Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huutaminen omalle kumppanille
14.12.2018 |
Onko teidän mielestä huutaminen on sallittua parisuhteessa? Mieheni on äkkipikainen ja saattaa joskus suuttua mulle nopeasti jostain. Yleensä hänen mielestä jankkaan jostain ja se suuttuu kuulemma siitä. Yleensä kysyn jotain asiaa mihin se ei satusedän tai toisesta halua vastata tai on valmiiksi huonolla tuulella ja koen että purkaa asenne muhun, ei halua ilmeisesti jutella muttei osaa sitä suoraan ilmaista. Ensin tiuskaisee ja sitten aika nopeasti alkaa huutaa kurkku suorana. Myöhemmin ei pyydä anteeksi, kun kuulemma loukkasin sitä mun jankkaamisella ja se on kuulemma yhtä paha loukkaaminen kuin huutaminen. Sanoi vielä että huutaminen on pikku juttu ja loukkaannun turhaan, kuulemma oon liian herkkä. Vertaa siis jankkaamisen huutamiseen ja ne on sen mielestä samalla tasolla. Toisen voi siis hiljentää huutamalla. Yleensä juttu ratkeaa niin että joudun pyytämään anteeksi jankkaamistani ja sitten hän pyytää anteeks sen huutamista. Muuten ei suostu pyytää koska ei kuulemma koe että olisi tehnyt mitään väärin, kun mähän ensin häntä loukkasin. Onko ihan tervettä käytöstä?
Kommentit (66)
Ei ole tervettä käytöstä, miehesi käytös on uhkaavaa ja ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on juntti. Tuntuu siltä, että hänellä on tunnesäätelyssä jonkinlaista ongelmaa, eikä pysty hillitsemään itseään tai ottamaan toisen tunteita huomioon. Suosittelen hänelle itsetutkiskelua ja hänen miettiä oikeasti, että mistä tuollainen käytös johtuu. Ei ole normaalia, että aikuiset ihmiset räyhäävät toisilleen.
Oma mieheni on huutanut minulle kerran, jolloin keskustelimme asiasta pitkään ja hartaasti, eikä sen jälkeen ole tarvinnut meidän kodissamme kuulla isoja ääniä.
Riippuu suhteesta. Kyllä meillä huudetaan puolin ja toisin.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä. Riideltiin aamulla työmatkalla autossa ja lähdin itkien töihin, itkin vielä töissäkin. Sanoi lähtiessäni että teen kuulemma mitä huvittaa välittämättä muista. En kyllä koe olevani sellainen ihminen :/
- Ap
Huutaminen ei ole hyväksyttävää kuin ei myöskään jatkuva jankkaaminen. Mutta kyllä se huutaminen on huonompa käytöstä. Kumppanisi voisi rauhallisesti sanoa että ei halua keskustella juuri nyt asiasta, jos ei pysty asiaa käsittelemään.
Ei ole rakentavaa riidellä eikä toisen jankkaus oikeuta huutamaan. ja onko niin että sinä jankkaat vai onko se vain hänen mielikuvansa että sinä jankkaat?
Teidän tarvitsisi opetella keskustelemaan, ei riitelemään.
Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään, ei voi sälyttää omia reaktioitaan toisen syyksi.
Mieti onko suhteella hyviä puolia tarpeeksi jotta jaksaisitte molemmat yhdessä kehittyä ihmisenä käsittelemään tunteita ja riitelyä.
Jos tilanne ei parane niin ero on parasta.
Meillä riidellään, ja joskus on ääntä korotettukin, mutta se on todella harvinaista, ei riitelyn tulisi olla jokapäiväistä, silloin ette sovi toisillenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vagina kirjoitti:
Miehesi on juntti. Tuntuu siltä, että hänellä on tunnesäätelyssä jonkinlaista ongelmaa, eikä pysty hillitsemään itseään tai ottamaan toisen tunteita huomioon. Suosittelen hänelle itsetutkiskelua ja hänen miettiä oikeasti, että mistä tuollainen käytös johtuu. Ei ole normaalia, että aikuiset ihmiset räyhäävät toisilleen.
Oma mieheni on huutanut minulle kerran, jolloin keskustelimme asiasta pitkään ja hartaasti, eikä sen jälkeen ole tarvinnut meidän kodissamme kuulla isoja ääniä.
