Lue keskustelun säännöt.
Luulin näyttäväni hyvältä. Otin kuvan ja kuvasta katsoo lihava, keski-ikäinen nainen jolla on liikaa meikkiä
14.12.2018 |
Piti mennä kaveriporukalla syömään, laitoin viestiä että olen kipeä enkä pääse. Pesin meikit ja ryömin tänne sänkyyn. On nälkä mutten todellakaan aio syödä, en sen kuvan nähtyäni !
Kolmoisleuka. Muodoton pyöreä naama. Valtavat läskitissit jotka tunkevat ulos paidasta. Irvokkaalta näyttävä kirkkaanpunainen huulipuna ja vielä irvokkaampi nutturakampaus, joka peilissä näytti hauskalta ja nuorekkaalta. Syvät juonteet nenänpielissä ja otsassa. Miten ja missä ja välissä minusta on tullut näin läski, ja ryppyinen?!
Kommentit (437)
Minua henkilökohtaisesti vi**ttaa tuo hoikkuuden ja terveyden korostaminen. Ihan kuin kroonisen sairauden ja/tai lihomisen kylkiäisenä tarjottaisiin joku leesio joka a) tuhoaa lopullisesti kiinnostuksen vastakkaiseen sukupuoleen ja b) tekee ihmisestä muuten vaan saastaa niin että on heti selvää ettei hänestä voi kukaan kiinnostua. Nämä nykyajan krooniset sairaudet kun on usein vielä siitä rottamaisia että ne pysyvät lääkityksellä usein aika hyvin kuosissa, eli niiden kanssa joutuu elämään jopa kymmeniä vuosia. Päälle päin ne kyllä voivat näkyä esim. silleen että näyttää sairaalta, ja sitten nämä nukkenaamat tulevat keikistelemään viereen, parhaassa tapauksessa "huolehtimalla" jotta näytätpäs sinä sairaalta, oletko varmasti muistanut nukkua hyvin, ja tiedätkö säännöllinen liikunta auttaa?! No p**** auta niin paljon että uskaltaisi jättää lääkkeet väliin.
Mulla on todennäköisesti vielä puolet elämästä edessä kroonisesti sairaana, että revitäänpähän siitä.
Tähän ei pure indigo blue, tietääkö ketjun taiteilija, voiko jostain vielä ostaa lyijyvalkoista?
Sovitaanko, että ne joilla on nukkemaiset kasvot ja täydellinen kroppa suksivat tästä ketjusta hiiteen tai alkavat punoa paksuista hiuksistaan hirttoköyttä? Mun hiuksista ei saa sitäkään vaan on pitänyt leikata ohenemisen takia lyhyeksi sillä ajatuksella että ehkä Bull Mentula on asteen paremman näköinen look kuin Juice Leskinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama! Minulla oli pitkään mustat hiukset ja rakastin sitä väriä, muutkin kehuivat miten se sopi minulle ja jokin aika sitten päätin palata nuoruuteni hiusväriin ystäväni häitä varten. Ostin uuden hienon mekon, meikkasin huolellisesti ja kokosin korpinmustat hiukseni tyylikkäälle nutturalle päälaelle. Olin peilin edessä ulkonäkööni todella tyytyväinen. Sitten näin häistä otettuja kuvia ja niissä on lihava, huonoryhtinen vanha nainen tätikampauksessa. Mustan hiusvärin ja verenpunaisen huulipunan lumo oli kohdallani kadonnut, siinä missä olin joskus näyttänyt Kleopatralta tai Kata Kärkkäiseltä olin nyt Lenita Airisto.
Olen siis 39-vuotias, "vasta".
musta tukka ei sovi keski-ikäiselle.
En ymmärtänyt tuota Courteney cox juttua yhtään. Selvennystä?
Hulvaton ketju! Kokeilin heti sitä video-kikkaa ja JEE en näyttänyt yhtään niin rupsahtaneelta kuin kuvissa. Olen aina ollut sitä mieltä, että mitä väliä miltä kuvissa näytetään, kun ei me oikeassa elämässä poseerata, vaan ollaan jatkuvassa liikkeessä. Siten rypyt, roikkuminen ja iänikuinen perse-symmetrisyyden vaatimus (kultainen kolmio ja wtf) on ihan sivuosassa. Pääosassa ilmeet, eleet, eloisuus.
