei missään nimessä niin miten ammattilainen sanoo
Terapiaan pitäisi päästä vuosiksi, mutta terapeutin pitää parantaa, ei ymmärretä että itse pitää tehdä suurin työ
Ei sitouduta mihinkään hoitoon, mutta valitetaan ettei hoideta.
Kiistellään parhaasta hoitomuodosta, vaikka itse ollaan sairaita ja oma ajattelu ja mieli on se ongelma
Tiedetään itse miten pitää hoitaa, mutta silti ei parannuta sillä omalla hoidolla
Ollaan mieleltään sairaita, mutta silti pidetään sitä omaa mieltä aivan pätevänä
Miettikääpä heti sama litania syöpäsairaan tai jalkansa murtaneen osalta!!
Nostan hattua teille jotka viitsitte olla näiden hoidossa mukana, ja yritätte kaikin keinoin auttaa näitä, itse en todellakaan jaksaisi!
Olkiukkoilua alusta loppuun asti.
Huonoa lapsuutta ei voi korjata, ja kiintymyssuhteen ongelmatkin voivat joillakin estää parantumisen, jos ihminen näkee voimakkaasti ongelmiensa syyn muissa tai toivoo saavansa jatkuvasti pelkästään kaikkea sitä, mistä jäi lapsena paitsi.
Ihmisen ymmärtäminen on aina tärkeää. On myös olennaista hahmottaa, mitä ongelmien taustalla on. Mutta empatialla on oma osansa, eikä se yksin edistä tilannetta silloin, kun mietitään, kuinka pärjätään itsensä, muiden ja hankalan menneisyyden kanssa.
On ihmisiä, jotka eivät kykene koskaan katsomaan itseään. Sellaisilla vuosien terapiakin menee luonnollisesti hukkaan, koska kukaan ulkopuolinen ei voi ratkaista ihmisen ongelmia tai antaa edes suoria käytännöllisiä vinkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei oikeasti kiinnosta, mitä sinulle tehtiin lapsena, miten huonosti sinua kohdeltiin tai laiminlyötiin. Monia kiinnostaa se ilmainen raha, jota läsnäolosta saa kun sinä puhut.
Varsinaisen koulutetun ja laillistetun psykoterapeutin työ on kyllä varsin raskasta eikä kukaan sitä jaksa tehdä ellei ihmismieli kiinnosta, psykologin pohjakoulutuksen saanutta psykoterapeuttia kiinnostaa mistä mielenterveyden häiriö johtuu (pääasiassa tai usein lähes kokonaankin lapsuudesta) ja miten häiriö saataisiin jos ei nyt parannettua niin ainakin lievitettyä, psykiatrin pohjakoulutuksen saanutta psykoterapeuttia kiinnostaa selvittää paitsi mistä häiriö johtuu ja miten sitä voidaan hoitaa (terapia + lääkehoito) ja lisäksi mikä on taudinmääritys eli tarkka diagnoosi. Psykologit eivät välttämättä "usko" diagnooseihin, mutta lääkärin eli psykiatrin työhön kuuluu oleellisena osana paitsi hoito myös diagnoosin määritys ja diagnoosi on myös edellytys yhteiskunnan myöntämälle tuelle. KELA ei maksa sairauspäivärahaa tai kuntoutusta eikä vakuutusyhtiöt myönnä sairaseläkettä tai kuntoutusta ellei ole lääkärin tekemämää diagnoosia, sairaus kun on edellytys tuille ja korvauksille lain mukaan. Vain lääkärillä taas on lain mukaan oikeus taudinmääritykseen eli diagnoosin asettamiseen. Psykoterapiaakaan ei KELA korvaa ellei ole psykiatrin asettamaa diagnoosia eli todettua sairautta. Mutta ei se raha helpolla tuosta tule ja vaatii kiinnostusta ja ongelmanratkaisukykyä. Toki varsin hyvin voi psykoterapiasta laskuttaa, KELA korvaa valtaosan mutta ei kaikkea. Tyypillisesti 80 eur / 45 min. on laskutus.
Vierailija kirjoitti:
Huonoa lapsuutta ei voi korjata, ja kiintymyssuhteen ongelmatkin voivat joillakin estää parantumisen, jos ihminen näkee voimakkaasti ongelmiensa syyn muissa tai toivoo saavansa jatkuvasti pelkästään kaikkea sitä, mistä jäi lapsena paitsi.
