Lue keskustelun säännöt.
Olen 30-vuotias, eli -88-syntynyt nainen ja mieheni on 18-vuotias (-00). Työpaikalla kollegat järkyttyivät asiasta.
14.12.2018 |
Työpaikalla muutama naistyöntekijä tietää minusta ja miehestäni. Sen jälkeen kun asia tuli heidän tietoonsa, eivät ensin puhuneet mitään ja sen jälkeen he ovat alkaneet suhtautua minuun ivallisesti ja naureskellen. Sanoivat minulle, että mitähän yrityksemme korkein johtokin tuosta tuumii, että minä, suhteellisen hyvässä asemassa oleva työntekijä vehtaa "keskenkasvuisen pojun" kanssa. Miksi ihmeessä he ovat tuota mieltä? Minun ihmissuhteeni tai parisuhteeni ei kuulu työpaikalle millään tavalla, ei edes työpaikkani esimiehille, koska ne eivät millään tavalla vaikuta työntekooni ja ne tapahtuvat vain vapaa-ajalla. Joku pomolle kielimisellä, varoituksilla tai potkuilla uhkaaminen on siis täysin turhaa. Eikä sitäpaitsi 18-vuotias ole mikään poika, vaan täysi-ikäinen, aikuinen mies. Ja hän oli täysi-ikäinen jo silloin, kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa. Suhteessamme ei ole siis yhtään mitään väärää eikä ole koskaan ollutkaan.
Sitäpaitsi mies on ikäisekseen hyvin fiksu ja kypsä. Häntä ei mitkään mopojutut tai amisautoilla ajelut kiinnosta. Mies kirjoittaa tulevana keväänä ylioppilaaksi, hakeutuu seuraaviin opintoihin ja menee vuonna 2020 armeijaan. Meillä todellakin ON yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia. Olemme ajatelleet häitä ja lastenhankintaa miehen varusmiespalveluksen ja opintojen aloittamisen jälkeen.
Työpaikan kanalauma tirskui, kun puhuin miehen tulevista ylppäreistä ja armeijasta.
Kommentit (63)
Wt-piireissä tämmöisiä pariskuntia näkyy ainakin olevan, nuoret jannut keski-ikäistyvien muijien kainalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tämä on provo, niin teillä asian yläpeukuttajilla ja "poju"-viestien alapeukuttajilla ei varmaan ole lähipiirissä tuonikäisiä juippeja ettekä enää omasta nuoruudestanne muista, kuinka hiton "aikuisia" he ovatkaan...
Ei kyllä kolmi neli tai viisikymppisetkään ole automaattisesti aikuisia eli viisaita ja tasapainoisia. Ei edes suurin osa.
18-vuotias poika on kyllä vielä ihan lapsi eikä mikään mies ainakin henkisesti. Fyysisesti sellainen poika on jo varmasti mies, mutta ei henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tietääks pojun vanhemmat asiasta?
Eivät tiedä, eivätkä tiedä omanikaan. Emme ole vielä asiasta kertoneet, mutta ajattelimme uuden vuoden alkaessa kertoa. Ainoat ulkopuoliset, jotka tietävät, ovat nämä muutamat työpaikan uteliaat akat. t. ap.
Ei hyvää päivää. Ei ylioppilas ole mikään aikuinen, vaikka täysi-ikäinen onkin. Ja mitä pojan vanhemmat ajattelevat asiasta. Tämän on pakko olla provo. Ei kukaan tervejärkinen nainen rupea parisuhteeseen teinin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tämä on provo, niin teillä asian yläpeukuttajilla ja "poju"-viestien alapeukuttajilla ei varmaan ole lähipiirissä tuonikäisiä juippeja ettekä enää omasta nuoruudestanne muista, kuinka hiton "aikuisia" he ovatkaan...
Ei kyllä kolmi neli tai viisikymppisetkään ole automaattisesti aikuisia eli viisaita ja tasapainoisia. Ei edes suurin osa.
Ei niin, mutta vielä huomattavasti pienempi osa 18-vuotiaista on.
Yök. 18v on lapsi. Ymmärrän ihastumisen ja tykkäämisen, mutta en todellakaan suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne ja suhde olisi tosi, niin kykenisin minä varmaan olemaan tirskumatta, mutta ihmettelisin kyllä. Olkoonkin poitsu ikäisekseen kypsä ja fiksu, niin keskenkasvuinen tuonikäinen on. Voihan sitä yhteistä tulevaisuutta suunnitella, mutta ne suunnitelmat ja halu toteuttaa ne ehtivät muuttua vielä monta kertaa. On jopa väärin ja vastuutonta yrittää sitouttaa nuorta mihinkään vakavaan. Outona, epärealistisena ja naiivina pitäisin aikuista naista, joka lukiolaisen kanssa seurustelee.
