Lue keskustelun säännöt.
Olen 30-vuotias, eli -88-syntynyt nainen ja mieheni on 18-vuotias (-00). Työpaikalla kollegat järkyttyivät asiasta.
14.12.2018 |
Työpaikalla muutama naistyöntekijä tietää minusta ja miehestäni. Sen jälkeen kun asia tuli heidän tietoonsa, eivät ensin puhuneet mitään ja sen jälkeen he ovat alkaneet suhtautua minuun ivallisesti ja naureskellen. Sanoivat minulle, että mitähän yrityksemme korkein johtokin tuosta tuumii, että minä, suhteellisen hyvässä asemassa oleva työntekijä vehtaa "keskenkasvuisen pojun" kanssa. Miksi ihmeessä he ovat tuota mieltä? Minun ihmissuhteeni tai parisuhteeni ei kuulu työpaikalle millään tavalla, ei edes työpaikkani esimiehille, koska ne eivät millään tavalla vaikuta työntekooni ja ne tapahtuvat vain vapaa-ajalla. Joku pomolle kielimisellä, varoituksilla tai potkuilla uhkaaminen on siis täysin turhaa. Eikä sitäpaitsi 18-vuotias ole mikään poika, vaan täysi-ikäinen, aikuinen mies. Ja hän oli täysi-ikäinen jo silloin, kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa. Suhteessamme ei ole siis yhtään mitään väärää eikä ole koskaan ollutkaan.
Sitäpaitsi mies on ikäisekseen hyvin fiksu ja kypsä. Häntä ei mitkään mopojutut tai amisautoilla ajelut kiinnosta. Mies kirjoittaa tulevana keväänä ylioppilaaksi, hakeutuu seuraaviin opintoihin ja menee vuonna 2020 armeijaan. Meillä todellakin ON yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia. Olemme ajatelleet häitä ja lastenhankintaa miehen varusmiespalveluksen ja opintojen aloittamisen jälkeen.
Työpaikan kanalauma tirskui, kun puhuin miehen tulevista ylppäreistä ja armeijasta.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne ja suhde olisi tosi, niin kykenisin minä varmaan olemaan tirskumatta, mutta ihmettelisin kyllä. Olkoonkin poitsu ikäisekseen kypsä ja fiksu, niin keskenkasvuinen tuonikäinen on. Voihan sitä yhteistä tulevaisuutta suunnitella, mutta ne suunnitelmat ja halu toteuttaa ne ehtivät muuttua vielä monta kertaa. On jopa väärin ja vastuutonta yrittää sitouttaa nuorta mihinkään vakavaan. Outona, epärealistisena ja naiivina pitäisin aikuista naista, joka lukiolaisen kanssa seurustelee.
Täh? En minä ole sitouttamassa miestä yhtään mihinkään. Hän on kanssani ihan puhtaasti omasta halustaan ja tottakai huomioimme toistemme ajatukset ja tuntemukset parisuhteessamme. Kyllä hänellä olisi täysi vapaus lähteä, jos hän haluaisi lähteä. Lisäksi mies itsekin on puhunut siitä, kuinka hän haluaa avioliiton ja lapsia tulevaisuudessa. Voisin moralisoijia muistuttaa, että kyseessä on kuitenkin 18-vuotias, lain mukaan täysi-ikäinen, ja täysin kykenevä päättämään itse omasta elämästään. Minkä ikäinen on sitten moralisoijien mielestä kykenevä päättämään asioista itse, jos ei täysi-ikäinen ihminen? t. ap.
