Lue keskustelun säännöt.
Luulin näyttäväni hyvältä. Otin kuvan ja kuvasta katsoo lihava, keski-ikäinen nainen jolla on liikaa meikkiä
14.12.2018 |
Piti mennä kaveriporukalla syömään, laitoin viestiä että olen kipeä enkä pääse. Pesin meikit ja ryömin tänne sänkyyn. On nälkä mutten todellakaan aio syödä, en sen kuvan nähtyäni !
Kolmoisleuka. Muodoton pyöreä naama. Valtavat läskitissit jotka tunkevat ulos paidasta. Irvokkaalta näyttävä kirkkaanpunainen huulipuna ja vielä irvokkaampi nutturakampaus, joka peilissä näytti hauskalta ja nuorekkaalta. Syvät juonteet nenänpielissä ja otsassa. Miten ja missä ja välissä minusta on tullut näin läski, ja ryppyinen?!
Kommentit (437)
On mainittu keski-ikäisten hiukset, lyhyet kouvolahiukset ovat ehdoton kauhistus, mutta entäs sitten hiukset ponnarilla, yrittääkö nainen näyttää teiniltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon kyllä että ihmiset pitää eloisista ja iloisista ihmisistä, mutta esim itselläni epäillään yhdeksi mt häiriöksi, tai siis lievemmäksi versioksi, erästä häiriötä, jonka (epävirallisiin) oirekuvauksiin kuuluu "tylsyys". Olen siis yleensä hyvin vähäenerginen ja ilmeetön eikä mikään herätä minussa kauheasti tunteita. Juuri siksi minun pitäisi kompensoida tylsää luonnetta ulkonäöllä. Nuorempana onnistuinkin saamaan välillä huomiota miehiltä silloin 20 v sitten (eräs sanoi esim että "hyvä perse mutta synkkä" ja halusi erota. Nyt on jäljellä vain tuo "synkkä" eikä miehiä lähimaillakaan).
Tämä.. mikähän se on, kun ei normaali naama kelpaa kanssaihmisille? Mitä jos vain on kuin Addams familyn jäsen, synkkä, sairaan, vihaisen, erilaisia murhia ja kuolemaa miettivän näköinen vaikka oikeasti ajattelisi parhaillaan pinkkejä pupuja ja enkeleitä?
Keskustelussakin pitää nykyisin elehtiä ja ilmehtiä kuin mykkäfilmissä konsanaan, muuten kysytään että mikä vaivaa? Koko ajan ilmehtiä ja hymyillä ja lässyti lää. Anteeksi mutta en jaksa, eikä kiinnosta edes "näyttäisit paremmalta jos hymyilisit". Kiitos palautteesta, heippa, minulla on muutakin tekemistä. Tykkään naamastani enkä halua näyttää muulta ja minua ei haittaa painovoima eikä hapan ilmeeni. Mene ilvehtimään peilikuvasi eteen.
Olettehan nähneet sen videon Stranger Things -porukasta, jossa Winona Ryder ilmehtii vähän liikaa (lääkkeitä vähän liikaa tai jotain)? Sellaiselta minusta tuntuu usein, kun yritän olla "normaali". Siis NORMAALI en edes sievä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulla kirjoitti:
Hulvaton ketju! Kokeilin heti sitä video-kikkaa ja JEE en näyttänyt yhtään niin rupsahtaneelta kuin kuvissa. Olen aina ollut sitä mieltä, että mitä väliä miltä kuvissa näytetään, kun ei me oikeassa elämässä poseerata, vaan ollaan jatkuvassa liikkeessä. Siten rypyt, roikkuminen ja iänikuinen perse-symmetrisyyden vaatimus (kultainen kolmio ja wtf) on ihan sivuosassa. Pääosassa ilmeet, eleet, eloisuus.
Niin äläkä unohda vyötärö-lantio-0,67-suhdetta. Ja naamallekin on omat mittarinsa. Jokainen määritelmä on uusi mahdollisuus olla ruma :*D.
