Lue keskustelun säännöt.
Luulin näyttäväni hyvältä. Otin kuvan ja kuvasta katsoo lihava, keski-ikäinen nainen jolla on liikaa meikkiä
14.12.2018 |
Piti mennä kaveriporukalla syömään, laitoin viestiä että olen kipeä enkä pääse. Pesin meikit ja ryömin tänne sänkyyn. On nälkä mutten todellakaan aio syödä, en sen kuvan nähtyäni !
Kolmoisleuka. Muodoton pyöreä naama. Valtavat läskitissit jotka tunkevat ulos paidasta. Irvokkaalta näyttävä kirkkaanpunainen huulipuna ja vielä irvokkaampi nutturakampaus, joka peilissä näytti hauskalta ja nuorekkaalta. Syvät juonteet nenänpielissä ja otsassa. Miten ja missä ja välissä minusta on tullut näin läski, ja ryppyinen?!
Kommentit (437)
No onko se parisuhde niin välttämätön?? Itse olen sinkku eikä vois vähempää kiinnostaa jos jotkut säälittelee. Aikoinaan ajattelin että ryhdyn suhteeseen vain rakkaudesta. Tiedättekö miten harvinaisia sellaiset suhteet on?? Siinä ei ulkonäkö, mielenterveys eikä mikään sellainen vaikuta, rakkaussuhteet ovat äärimmäisen harvinaisia, ja niitä voi olla jopa enemmän vähän rikkinäisten parissa. (Tyttäreni asui aikansa tukiasunnossa, siellä tutustuin näihin upeisiin hitaisiin hemmoihin ja leideihin, jotkut olivat hienoissa suhteissa.) Jossakin vaiheessa huomasin, että sain leiman: olen joko liian vaativa tai todennäköisemmin MINUSSA ON JOTAIN VIKAA. Niin jäin sinkuksi. Mutta kuten sanoin, seuraa riittää. En vaan huoli ketään, jos ei ole Rakkautta. Heh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piti mennä kaveriporukalla syömään, laitoin viestiä että olen kipeä enkä pääse. Pesin meikit ja ryömin tänne sänkyyn. On nälkä mutten todellakaan aio syödä, en sen kuvan nähtyäni !
Kolmoisleuka. Muodoton pyöreä naama. Valtavat läskitissit jotka tunkevat ulos paidasta. Irvokkaalta näyttävä kirkkaanpunainen huulipuna ja vielä irvokkaampi nutturakampaus, joka peilissä näytti hauskalta ja nuorekkaalta. Syvät juonteet nenänpielissä ja otsassa. Miten ja missä ja välissä minusta on tullut näin läski, ja ryppyinen?!Viina, rööki ja vuosikymmenen kyr päkarusellissa pyörintä kuluttavat?
..Sitten tuohon naaman valahtamiseen ei voi oikein mitään tehdä, mutta siinäkin auttaa oikea kampaus.
Kampaus? Miksi tätä ei suositella miehille? Ja onko se kampaus pitkä tukka tai haivenet, jotka solmitaan leuan eteen rusetiksi peittämään ne heltat vai onko se marlene dietrichin lempikampaus jossa päänahka kurotaan taakse teipeillä niin että naama kiristyy ja päälle peruukki?
Ulla kirjoitti:
ei se hymyily, vaan se läsnäolo. Ja jos on diagnoosi, niin kai se on selvää, ettei terveet välttämättä kiinnostu. Oletko itse katsellut niitä vähän hitaita hemmoja, joita kuljeksii esim. tukikahviloiden liepeillä? Voivat olla tosi mukavia. Toistelen itseäni jatkuasti, mutta missänyt kaikki ne ihan normaalit keski-iän kriisissä olevat?? Voisko sairauden aiheuttaman alakulon siirtää toiseen ketjuun?
Se että on resting bitch face ei tarkoita sairautta. t. eleetön kalamainen tuijottaja ilman mitään diagnooseja
Se, että peilissä oma kuva näyttää erilaiselta kuin kuvissa johtuu siitä, että peilistä katsoo peilikuva. Kasvot eivät ole täysin symmetriset ja olet tottunut katsomaan peilikuvaa. Se ei kuitenkaan ole se mitä muut näkevät. Varsinkin jos kasvot ovat hyvin epäsymmetriset tai sanotaanko, ilmeikkään persoonalliset, niin tämä ero voi olla huomattava.
