Onko täällä ketään naista joka olisi lopettanut emotionaalisen työn tekemisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että iso osa tätä ongelmaa on naisten itsensä aiheuttamaa ja että he voivat sen itse myös lopettaa tai vähentää. Niinhän minäkin tein. Joku kysyi, miks vitus joku on yhteydessä jonkun muun sukulaisiin. No niin nyt monesti on tapana. Omiin paskoihinkin sukulaisiiin mieluusti valitettavasti ollaan yhteydessä ja nimenomaan se nainen on. Koska ei se ole helppoa olla siinä tilanteessa, että olet lopulta aika yksin. Siis sit kun lopetat ton shaiban. Niinkin voi käydä. Helpotus joo. Mut samalla aika karvas kokemus. Ei tuo metatyö syypää varmaankaan ole jne, ainakaan pelkälteen, mut jollain tasolla nää asiat ovat yhteydessä.

Tuo "niin vaan on tapana" on todella huono selitys. Tai jos on sillä perusteella pakko toimia, ni ei ole oikeutettua syyttää niitä, jotka eivät samalla tavalla halua tehdä. Kuten niitä miehiänne.

Jos mun mies alkais pitämään mun puolesta yhteyttä mun sukulaisiin, ni en pitäis yhtään. Hirveä loukkaus aikuista ihmistä kohtaan ka mennään jo alueelle, joka ei toiselle kuulu. Toki jos itse haluais omasta puolestaan niin tehdä, ni se olis asia eri. Mut en kuuntelis sekuntiakaan valitusta siitä, et "sekin piti tehdä kun se on tapana..."

Komppaan kyllä. En itsekään sotkeutunu mieheni sukulaisiin, otin sen vaan mukaan kun se tähän monesti liitetään. Mut mitäs sanot sit niistä omista sukulaisista? Kyl nekin hiipuu totta kai kun niitä ei yksin jaksa ylläpitää. Surullista. Joku mainitsi joskus, oliko tässä ketjussa, sotatrauman. Kyl se voi yks syy olla. Et miks nää kotirintamajutut on perinteisesti jäänyt naisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim töissä tai parisuhteessa, miehen / miesten puolesta? Itse olen parhaillaan aviokriisissä eikä ole huvittanut taipua tuohon naisen rooliin asioiden selvittelijänä ja keskustelun aloittajana, olen antanut miehen mököttää ja raivota itsekseen jo toista kuukautta, kun alun kommunikaatioyritykseni eivät tuottaneet tulosta. Mutta mihinköhän tämä johtaa... eroon varmaan...

Eli jatkat entiseen malliin tuttua valikoivan nalkuttamisen linjaa?

MITÄ? Aikani yritin mutta kun mies mökötti niin olen sitten antanut mököttää. En ole tehnyt sitä epätoivoista jättimäistä selvittelytyötä mitä olen miehen kanssa aiemmin tehnyt ja aiemmissakin parisuhteissa ongelmien ilmetessä. Kummasti miehet eivät ole koskaan tätä minun puolestani tehneet, siis hädissään kyselleet että mikä on vialla ja voisinko pliis nyt kuitenkin puhua asiasta. Ei tämänhetkinen puolisonikaan tässä kriisissä. Eikä näytä tykkäävän yhtään että olen jättänyt hänet rauhaa, kerää vaan kierroksia. Nimenomaan olen lopettanut "nalkuttamisen". Niin kuin moni muukin ketjun nainen.

-ap

Taitaa olla myös ikäpolviasia tämä, joka onneksi saattaa olla muuttumassa nuorempien toimesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että iso osa tätä ongelmaa on naisten itsensä aiheuttamaa ja että he voivat sen itse myös lopettaa tai vähentää. Niinhän minäkin tein. Joku kysyi, miks vitus joku on yhteydessä jonkun muun sukulaisiin. No niin nyt monesti on tapana. Omiin paskoihinkin sukulaisiiin mieluusti valitettavasti ollaan yhteydessä ja nimenomaan se nainen on. Koska ei se ole helppoa olla siinä tilanteessa, että olet lopulta aika yksin. Siis sit kun lopetat ton shaiban. Niinkin voi käydä. Helpotus joo. Mut samalla aika karvas kokemus. Ei tuo metatyö syypää varmaankaan ole jne, ainakaan pelkälteen, mut jollain tasolla nää asiat ovat yhteydessä.

Tuo "niin vaan on tapana" on todella huono selitys. Tai jos on sillä perusteella pakko toimia, ni ei ole oikeutettua syyttää niitä, jotka eivät samalla tavalla halua tehdä. Kuten niitä miehiänne.

Jos mun mies alkais pitämään mun puolesta yhteyttä mun sukulaisiin, ni en pitäis yhtään. Hirveä loukkaus aikuista ihmistä kohtaan ka mennään jo alueelle, joka ei toiselle kuulu. Toki jos itse haluais omasta puolestaan niin tehdä, ni se olis asia eri. Mut en kuuntelis sekuntiakaan valitusta siitä, et "sekin piti tehdä kun se on tapana..."

