Lue keskustelun säännöt.
Psykiatrisessa sairaanhoidossa näkee miten huono asenne ihmisillä on
Sairaanhoitaja
19.12.2018 |
Osa psyykkisesti sairaista on oikeasti sairaita, mutta joka päivä tapaan useita, joilla on vain huono asenne ja liian kovat vaatimukset.
Kaiken pitäisi tulla helposti, pitäisi saada työ ja koti jotka sopisi täysin omiin toiveisiin, ilman että itse tekee mitään. Pitäisi saada rahaa ja palveluita, mutta mitään velvollisuuksia ei saa olla. Lääkkeistä ei suostuta syömään kuin ne joista tulee välitön vaikutus. Kaikki on maailman ja yhteiskunnan syytä, mistään ei ole omaa vastuuta. Ei edes aaenteesta.
Näiden ihmisten takia oikeasti sairaat eivät pääse hoitoon jonojen ollesa valtavat.
Kommentit (458)
Tähän en edes viitsi huutaa provoo, koska olen itsekin törmännyt ap:n kaltaisiin tapauksiin, joten voisi olla tottakin. Tulee vaan mieleen, että mitenkäs ap on näitä avun tarpeessa olevia auttanut? Hyväksikäyttäjiähän löytyy aina, toivottavasti myös oikeita ammattilaisia niitä tarvitseville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on persoonallisuushäiriöitä, aika vaikea on hoitaa esim.narsistia. Muttei tämän perusteella saa tuomita oikeasti sairaita!!
Eikö persoonallisuushäiriöisetkin ihan sairaita ole, vaikkei olisi sairaudentuntoa (eaim narsku)? Ymmärtääkseni johtuvat esim varhaislapsuuden kehityksen häiriöistä vaikkapa laiminlyönnin seurauksena.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt ptsdn+disson ja epävakaan pershärön eroa, esim.
Nämä kun eivät sulje toisiaan pois. Voi olla mielisairas JA personallisuushäiriöinen.
Sitä paitsi dissosiatiivinen identiteettihäiriö on nykyajan nuorten tyttöjen anorexia, eli muotia tällä hetkellä. Niitä ei kuitenkaan meillä hoidossa ole paljoa, sillä tuota dissoamista on tosi vaikeaa näytellä pidemmän päälle. Yleensä potias jolla on disso, ei tiedä sitä itse.
Kerro niistä feikkaavista multipersoonista? Onko ihan tunkua siellä Pårvååssa näistä.
Jos aikoo trollata, pitää tietää jotain asiasta😂😂😂
Se on kuuls vähän semmoinen homma, että en ala julkisesti tuon enempää asiasta avautumaan. Se olisi myös täysin turhaa, sillä sinulla ei riitä kapasiteetti, tieto, ymmärrys, eikä elämänkokemus asian ymmärtämiseen, vaikka sen miten päin sinulle selittäisi.
Minäkin kuulisin asiasta oikein mielelläni lisää. Minulla itselläni on jonkinasteinen dissosiaatiohäiriö ja on vaikea kuvitella miten ja miksi joku haluaisi tätä esittää, kun olisi monia, paljon helpompia keinoja. Kerro siis miten he käytännössä yrittävät tätä esittää.
Nyt ollaan jännän äärellä!
Tämä ketju on aika surullista luettevaa. Mielisairaissa vikana on niiden asenne? Ei ihme ettei ihmiset parane.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jjkkkSairaanhoitaja kirjoitti:
Tarkotukseni ei ollut mustamaalata psyykkisesti sairaita, vaan nimenomaan heille tarkoitettujen resurssien väärinkäyttäjiä.
Olisi parasta saada keskittyä oikeiden masennus-, ahdistuneisuus-, bipo- ym. potilaiden hoitamiseen, mutta päivän vastaanotolla puolet on peruspessimistisiä ihmisiä, joille ei kelpaa mikään apu. Eikä täyty mikään diagnoosi. Ei siis ole mitään sairautta, mutta täytyy päästä valittamaan yhteiskunnasta.
Ikävä kyllä hoitaja ei voi hoitaa sairautta jota ei ole. Hoitajan pitäisi saada keskittyä hoitamaan oikeasti sairaita.
