Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luulin näyttäväni hyvältä. Otin kuvan ja kuvasta katsoo lihava, keski-ikäinen nainen jolla on liikaa meikkiä
14.12.2018 |
Piti mennä kaveriporukalla syömään, laitoin viestiä että olen kipeä enkä pääse. Pesin meikit ja ryömin tänne sänkyyn. On nälkä mutten todellakaan aio syödä, en sen kuvan nähtyäni !
Kolmoisleuka. Muodoton pyöreä naama. Valtavat läskitissit jotka tunkevat ulos paidasta. Irvokkaalta näyttävä kirkkaanpunainen huulipuna ja vielä irvokkaampi nutturakampaus, joka peilissä näytti hauskalta ja nuorekkaalta. Syvät juonteet nenänpielissä ja otsassa. Miten ja missä ja välissä minusta on tullut näin läski, ja ryppyinen?!
Kommentit (437)
Vierailija kirjoitti:
Olen 55-v. Katoin kotona peilistä että vielä ihan soivan näköinen: hyvä tyyli, juuri kampaajan värjäämä trendikäs kampaus, sopivasti koruja, hyvä ryhti kun olen (mielestäni) harrastanut sauvakävelyä ahkerasti.
Puolen tunnin kuluttua sovituskopissa: koko 44 ja Xl vaatteet kopissa mukana, VALTAVA vatsa, perse ja reidet, tukka on nyrhityn näköinen takaa, leuka roikkuu.
En lähde mihinkään ulos enää, siis muuta kuin töihin ja ruokakauppaan. Vapaa-ajat mökillä, se on saaressa ja siellä pysyn.
Olihan se hauskaa aikaa se 80-luku. Kiitos ja näkemiin.
Joko minä tänne kirjoitin??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulla kirjoitti:
miten niin keski-ikäisistä on merkittävä osa ollut sairaita? En näe ympäristöä niin. Keski-ikäiset ovat vielä nuoria, ja jos he ovat sairaita, heidän elämäntavallaan on yleensä ollut siihen merkittävä syy. Lisäksi ihmisluonteessa on sellainen omituisuus, että hyvin moni pätee sairaudellaan, ts. sairaan identiteetti omaksutaan mielellään ja helposti esim. keski-iässä. Tällä identiteetillä ei ole juurikaan tekemistä todellisten sairauksien kanssa. Sairaudet ovat siis tekosyy: lihoa, rupsahtaa, elää onnetonta elämää, pysyä sinkkuna, sairastua yhä uusiin sairauksiin, jne.jne.
EI ole normaalia, että jo keski-iässä tulee mitään kremppoja. Se on laiskuutta, itsensä ja terveytensä laiminlyömistä tai ihan vain sairaan identiteetin omaksumista: moni hakee sillä sääliä, oikeutusta laiskuuteen ja veltostumiseen ym.
Ihan tämmöisiä kysymyksiä edellinen vuodatus minussa herätti
Saahan niitä kysymyksiä herätä 🙄
Nivelrikko ja esim. reuma eivät katso, minkä näköiseen/kokoiseen/kuntoiseen iskevät.
52v/178cn/64kg/ hyväkuntoinen sekä kestävyys- että lihaskunnolla mitattuna
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan iälle ei voi mittään, painolle ja meikille. Tärkein ulkomuotoa parantava asia on (valitettavasti) hoikkuus.
Riittäisikö meikiksi vaikka huulipuna?
...siis painolle ja meikille voi.
Voi kun sille painollekin voisi tehdä jotain. Kortisoli ei ole kovin armollinen keholle.
Vierailija kirjoitti:
Omassa ympäristössäni on seuraava otanta:
-1 joutui kolariin muutama vuosi sitten. Ei pysyviä selviä vammoja, mutta varsinkin liikkuessa on nykyään kipuja. Liikkuu siis nykyään vähemmän ja vaikkei syö särkylääkettä kuin karkkia, niin aika paljon kuitenkin verrattuna entiseen nollalinjaan =>lihonut selvästi (okei, tietysti oma vika kun ei osaa elää salaatinlehdillä ja sellerillä)
-1 sai rintasyövän vajaa nelikymppisenä. Sekin on mahdollista vaikka USEIMMAT sairastuvat myöhemmin. Syöpähoitojen läpikäyminen ei varsinaisesti kaunista ketään, tarjoaa vain mahdollisuuden elää rupsahtaneena.
