Mieheni kotona äiti tekee kaiken

Voi kysyä tartteeko apua ja vaikka ei tartte niin voi jäädä seuraksi keittiöön juttelemaan. Antaa poitsun jutella isänsä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Onneavaan ap. Ootas jos saatte lapaen. Miehesi taantuu lapsuudenperheen roolimalleihin samantien. Näin on käynyt 99% tutuissaperheissä ja meilläkin.

Oltiin7 v yhdessä ennen lapsia ja kaikki kotityöt meni tasan, mies otti vastuuta ja oli kotitöissä oma-alotteinen, muutenkin oli aktiivinen.

Kun lapsi syntyi niin joku rele naksahti miehen päässä. Hänestä tuli appiukko ja mulle asetti anopin roolin eli juuri tuon äiti/vaimo hoitaa kaiken.

Kotitöiden teko loppu seinään, ukosta tuli vetelä ja passiivinen ja ulkoisti kaiken mun tehtäväksi. Siis esim yhteydenpidon OMAAN sukuunsa ja lahjat/kortit sen suvulle.

Nyt on 10v tapeltu ja mikäänei auta. Näin on käynyt liki KAIKILLE tutuille myös. Kun lapsi syntyy niin miehellä aktivoituu lapsuuden roolit.

Sull on ap kurjaa odotettavissa....

Ennen lapsia tuo mies näki naisensa tyttöystävänä/vaimona ja osallistui hyvin kotitöihin. Kun lapsi syntyi muuttui nainen miehen silmissä äidiksi eli kaiken hoitavaksi kuten lapsuuden äiti.

Jos minulla olisi tällainen ongelma kuin lainaamallani kirjoittajalla koettaisin saada miehen näkemään itseni taas vaimona eikä äitinä. Kieltäisin miestä kutsumasta minua äidiksi ja huomauttaisin että hänelle olen vaimo. Koettaisin rauhallisena hetkenä jututtaa miten mies näkee lapsuuden kodin roolit onko ne reiluja jne. Koettaisin myös kysyä miksi kaikki kotityöt ym siirtyvät vaimon hoidettavaksi kun lapsi syntyy.

Veikkaan että mies ei ole tiedostanut asiaa eikä tee sitä välttömättä tahallaan mutta jos hänet saisi jotenkin ymmärtämään että vaikka vaimo on nyt myös äiti niin miehestä ei tullut poika jolle äiti hoitaa siivoukset, pyykit, ruuat jne. Tai sitten mies on vain niin törkeä että kokee naisen olevan nyt ansassa joten voi jättää kaiken naisen hoidettavaksi.

Onneksi oma mies ei taantunut lasten myötä tuollatavalla vaikka hänen lapsuuden kotonaan onkin ollut aika perinteiset roolit. Toki meilläkin on kohtuullisen perinteiset roolit mutta olenkin ollut paljon lasten kanssa kotona jolloin on ollut aikaa hoitaa suurin osa kotitöistä ja miehellä on meillä oikeasti paljon ”ulkohommia”. Mutta silti mies halusi varata lomastaan pari päivää ennen joulua suursiivouksen tekemiseen. Eli tekee kyllä tilanteen mukaan paljonkin jos sisällä tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Voi kysyä tartteeko apua ja vaikka ei tartte niin voi jäädä seuraksi keittiöön juttelemaan. Antaa poitsun jutella isänsä kanssa.

Olen ujo, enkä koe luontevaksi mennä keittiöön juttelemaan muuten vain, koska emme tunne kovin hyvin. Koen myös, että ensisijaiset apukädet olisivat perheenjäsenet. :) Toki täällä olen nyt huomannut, että kaikki eivät sellaisia kaipaa.