Vierailija kirjoitti:
Minua henkilökohtaisesti vi**ttaa tuo hoikkuuden ja terveyden korostaminen. Ihan kuin kroonisen sairauden ja/tai lihomisen kylkiäisenä tarjottaisiin joku leesio joka a) tuhoaa lopullisesti kiinnostuksen vastakkaiseen sukupuoleen ja b) tekee ihmisestä muuten vaan saastaa niin että on heti selvää ettei hänestä voi kukaan kiinnostua. Nämä nykyajan krooniset sairaudet kun on usein vielä siitä rottamaisia että ne pysyvät lääkityksellä usein aika hyvin kuosissa, eli niiden kanssa joutuu elämään jopa kymmeniä vuosia. Päälle päin ne kyllä voivat näkyä esim. silleen että näyttää sairaalta, ja sitten nämä nukkenaamat tulevat keikistelemään viereen, parhaassa tapauksessa "huolehtimalla" jotta näytätpäs sinä sairaalta, oletko varmasti muistanut nukkua hyvin, ja tiedätkö säännöllinen liikunta auttaa?! No p**** auta niin paljon että uskaltaisi jättää lääkkeet väliin.
Mulla on todennäköisesti vielä puolet elämästä edessä kroonisesti sairaana, että revitäänpähän siitä.
Tähän ei pure indigo blue, tietääkö ketjun taiteilija, voiko jostain vielä ostaa lyijyvalkoista?
Sovitaanko, että ne joilla on nukkemaiset kasvot ja täydellinen kroppa suksivat tästä ketjusta hiiteen tai alkavat punoa paksuista hiuksistaan hirttoköyttä? Mun hiuksista ei saa sitäkään vaan on pitänyt leikata ohenemisen takia lyhyeksi sillä ajatuksella että ehkä Bull Mentula on asteen paremman näköinen look kuin Juice Leskinen.
Juice :D :D :D. Joo kyllä se leikkaus on valitettavasti pakko, ainoa vaihtoehto olisi maksaa 400 euroa pidennyksistä joilla voisi näyttää öbaut Tuksulta. Ja varmaan näyttäisinkin, parin drinkin jälkeen lauantai-iltana. Kotona siis. Baariin en lähde kirveelläkään, mulla on monia harrastuksia mutta totaalinöyryytys 20 vuotta nuorempien edessä ei kuulu niihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulla kirjoitti:
Hulvaton ketju! Kokeilin heti sitä video-kikkaa ja JEE en näyttänyt yhtään niin rupsahtaneelta kuin kuvissa. Olen aina ollut sitä mieltä, että mitä väliä miltä kuvissa näytetään, kun ei me oikeassa elämässä poseerata, vaan ollaan jatkuvassa liikkeessä. Siten rypyt, roikkuminen ja iänikuinen perse-symmetrisyyden vaatimus (kultainen kolmio ja wtf) on ihan sivuosassa. Pääosassa ilmeet, eleet, eloisuus.
Niin äläkä unohda vyötärö-lantio-0,67-suhdetta. Ja naamallekin on omat mittarinsa. Jokainen määritelmä on uusi mahdollisuus olla ruma :*D.
Vierailija kirjoitti:
Minua henkilökohtaisesti vi**ttaa tuo hoikkuuden ja terveyden korostaminen. Ihan kuin kroonisen sairauden ja/tai lihomisen kylkiäisenä tarjottaisiin joku leesio joka a) tuhoaa lopullisesti kiinnostuksen vastakkaiseen sukupuoleen ja b) tekee ihmisestä muuten vaan saastaa niin että on heti selvää ettei hänestä voi kukaan kiinnostua. Nämä nykyajan krooniset sairaudet kun on usein vielä siitä rottamaisia että ne pysyvät lääkityksellä usein aika hyvin kuosissa, eli niiden kanssa joutuu elämään jopa kymmeniä vuosia. Päälle päin ne kyllä voivat näkyä esim. silleen että näyttää sairaalta, ja sitten nämä nukkenaamat tulevat keikistelemään viereen, parhaassa tapauksessa "huolehtimalla" jotta näytätpäs sinä sairaalta, oletko varmasti muistanut nukkua hyvin, ja tiedätkö säännöllinen liikunta auttaa?! No p**** auta niin paljon että uskaltaisi jättää lääkkeet väliin.
