Alanvaihto harkinnassa? Voisiko 43-vuotiaasta tulla vielä konserttipianisti?
Olen opiskellut pianonsoittoa musiikkiopistossa viimeksi 13-vuotiaana. Voisiko jatkuvalla treenauksella vielä kehittyä niin, että saisi uuden ammatin?
Kommentit (108)
Mikä ettei. Jos kertakaikkiaan olet niin huippulahjakas ja osaat asiasi, niin ok. Musiikkiahan ihmiset tulevat kuuntelemaan, eivät kenenkään tutkintoja syynäämään.
Vierailija kirjoitti:
Palaan vielä töhän. Osaan jo soittaa Varpunen joukuaamuna, ap
Huono provo.
Vierailija kirjoitti:
Haaveenani on esiintyä ulkomailla, esim. Berliinissä, ei mua kiinnosta Suomen käpyset konserttisalit. Ap
Tuolla asenteella sun ei ehkä ole syytä ruveta konsertoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaveenani on esiintyä ulkomailla, esim. Berliinissä, ei mua kiinnosta Suomen käpyset konserttisalit. Ap
Tuolla asenteella sun ei ehkä ole syytä ruveta konsertoimaan.
Asenne pikemminkin kohdillaan! Mites ois kesällä Kuhmon Kamarimusiikki?
Minäkin ehdotan Kuhmon festivaaliin osallistumista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto on poikkitaiteelliset projektit, voisit esim. yhdistää musiikkia, performanssia ja tekniikkaa.
Esim. Sellainen performanssi, jossa katsojat ovat jollakin tapaa vuorovaikutuksessa esityksen kanssa, esim. aivastukset, huokailut, rahinat siirtyvät tekniikan avulla pianon koskettimelle ääniksi ja rytmeiksi, joista muodostuu lopulta musiikkia.
Olisit jonkinlainen kapellimestari, joka johtaa toimintaa.Varsinkin jos siihen liittyy jotenkin sukupuolielimiä, seksuaalisuus ja ulosteita. Jonkinlainen taidetestaajat-projekti myös.
Eiköhän se sillä...
Ei kuulosta mielenkiintoiselta. Ihan vain kehon perustoimintoja, kuten sydämenlyönnit tai silmän räpyttely muutettuna tunnistettaviksi ääniksi on mielenkiintoista. Ei välttämättä edes tarvita sitä pianoa . Mitähän ääntä eri sisäelimet voi pitää? Siitä tulee varsinainen orkesteri.
Pääseekö sinne Kuhmoon kuka tahansa esiintymään?
Ihan ensiksi kannatta aloittaa treenaaminen... Sulla on sellainen 10000 tuntia edessä. Sittenhän sen näkee. Täällä palastalla arvaileminen ei asiaa edistä mitenkään.
Voisinko vielä voittaa painonnoston olympiamitalin? Olen 43-vuotias ja aika hintelä.
Provohan tämä. Ei kai kukaan tosissaan usko, että aloittajan tilanteessa olisi mitään mahdollisuuksia onnistua? Vaikka ikää olisi 30 vuotta tai 25 vuotta tai 20 vuotta tilanne olisi ihan sama, jos taukoa on ollut 13 ikävuodesta eteenpäin.
Minähän kävin nuorena Sibiksen pääsykokeissa, siinä vaiheessa yläasteen viimeisellä oli taskussa jo ammattikoulutasoiset soittamisen paperit eli ns vanha tolppa I eli nykyinen D tutkinto. No en päässyt, olin varmasti todella kaukana pääsemisestä, koska teoriakokeessa en tiennyt oikeastaan yhtään mitään oikein, vaikka oli teorian 1/3,2/3 ja 3/3 tietysti tehtynä. Siellä oli hirveä määrä pyrkijöitä. Yliopistotason päösykokeissa on varmasti vielä vaikeampaa. Suurin osa pianonsoiton opettajistahan tulee ammattikorkeakoulusta eikä Sibeliusakatemiasta. Kaikki konserttipianistit tulevat sen sijaan Sibelius-Akatemiasta ja konserttipianisteja on todella todella vähän.
Nyt olen 46-vuotias ja käynyt yli kolme vuotta kerran viikossa yksityisillä pianotunneilla. Koen lannistavana, että pianonsoitonopettaja täräytti nyt minulle, että minusta ei voi tulla konserttipianistia! Mitä ihmettä! Olen ihan turhaan maksanut kalliit tunnit! Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt olen 46-vuotias ja käynyt yli kolme vuotta kerran viikossa yksityisillä pianotunneilla. Koen lannistavana, että pianonsoitonopettaja täräytti nyt minulle, että minusta ei voi tulla konserttipianistia! Mitä ihmettä! Olen ihan turhaan maksanut kalliit tunnit! Ap
Et ole maksanut turhaan, jos sinulla on ollut iloa tunneista. Musiikin harrastaminen ehkäisee dementiaa ym. pitää vireänä.
Vielä on mahdollisuuksia menestyä. Oletko harkinnut poikkitaiteellista lähestymistapaa? Voisit tehdä taidevideoita, johon sävellät itse musiikin.
Aloitus taitaa olla provo?
Olen ammattimuusikko ja juuri nyt ei tule mieleen yhtäkään pianistia, joka Suomessa tienaisi elantonsa pelkästään konsertoimalla (jos ei lasketa konsertteja, joissa pianisti säestää muita muusikoita). Tämä jo itsessään kertoo siitä, ettei soolopianisteille ole oikein tilausta. Eli jos pianonsoitosta haluaa itselleen ammatin, pitää olla soolokonserttien lisäksi valmis säestämään muita ja/tai sitten opettamaan pianonsoittoa.
Lisäksi jos aloittaja on oikeasti soittanut pianoa viimeksi yli 20 vuotta sitten niin opettelun saa aloittaa melkeinpä alusta. Lihasmuistia tuskin enää paljon soittamiseen on.
En haluaisi tyrmätä unelmia, mutta en näe kovin hyviä mahdollisuuksia ammattipianistin uraan enää tässä vaiheessa. Siitä huolimatta uni voi kertoa siitä, että halu esiintymiseen ja soittamiseen on edelleen. Kannustaisin siis aloittamaan pianonsoiton uudestaan ja sitten voi hakeutua jonnekin esiintymään. Esiintyä voi, vaikka ei olisi ammattilainen. Onhan esim harrastajateattereitakin.
Kaikki on mahdollista sille joka uskoo, sanoi Jeesus.
Kokeile viulua, se on helpompi instrumentti ja onnistuniminen on täysin mahdollista.
Up