Vierailija kirjoitti:
Pistoshoidot tekee ihmeitä, suosittelen. Tietty liikakilot veks ja ryhti suoraksi. Älkää nyrhikö hiuksia lyhyiksi,välttäkää shokkivärejä,myös mustaa. Geelilakkauskynsiin,kestovärjäys tai pigmentointi kulmiin. Tyylikäs,yksinkertainen meikki ja pukeutuminen.ja terveelliset elämäntavat ja liikunta.
Pistoshoidoilla tarkoitetaan mm. botoxia. Jokainen botox-annos testataan yhdellä elävällä hiirellä. Testausta tarvitaan, koska kyse on voimakkaasta myrkystä eikä voida ottaa riskejä. 1 botox-ruiske = 1 kuollut hiiri. Ei ole sen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten pitäis vähän relata noista kuvien tuijottamisista. Itse edelleenkin pidän itseäni rumana, mutta olen saanut kehuja. Samoin kroppa on pötkylä, mutta ilmeisesti liikehdin mukavasti: taas päästään siihen, että tosielämässä harvoin ollaan still life -meiningissä. En nykyään halua katsoa peiliin ollenkaan, joskus menee päivä etten katsokaan; tiedän jo naaman pesun ja ponnarin laiton. Paljon kivempaa kun saa elää niinkuin haluaa (mielikuvituksessa iätön menninkäinen tai vaikka keiju fiiliksestä riippuen), ilman median ja peilin asettamia vaatimuksia. Ja saahan minua yrittää diagnosoida, mutta ihan terveen papereilla tällä asenteella mennään.
Nyt jymyuutinen niille jotka nillittävät ettei ketju ole sairaille:
merkittävä osa keski-ikäisistä on tai on ollut sairaita tavalla jotka vaikuttavat ulkonäköön edelleen. On normaalia, tavallista, arkimeininkiä että vaikka olisi ollut nuorena terve, keski-iässä alkaa tulla kaikkea kremppaa, masennusta ym. Ihmiset joilla on näitä, eivät ole mitään "hitaasti liikkuvia ja vähän vammaisen näköisiä". Joku on lihava koska kortisoni, masennuslääkkeet, diabeteslääkkeet tms. on turvottanut ja lihottanut =>ympäristö näkee vain että tuossa menee lihava eli ruma. Ei selitykset kiinnosta ketään.
Jollakin on naama norsunv***lla koska elämässä on menossa vaikea aika (kukaanhan ei halunnut ihmistä jonka elämässä on pienintäkään ongelmaa) tai on lievä masennusdiagnoosi =>ympäristö näkee että tolla on prismavaatteet, sibeliusrypyt ja suupielet alaspäin.
Eikä minustakaan näy asperger äkkiseltään päälle päin muuten kuin ehkä siinä että olen fyysisesti kömpelö, ympärilläni on joku epämääräinen lievää vastenmielisyyttä tuottava aura, ja siinä että ryhmätilanteissa, juhlissa ym. olen syrjäänvetäytyvä ja minusta saa kuulemma helposti tylyn vaikutelman vaikka en tarkoita olla tyly. =>siis ajatellaan että tuo on tylsä, ylimielinen, hapan ja jäykkä.
Ne jotka ovat rumia "muuten vaan" sekoittuvat erittäin sujuvasti joukkoon, ja hopsista vaan meitä onkin keski-ikäisten naisten enemmistö. Jos SATUMME olemaan sinkkuja, vaikka monilla aivan vastaavilla ihmisillä on kumppanit, niin sinkuiksi myös helposti jäämme etenkin jos kehtaamme edellyttää että tuleva elämänkumppani olisi omasta mielestä kiinnostavan oloinen, ei alkkis, väkivaltainen eikä 30 vuotta vanhempi.