-A.P
Todella erikoista että siellä päin pääsee hoitoon asennevammaiset, täällä ei välttämättä itsemurhan partaalla olevatkaan. Lisäksi minua kiinnostaa, että millä ammattitaidolla osaat diagnosoida ihmisiä noin pikaisesti, kun oikeilta terapeuteilta voi mennä kuukausia ellei vuosia. Käsittääkseni te erikoistutte muutaman kuukauden ja sitten olette psykiatrisen puolen "ammattilaisia" Ihan tälleen kouluttamattomana keittiöpsykologina voisin antaa sellaisen vinkin, että esimerkiksi syvästi masentuneilla on varmasti myös "asennevamma" Kun kaikki usko ja toivo on menetetty niin jäljelle ei paljoa jää. Kun vielä omalle kohdalle sattuu huono hoitaja niin se voi viedä viimeisenkin toivonrippeen. Olin Oulussa psykiatrisella 9 vuotta sitten. Edelleen muistan yhden todella inhottavan hoitajan, joka toivon mukaan on vaihtanut alaa. Työ on varmasti raskasta, mutta me psyykkisesti sairaat ihmiset ollaan ihmisiä. Me tunnetaan, me ymmärrettään. Me emme ole typeriä. Päin vastoin, meissä voi olla korkeammin koulutettuja, hyvissä viroissa olleita ihmisiä, joiden mieli on sairastunut. Sinäkään et ole turvassa siltä.
Täällä taas itsemurhan partaalla olevat ei pääse hoitoon JUURI SIKSI, että hoidossa on siitä hyötymättömiä, ja persoonallisuushäiriöisiä jo tupa täynnä, eikä tänne mahdu enempää. Jos saataisiin nämä jotka tänne ei kuulu, pois, niin pääsisi hoidosta hyötyvät paremmin hoitoon.
Terapeutti ei myöskään diagnosoi ketään, sen voi tehdä vain ja ainoastaan lääkäri. Huomaa ettet tiedä asiasta tarpeeksi kommentoidaksesi. Minä olen ollut 16 vuotta mielisairaalassa töissä, että ei ole kyse sinun tasoisesta keittiöpsykoloinnista, vaan aika pitkästä kokemuksesta. Tuosta viestistäsi voimme huomata, että kuuluttamasi korkea koulutus ei todellakaan takaa sitä että itse henkilö tietäisi asiasta josta puhuu, juuri mitään. Tätä työtä ei voi tehdä paperilla, vaan tähän kypsytään elämän ja työn tekemisen mukana. Vaikea masennus todellakin on joskus osastohoitoa tarvitseva tila, ja meillä hoidetaan ihan säännöllisesti masennuspotilaita esim. sähköllä, ja he tulevat ihan omin pikku jaloin hoitoon, koska kokevat sen olevan hyödyllistä itselle.
Aina jää joku jonka kokemus on ikävä vielä 10 v jälkeen, ehkä siitä kannattaisi tuolloin käydä keskustelemassa jonkun kanssa? Meillä potilaat pääsääntöisesti lähtevät hymyssä suin kotiin hoitojakson jälkeen. Tarkoittaen siis sitä, että vaikka olisivat tulleet pakkohoitolähetteellä täysin sekavassa tilassa alasti, ja yrittäneet ensimmäiset päivät hypätä vuoroin ikkunasta, ja vuoroin tarrata hoitajiin ja toisiin potilaisiin seksuaalisessa mielessä kiinni, ovat rauhoituttuaan olleet hyvinkin tyytyväisiä saamaansa hoitoon, ja palaute on ollut sekä kiitollista että muutoin hyvää.