Kiitos ja aamen. Vieläkö siellä sängyn alla on tilaa`yhdelle luuserille? Minulla on aspergerin oireyhtymä. Plussaa: olen niitä asseja joilla kollageenin ylituotanto saa ihon näyttämään tosi hyvältä. Miinus: arvelen vahvasti näyttäväni luonnossa samanlaiselta ilmeettömältä vahanaamalta jolla on kuolleen kalan kohtalokas katse niin kuin valokuvat vihjaavat. Minulle ilmeily ja elehtiminen ovat niin epäluonnollinen tapa ilmaista tunteita, ettei tosikaan. Jos vaikka yritän hymyillä kun ei todella hymyilytä, näytän lähinnä Terminatorilta. Kuumaa, eikö olekin? Jos elehdin, näytän muuten vain kamapäissään olevalta. Seeeeexyä.
Tästä muuten tuli mieleen, mikä aiheuttaa minulle esivaihdevuosihormonikiukkua: neuvotaan, neuvotaan, neuvotaan ja ohjeistetaan miten pitää olla, tehdä, ja käyttäytyä. Liiku näin paljon oli aikaa tai ei, laita tukka noin koska IHAN kaikilla keski-ikäisillä tietty tyyli näyttää hyvältä, ole iloinen kuin Pelle Hermanni ja eloisa kuin duracellpupu, kunhan sitten muistat ettei kukaan pidä teeskentelijöistä. Olekin siis rohkeasti oma itsesi! Tottahan sinä olet rohkeasti oma itsesi sen jälkeen kun itsetunto on pilkottu ja annettu pitkä lista korjausehdotuksia joita on pakko noudattaa vaikka mikä olisi! Mitään hätää ei ole, jos olet luonnostasi ilmeikkäällä nukennaamalla varustettu, arvokkaan eloisa, huomattavan timmissä kunnossa oleva mukavan pehmoinen nainen joka on hauska muttei hauskempi kuin mies ja jonka paksut hiukset on tyylikkäällä kampauksella joka on trendikäs muttei liian nuorekas jne jne jne. SITTEN sinä saatat kelvata naapurin Jormalle, ainakin seksiin. Kumppaniksihan et kelpaa, sillä vaikka miehet usein huijataan isiksi, heille kelpaavat kumppaniksi vain hedelmällisimmät naiset. Jos et ole luonnostasi ilmeikkäällä nukennaamallla varustettu jne., et kelpaa edes seksiin vaan seuraavat 40v paikkasi on keittiössä leipomassa pullaa. Salin puolelle pääset tarjoilemaan, niin et ole ihan yksin!
Ei jumankauta. :D Olenko, leidit, oikeassa aavistellessani että asperger ei nyt aivan riitä selittämään sitä etten tätä tajua?
Kun en tajua, olen siis oma viehkeän nukkemainen itseni, ainakin siltä osin että liikehdintä on suunnilleen yhtä sulavaa kuin tönkkösuolatulla tikku-ukolla kun karkeamotoriikka ei pelaa normaalisti. Auttaisiko jos maalaisin kasvoilleni leveän hymyn kirkkaanpunaisella huulipunalla?
Tänne vaan, kyllä tänne piilopaikkaan mahtuu vielä! :D
Mulla ei ole ainakaan mitään diagnosoitua ongelmaa, mutta tuttua tuo että en yksinkertaisesti ymmärrä. Ihmisiä ylipäätään, mutta varsinkaan näitä neuvojia. On jos jonkinlaista vinkkiä siihen, miten näin sinkkunaisena saisi miesystävän jostain - ja kaikki tietenkin toistensa vastakohtia.
Lopeta etsiminen vs. ei kukaan kotoa tule hakemaan. Ole oma itsesi vs. täytyy yrittää olla kiinnostava. Luonnollinen on paras vs. ehostus on aina paikallaan. Ole vahva ja rohkea vs. älä pelota miehiä pois pärjäämiselläsi. Ja niin edelleen.
