Mies ei saa sanottua mitään positiivista. Jatkuvaa dissausta. Onko muilla samanlaista?

Valtapyrkimyksiä. Sinun lyttäämistäsi ja itsetuntosi murtamiyritystä.

Älä jää kuuntelemaan.

Ja haluat jakaa elämäsi tuollaisen ihmisen kanssa, koska...?

Enpäs tiedä, mutta mulla on samanlainen ukko ja nykyään välttelen häntä parhaani mukaan, kun en jaksa koko ajan kuunnella jotain negatiivista ja "ohjaavaa" (millainen pitäisi olla ja miten toimia). Kiehukoon liemissään, minä elän elämääni niin kuin minua huvittaa. Käytännössä se tarkoittaa, että olen esim. lopettanut kokonaan kotitöitten tekemisen, koska laatu ei koskaan kelpaa. Hoitakoon asiat itse (= kämppä jatkuvasti pommin jäljiltä, mutta ei liikuta minua). Lapset toki vähän kärsii, mutta onneksi ovat jo isoja ja pystyvät mm. tekemään ruokansa itse.

Ikävältä kuulostaa. Suhtautuuko mies ylipäätään asioihin ja esim. omiinkin saavutuksiin tai saamiinsa kehuihin pessimistisesti ja kyynisesti? Jos hän on hiukan masentunut? Ei voi hyvin suhteessanne? Tuo on toki totaalisen väärä tapa osoittaa se.

Vierailija kirjoitti:

Enpäs tiedä, mutta mulla on samanlainen ukko ja nykyään välttelen häntä parhaani mukaan, kun en jaksa koko ajan kuunnella jotain negatiivista ja "ohjaavaa" (millainen pitäisi olla ja miten toimia). Kiehukoon liemissään, minä elän elämääni niin kuin minua huvittaa. Käytännössä se tarkoittaa, että olen esim. lopettanut kokonaan kotitöitten tekemisen, koska laatu ei koskaan kelpaa. Hoitakoon asiat itse (= kämppä jatkuvasti pommin jäljiltä, mutta ei liikuta minua). Lapset toki vähän kärsii, mutta onneksi ovat jo isoja ja pystyvät mm. tekemään ruokansa itse.

Miksi vain välttelet etkä hankkiudu eroon? Kuten totesit, lapset varmasti kärsivät.

Mies on kyllä ns. hankala ihminen. Korostaa itseään kovasti ja on äärimmäisen kilpailunhaluinen. Siis ihan joka asiassa. Uskoisin, että hänellä on omassa päässään jonkinlainen kilpailu käynnissä minun kanssani ja että tuohon kilpailuun kuuluu juurikin minun painaminen alaspäin. Eroahan täällä usein ensimmäisenä ratkaisuna ehdotetaan kaikkeen. Mutta tässä tapauksessa se ei juuri nyt ainakaan tule kyseeseen. Minua kiinnostaa selvittää, mistä on kyse ennen kuin aletaan eroa miettiä. Sitä paitsi miehessä on myös paljon hyviä ominaisuuksia. En myöskään tunne, että mies saa minut tällä tavallaan masennetuksi. Minulla on paljon hyviä ystäviä ja hyvä työympäristö, jotka tukevat terveellä tavalla itsetuntoani. Enemmän pohdituttaa tuo logiikka miehen suhtautumisen takana ja tahtoisin myös kuulla av:n raadin pohdintoja syistä sekä vertaiskertomuksia! ap

23v yhdesä eikä ikinä mitään negatiivista henkilökohtaisuuksiin menevää ole sanonut.

Miehekäs, hyvän itsetunnon omaava mies. Siinäpä se

Kyllähän tuo ilkeältä kuulostaa, varsinkin kun on puolisosta kyse. Ehkä tässä olisi perhepalaverin paikka.

Kannattaa kysyä suoraan miksi mies sanoo niinkuin sanoo eikä positiivisesti kehaise sinua edes joskus.

Mitä mies vastaa kun kysyt häneltä asiasta?

Sanoisin, että kyseessä on luonteenpiirre ja opittu tapa. Jossain määrin tämä tuntuisi liittyvän myös suomalaiseen vaatimattomuutta korostavaan kulttuuriin. Suvussani on vähän samaa vikaa kuin ap:n miehellä. Lyttäämällä pyritään estämään "ylpistymistä".

Mies voi olla itse sokea käytökselleen, eli hän ei edes huomaa ympärilleen kylvämäänsä negatiivisuutta. Minun miehelläni on vastaava ongelma vitsailun suhteen. Hän tykkää mustasta, kuittailuhenkisestä huumorista ja on pääosin aika hauska seuramies, mutta hän ei yhtään huomaa toisten reaktioista, milloin vitsi ei enää naurata.

Onnistuisiko keskustelu aiheesta? Millaiset vuorovaikutustaidot miehellä muuten on? Ap voisi sanoa miehelle jotain sellaista, kuin että arvostaa miehen analyyttisyytta mutta että joskus olisi mukava saada myönteistä palautetta. Sitten, kun mies esittää jossain tilanteessa ikävän kommentin, ap voi sanoa, huomaatko, teet nyt sitä, mistä aiemmin puhuimme, ja kysyä, miksi mies valitsi juuri kyseisen reaktion. Mitä hän sillä haluaa? Pahoittaa toisen mielen? Osoittaa omaa paremmuuttaan? Ehkä mies havahtuu huomaamaan kommenttiensa negatiivisuuden.