Lain mukaan, niinpä niin. Jotenkin se ikä on täytynyt määritellä. Minkä maagisen aikuistumisen rajan uskot teini-ikäisen ihmisen ylittävän, kun se 18 vuotta tulee täyteen? Ja jos ihminen silloin on niin kykenevä päättämään asioistaan ja tulevaisuudestaan, niin miksi esim. sterilisaation saamisen ikäraja ei ole täysi-ikäisyys? Aivan niin, koska pelätään 18-v. olevan liian ailahtelevaisia ja kypsymättömiä tekemään tuollaista kauaskantoista päätöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö edelleenkin muistuttaa? Lain mukaan 18-vuotias ei ole mikään poika, vaan aikuinen mies. Se on ihan sama, vaikka kansan suussa sanottaisiin kuinka teinipojaksi. Lain mukaan sellainen on kuitenkin aikuinen mies. t. ap.
Haista nyt vittu. Tuohan on seksuaalinen hyväksikäyttö. Ja et taida edes tietää kuinka tyhmiä pojat ovat vielä abivuotena. Ei se lukio tai 18-vuoden ikä tee kenestäkään aikuista. Lopeta tuollaisella aiheella provoilu. Seksuaalinen hyväksikäyttö on rikos.
Sinun mielipide ei tee siitä rikosta, vaan lakipykälät. "Haista ny vittu"..? Et itsekään vaikuta paljoa 18 -vuotiasta vanhemmalta.
Niin ja aloittajalle, työkavereidesi käytös on tosi epäasiallista ja sanoisin asiallisella tavalla kylmän viileästi takaisin. Mielestäni parisuhdeasiat ei kyllä ylipäätänsä kuuluu työpaikalle..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne ja suhde olisi tosi, niin kykenisin minä varmaan olemaan tirskumatta, mutta ihmettelisin kyllä. Olkoonkin poitsu ikäisekseen kypsä ja fiksu, niin keskenkasvuinen tuonikäinen on. Voihan sitä yhteistä tulevaisuutta suunnitella, mutta ne suunnitelmat ja halu toteuttaa ne ehtivät muuttua vielä monta kertaa. On jopa väärin ja vastuutonta yrittää sitouttaa nuorta mihinkään vakavaan. Outona, epärealistisena ja naiivina pitäisin aikuista naista, joka lukiolaisen kanssa seurustelee.
Täh? En minä ole sitouttamassa miestä yhtään mihinkään. Hän on kanssani ihan puhtaasti omasta halustaan ja tottakai huomioimme toistemme ajatukset ja tuntemukset parisuhteessamme. Kyllä hänellä olisi täysi vapaus lähteä, jos hän haluaisi lähteä. Lisäksi mies itsekin on puhunut siitä, kuinka hän haluaa avioliiton ja lapsia tulevaisuudessa. Voisin moralisoijia muistuttaa, että kyseessä on kuitenkin 18-vuotias, lain mukaan täysi-ikäinen, ja täysin kykenevä päättämään itse omasta elämästään. Minkä ikäinen on sitten moralisoijien mielestä kykenevä päättämään asioista itse, jos ei täysi-ikäinen ihminen? t. ap.
Lain mukaan, niinpä niin. Jotenkin se ikä on täytynyt määritellä. Minkä maagisen aikuistumisen rajan uskot teini-ikäisen ihmisen ylittävän, kun se 18 vuotta tulee täyteen? Ja jos ihminen silloin on niin kykenevä päättämään asioistaan ja tulevaisuudestaan, niin miksi esim. sterilisaation saamisen ikäraja ei ole täysi-ikäisyys? Aivan niin, koska pelätään 18-v. olevan liian ailahtelevaisia ja kypsymättömiä tekemään tuollaista kauaskantoista päätöstä.
Niin, mutta 18-vuotiaan katsotaan kuitenkin olevan täysin kykenevä ottamaan vastuu esim. toisen ihmisen elämästä esim. synnyttämällä lapsi tähän maailmaan. Eli 18-vuotias ei ole riittävän kykenevä päättämään sterilisaatiosta, mutta on kuitenkin riittävän kykenevä tulemaan vanhemmaksi. Eikö tuossa ole melkoinen ristiriita?