-Ap

On havaittavissa vieraskoreutta puolin ja toisin

Vierailija kirjoitti:

On havaittavissa vieraskoreutta puolin ja toisin

Sitäkin varmasti. Mutta miksi myös perheen kesken näin. :) -Ap

Vierailija kirjoitti:

Voi kysyä tartteeko apua ja vaikka ei tartte niin voi jäädä seuraksi keittiöön juttelemaan. Antaa poitsun jutella isänsä kanssa.

Joo naiset vaan köökin puolelle että miehet saa rauhassa jutella miesten juttuja olkkarissa.

Miehen lapsuudenperheessä ei myöskään kukaan muu kuin äiti tee mitään. Paitsi nyt minun oletetaan osallistuvan passaamaan miestäni ja hänen sisaruksiaan. Tuntuu oudolta, kun olen anopin kanssa ihan vieras, ja anoppi ilmoittaa kovaan ääneen kuinka "xx tulee nyt kattamaan jälkiruokapöydän" tai "xx korjaa pöydän". (Minä=xx) Tämä toistunut sekä hänen kotonaan, että mieheni mummolassa. Kuitenkin perheessä on ihan aikuisia naispuolisiakin lapsia, joiden kyllä kokisin olevan ensisijaisia apukäsiä. Meidän suvussa ei kenelläkään tulisi mieleenkään alkaa näyttämään kutsutuille vieraille palvelijan paikkaa.

Ihan mielelläni puuhailisin keittiössä jos välit olisi edes jossain määrin tuttavalliset, tietäisin mitä missäkin kaapissa on, eikä anoppi jäisi viereen vahtimaan ja bongaamaan mahdollisia virheitä, joita vaikkapa tiskatessa teen. Onneksi oman puolen suvussa rento meininki.

Minä en halua keittiöön muita hääräämään. Ja kyllä, kun aikuinen tyttöni tulee perheensä kanssa käymään, he saavat tulla valmiiseen pöytään. Ajattelen, että tyttöni voi olla väsynyt lasten vuoksi ja hän kaipaa joskus sitä, että saa tulla valmiille ja nauttia siitä. Lisäksi, en todellakaan haluaisi vävyä tiskaamaan astioitani, koska en yleensäkään tykkää, että vieraat puuhaisivat keittiössäni. Nopeampaa teen itse ja yleensäkin on niin, että en tehetytä arkihommia vieraille.

Vierailija kirjoitti:

Miehen lapsuudenperheessä ei myöskään kukaan muu kuin äiti tee mitään. Paitsi nyt minun oletetaan osallistuvan passaamaan miestäni ja hänen sisaruksiaan. Tuntuu oudolta, kun olen anopin kanssa ihan vieras, ja anoppi ilmoittaa kovaan ääneen kuinka "xx tulee nyt kattamaan jälkiruokapöydän" tai "xx korjaa pöydän". (Minä=xx) Tämä toistunut sekä hänen kotonaan, että mieheni mummolassa. Kuitenkin perheessä on ihan aikuisia naispuolisiakin lapsia, joiden kyllä kokisin olevan ensisijaisia apukäsiä. Meidän suvussa ei kenelläkään tulisi mieleenkään alkaa näyttämään kutsutuille vieraille palvelijan paikkaa.

Ihan mielelläni puuhailisin keittiössä jos välit olisi edes jossain määrin tuttavalliset, tietäisin mitä missäkin kaapissa on, eikä anoppi jäisi viereen vahtimaan ja bongaamaan mahdollisia virheitä, joita vaikkapa tiskatessa teen. Onneksi oman puolen suvussa rento meininki.