Ja ulkonäkö se vasta suo onkin. "Kaikki ovat kauniita" -saippuamainoksissakin on VAIN KAUNIITA NAISIA. Yhtään oikeasti rumaa tai kulahtanutta ei oteta edes niihin kampanjoihin joissa mukamas otetaan kaikki naiset huomioon. Niin - koska ruma ja kulahtanut ei taida olla nainen ollenkaan?
Niin usein miehetkin sanovat että "eihän rumia naisia edes ole". On, mutta heitä ei huomata. Miehet näkevät vain kauniit, hyväihoiset nukkenaamat - jotka sitten neuvovat meitä muita että miehenhän saa ihan vain lähtemällä ovesta ulos. Mä taas oon ollut mm. 5 vuotta työpaikalla jonka pikkujouluissa sitten kyseltiin että olenko uusi. Ja yksi miestuttava ihmetteli miten tiesin eräästä (pienestä) tapahtumasta, koska enhän mä ollut siellä. Paitsi että olin, et vain huomannut...
Ihmisen elämä on selvästikin kuin jokin peli tai urheilulaji, mutta säännöt on kerrottu vain nukkenaamoille ;).
Katkeraa tilitystä, ei ihme että olet sinkku.
Et taida tajuta tämän ketjun pointtia :).
Vierailija kirjoitti:
On mainittu keski-ikäisten hiukset, lyhyet kouvolahiukset ovat ehdoton kauhistus, mutta entäs sitten hiukset ponnarilla, yrittääkö nainen näyttää teiniltä?
Ei, mutta näin se ilman muuta on.
Lisään pinoon sen, että lyhyt tukka nuorentaa koska pitkät hiukset korostaa naaman roikkumista, mutta toisaalta hiusten pitää olla pitkät (ja tuuheat) koska lyhyt tukka on mummotukka joka korostaa lyhyttä niskaa ja saa näyttämään mieheltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mainittu keski-ikäisten hiukset, lyhyet kouvolahiukset ovat ehdoton kauhistus, mutta entäs sitten hiukset ponnarilla, yrittääkö nainen näyttää teiniltä?
Ei, mutta näin se ilman muuta on.
Lisään pinoon sen, että lyhyt tukka nuorentaa koska pitkät hiukset korostaa naaman roikkumista, mutta toisaalta hiusten pitää olla pitkät (ja tuuheat) koska lyhyt tukka on mummotukka joka korostaa lyhyttä niskaa ja saa näyttämään mieheltä.
Siistit hiukset jotka sopii kantajalleen. Se ruma kananperse tai hoitamaton lesta-tukka ei näytä hyvältä kenelläkään. Tosi monet julkkikset käyttää muuten tuuhennuksia, ne on luonnollisen näköisiä ja nyt en tarkoita mitään överiä kuten Tuksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käyn joskus ihan huvikseni sovituskopeissa kertomassa itselleni karun totuuden itsestäni. Siellä kyllä karisevat kaikki luulot omasta ulkonäöstä. Olen lihava, ruma ja vanha. Miten kukaan voisi koskaan pitää minusta saati ihastua minuun.
Vierailija kirjoitti:
No on kuitenkin joskus ollut jotain näillä valittajilla täällä. Minulle ei ole suotu yhtään hetkeä, että vastakkainen sukupuoli olisi puhunut minulle muuten kuin käskiessään minua poistumaan epämiellyttävän ulkonäköni vuoksi. Te jotka valitatte lihavuutta ja imuroitte punaviiniä, turhaa valitusta kun voitte laihduttaa.
Kiitos alapeukuista. Ilmeisesti olisi pitänyt valehdella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä vähän takerrun tähän ilmeikkyyteen, mutta taisin olla eka joka sen otti esiin. Miten niin naisten halutaan olla ilmeikkäitä? Eikö just kaikki selfiet sun muut poseeraukset tuo esiin yhtä ilmettä, yhtä kuvakulmaa. Ja nämä youtubetähdet ym. eivät yleensä haastatteluissa tai muuten livenä yritäkään muuta kuin poseerata. Jotenkin vaan ihmetyttää, että nyt ilmeikkyys ja eloisuus yhtäkkiä leimattiin teennäisiksi
"Ihmisen elämä on selvästikin kuin jokin peli tai urheilulaji, mutta säännöt on kerrottu vain nukkenaamoille."