Enpä tiedä mitä tekisin jos kuulisin, että 18-vuotiaan poikani kanssa olisi 30v....huh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne ja suhde olisi tosi, niin kykenisin minä varmaan olemaan tirskumatta, mutta ihmettelisin kyllä. Olkoonkin poitsu ikäisekseen kypsä ja fiksu, niin keskenkasvuinen tuonikäinen on. Voihan sitä yhteistä tulevaisuutta suunnitella, mutta ne suunnitelmat ja halu toteuttaa ne ehtivät muuttua vielä monta kertaa. On jopa väärin ja vastuutonta yrittää sitouttaa nuorta mihinkään vakavaan. Outona, epärealistisena ja naiivina pitäisin aikuista naista, joka lukiolaisen kanssa seurustelee.
Täh? En minä ole sitouttamassa miestä yhtään mihinkään. Hän on kanssani ihan puhtaasti omasta halustaan ja tottakai huomioimme toistemme ajatukset ja tuntemukset parisuhteessamme. Kyllä hänellä olisi täysi vapaus lähteä, jos hän haluaisi lähteä. Lisäksi mies itsekin on puhunut siitä, kuinka hän haluaa avioliiton ja lapsia tulevaisuudessa. Voisin moralisoijia muistuttaa, että kyseessä on kuitenkin 18-vuotias, lain mukaan täysi-ikäinen, ja täysin kykenevä päättämään itse omasta elämästään. Minkä ikäinen on sitten moralisoijien mielestä kykenevä päättämään asioista itse, jos ei täysi-ikäinen ihminen? t. ap.
Lain mukaan, niinpä niin. Jotenkin se ikä on täytynyt määritellä. Minkä maagisen aikuistumisen rajan uskot teini-ikäisen ihmisen ylittävän, kun se 18 vuotta tulee täyteen? Ja jos ihminen silloin on niin kykenevä päättämään asioistaan ja tulevaisuudestaan, niin miksi esim. sterilisaation saamisen ikäraja ei ole täysi-ikäisyys? Aivan niin, koska pelätään 18-v. olevan liian ailahtelevaisia ja kypsymättömiä tekemään tuollaista kauaskantoista päätöstä.
Niin, mutta 18-vuotiaan katsotaan kuitenkin olevan täysin kykenevä ottamaan vastuu esim. toisen ihmisen elämästä esim. synnyttämällä lapsi tähän maailmaan. Eli 18-vuotias ei ole riittävän kykenevä päättämään sterilisaatiosta, mutta on kuitenkin riittävän kykenevä tulemaan vanhemmaksi. Eikö tuossa ole melkoinen ristiriita?
Ristiriitaista ja epäjohdonmukaista se minustakin on. Täysi-ikäisyyden tuoman päätösvallan pitäisi periaatteessa koskea tätäkin asiaa. Toisaalta kuitenkin hyvä asia ja ymmärrettävää, ettei tätä ratkaisua ole teineille haluttu tehdä mahdolliseksi. (Eikä lisääntymisenkään pitäisi sitä olla, mutta sitä on ilävä kyllä vaikeampi kontrolloida.) Täysi-ikäisyyden rajaa pitäisi tarkemmin ajatellen varmaan nostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne ja suhde olisi tosi, niin kykenisin minä varmaan olemaan tirskumatta, mutta ihmettelisin kyllä. Olkoonkin poitsu ikäisekseen kypsä ja fiksu, niin keskenkasvuinen tuonikäinen on. Voihan sitä yhteistä tulevaisuutta suunnitella, mutta ne suunnitelmat ja halu toteuttaa ne ehtivät muuttua vielä monta kertaa. On jopa väärin ja vastuutonta yrittää sitouttaa nuorta mihinkään vakavaan. Outona, epärealistisena ja naiivina pitäisin aikuista naista, joka lukiolaisen kanssa seurustelee.