Ihmisen ymmärtäminen on aina tärkeää. On myös olennaista hahmottaa, mitä ongelmien taustalla on. Mutta empatialla on oma osansa, eikä se yksin edistä tilannetta silloin, kun mietitään, kuinka pärjätään itsensä, muiden ja hankalan menneisyyden kanssa.
On ihmisiä, jotka eivät kykene koskaan katsomaan itseään. Sellaisilla vuosien terapiakin menee luonnollisesti hukkaan, koska kukaan ulkopuolinen ei voi ratkaista ihmisen ongelmia tai antaa edes suoria käytännöllisiä vinkkejä.
Terapiallahan ne kiintymyssuhteen vauriot juuri korjataan! Mikäli terapeutti on siis ammattitaitoinen, eikä hänellä ole vähääkään näitä sairaita asenteita ja ennakkoluuloja, joita ketjussa on tullut ilmi. Tottakai halutaan "sille tietylle terapeutille", ei terapeutti ole mikään bussikuski jossa on ihan sama kuka se on! Jotta voi korjata edes vähän lapsuuden ja nuoruuden vuosikausien sairaista vuorovaikutussuhteista, ei tietenkään voi olettaa, että kaikki korjaantuu kolmessa vuodessa ja vielä siten, että terapeutti ei edes ymmärrä asiakkaansa ongelmia millään tavalla! "Lapsuutta ei voi korjata" - oletteko arvoisat hoitajat koskaan edes kuulleet termiä korvaava kokemus? Mitä teidän koulutukseen oikein sisältyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonoa lapsuutta ei voi korjata, ja kiintymyssuhteen ongelmatkin voivat joillakin estää parantumisen, jos ihminen näkee voimakkaasti ongelmiensa syyn muissa tai toivoo saavansa jatkuvasti pelkästään kaikkea sitä, mistä jäi lapsena paitsi.
Ihmisen ymmärtäminen on aina tärkeää. On myös olennaista hahmottaa, mitä ongelmien taustalla on. Mutta empatialla on oma osansa, eikä se yksin edistä tilannetta silloin, kun mietitään, kuinka pärjätään itsensä, muiden ja hankalan menneisyyden kanssa.
On ihmisiä, jotka eivät kykene koskaan katsomaan itseään. Sellaisilla vuosien terapiakin menee luonnollisesti hukkaan, koska kukaan ulkopuolinen ei voi ratkaista ihmisen ongelmia tai antaa edes suoria käytännöllisiä vinkkejä.
Terapiallahan ne kiintymyssuhteen vauriot juuri korjataan! Mikäli terapeutti on siis ammattitaitoinen, eikä hänellä ole vähääkään näitä sairaita asenteita ja ennakkoluuloja, joita ketjussa on tullut ilmi. Tottakai halutaan "sille tietylle terapeutille", ei terapeutti ole mikään bussikuski jossa on ihan sama kuka se on! Jotta voi korjata edes vähän lapsuuden ja nuoruuden vuosikausien sairaista vuorovaikutussuhteista, ei tietenkään voi olettaa, että kaikki korjaantuu kolmessa vuodessa ja vielä siten, että terapeutti ei edes ymmärrä asiakkaansa ongelmia millään tavalla! "Lapsuutta ei voi korjata" - oletteko arvoisat hoitajat koskaan edes kuulleet termiä korvaava kokemus? Mitä teidän koulutukseen oikein sisältyy?
Tuot esille tärkeitä asioita. Itse kuitenkin hain tuossa sitä, että kaikki ihmiset eivät sovellu psykoterpiaan.
Vierailija kirjoitti:
Huonoa lapsuutta ei voi korjata, ja kiintymyssuhteen ongelmatkin voivat joillakin estää parantumisen, jos ihminen näkee voimakkaasti ongelmiensa syyn muissa tai toivoo saavansa jatkuvasti pelkästään kaikkea sitä, mistä jäi lapsena paitsi.
Ihmisen ymmärtäminen on aina tärkeää. On myös olennaista hahmottaa, mitä ongelmien taustalla on. Mutta empatialla on oma osansa, eikä se yksin edistä tilannetta silloin, kun mietitään, kuinka pärjätään itsensä, muiden ja hankalan menneisyyden kanssa.
On ihmisiä, jotka eivät kykene koskaan katsomaan itseään. Sellaisilla vuosien terapiakin menee luonnollisesti hukkaan, koska kukaan ulkopuolinen ei voi ratkaista ihmisen ongelmia tai antaa edes suoria käytännöllisiä vinkkejä.
