Miksi se, että haluaa rakastua kumppaniinsa => nirsoa, laske rimaa? Kysymys:
Teille kaikille nirson huutelijoille esittäisin kysymyksen: oletteko ottaneet jonkun suurinpiirtein miellyttävän henkilön ettekä odottaneet mitään ihastumisen tunnetta suhteen alussa?
Ja toinen kysymys: onko se ihanteenne parisuhteen muodostamisesta?
Pitkässä suhteessa olleena olen kyllä edelleen sitä mieltä, että ihastuminen ja rakastuminen ovat edellytys parisuhteeseen ryhtymiselle. Eivät miehen tulot, pituus tai status, kuten täällä usein kuvitellaan vaan se, että meillä klikkaa ihmisinä ja romanttisesti ja haluamme toisiamme fyysisesti. Ystävyys, jolle pitkän suhteeni myös rakensin, ei olisi syntynyt ilman noita muita. En ole niin parisuhteen kipeä, että haluaisin tai edes kykenisin ottamaan vain jonkun suurinpiirtein kivan - ahdistaa ajatuskin.
Ulkopuoliset sitten keksivät näitä nirsouksia ja muita syitä selittääkseen, miksi olen itsekseni. Joo, se vika on vain ja ainoastaan minussa, että 40+ -ikäisenä ei ole opintoja ja muuta elämää, jota koko ikäluokka viettäisi, kuten parikymmppisenä. Ihan puhdas sattumakin vaikuttaa paljon, mikä aina näissä unohdetaan.
En ole yleensä näin kärkevä, mutta nyt paloi hermo. Toivoisin jokaiselle nirson huutelijalle omaa kokemusta siitä, miten monet asiat OIKEASTI vaikuttavat parin löytymiseen.
Kommentit (281)
Jaari jaari vain itsellesi. Täällä sitten samaan aikaan näppis kuumana kirjoitellaan päivät pitkät nirsoista naisista. :D
Vierailija kirjoitti:
En minä ole ottanut ketään.
Hienosti keskityit olennaiseen. :)
Vastaisitko itse kysymykseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ole ottanut ketään.
Hienosti keskityit olennaiseen. :)
Vastaisitko itse kysymykseen?
Minusta se on erittäin oleellista. Jos lähtee siitä, että parisuhde alkaa siitä, että toinen otetaan, niin ei ihme, että on yksin.
Ehkä jotkut eivät vain pysty rakastumaan/rakastamaan. Eli vika on itsessä? En minä tiedä. Minä rakastun aika pahasti.
Mä en kanssa ymmärrä mistä niitä miehiä noin vain otetaan?! Usein sinkkuuteen on varmasti syynä juuri itselleen sopivan kumppanin puute eli ei löydä samanhenkistä seuraa sekä se, ettei ylipäänsä tapaa ihmisiä. Ja varsinkin Suomessa on suht vaikea tutustua uusiin ihmisiin!
Täälläkin odotellaan vastauksia! Minusta aloittajan kysymys sekä teksti olivat varsin ytimekkäitä.
Joskus ihmismieli torjuu asioita, joita ei halua hyväksyä todeksi. Voisiko tästä olla kyse näiden jaarittelusta syyttäneiden kohdallakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ole ottanut ketään.
Hienosti keskityit olennaiseen. :)
Vastaisitko itse kysymykseen?
Minusta se on erittäin oleellista. Jos lähtee siitä, että parisuhde alkaa siitä, että toinen otetaan, niin ei ihme, että on yksin.
Kyllä, jos tämä sanavalintani kertoisi jotain olennaista siitä parinvalintaprosessistani. Kuvasin tuossa aloituksessa aika monipuolisesti sitä, mikä on suhteessa tärkeintä. Jos siitä jäi kuva, että olen ottanut ystäväkseni ja rakastajakseni jonkun ja nimenomaan yksipuolisesti, voin nyt oikaista tämän: kukaan ei ota toista ihmistä mihinkään suhteeseen vaan kyse on molemminpuolisesta halusta.
Jos haluat edelleen takertua tuohon onnettomaan sanavalintaan, niin täytynee tehdä johtopäätös, että olet trolli, ja päättää keskustelu siltä osin kanssasi.
Minua kiinnostaa kuitenkin se, onko nirsoa odottaa molemminpuolista ihastumista jne. kuten aloitusviestissä kuvasin. Kysymys löytyy edelleen aloituksesta.