Täh? En minä ole sitouttamassa miestä yhtään mihinkään. Hän on kanssani ihan puhtaasti omasta halustaan ja tottakai huomioimme toistemme ajatukset ja tuntemukset parisuhteessamme. Kyllä hänellä olisi täysi vapaus lähteä, jos hän haluaisi lähteä. Lisäksi mies itsekin on puhunut siitä, kuinka hän haluaa avioliiton ja lapsia tulevaisuudessa. Voisin moralisoijia muistuttaa, että kyseessä on kuitenkin 18-vuotias, lain mukaan täysi-ikäinen, ja täysin kykenevä päättämään itse omasta elämästään. Minkä ikäinen on sitten moralisoijien mielestä kykenevä päättämään asioista itse, jos ei täysi-ikäinen ihminen? t. ap.
Lain mukaan, niinpä niin. Jotenkin se ikä on täytynyt määritellä. Minkä maagisen aikuistumisen rajan uskot teini-ikäisen ihmisen ylittävän, kun se 18 vuotta tulee täyteen? Ja jos ihminen silloin on niin kykenevä päättämään asioistaan ja tulevaisuudestaan, niin miksi esim. sterilisaation saamisen ikäraja ei ole täysi-ikäisyys? Aivan niin, koska pelätään 18-v. olevan liian ailahtelevaisia ja kypsymättömiä tekemään tuollaista kauaskantoista päätöstä.
Niin, mutta 18-vuotiaan katsotaan kuitenkin olevan täysin kykenevä ottamaan vastuu esim. toisen ihmisen elämästä esim. synnyttämällä lapsi tähän maailmaan. Eli 18-vuotias ei ole riittävän kykenevä päättämään sterilisaatiosta, mutta on kuitenkin riittävän kykenevä tulemaan vanhemmaksi. Eikö tuossa ole melkoinen ristiriita?
Voihan alle täysi-ikäinenkin tulla vanhemmaksi eikä siihen paljon laeilla ole sanomista. Ei teinivanhemmuuteen silti kannusteta.
Huh huh, kun on taas katkeria eukkojen kokoontumiset täällä. Ei todellakaan ole mitään seksuaalista hyväksikäyttöä. 18 vuotias on erittäin kypsä harrastamaan seksiä, voin vannoa, ettei mies ol siitä yhtään traumatisoitunut. En todellakaan ollut itsekään siinä iässä. Tiedän myös parin, jossa tyttö oli 18, mies 32 eikä mitään traumoja tullut kenellekään, olivat yhdessä 9 vuotta. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin miltä ne siellä tantta manuaalissa vaikuttaa.
18 vuotias on 18 vuotias, ei 16. Pitää olla aikamoinen älykääpiö, jos sokeaksi uskoo johonkin höpöväittämiin, mitkä eivät mitenkään päde tieteellisesti eikä yksilöihin. Joten elät Ap omaa elämääsi, et välitä vanhoista kurttutantoista ja olet onnellinen. Tärkeintä on elää omanlainen erilainen elämä, ei umpitylsää kopioelämää, mitä täällä 90% suorittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne ja suhde olisi tosi, niin kykenisin minä varmaan olemaan tirskumatta, mutta ihmettelisin kyllä. Olkoonkin poitsu ikäisekseen kypsä ja fiksu, niin keskenkasvuinen tuonikäinen on. Voihan sitä yhteistä tulevaisuutta suunnitella, mutta ne suunnitelmat ja halu toteuttaa ne ehtivät muuttua vielä monta kertaa. On jopa väärin ja vastuutonta yrittää sitouttaa nuorta mihinkään vakavaan. Outona, epärealistisena ja naiivina pitäisin aikuista naista, joka lukiolaisen kanssa seurustelee.