Komppaan kyllä. En itsekään sotkeutunu mieheni sukulaisiin, otin sen vaan mukaan kun se tähän monesti liitetään. Mut mitäs sanot sit niistä omista sukulaisista? Kyl nekin hiipuu totta kai kun niitä ei yksin jaksa ylläpitää. Surullista. Joku mainitsi joskus, oliko tässä ketjussa, sotatrauman. Kyl se voi yks syy olla. Et miks nää kotirintamajutut on perinteisesti jäänyt naisille.

Mitä omista sukulaisista? Kumpikin pitää yhteyttä kehen itse haluaa. Simple as that. En voi sietää sitä, et joku päällepäsmäri keksii jonkun projektin tai tehtävän muiden puolesta ja odottaa siihen päälle vielä kiitosta. Se on palvelus vain, jos toinen haluaa sitä. Näitä "näin on tapana tehdä" -naisia riittää kyllä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim töissä tai parisuhteessa, miehen / miesten puolesta? Itse olen parhaillaan aviokriisissä eikä ole huvittanut taipua tuohon naisen rooliin asioiden selvittelijänä ja keskustelun aloittajana, olen antanut miehen mököttää ja raivota itsekseen jo toista kuukautta, kun alun kommunikaatioyritykseni eivät tuottaneet tulosta. Mutta mihinköhän tämä johtaa... eroon varmaan...

Eli jatkat entiseen malliin tuttua valikoivan nalkuttamisen linjaa?

MITÄ? Aikani yritin mutta kun mies mökötti niin olen sitten antanut mököttää. En ole tehnyt sitä epätoivoista jättimäistä selvittelytyötä mitä olen miehen kanssa aiemmin tehnyt ja aiemmissakin parisuhteissa ongelmien ilmetessä. Kummasti miehet eivät ole koskaan tätä minun puolestani tehneet, siis hädissään kyselleet että mikä on vialla ja voisinko pliis nyt kuitenkin puhua asiasta. Ei tämänhetkinen puolisonikaan tässä kriisissä. Eikä näytä tykkäävän yhtään että olen jättänyt hänet rauhaa, kerää vaan kierroksia. Nimenomaan olen lopettanut "nalkuttamisen". Niin kuin moni muukin ketjun nainen.

-ap

Nalkuttaminen on yleensä se viimeinen keino, kun yhteys toiseen hiipuu. Kyllä mä ainakin sen taustalta tunnistan tarpeeni tulla kuulluksi, olla läsnä toisen kanssa. Kun nalkuttaminen loppuu, alkaa jääkausi. Sieltä ei moni pari enää yhdessä palaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä. Ero varmaan kanssa tulossa. Kyllä moni nainen hoitaa miehenkin vastuuosuuden parisuhteessa ja mies muina uhreina kiukuttelee kuin lapsi äidilleen. Että kyllä todellakin voi, toinen asettuu uhrin tai lapsen asemaan ja toinen-usein tajuamatta tätä hoitaa kaiken. Ja syyllistyy. Juttu on vielä niin et tuo uhriutuja on aina voitolla, toisella ei ole mitään tilaa olla tarvitseva ja heikko, kun toinen syyttelee oman elämänsä ongelmista toista sieltä lapsen asemasta. Tasavertaisesta, aikuisesta parisuhteesta ei tietoakaan. Minäkin pienensin aikani itseäni ja ilmaisin vain niitä asioita joita miehen mielestä piti. Jos muuta yritin, esim olla ihan oma itseni, joku riita oli päällä heti. Miestä piti kohdella silkkihanskoin ettei vaan joutuisi kohtaamaan omia ongelmiaan. Kyllästyin kannustamaan ja odottamaan, yrittämään kärsivällisesti pikkuannoksin kertomaan mitä toivon tai tarvitsen. Nykyään miehen elämä on ihan pilalla ja hän on räjähdystilassa 24/7 kun olen alkanut ottaa rennosti ja ottaa tilani, ilmaista ajatukseni sellaisena kuin ovat. Hän ei sitä kestä. Pitäisi ajatella sellaisia ajatuksia kuin hän haluaa. Olen tajunnut että mulla ei oo mitään hävittävää tässä. Miehellä on. Mut juu tunnen monia naisia jotka kärsivällisesti sietää ja yrittää pikkuhiljaa toiveitaan miehelle kertoa, miehet vaan sikailee eikä piittaa mistään. Ja hetkeäkään nää naiset ei tajua miettiä et mitä he siitä suhteesta saa.

