Alanvaihto harkinnassa? Voisiko 43-vuotiaasta tulla vielä konserttipianisti?

ja suoraan Keski-Euroopan suuriin konserttisaleihin?

Ei se soittajan homma lahjoja vaadi vaan harjoittelua! Sen kuin paukutat menemään!

Tässä on nyt kaksi asiaa. Kukaan ei tyrmää AP:n intoa soittaa ja harjoitella, moni varmasti soittoa mielellään kuuntelee. Mutta kuka on valmis maksamaan soiton kuuntelusta? Ei kukaan.

Kävin Sibiksessä tututstumiskäynnillä muutama vuosi sitten. Siellä oppaana oli pianonsoiton pääaineilija. Hän kertoi, että Suomessa on noin kaksi klassisen musiikin pianistia, jotka elättävät itsensä täysin konsertoimalla. Muut tekevät keikkoja, opetustyötä ja muuta sekalaista.

Tähän on kolme lähestymistapaa.

1. Ei, 43-vuotiaasta ei voi tulla konserttipianistia 30 vuoden harjoitustauon jälkeen. Etenkään, jos ei ollut tekniikka iänmukaisella tasolla jo silloin 13-vuotiaana. Ihmisen motorinen oppiminen ei ole keski-iässä lähelläkään sitä mitä lapsena, ja pianisti tarvitsee äärimmilleen kehittynyttä hienomotoriikkaa. Samoin aivojen oppimiskyky on jo heikentynyt. Oppimista toki tapahtuu ja se on jokaisessa iässä hyväksi aivoille, mutta huippuammattilaisen tarvitsemaa rytmin ja harmonioiden hallintaa ei enää saa riittävälle tasolle. Tavoitellahan sitä toki voi jos on resursseja.

2. Jos tavoitteena on kuitenkin vain pitää oma konsertti pianistina, siihen on helpompikin tie. Vuokraat vain jonkin konserttisalin (varaukset menevät nyt jonnekin 2-3 vuoden päähän) ja maksat vuokran omilla rahoilla. Paikasta riippuen kustannukset ovat luokkaa 2 000-50 000 e. Muista palkata ammattilaiset huolehtimaan äänentoistosta ja valoista. Valitset biisit jotka soitat ja hakkaat vain niitä niin pirusti tämän 2-3 vuotta kunnes ne menevät läpi vaikka unissasi. Teet itse taitto-ohjelmalla kauniin mainoksen konsertista ja listaat siihen ne biisit jotka soitat. Kannattaa mainita "aikuisena aloittaneen soittajan ensikonsertti". Loppuun isolla fontilla ilmoitus, että "KONSERTIN JÄLKEEN ILMAINEN JOULUBUFFET AULASSA YLEISÖLLE. VAPAA PÄÄSY". Jaat näitä mainoksia terveyskeskuksiin, kauppojen auloihin, bussipysäkeille yms. paikkoihin jo monta kuukautta ennen konserttia. Varaat ja maksat sen cateringin. Sitten vain nautit suuresta illasta ja valojen säihkeestä. Ja koetat selvitä kun alkaa tulla arvosteluja.

3. Soittaminen on kuitenkin oikeasti kiva harrastus myös aikuiselle. Jos riittää vähempi kuin olla kansainvälisten areenojan virtuoosi, voi vielä 43-vuotiaana tai vanhempanakin opetella uuden instrumentin. Muutaman vuoden päästä pääsee mukaan leikkimielisiin orkestereihin, ja kymmenen vuoden päästä alkaa olla tie auki myös parempiin harrastajaorkestereihin jos jaksaa harjoitella. Siinä pääsee hienosti osaksi musiikkia.

Kyllä täällä lytätään. Vaikka 50- vuotias voi vielä päästä konsertoimaan.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskellut pianonsoittoa musiikkiopistossa viimeksi 13-vuotiaana. Voisiko jatkuvalla treenauksella vielä kehittyä niin, että saisi uuden ammatin?

Ehdottomasti. On yleisesti tunnustettu tosiasia, että mestariksi tullaan 10 000 tunnin harjoittelulla. Jos siis soitat 8 tuntia päivässä joka ainoa päivä, olet valmis konserttipianisti jo 52-vuotiaana.

Millä matematiikalla päädyit tuohon tulokseen? 10 000/ 8= 1250 päivää, joka on vuosiksi muutettuna 3,42 vuotta, ei kymmenen.

Surullistahan se on että joskus käy niin että nuorena ei lahjojaan käyttänyt. Itse olin lapsena opettajieni mukaan hyvin lahjakas sekä pianonsoitossa että harrastamassani klassisessa baletissa. Teini-ikä oli kuitenkin vaikea ja lopetin kaikki harrastukset kuin seinään. Sitten imaisi teknisen alan opinnot, uran luominen, perheen perustaminen. Sitten huomaat olevasti 40 v ja katuvasi ettet käyttänyt erityislahjojasi ollenkaan vaan heitit menemään, ja nyt on käytännössä liian myöhäistä. 100% varmasti baletin suhteen, ja soittamisen suhteenkin niin että omaksi ja perheen iloksi voi vielä oppia uudestaan soittamaan mutta ei kannata enää ammatinvaihdosta haaveilla. 