No voihan helvata, tämä lause saattoi voimaannuttaa minua enemmän kuin täysi satsi neuropsykiatrista valmennusta. Tältä minusta on aina tuntunut, siis ihan lapsesta saakka. Saatuani as-diagnoosin muutama vuosi sitten vähän valaistuin kun aloin ajatella, että se sääntökirja on jaettu kaikille neurotyypillisille.
Mutta että vain nukkenaamoille. Tämä selittää kieltämättä yhtä sun toista. Olen tajunnut ettei minusta kiinnostuta koska olen "omituinen", mutta olen itsekseni ihmetellyt miten keski-ikäisissä sinkuissa on myös paljon normaaleja, miellyttävän oloisia ja aivan normaalin näköisiä naisia.
Herää kysymys: kuka maailman on rakentanut ja kenelle, jos siinä eläminen on rasittavaa ja yksinäistä suurimmalle osalle ihmisistä?
-se aspergeri-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme masistelua! Tämän takia keski-ikäiset naiset ovat ihan karseita asiakkaita. Kaikki pahaolo kaadetaan muiden ( lue asiakaspalvelijoiden) niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon kyllä että ihmiset pitää eloisista ja iloisista ihmisistä, mutta esim itselläni epäillään yhdeksi mt häiriöksi, tai siis lievemmäksi versioksi, erästä häiriötä, jonka (epävirallisiin) oirekuvauksiin kuuluu "tylsyys". Olen siis yleensä hyvin vähäenerginen ja ilmeetön eikä mikään herätä minussa kauheasti tunteita. Juuri siksi minun pitäisi kompensoida tylsää luonnetta ulkonäöllä. Nuorempana onnistuinkin saamaan välillä huomiota miehiltä silloin 20 v sitten (eräs sanoi esim että "hyvä perse mutta synkkä" ja halusi erota. Nyt on jäljellä vain tuo "synkkä" eikä miehiä lähimaillakaan).
Tämä.. mikähän se on, kun ei normaali naama kelpaa kanssaihmisille? Mitä jos vain on kuin Addams familyn jäsen, synkkä, sairaan, vihaisen, erilaisia murhia ja kuolemaa miettivän näköinen vaikka oikeasti ajattelisi parhaillaan pinkkejä pupuja ja enkeleitä?
Keskustelussakin pitää nykyisin elehtiä ja ilmehtiä kuin mykkäfilmissä konsanaan, muuten kysytään että mikä vaivaa? Koko ajan ilmehtiä ja hymyillä ja lässyti lää. Anteeksi mutta en jaksa, eikä kiinnosta edes "näyttäisit paremmalta jos hymyilisit". Kiitos palautteesta, heippa, minulla on muutakin tekemistä. Tykkään naamastani enkä halua näyttää muulta ja minua ei haittaa painovoima eikä hapan ilmeeni. Mene ilvehtimään peilikuvasi eteen.
Olettehan nähneet sen videon Stranger Things -porukasta, jossa Winona Ryder ilmehtii vähän liikaa (lääkkeitä vähän liikaa tai jotain)? Sellaiselta minusta tuntuu usein, kun yritän olla "normaali". Siis NORMAALI en edes sievä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja uudestaan: tämä ketju lähti kai normaali rupsahtamisesta, ei sairauksista? Toki osallistuminen suotavaa, mutta älkää nyt omiko epäonnistumisen tunnetta itsellenne, aspergerit ym.
Minä olen jo 57v ja olen hoikka, mutta ei se yhtään paranna asiaa. Vanha mikä vanha. Aina kun katson peiliin petyn. Muistan ja kuvittelen itseni nuoremmaksi, mutta peili paljastaa.