-1 akustikusneurooma, eli "kiltti" aivosyöpä. Saatiin hoidettua hyvin, mutta toisesta korvasta meni kuulo ja tasapaino-ongelmia jäi. Tulos: yleinen rupsahdus.
-1 suolistosairaus, ei tarkkaa diagnoosia. Näkyy siten että on erittäin hoikassa kunnossa, sellaisella "pääkallonaama"-tavalla kun ei ravinteet imeydy. Myös hiukset ohentuneet valtavasti, silmät kuopalla.
-parilla on vain sairaita lapsia tai vanhempi + kiireinen työ. Oma vika varmasti kun ei ehdi panostaa itseensä, kokkailla viherpirtelöitä ja joogata vaan saa olla tyytyväinen jos onnistuu edes nukkumaan melkein normaalin mittaiset yöunet. Nämäkin ovat lihoneet huomattavasti ja ovat yleisesti väsyneen ja "hoitamattoman näköisiä" kun itselle ei riitä aikaa eikä aina rahaakaan ja huoli läheisestä painaa koko ajan. Yhdellä myös mies jätti kun ei jaksanut 2 sairaan lapsen vanhemman arkirumbaa.
Niin, mikäs siinä on terveydestä huolehtiessa jos on säännöllinen ja vähintään keskitason tulot tuova työpaikka jossa kattava työterveyshuolto ja työntekijöiden liikuntaa tukeva organisaatio, hyvä onni perhe-elämässä niin ettei tule sairautta tai muita isompia ongelmia itselle, puolisolle tai lapsille, mielellään ei myöskään avioeroa, säännöllisesti omaa aikaa liikkua, hoitaa kauneutta, käydä kampaajalla ja vaateostoksilla hyvissä kaupoissa jne.
bottom line rautalangasta: vaikka keski-ikäinenkin nainen VOI pitää huolta itsestään, se vaatii paljon enemmän panostusta kuin aikaisemmin. Panostus= aikaa, rahaa, tietotaitoa. Jos jostain resurssista on puutetta, se näkyy välittömästi ulkonäössä. Eivätkä nämäkään riitä välttämättä vaan tarvitaan onnea jotta kauneudenhoito voi rauhassa kivuta prioriteettilistalla yli korkeammalle kun painon kurissa pitäminen vaatii jatkuvasti tarkempaa syömistä, enemmän juuri oikeanlaista treeniä, säännöllinen hierojalla käyminenkään ei ole pahitteeksi. Halvat vaatteet näyttävät homssuisilta eri tavalla kuin nuorena, hiuksia ja ihoa on hoidettava tunnollisesti koko ajan ja säännöllisesti on käytävä silti kampaajalla ja kasvohoidoissa... niin me vaan tipahdetaan yksi toisemme jälkeen melkein huomaamatta kun ei vaan enää jaksa, pysty tai huomaa nostaa vuosi vuodelta panostamista. Sama määrä itsensä hoitamista kuin nuorena ei riitä enää alkuunkaan ja ulkonäössä näkyy välittömästi jos nukut huonosti, otat ylimääräisen lasin viiniä tai olet kuukauden flunssassa niin että tulee treenitauko.
Ainakin itsestä tuntuu että ulkonäöstä huolehtiminen olisi kuin kiihtyvää vauhtia juoksumatolla juoksemista. Koskaan ei tule perille, ja jos ei älyä lopettaa ajoissa vaan kirittää aina vaan, peilistä katsoo ikuisen nuoruuden sijaan Jocelyn Wildenstein. Paljon terveellisempää olisi kriiseillä vanhentumisensa ja sitten ehkä löytää tasapaino, mutta sitähän emme saa tehdä ilman että se laukaisee ympäristössä pätemis- ja päänaukomisreaktioita niin että viimeistään siinä vaiheessa norsunv*** etsautuu pysyväksi ilmeeksi.