Tämä on niin upea viesti ja jotenkin kiteyttää omankin tilanteeni niin hyvin! Tuo boldattu kohta varsinkin resonoi täällä päässä, sitä syyttelyn määrää! - varmasti olenkin joihinkin asioihin syyllinen mutta kun kriisi kulminoitui ensin pitkähköön mykkäkouluun jonka aikana minä yritin ottaa asioita puheeksi ja siitä alkoi sitten vihamielinen syyttely, niin ei oikein tunnu siltä että tässä oltaisiin tasavertaisina selvittelemässä ongelmiani... Vaan minun pitäisi jotenkin nöyrtyä, taipua ja alistua jotta toinen voisi olla tyytyväinen. Sitten varmaan pääsisimme eteenpäin. Mutta minua ei satu huvittamaan tällä kertaa.

-Ap

Taitaa olla aika yleistä nuo lapseksi taantuvat miehet. Eivät ole setvineet välejä äitiinsä ja kasvaneet aikuiseksi. Ja purkavat katkeruutta äitiään kohtaan naiseensa jolta odottavat lapsen erityiskohtelua

Onko tässä sinusta kyse vain henkilökohtaisesta perhedynamiikasta, ei esim siitä että kulttuurissamme miehet kasvatetaan tietynlaiseksi ja naiset tietynlaiseksi? Miksi naiset eivät yleensä taannu yhtä pahasti lapsiksi, liittyykö mielestäsi jotenkin erilaiseen äitisuhteeseen?

-Ap

Sota-ajan perintönä nimenomaan naisilta on vaadittu perheen kannattelua pystyssä jo nuoresta alkaen. Naiset on pikkutytöistä kasvatettu vastuunkantajiksi, poikien on annettu "olla poikia", eli paljon vähemmän kaikista asioista vastuuta kantavia kuin perheen tyttöjen.

Onko tämä jokin suomalaisten erityispiirre? Eikö muissa sotaa käyneissä maissa ole ollut tällaista? Saksassa, USA:ssa, Englannissa?

Ala tehdä aiheesta vertailevaa väitöskirjatutkimusta yhteiskuntatieteiden tai maantieteen alalla. Ainakin omassa suvussani naiset ovat kantaneet kaiken vastuun arjen pyörittämisestä miesten juopotellessa tai kadotessa harrastuksensa pariin. Tämä siis ihan päivätyön ohessa.

Sama kokemus. Ehkä eron muihin maihin tekee tämä alkoholistinen yhteiskunta. Miehen on "sallittua" pitää aika paljonkin "omaa aikaa" jos se liittyy alkoholinkäyttöön. Se liukuu huomaamatta riippuvuuteen, kun raja on niin kaukana ennen kuin kukaan reagoi, ja siinä kohtaa ollaan jo pitkällä alkoholismin puolella.

Mä muistan hetken kun päätin lakata tekemästä kaiken tunnetyön. Siihen saakka olin pitänyt huolen, että miehen tullessa kotiin halaan häntä, hänen juodessaan kahvia vähän taputtelen ohinennessä, illalla nukkumaan mennessä vielä annan suukon ja toivotan hyvää yötä.

Huomasin että hän teki näitä nuristen ja muristen, vähän kuin että onko pakko.

Yhtenä päivänä vain ajattelin, että no katsotaan nyt pari päivää, että en teekään niitä oma-aloitteisesti, vaan odotan, että hän huomaa ja kaipaa niitä, ja sitten tulen vastaan ja voidaan jatkaa.

Vähän kuin halusin että hän huomaakin että ne on kivoja ja huomaa jos ne puuttuvat.

Eipä ollutkaan pari päivää se tauko.

Kyllästyin myös maanitteleen häntä lähteen kylään ja sukulaisiin ja ystäväperheisen kanssa retkille perheinä. Lakkasin maanittelemasta ja ilmoitin vaan, että meidät on kutsuttu lauantaina mökille, mutta jos hän ei "kerkiä", voidaan mennä ilman häntäkin.

Musta tulikin tosi itsenäinen tällä lailla, mies meni omia baarireissujaan, ja oli ilmeisen tyytyväinen kun ei tarvinnut olla ajokynnossa.

No tästä on jo aikaa, ja tällekin miehelle ero tuli lopulta yllätyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.

Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.

Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä

Miksi miesten tulee muuttaa vain toimintatapaansa? Kuka sanoo mikä "työ" on tarpeen ja mikä ei? Mikä etuoikeus naisella on määritellä kaikki kotiin, lapsiin ja parisuhteeseen liittyvät tarpeet? Jos ne sattuvat olemaan erilaiset, miksi naiset määritelmät ovat ne oikeat.

Tätä minä en millään naisena ymmärrä! Kyllä minä näen, mitä ympärillä tapahtuu: naiset latelee itseoikeutetusti hyvä elämän kaikki kriteerit täysin omasta vinkkelistä ja auta armias, jos mies ei näitä täytä. Itse ei tarvitse antaa missään periksi tai tulla missään vastaan. Kaikki johtuu vain toisen "laiminlyönnistä"

En ihmettele erolukuja.