Aivojen oppimiskyvyn heikentyminen on mielestäni todettu huuhaaksi. Aikuisella on ehkä taakkanaan urautunut ajattelu, mutta siitäkin pääsee eroon esim. taikasie-nillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskellut pianonsoittoa musiikkiopistossa viimeksi 13-vuotiaana. Voisiko jatkuvalla treenauksella vielä kehittyä niin, että saisi uuden ammatin?

Ehdottomasti. On yleisesti tunnustettu tosiasia, että mestariksi tullaan 10 000 tunnin harjoittelulla. Jos siis soitat 8 tuntia päivässä joka ainoa päivä, olet valmis konserttipianisti jo 52-vuotiaana.

Paitsi että 10 000 tuntia kehittyvillä nuorilla aivoilla ja hermostolla on ihan eri asia kuin 20 vuotta burnoutissa kärvistelleet herneet joita joskus aivoiksi kutsuttiin.

Konserttipianisti osaa valtavan määrä ohjelmistoa myös ulkoa, jos uuden tuttavan nimi ei jää enää mieleen niin...

Kyllä uskon kuitenkin, että pääsen konsertoimaan kamarimusiikkifestivaaleille. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kävin Sibiksessä tututstumiskäynnillä muutama vuosi sitten. Siellä oppaana oli pianonsoiton pääaineilija. Hän kertoi, että Suomessa on noin kaksi klassisen musiikin pianistia, jotka elättävät itsensä täysin konsertoimalla. Muut tekevät keikkoja, opetustyötä ja muuta sekalaista.

Lisäksi on yksi kevyen musiikin päätoiminen pianisti UMO:ssa.

Ammattimuusikot tai ikänsä harrastaneetkaan ei musiikilla elä suomessa, pitää tehdä elääkseen jotain hanttihommaa. Toki varmaan mummoja voisit säestää pikkukonserteissa pullakahvia vastaan. Ei sulla hienomotoriikkakaan varmaan muuhun riitä. Eli jotain harrastetasoista kevyen musiikin puolelta voisin sulle luvata. Harjoitella pitää sit 12 h päivässä.

Itse olen soittanut 6-vuotiaasta lähtien ja osaan toki soittaa mutta ei mulla olisi mitään mahkuja konserttipianistiksi. Korkeintaan johonkin bändiin. Osaan toki soittaa hienoja kappaleita vaikkapa clair de lune tuosta noin vain mutta ei se riitä konserttipianistiksi.

Ala harjoitella kuitenkin jo nyt niin ehkä seuraavissa elämissä asia etenee helpommin.

 t.43-vuotias entinen piano-ope

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuitenkin konsertoimaan. Unessa se oli ihan selvää. Eikö kuitenkin voi itse järjestää konsertin? Ja siitä sitten eteenpäin. Ap

Tuleepa mieleeni tapaus nuoruudestani: kerrostalossa meidän alapuolella asui keski-ikäinen naishenkilö, joka piti itseään lahjakkaana laulajana. Harjoitteli ahkerasti joka päivä, mikä oli aika raskasta meille naapureille (siinä talossa oli erittäin huono äänieristys). Sitten hän järjesti konsertin, johon oli tullut kuuntelemaan jopa paikallisen lehden (laajalevikkinen lehti, en nyt viitsi paljastaa paikkakuntaa, mutta suurehko suomalainen kaupunki kuitenkin) musiikkikriitikko. Seuraavan päivän lehdessä arvostelu alkoi: Itseään laulajattarena pitävä henkilö järjesti eilen tilaisuuden, jota hän nimitti konsertiksi...

Aika murskaavaa. Ap:n kannattaa varoa, ettei käy samoin, siinä itsetunto joutuu koville! Kannattaa siis pitää pianonsoitto mieluisena harrastuksena eikä kurkottaa kuuhun.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä uskon kuitenkin, että pääsen konsertoimaan kamarimusiikkifestivaaleille. Ap

Vaihda tuohon "komppailemaan jami-sessiossa kansanmusiikkifestivaalille" niin mennään yhdessä.

M46

Voiko päälle 40-kymppisestä tulla konserttipianisti?

Jos oot 13-vuotiaana ottanut tunteja niin työkkärin mielestä todennäköisesti ihan hyvin voi.

On niin monta estettä miksi tuollainen ei mitenkään onnistu. Motoriset esteet, musikaalisen kyvykkyyden esteet, oppimiskyvyn esteet.....

Konserttipianistit harjoittelevat parikymppisinä useita tunteja päivässä vaikka ovat koko lapsuuden soittaneet.

Vierailija kirjoitti:

Voiko päälle 40-kymppisestä tulla konserttipianisti?

Jos oot 13-vuotiaana ottanut tunteja niin työkkärin mielestä todennäköisesti ihan hyvin voi.

Ammattimuusikko; koska teet päätoimisesti liikentoimintaasi (harjoittelet konserttiohjelmistoa).

Älä jätä päivätyötäsi.

Haaveenani on esiintyä ulkomailla, esim. Berliinissä, ei mua kiinnosta Suomen käpyset konserttisalit. Ap