Täh? En minä ole sitouttamassa miestä yhtään mihinkään. Hän on kanssani ihan puhtaasti omasta halustaan ja tottakai huomioimme toistemme ajatukset ja tuntemukset parisuhteessamme. Kyllä hänellä olisi täysi vapaus lähteä, jos hän haluaisi lähteä. Lisäksi mies itsekin on puhunut siitä, kuinka hän haluaa avioliiton ja lapsia tulevaisuudessa. Voisin moralisoijia muistuttaa, että kyseessä on kuitenkin 18-vuotias, lain mukaan täysi-ikäinen, ja täysin kykenevä päättämään itse omasta elämästään. Minkä ikäinen on sitten moralisoijien mielestä kykenevä päättämään asioista itse, jos ei täysi-ikäinen ihminen? t. ap.
Lain mukaan, niinpä niin. Jotenkin se ikä on täytynyt määritellä. Minkä maagisen aikuistumisen rajan uskot teini-ikäisen ihmisen ylittävän, kun se 18 vuotta tulee täyteen? Ja jos ihminen silloin on niin kykenevä päättämään asioistaan ja tulevaisuudestaan, niin miksi esim. sterilisaation saamisen ikäraja ei ole täysi-ikäisyys? Aivan niin, koska pelätään 18-v. olevan liian ailahtelevaisia ja kypsymättömiä tekemään tuollaista kauaskantoista päätöstä.
Niin, mutta 18-vuotiaan katsotaan kuitenkin olevan täysin kykenevä ottamaan vastuu esim. toisen ihmisen elämästä esim. synnyttämällä lapsi tähän maailmaan. Eli 18-vuotias ei ole riittävän kykenevä päättämään sterilisaatiosta, mutta on kuitenkin riittävän kykenevä tulemaan vanhemmaksi. Eikö tuossa ole melkoinen ristiriita?
Ristiriitaista ja epäjohdonmukaista se minustakin on. Täysi-ikäisyyden tuoman päätösvallan pitäisi periaatteessa koskea tätäkin asiaa. Toisaalta kuitenkin hyvä asia ja ymmärrettävää, ettei tätä ratkaisua ole teineille haluttu tehdä mahdolliseksi. (Eikä lisääntymisenkään pitäisi sitä olla, mutta sitä on ilävä kyllä vaikeampi kontrolloida.) Täysi-ikäisyyden rajaa pitäisi tarkemmin ajatellen varmaan nostaa.
En tiedä millanen hemmoteltu kakara olet itse ollut 18 vuotiaana, mutta itse olin kyllä tarpeeksi kypsä tekemään päätökseni. Ja hyvin menestynyt korkeakoulutettu nainen olen. Ei todella tarvitse ikärajaa nostaa ja luoda vielä pahempaa holhousvaltiota Suomesta. Vanhat naiset haluavat vaan viedä nuorilta kaiken arvostuksen ihmisinä ja päättävänä älykkäinä yksilöinä.
Nuoresta miehestä voi tulla vielä presidentti. Pidä kiinni. Vrt. Ranska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 88 syntynyt eli 30-vuotias ja minun pikkuveljeni on 20-vuotias. Hän on aina ollut suosittu naisten parissa ja poikuus tais lähteä 12-vuotiaana. Viime vuonna yllätyin, kun hän alkoi seurustelemaan mun ikäisen naisen kanssa. Eka olin hieman et mitäs hittoa?! Heidän erotessaan olin kuitenkin hieman harmissani. Se nainen oli fiksu ja sillä oli hyvä vaikutus veljeeni. Sitä edellinen 19-vuotias mimmi kun oli lähinnä kiinnostunut tekemään meikkausvideoita instaan ja mietti miten sais rahat riittämään seuraaviin hiustenpidennyksiin..
Veljeni mukaan 30+ naiset ja erityisesti varatut lähteeki baarista helpoiten matkaan. Oma elämä menny arkiseksi ja ukkoki aina töissä. 40+ ovat sitten jo liian vanhoja.