T: eri
En ole opiskellut alaa, mutta aika moni psyk. hoitaja on liian huonosti koulutettu. Vai liekö luonnekysymys, ettei ihmistä osata kohdata. Terapeutti ei tee virallisia diagnooseja, mutta kyllä pitkäkestoisessa terapiassa myös näistä keskustellaan. Hoitaja on vielä huonommassa asemassa arvioimaan kenenkään diagnooseja, ainakaan lyhyellä tuttavuudella. Tiedän kyllä että psykiatri ne viralliset diagnoosit latoo ja yleensä nekin on hatusta vedettyjä, kun tarvitaan joku diagnoosi. Ja mun mielestä tuo sana mielisairaala on nykypäivänä ihan kammottava ja kertoo asenteesta. Hoidatte siellä varmaan hulluja. Ei minulla ole mitään tarvetta jutella huonoista hoitajista enää 10 vuoden jälkeen. Omat hoitajat onneksi puolustivat ja tämä hoitaja sai nuhteet. Pointtina oli se, että inhimillisyys ei maksa mitään ja pienillä sanoilla on todella suuri merkitys. Yhtä lailla muistan edelleen ne pienet, kannustavat sanat. Oma tilanne on tasoittunut ajat sitten, mutta sääli niitä, joita kohdellaan "mielisairaaloissa" kuin hulluja. Psykiatristen sairauksien ymmärtämisessä myös tietämys on valtavan suuressa roolissa, esimerkiksi siksi, ettei hoitaja lähde diagnosoimaan asiakkaita tuosta noin vaan. Jos sitten taas työnkuva on valvomista osastolla eikä edes muuhun pyri niin asia eri.
No nythän sulla on ihan eri ääni jo kellossa, hyvä.
Meillä on ollut jopa kymmeniä vuosia osittain samat hoitajat töissä. Me siis viihdymme täällä. Potilaat ovat mielissään, kun heitä hoitaa jo kahdettakymmenettä vuotta tuttu hoitaja silloin, kun osastojakso on voinnin takia pakollinen. Lääkärit vaihtuvat meillä parin kuukauden välein, joten me pidämme potilaistamme huolen, ja katsomme että heidän etunsa tulee huomatuksi alati vaihtuvien lääkäreiden kanssa. Me tiedämme meidän potilaista paljon enemmän kuin yksikään näistä lääkäreistä, jotka diagnoosin lopulta antavat. Voikin siis ihan miettiä, että kuka sen diagnoosin oikeastaan antaa? Ne jotka ovat paikalla päivästä toiseen potilaiden parissa, tuntevat heidät, tietävät historian, vai se, kenen nimi paperiin laitetaan.. .Niin, paljon on lääkärit meidän hoitajien varassa.
Sairaanhoitaja kirjoitti:
Osa psyykkisesti sairaista on oikeasti sairaita, mutta joka päivä tapaan useita, joilla on vain huono asenne ja liian kovat vaatimukset.
Kaiken pitäisi tulla helposti, pitäisi saada työ ja koti jotka sopisi täysin omiin toiveisiin, ilman että itse tekee mitään. Pitäisi saada rahaa ja palveluita, mutta mitään velvollisuuksia ei saa olla. Lääkkeistä ei suostuta syömään kuin ne joista tulee välitön vaikutus. Kaikki on maailman ja yhteiskunnan syytä, mistään ei ole omaa vastuuta. Ei edes aaenteesta.
Näiden ihmisten takia oikeasti sairaat eivät pääse hoitoon jonojen ollesa valtavat.
Komppaan tätä 100%. Työskentelit itse psykiatrisen puolen sossuna muutaman vuoden, kunnes kyllästyin ja vaihdoin toisiin tehtäviin ihan virastosossuksi. Tajusin pian, että sama meininki täälläkin. Isointa meteliä pitää ne, joiden ainoat ongelmat johtuu omasta viitsimisestä ja jostain kummallisests ajatuksesta, että yhteiskunta on velvollinen mahdollistamaan asumisen paraatipaikalla huippukämpässä ja 50tuuman telkkarin, ja tarjoamaan heille vaikka ja mitä.
Huoh. Koita soitten tässä olla kyynistymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen psykologiaa ja aina säännöllisesti keskusteluun kaveriporukassamme tulee se, että miksi psykologia on yliopistossamme yhteiskuntatieteiden alla eikä samassa nipussa esimerkiksi lääketieteen kanssa. Vastauksen näkee aika hyvin aloittajan viestistä: yhteiskunta ja ympäristö sairastuttavat. Sairauden määritelmä elää ja vaihtelee jopa eri kulttuureissa.
Aloittaja, asennevika on sinulla.
Ja sinun yliopisto on missä?
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen psykologiaa ja aina säännöllisesti keskusteluun kaveriporukassamme tulee se, että miksi psykologia on yliopistossamme yhteiskuntatieteiden alla eikä samassa nipussa esimerkiksi lääketieteen kanssa. Vastauksen näkee aika hyvin aloittajan viestistä: yhteiskunta ja ympäristö sairastuttavat. Sairauden määritelmä elää ja vaihtelee jopa eri kulttuureissa.