Mulla on todennäköisesti vielä puolet elämästä edessä kroonisesti sairaana, että revitäänpähän siitä.
Tähän ei pure indigo blue, tietääkö ketjun taiteilija, voiko jostain vielä ostaa lyijyvalkoista?
Sovitaanko, että ne joilla on nukkemaiset kasvot ja täydellinen kroppa suksivat tästä ketjusta hiiteen tai alkavat punoa paksuista hiuksistaan hirttoköyttä? Mun hiuksista ei saa sitäkään vaan on pitänyt leikata ohenemisen takia lyhyeksi sillä ajatuksella että ehkä Bull Mentula on asteen paremman näköinen look kuin Juice Leskinen.
Juu, lääkkeetkin saattaa olla tyyliä "muuttaa solujen koostumusta niin, että ne sitovat suuremman määrän rasvaa samoilla kaloreilla" vai miten se sanatarkasti menee, joka tapauksessa siis jos syöt omenan, niin tämän lääkkeen pikku sivuvaikutuksena se lihottaa sinua enemmän kuin kuuluisi! Ja nostaa testosteronitasoja niin, että lihaksesi surkastuvat ja keräät enemmän rasvaa! Jee! Eikun mummotunneliin hymyilemään ja sukimaan tukkaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut Hei nyt siskot, korostamaan heleää ihoa ja luonnon kauniita huulia. Miehet tykkää jos ei näytä yli 40v ja kamera kuvaa yläviistosta alanurkkaan hämärävalossa loistavia otoksia.
Oikeasti Olen susiruma viisikymppinen, mutta miehiä on jaettavaksi: olen kuulemma eloisa ja iloinen. Ihan Oikeasti!
Vierailija kirjoitti:
Naisen rupsahtaminen alkaa kun kolmenkympin rajapyykki on ylittynyt. Miehen ja naisen hormonitoiminta on erilaista ja sen seurauksena kuusikymppinen mies näyttää nelikymppiseltä ja nelikymppinen nainen kuusikymppiseltä.
Joopajoo, oma faijani on 6-kymppinen ja huippukunnossa ikäisekseen. Täysraitis, savuton, syö terveellisesti, urheilee, samassa painossa kuin 2-kymppisenä. Silti aina kun sen näkee, ajattelee että herranjumala, kuka on tuo vanha mies. Tukka on harmaa, naamassa syvät uurteet ja ryhti alkaa painua kumaraan. Aika hyvä "miespeili" saa olla jos kuvittelee sen näyttävän nelikymppiseltä, puhumattakaan normi 6-kymppisistä ukoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon kyllä että ihmiset pitää eloisista ja iloisista ihmisistä, mutta esim itselläni epäillään yhdeksi mt häiriöksi, tai siis lievemmäksi versioksi, erästä häiriötä, jonka (epävirallisiin) oirekuvauksiin kuuluu "tylsyys". Olen siis yleensä hyvin vähäenerginen ja ilmeetön eikä mikään herätä minussa kauheasti tunteita. Juuri siksi minun pitäisi kompensoida tylsää luonnetta ulkonäöllä. Nuorempana onnistuinkin saamaan välillä huomiota miehiltä silloin 20 v sitten (eräs sanoi esim että "hyvä perse mutta synkkä" ja halusi erota. Nyt on jäljellä vain tuo "synkkä" eikä miehiä lähimaillakaan).
Auts. Mahdoton sitä on noilla eväillä ruveta eloisaksi. Pahoittelen jos kirjoitukseni oli vähä ajattelematon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulla kirjoitti:
Hulvaton ketju! Kokeilin heti sitä video-kikkaa ja JEE en näyttänyt yhtään niin rupsahtaneelta kuin kuvissa. Olen aina ollut sitä mieltä, että mitä väliä miltä kuvissa näytetään, kun ei me oikeassa elämässä poseerata, vaan ollaan jatkuvassa liikkeessä. Siten rypyt, roikkuminen ja iänikuinen perse-symmetrisyyden vaatimus (kultainen kolmio ja wtf) on ihan sivuosassa. Pääosassa ilmeet, eleet, eloisuus.