Kuulostaa karsealta. Mutta on tuohon vastalääke. Ota se valta, mikä tuohon yksin tekemiseen liittyy. Älä alistu nakitettavaksi apulaiseksi. Kun anoppi seuraavan kerran ilmoittaa muille sun kattavan pöydän, niin ota koko keittiö haltuusi. Ei se jonkun jouluruuan pöytään saaminen niin vaikeaa ole, taatusti onnistuu sultakin. Kovaan ääneen ilmoitat että nyt anoppikin siirtyy sohvalle lepäämään, ja ajat sen vain ulos omasta keittiöstään. Kannattaa varautua etukäteen tilanteeseen ottamalla mukaan jotain ruokalajeja, omia joululiinoja ja servettejä jne. Hae ne tilanteen tullessa päälle autosta. Laitat ne servetit ja astiat mitä anoppi ei olisi laittanut pöytään. Samoin dissaa joku sen vaivalla väkertämä jälkiruoka tms. Tilanteen mukaan sävellät. Olet oikein emäntää, kutsut pöytään ja kehoitat nauttimaan ruuasta. Voin lyödä vaikka mistä vetoa, että ensi jouluna saat olla rauhassa apuun nakittamiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen isä on varmaan just vaihtanut renkaat ja veljet kantaneet saunapuut, joten kaikki ovat tehneet osansa. 

Joka päivähän ne renkaat pitää vaihtaa ja sähkösaunaan on hyvä kantaa puita. Äiti on varmaan nekin kantanut ja käyttänyt auton renkaanvaihdossa.

Niin...? Minäkin kannan puita saunaan ja uuniin ja osaan käyttää autonkin renkaanvaihdossa ja katsastuksessa ihan itse. Ilmeisesti naisey olettavat että miehet tekee nämä asiat.

Jotkut naiset tykkäävät tehdä kotityöt itse. Ei tarvi sitte miehelle valittaa että hän tekee väärin.

Meillä mieheni ja kaksi veljeään nököttävät sohvalla kun anoppi raataa. Välillä olen miettinyt auttamista, mutta tuntuu jotenkin niin vastenmieliseltä ajatella että minun pitäisi auttaa vain koska olen nainen. En halua vahvistaa perinteisiä sukupuolirooleja omassa elämässäni. Tosin apen luona on sama homma, joten ei välttämättä sukupuolista kiinni heillä, vaan enemmänkin sukupolvijuttu - vanhemmille tullaan kylään ns. valmiiseen pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen isä on varmaan just vaihtanut renkaat ja veljet kantaneet saunapuut, joten kaikki ovat tehneet osansa. 

Joka päivähän ne renkaat pitää vaihtaa ja sähkösaunaan on hyvä kantaa puita. Äiti on varmaan nekin kantanut ja käyttänyt auton renkaanvaihdossa.

Niin...? Minäkin kannan puita saunaan ja uuniin ja osaan käyttää autonkin renkaanvaihdossa ja katsastuksessa ihan itse. Ilmeisesti naisey olettavat että miehet tekee nämä asiat.

Ketkä naiset odottavat? Ap vai? Hän taisi jo kertoakin, että kyse oli kerrostaloasunnosta eikä appivanhemmilla ole edes autoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 38-vuotias ja jos kutsun vieraita, en halua, että he osallistuu keittiöhommiin. Mies tietysti osallistuu, mutta toki niin, että toinen meistä aina seurustelee vieraiden kanssa. Joskus on voitu sopia, että mies vastaa seurustelusta ja silloin voi näyttää, että vain minä raadan, mutta totuus on yhteinen sopimus ja toisella kertaa sitten eri tavalla.

Juuri näin.

Jos kutsumme vieraita (myös kotoa pois muuttanut parisuhteessa elävä lapsi lasketaan kyläilijäksi, hän ei enää asu täällä), niin todellakaan he eivät tule keittiöön laittamaan ruokaa tai kanniskele tiskejä. Meillä toinen vanhempi on vieraiden kanssa, toinen tekee tarjoilujärjestelyjä.

Jos vieras tarjoaa apuaan, niin tapanani on kysyä, että vaikuttaako siltä, että en itse osaa. Meille ei kannata tulla kylään, jos tarkoituksena on osoittaa, että emme osaa toimia isäntäväkenä.

