Olen 30-vuotias, eli -88-syntynyt nainen ja mieheni on 18-vuotias (-00). Työpaikalla kollegat järkyttyivät asiasta.

Työpaikalla muutama naistyöntekijä tietää minusta ja miehestäni. Sen jälkeen kun asia tuli heidän tietoonsa, eivät ensin puhuneet mitään ja sen jälkeen he ovat alkaneet suhtautua minuun ivallisesti ja naureskellen. Sanoivat minulle, että mitähän yrityksemme korkein johtokin tuosta tuumii, että minä, suhteellisen hyvässä asemassa oleva työntekijä vehtaa "keskenkasvuisen pojun" kanssa. Miksi ihmeessä he ovat tuota mieltä? Minun ihmissuhteeni tai parisuhteeni ei kuulu työpaikalle millään tavalla, ei edes työpaikkani esimiehille, koska ne eivät millään tavalla vaikuta työntekooni ja ne tapahtuvat vain vapaa-ajalla. Joku pomolle kielimisellä, varoituksilla tai potkuilla uhkaaminen on siis täysin turhaa. Eikä sitäpaitsi 18-vuotias ole mikään poika, vaan täysi-ikäinen, aikuinen mies. Ja hän oli täysi-ikäinen jo silloin, kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa. Suhteessamme ei ole siis yhtään mitään väärää eikä ole koskaan ollutkaan.

Sitäpaitsi mies on ikäisekseen hyvin fiksu ja kypsä. Häntä ei mitkään mopojutut tai amisautoilla ajelut kiinnosta. Mies kirjoittaa tulevana keväänä ylioppilaaksi, hakeutuu seuraaviin opintoihin ja menee vuonna 2020 armeijaan. Meillä todellakin ON yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia. Olemme ajatelleet häitä ja lastenhankintaa miehen varusmiespalveluksen ja opintojen aloittamisen jälkeen.

Työpaikan kanalauma tirskui, kun puhuin miehen tulevista ylppäreistä ja armeijasta.