Niin äläkä unohda vyötärö-lantio-0,67-suhdetta. Ja naamallekin on omat mittarinsa. Jokainen määritelmä on uusi mahdollisuus olla ruma :*D.
Kiitos ja aamen. Vieläkö siellä sängyn alla on tilaa`yhdelle luuserille? Minulla on aspergerin oireyhtymä. Plussaa: olen niitä asseja joilla kollageenin ylituotanto saa ihon näyttämään tosi hyvältä. Miinus: arvelen vahvasti näyttäväni luonnossa samanlaiselta ilmeettömältä vahanaamalta jolla on kuolleen kalan kohtalokas katse niin kuin valokuvat vihjaavat. Minulle ilmeily ja elehtiminen ovat niin epäluonnollinen tapa ilmaista tunteita, ettei tosikaan. Jos vaikka yritän hymyillä kun ei todella hymyilytä, näytän lähinnä Terminatorilta. Kuumaa, eikö olekin? Jos elehdin, näytän muuten vain kamapäissään olevalta. Seeeeexyä.
Tästä muuten tuli mieleen, mikä aiheuttaa minulle esivaihdevuosihormonikiukkua: neuvotaan, neuvotaan, neuvotaan ja ohjeistetaan miten pitää olla, tehdä, ja käyttäytyä. Liiku näin paljon oli aikaa tai ei, laita tukka noin koska IHAN kaikilla keski-ikäisillä tietty tyyli näyttää hyvältä, ole iloinen kuin Pelle Hermanni ja eloisa kuin duracellpupu, kunhan sitten muistat ettei kukaan pidä teeskentelijöistä. Olekin siis rohkeasti oma itsesi! Tottahan sinä olet rohkeasti oma itsesi sen jälkeen kun itsetunto on pilkottu ja annettu pitkä lista korjausehdotuksia joita on pakko noudattaa vaikka mikä olisi! Mitään hätää ei ole, jos olet luonnostasi ilmeikkäällä nukennaamalla varustettu, arvokkaan eloisa, huomattavan timmissä kunnossa oleva mukavan pehmoinen nainen joka on hauska muttei hauskempi kuin mies ja jonka paksut hiukset on tyylikkäällä kampauksella joka on trendikäs muttei liian nuorekas jne jne jne. SITTEN sinä saatat kelvata naapurin Jormalle, ainakin seksiin. Kumppaniksihan et kelpaa, sillä vaikka miehet usein huijataan isiksi, heille kelpaavat kumppaniksi vain hedelmällisimmät naiset. Jos et ole luonnostasi ilmeikkäällä nukennaamallla varustettu jne., et kelpaa edes seksiin vaan seuraavat 40v paikkasi on keittiössä leipomassa pullaa. Salin puolelle pääset tarjoilemaan, niin et ole ihan yksin!
Ei jumankauta. :D Olenko, leidit, oikeassa aavistellessani että asperger ei nyt aivan riitä selittämään sitä etten tätä tajua?
Kun en tajua, olen siis oma viehkeän nukkemainen itseni, ainakin siltä osin että liikehdintä on suunnilleen yhtä sulavaa kuin tönkkösuolatulla tikku-ukolla kun karkeamotoriikka ei pelaa normaalisti. Auttaisiko jos maalaisin kasvoilleni leveän hymyn kirkkaanpunaisella huulipunalla?
Täytyy vähän puolustautua teille vahanaamoille, että eloisuus ei ole todellakaan nykyajan hyve. Päinvastoin ankkahuulet ja selfiet eli jähmettyneisyys, johon te siis sovitte hyvin. Minä vaan satuin mainitsemaan ilmeikkyyden. Pahoittelen uudestaan, mutta älkää ottako itseenne. Kyl suosituimmat pimut on ihan jähmeitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Btw mikä vitussa on ilmeikäs nukennaama?