Oon miettinyt ihan samaa. Kyllä mun mielestä voi riidellä/kinastella rakentavasti. Mutta hänellä se menee usein huutamiseksi. Itse en koskaan ala huutamaan, paitsi sitten kun se ensin huutaa jonkin aikaa ja joko huudan takaisin tai alan itkemään. Joka tapauksessa alan jossain vaiheessa itkemään ja ei tule koskaan lohduttaa. En ymmärrä yhtään tuollaista. Tuntuu että empatiakykyä puuttuu kokonaan. En pystyisi itse katsomaan vierestä kun mulle läheinen ihminen itkee.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelen kirjoitusvirheitä. Riideltiin aamulla työmatkalla autossa ja lähdin itkien töihin, itkin vielä töissäkin. Sanoi lähtiessäni että teen kuulemma mitä huvittaa välittämättä muista. En kyllä koe olevani sellainen ihminen :/
- Ap
Voi sinua raukkaa. Mun mielestäni huutaminen on liikaa, ja varmaan miehesikin tajuaa jollain tasolla, vaikkei tunnustaisi. Häpeää ehkä omaa käytöstään, ja se voi suututtaa häntä entisestään. Yritä kertoa miehellesi kuinka paha olo sinulle tulee huutamisesta. Ja mieti myös itse, mistä jankuttaminen johtuu. Se voi olla ärsyttävää vaikka olisi aiheellistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se sairastakaan ole, mutta ei hyväksyttävääkään, kuten ei jatkuva jankkaaminenkaan. Opetelkaa keskustelemaan.
No se sanoi tänään että se on pikku juttu se huutaminen, kun sanoin että ei ole missään tilanteessa hyväksyttävää ja on epäasiallista käytöstä. Ei ole kuulemma syytä loukkaantua vaan on ihan normaalia ja kaikki huutaa suuttuessaan. Miten mulla on ihan toisenlaisia kokemuksia muista ihmisistä. Itse kuitenkin loukkaantuu jankkaamisestani ja kokee oikeudekseen huutaa. Sen huudon vielä ymmärtäisin mutta että alkaa vielä perustelemaan ja oikeuttamaan sitä mun käytöksellä, ei pyydä anteeksi eikä lohduta kun itken, sitä en ymmärrä millään :(
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Joka tapauksessa alan jossain vaiheessa itkemään ja ei tule koskaan lohduttaa. En ymmärrä yhtään tuollaista. Tuntuu että empatiakykyä puuttuu kokonaan. En pystyisi itse katsomaan vierestä kun mulle läheinen ihminen itkee.
- ap
No mutta jos hänkin on ollut kuohuksissa niin paha siitä on yhtäkkiä heittäytyä lohduttautumismoodille sillä hetkellä, kun toinen alkaa itkemään. Sitä paitsi jotkut naiset käyttävät itkemistä hyväkseen juuri tuolla tavoin, että saavat miehen "antamaan periksi". Olisi parempi katkaista tilanne niin, että jompikumpi poistuu tilanteesta rauhoittumaan, ei tarvitse itkeä eikä korottaa ääntään, kun varmaan osaatte jo tunnistaa tilanteet kun tunnelma on kuumenemassa jompaan kumpaan suuntaan. Sitten kun hetken hengähtää niin voinee jo puhua rauhalliseen sävyyn itse asiasta. Ja jos taas kuohuu, niin taas pieni breikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka tapauksessa alan jossain vaiheessa itkemään ja ei tule koskaan lohduttaa. En ymmärrä yhtään tuollaista. Tuntuu että empatiakykyä puuttuu kokonaan. En pystyisi itse katsomaan vierestä kun mulle läheinen ihminen itkee.
- ap
No mutta jos hänkin on ollut kuohuksissa niin paha siitä on yhtäkkiä heittäytyä lohduttautumismoodille sillä hetkellä, kun toinen alkaa itkemään. Sitä paitsi jotkut naiset käyttävät itkemistä hyväkseen juuri tuolla tavoin, että saavat miehen "antamaan periksi". Olisi parempi katkaista tilanne niin, että jompikumpi poistuu tilanteesta rauhoittumaan, ei tarvitse itkeä eikä korottaa ääntään, kun varmaan osaatte jo tunnistaa tilanteet kun tunnelma on kuumenemassa jompaan kumpaan suuntaan. Sitten kun hetken hengähtää niin voinee jo puhua rauhalliseen sävyyn itse asiasta. Ja jos taas kuohuu, niin taas pieni breikki.