Kiitos tästä 😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
45 ikävuoden jälkeen ei missään nimessä kannata harrastaa seksiä niin, että on miehen päällä! Jos ette usko, niin käykää kontillenne ja katsokaa peilistä naamaanne. Pelottaa kyllä karskeimmankin karjun.
Voi tehdä, jos siitä tykkää, kunhan varmistaa, että huoneessa on pimeää.
Ei kun pitää vaan varmistaa, että mies käy sen verran kuumana ja nauttii, niin eipä se silloin anna pisteitä siitä naamasta.
Muutenkin pitää vaan ajatella eteenpäin: olen nyt nuori ja nätti verrattuna tulevaan, ja kylläpä harmittaa 10 v kuluttua, jos jo nyt rajoitan elämääni muka roikkuvan naaman takia.
Yleensähän ympäristö on kyllä tottunut siihen omaan arkiulkonäköön ihan täysin. Se on yllätys vain itselle.
Voi ystävä hyvä. Kovin nuori olet vielä. Iän myötä alkaa repsottaa moni muukin paikka kuin vain naama. Tulet vielä huomaamaan, että pimeys on ihana ystävä. Varsinkin jos se mieskään ei enää ole ihan parhaimmillaan.
Tänään just mietin, että näin kaamosaikaan on ihan kiva harrastaa sunnuntaiseksiä päiväsaikaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiloja kertyy salakavalasti ja omalle peilikuvalleen sokeutuu " En mä nyt niin läski ole "
Itsekin luulin voivani mättää munkkeja ja sipsejä ilman seuraamuksia, kunnes tajusin painavani 90 kg.Ettekö te käytä vyötä? Siitähän näkee hyvin helposti jos alkaa lölleröä kertyä vyötärölle ja jos alkaa vyö kiristää, niin siinä vaiheessa sitten vähennetään syömistä. Hyvin yksinkertaista ja toimivaa. Minulla on päinvastainen tuo "ongelma", minulle on työlästä saada syötyä tarpeeksi päivässä että en jatkuvasti laihtuisi.
Voi miten paljon parempi ihminen oletkaan! Tämänhän halusit kuulla?
Hän ei tiedä että kaikki vähänkään ylipainoiset käyttää trikoita ja legginsejä koska muut housut sattuu läskeihin. Vyö on niille joilla on vyötärö.
Vyö niille, joilla on kapeat lanteet ja housut tipahtaa muuten alas. Nimimerkillä never in my life, thanks hips
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa ympäristössäni on seuraava otanta:
-1 joutui kolariin muutama vuosi sitten. Ei pysyviä selviä vammoja, mutta varsinkin liikkuessa on nykyään kipuja. Liikkuu siis nykyään vähemmän ja vaikkei syö särkylääkettä kuin karkkia, niin aika paljon kuitenkin verrattuna entiseen nollalinjaan =>lihonut selvästi (okei, tietysti oma vika kun ei osaa elää salaatinlehdillä ja sellerillä)
-1 sai rintasyövän vajaa nelikymppisenä. Sekin on mahdollista vaikka USEIMMAT sairastuvat myöhemmin. Syöpähoitojen läpikäyminen ei varsinaisesti kaunista ketään, tarjoaa vain mahdollisuuden elää rupsahtaneena.
-1 akustikusneurooma, eli "kiltti" aivosyöpä. Saatiin hoidettua hyvin, mutta toisesta korvasta meni kuulo ja tasapaino-ongelmia jäi. Tulos: yleinen rupsahdus.
-1 suolistosairaus, ei tarkkaa diagnoosia. Näkyy siten että on erittäin hoikassa kunnossa, sellaisella "pääkallonaama"-tavalla kun ei ravinteet imeydy. Myös hiukset ohentuneet valtavasti, silmät kuopalla.
-parilla on vain sairaita lapsia tai vanhempi + kiireinen työ. Oma vika varmasti kun ei ehdi panostaa itseensä, kokkailla viherpirtelöitä ja joogata vaan saa olla tyytyväinen jos onnistuu edes nukkumaan melkein normaalin mittaiset yöunet. Nämäkin ovat lihoneet huomattavasti ja ovat yleisesti väsyneen ja "hoitamattoman näköisiä" kun itselle ei riitä aikaa eikä aina rahaakaan ja huoli läheisestä painaa koko ajan. Yhdellä myös mies jätti kun ei jaksanut 2 sairaan lapsen vanhemman arkirumbaa.