En usko, että kukaan haluaa osoittaa, ettette osaisi toimia isäntäväkenä. Kuulostatte hyvin vieraanvaraisilta. Varmaankin haluavat vain olla kohteliaita. -Ap

Tai sitten haluavat osoittaa, että tietävät meitä paremmin, miten tulee toimia. Mikä sen kätevämpää kuin miniä kertomassa appivanhemmille, että näiden parisuhde on jotenkin vääristynyt, koska molemmat eivät sulkeudu keittiöön ja jätä vieraita keskenään.

En usko. Kuuluu ihan yleisesti hyviin tapoihin tarjota apua, siitä voi kohteliaasti kieltäytyä.

Toisaalta, siksi kysyinkin asiaa täällä, että voiko tämän asian jotenkin ymmärtää väärin. Kun aika moni kuitenkin ihan tottumuksesta tarjoaa apua, niin miten se tulisi tehdä niin ettei sitä ymmärrä arvosteluksi? Ei voi tietää kuka kysymyksestä ilahtuukin, jos ei tunne toista.

-Ap

Olen kyllä hieman eri mieltä siitä, että avun tarjoaminen esim päivälliskutsuilla olisi kovin hyvätapaista. Mitä jos kaikki tarjoavat apuaan? Kuten jo mainittu, se voidaan ottaa myös negatiivisena ja vihjailuna siitä, että on huomattu apua kaivattavan.

Vieraana oleminen on oma taitonsa emännöinnin ja isännöinnin taidon lisäksi. Myös vieraan pitää osata käyttäytyä oman roolinsa mukaisesti.

Ja tähänkin sopii hyvin neuvo, että seuraa mitä kokeneemmat tekevät ja tee niinkuin he. Ei se ole mikään synti olla "auttamatta" ensimmäisillä vierailuilla anoppilassa, etenkin jos sinne on menty kutsuttuna.

Luulen että tässä nyt törmää kaksi erilaista vierailukulttuuria. Aika monet tykkää epämuodollisesta ja rennosta vierailusta, jossa vieraat osallistuu. Varsinkin jos kyse samaan perhepiiriin kuuluvista ihmisistä. Tuntisin itseni todella epätervetulleeksi jos pitäisi pönöttää vieraana tekemättä mitään. Muodolliset vierailut puolituttujen luo sitten erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 38-vuotias ja jos kutsun vieraita, en halua, että he osallistuu keittiöhommiin. Mies tietysti osallistuu, mutta toki niin, että toinen meistä aina seurustelee vieraiden kanssa. Joskus on voitu sopia, että mies vastaa seurustelusta ja silloin voi näyttää, että vain minä raadan, mutta totuus on yhteinen sopimus ja toisella kertaa sitten eri tavalla.

Juuri näin.

Jos kutsumme vieraita (myös kotoa pois muuttanut parisuhteessa elävä lapsi lasketaan kyläilijäksi, hän ei enää asu täällä), niin todellakaan he eivät tule keittiöön laittamaan ruokaa tai kanniskele tiskejä. Meillä toinen vanhempi on vieraiden kanssa, toinen tekee tarjoilujärjestelyjä.

Jos vieras tarjoaa apuaan, niin tapanani on kysyä, että vaikuttaako siltä, että en itse osaa. Meille ei kannata tulla kylään, jos tarkoituksena on osoittaa, että emme osaa toimia isäntäväkenä.

En usko, että kukaan haluaa osoittaa, ettette osaisi toimia isäntäväkenä. Kuulostatte hyvin vieraanvaraisilta. Varmaankin haluavat vain olla kohteliaita. -Ap

Tai sitten haluavat osoittaa, että tietävät meitä paremmin, miten tulee toimia. Mikä sen kätevämpää kuin miniä kertomassa appivanhemmille, että näiden parisuhde on jotenkin vääristynyt, koska molemmat eivät sulkeudu keittiöön ja jätä vieraita keskenään.

En usko. Kuuluu ihan yleisesti hyviin tapoihin tarjota apua, siitä voi kohteliaasti kieltäytyä.