Aloittaja, asennevika on sinulla.
Huomaa todellakin että olet psykologian opiskelija. Ei mitään käsitystä ruohonjuuritason työstä akuuttiosastolla, vaan ainoastaan kulturellin kaveripiirin kanssa ihmettelyt viinilasillisen äärellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on persoonallisuushäiriöitä, aika vaikea on hoitaa esim.narsistia. Muttei tämän perusteella saa tuomita oikeasti sairaita!!
Eikö persoonallisuushäiriöisetkin ihan sairaita ole, vaikkei olisi sairaudentuntoa (eaim narsku)? Ymmärtääkseni johtuvat esim varhaislapsuuden kehityksen häiriöistä vaikkapa laiminlyönnin seurauksena.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt ptsdn+disson ja epävakaan pershärön eroa, esim.
Nämä kun eivät sulje toisiaan pois. Voi olla mielisairas JA personallisuushäiriöinen.
Sitä paitsi dissosiatiivinen identiteettihäiriö on nykyajan nuorten tyttöjen anorexia, eli muotia tällä hetkellä. Niitä ei kuitenkaan meillä hoidossa ole paljoa, sillä tuota dissoamista on tosi vaikeaa näytellä pidemmän päälle. Yleensä potias jolla on disso, ei tiedä sitä itse.
Kerro niistä feikkaavista multipersoonista? Onko ihan tunkua siellä Pårvååssa näistä.
Jos aikoo trollata, pitää tietää jotain asiasta😂😂😂
Se on kuuls vähän semmoinen homma, että en ala julkisesti tuon enempää asiasta avautumaan. Se olisi myös täysin turhaa, sillä sinulla ei riitä kapasiteetti, tieto, ymmärrys, eikä elämänkokemus asian ymmärtämiseen, vaikka sen miten päin sinulle selittäisi.
Minäkin kuulisin asiasta oikein mielelläni lisää. Minulla itselläni on jonkinasteinen dissosiaatiohäiriö ja on vaikea kuvitella miten ja miksi joku haluaisi tätä esittää, kun olisi monia, paljon helpompia keinoja. Kerro siis miten he käytännössä yrittävät tätä esittää.
No varmasti kuulisit, mutta koitahan kysellä nimettömänä vaikka jollain toisella palstalla? Ja ps. älä kerro niitä helpompia ja parempia keinoja!
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitaja kirjoitti:
Osa psyykkisesti sairaista on oikeasti sairaita, mutta joka päivä tapaan useita, joilla on vain huono asenne ja liian kovat vaatimukset.
Kaiken pitäisi tulla helposti, pitäisi saada työ ja koti jotka sopisi täysin omiin toiveisiin, ilman että itse tekee mitään. Pitäisi saada rahaa ja palveluita, mutta mitään velvollisuuksia ei saa olla. Lääkkeistä ei suostuta syömään kuin ne joista tulee välitön vaikutus. Kaikki on maailman ja yhteiskunnan syytä, mistään ei ole omaa vastuuta. Ei edes aaenteesta.
Näiden ihmisten takia oikeasti sairaat eivät pääse hoitoon jonojen ollesa valtavat.
Komppaan tätä 100%. Työskentelit itse psykiatrisen puolen sossuna muutaman vuoden, kunnes kyllästyin ja vaihdoin toisiin tehtäviin ihan virastosossuksi. Tajusin pian, että sama meininki täälläkin. Isointa meteliä pitää ne, joiden ainoat ongelmat johtuu omasta viitsimisestä ja jostain kummallisests ajatuksesta, että yhteiskunta on velvollinen mahdollistamaan asumisen paraatipaikalla huippukämpässä ja 50tuuman telkkarin, ja tarjoamaan heille vaikka ja mitä.
Huoh. Koita soitten tässä olla kyynistymättä.
...tajusin oitis tekstiäsi lukiessa, että sinulla ei ole akateemista tutkintoa millään alalla.