Tässä kommentissa on jotain itua, mutta vähän häiritsee tuo itkun hyväksikäyttäminen. Näin naisena en usko, että siitä on yleensä kyse. Itsekään en haluaisi itkeä, kuten ei huutajamieskään varmaan huutaa. Kyllä se huutaminen saa naisen itkemään. Mutta pelin poikki viheltäminen on hyvä idea, tosin voi olla vaikeaa tunnistaa uhkaava tilanne ja vielä toimia oikein. Kyllä silti koen, että miehen pitäisi kyetä pyytämään anteeksi huutamistaan. Jos ei heti, niin ehdottomasti myöhemmin. -ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka tapauksessa alan jossain vaiheessa itkemään ja ei tule koskaan lohduttaa. En ymmärrä yhtään tuollaista. Tuntuu että empatiakykyä puuttuu kokonaan. En pystyisi itse katsomaan vierestä kun mulle läheinen ihminen itkee.
- ap
No mutta jos hänkin on ollut kuohuksissa niin paha siitä on yhtäkkiä heittäytyä lohduttautumismoodille sillä hetkellä, kun toinen alkaa itkemään. Sitä paitsi jotkut naiset käyttävät itkemistä hyväkseen juuri tuolla tavoin, että saavat miehen "antamaan periksi". Olisi parempi katkaista tilanne niin, että jompikumpi poistuu tilanteesta rauhoittumaan, ei tarvitse itkeä eikä korottaa ääntään, kun varmaan osaatte jo tunnistaa tilanteet kun tunnelma on kuumenemassa jompaan kumpaan suuntaan. Sitten kun hetken hengähtää niin voinee jo puhua rauhalliseen sävyyn itse asiasta. Ja jos taas kuohuu, niin taas pieni breikki.
Ei niitä itkuhanoja pysty noinvaan avaamaan vaan reaktio tulee jos on tullakseen, aika harva on niin manipuloiva että itkee käskystä. Yhtälailla voisi sanoa että jotkut miehet huutavat niinkauan että saavat naisen itkemään.
Muuten on hyvä neuvo että menee toiseen huoneeseen rauhoittumaan ja sitten uudelleen käsitellään asiaa rauhoittuneena. Ja toiselle pitää sanoa että nyt pitää ottaa aikalisä että toinen ei luule että lähtee karkuun ja tule perässä huutamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mistä asioista sinä jankkaat miehelle?
Huutaminen on hyvä tapa varmistaa, että toinen ei kuuntele, vaikka kuulisikin. Jankkaaminen on hyvä tapa varmistaa, että toinen alkaa huutamaan. Siitä siemenet muutoksen alkuun, olkaa hyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka tapauksessa alan jossain vaiheessa itkemään ja ei tule koskaan lohduttaa. En ymmärrä yhtään tuollaista. Tuntuu että empatiakykyä puuttuu kokonaan. En pystyisi itse katsomaan vierestä kun mulle läheinen ihminen itkee.
- ap
No mutta jos hänkin on ollut kuohuksissa niin paha siitä on yhtäkkiä heittäytyä lohduttautumismoodille sillä hetkellä, kun toinen alkaa itkemään. Sitä paitsi jotkut naiset käyttävät itkemistä hyväkseen juuri tuolla tavoin, että saavat miehen "antamaan periksi". Olisi parempi katkaista tilanne niin, että jompikumpi poistuu tilanteesta rauhoittumaan, ei tarvitse itkeä eikä korottaa ääntään, kun varmaan osaatte jo tunnistaa tilanteet kun tunnelma on kuumenemassa jompaan kumpaan suuntaan. Sitten kun hetken hengähtää niin voinee jo puhua rauhalliseen sävyyn itse asiasta. Ja jos taas kuohuu, niin taas pieni breikki.
Tässä kommentissa on jotain itua, mutta vähän häiritsee tuo itkun hyväksikäyttäminen. Näin naisena en usko, että siitä on yleensä kyse. Itsekään en haluaisi itkeä, kuten ei huutajamieskään varmaan huutaa. Kyllä se huutaminen saa naisen itkemään. Mutta pelin poikki viheltäminen on hyvä idea, tosin voi olla vaikeaa tunnistaa uhkaava tilanne ja vielä toimia oikein. Kyllä silti koen, että miehen pitäisi kyetä pyytämään anteeksi huutamistaan. Jos ei heti, niin ehdottomasti myöhemmin. -ohis
Mainitsin että jotkut, ei tämä varmaan kellekään mikään ennenkuulumaton asia ole. Ei tietenkään kaikki, joskus tunteet vaan kuohuu yli, mutta edelleen miehen on varmaan vaikea siinä omassakin kuohunnassa ryhtyä lohduttamaan, eikä se mielestäni mikään erityinen empatianpuutteen osoitus ole.