Täällähän sinulle on monessa esimerkissä selvennetty kuinka ero on tullut kun nainen on lopettanut näiden tehtävien hoitamisen! Eli mies on sitä odottanut mutta ei ole suostunut vastaavaa tekemään itse. Ja eiköhän se ole monin tutkimuksin todistettu että naiset tekevät valtaosan kotitöistä JA näistä tunnetöistä, ja yleensä tilanne pahenee siinä kohtaa kuin lapsia tulee. Itse asiassa olen itse aika järkyttynyt näistä ketjun esimerkeistä, että nämä naisten tunnetyölakot ovat näinkin suoraviivaisesti johtaneet eroihin.

-Ap

Tänäkin vuonna jouluna moni nainen vetää itsensä piippuun, räyhää perheelleen ja pilaa monen juhlatunnelman, koska "kukaan muu ei tee mitään ja mun on PAKKO tehdä tämäkin vaan ihan muiden eteen!!!"

Tosiasiassa muut haluais rauhaa, edes tämän yhden kerran, eivätkä tule saamaan. Marttyyrimörrimöykkyä ei kiinnosta todellisuudessa pätkääkään muiden toiveet. Sen sijaan hän loukkaantuu, kun uhrauksiaan ei arvosteta.

Sama se on muissakin asioissa.

Haha, no ei. Ne haluaa, että joku kertoo, koska alkaa joulurauhan julistus, ja että sitä ennen on syöty riisipuuro, jonka joku muu on keittänyt, tai ainakin kertonut, koska sitä pitää alkaa keittämään, että ehditään. Ja että sieltä löytyy se manteli, jonka joku on muistanut ostaa etukäteen. Ja että mantelin löytäjä saa sen joulupukin, jonka joku muu on huolehtinut. Ja että joulusaunan ajankohta huolehditaan jouhevasti, että pöydässä on niitä tuttuja herkkuja, jotka joku muu on vähintäänkin organisoinut, resepteistä ja aineksista lähtien (vaikka itse paistaisikin suurin elein "koko yön" sitä joulukinkkua, eli tehnyt ruoan omasta mielestään). Ne haluaa, että lapsilla on lahjoja, että joulumieli pysyy kaikilla ja että joku muu huolehtii nämä asiat. Sitten on mukava vatsa täynnä köllötellä sohvalla ja sanoa että "älä mamma ressaa, näin ne asiat hoituu", tajuamatta minkä työn se mamma on tehnyt että kaikilla on juuri se toiveiden mukainen joulu, joka heidän näkökulmastaan vaan hoituu joka joulu.

Minä olen vanhemmiten rajannut oman tunnetyöni. En siitä ole kokonaan luopunut, koska kuten on huomattu, niin se tarkoittaa helposti avioliiton loppua tai ainakin jääkautta. Edelleen pidän huolta, että annan pusuja, kyselen kuulumisia, etc. Mutta en huolehdi miehen sukulaisista. Voin vielä joulukortit ostaa, mutta en niitä kirjoita. Enkä huolehdi miehen lapsista. Saakoon ihan itse viihdyttää heitä, jos kerta haluaa heitä nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.

Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.

Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä

Miksi miesten tulee muuttaa vain toimintatapaansa? Kuka sanoo mikä "työ" on tarpeen ja mikä ei? Mikä etuoikeus naisella on määritellä kaikki kotiin, lapsiin ja parisuhteeseen liittyvät tarpeet? Jos ne sattuvat olemaan erilaiset, miksi naiset määritelmät ovat ne oikeat.

Tätä minä en millään naisena ymmärrä! Kyllä minä näen, mitä ympärillä tapahtuu: naiset latelee itseoikeutetusti hyvä elämän kaikki kriteerit täysin omasta vinkkelistä ja auta armias, jos mies ei näitä täytä. Itse ei tarvitse antaa missään periksi tai tulla missään vastaan. Kaikki johtuu vain toisen "laiminlyönnistä"

En ihmettele erolukuja.

Täällähän sinulle on monessa esimerkissä selvennetty kuinka ero on tullut kun nainen on lopettanut näiden tehtävien hoitamisen! Eli mies on sitä odottanut mutta ei ole suostunut vastaavaa tekemään itse. Ja eiköhän se ole monin tutkimuksin todistettu että naiset tekevät valtaosan kotitöistä JA näistä tunnetöistä, ja yleensä tilanne pahenee siinä kohtaa kuin lapsia tulee. Itse asiassa olen itse aika järkyttynyt näistä ketjun esimerkeistä, että nämä naisten tunnetyölakot ovat näinkin suoraviivaisesti johtaneet eroihin.

-Ap

Tänäkin vuonna jouluna moni nainen vetää itsensä piippuun, räyhää perheelleen ja pilaa monen juhlatunnelman, koska "kukaan muu ei tee mitään ja mun on PAKKO tehdä tämäkin vaan ihan muiden eteen!!!"

Tosiasiassa muut haluais rauhaa, edes tämän yhden kerran, eivätkä tule saamaan. Marttyyrimörrimöykkyä ei kiinnosta todellisuudessa pätkääkään muiden toiveet. Sen sijaan hän loukkaantuu, kun uhrauksiaan ei arvosteta.