Minun mielestä tämä on raadollista. Nuorena sitä ei huomannut, mutta keski-ikäistymisestä tekee vaikeaa että hitaampikin tajuaa että todellisuus on aika raakaa menoa niille jotka kehtaavat haaveilla muusta kuin antoisista vuosikymmenistä poppanankudonnan parissa.
-se aspergeri-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisesta ihmisestä saa huonon valokuvan. Sen takia malleista otetaan kymmeniä kuvia kuvauksissa, että edes yksi olisi hyvä. Muistelkaapa vaikka passikuvia, jotka usein ottaa ammattikuvaaja ja mikä on tulos?
Räikeä valo ja väärästä kulmasta väärin otettu kuva saa kenet tahansa näyttämään hirviöltä. Ja kuka haluaa olla viisikymppisenä saman näköinen kuin 15- vuotiaana?
Tässä ketjussa ehkä itkevät eniten entiset kaunottaret, jotka haluaisivat olla 15-vuotiaita. Minä en kyllä haluaisi. Olin sillä monen tässä kaipaamalla 80-luvulla sellainen silmalasipäinen nörtti, jolla oli farkut, college ja lenkkarit, tukka pitkä, panta pitämässä hiukset meikittömiltä kasvoilta. Ryhti kyhärä ja askel laahustava. Lisäksi olin ujo, en puhunut mitään ja jos vahingossa esim. ilme värähti, olin varma että kaikki huomasivat sen ja pitivät hölmönä. Itsekeskeisen ujo ja epävarma ja olematon tyyli siis. Mikään rupsahtanut kuva ei lyö vertoja mm. tuon ajan luokkakuvaan tai rippikuvaan.
Että olen ihan tyytyväinen itseeni tällaisena vähän plösähtäneenä versionta, joka uskaltaa puhua, nauraa ja mennä ihan vaan mihin haluaa ja joka nauraa ääneen muiden arvosteluille. En vaihtaisi, ikinä!
Minä nyt vähän olen äänessä, pahoittelen jos dominoin jonkun mielestä. Edelliseen mielelläni kommentoisin:
miten niin keski-ikäisistä on merkittävä osa ollut sairaita? En näe ympäristöä niin. Keski-ikäiset ovat vielä nuoria, ja jos he ovat sairaita, heidän elämäntavallaan on yleensä ollut siihen merkittävä syy. Lisäksi ihmisluonteessa on sellainen omituisuus, että hyvin moni pätee sairaudellaan, ts. sairaan identiteetti omaksutaan mielellään ja helposti esim. keski-iässä. Tällä identiteetillä ei ole juurikaan tekemistä todellisten sairauksien kanssa. Sairaudet ovat siis tekosyy: lihoa, rupsahtaa, elää onnetonta elämää, pysyä sinkkuna, sairastua yhä uusiin sairauksiin, jne.jne.
EI ole normaalia, että jo keski-iässä tulee mitään kremppoja. Se on laiskuutta, itsensä ja terveytensä laiminlyömistä tai ihan vain sairaan identiteetin omaksumista: moni hakee sillä sääliä, oikeutusta laiskuuteen ja veltostumiseen ym.
Mitenkäs te asperger ym. veltostuneet keski-ikäiset naiset: kelpaako teille mielenterveyshäiriöinen, vähän pullukka Tapsa tai Masa? Vai kuvitteletteko saavanne sen DI:n, jonka vaimo just lähti miehen perässä Sveitsiin?
Ihan tämmöisiä kysymyksiä edellinen vuodatus minussa herätti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tässä tajusin tämän vuoden aikana, että kauneuden kulta-ajat omalta osalta ovat takana päin.
Lapsi+vuorotyö+opiskelut+jäätävä stressi=kurppaantuminen tuntuu vain kiihtyvän.
Oli vähän järkkyä todella tajuta, ettei enää ole se raikas parikymppinen. Ulos valitsen jalkaan icebugit ja ei puhettakaan että aamulla heräisi enää meikkaamaan ennen töihin lähtöä. Farkyt kiristää, korkkarit ahdistaa. Iskelmä-radio pauhaa autossa.
Pari viikkoa sitten joku jamppa puhutteli mua rouvaksi ensimmäistä kertaa (yöks). Kymmenen vuotta on plörähtänyt ohi hirveää kyytiä, ja niin on plörähtänyt myös persuksen ja silmäpussien koko.