Ei se hoikkuus mitään auta, päinvastoin. Ryppyjä on enemmän kuin vähän pulleilla. Mutta ei auta, hautaa kohti mennään. Pidetään hauksaa ja eletään hyvää elämää siihen asti .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin tuon 'winona ryder -pätkän. Siinäkään ei ollut kyse normaalista eloisuudesta. Onko siis keski-ikäisille naisille vierasta olla ihan inhimillisesti eloisasti ilmeikkäästi läsnä? Onko kaikki vaan teeskentelyä, huumeita tai anti-aspergenia?
Tuli niin ahdistunut olo, että kömmin koppaan haisemaan.
Ulla kirjoitti:
Katsoin tuon 'winona ryder -pätkän. Siinäkään ei ollut kyse normaalista eloisuudesta. Onko siis keski-ikäisille naisille vierasta olla ihan inhimillisesti eloisasti ilmeikkäästi läsnä? Onko kaikki vaan teeskentelyä, huumeita tai anti-aspergenia?
Minä (diagnoosi F404, "tylsimys" ) olen normaalin käytöksen teoriaa lukiessani kyllä oppinut, että ihmiset pitää ilmeikkäistä, läsnäolevista ihmisistä, jotka osoittaa tunteitaan ja vaihtelee puhuessaan puheen intoniaatiota (toki oli amerikkalainen sivusto). Että älä huoli, olet edelleen suositumpaa seuraa kuin me jotka saa kyllästymästä päästyään kuulla miten pitäisi hymyillä enemmän..
Vierailija kirjoitti:
"Ihmisen elämä on selvästikin kuin jokin peli tai urheilulaji, mutta säännöt on kerrottu vain nukkenaamoille."
No voihan helvata, tämä lause saattoi voimaannuttaa minua enemmän kuin täysi satsi neuropsykiatrista valmennusta. Tältä minusta on aina tuntunut, siis ihan lapsesta saakka. Saatuani as-diagnoosin muutama vuosi sitten vähän valaistuin kun aloin ajatella, että se sääntökirja on jaettu kaikille neurotyypillisille.
Mutta että vain nukkenaamoille. Tämä selittää kieltämättä yhtä sun toista. Olen tajunnut ettei minusta kiinnostuta koska olen "omituinen", mutta olen itsekseni ihmetellyt miten keski-ikäisissä sinkuissa on myös paljon normaaleja, miellyttävän oloisia ja aivan normaalin näköisiä naisia.
Herää kysymys: kuka maailman on rakentanut ja kenelle, jos siinä eläminen on rasittavaa ja yksinäistä suurimmalle osalle ihmisistä?
-se aspergeri-
Hyvä, ei mennyt tämäkään päivä hukkaan jos viestilläni jotenkin autoin :).
Tuo on oma ajatukseni ja syntynyt ihan siitä, että (etenkin deittailuasioissa) jos teen ihan samalla tavalla kuin muut, en kuitenkaan saa samaa lopputulosta. Esim. ystäväni menee baarissa juttelemaan miehelle - mies kiinnostuu ja heistä tulee pari. Minä teen saman ja mies katsoo kelloaan paniikissa ja lähtee pois. Tai kuten toinen ystäväni meni sokkotreffeille ja nyt on naimisissa sen tyypin kanssa. Minäkin kokeilin ja sain kuulla olevani liian lyhyt eikä mies enää koskaan kirjoittanut minulle.
Näitä esimerkkejä olisi kymmeniä. Olenkin ajatellut että näen kaverini pelaavan koripalloa, mutta kun itse kokeilen, minut taklataankin amerikkalaisen jalkapallon tyyliin. Siis mitä, onko tämä sallittua?! Joten menen itse ja taklaan, mutta minua lyödäänkin nyrkkeilyhanskoilla naamaan. Okei, lyödään takaisin, mutta nyt kyseessä onkin jooga ja pitäisi venyä ja vanua hiljaisuudessa.