Onko ap:lle käynyt niin kurjasti, ettei saa samaa palkkaa kuin hoitaja vai mikä hiertää? 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on muuten se mitä moni ei ymmärrä. Hoitaja ei ole koskaan palvelija, hoitaja on aina hoitaja. Sosiaalipuolen asiakkaitakin hoitaessaan hän on asiakkaan hoitaja, ei asiakaspalvelija. Toisaalla asiakas on aina oikeassa ja asiakaspalvelijan työ on mielistellä, mutta hoitosuhteessa on kyse asiakkaan hoitamisesta, ja mielistelyn tilalla on itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Asiakas tai potilas voi aina kieltäytyä hoitajan hoitotoimepiteestä itsemääräämisoikeuteen vedoten, mutta ei voi koskaan käskeä hoitajaa tekemään mitään.
Olen ollut sekä asiakaspalvelija että asiakkaan hoitaja, ja kyllä se on selkeästi eri asia.
Ei ketään muutakaan voi käskeä 😂
Tai voi tietty mutta käskyt otetaan joka paikassa vain esimieheltä. En voi käskeä vaikka kassaa.. tai ei hänen minua tarvi totella ainakaan.. voi luoja. Eikä missään tarvitse mielistellä 😂🙄
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on aika surullista luettevaa. Mielisairaissa vikana on niiden asenne? Ei ihme ettei ihmiset parane.
Tässä ketjussa on jo moneen kertaan selitetty mielisairauden ja persoonallisuushäiriöisen eroja, joten menehän lukemaan vähän tarkemmin.
Nykyaika muuten lisää persoonallisuushäiriöitä, ihan tiedoks vain kaikille. VArmaan itse huomaatte ne syyt miksi näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen psykologiaa ja aina säännöllisesti keskusteluun kaveriporukassamme tulee se, että miksi psykologia on yliopistossamme yhteiskuntatieteiden alla eikä samassa nipussa esimerkiksi lääketieteen kanssa. Vastauksen näkee aika hyvin aloittajan viestistä: yhteiskunta ja ympäristö sairastuttavat. Sairauden määritelmä elää ja vaihtelee jopa eri kulttuureissa.
Aloittaja, asennevika on sinulla.
Huomaa todellakin että olet psykologian opiskelija. Ei mitään käsitystä ruohonjuuritason työstä akuuttiosastolla, vaan ainoastaan kulturellin kaveripiirin kanssa ihmettelyt viinilasillisen äärellä.
Osastoilla on AINA PSYKOLOGI, joten se siitä trolli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on persoonallisuushäiriöitä, aika vaikea on hoitaa esim.narsistia. Muttei tämän perusteella saa tuomita oikeasti sairaita!!
Eikö persoonallisuushäiriöisetkin ihan sairaita ole, vaikkei olisi sairaudentuntoa (eaim narsku)? Ymmärtääkseni johtuvat esim varhaislapsuuden kehityksen häiriöistä vaikkapa laiminlyönnin seurauksena.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt ptsdn+disson ja epävakaan pershärön eroa, esim.
Nämä kun eivät sulje toisiaan pois. Voi olla mielisairas JA personallisuushäiriöinen.
Sitä paitsi dissosiatiivinen identiteettihäiriö on nykyajan nuorten tyttöjen anorexia, eli muotia tällä hetkellä. Niitä ei kuitenkaan meillä hoidossa ole paljoa, sillä tuota dissoamista on tosi vaikeaa näytellä pidemmän päälle. Yleensä potias jolla on disso, ei tiedä sitä itse.
Kerro niistä feikkaavista multipersoonista? Onko ihan tunkua siellä Pårvååssa näistä.
Jos aikoo trollata, pitää tietää jotain asiasta😂😂😂
Se on kuuls vähän semmoinen homma, että en ala julkisesti tuon enempää asiasta avautumaan. Se olisi myös täysin turhaa, sillä sinulla ei riitä kapasiteetti, tieto, ymmärrys, eikä elämänkokemus asian ymmärtämiseen, vaikka sen miten päin sinulle selittäisi.
Minäkin kuulisin asiasta oikein mielelläni lisää. Minulla itselläni on jonkinasteinen dissosiaatiohäiriö ja on vaikea kuvitella miten ja miksi joku haluaisi tätä esittää, kun olisi monia, paljon helpompia keinoja. Kerro siis miten he käytännössä yrittävät tätä esittää.