Ehkä sitten +50 voin muistella miten nuorekas olinkaan, mutta tällä hetkellä ei paljoa naurata.
Ei vaan jaksa.
Ja ne vaatekauppojen pukkarit on ihan suosta.
Syökään vähemmän ja liikkukaa enemmän, pullerot! Yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piti mennä kaveriporukalla syömään, laitoin viestiä että olen kipeä enkä pääse. Pesin meikit ja ryömin tänne sänkyyn. On nälkä mutten todellakaan aio syödä, en sen kuvan nähtyäni !
Kolmoisleuka. Muodoton pyöreä naama. Valtavat läskitissit jotka tunkevat ulos paidasta. Irvokkaalta näyttävä kirkkaanpunainen huulipuna ja vielä irvokkaampi nutturakampaus, joka peilissä näytti hauskalta ja nuorekkaalta. Syvät juonteet nenänpielissä ja otsassa. Miten ja missä ja välissä minusta on tullut näin läski, ja ryppyinen?!Viina, rööki ja vuosikymmenen kyr päkarusellissa pyörintä kuluttavat?
..Sitten tuohon naaman valahtamiseen ei voi oikein mitään tehdä, mutta siinäkin auttaa oikea kampaus.
Kampaus? Miksi tätä ei suositella miehille? Ja onko se kampaus pitkä tukka tai haivenet, jotka solmitaan leuan eteen rusetiksi peittämään ne heltat vai onko se marlene dietrichin lempikampaus jossa päänahka kurotaan taakse teipeillä niin että naama kiristyy ja päälle peruukki?
:DDDD Iltateet nenästä pärskäisty.
Olen pitkätukkainen, joten pakko ennen nukkumaan menoa kokeilla vessan peilin edessä, saisiko hiuksistani sen helttoja peittävän rusetin.
Sporttinen M30 kirjoitti:
Syökään vähemmän ja liikkukaa enemmän, pullerot! Yksinkertaista.
Et ole edes keski-ikäinen, että mars takaisin nuoremmille pätemään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sporttinen M30 kirjoitti:
Syökään vähemmän ja liikkukaa enemmän, pullerot! Yksinkertaista.
Hoikkakin voi näyttää kulahtaneelta ja valahtaneelta. Ihon perinnölliset ominaisuudet vaikuttaa eniten ulkonäköön. Paljon liikkuvat saattaa näyttää tosi kärsineiltä.
Ulla kirjoitti:
Minä nyt vähän olen äänessä, pahoittelen jos dominoin jonkun mielestä. Edelliseen mielelläni kommentoisin:
miten niin keski-ikäisistä on merkittävä osa ollut sairaita? En näe ympäristöä niin. Keski-ikäiset ovat vielä nuoria, ja jos he ovat sairaita, heidän elämäntavallaan on yleensä ollut siihen merkittävä syy. Lisäksi ihmisluonteessa on sellainen omituisuus, että hyvin moni pätee sairaudellaan, ts. sairaan identiteetti omaksutaan mielellään ja helposti esim. keski-iässä. Tällä identiteetillä ei ole juurikaan tekemistä todellisten sairauksien kanssa. Sairaudet ovat siis tekosyy: lihoa, rupsahtaa, elää onnetonta elämää, pysyä sinkkuna, sairastua yhä uusiin sairauksiin, jne.jne.
EI ole normaalia, että jo keski-iässä tulee mitään kremppoja. Se on laiskuutta, itsensä ja terveytensä laiminlyömistä tai ihan vain sairaan identiteetin omaksumista: moni hakee sillä sääliä, oikeutusta laiskuuteen ja veltostumiseen ym.
Mitenkäs te asperger ym. veltostuneet keski-ikäiset naiset: kelpaako teille mielenterveyshäiriöinen, vähän pullukka Tapsa tai Masa? Vai kuvitteletteko saavanne sen DI:n, jonka vaimo just lähti miehen perässä Sveitsiin?