Niin, mikäs siinä on terveydestä huolehtiessa jos on säännöllinen ja vähintään keskitason tulot tuova työpaikka jossa kattava työterveyshuolto ja työntekijöiden liikuntaa tukeva organisaatio, hyvä onni perhe-elämässä niin ettei tule sairautta tai muita isompia ongelmia itselle, puolisolle tai lapsille, mielellään ei myöskään avioeroa, säännöllisesti omaa aikaa liikkua, hoitaa kauneutta, käydä kampaajalla ja vaateostoksilla hyvissä kaupoissa jne.
bottom line rautalangasta: vaikka keski-ikäinenkin nainen VOI pitää huolta itsestään, se vaatii paljon enemmän panostusta kuin aikaisemmin. Panostus= aikaa, rahaa, tietotaitoa. Jos jostain resurssista on puutetta, se näkyy välittömästi ulkonäössä. Eivätkä nämäkään riitä välttämättä vaan tarvitaan onnea jotta kauneudenhoito voi rauhassa kivuta prioriteettilistalla yli korkeammalle kun painon kurissa pitäminen vaatii jatkuvasti tarkempaa syömistä, enemmän juuri oikeanlaista treeniä, säännöllinen hierojalla käyminenkään ei ole pahitteeksi. Halvat vaatteet näyttävät homssuisilta eri tavalla kuin nuorena, hiuksia ja ihoa on hoidettava tunnollisesti koko ajan ja säännöllisesti on käytävä silti kampaajalla ja kasvohoidoissa... niin me vaan tipahdetaan yksi toisemme jälkeen melkein huomaamatta kun ei vaan enää jaksa, pysty tai huomaa nostaa vuosi vuodelta panostamista. Sama määrä itsensä hoitamista kuin nuorena ei riitä enää alkuunkaan ja ulkonäössä näkyy välittömästi jos nukut huonosti, otat ylimääräisen lasin viiniä tai olet kuukauden flunssassa niin että tulee treenitauko.
Ainakin itsestä tuntuu että ulkonäöstä huolehtiminen olisi kuin kiihtyvää vauhtia juoksumatolla juoksemista. Koskaan ei tule perille, ja jos ei älyä lopettaa ajoissa vaan kirittää aina vaan, peilistä katsoo ikuisen nuoruuden sijaan Jocelyn Wildenstein. Paljon terveellisempää olisi kriiseillä vanhentumisensa ja sitten ehkä löytää tasapaino, mutta sitähän emme saa tehdä ilman että se laukaisee ympäristössä pätemis- ja päänaukomisreaktioita niin että viimeistään siinä vaiheessa norsunv*** etsautuu pysyväksi ilmeeksi.
Kiitos tästä 😂😂😂
Oli hyvä kommentti. Ulkonäöstään voi kuitenkin huolehtia, vaikka se väistämättä rupsahtaakin. Panostaa sen minkä pystyy ja hyväkyy loput. Mielummin vähän rupsahtanut kuin täysin rupsahtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen taikinanaama alkaa roikkua aikaisin. Niin käy kun naamassa on paljon rasvaa ja ihon oma kollageeni on heikkolaatuista. Tästä ei tosiaan kukaan varoita, ehkä siksi että merkittävän plastiikkakirurgisen operaation (alakasvojen kohotus) lisäksi ei oikeasti ole mitään tehtävissä. Hyvin hoikkana pysyminen (nimenomaan pysyminen, eli ei jojoilua tai rajua laihduttamista enää kolmenkympin jälkeen) on ainoa luomutapa vaikuttaa asiaan jotenkin: naama roikkuu kyllä silti, mutta ulkonäköä on helpompi korjata ei-kirurgisin hoidoin. Isosta roikkuvasta naamasta tulee täyteaineiden kanssa vain entistä turvonneemman näköinen.
Jaa, että vain suomalaisilla on "taikinanaama" ja roikkuminen tulee vain suomalaisille aikaisemmin.. jep jep.
