Toimittaja pahoitti mielensä Tuhkimo-baletista

Ei nykyään saisi tehdä mitään teosta millään alalla mistään muusta asiasta kuin suwaitsevaisuudesta. Vain valkoisia suomalaisia miehiä saa/pitää haukkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä saduilla on aikanaan ollut kasvatuksellinen tehtävä, ja tosiaan sellainen, joka todellakin voi naisten mielestä kuulostaa vuonna 2018 hyvin vastenmieliseltä.Tuhkimohan oli nöyrä muiden orja ja kuollutta äitiään kohtaan äärimmäisen kunnioittava (Tuhkimon kyynelistä puu kasvoi äidin haudalle, josta linnut etsivät ravintoa, myöhemmin samat taivaasta tulleet linnut kiittävät Tuhkimoa siten, että nokkivat hänen ilkeiltä sisarpuoliltaan silmät päästä), laiha ja kaunis -ja täysin muiden hyväntahtoisuuden varassa. Tuhkimo oli suojaton orpolapsi, jolle prinssi avasi kaikki yhteiskunnalliset ovet nähtyään, kuinka verraton vaatimaton ja kaunis Tuhkimo lopulta kaikkien muiden rinnalla oli - ja niin pieni, että ilkeät sisarpuolet joutuivat leikkamaan omaa lihaansa, jotta olisivat mahtuneet Tuhkimolle luotuihin kenkiin (miehet ovat kirjoittaneet nää sadut muistiin).

Satu siis opetti - ja yhä opettaa pienille lapsille -, kuinka täysin oikeudeton ja muiden kanssaihmisten halveksuma naspuolinen olento voi saada Tuhkimon tavoin menettelmällä rakkautta osakseen. Tuhkimo korjasi vastaansanomatta muiden itsekkäiden ihmisten jäljet ja valitsi itselleen kaikin puolin huono osan valiten yösijakseen ns. uuninpangon tai tuhkapesän - liki kaikilla kielillä Tuhkimo (Cinderella, Cendrillon, Aschenputtel auf Deutch) kääntyykin siten, että tuhkapesä on naisen osa, josta oikealla ulkomuodolla ja käytöksellä voi nousta sinne miesten valloittamiin tähtiin asti, koska naisten apuun ei missään nimessä voi luottaa.

Kyseessä on siis varsin vanha kansansatu, jolla länsimaisia tyttöjä on kasvatettu jo viimeiset 400 vuotta heille kuuluvaan rooliinsa. 1800-luvun alun Grimmin veljeksien ja 1600-luvulla saman sadun julkaisseen Charles Perrault*n versiot samasta kansansadusta eroavat siten, että varhaisemmassa Perrault*n versiossa Tuhkimo antaa muiden päättää roolistaan sanomatta missään välissä omaa kantaansa, hän vain tekee sen, mitä muut häneltä odottavat ja sen vuoksi hän on jo hyvä tyttö, jonka osoittama nöyryys palkitaan lopulta prinssillä. Grimmin veljesten versiossa Tuhkimo pistää hieman hanttiin ilmaisten omaa tahtoaan, mutta hänen pyyntönsä evätään ja hänestä tehdään muiden uhri. Koko satu oikeastaan alleviivaa naisen muinaista osaa: Kärsi, kärsi, niin kirkkaimman kruunun saat. Tuhkimon roolilla kaunis ja laiha, hyvin nuori ja laiminlyöty tyttö saa sadun prinssin itselleen, prinssi vaistoaa nöyrän ja alati muiden alamaisena toimivan ja itseään alentavan Tuhkimon olevan itselleen enemmän hyödyksi kuin jonkun perinteisen hemmotellun prinsessan, joka esitellään jälleem kerran Suomen kansallisoopperassa läskinä, laiskana ja tyhmänä. Piian tai palvelijan roolin omaksumalla jokainen nainen voi omaa tavoitella tähtiprinssiään, jos omaa tarpeeksi laihan vartalon ja muut Tuhkimolle kuuluvat piirteet.

Koko sadulla ei ole koskaan ollut mitään tekemistä hoikkuuden kanssa. Päinvastoin, sehän korostaa hyvän luonteen/käytöksen ja hyvän onnen tärkeyttä:

Perrault understood the story as having two morals, firstly that:

“Beauty is a treasure, but graciousness is priceless.”

And secondly that:

“Without doubt it is a great advantage to have intelligence, courage, good breeding, and common sense. These, and similar talents come only from heaven, and it is good to have them. However, even these may fail to bring you success, without the blessing of a godfather or a godmother.”

Ei ehkä alunperin ollutkaan. Mutta siitä on myöhemmin tullut tärkeä ja olennainen osa itse kuvaamassasi menossa. Siten sillä ruokitaan yhä pikkutyttöjen mielikuvitusta ja heidän käsityksiään oikeanlaisesta naisesta. Kansallisooppera ei tuonut lainkaan esiin näitä asioita, vaan irvaili vaihteeksi jälleen kliseisesti läskille, vaikka sen omat enemmän tai vähemmän syömishäiriöiset balleriinat (balleriinojen syömishäiriöistä on olemassa vino pino tukimuksia ja ex-tanssijoiden elämänkertoja) jäävät osteoporoosin ja yleisön esteettisten mieltymysten vuoksi eläkkeelle jo 40-vuotiaina. Naisten ilmeisesti odotetaan nauravan koko baletissa omalle hirtehiselle osalleen? Liian vanha, liian lihaksikas, liikaa sitä sun tätä jatkuvalla syötöllä jo pikkutytöistä lähtien, ja jos yrität sanoa jotain, niin olet turhasta mariseva mielensäpahoittaja. Asia tältä erää selvä.