Plus että eiköhän tää ketju lähtenyt liikkeelle ihan normaalista rupsahtaneisuudesta, ei sairauksista. Aloittakaa omat ketjut. I rest my case
Ulla kirjoitti:
Btw mikä vitussa on ilmeikäs nukennaama?
Sitä me kaikki tässä ihmettelemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulla kirjoitti:
Hulvaton ketju! Kokeilin heti sitä video-kikkaa ja JEE en näyttänyt yhtään niin rupsahtaneelta kuin kuvissa. Olen aina ollut sitä mieltä, että mitä väliä miltä kuvissa näytetään, kun ei me oikeassa elämässä poseerata, vaan ollaan jatkuvassa liikkeessä. Siten rypyt, roikkuminen ja iänikuinen perse-symmetrisyyden vaatimus (kultainen kolmio ja wtf) on ihan sivuosassa. Pääosassa ilmeet, eleet, eloisuus.
Niin äläkä unohda vyötärö-lantio-0,67-suhdetta. Ja naamallekin on omat mittarinsa. Jokainen määritelmä on uusi mahdollisuus olla ruma :*D.
Kiitos ja aamen. Vieläkö siellä sängyn alla on tilaa`yhdelle luuserille? Minulla on aspergerin oireyhtymä. Plussaa: olen niitä asseja joilla kollageenin ylituotanto saa ihon näyttämään tosi hyvältä. Miinus: arvelen vahvasti näyttäväni luonnossa samanlaiselta ilmeettömältä vahanaamalta jolla on kuolleen kalan kohtalokas katse niin kuin valokuvat vihjaavat. Minulle ilmeily ja elehtiminen ovat niin epäluonnollinen tapa ilmaista tunteita, ettei tosikaan. Jos vaikka yritän hymyillä kun ei todella hymyilytä, näytän lähinnä Terminatorilta. Kuumaa, eikö olekin? Jos elehdin, näytän muuten vain kamapäissään olevalta. Seeeeexyä.
Tästä muuten tuli mieleen, mikä aiheuttaa minulle esivaihdevuosihormonikiukkua: neuvotaan, neuvotaan, neuvotaan ja ohjeistetaan miten pitää olla, tehdä, ja käyttäytyä. Liiku näin paljon oli aikaa tai ei, laita tukka noin koska IHAN kaikilla keski-ikäisillä tietty tyyli näyttää hyvältä, ole iloinen kuin Pelle Hermanni ja eloisa kuin duracellpupu, kunhan sitten muistat ettei kukaan pidä teeskentelijöistä. Olekin siis rohkeasti oma itsesi! Tottahan sinä olet rohkeasti oma itsesi sen jälkeen kun itsetunto on pilkottu ja annettu pitkä lista korjausehdotuksia joita on pakko noudattaa vaikka mikä olisi! Mitään hätää ei ole, jos olet luonnostasi ilmeikkäällä nukennaamalla varustettu, arvokkaan eloisa, huomattavan timmissä kunnossa oleva mukavan pehmoinen nainen joka on hauska muttei hauskempi kuin mies ja jonka paksut hiukset on tyylikkäällä kampauksella joka on trendikäs muttei liian nuorekas jne jne jne. SITTEN sinä saatat kelvata naapurin Jormalle, ainakin seksiin. Kumppaniksihan et kelpaa, sillä vaikka miehet usein huijataan isiksi, heille kelpaavat kumppaniksi vain hedelmällisimmät naiset. Jos et ole luonnostasi ilmeikkäällä nukennaamallla varustettu jne., et kelpaa edes seksiin vaan seuraavat 40v paikkasi on keittiössä leipomassa pullaa. Salin puolelle pääset tarjoilemaan, niin et ole ihan yksin!
Ei jumankauta. :D Olenko, leidit, oikeassa aavistellessani että asperger ei nyt aivan riitä selittämään sitä etten tätä tajua?
Kun en tajua, olen siis oma viehkeän nukkemainen itseni, ainakin siltä osin että liikehdintä on suunnilleen yhtä sulavaa kuin tönkkösuolatulla tikku-ukolla kun karkeamotoriikka ei pelaa normaalisti. Auttaisiko jos maalaisin kasvoilleni leveän hymyn kirkkaanpunaisella huulipunalla?
