Missä vaiheessa sanasta ”kiitos” tuli ole hyvän korvike?

Tuota oon miettinyt usein. En muualla ole huomannut, mutta ostoksilla käydessä kun oon maksanut ja myyjä ojentaa ostokset, ja sanoo sitten "kiitos". Ymmärrän, että ketjun politiikan mukaisesti kiittää asioimisesta liikkeessä, mutta eikö se olisi parempi sanoa ensin "ole hyvä", ja säästää se kiitos sen jälkeen sanottavaksi?

Ei sillä että tuo mun elämää pilais, mutta on tääkin näitä pieniä juttuja.

Kai siinä kiitetään kohteliaisuudesta. Kiitos tai ole hyvä.. Ei kai tuolla niin väliä.

Jos vaivaa, niin ole puhumatta mitään. Eipähän tarvitse pahoittaa mieltään.

Vierailija kirjoitti:

Kai siinä kiitetään kohteliaisuudesta. Kiitos tai ole hyvä.. Ei kai tuolla niin väliä.

Jos vaivaa, niin ole puhumatta mitään. Eipähän tarvitse pahoittaa mieltään.

Kiitetään kiittämisestä?

Pitäisi olla sellainen bitte-tyyppinen jokapaikan sana. 

Itse käytän välilöä tuota kiitos-sanaa enkä ole ikinä ajatellut että siitä(kin) joku voisi nähdä vaivaa.

Minusta taas "joo" on korvannut "kiitoksen". Ei asiakaspalvelussa, mutta arkisessa puhekielessä.

- Hyvää nimipäivää, Jenni!

- Joo.

No mitä se ole hyväkin meinaa, miksi mun pitäis olla hyvä ja kenelle? En ole asiakaspalvelussa, mutta kyllä mä yleensä vastaan kiitokseen kiitoksella.

Kiitos on neutraali sana, ei tartte hermostua siitä miksi mua ei teititelty tai miksi mua teititeltiin.

Vierailija kirjoitti:

Itse käytän välilöä tuota kiitos-sanaa enkä ole ikinä ajatellut että siitä(kin) joku voisi nähdä vaivaa.

Nähdä vaivaa ei sovi tähän yhteyteen. 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla sellainen bitte-tyyppinen jokapaikan sana. 

Näin juuri.

Suomen puhekieli muuttuu enemmän globaaliin suuntaan. Jokapäiväisessä elämässä tärkeämpää on kohtelias ja ystävällinen asenne kuin täydellinen semanttinen logiikka. Suomen kielestä puuttuu esimerkiksi sana "please", voi olla että milleniaalit sellaisenkin keksii. Mielestäni hyvä suunta. Vituttaa pilkunnussiminen turhissa asioissa, veikkaisin että se on myös osasyy tämän kansan kurjuuteen.

Sanon joskus vahingossa kiitos kun pitäisi sanoa ole hyvä, näin saattaa käydä jossain nopeassa tilanteessa tuntemattoman kanssa.

Koska jotenkin "ole hyvä" kuulostaa siltä että nyt on aihettakin olla kiitollinen.

Mä muistan jo lapsena, kun oli opetettu, että sanotaan kiitos ja ole hyvä, niin oli tosi hämmentävää, kun jotkut aikuiset vastasikin kiitokseen kiitoksella :D

Minä asiakaspalvelussa mieluummin sanon sen kiitos kuin ole hyvä. Ole hyvä on jotenkin sellainen "minäpäs palvelin sinua nyt tässä enkä itse hyötynyt mitään" kun taas kiitos on sellainen "olipas mukava palvella sinua, kiitos kun asioit kanssani". 

Vierailija kirjoitti:

Suomen puhekieli muuttuu enemmän globaaliin suuntaan. Jokapäiväisessä elämässä tärkeämpää on kohtelias ja ystävällinen asenne kuin täydellinen semanttinen logiikka. Suomen kielestä puuttuu esimerkiksi sana "please", voi olla että milleniaalit sellaisenkin keksii. Mielestäni hyvä suunta. Vituttaa pilkunnussiminen turhissa asioissa, veikkaisin että se on myös osasyy tämän kansan kurjuuteen.

Suomessa "please" tehdään konditionaalilla. Can I have a cup of coffee, please = Saisinko kupin kahvia. Tietysti tavallisin tapa pyytää kuppi kahvia on "Kahvi", mutta kohteliaamminkin voi suomeksi pyytää.