Terapia on prosessi, joka vaatii aikaa. Toki tulokset ovat usein heikkoja, jos asiakasta heti vaaditaan nopeasti löytämään pitkäaikaisiin ongelmiinsa toimivat ratkaisut. Uusien näkökulmien löytämiseen voi mennä pitkään ja se vaatii monesti paljon ulkopuolisen mielestä ns. turhaa pyörittelyä. Terapiaa ei kuitenkaan käydä muita varten, vaan siksi, että ihminen oikeasti pääsisi eteenpäin. Hoitotyössä pitäisi osata sietää tietynlaista turhautumista siitä, että oma työ tuottaa kyllä tuloksia, mutta silti omasta mielestä liian hitaasti. Jos potilas on vuosia kärsinyt jostain ongelmista, niin eivät ne päivässä poistu.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrisella puolella on tosiaan aika iso, ja hirvittävän turhauttava, potilasjoukko, jotka tasan tarkkaan tietävät, mitä palveluita haluavat. Lääkkeistä kelpaavat bentsot (niiden haittavaikutuksista ei olla), muut eivät. Vaikuttavista lääkkeettömistä hoitomuodoistakaan valtaosa ei kelpaa. Masennus- ja ahdistuskoulut, päiväsairaalat yms. ovat ehdoton ei, ei, pitkä terapia yleensä kelpaa, mutta terapeuteissa on aina vikaa, kun eivät ole tarpeeksi ymmärtäväisiä. Tai ainakin terapeutin pitäisi olla just se yks traumaterapeutti. Ja kun kolme vuotta terapiaa on takana ja mitään edistystä parempaan ei ole tapahtunut, tarvittaisiin toki lisää terapiaa, koska kyllä se "auttaa", vaikka kolmen vuoden kokeilulla ei olekaan auttanut, vaan tilanne on jopa pahentunut.
Oikeasti siis halutaan lähinnä joku, jonka on pakko myötätuntoisesti kuunnella, kun potilas kertoo, kuinka pahasti häntä on kohdeltu ja kuinka hän on olosuhteiden uhri. Sinänsä monia on kohdeltukin pahasti, mutta ei kukaan niitä pahasti kohteluja voi enää muuksi muuttaa, joten paremman elämän avaimet ovat muualla kuin siinä, että saa 10 000 kerran kertoa, kuinka äiti, isä, sisarus, luokkakaveri, puoliso tms. teki pahasti ja nyt on koko elämä pilalla ja se on sen pahantekijän syy.
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonoa lapsuutta ei voi korjata, ja kiintymyssuhteen ongelmatkin voivat joillakin estää parantumisen, jos ihminen näkee voimakkaasti ongelmiensa syyn muissa tai toivoo saavansa jatkuvasti pelkästään kaikkea sitä, mistä jäi lapsena paitsi.
Ihmisen ymmärtäminen on aina tärkeää. On myös olennaista hahmottaa, mitä ongelmien taustalla on. Mutta empatialla on oma osansa, eikä se yksin edistä tilannetta silloin, kun mietitään, kuinka pärjätään itsensä, muiden ja hankalan menneisyyden kanssa.
On ihmisiä, jotka eivät kykene koskaan katsomaan itseään. Sellaisilla vuosien terapiakin menee luonnollisesti hukkaan, koska kukaan ulkopuolinen ei voi ratkaista ihmisen ongelmia tai antaa edes suoria käytännöllisiä vinkkejä.
Terapiallahan ne kiintymyssuhteen vauriot juuri korjataan! Mikäli terapeutti on siis ammattitaitoinen, eikä hänellä ole vähääkään näitä sairaita asenteita ja ennakkoluuloja, joita ketjussa on tullut ilmi. Tottakai halutaan "sille tietylle terapeutille", ei terapeutti ole mikään bussikuski jossa on ihan sama kuka se on! Jotta voi korjata edes vähän lapsuuden ja nuoruuden vuosikausien sairaista vuorovaikutussuhteista, ei tietenkään voi olettaa, että kaikki korjaantuu kolmessa vuodessa ja vielä siten, että terapeutti ei edes ymmärrä asiakkaansa ongelmia millään tavalla! "Lapsuutta ei voi korjata" - oletteko arvoisat hoitajat koskaan edes kuulleet termiä korvaava kokemus? Mitä teidän koulutukseen oikein sisältyy?