Ihan tämmöisiä kysymyksiä edellinen vuodatus minussa herätti
Olen 42-vuotias ja sairastuin reumaan joitain vuosia sitten. Lisäksi jouduin onnettomuuteen, kun rattijuoppo ajoi auton kylkeen. Kipuja on päivittäin kaikesta liikkumisesta ja kohtuullisesta elämästä sekä normaalista painosta huolimatta.
Ihme, että joku pääsee keski-ikään asti tajuamatta, että ihmiset sairastuvat ja ovat kipeitä myös ilman itse aiheutettua syytä. Ja että kivut eivät näy välttämättä ulospäin.
Suomalainen taikinanaama alkaa roikkua aikaisin. Niin käy kun naamassa on paljon rasvaa ja ihon oma kollageeni on heikkolaatuista. Tästä ei tosiaan kukaan varoita, ehkä siksi että merkittävän plastiikkakirurgisen operaation (alakasvojen kohotus) lisäksi ei oikeasti ole mitään tehtävissä. Hyvin hoikkana pysyminen (nimenomaan pysyminen, eli ei jojoilua tai rajua laihduttamista enää kolmenkympin jälkeen) on ainoa luomutapa vaikuttaa asiaan jotenkin: naama roikkuu kyllä silti, mutta ulkonäköä on helpompi korjata ei-kirurgisin hoidoin. Isosta roikkuvasta naamasta tulee täyteaineiden kanssa vain entistä turvonneemman näköinen.
Ei kaikilla yli nelikymppisillä ole sairauksia. Kyllä se ylipaino on suurin ongelma (etenkin keskivartalolihavuus) ja sille voi tehdä jotain.
Kuulen usein että miten voin olla näin hyvässä kunnossa 3 lapsen jälkeen tässä iässä. Nii-in...se vaatii työtä. Sairastaminen on erikseen, ikää on silti turha syyttää.
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen taikinanaama alkaa roikkua aikaisin. Niin käy kun naamassa on paljon rasvaa ja ihon oma kollageeni on heikkolaatuista. Tästä ei tosiaan kukaan varoita, ehkä siksi että merkittävän plastiikkakirurgisen operaation (alakasvojen kohotus) lisäksi ei oikeasti ole mitään tehtävissä. Hyvin hoikkana pysyminen (nimenomaan pysyminen, eli ei jojoilua tai rajua laihduttamista enää kolmenkympin jälkeen) on ainoa luomutapa vaikuttaa asiaan jotenkin: naama roikkuu kyllä silti, mutta ulkonäköä on helpompi korjata ei-kirurgisin hoidoin. Isosta roikkuvasta naamasta tulee täyteaineiden kanssa vain entistä turvonneemman näköinen.
Kun näytät asiasta tietävän niin mikä on "aikaisin"? Onko siis niin, että edes normaalipainoinen ei voi tehdä asialle mitään - ts. vain laihuus pelastaa tai kirurgia?
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen taikinanaama alkaa roikkua aikaisin. Niin käy kun naamassa on paljon rasvaa ja ihon oma kollageeni on heikkolaatuista. Tästä ei tosiaan kukaan varoita, ehkä siksi että merkittävän plastiikkakirurgisen operaation (alakasvojen kohotus) lisäksi ei oikeasti ole mitään tehtävissä. Hyvin hoikkana pysyminen (nimenomaan pysyminen, eli ei jojoilua tai rajua laihduttamista enää kolmenkympin jälkeen) on ainoa luomutapa vaikuttaa asiaan jotenkin: naama roikkuu kyllä silti, mutta ulkonäköä on helpompi korjata ei-kirurgisin hoidoin. Isosta roikkuvasta naamasta tulee täyteaineiden kanssa vain entistä turvonneemman näköinen.
Jaa, että vain suomalaisilla on "taikinanaama" ja roikkuminen tulee vain suomalaisille aikaisemmin.. jep jep.
Kyllä sellainen erittäin rasvaton, reilusti yli viisikymppinen kuivahtanut kiristynyt pääkallonaamakin on aika kamala.
Elä nyt turhaan stressaa ja ole poliisina täällä. Anna keskustelun rönsytä. Ollaan me sairaatkin nimenomaan rupsahtaneita.