Olen 30-vuotias, eli -88-syntynyt nainen ja mieheni on 18-vuotias (-00). Työpaikalla kollegat järkyttyivät asiasta.
Työpaikalla muutama naistyöntekijä tietää minusta ja miehestäni. Sen jälkeen kun asia tuli heidän tietoonsa, eivät ensin puhuneet mitään ja sen jälkeen he ovat alkaneet suhtautua minuun ivallisesti ja naureskellen. Sanoivat minulle, että mitähän yrityksemme korkein johtokin tuosta tuumii, että minä, suhteellisen hyvässä asemassa oleva työntekijä vehtaa "keskenkasvuisen pojun" kanssa. Miksi ihmeessä he ovat tuota mieltä? Minun ihmissuhteeni tai parisuhteeni ei kuulu työpaikalle millään tavalla, ei edes työpaikkani esimiehille, koska ne eivät millään tavalla vaikuta työntekooni ja ne tapahtuvat vain vapaa-ajalla. Joku pomolle kielimisellä, varoituksilla tai potkuilla uhkaaminen on siis täysin turhaa. Eikä sitäpaitsi 18-vuotias ole mikään poika, vaan täysi-ikäinen, aikuinen mies. Ja hän oli täysi-ikäinen jo silloin, kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa. Suhteessamme ei ole siis yhtään mitään väärää eikä ole koskaan ollutkaan.
Sitäpaitsi mies on ikäisekseen hyvin fiksu ja kypsä. Häntä ei mitkään mopojutut tai amisautoilla ajelut kiinnosta. Mies kirjoittaa tulevana keväänä ylioppilaaksi, hakeutuu seuraaviin opintoihin ja menee vuonna 2020 armeijaan. Meillä todellakin ON yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia. Olemme ajatelleet häitä ja lastenhankintaa miehen varusmiespalveluksen ja opintojen aloittamisen jälkeen.
Työpaikan kanalauma tirskui, kun puhuin miehen tulevista ylppäreistä ja armeijasta.
Kommentit (63)
No kyllä 18 vuotias on vielä "poju" mutta ei siinä mitään pahaa ole. On se sen verran vanha että kykenee tekemään päätöksen "maailman luonnollisimmasta asiasta".
Onhan se aika kaukaa haettua, että hyvässä asemassa oleva kolmekymppinen nainen jaksaisi olla lukiolaisen kanssa oikein parisuhteessa!
No älä välitä, ovat vaan ehkä kateellisia! Eihän 12 vuotta puoleen tai toiseen ole mikään iso ikäero, olette aikuisia molemmat!
Älä levittele yksityisasioitasi työpaikalla.
Minä menin 32-vuotiaana naimisiin 20-vuotiaan kanssa, ja yhdessä ollaan edelleen 18 vuoden jälkeen. Kukaan ei tirsku.
Jep jep! Katselen tuota tyttäreni saman ikäistä poikaystävää, joka on ihana ja fiksu, mutta ei hän kyllä vielä "aikuinen" ole.
2/5 tässä on jotain yritystä sentään
Ei aloittajalla mitään "miestä" ole.
Ne on vain kateellisia kun joutuu itse olemaan kolme- ja nelikymppisten puoli-impotenttien ukkojen kanssa.
Jo on. Pojat kehittyvät koko ajan kaksi vuotta tyttöjä myöhemmin.
Käytännössä ”miehesi” on siis 16-vuotias.
Terv. Teinipoikien äiti
Mitäs tuosta. Eikös se ranskispressa Emmanuelle Magaronikin mennyt opettajansa kanssa naimisiin 14-vuotiaana.
No jos tää on totta niin vaikutat kirjoituksesi perusteella melko lapselliselta. Tämä ei ole haukkumista vaan totean vain niinkuin ajattelen ja minkälaisen käsityksen saan tekstistäsi. Eli kyllä te varmaan sovitte ihan hyvin yhteen.
Naisen on ihan hyväkin nykyään olla miestään n. kymmenen vuotta vanhempi, että edessä oleva elinikä on suurin piirtein sama ja kuolema korjaa suunnilleen samoihin aikoihin. Nykyään naiset elävät vanhemmiksi kuin miehet keskimäärin. Ennenvanhaan oli toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Naisen on ihan hyväkin nykyään olla miestään n. kymmenen vuotta vanhempi, että edessä oleva elinikä on suurin piirtein sama ja kuolema korjaa suunnilleen samoihin aikoihin. Nykyään naiset elävät vanhemmiksi kuin miehet keskimäärin. Ennenvanhaan oli toisin päin.
Väärin. Naiset ovat aina eläneet miehiä vanhemmiksi, mutta ero eliniässä pienenee koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen on ihan hyväkin nykyään olla miestään n. kymmenen vuotta vanhempi, että edessä oleva elinikä on suurin piirtein sama ja kuolema korjaa suunnilleen samoihin aikoihin. Nykyään naiset elävät vanhemmiksi kuin miehet keskimäärin. Ennenvanhaan oli toisin päin.
Väärin. Naiset ovat aina eläneet miehiä vanhemmiksi, mutta ero eliniässä pienenee koko ajan.
Kirjoitin rauhan ajoista. Synnytys- ja lapsivuodekuolemien takia naiset kuolivat keskimäärin paljon nuorempina kuin miehet rauhan aikoina.
12
Jos tilanne ja suhde olisi tosi, niin kykenisin minä varmaan olemaan tirskumatta, mutta ihmettelisin kyllä. Olkoonkin poitsu ikäisekseen kypsä ja fiksu, niin keskenkasvuinen tuonikäinen on. Voihan sitä yhteistä tulevaisuutta suunnitella, mutta ne suunnitelmat ja halu toteuttaa ne ehtivät muuttua vielä monta kertaa. On jopa väärin ja vastuutonta yrittää sitouttaa nuorta mihinkään vakavaan. Outona, epärealistisena ja naiivina pitäisin aikuista naista, joka lukiolaisen kanssa seurustelee.
Ikäero on ihan ok, mutta kyllä 18-v on vielä lähempänä lasta kuin aikuista. Muutaman vuoden päästä tilanne olisi ihan ok, vaikka onhan tuo pitkä ikäero sittenkin. En voisi kuvittella, että omalla 19-v pojallani olisi kolmekymppinen tyttöystävä!
Sen verran sanon, että kannattaa tosiaan miettiä mitä asioita työpaikalla kertoo. Vaikka provohan tämä varmaan oli.
Tietääks pojun vanhemmat asiasta?
Vaikka tämä on provo, niin teillä asian yläpeukuttajilla ja "poju"-viestien alapeukuttajilla ei varmaan ole lähipiirissä tuonikäisiä juippeja ettekä enää omasta nuoruudestanne muista, kuinka hiton "aikuisia" he ovatkaan...
Minäkin tirskahtelisin