Tänne vaan, kyllä tänne piilopaikkaan mahtuu vielä! :D
Mulla ei ole ainakaan mitään diagnosoitua ongelmaa, mutta tuttua tuo että en yksinkertaisesti ymmärrä. Ihmisiä ylipäätään, mutta varsinkaan näitä neuvojia. On jos jonkinlaista vinkkiä siihen, miten näin sinkkunaisena saisi miesystävän jostain - ja kaikki tietenkin toistensa vastakohtia.
Lopeta etsiminen vs. ei kukaan kotoa tule hakemaan. Ole oma itsesi vs. täytyy yrittää olla kiinnostava. Luonnollinen on paras vs. ehostus on aina paikallaan. Ole vahva ja rohkea vs. älä pelota miehiä pois pärjäämiselläsi. Ja niin edelleen.
Ja ulkonäkö se vasta suo onkin. "Kaikki ovat kauniita" -saippuamainoksissakin on VAIN KAUNIITA NAISIA. Yhtään oikeasti rumaa tai kulahtanutta ei oteta edes niihin kampanjoihin joissa mukamas otetaan kaikki naiset huomioon. Niin - koska ruma ja kulahtanut ei taida olla nainen ollenkaan?
Niin usein miehetkin sanovat että "eihän rumia naisia edes ole". On, mutta heitä ei huomata. Miehet näkevät vain kauniit, hyväihoiset nukkenaamat - jotka sitten neuvovat meitä muita että miehenhän saa ihan vain lähtemällä ovesta ulos. Mä taas oon ollut mm. 5 vuotta työpaikalla jonka pikkujouluissa sitten kyseltiin että olenko uusi. Ja yksi miestuttava ihmetteli miten tiesin eräästä (pienestä) tapahtumasta, koska enhän mä ollut siellä. Paitsi että olin, et vain huomannut...
Ihmisen elämä on selvästikin kuin jokin peli tai urheilulaji, mutta säännöt on kerrottu vain nukkenaamoille ;).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulla kirjoitti:
Hulvaton ketju! Kokeilin heti sitä video-kikkaa ja JEE en näyttänyt yhtään niin rupsahtaneelta kuin kuvissa. Olen aina ollut sitä mieltä, että mitä väliä miltä kuvissa näytetään, kun ei me oikeassa elämässä poseerata, vaan ollaan jatkuvassa liikkeessä. Siten rypyt, roikkuminen ja iänikuinen perse-symmetrisyyden vaatimus (kultainen kolmio ja wtf) on ihan sivuosassa. Pääosassa ilmeet, eleet, eloisuus.
Niin äläkä unohda vyötärö-lantio-0,67-suhdetta. Ja naamallekin on omat mittarinsa. Jokainen määritelmä on uusi mahdollisuus olla ruma :*D.
Kiitos ja aamen. Vieläkö siellä sängyn alla on tilaa`yhdelle luuserille? Minulla on aspergerin oireyhtymä. Plussaa: olen niitä asseja joilla kollageenin ylituotanto saa ihon näyttämään tosi hyvältä. Miinus: arvelen vahvasti näyttäväni luonnossa samanlaiselta ilmeettömältä vahanaamalta jolla on kuolleen kalan kohtalokas katse niin kuin valokuvat vihjaavat. Minulle ilmeily ja elehtiminen ovat niin epäluonnollinen tapa ilmaista tunteita, ettei tosikaan. Jos vaikka yritän hymyillä kun ei todella hymyilytä, näytän lähinnä Terminatorilta. Kuumaa, eikö olekin? Jos elehdin, näytän muuten vain kamapäissään olevalta. Seeeeexyä.