Vierailija kirjoitti:
Huutaminen ei ole hyväksyttävää kuin ei myöskään jatkuva jankkaaminen. Mutta kyllä se huutaminen on huonompa käytöstä. Kumppanisi voisi rauhallisesti sanoa että ei halua keskustella juuri nyt asiasta, jos ei pysty asiaa käsittelemään.
Ei ole rakentavaa riidellä eikä toisen jankkaus oikeuta huutamaan. ja onko niin että sinä jankkaat vai onko se vain hänen mielikuvansa että sinä jankkaat?
Teidän tarvitsisi opetella keskustelemaan, ei riitelemään.
Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään, ei voi sälyttää omia reaktioitaan toisen syyksi.
Mieti onko suhteella hyviä puolia tarpeeksi jotta jaksaisitte molemmat yhdessä kehittyä ihmisenä käsittelemään tunteita ja riitelyä.
Jos tilanne ei parane niin ero on parasta.
Meillä riidellään, ja joskus on ääntä korotettukin, mutta se on todella harvinaista, ei riitelyn tulisi olla jokapäiväistä, silloin ette sovi toisillenne.
Ei ole jokapäiväistä. Vaikea siinä kehittyä jos toinen on aidosti sitä mieltä että huutaminen on yhtä paha kuin jankkaaminen. Äänen korottaminenkaan tai tiuskiminen on Ok, mut en ymmärrä sellaista kurkku suorana huutamista. Kuitenkin hyomauttelee mulle kun mä joskus korotan ääntä. Kuulemma sen takia et mä huomaan et mäkin teen niin. En kuitenkaan suoranaisesti huuda koskaan kenellekään, ei ole ollut tapana. Heillä lapsuuden perheessä kuulemma on huudettu ja se huutaa tarvittaessa töissäkin jos joku asia ei mene perille, huhhuh...
- ap
Jätä se sika. Miksi jatkat tuollaisessa alustavassa suhteessa?
Eihän ap jankkaisi jos se sika kuuntelisi ensimmäisellä kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka tapauksessa alan jossain vaiheessa itkemään ja ei tule koskaan lohduttaa. En ymmärrä yhtään tuollaista. Tuntuu että empatiakykyä puuttuu kokonaan. En pystyisi itse katsomaan vierestä kun mulle läheinen ihminen itkee.
- ap
No mutta jos hänkin on ollut kuohuksissa niin paha siitä on yhtäkkiä heittäytyä lohduttautumismoodille sillä hetkellä, kun toinen alkaa itkemään. Sitä paitsi jotkut naiset käyttävät itkemistä hyväkseen juuri tuolla tavoin, että saavat miehen "antamaan periksi". Olisi parempi katkaista tilanne niin, että jompikumpi poistuu tilanteesta rauhoittumaan, ei tarvitse itkeä eikä korottaa ääntään, kun varmaan osaatte jo tunnistaa tilanteet kun tunnelma on kuumenemassa jompaan kumpaan suuntaan. Sitten kun hetken hengähtää niin voinee jo puhua rauhalliseen sävyyn itse asiasta. Ja jos taas kuohuu, niin taas pieni breikki.
Tässä kommentissa on jotain itua, mutta vähän häiritsee tuo itkun hyväksikäyttäminen. Näin naisena en usko, että siitä on yleensä kyse. Itsekään en haluaisi itkeä, kuten ei huutajamieskään varmaan huutaa. Kyllä se huutaminen saa naisen itkemään. Mutta pelin poikki viheltäminen on hyvä idea, tosin voi olla vaikeaa tunnistaa uhkaava tilanne ja vielä toimia oikein. Kyllä silti koen, että miehen pitäisi kyetä pyytämään anteeksi huutamistaan. Jos ei heti, niin ehdottomasti myöhemmin. -ohis
Mainitsin että jotkut, ei tämä varmaan kellekään mikään ennenkuulumaton asia ole. Ei tietenkään kaikki, joskus tunteet vaan kuohuu yli, mutta edelleen miehen on varmaan vaikea siinä omassakin kuohunnassa ryhtyä lohduttamaan, eikä se mielestäni mikään erityinen empatianpuutteen osoitus ole.