Kyllä sellainen erittäin rasvaton, reilusti yli viisikymppinen kuivahtanut kiristynyt pääkallonaamakin on aika kamala.
Muita vaihtoehtoja ei ole kuin läski ja täysin rasvaton?? Aina vedetään ääripäät mukaan..
Terve, sporttinen kroppa näyttää parhaimmalta (kiinteä ja sopivan lihaksikas).
Sen voi saada missä iässä tahansa, hyviä esimerkkejä näkee joogassa ja salilla.T.287
Sun viestissä ja mielipiteessä on paradoksi. Ja se toistuu usein näinä päivinä, joten et ole yksin asian kanssa. Väität, että terve ja sporttinen kroppa näyttää parhaimmalta. Sitten tarkennat, että vain jos se on "kiinteä ja sopivan lihaksikas". Vaan kun terve ja sporttinen kroppa ei välttämättä ole "kiinteä ja sopivan lihaksikas" ja se me tiedetään kaikki. Se terve ja sporttinen kroppa ei välttämättä ole yksi yhteen modernin länsimaisen kauneusihanteen kanssa. Ja ehei, en tarkoita läskiä. Tarkoitan esim. niitä kuivakoita persjalkaisia vanhempia maratoonarinaisia, jotka mennä nylkyttävät tuolla vaikka koko päivän. Heillä tutisee tietyt kohdat ja nahkakin voi jo vähän roikkua, mutta kunto on mieletön ja taakse jäävät ne "kiinteät ja sopivasti lihaksikkaat" joilla kroppa pettää. Joogassa näkee usein kauniita vartaloita, mutta heille tulee usein ongelmia esim. yliliikkuvuuden takia. On olemassa myös jykeviä ja voimakkaita kehoja, joilla on taatusti "ei-sopivasti lihaksika" keho.
Niin lihaksia pitää olla, eikä mikään kuivan kesän orava josta puhut. Ei itseään tarvitse rääkätä ollakseen hyvässä kunnossa. Voimaharjoittelu on parasta treeniä ikääntyvälle. Pelkkä kerran vkossa kävely tai uinti ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa ympäristössäni on seuraava otanta:
-1 joutui kolariin muutama vuosi sitten. Ei pysyviä selviä vammoja, mutta varsinkin liikkuessa on nykyään kipuja. Liikkuu siis nykyään vähemmän ja vaikkei syö särkylääkettä kuin karkkia, niin aika paljon kuitenkin verrattuna entiseen nollalinjaan =>lihonut selvästi (okei, tietysti oma vika kun ei osaa elää salaatinlehdillä ja sellerillä)
-1 sai rintasyövän vajaa nelikymppisenä. Sekin on mahdollista vaikka USEIMMAT sairastuvat myöhemmin. Syöpähoitojen läpikäyminen ei varsinaisesti kaunista ketään, tarjoaa vain mahdollisuuden elää rupsahtaneena.
-1 akustikusneurooma, eli "kiltti" aivosyöpä. Saatiin hoidettua hyvin, mutta toisesta korvasta meni kuulo ja tasapaino-ongelmia jäi. Tulos: yleinen rupsahdus.
-1 suolistosairaus, ei tarkkaa diagnoosia. Näkyy siten että on erittäin hoikassa kunnossa, sellaisella "pääkallonaama"-tavalla kun ei ravinteet imeydy. Myös hiukset ohentuneet valtavasti, silmät kuopalla.
-parilla on vain sairaita lapsia tai vanhempi + kiireinen työ. Oma vika varmasti kun ei ehdi panostaa itseensä, kokkailla viherpirtelöitä ja joogata vaan saa olla tyytyväinen jos onnistuu edes nukkumaan melkein normaalin mittaiset yöunet. Nämäkin ovat lihoneet huomattavasti ja ovat yleisesti väsyneen ja "hoitamattoman näköisiä" kun itselle ei riitä aikaa eikä aina rahaakaan ja huoli läheisestä painaa koko ajan. Yhdellä myös mies jätti kun ei jaksanut 2 sairaan lapsen vanhemman arkirumbaa.