Sanoisin että äärimmäisen heikko itsetunto näyttäytyy tuollaisena. Itsen korostuksen tarve, vertailu ja oman erinomaisuuden hakeminen muita dissaamalla liittyvät myös narsismiin. Narsismissa on sitten lisäksi kyllä muitakin ominaispiirteitä, ei pelkästään tuota alentavaa kohtelua.

Jos et aio dumpata miestä, kannattaisi varmaan ottaa vakavaan keskusteluun hänen tyylinsä. Ihan rauhallisesti voisi todeta, että kommentointisi ja alentava kohtelusi antaa vaikutelman huonosta itsetunnosta. Mitä mieltä hän itse on tyylistään? Samalla voisi sanoa, ettet halua olla suhteessa, jossa sinua painetaan alaspäin, vaan odotat kumppanuudelta tukemista, kannustamista ja hyväksyntää.

Tyypillinen vastaus on sellainen kirjaimellisuuteen takertuminen: "mähän vaan sanon asiat niin kuin ne on!". Eli käytännössä ei suostu keskustelemaan  asiasta sen syvemmin. Toinen vaihtoehto on, että suuttuu ja alkaa syyttää minua kehujen kalastelusta. Eli joko aiheen välttäminen tai hyökkäys :) ap

Itse huonoitsetuntoisena, negatiivisuuteen ja kyynisyyteen taipuvaisena ihmisenä ajattelen usein asioista ja ihmisten motiiveista tehdä ja sanoa kivoja asioita tuolla tavalla: "ei se nyt tosissaan ollut, pyrkii kehuillaan siihen tai tähän, sattumalta nyt onnistuin tässäkin jutussa" jne.) Mutta ikinä en kyllä tuntisi oikeudekseni tai tarvetta sanoa läheiselle rakkaalle ihmisellä mitään tuollaista. Eivät ne asiat muita koske ollenkaan samalla varmuudella kuin itseäni😆

Kyllä silti neuvon jättämään sian. Aikuista on paha kouluttaa paremmaksi.

Hirveän monille ihmisille parisuhde tuntuu olevan jokin kilpailutilanne ja sotatanner, ei kahden tasavertaisen toistensa seurasta nauttivan aikuisen vapaaehtoisesti muodostettu ihmissuhde. Omien kokemusteni perusteella miehissä on enemmän heitä, joiden on pakko päästä kumppanin niskan päälle mutta löytyy näitä kontrolloivia lyttääjiä naisistakin. Joskus tekisi mieli kysyä tällaiselta ihmiseltä, miksi hän on parisuhteen ylipäätään halunnut, kun toinen tuntuu olevan vain uhka, joka pitää saada peitottua.

No totuudenhan se vaan sanoo.

Sä meet sinne parturille koska se nuoleskelee sua ja onko opinnoista mitään oikeaa hyötyä?

Ei sun tarvis miettiä jos noi toisten kuin miehesi kehut osuisivat oikeasti, mutta ei ne osu.

Se haluaa olla johtaja ja numero uno kaikessa, jopa sinuun nähden. Ihan perusjuttuja näillä nykyajan hokijätkillä. Auton on oltava kallein ja nopein, tukan suorin, juttujen kovimmat ja sitä rataa. Ja jos joku onkin yllättävästi jossain parempi niin ego murenee välittömästi, kovaääninen urostelu muuttuu mutinaksi ja sitten luikitaan pakoon ja viiden minuutin kuluttua sama ylikompensointi jatkuu jonkun toisen aiheen parissa ja esitetään niinkuin äsköistä ei olisi tapahtunutkaan.

Onnea vain suhteellesi. Kai tuota jotkut jaksaa, mutta itse lähdin kävelemään noin pellejen ihmisten parista.

Vierailija kirjoitti:

Mies on kyllä ns. hankala ihminen. Korostaa itseään kovasti ja on äärimmäisen kilpailunhaluinen. Siis ihan joka asiassa. Uskoisin, että hänellä on omassa päässään jonkinlainen kilpailu käynnissä minun kanssani ja että tuohon kilpailuun kuuluu juurikin minun painaminen alaspäin.

Mulla oli myös suhde, joka tuntui olevan välillä kuin kilpailua muun muassa saman harrastuksen takia. Se ei ollut mukavaa, kun ei kumpikaan tuntunut kykenevän iloitsemaan toisen onnistumisista sen kilpailuasetelman takia ja usein läsnä oli vähättelyn meininki.

Seuraavissa suhteissa olen pyrkinyt kehumaan toista enkä enää ikinä halua ottaa sitä kateuden ja kilpailun asetelmaa suhteen pohjaksi. Jos toinen sitä yrittää niin saa jäädä se suhde, miksi tuollaista pitäisi kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

No totuudenhan se vaan sanoo.

Sä meet sinne parturille koska se nuoleskelee sua ja onko opinnoista mitään oikeaa hyötyä?

Ei sun tarvis miettiä jos noi toisten kuin miehesi kehut osuisivat oikeasti, mutta ei ne osu.

Mitä on tunneäly?

No miksi sun täytyy äijälle kertoa mitä parturi sanoi???