No varmasti kuulisit, mutta koitahan kysellä nimettömänä vaikka jollain toisella palstalla? Ja ps. älä kerro niitä helpompia ja parempia keinoja!
Posttraumaattiseen häiriöön ja dissoaatioon ei liity taipumus valehdella, olla ylimielinen, vääristellä ja haistatella. Trollin kannattaa kiltisti uskoa sitä kannan dg listaansa, luonnehäiriö se tässä puhuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrisen sairaanhoidon asiakkaana kenties näkee, miten huono asennne psykiatrisilla sairaanhoitajilla on. Heidän työnsä on terapeuttina toimimista. Kaiken terapian ensimmäinen edellytys on se, että terapeutti samaistuu potilaansa tilanteeseen. Kuuluu ihan koulutuksen perusteisiin. Jos hän ei tähän kykene, hän ei ole pätevä kyseiseen työhön.
No ei todellakaan ole meidän työmme terapeuttina toimimista! Terapeutit toimii terapeutteina, me tehdään ihan muita hommia kuin terapoidaan. Mistä näitä aivan umpihulluja käsityksiä tulee, että sh:t ja lähärit on terapeutteja, tai että terapeutti antaa diagnoosin? Meidän ei todellakaan tarvitse, emmekä edes saa millään tavoin "samaistua" potilaisiin, sehän olisi aivan päinvastoin. Me olemme niitä terveitä siellä sairaiden seassa, emme me voi ruveta myötäilemään kenenkään sairakusia! (Vaikka joidenkin kymmeniä vuosia sairastaneiden kanssa pääsee monesti helpommalla kun niin tekee)
Tää sun asenne on niin surullinen, niin surullinen. Huomaa kyllä kuinka ajattelet olevasi sairaiden yläpuolella "terveenä" Asiakas pitäisi kohdata aina ensisijaisesti ihmisenä, ei sairaana. Itse asiassa, minä en sanonut, että terapeutit tekevät diagnooseja. Minä sanoin, että miten hoitajat pystyvät diagnosoimaan ketään, kun sitä ei vuosia opiskelleet terapeutitkaan pysty tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen psykologiaa ja aina säännöllisesti keskusteluun kaveriporukassamme tulee se, että miksi psykologia on yliopistossamme yhteiskuntatieteiden alla eikä samassa nipussa esimerkiksi lääketieteen kanssa. Vastauksen näkee aika hyvin aloittajan viestistä: yhteiskunta ja ympäristö sairastuttavat. Sairauden määritelmä elää ja vaihtelee jopa eri kulttuureissa.
Aloittaja, asennevika on sinulla.
Huomaa todellakin että olet psykologian opiskelija. Ei mitään käsitystä ruohonjuuritason työstä akuuttiosastolla, vaan ainoastaan kulturellin kaveripiirin kanssa ihmettelyt viinilasillisen äärellä.
Osastoilla on AINA PSYKOLOGI, joten se siitä trolli.
Niin, mutta hänhän oli psykologian OPISKELIJA ihemettelemässä maailmaa ystävien kanssa, eikä mikään osaston psykologi. Vaikka taisitpa olla sinä itse myös tämä opiskeilja ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan skitsofreniaryhmän taudit, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja vakavat traumahäiriöt ovat sellaisia, joissa oma asenne ei ole niin vahva.
Masennuksessa, ahdistuneisuushäiriöissä, syömishäiriöissä ja persoonallisuushäiriöissä on aina jossain määrin kyse ihmisen ajattelun kapeudesta. Monilla on siis huono "asenne", totta. Hankalampi kysymys sitten, miten sitä ajattelua saisi terapiassa korjattua siihen suuntaan, että ihminen toipuisi eikä kärsisi niin epäedullisen ajattelunsa seurauksista.
Minä rehellisesti sanottuna pidän hieman kyseenalaisena sitä että keskistytään pelkän "ajattelun" muuttamiseen, vaikka usein vikaa voi olla potilaan ympäristössä tämän läheisiä myöden. Oikeastaan mielenterveysoirelu usein on johdannainen johonkin elämän epäkohtaan, jota ei pysty omilla työkaluilla ratkomaan, mikä sitten johtaa siihen että pääkoppa yrittää sopeutua siihen mahdottomaan tilanteeseen. Eli eräänlainen selvitymismekanismi, joka pidemmän päälle on haitallinen.