Täh? En minä ole sitouttamassa miestä yhtään mihinkään. Hän on kanssani ihan puhtaasti omasta halustaan ja tottakai huomioimme toistemme ajatukset ja tuntemukset parisuhteessamme. Kyllä hänellä olisi täysi vapaus lähteä, jos hän haluaisi lähteä. Lisäksi mies itsekin on puhunut siitä, kuinka hän haluaa avioliiton ja lapsia tulevaisuudessa. Voisin moralisoijia muistuttaa, että kyseessä on kuitenkin 18-vuotias, lain mukaan täysi-ikäinen, ja täysin kykenevä päättämään itse omasta elämästään. Minkä ikäinen on sitten moralisoijien mielestä kykenevä päättämään asioista itse, jos ei täysi-ikäinen ihminen? t. ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä levittele yksityisasioitasi työpaikalla.
Minä menin 32-vuotiaana naimisiin 20-vuotiaan kanssa, ja yhdessä ollaan edelleen 18 vuoden jälkeen. Kukaan ei tirsku.
Sori nyt, mutta kyllä ihan varmasti tirskuu. Ei ehkä päin naamaa
Hyi, olet hyväksikäyttäjä. Teinipoikien ahdistelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne ja suhde olisi tosi, niin kykenisin minä varmaan olemaan tirskumatta, mutta ihmettelisin kyllä. Olkoonkin poitsu ikäisekseen kypsä ja fiksu, niin keskenkasvuinen tuonikäinen on. Voihan sitä yhteistä tulevaisuutta suunnitella, mutta ne suunnitelmat ja halu toteuttaa ne ehtivät muuttua vielä monta kertaa. On jopa väärin ja vastuutonta yrittää sitouttaa nuorta mihinkään vakavaan. Outona, epärealistisena ja naiivina pitäisin aikuista naista, joka lukiolaisen kanssa seurustelee.
Täh? En minä ole sitouttamassa miestä yhtään mihinkään. Hän on kanssani ihan puhtaasti omasta halustaan ja tottakai huomioimme toistemme ajatukset ja tuntemukset parisuhteessamme. Kyllä hänellä olisi täysi vapaus lähteä, jos hän haluaisi lähteä. Lisäksi mies itsekin on puhunut siitä, kuinka hän haluaa avioliiton ja lapsia tulevaisuudessa. Voisin moralisoijia muistuttaa, että kyseessä on kuitenkin 18-vuotias, lain mukaan täysi-ikäinen, ja täysin kykenevä päättämään itse omasta elämästään. Minkä ikäinen on sitten moralisoijien mielestä kykenevä päättämään asioista itse, jos ei täysi-ikäinen ihminen? t. ap.
Ihan tiedoksi vaan: pojat kehittyvät kaksi vuotta jäljessä, kuin tytöt ja poika on periaatteessa 16-vuotias. Ja tottakai pojalla saa olla tulevaisuuden suunnitelmia, mutta se ei tarkoita sitä, että ne pitäisi täyttää juuri sinun kanssa. Kasva aikuiseksi ja anna pojan etsiä omanikäistä seuraa. Aika sairasta ruveta provoilemaan tälläisestä aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne ja suhde olisi tosi, niin kykenisin minä varmaan olemaan tirskumatta, mutta ihmettelisin kyllä. Olkoonkin poitsu ikäisekseen kypsä ja fiksu, niin keskenkasvuinen tuonikäinen on. Voihan sitä yhteistä tulevaisuutta suunnitella, mutta ne suunnitelmat ja halu toteuttaa ne ehtivät muuttua vielä monta kertaa. On jopa väärin ja vastuutonta yrittää sitouttaa nuorta mihinkään vakavaan. Outona, epärealistisena ja naiivina pitäisin aikuista naista, joka lukiolaisen kanssa seurustelee.
Täh? En minä ole sitouttamassa miestä yhtään mihinkään. Hän on kanssani ihan puhtaasti omasta halustaan ja tottakai huomioimme toistemme ajatukset ja tuntemukset parisuhteessamme. Kyllä hänellä olisi täysi vapaus lähteä, jos hän haluaisi lähteä. Lisäksi mies itsekin on puhunut siitä, kuinka hän haluaa avioliiton ja lapsia tulevaisuudessa. Voisin moralisoijia muistuttaa, että kyseessä on kuitenkin 18-vuotias, lain mukaan täysi-ikäinen, ja täysin kykenevä päättämään itse omasta elämästään. Minkä ikäinen on sitten moralisoijien mielestä kykenevä päättämään asioista itse, jos ei täysi-ikäinen ihminen? t. ap.