Miksi ihmeessä valitsisin tunteen perusteella, kun mulle on järkikin siunattu?
Minusta tuo oli epäselvästi kirjoitettu. Piti lukea moneen kertaan että haluaako ap heti vetovoimaa vai ei. Ymmärsin sitten lopulta, luultavasti, varma en ole vieläkään.
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin odotellaan vastauksia! Minusta aloittajan kysymys sekä teksti olivat varsin ytimekkäitä.
Joskus ihmismieli torjuu asioita, joita ei halua hyväksyä todeksi. Voisiko tästä olla kyse näiden jaarittelusta syyttäneiden kohdallakin?
On varmaan aika pelottavaa ajatella, että tuo voi koskea minuakin. Ehkä siksi on helpompi väittää, että kyseessä on nirsous tai muu sinkun "epäkelvoksi" tekevä asia.
Olen tätä kohdannut ihan naamatustenkin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jotkut eivät vain pysty rakastumaan/rakastamaan. Eli vika on itsessä?
Kyse on juuri tästä.
Luullaan, että ei itse kelpaa muille, vaikka oikeasti kyse on siitä, että ei osaa luoda tunnesiteitä toisiin. Usein tässä on mukana massiiviset itsetunto-ongelmat ja tunne riittämättömyydestä, jota kuitenkaan ei tunnisteta, vaan projisoidaan se yhteiskuntaan tai vastakkaiseen sukupuoleen.
Saman sukuinen ilmiö kuin yksinäisyydestä valittajilla. Heillehän muut ihmiset ovat aina vaan ilkeitä, kateellisia ja kiusaajia...
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo oli epäselvästi kirjoitettu. Piti lukea moneen kertaan että haluaako ap heti vetovoimaa vai ei. Ymmärsin sitten lopulta, luultavasti, varma en ole vieläkään.
Onko sinulle ollut ok, että otat vain jonkun ihmisen, joka on "ihan kiva" ja jos kyllä, onko kaikki tästä yli menevä nirsoilua? Kuten esim. se, että kumppania kohtaan tunteen suhteen alussa ihastumisen tunnetta?
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jotkut eivät vain pysty rakastumaan/rakastamaan. Eli vika on itsessä?
Kyse on juuri tästä.
Luullaan, että ei itse kelpaa muille, vaikka oikeasti kyse on siitä, että ei osaa luoda tunnesiteitä toisiin. Usein tässä on mukana massiiviset itsetunto-ongelmat ja tunne riittämättömyydestä, jota kuitenkaan ei tunnisteta, vaan projisoidaan se yhteiskuntaan tai vastakkaiseen sukupuoleen.
Saman sukuinen ilmiö kuin yksinäisyydestä valittajilla. Heillehän muut ihmiset ovat aina vaan ilkeitä, kateellisia ja kiusaajia...
En ihan seuraa. Kuka on kykenemätön luomaan tunnesiteitä? Se, joka ottaa vain jonkun vai ap, joka odottaa ihastumista?
Mielestäni kertoo kyllä jotain av:n kävijäkunnan lukutaidosta, jos aloitusta ei ymmärrä.
No, menee ihan linjassa sen kanssa, että ihmisen lukutaito on heikentynyt.
Minusta ap tuntuu siltä, että tällaisesta asiasta on av:lla mahdotonta odottaa asiallista keskustelua. Täällä pyörii lauma turhautuneita, joutilaita miehiä naisenpuutteessa ja heidän ajatusmaailmansa on jo lähtökohtaisesti vääristynyt.
Olen kanssasi samassa tilanteessa ja ajattelen täysin samoin. Minulla on onneksi (tai valitettavasti) suuri joukko sinkkuystäviä, jotka kaikki painivat saman ongelman kanssa: haluttaisiin ihastua, rakastua ja sitoutua mutta kun vapaita, kiinnostavia miehiä ei yksinkertaisesti tule vastaan. Kaikki ystäväni ovat korkeasti koulutettuja, lapsettomia, hoikkia, liikunnallisia sekä perusterveitä ihmisiä. Vastaavia, ns. "hyviä" miehiä ei ole enää vapaana ikäluokassa +35 v. Bussinkuljettajia, irakilaisia pitsanpaistajia, remonttimiehiä yms. löytyy kyllä pilvin pimein vapaana mutta mitä yhteistä lopulta on esimerkiksi niukin naukin peruskoulusta selviytyneellä lähihoitajalla ja yrityskauppoihin erikoistuneella lakimiehellä lopulta on?