Siitähän persoonallisuushäiriössä on kyse. On omaksuttu joku haitallinen selviytymiskeino, ja siitä ei osata tai ymmärretä päästää irti. Kyse on siis tosiaankin ihmisen oman ajattelun muuttamsiesta. Ei hoitohenkilökunta voi mennä menneisyyteen poistamaan alsista lapsuutta, tai lopettaa potilaan epätervettä parisuhdetta. Persoonallisuushäiriöinen myös yleensä aina syyttä muita tilanteestaan, eikä voi tehdä itse mitään, sillä hän ei pysty. Ihan ensimmäinen asia mikä pitää ymmärtää on se, että kukaan muu kuin hän ei pysty sitä muuttamaan, eli hän on itse ainoa avain omaan itseensä, ei ulkopuoliset.
Itseään voi muuttaa sitten kun tuntee olonsa tarpeeksi turvalliseksi muutokselle. Tästä voi päätellä että monet eivät tunne tilannettaan tarpeeksi tasapainoiseksi tai oloaan voimaantuneeksi. Jos sinua kohtaa hyökkää tiikeri ja kädessäsi on kirves, mutta vieressäsi on ase, joka pitäisi ensin koota palasista ennenkuin se on käyttövalmis niin kumpaa käyttäisit? Juuri sen hetkisen uhkan edessä on helpointa käyttää sitä puolustus tapaa johon on tottunut kuin alkaa kehittelemään täysin uuttaa mallia. Ja jos pers.häiriöinen syyttää muita tilanteestaan niin pohjimmiltaanhan hän on oikeassa. Kohde tosin saattaa olla väärä. Ongelma taitaa olla myös ihmiset, jotka ottavat henkilökohtaisesti mielenterveysongelmaisen käytöksen, koska eivät yllättäen osaa erottaa tämän persoonaa ja oireita vaikka vaativat sitä samaa sairaalta itseltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrisen sairaanhoidon asiakkaana kenties näkee, miten huono asennne psykiatrisilla sairaanhoitajilla on. Heidän työnsä on terapeuttina toimimista. Kaiken terapian ensimmäinen edellytys on se, että terapeutti samaistuu potilaansa tilanteeseen. Kuuluu ihan koulutuksen perusteisiin. Jos hän ei tähän kykene, hän ei ole pätevä kyseiseen työhön.
No ei todellakaan ole meidän työmme terapeuttina toimimista! Terapeutit toimii terapeutteina, me tehdään ihan muita hommia kuin terapoidaan. Mistä näitä aivan umpihulluja käsityksiä tulee, että sh:t ja lähärit on terapeutteja, tai että terapeutti antaa diagnoosin? Meidän ei todellakaan tarvitse, emmekä edes saa millään tavoin "samaistua" potilaisiin, sehän olisi aivan päinvastoin. Me olemme niitä terveitä siellä sairaiden seassa, emme me voi ruveta myötäilemään kenenkään sairakusia! (Vaikka joidenkin kymmeniä vuosia sairastaneiden kanssa pääsee monesti helpommalla kun niin tekee)
Tää sun asenne on niin surullinen, niin surullinen. Huomaa kyllä kuinka ajattelet olevasi sairaiden yläpuolella "terveenä" Asiakas pitäisi kohdata aina ensisijaisesti ihmisenä, ei sairaana. Itse asiassa, minä en sanonut, että terapeutit tekevät diagnooseja. Minä sanoin, että miten hoitajat pystyvät diagnosoimaan ketään, kun sitä ei vuosia opiskelleet terapeutitkaan pysty tekemään.
Paitsi että meillä mielisairaalassa ei ole asiakkaita, vaan potilaita :D Ja totta hitossa me ollaan terveinä sairaiden joukossa! Mitä siitä nyt tulisi jos me alkaisimme olemaan siellä sairaina, tai esittämään sairaita?
Voi kuule, hoitajat pystyvät aika paljon enempään, mitä sinä kuvittelet. Ei sitä hommaa psykologin koulutuksella tehdä.