4
Miksi sitten koit tärkeäksi kertoa meille, että sinulla on 18-v. poikaystävä, jos siinä ei kerran ole mitään erikoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö edelleenkin muistuttaa? Lain mukaan 18-vuotias ei ole mikään poika, vaan aikuinen mies. Se on ihan sama, vaikka kansan suussa sanottaisiin kuinka teinipojaksi. Lain mukaan sellainen on kuitenkin aikuinen mies. t. ap.
No ei tuo tosiaan työpaikalle kuulukaan. Henkilökohtaisella tasolla pidän tuota silti huvittavana/outona.
En näin 25-vuotiaanakaan voisi ihan heti kuvitella olevani jonkun 18v jantterin kanssa vaikka olisi miten "kypsä". Olin minäkin jo teininä kypsä ikäisekseni, mutta silti aivan eri tasolla kuin vanhempana ja viiden vuoden päästä varmaan vielä valovuoden päässä nykyisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne ja suhde olisi tosi, niin kykenisin minä varmaan olemaan tirskumatta, mutta ihmettelisin kyllä. Olkoonkin poitsu ikäisekseen kypsä ja fiksu, niin keskenkasvuinen tuonikäinen on. Voihan sitä yhteistä tulevaisuutta suunnitella, mutta ne suunnitelmat ja halu toteuttaa ne ehtivät muuttua vielä monta kertaa. On jopa väärin ja vastuutonta yrittää sitouttaa nuorta mihinkään vakavaan. Outona, epärealistisena ja naiivina pitäisin aikuista naista, joka lukiolaisen kanssa seurustelee.
Täh? En minä ole sitouttamassa miestä yhtään mihinkään. Hän on kanssani ihan puhtaasti omasta halustaan ja tottakai huomioimme toistemme ajatukset ja tuntemukset parisuhteessamme. Kyllä hänellä olisi täysi vapaus lähteä, jos hän haluaisi lähteä. Lisäksi mies itsekin on puhunut siitä, kuinka hän haluaa avioliiton ja lapsia tulevaisuudessa. Voisin moralisoijia muistuttaa, että kyseessä on kuitenkin 18-vuotias, lain mukaan täysi-ikäinen, ja täysin kykenevä päättämään itse omasta elämästään. Minkä ikäinen on sitten moralisoijien mielestä kykenevä päättämään asioista itse, jos ei täysi-ikäinen ihminen? t. ap.
Ihan tiedoksi vaan: pojat kehittyvät kaksi vuotta jäljessä, kuin tytöt ja poika on periaatteessa 16-vuotias. Ja tottakai pojalla saa olla tulevaisuuden suunnitelmia, mutta se ei tarkoita sitä, että ne pitäisi täyttää juuri sinun kanssa. Kasva aikuiseksi ja anna pojan etsiä omanikäistä seuraa. Aika sairasta ruveta provoilemaan tälläisestä aiheesta.
No mies nyt päätti kuitenkin jostain syystä ottaa minut mieluummin kuin ketään omanikäistä. Jos mies jostain syystä haluaisi mieluummin jonkin omanikäisen, niin kyllä hän saisi silloin sellaisen kanssa suhteeseen minun puolestani ryhtyä. Edelleenkin, en kahlitse miestäni millään tavalla. Mies on kanssani omasta halustaan. t. ap.
Kun täytät 36, niin voit ottaa niitä kaks. Eikös se oo silloin tasapeli?
ʒinkkumieʒ
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö edelleenkin muistuttaa? Lain mukaan 18-vuotias ei ole mikään poika, vaan aikuinen mies. Se on ihan sama, vaikka kansan suussa sanottaisiin kuinka teinipojaksi. Lain mukaan sellainen on kuitenkin aikuinen mies. t. ap.
Haista nyt vittu. Tuohan on seksuaalinen hyväksikäyttö. Ja et taida edes tietää kuinka tyhmiä pojat ovat vielä abivuotena. Ei se lukio tai 18-vuoden ikä tee kenestäkään aikuista. Lopeta tuollaisella aiheella provoilu. Seksuaalinen hyväksikäyttö on rikos.
Eikä ole. Muuten golddiggeri naiset olisivat linnassa.
ʒinkkumieʒ
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö edelleenkin muistuttaa? Lain mukaan 18-vuotias ei ole mikään poika, vaan aikuinen mies. Se on ihan sama, vaikka kansan suussa sanottaisiin kuinka teinipojaksi. Lain mukaan sellainen on kuitenkin aikuinen mies. t. ap.
Ei 18-vuotias ole miestä nähnytkään. Teinipoikahan tuo on. Ei oo edes inttiä käyty ja aletaan puhua jo miehestä. Kasva jo aikuiseksi.
Ihmettelen ihmistä jolla ei ole perjantaina parempaa tekemistä kuin tällaisten provojen kirjoittaminen. Ei ole asiat kovin hyvin sellaisella.