Niin, mikäs siinä on terveydestä huolehtiessa jos on säännöllinen ja vähintään keskitason tulot tuova työpaikka jossa kattava työterveyshuolto ja työntekijöiden liikuntaa tukeva organisaatio, hyvä onni perhe-elämässä niin ettei tule sairautta tai muita isompia ongelmia itselle, puolisolle tai lapsille, mielellään ei myöskään avioeroa, säännöllisesti omaa aikaa liikkua, hoitaa kauneutta, käydä kampaajalla ja vaateostoksilla hyvissä kaupoissa jne.
bottom line rautalangasta: vaikka keski-ikäinenkin nainen VOI pitää huolta itsestään, se vaatii paljon enemmän panostusta kuin aikaisemmin. Panostus= aikaa, rahaa, tietotaitoa. Jos jostain resurssista on puutetta, se näkyy välittömästi ulkonäössä. Eivätkä nämäkään riitä välttämättä vaan tarvitaan onnea jotta kauneudenhoito voi rauhassa kivuta prioriteettilistalla yli korkeammalle kun painon kurissa pitäminen vaatii jatkuvasti tarkempaa syömistä, enemmän juuri oikeanlaista treeniä, säännöllinen hierojalla käyminenkään ei ole pahitteeksi. Halvat vaatteet näyttävät homssuisilta eri tavalla kuin nuorena, hiuksia ja ihoa on hoidettava tunnollisesti koko ajan ja säännöllisesti on käytävä silti kampaajalla ja kasvohoidoissa... niin me vaan tipahdetaan yksi toisemme jälkeen melkein huomaamatta kun ei vaan enää jaksa, pysty tai huomaa nostaa vuosi vuodelta panostamista. Sama määrä itsensä hoitamista kuin nuorena ei riitä enää alkuunkaan ja ulkonäössä näkyy välittömästi jos nukut huonosti, otat ylimääräisen lasin viiniä tai olet kuukauden flunssassa niin että tulee treenitauko.
Ainakin itsestä tuntuu että ulkonäöstä huolehtiminen olisi kuin kiihtyvää vauhtia juoksumatolla juoksemista. Koskaan ei tule perille, ja jos ei älyä lopettaa ajoissa vaan kirittää aina vaan, peilistä katsoo ikuisen nuoruuden sijaan Jocelyn Wildenstein. Paljon terveellisempää olisi kriiseillä vanhentumisensa ja sitten ehkä löytää tasapaino, mutta sitähän emme saa tehdä ilman että se laukaisee ympäristössä pätemis- ja päänaukomisreaktioita niin että viimeistään siinä vaiheessa norsunv*** etsautuu pysyväksi ilmeeksi.
Kiitos tästä 😂😂😂
Oli hyvä kommentti. Ulkonäöstään voi kuitenkin huolehtia, vaikka se väistämättä rupsahtaakin. Panostaa sen minkä pystyy ja hyväkyy loput. Mielummin vähän rupsahtanut kuin täysin rupsahtanut.
Haudassa ollaan täysin rupsahtaneita, vaikka oltais panostettu niin, että tuli ummetus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannaattaa hyväksyä että peili ei ole enää ystävä.
Jos on ok näköisen miehen saanut , niin pitää roikkua siinä kynsin hampain.
Höpön löpö.
Sulta vaan unohtui käyttää filtteriä siinä kuvassa. Kokeile, tulet yllättymään.
Nykyajan kamerakuvissa kaikki meikki näyttää liialta ja esim. värivoide valkoiselta. Nuoret osaavat nämä niksit ja esim. poseerauskuvat otetaan aina yläviistosta koska leukoja tulee kuviin vaikka oikeasti niitä edes ole. sitäpaitsi aikuisella naisella kuuluu olla vähän luitten päällä.
Kokonaisuus ratkaisee ja pilke silmäkulmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla oli puhelin väärinpäin, joku naapuri tallentui kuvaan. Ei, mutta eihän kukaan näytä samalta livenä kuin kuvissa. Lähes järjestään kaikki näyttävät paremmalta.
Niin, voi ottaa kuvan kuvasta, jossa joku hyvännäköinen ja suuri piirtein samankokoinen nainen on. Ja laittaa sen someenkin, kyllä se hetken toimii.
Sanoo sitten että tuon näköinen olen omasta mielestäni. Ja se mielikuva päässä baanalle.