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap tuntuu siltä, että tällaisesta asiasta on av:lla mahdotonta odottaa asiallista keskustelua. Täällä pyörii lauma turhautuneita, joutilaita miehiä naisenpuutteessa ja heidän ajatusmaailmansa on jo lähtökohtaisesti vääristynyt.
Olen kanssasi samassa tilanteessa ja ajattelen täysin samoin. Minulla on onneksi (tai valitettavasti) suuri joukko sinkkuystäviä, jotka kaikki painivat saman ongelman kanssa: haluttaisiin ihastua, rakastua ja sitoutua mutta kun vapaita, kiinnostavia miehiä ei yksinkertaisesti tule vastaan. Kaikki ystäväni ovat korkeasti koulutettuja, lapsettomia, hoikkia, liikunnallisia sekä perusterveitä ihmisiä. Vastaavia, ns. "hyviä" miehiä ei ole enää vapaana ikäluokassa +35 v. Bussinkuljettajia, irakilaisia pitsanpaistajia, remonttimiehiä yms. löytyy kyllä pilvin pimein vapaana mutta mitä yhteistä lopulta on esimerkiksi niukin naukin peruskoulusta selviytyneellä lähihoitajalla ja yrityskauppoihin erikoistuneella lakimiehellä lopulta on?
Miksei akateemisille naisystävillesi kelpaa akateeminen mies vaan sille annetaan pakit jollain järjettömällä verukkeella. Sitten deittaillaan hetki varastomiestä tai bussikuskia ja valitetaan miten kouluttautuneita miehiä ei riitä kaikille ja paistatellaan omassa erinomaisuudessa
Nirsous kommentti syntyy siitä, että toisille siihen rakastumisen ja kemian tuntumaan mahdollisuuteen vaaditaan niin kauhean paljon asioita. Toiset rakastuvat kokoajaan. He tuntevat kemiaa kaikenlaiseen. He rakastuvat työttömiin, köyhiin, tyhmin, lyhyisiin, pitkiin, rikkaisiin, suomalaisiin, ulkomaalaisiin, nuoriin ja vaikka vanhoihin. He eivät siis ole nirsoja.
Sitten on näitä jotka vaativat, että kemiaa siihen rakastumiseen, mutta sitä kemiaa ei löydy ellei toinen ole laiha, komea tai nätti naamasta, älykäs ja koulutettu ja määrätyn pituinen. No onhan tuo nirso verrattuna ensimmäiseen ihmiseen. Mutta minkä ihminen toisaalta mieltymyksilleen voi? Kaikki en nyt vaan ole kaikkiruokaisia ja se aiheuttaa sitten ongelmia, kun tarjolla ei ole niitä omia syötäväksi kelpaavia ruokia.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap tuntuu siltä, että tällaisesta asiasta on av:lla mahdotonta odottaa asiallista keskustelua. Täällä pyörii lauma turhautuneita, joutilaita miehiä naisenpuutteessa ja heidän ajatusmaailmansa on jo lähtökohtaisesti vääristynyt.
Olen kanssasi samassa tilanteessa ja ajattelen täysin samoin. Minulla on onneksi (tai valitettavasti) suuri joukko sinkkuystäviä, jotka kaikki painivat saman ongelman kanssa: haluttaisiin ihastua, rakastua ja sitoutua mutta kun vapaita, kiinnostavia miehiä ei yksinkertaisesti tule vastaan. Kaikki ystäväni ovat korkeasti koulutettuja, lapsettomia, hoikkia, liikunnallisia sekä perusterveitä ihmisiä. Vastaavia, ns. "hyviä" miehiä ei ole enää vapaana ikäluokassa +35 v. Bussinkuljettajia, irakilaisia pitsanpaistajia, remonttimiehiä yms. löytyy kyllä pilvin pimein vapaana mutta mitä yhteistä lopulta on esimerkiksi niukin naukin peruskoulusta selviytyneellä lähihoitajalla ja yrityskauppoihin erikoistuneella lakimiehellä lopulta on?
No jos se lähihoitaja on hyvännäköinen ja mukava, niin voihan ne kemiat kohdata. Lisäksi voi olla hyvinkin yhteen sopivat vehkeet, jos ymmärrät mitä tarkoitan..
En minä ole ottanut ketään.