Kyllä varmaan jotkut tekee niin, mutta mulla huutaminen johtaa lähes poikkeuksetta itkuun. Ja näin se on sanonut itsekin että ei pysty vihaisena lohduttaa, mutta ei myöskään "rauhoittuneena" ole mitenkään empaattinen, vaan kun asia aletaan käsitellä niin on edelleen vihainen mun käytöksestä ja sitä mieltä että mä voisin myös miettiä kannattaako jankata. Tulee olo että mä olen syyllinen ja ansainnut huudot päälle. Ei ole kenenkään muun kanssa ollut koskaan tällaista. Ja sille joka kysyi mistä jankkaan, niin kysyn ihan mitä vaan ja en saa vastausta, ihan talouden pyörittämiseen liittyvää asiaa yms, miksei voi vastata kun toinen kysyy.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka tapauksessa alan jossain vaiheessa itkemään ja ei tule koskaan lohduttaa. En ymmärrä yhtään tuollaista. Tuntuu että empatiakykyä puuttuu kokonaan. En pystyisi itse katsomaan vierestä kun mulle läheinen ihminen itkee.
- ap
No mutta jos hänkin on ollut kuohuksissa niin paha siitä on yhtäkkiä heittäytyä lohduttautumismoodille sillä hetkellä, kun toinen alkaa itkemään. Sitä paitsi jotkut naiset käyttävät itkemistä hyväkseen juuri tuolla tavoin, että saavat miehen "antamaan periksi". Olisi parempi katkaista tilanne niin, että jompikumpi poistuu tilanteesta rauhoittumaan, ei tarvitse itkeä eikä korottaa ääntään, kun varmaan osaatte jo tunnistaa tilanteet kun tunnelma on kuumenemassa jompaan kumpaan suuntaan. Sitten kun hetken hengähtää niin voinee jo puhua rauhalliseen sävyyn itse asiasta. Ja jos taas kuohuu, niin taas pieni breikki.
Tässä kommentissa on jotain itua, mutta vähän häiritsee tuo itkun hyväksikäyttäminen. Näin naisena en usko, että siitä on yleensä kyse. Itsekään en haluaisi itkeä, kuten ei huutajamieskään varmaan huutaa. Kyllä se huutaminen saa naisen itkemään. Mutta pelin poikki viheltäminen on hyvä idea, tosin voi olla vaikeaa tunnistaa uhkaava tilanne ja vielä toimia oikein. Kyllä silti koen, että miehen pitäisi kyetä pyytämään anteeksi huutamistaan. Jos ei heti, niin ehdottomasti myöhemmin. -ohis
Mainitsin että jotkut, ei tämä varmaan kellekään mikään ennenkuulumaton asia ole. Ei tietenkään kaikki, joskus tunteet vaan kuohuu yli, mutta edelleen miehen on varmaan vaikea siinä omassakin kuohunnassa ryhtyä lohduttamaan, eikä se mielestäni mikään erityinen empatianpuutteen osoitus ole.
Kyllä varmaan jotkut tekee niin, mutta mulla huutaminen johtaa lähes poikkeuksetta itkuun. Ja näin se on sanonut itsekin että ei pysty vihaisena lohduttaa, mutta ei myöskään "rauhoittuneena" ole mitenkään empaattinen, vaan kun asia aletaan käsitellä niin on edelleen vihainen mun käytöksestä ja sitä mieltä että mä voisin myös miettiä kannattaako jankata. Tulee olo että mä olen syyllinen ja ansainnut huudot päälle. Ei ole kenenkään muun kanssa ollut koskaan tällaista. Ja sille joka kysyi mistä jankkaan, niin kysyn ihan mitä vaan ja en saa vastausta, ihan talouden pyörittämiseen liittyvää asiaa yms, miksei voi vastata kun toinen kysyy.
- ap
Ja olet kyseisen henkilön kanssa suhteessa, koska? Haluat että sinulle huudetaan? Ei nähdä omassa käytöksessä mitään vikaa vaan syy on toisessa eli sinussa? Haluat olla syntipukki ja vastuussa toisen reaktioista?
Alue: Aihe vapaa
Ei se sairastakaan ole, mutta ei hyväksyttävääkään, kuten ei jatkuva jankkaaminenkaan. Opetelkaa keskustelemaan.