Käyhän vaikka ihan wikipediasta lukemassa että mikä se psykologi oikeastaan on. Taidat tarkoittaa terapeuttia, mutta puhut psykologista koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on muuten se mitä moni ei ymmärrä. Hoitaja ei ole koskaan palvelija, hoitaja on aina hoitaja. Sosiaalipuolen asiakkaitakin hoitaessaan hän on asiakkaan hoitaja, ei asiakaspalvelija. Toisaalla asiakas on aina oikeassa ja asiakaspalvelijan työ on mielistellä, mutta hoitosuhteessa on kyse asiakkaan hoitamisesta, ja mielistelyn tilalla on itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Asiakas tai potilas voi aina kieltäytyä hoitajan hoitotoimepiteestä itsemääräämisoikeuteen vedoten, mutta ei voi koskaan käskeä hoitajaa tekemään mitään.
Olen ollut sekä asiakaspalvelija että asiakkaan hoitaja, ja kyllä se on selkeästi eri asia.
Ei ketään muutakaan voi käskeä 😂
Tai voi tietty mutta käskyt otetaan joka paikassa vain esimieheltä. En voi käskeä vaikka kassaa.. tai ei hänen minua tarvi totella ainakaan.. voi luoja. Eikä missään tarvitse mielistellä 😂🙄
Niin kuvitelkaa: Menepäs palvelija punnitsemaan tämä kurkku kun käsken.
Vastaus: Kyllä hoitaja armollinen ja nuolen pyllynnekin mieliksenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on persoonallisuushäiriöitä, aika vaikea on hoitaa esim.narsistia. Muttei tämän perusteella saa tuomita oikeasti sairaita!!
Eikö persoonallisuushäiriöisetkin ihan sairaita ole, vaikkei olisi sairaudentuntoa (eaim narsku)? Ymmärtääkseni johtuvat esim varhaislapsuuden kehityksen häiriöistä vaikkapa laiminlyönnin seurauksena.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt ptsdn+disson ja epävakaan pershärön eroa, esim.
Nämä kun eivät sulje toisiaan pois. Voi olla mielisairas JA personallisuushäiriöinen.
Sitä paitsi dissosiatiivinen identiteettihäiriö on nykyajan nuorten tyttöjen anorexia, eli muotia tällä hetkellä. Niitä ei kuitenkaan meillä hoidossa ole paljoa, sillä tuota dissoamista on tosi vaikeaa näytellä pidemmän päälle. Yleensä potias jolla on disso, ei tiedä sitä itse.
Kerro niistä feikkaavista multipersoonista? Onko ihan tunkua siellä Pårvååssa näistä.
Jos aikoo trollata, pitää tietää jotain asiasta😂😂😂
Se on kuuls vähän semmoinen homma, että en ala julkisesti tuon enempää asiasta avautumaan. Se olisi myös täysin turhaa, sillä sinulla ei riitä kapasiteetti, tieto, ymmärrys, eikä elämänkokemus asian ymmärtämiseen, vaikka sen miten päin sinulle selittäisi.
Minäkin kuulisin asiasta oikein mielelläni lisää. Minulla itselläni on jonkinasteinen dissosiaatiohäiriö ja on vaikea kuvitella miten ja miksi joku haluaisi tätä esittää, kun olisi monia, paljon helpompia keinoja. Kerro siis miten he käytännössä yrittävät tätä esittää.
No varmasti kuulisit, mutta koitahan kysellä nimettömänä vaikka jollain toisella palstalla? Ja ps. älä kerro niitä helpompia ja parempia keinoja!
Tää ketju teki minusta kyllä surullisen. Tällaisia asenteitako hoitajilla oikeasti on. Dissosiaatiosta jonkun verran tietävänä olen aidosti kiinnostunut, että miten ihmiset edes yrittävät esittää tätä. Eikö silloin ole jo kyse ehkä ihan oikeasti persoonallisuushäiriöstä. En siis käsitä, että mitä tällä haettaisiin takaa. Jokainen varmasti tajuaa sen, että tällä ei mitään saikkua saa. Siihen voi esittää vaikka masennusta.
Voivoi, tietäisitpä vain kuinka moni tänne nimen omaan haluaa :D Meillä on ihan säännöllisesti potilaita jotka mukavahingoittavat itseään, että pääsisivät osastolle. Todella hienoa että tajusit vihdoinkin itse auttaa itseäsi, kun hoito ei ollutkaan mieleistä, hienoa! Meillekin tulee välillä näitä, ja hyvin pärjäilevät yleensä jatkossa.