MIKSI 30v haluaisi seurustella 18v kanssa VÄLTTÄMÄTTÄ? Haluaisin siihen vastauksen. 30v on todellakin eri iässä, vaikka sitä muuksi joku yrittää muuttaa. 18v vasta päässyt kotoa lähtemään ja pitäisi vielä mennä /tehdä omien toiveiden mukaan. Itse kärsin nuorena 19-23v, koska 8v vanhempi mies johdatteli seurusteluun, jota EN oikeasti halunnut. -Työpaikkasi väen pitäisi olla asiallisia. Asia voi herättää silti väittelyä helposti ja tyrmistystä, vaikka seurustelijoille olisi luonnollinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö edelleenkin muistuttaa? Lain mukaan 18-vuotias ei ole mikään poika, vaan aikuinen mies. Se on ihan sama, vaikka kansan suussa sanottaisiin kuinka teinipojaksi. Lain mukaan sellainen on kuitenkin aikuinen mies. t. ap.
Itse asiassa, jos nyt saivarrellaan, laissa on kohta kai vieläkin, jossa todetaan että alle 18 vuotias on lapsi. Tämän nyt kaikki tietää mutta seuraavassa kohdassa todetaan että 18-20 vuotias on nuori ja vasta 21 vuotias aikuinen. Siis ihan laissa sanottu.
Vielä jos, tirskuessasi provon läpimenoa, kiinnität huomiota siihen että poikakaverisi on vielä tänä vuonna ollut alaikäinen. Yäk hyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne ja suhde olisi tosi, niin kykenisin minä varmaan olemaan tirskumatta, mutta ihmettelisin kyllä. Olkoonkin poitsu ikäisekseen kypsä ja fiksu, niin keskenkasvuinen tuonikäinen on. Voihan sitä yhteistä tulevaisuutta suunnitella, mutta ne suunnitelmat ja halu toteuttaa ne ehtivät muuttua vielä monta kertaa. On jopa väärin ja vastuutonta yrittää sitouttaa nuorta mihinkään vakavaan. Outona, epärealistisena ja naiivina pitäisin aikuista naista, joka lukiolaisen kanssa seurustelee.
Täh? En minä ole sitouttamassa miestä yhtään mihinkään. Hän on kanssani ihan puhtaasti omasta halustaan ja tottakai huomioimme toistemme ajatukset ja tuntemukset parisuhteessamme. Kyllä hänellä olisi täysi vapaus lähteä, jos hän haluaisi lähteä. Lisäksi mies itsekin on puhunut siitä, kuinka hän haluaa avioliiton ja lapsia tulevaisuudessa. Voisin moralisoijia muistuttaa, että kyseessä on kuitenkin 18-vuotias, lain mukaan täysi-ikäinen, ja täysin kykenevä päättämään itse omasta elämästään. Minkä ikäinen on sitten moralisoijien mielestä kykenevä päättämään asioista itse, jos ei täysi-ikäinen ihminen? t. ap.
Lain mukaan, niinpä niin. Jotenkin se ikä on täytynyt määritellä. Minkä maagisen aikuistumisen rajan uskot teini-ikäisen ihmisen ylittävän, kun se 18 vuotta tulee täyteen? Ja jos ihminen silloin on niin kykenevä päättämään asioistaan ja tulevaisuudestaan, niin miksi esim. sterilisaation saamisen ikäraja ei ole täysi-ikäisyys? Aivan niin, koska pelätään 18-v. olevan liian ailahtelevaisia ja kypsymättömiä tekemään tuollaista kauaskantoista päätöstä.
Niin, mutta 18-vuotiaan katsotaan kuitenkin olevan täysin kykenevä ottamaan vastuu esim. toisen ihmisen elämästä esim. synnyttämällä lapsi tähän maailmaan. Eli 18-vuotias ei ole riittävän kykenevä päättämään sterilisaatiosta, mutta on kuitenkin riittävän kykenevä tulemaan vanhemmaksi. Eikö tuossa ole melkoinen ristiriita?
Voihan alle täysi-ikäinenkin tulla vanhemmaksi eikä siihen paljon laeilla ole sanomista. Ei teinivanhemmuuteen silti kannusteta.