Sama se on muissakin asioissa.

Haha, no ei. Ne haluaa, että joku kertoo, koska alkaa joulurauhan julistus, ja että sitä ennen on syöty riisipuuro, jonka joku muu on keittänyt, tai ainakin kertonut, koska sitä pitää alkaa keittämään, että ehditään. Ja että sieltä löytyy se manteli, jonka joku on muistanut ostaa etukäteen. Ja että mantelin löytäjä saa sen joulupukin, jonka joku muu on huolehtinut. Ja että joulusaunan ajankohta huolehditaan jouhevasti, että pöydässä on niitä tuttuja herkkuja, jotka joku muu on vähintäänkin organisoinut, resepteistä ja aineksista lähtien (vaikka itse paistaisikin suurin elein "koko yön" sitä joulukinkkua, eli tehnyt ruoan omasta mielestään). Ne haluaa, että lapsilla on lahjoja, että joulumieli pysyy kaikilla ja että joku muu huolehtii nämä asiat. Sitten on mukava vatsa täynnä köllötellä sohvalla ja sanoa että "älä mamma ressaa, näin ne asiat hoituu", tajuamatta minkä työn se mamma on tehnyt että kaikilla on juuri se toiveiden mukainen joulu, joka heidän näkökulmastaan vaan hoituu joka joulu.

Minä kyllä keitän sen riisipuuron ja muistan ostaa mantelin. - mutta teen sen lapsille, en miestä varten. Nyt kun lapset ovat isoja, niin en ole tehnyt joulun eteen mitään.

Olen huomannut, että kyllä se mes toimii, jos se jotain haluaa. Itsellä pitää vain olla sietokykyä odottaa viimeiseen iltaan ja pitää hyväksyä, että ne mantelit on jo kaupasta myyty loppuun siinä vaiheessa, kun mies sen ostamisen keksii,

Minun nykyinen mieheni näkee naisten emotionaalisen tunnetyön, tuolla nimellä hän ei sitä kutsu. Ehkä siksi, että olemme jo vanhempia, kolmannella kierroksella.

Mies itse on ihmetellyt, kun naiset tekevät kaikkea. Ihmetteli, kun kumppani nro kaksi teki läksyjä hänen lastensa kanssa. Ei kuulemma edes pyytänyt, vasn nainen vapaaehtoisesti hoiti näitä. Ei tajua, kun toiset naiset hoitavat miehen sukulaiset.

Minulla on tässä parisuhteessa oikein lungia. Mies ei vaadi minulta yhtään mitään. Enkä minä tee mitään ylimääräistä. Näin on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim töissä tai parisuhteessa, miehen / miesten puolesta? Itse olen parhaillaan aviokriisissä eikä ole huvittanut taipua tuohon naisen rooliin asioiden selvittelijänä ja keskustelun aloittajana, olen antanut miehen mököttää ja raivota itsekseen jo toista kuukautta, kun alun kommunikaatioyritykseni eivät tuottaneet tulosta. Mutta mihinköhän tämä johtaa... eroon varmaan...

Eli jatkat entiseen malliin tuttua valikoivan nalkuttamisen linjaa?

MITÄ? Aikani yritin mutta kun mies mökötti niin olen sitten antanut mököttää. En ole tehnyt sitä epätoivoista jättimäistä selvittelytyötä mitä olen miehen kanssa aiemmin tehnyt ja aiemmissakin parisuhteissa ongelmien ilmetessä. Kummasti miehet eivät ole koskaan tätä minun puolestani tehneet, siis hädissään kyselleet että mikä on vialla ja voisinko pliis nyt kuitenkin puhua asiasta. Ei tämänhetkinen puolisonikaan tässä kriisissä. Eikä näytä tykkäävän yhtään että olen jättänyt hänet rauhaa, kerää vaan kierroksia. Nimenomaan olen lopettanut "nalkuttamisen". Niin kuin moni muukin ketjun nainen.

-ap

Nalkuttaminen on yleensä se viimeinen keino, kun yhteys toiseen hiipuu. Kyllä mä ainakin sen taustalta tunnistan tarpeeni tulla kuulluksi, olla läsnä toisen kanssa. Kun nalkuttaminen loppuu, alkaa jääkausi. Sieltä ei moni pari enää yhdessä palaa.

Pätee muuten muihinkin ihmissuhteisiin. Kun mikään ei tunnu auttavan, niin ihmissuhde yleensä päättyy.

Vierailija kirjoitti:

Minun nykyinen mieheni näkee naisten emotionaalisen tunnetyön, tuolla nimellä hän ei sitä kutsu. Ehkä siksi, että olemme jo vanhempia, kolmannella kierroksella.

Mies itse on ihmetellyt, kun naiset tekevät kaikkea. Ihmetteli, kun kumppani nro kaksi teki läksyjä hänen lastensa kanssa. Ei kuulemma edes pyytänyt, vasn nainen vapaaehtoisesti hoiti näitä. Ei tajua, kun toiset naiset hoitavat miehen sukulaiset.