Jokainen päivä ja etenkin ihmissuhde on ollut taitelua näiden erilaisten sääntöjen kanssa, joista en saa kiinni. Ja sitten joku tulee neuvomaan että ei tarvitse muuta kuin heittää 3 pisteen kori, juosta satanen alle 10s ja tehdä kolmoishyppy. Tadaa, niin helppoa on miesystävän löytäminen! :D
ei se hymyily, vaan se läsnäolo. Ja jos on diagnoosi, niin kai se on selvää, ettei terveet välttämättä kiinnostu. Oletko itse katsellut niitä vähän hitaita hemmoja, joita kuljeksii esim. tukikahviloiden liepeillä? Voivat olla tosi mukavia. Toistelen itseäni jatkuasti, mutta missänyt kaikki ne ihan normaalit keski-iän kriisissä olevat?? Voisko sairauden aiheuttaman alakulon siirtää toiseen ketjuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ihmisen elämä on selvästikin kuin jokin peli tai urheilulaji, mutta säännöt on kerrottu vain nukkenaamoille."
No voihan helvata, tämä lause saattoi voimaannuttaa minua enemmän kuin täysi satsi neuropsykiatrista valmennusta. Tältä minusta on aina tuntunut, siis ihan lapsesta saakka. Saatuani as-diagnoosin muutama vuosi sitten vähän valaistuin kun aloin ajatella, että se sääntökirja on jaettu kaikille neurotyypillisille.
Mutta että vain nukkenaamoille. Tämä selittää kieltämättä yhtä sun toista. Olen tajunnut ettei minusta kiinnostuta koska olen "omituinen", mutta olen itsekseni ihmetellyt miten keski-ikäisissä sinkuissa on myös paljon normaaleja, miellyttävän oloisia ja aivan normaalin näköisiä naisia.
Herää kysymys: kuka maailman on rakentanut ja kenelle, jos siinä eläminen on rasittavaa ja yksinäistä suurimmalle osalle ihmisistä?
-se aspergeri-
Hyvä, ei mennyt tämäkään päivä hukkaan jos viestilläni jotenkin autoin :).
Tuo on oma ajatukseni ja syntynyt ihan siitä, että (etenkin deittailuasioissa) jos teen ihan samalla tavalla kuin muut, en kuitenkaan saa samaa lopputulosta. Esim. ystäväni menee baarissa juttelemaan miehelle - mies kiinnostuu ja heistä tulee pari. Minä teen saman ja mies katsoo kelloaan paniikissa ja lähtee pois. Tai kuten toinen ystäväni meni sokkotreffeille ja nyt on naimisissa sen tyypin kanssa. Minäkin kokeilin ja sain kuulla olevani liian lyhyt eikä mies enää koskaan kirjoittanut minulle.
Näitä esimerkkejä olisi kymmeniä. Olenkin ajatellut että näen kaverini pelaavan koripalloa, mutta kun itse kokeilen, minut taklataankin amerikkalaisen jalkapallon tyyliin. Siis mitä, onko tämä sallittua?! Joten menen itse ja taklaan, mutta minua lyödäänkin nyrkkeilyhanskoilla naamaan. Okei, lyödään takaisin, mutta nyt kyseessä onkin jooga ja pitäisi venyä ja vanua hiljaisuudessa.
Jokainen päivä ja etenkin ihmissuhde on ollut taitelua näiden erilaisten sääntöjen kanssa, joista en saa kiinni. Ja sitten joku tulee neuvomaan että ei tarvitse muuta kuin heittää 3 pisteen kori, juosta satanen alle 10s ja tehdä kolmoishyppy. Tadaa, niin helppoa on miesystävän löytäminen! :D
Ja tähän siis nimenomaan liittyy se rupsahtaminen /rumuus. Ei kauniilla kavereillani ole näitä samoja ongelmia. Kukaan mies ei kauhistu kun he menevät juttelemaan.
No en sit malttanut mennä vielä nukkumaan, tsori. Niin edelleen ihmetyttää tuo nukennaama. Eiks just siel tyypit hehkuta olevansa niitä kaunisihoisia vahanaamoja. Eli nukkeja! Nuket EI ilmehti.