Toisaalta, siksi kysyinkin asiaa täällä, että voiko tämän asian jotenkin ymmärtää väärin. Kun aika moni kuitenkin ihan tottumuksesta tarjoaa apua, niin miten se tulisi tehdä niin ettei sitä ymmärrä arvosteluksi? Ei voi tietää kuka kysymyksestä ilahtuukin, jos ei tunne toista.

-Ap

Olen kyllä hieman eri mieltä siitä, että avun tarjoaminen esim päivälliskutsuilla olisi kovin hyvätapaista. Mitä jos kaikki tarjoavat apuaan? Kuten jo mainittu, se voidaan ottaa myös negatiivisena ja vihjailuna siitä, että on huomattu apua kaivattavan.

Vieraana oleminen on oma taitonsa emännöinnin ja isännöinnin taidon lisäksi. Myös vieraan pitää osata käyttäytyä oman roolinsa mukaisesti.

Ja tähänkin sopii hyvin neuvo, että seuraa mitä kokeneemmat tekevät ja tee niinkuin he. Ei se ole mikään synti olla "auttamatta" ensimmäisillä vierailuilla anoppilassa, etenkin jos sinne on menty kutsuttuna.

Luulen että tässä nyt törmää kaksi erilaista vierailukulttuuria. Aika monet tykkää epämuodollisesta ja rennosta vierailusta, jossa vieraat osallistuu. Varsinkin jos kyse samaan perhepiiriin kuuluvista ihmisistä. Tuntisin itseni todella epätervetulleeksi jos pitäisi pönöttää vieraana tekemättä mitään. Muodolliset vierailut puolituttujen luo sitten erikseen.

Tämä varmastikkin kyseessä. Kiinnostaa vielä, onko tässä joku alueellinen ero? Mistä päin Suomea olette, jos saan kysyä?

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista! :) Ollaan kyllä juteltu yleisellä tasolla meidän lapsuudenperheiden rooleista jne. Täytyy varmaan puhua tästä etukäteen tarkemmin miehen kanssa, että voitaisiinko sitten auttaa hänen äitiään, (jos äiti antaa).

Olisihan se tosiaan outoa jos ainoastaan minä auttaisin, mutta mieheni ei. Taidan joka tapauksessa itse toimia kohteliaasti. En missään nimessä loukkaannu, jos kieltäytyy avusta - tiedän ihmisiä, jotka ei missään nimessä halua että vieras auttaa keittiössä koska haluavat olla sillä tavoin vieraanvaraisia.

-Ap

Sinulle se olisi outoa, mutta ei hänen perheelleen. Olethan sinäkin nainen! Siispä naisena = mahdollisena uutena perheenäitinä sinun kuuluisi ottaa roolisi toisten palvelijana. Vai onko sohvalla istumassa myös muita aikuisia naisia? Ovat hyvinkouluttautuneita, hyvissä viroissa eikä heidän sovi kastella käsiään tiskivedessä?

Tuo tapa periytyy siltä ajalta, kun miehillä todellakin oli raskaita ulkotöitä, eivätkä oikeasti millään olisi ehtineet eikä jaksaneet kotitöitä. Miehet lähtivät aamuhämärissä metsään ja tulivat illalla takaisin. Eivät röhnöttäneet sohvalla, kun ei silloin vielä sohvaa ollut, vaan ehkä kämpän lavitsalla. 

Suku Kainuusta ja pohjoisesta, meillä ollut aina ydinperheen kesken niin, että kaikki tekevät jotain, vähintään tiskaavat. Mitä vanhempi sukupolvi, sitä enemmän painottunut äitiin. Isovanhempien luona ruuanlaitto kuului enemmän tytöille, mutta pojat teki ulkona hommia. Lapsenlapset siis laitettiin auttamaan, ei maattu sohvalla. - Oli minusta kivaa, että luettiin "isoksi" ja hyödylliseksi.