Minulla on tässä parisuhteessa oikein lungia. Mies ei vaadi minulta yhtään mitään. Enkä minä tee mitään ylimääräistä. Näin on hyvä.

Itse olisin aina toivonut, että vanhemmat olisivat auttaneet läksyjen kanssa ja kokeisiin valmistautuessa. Eivät kumpikaan auttaneet ja oppimisvaikeuksia oli aika paljon monissa aineissa. Ehkä sen takia tunnen itseni usein tyhmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä muistan hetken kun päätin lakata tekemästä kaiken tunnetyön. Siihen saakka olin pitänyt huolen, että miehen tullessa kotiin halaan häntä, hänen juodessaan kahvia vähän taputtelen ohinennessä, illalla nukkumaan mennessä vielä annan suukon ja toivotan hyvää yötä.

Huomasin että hän teki näitä nuristen ja muristen, vähän kuin että onko pakko.

Yhtenä päivänä vain ajattelin, että no katsotaan nyt pari päivää, että en teekään niitä oma-aloitteisesti, vaan odotan, että hän huomaa ja kaipaa niitä, ja sitten tulen vastaan ja voidaan jatkaa.

Vähän kuin halusin että hän huomaakin että ne on kivoja ja huomaa jos ne puuttuvat.

Eipä ollutkaan pari päivää se tauko.

Kyllästyin myös maanitteleen häntä lähteen kylään ja sukulaisiin ja ystäväperheisen kanssa retkille perheinä. Lakkasin maanittelemasta ja ilmoitin vaan, että meidät on kutsuttu lauantaina mökille, mutta jos hän ei "kerkiä", voidaan mennä ilman häntäkin.

Musta tulikin tosi itsenäinen tällä lailla, mies meni omia baarireissujaan, ja oli ilmeisen tyytyväinen kun ei tarvinnut olla ajokynnossa.

No tästä on jo aikaa, ja tällekin miehelle ero tuli lopulta yllätyksenä.

Niin mutta kaipasiko mies edes noita asioita??! Sehän tässä on oleellista. Ja sinä olit siis se, joka eron otti eli et ollut tyytyväinen. Miehen mielestä kaikki oli ok? Eikö tämä vahvista jo moneen kertaan todettua asiaa miesten ja naisten erilaisista tarpeista suhteessa? Kysymyksen pitäisi kuulua: miksi naiset tekevät muka muiden puolesta työtä, jota kukaan ei edes kaipaa ja uhriutuvat samalla?

Eihän tuossa ole järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Esim töissä tai parisuhteessa, miehen / miesten puolesta? Itse olen parhaillaan aviokriisissä eikä ole huvittanut taipua tuohon naisen rooliin asioiden selvittelijänä ja keskustelun aloittajana, olen antanut miehen mököttää ja raivota itsekseen jo toista kuukautta, kun alun kommunikaatioyritykseni eivät tuottaneet tulosta. Mutta mihinköhän tämä johtaa... eroon varmaan...

Työstä maksetaan rahaa. Tässä tapauksessa kyseessä on emotinaalinen harrastaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.

Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.

Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä

Miksi miesten tulee muuttaa vain toimintatapaansa? Kuka sanoo mikä "työ" on tarpeen ja mikä ei? Mikä etuoikeus naisella on määritellä kaikki kotiin, lapsiin ja parisuhteeseen liittyvät tarpeet? Jos ne sattuvat olemaan erilaiset, miksi naiset määritelmät ovat ne oikeat.

Tätä minä en millään naisena ymmärrä! Kyllä minä näen, mitä ympärillä tapahtuu: naiset latelee itseoikeutetusti hyvä elämän kaikki kriteerit täysin omasta vinkkelistä ja auta armias, jos mies ei näitä täytä. Itse ei tarvitse antaa missään periksi tai tulla missään vastaan. Kaikki johtuu vain toisen "laiminlyönnistä"

En ihmettele erolukuja.

Täällähän sinulle on monessa esimerkissä selvennetty kuinka ero on tullut kun nainen on lopettanut näiden tehtävien hoitamisen! Eli mies on sitä odottanut mutta ei ole suostunut vastaavaa tekemään itse. Ja eiköhän se ole monin tutkimuksin todistettu että naiset tekevät valtaosan kotitöistä JA näistä tunnetöistä, ja yleensä tilanne pahenee siinä kohtaa kuin lapsia tulee. Itse asiassa olen itse aika järkyttynyt näistä ketjun esimerkeistä, että nämä naisten tunnetyölakot ovat näinkin suoraviivaisesti johtaneet eroihin.

-Ap

Tänäkin vuonna jouluna moni nainen vetää itsensä piippuun, räyhää perheelleen ja pilaa monen juhlatunnelman, koska "kukaan muu ei tee mitään ja mun on PAKKO tehdä tämäkin vaan ihan muiden eteen!!!"