Tästä muuten tuli mieleen, mikä aiheuttaa minulle esivaihdevuosihormonikiukkua: neuvotaan, neuvotaan, neuvotaan ja ohjeistetaan miten pitää olla, tehdä, ja käyttäytyä. Liiku näin paljon oli aikaa tai ei, laita tukka noin koska IHAN kaikilla keski-ikäisillä tietty tyyli näyttää hyvältä, ole iloinen kuin Pelle Hermanni ja eloisa kuin duracellpupu, kunhan sitten muistat ettei kukaan pidä teeskentelijöistä. Olekin siis rohkeasti oma itsesi! Tottahan sinä olet rohkeasti oma itsesi sen jälkeen kun itsetunto on pilkottu ja annettu pitkä lista korjausehdotuksia joita on pakko noudattaa vaikka mikä olisi! Mitään hätää ei ole, jos olet luonnostasi ilmeikkäällä nukennaamalla varustettu, arvokkaan eloisa, huomattavan timmissä kunnossa oleva mukavan pehmoinen nainen joka on hauska muttei hauskempi kuin mies ja jonka paksut hiukset on tyylikkäällä kampauksella joka on trendikäs muttei liian nuorekas jne jne jne. SITTEN sinä saatat kelvata naapurin Jormalle, ainakin seksiin. Kumppaniksihan et kelpaa, sillä vaikka miehet usein huijataan isiksi, heille kelpaavat kumppaniksi vain hedelmällisimmät naiset. Jos et ole luonnostasi ilmeikkäällä nukennaamallla varustettu jne., et kelpaa edes seksiin vaan seuraavat 40v paikkasi on keittiössä leipomassa pullaa. Salin puolelle pääset tarjoilemaan, niin et ole ihan yksin!
Ei jumankauta. :D Olenko, leidit, oikeassa aavistellessani että asperger ei nyt aivan riitä selittämään sitä etten tätä tajua?
Kun en tajua, olen siis oma viehkeän nukkemainen itseni, ainakin siltä osin että liikehdintä on suunnilleen yhtä sulavaa kuin tönkkösuolatulla tikku-ukolla kun karkeamotoriikka ei pelaa normaalisti. Auttaisiko jos maalaisin kasvoilleni leveän hymyn kirkkaanpunaisella huulipunalla?
Tänne vaan, kyllä tänne piilopaikkaan mahtuu vielä! :D
Mulla ei ole ainakaan mitään diagnosoitua ongelmaa, mutta tuttua tuo että en yksinkertaisesti ymmärrä. Ihmisiä ylipäätään, mutta varsinkaan näitä neuvojia. On jos jonkinlaista vinkkiä siihen, miten näin sinkkunaisena saisi miesystävän jostain - ja kaikki tietenkin toistensa vastakohtia.
Lopeta etsiminen vs. ei kukaan kotoa tule hakemaan. Ole oma itsesi vs. täytyy yrittää olla kiinnostava. Luonnollinen on paras vs. ehostus on aina paikallaan. Ole vahva ja rohkea vs. älä pelota miehiä pois pärjäämiselläsi. Ja niin edelleen.
Ja ulkonäkö se vasta suo onkin. "Kaikki ovat kauniita" -saippuamainoksissakin on VAIN KAUNIITA NAISIA. Yhtään oikeasti rumaa tai kulahtanutta ei oteta edes niihin kampanjoihin joissa mukamas otetaan kaikki naiset huomioon. Niin - koska ruma ja kulahtanut ei taida olla nainen ollenkaan?
Niin usein miehetkin sanovat että "eihän rumia naisia edes ole". On, mutta heitä ei huomata. Miehet näkevät vain kauniit, hyväihoiset nukkenaamat - jotka sitten neuvovat meitä muita että miehenhän saa ihan vain lähtemällä ovesta ulos. Mä taas oon ollut mm. 5 vuotta työpaikalla jonka pikkujouluissa sitten kyseltiin että olenko uusi. Ja yksi miestuttava ihmetteli miten tiesin eräästä (pienestä) tapahtumasta, koska enhän mä ollut siellä. Paitsi että olin, et vain huomannut...
Ihmisen elämä on selvästikin kuin jokin peli tai urheilulaji, mutta säännöt on kerrottu vain nukkenaamoille ;).
Katkeraa tilitystä, ei ihme että olet sinkku.
Kyllä yksinkertainen tyyli on monesti paras. Varsinkin kun ikää alkaa kertyä. Ikuisesti ei voi pysyä parikymppisen näköisenä, mutta voi olla hyvännäköinen nelikymppinen ja hyvännäköinen viisikymppinen.