Tuot esille tärkeitä asioita. Itse kuitenkin hain tuossa sitä, että kaikki ihmiset eivät sovellu psykoterpiaan.
Juu ei sovellu, mutta todella leimaavaa ja vaarallista väitt, että potilaistanne suuri osa on sellaisia, jotka ei sinne sovellu! Kun se soveltumattomuus koskee lähinnä jotain psykopaatteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrisella puolella on tosiaan aika iso, ja hirvittävän turhauttava, potilasjoukko, jotka tasan tarkkaan tietävät, mitä palveluita haluavat. Lääkkeistä kelpaavat bentsot (niiden haittavaikutuksista ei olla), muut eivät. Vaikuttavista lääkkeettömistä hoitomuodoistakaan valtaosa ei kelpaa. Masennus- ja ahdistuskoulut, päiväsairaalat yms. ovat ehdoton ei, ei, pitkä terapia yleensä kelpaa, mutta terapeuteissa on aina vikaa, kun eivät ole tarpeeksi ymmärtäväisiä. Tai ainakin terapeutin pitäisi olla just se yks traumaterapeutti. Ja kun kolme vuotta terapiaa on takana ja mitään edistystä parempaan ei ole tapahtunut, tarvittaisiin toki lisää terapiaa, koska kyllä se "auttaa", vaikka kolmen vuoden kokeilulla ei olekaan auttanut, vaan tilanne on jopa pahentunut.
Oikeasti siis halutaan lähinnä joku, jonka on pakko myötätuntoisesti kuunnella, kun potilas kertoo, kuinka pahasti häntä on kohdeltu ja kuinka hän on olosuhteiden uhri. Sinänsä monia on kohdeltukin pahasti, mutta ei kukaan niitä pahasti kohteluja voi enää muuksi muuttaa, joten paremman elämän avaimet ovat muualla kuin siinä, että saa 10 000 kerran kertoa, kuinka äiti, isä, sisarus, luokkakaveri, puoliso tms. teki pahasti ja nyt on koko elämä pilalla ja se on sen pahantekijän syy.
Juuri näin!
Ja mitkähän ovat ne paremman elämän avaimet? "Esitä ettet enää välitä" ei riitä vastaukseksi. Riippuvuuksia esimerkiksi on hankala purkaa ellei päästä käsiksi niihin syihin, jotka ovat olleet riippuvuuden syntymisen taustalla.
Psykiatrisen hoidon suurimpia rasitteita on päihdeongelmat. Lähes joka ikisellä osastohoitoon tulevalla on nykyään päihdeongelma, joka sitten pahentaa ja laukaisee psykooseja. Alan henkilökunnan kesken usein vitsaillaankin, että on ikävä ns. "vanhan ajan hulluja", jotka olivat rehellisesti sekaisin, mutta eivät mitään päihdeongelmaisia venkuloita. Heitä pystyi sitten hoitamaankin, koska he eivät alkaneet heti hoidon päätyttyä tai sen aikana narkkaamaan ja vetämään itseään uudestaan sekaisin. Nykyäänhän se menee niin, että ne harvat, jotka osastolle pääsevät, narkkaavat itsensä uudestaan psykoosiin heti kun ovesta pihalle pääsevät. Sitten taas uusi hoito, ulos, uusi hoito, ulos.. jne. Lienee tarpeetonta mainitakaan, että aika monella näistä on myös persoonallisuushäiriö, mikä entisestään mutkistaa asioita. Toinen fakta on se, että tämän porukan vuoksi hyvin moni apua tarvitseva "hiljainen" jää ilman pätevää hoitoa.
Turha ymmärtää näitä viestejä väärin. Tässähän nimenomaan halutaan kohdentaa hyvä hoito niille, jotka sitä tarvitsevat. Ikävä kyllä nyt on niin, että nämä järjestelmää kuormittavat, hoitoonsa sitoutumattomat tyypit vievät paikkoja niiltä, jotka niitä kipeästi tarvitsisivat. Mutta heidät jätetään oman onnensa nojaan omaan asuntoonsa pilleripurkin kanssa. Resursseja ei riitä.
Alue: Aihe vapaa
No en todellakaan haluaisi edes kelvata hoitamaan sinunlaisiasi personallisuushäiriöisiä elämäntapavalittajia joilla on kaikki ihan hyvin, mutta muiden pitää tehdä puolestasi silti kaikki.