Tosiasiassa muut haluais rauhaa, edes tämän yhden kerran, eivätkä tule saamaan. Marttyyrimörrimöykkyä ei kiinnosta todellisuudessa pätkääkään muiden toiveet. Sen sijaan hän loukkaantuu, kun uhrauksiaan ei arvosteta.

Sama se on muissakin asioissa.

Haha, no ei. Ne haluaa, että joku kertoo, koska alkaa joulurauhan julistus, ja että sitä ennen on syöty riisipuuro, jonka joku muu on keittänyt, tai ainakin kertonut, koska sitä pitää alkaa keittämään, että ehditään. Ja että sieltä löytyy se manteli, jonka joku on muistanut ostaa etukäteen. Ja että mantelin löytäjä saa sen joulupukin, jonka joku muu on huolehtinut. Ja että joulusaunan ajankohta huolehditaan jouhevasti, että pöydässä on niitä tuttuja herkkuja, jotka joku muu on vähintäänkin organisoinut, resepteistä ja aineksista lähtien (vaikka itse paistaisikin suurin elein "koko yön" sitä joulukinkkua, eli tehnyt ruoan omasta mielestään). Ne haluaa, että lapsilla on lahjoja, että joulumieli pysyy kaikilla ja että joku muu huolehtii nämä asiat. Sitten on mukava vatsa täynnä köllötellä sohvalla ja sanoa että "älä mamma ressaa, näin ne asiat hoituu", tajuamatta minkä työn se mamma on tehnyt että kaikilla on juuri se toiveiden mukainen joulu, joka heidän näkökulmastaan vaan hoituu joka joulu.

Edustat juuri hyvää kontrollifriikki-marttyyrin esimerkkiä: Kyllä minä tiedän mitä ne oikeesti haluaa!! Riippumatta mitä ne sanoo.

Huh huh. Anna sille perheelles edes joskus joulurauha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.

Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.

Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä

Miksi miesten tulee muuttaa vain toimintatapaansa? Kuka sanoo mikä "työ" on tarpeen ja mikä ei? Mikä etuoikeus naisella on määritellä kaikki kotiin, lapsiin ja parisuhteeseen liittyvät tarpeet? Jos ne sattuvat olemaan erilaiset, miksi naiset määritelmät ovat ne oikeat.

Tätä minä en millään naisena ymmärrä! Kyllä minä näen, mitä ympärillä tapahtuu: naiset latelee itseoikeutetusti hyvä elämän kaikki kriteerit täysin omasta vinkkelistä ja auta armias, jos mies ei näitä täytä. Itse ei tarvitse antaa missään periksi tai tulla missään vastaan. Kaikki johtuu vain toisen "laiminlyönnistä"

En ihmettele erolukuja.

Täällähän sinulle on monessa esimerkissä selvennetty kuinka ero on tullut kun nainen on lopettanut näiden tehtävien hoitamisen! Eli mies on sitä odottanut mutta ei ole suostunut vastaavaa tekemään itse. Ja eiköhän se ole monin tutkimuksin todistettu että naiset tekevät valtaosan kotitöistä JA näistä tunnetöistä, ja yleensä tilanne pahenee siinä kohtaa kuin lapsia tulee. Itse asiassa olen itse aika järkyttynyt näistä ketjun esimerkeistä, että nämä naisten tunnetyölakot ovat näinkin suoraviivaisesti johtaneet eroihin.

-Ap

Tänäkin vuonna jouluna moni nainen vetää itsensä piippuun, räyhää perheelleen ja pilaa monen juhlatunnelman, koska "kukaan muu ei tee mitään ja mun on PAKKO tehdä tämäkin vaan ihan muiden eteen!!!"

Tosiasiassa muut haluais rauhaa, edes tämän yhden kerran, eivätkä tule saamaan. Marttyyrimörrimöykkyä ei kiinnosta todellisuudessa pätkääkään muiden toiveet. Sen sijaan hän loukkaantuu, kun uhrauksiaan ei arvosteta.

Sama se on muissakin asioissa.

Haha, no ei. Ne haluaa, että joku kertoo, koska alkaa joulurauhan julistus, ja että sitä ennen on syöty riisipuuro, jonka joku muu on keittänyt, tai ainakin kertonut, koska sitä pitää alkaa keittämään, että ehditään. Ja että sieltä löytyy se manteli, jonka joku on muistanut ostaa etukäteen. Ja että mantelin löytäjä saa sen joulupukin, jonka joku muu on huolehtinut. Ja että joulusaunan ajankohta huolehditaan jouhevasti, että pöydässä on niitä tuttuja herkkuja, jotka joku muu on vähintäänkin organisoinut, resepteistä ja aineksista lähtien (vaikka itse paistaisikin suurin elein "koko yön" sitä joulukinkkua, eli tehnyt ruoan omasta mielestään). Ne haluaa, että lapsilla on lahjoja, että joulumieli pysyy kaikilla ja että joku muu huolehtii nämä asiat. Sitten on mukava vatsa täynnä köllötellä sohvalla ja sanoa että "älä mamma ressaa, näin ne asiat hoituu", tajuamatta minkä työn se mamma on tehnyt että kaikilla on juuri se toiveiden mukainen joulu, joka heidän näkökulmastaan vaan hoituu joka joulu.