Ero on kuitenkin siinä, että alaikäinen vanhempi ei voi toimia lapsensa edunvalvojana, koska on itsekin vielä lapsi ja on siis vielä itsekin vielä edunvalvottavana ja tarvitsee sekä omiin, että omiin lapsiinsa kohdistuviin kaikkein tärkeimpiin päätöksiin siis vanhemman/edunvalvojan suostumuksen. Sen sijaan 18-vuotias vanhempi on täysivaltainen, joka saa tehdä päätökset sekä omasta että lapsensa puolesta täysin itse.
Mutta kyse on todellakin siitä, että 18-vuotiaan katsotaan olevan täysin kykenevä päättämään sekä omasta että oman lapsensa elämään vaikuttavista asioista, mutta 18-vuotiaan ei katsota olevan kykenevä päättämään sterilisaatiosta, joka vaikuttaisi vain häneen itsensä elämään, ei kenenkään toisen elämään. Tässähän se ristiriita vasta onkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne ja suhde olisi tosi, niin kykenisin minä varmaan olemaan tirskumatta, mutta ihmettelisin kyllä. Olkoonkin poitsu ikäisekseen kypsä ja fiksu, niin keskenkasvuinen tuonikäinen on. Voihan sitä yhteistä tulevaisuutta suunnitella, mutta ne suunnitelmat ja halu toteuttaa ne ehtivät muuttua vielä monta kertaa. On jopa väärin ja vastuutonta yrittää sitouttaa nuorta mihinkään vakavaan. Outona, epärealistisena ja naiivina pitäisin aikuista naista, joka lukiolaisen kanssa seurustelee.
Täh? En minä ole sitouttamassa miestä yhtään mihinkään. Hän on kanssani ihan puhtaasti omasta halustaan ja tottakai huomioimme toistemme ajatukset ja tuntemukset parisuhteessamme. Kyllä hänellä olisi täysi vapaus lähteä, jos hän haluaisi lähteä. Lisäksi mies itsekin on puhunut siitä, kuinka hän haluaa avioliiton ja lapsia tulevaisuudessa. Voisin moralisoijia muistuttaa, että kyseessä on kuitenkin 18-vuotias, lain mukaan täysi-ikäinen, ja täysin kykenevä päättämään itse omasta elämästään. Minkä ikäinen on sitten moralisoijien mielestä kykenevä päättämään asioista itse, jos ei täysi-ikäinen ihminen? t. ap.
Ihan tiedoksi vaan: pojat kehittyvät kaksi vuotta jäljessä, kuin tytöt ja poika on periaatteessa 16-vuotias. Ja tottakai pojalla saa olla tulevaisuuden suunnitelmia, mutta se ei tarkoita sitä, että ne pitäisi täyttää juuri sinun kanssa. Kasva aikuiseksi ja anna pojan etsiä omanikäistä seuraa. Aika sairasta ruveta provoilemaan tälläisestä aiheesta.
No mies nyt päätti kuitenkin jostain syystä ottaa minut mieluummin kuin ketään omanikäistä. Jos mies jostain syystä haluaisi mieluummin jonkin omanikäisen, niin kyllä hän saisi silloin sellaisen kanssa suhteeseen minun puolestani ryhtyä. Edelleenkin, en kahlitse miestäni millään tavalla. Mies on kanssani omasta halustaan. t. ap.
Selväksi tuli että kyseinen poika on mielestäsi MIES!
Oma poika täyttää seuraavan kerran 18 vuotta ja on kyllä täysin lapsi vielä. Lukiossa on mutta äitiä pyydetään apuun, kun on aika varattava lääkäriin, ostettava junaliput, hoidettava vakuutusasia, käytävä pankissa.Tytöt ( tai pojat)eivät vielä kiinnosta, vaan pleikkari sauhuaa ja kaverit ovat on-line. Siinä mielessä 30- kymppinen tyttöystävä kyllä olisi kätevä, että hoitaisi nuo kasvatukselliset velvollisuudet, pyykit ja ruuanlaiton ja sen sellaisen.