Mä en ymmärrä teitä. Me 40+ naiset ollaan just upeita! Mistä moinen negatiivisuus kumpuaa...? Elän elämäni parasta aikaa nyt, lapset isoja ja on vihdoinkin aikaa harrastaa. Ja tehdä kaikkea kivaa miehen kanssa. Elämä on tässä ja nyt!
T. 317
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi perjantaina melkein samalla tavoin kuin ap:lle. Oltiin naisporukalla työkavereiden kanssa vähän viihteellä.
Olin iloisella mielellä ja vielä lähtiessä ihan kohtuullisen tyytyväinen ulkonäkööni. Jostakin syystä ravintolassa eräs nuorehko pariskunta katsoi kuitenkin velvollisuudekseen tulla huomauttamaan minulle sen kummemmin selittelemättä, että näytin "ei hyvältä".
Kun ikää on kertynyt, ei enää samalla tavoin anna merkityksiä täysin vieraiden mielipiteille, mutta tämä kyllä jäi vähän kaivelemaan ja painamaan mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa ympäristössäni on seuraava otanta:
-1 joutui kolariin muutama vuosi sitten. Ei pysyviä selviä vammoja, mutta varsinkin liikkuessa on nykyään kipuja. Liikkuu siis nykyään vähemmän ja vaikkei syö särkylääkettä kuin karkkia, niin aika paljon kuitenkin verrattuna entiseen nollalinjaan =>lihonut selvästi (okei, tietysti oma vika kun ei osaa elää salaatinlehdillä ja sellerillä)
-1 sai rintasyövän vajaa nelikymppisenä. Sekin on mahdollista vaikka USEIMMAT sairastuvat myöhemmin. Syöpähoitojen läpikäyminen ei varsinaisesti kaunista ketään, tarjoaa vain mahdollisuuden elää rupsahtaneena.
-1 akustikusneurooma, eli "kiltti" aivosyöpä. Saatiin hoidettua hyvin, mutta toisesta korvasta meni kuulo ja tasapaino-ongelmia jäi. Tulos: yleinen rupsahdus.
-1 suolistosairaus, ei tarkkaa diagnoosia. Näkyy siten että on erittäin hoikassa kunnossa, sellaisella "pääkallonaama"-tavalla kun ei ravinteet imeydy. Myös hiukset ohentuneet valtavasti, silmät kuopalla.
-parilla on vain sairaita lapsia tai vanhempi + kiireinen työ. Oma vika varmasti kun ei ehdi panostaa itseensä, kokkailla viherpirtelöitä ja joogata vaan saa olla tyytyväinen jos onnistuu edes nukkumaan melkein normaalin mittaiset yöunet. Nämäkin ovat lihoneet huomattavasti ja ovat yleisesti väsyneen ja "hoitamattoman näköisiä" kun itselle ei riitä aikaa eikä aina rahaakaan ja huoli läheisestä painaa koko ajan. Yhdellä myös mies jätti kun ei jaksanut 2 sairaan lapsen vanhemman arkirumbaa.
Niin, mikäs siinä on terveydestä huolehtiessa jos on säännöllinen ja vähintään keskitason tulot tuova työpaikka jossa kattava työterveyshuolto ja työntekijöiden liikuntaa tukeva organisaatio, hyvä onni perhe-elämässä niin ettei tule sairautta tai muita isompia ongelmia itselle, puolisolle tai lapsille, mielellään ei myöskään avioeroa, säännöllisesti omaa aikaa liikkua, hoitaa kauneutta, käydä kampaajalla ja vaateostoksilla hyvissä kaupoissa jne.