Lapsesta asti valmistettu vuorotellen koko perheelle lämmintä ruokaa, äiti laittoi aina aamiaisen valmiiksi. <3 Isäkin teki ruokaa, tosin yleensä jotain valmisruokaa. Yleensä jos menen lähisuvun luokse kylään, ja kaikki ovat syöneet niin siinä seurustelun lomassa aletaan yhdessä siivota pöytää automaattisesti, sen kummempaa numeroa tekemättä.

Kun menen käymään lapsuuden kotiin, joskus teen ruokaa, toisinaan en. Aina autan, tai vähintään tarjoudun. Joskus äiti haluaa vaan kestitä ja silloin sanoo sen.

N25

Sama. En tarjoa apua ennenkuin mies itse sitä tarjoaa. Minä en sulata mitään "akat keittiössä miehet sohvalla"- meininkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista! :) Ollaan kyllä juteltu yleisellä tasolla meidän lapsuudenperheiden rooleista jne. Täytyy varmaan puhua tästä etukäteen tarkemmin miehen kanssa, että voitaisiinko sitten auttaa hänen äitiään, (jos äiti antaa).

Olisihan se tosiaan outoa jos ainoastaan minä auttaisin, mutta mieheni ei. Taidan joka tapauksessa itse toimia kohteliaasti. En missään nimessä loukkaannu, jos kieltäytyy avusta - tiedän ihmisiä, jotka ei missään nimessä halua että vieras auttaa keittiössä koska haluavat olla sillä tavoin vieraanvaraisia.

-Ap

Sinulle se olisi outoa, mutta ei hänen perheelleen. Olethan sinäkin nainen! Siispä naisena = mahdollisena uutena perheenäitinä sinun kuuluisi ottaa roolisi toisten palvelijana. Vai onko sohvalla istumassa myös muita aikuisia naisia? Ovat hyvinkouluttautuneita, hyvissä viroissa eikä heidän sovi kastella käsiään tiskivedessä?

Tuo tapa periytyy siltä ajalta, kun miehillä todellakin oli raskaita ulkotöitä, eivätkä oikeasti millään olisi ehtineet eikä jaksaneet kotitöitä. Miehet lähtivät aamuhämärissä metsään ja tulivat illalla takaisin. Eivät röhnöttäneet sohvalla, kun ei silloin vielä sohvaa ollut, vaan ehkä kämpän lavitsalla. 

Miehellä on vain veljiä, eikä heillä vaimoja. Olen siis täysin tietämätön mitä minulta odotetaan. Kenties kohtelisivat tyttäriään samalla tavalla, ei voi tietää. :) Entisaikaan kyllä ymmärrän hyvin tämän käytännön, tai maaseudulla käytännön syistä. Mutta minulle kuulostaa hyvin vanhanaikaiselta, eihän enää eletä noita aikoja, kenties isovanhempieni/isoisovanhempieni aikaan oli enemmän tuollaista. :)

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen isä on varmaan just vaihtanut renkaat ja veljet kantaneet saunapuut, joten kaikki ovat tehneet osansa. 

Joka päivähän ne renkaat pitää vaihtaa ja sähkösaunaan on hyvä kantaa puita. Äiti on varmaan nekin kantanut ja käyttänyt auton renkaanvaihdossa.

Niin...? Minäkin kannan puita saunaan ja uuniin ja osaan käyttää autonkin renkaanvaihdossa ja katsastuksessa ihan itse. Ilmeisesti naisey olettavat että miehet tekee nämä asiat.

Oletettiin siksi, että miehet jo katsoivat ansainneensa löhöilyn, miten muuten kuin tekemällä työtä aikaisemmin? Meillä saa vapaasti valita, lähteekö ulkotöihin, vaikka renkaita vaihtamaan ( 10 kertaa vuodessa, autoja on monta) vai hakeeko puita (joka päivä, toisinaan metsästä asti) vai jääkösisälle siivoamaan ja laittamaan ruokaa.