Olen odotellut, että koska alkaa tyttöjä pyöriä nurkissa, mutta keski-ikää lähestyvä täti-ihminen olisi kyllä yllätys!
,
Vierailija kirjoitti:
Vielä jos, tirskuessasi provon läpimenoa, kiinnität huomiota siihen että poikakaverisi on vielä tänä vuonna ollut alaikäinen. Yäk hyi.
Niin? Onhan meistä jokainen joskus ollut alaikäinen. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin onhan esim. -92 syntyneetkin olleet vielä tällä vuosikymmenelläkin alaikäisiä, mutta nykyään saattavat hyvinkin olla, ja monet jo ovatkin, esim. akateemisen koulutuksen käyneitä, työelämässä olevia, useamman lapsen vanhempia, hyvää tasaista arkea viettäviä jne.
Tuolla samalla periaatteella voisi vaikka paheksua jonkin -98 syntyneen seurusteluakin, että "kun se on vielä viime vuoden puolella ollut alaikäinen".
Pitäisi keskittyä nykyhetkeen, eikä jauhaa menneitä. Kun vain sillä nykyhetkellä on näissä asioissa merkitystä. Aika on kuitenkin loppujen lopuksi suhteellinen käsite, eikä jokaisessa asiassa ole aina välttämättä suotavaa miettiä, että siitä on vasta/jo niin ja niin vähän/kauan aikaa.
Mitenkähän pitkästä suhteesta mahtaa olla kyse?
Suosittelen tämän typerääkin typerämmän trollausripulin suoltaneelle harrastuksen vaihtoa. Trollaaminen voi vaikuttaa viattomalta toiminnalta varsinkin kun sen tekee noin huonosti (kaikki tämän kirjoittajan keksityt aloitukset ovat huonoja) , mutta oikeasti se vähentää ihmisten mahdollisuutta kirjoittaa omista hankalista asioista tälle palstalle ja saada kunnollista keskustelua aikaan.
Miksi on ok, että 30v setä seurustelee teinitytön kanssa? Mutta 30v mamma onkin kehdostaryöstäjä?
Ei ole yhtään mikään hyväksikäyttö. Luepa lakia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Seksuaalinen_hyv%C3%A4ksik%C3%A4ytt%C3%B6
"
Suomen rikoslain 20:5§ mukaan:[1]
» Joka asemaansa hyväksikäyttäen taivuttaa sukupuoliyhteyteen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi
1) kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön, joka on koulussa tai muussa laitoksessa hänen määräysvaltansa tai valvontansa alainen taikka muussa niihin rinnastettavassa alisteisessa suhteessa häneen,
2) kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön, jonka kyky itsenäisesti päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään on hänen kypsymättömyytensä sekä osapuolten ikäeron vuoksi olennaisesti heikompi kuin tekijällä, käyttämällä törkeästi väärin tämän kypsymättömyyttä,
3) henkilön, joka on hoidettavana sairaalassa tai muussa laitoksessa ja jonka kyky puolustaa itseään on sairauden, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuoksi olennaisesti heikentynyt, tai
4) henkilön, joka on hänestä erityisen riippuvainen, käyttämällä törkeästi väärin tätä riippuvuussuhdetta tekijästä,
on tuomittava seksuaalisesta hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.
2 momentti on kumottu L:lla 13.5.2011/495.
Yritys on rangaistava. »"
Edelleenkin, normaalijärkinen täysi-ikäinen ihminen saa kuksia kenen tahansa toisen täysi-ikäisen kanssa, kunhan se ei ole lähisukulainen ja kunhan se tapahtuu molempien yhteisestä tahdossa.
Mene etsimään niitä oikeita hyväksikäyttötapauksia sen sijaan, että paasaat 100% laillisista tapauksista.