bottom line rautalangasta: vaikka keski-ikäinenkin nainen VOI pitää huolta itsestään, se vaatii paljon enemmän panostusta kuin aikaisemmin. Panostus= aikaa, rahaa, tietotaitoa. Jos jostain resurssista on puutetta, se näkyy välittömästi ulkonäössä. Eivätkä nämäkään riitä välttämättä vaan tarvitaan onnea jotta kauneudenhoito voi rauhassa kivuta prioriteettilistalla yli korkeammalle kun painon kurissa pitäminen vaatii jatkuvasti tarkempaa syömistä, enemmän juuri oikeanlaista treeniä, säännöllinen hierojalla käyminenkään ei ole pahitteeksi. Halvat vaatteet näyttävät homssuisilta eri tavalla kuin nuorena, hiuksia ja ihoa on hoidettava tunnollisesti koko ajan ja säännöllisesti on käytävä silti kampaajalla ja kasvohoidoissa... niin me vaan tipahdetaan yksi toisemme jälkeen melkein huomaamatta kun ei vaan enää jaksa, pysty tai huomaa nostaa vuosi vuodelta panostamista. Sama määrä itsensä hoitamista kuin nuorena ei riitä enää alkuunkaan ja ulkonäössä näkyy välittömästi jos nukut huonosti, otat ylimääräisen lasin viiniä tai olet kuukauden flunssassa niin että tulee treenitauko.
Ainakin itsestä tuntuu että ulkonäöstä huolehtiminen olisi kuin kiihtyvää vauhtia juoksumatolla juoksemista. Koskaan ei tule perille, ja jos ei älyä lopettaa ajoissa vaan kirittää aina vaan, peilistä katsoo ikuisen nuoruuden sijaan Jocelyn Wildenstein. Paljon terveellisempää olisi kriiseillä vanhentumisensa ja sitten ehkä löytää tasapaino, mutta sitähän emme saa tehdä ilman että se laukaisee ympäristössä pätemis- ja päänaukomisreaktioita niin että viimeistään siinä vaiheessa norsunv*** etsautuu pysyväksi ilmeeksi.
Kiitos tästä 😂😂😂
Oli hyvä kommentti. Ulkonäöstään voi kuitenkin huolehtia, vaikka se väistämättä rupsahtaakin. Panostaa sen minkä pystyy ja hyväkyy loput. Mielummin vähän rupsahtanut kuin täysin rupsahtanut.
Haudassa ollaan täysin rupsahtaneita, vaikka oltais panostettu niin, että tuli ummetus.
Mutta se koko matka ollaan oltu vähemmän rupsahtaneita.
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi perjantaina melkein samalla tavoin kuin ap:lle. Oltiin naisporukalla työkavereiden kanssa vähän viihteellä.
Olin iloisella mielellä ja vielä lähtiessä ihan kohtuullisen tyytyväinen ulkonäkööni. Jostakin syystä ravintolassa eräs nuorehko pariskunta katsoi kuitenkin velvollisuudekseen tulla huomauttamaan minulle sen kummemmin selittelemättä, että näytin "ei hyvältä".
Kun ikää on kertynyt, ei enää samalla tavoin anna merkityksiä täysin vieraiden mielipiteille, mutta tämä kyllä jäi vähän kaivelemaan ja painamaan mieltä.
Törkeää! Miksi ihmeessä kukaan normaali ihminen katsoo asiakseen yrittää pilata toisen iltaa. Ei voi ymmärtää.
Nelikymppisellä on jo hyvä itsetunto, olisit kuittaillut jotain takaisin?!
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä teitä. Me 40+ naiset ollaan just upeita! Mistä moinen negatiivisuus kumpuaa...? Elän elämäni parasta aikaa nyt, lapset isoja ja on vihdoinkin aikaa harrastaa. Ja tehdä kaikkea kivaa miehen kanssa. Elämä on tässä ja nyt!
T. 317
Kannaattaa hyväksyä että peili ei ole enää ystävä.
Jos on ok näköisen miehen saanut , niin pitää roikkua siinä kynsin hampain.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä teitä. Me 40+ naiset ollaan just upeita! Mistä moinen negatiivisuus kumpuaa...? Elän elämäni parasta aikaa nyt, lapset isoja ja on vihdoinkin aikaa harrastaa. Ja tehdä kaikkea kivaa miehen kanssa. Elämä on tässä ja nyt!
T. 317
Jos sinulla menee hyvin, onneksi olkoon:) Ketju kuitenkin käsittelee niitä ikäkriisejä ja tajuamista ettei ulkonäkö enää ole sama kuin ennen. Toki moni hehkuu ja nauttii siitä ei ole kysymys
Alue: Aihe vapaa
Oletko papukaija?