Anteeks, mut ei varmana halua. Tuollainen joulu kuulostaa helvetilliseltä.

Ja lahjoja ostaa ihan varmasti miehetkin -muistuttelematta. Ja monessa perheessä hakee kuusenkin. Ja tuo muu on ihan hirveetä paskaa. Tehkää, jos haluatte. Mutta älkää marttyroiko, jos muut eivät halua!

"Tunnetyö"... Köh. Anteeksi. Poskeni ovat täynnä oksennusta.

Vai on ihmissuhteessa eläminenkin nyt siis uhrautuvaa ja yksipuolista "työtä", josta henkisiksi teineiksi pysyvästi jääneet  keski-ikäiset naiset voivat ammentaa lisädraamaa omasta uhritumisestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.

Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.

Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä

Miksi miesten tulee muuttaa vain toimintatapaansa? Kuka sanoo mikä "työ" on tarpeen ja mikä ei? Mikä etuoikeus naisella on määritellä kaikki kotiin, lapsiin ja parisuhteeseen liittyvät tarpeet? Jos ne sattuvat olemaan erilaiset, miksi naiset määritelmät ovat ne oikeat.

Tätä minä en millään naisena ymmärrä! Kyllä minä näen, mitä ympärillä tapahtuu: naiset latelee itseoikeutetusti hyvä elämän kaikki kriteerit täysin omasta vinkkelistä ja auta armias, jos mies ei näitä täytä. Itse ei tarvitse antaa missään periksi tai tulla missään vastaan. Kaikki johtuu vain toisen "laiminlyönnistä"

En ihmettele erolukuja.

Täällähän sinulle on monessa esimerkissä selvennetty kuinka ero on tullut kun nainen on lopettanut näiden tehtävien hoitamisen! Eli mies on sitä odottanut mutta ei ole suostunut vastaavaa tekemään itse. Ja eiköhän se ole monin tutkimuksin todistettu että naiset tekevät valtaosan kotitöistä JA näistä tunnetöistä, ja yleensä tilanne pahenee siinä kohtaa kuin lapsia tulee. Itse asiassa olen itse aika järkyttynyt näistä ketjun esimerkeistä, että nämä naisten tunnetyölakot ovat näinkin suoraviivaisesti johtaneet eroihin.

-Ap

Tänäkin vuonna jouluna moni nainen vetää itsensä piippuun, räyhää perheelleen ja pilaa monen juhlatunnelman, koska "kukaan muu ei tee mitään ja mun on PAKKO tehdä tämäkin vaan ihan muiden eteen!!!"

Tosiasiassa muut haluais rauhaa, edes tämän yhden kerran, eivätkä tule saamaan. Marttyyrimörrimöykkyä ei kiinnosta todellisuudessa pätkääkään muiden toiveet. Sen sijaan hän loukkaantuu, kun uhrauksiaan ei arvosteta.

Sama se on muissakin asioissa.

Haha, no ei. Ne haluaa, että joku kertoo, koska alkaa joulurauhan julistus, ja että sitä ennen on syöty riisipuuro, jonka joku muu on keittänyt, tai ainakin kertonut, koska sitä pitää alkaa keittämään, että ehditään. Ja että sieltä löytyy se manteli, jonka joku on muistanut ostaa etukäteen. Ja että mantelin löytäjä saa sen joulupukin, jonka joku muu on huolehtinut. Ja että joulusaunan ajankohta huolehditaan jouhevasti, että pöydässä on niitä tuttuja herkkuja, jotka joku muu on vähintäänkin organisoinut, resepteistä ja aineksista lähtien (vaikka itse paistaisikin suurin elein "koko yön" sitä joulukinkkua, eli tehnyt ruoan omasta mielestään). Ne haluaa, että lapsilla on lahjoja, että joulumieli pysyy kaikilla ja että joku muu huolehtii nämä asiat. Sitten on mukava vatsa täynnä köllötellä sohvalla ja sanoa että "älä mamma ressaa, näin ne asiat hoituu", tajuamatta minkä työn se mamma on tehnyt että kaikilla on juuri se toiveiden mukainen joulu, joka heidän näkökulmastaan vaan hoituu joka joulu.

Anteeks, mut ei varmana halua. Tuollainen joulu kuulostaa helvetilliseltä.

Ja lahjoja ostaa ihan varmasti miehetkin -muistuttelematta. Ja monessa perheessä hakee kuusenkin. Ja tuo muu on ihan hirveetä paskaa. Tehkää, jos haluatte. Mutta älkää marttyroiko, jos muut eivät halua!

Saat anteeksi, koska tämä oli karrikoitu esimerkki ja yhteenveto monista kuulemistani tarinoista. Nainen hoitaa asiat, ja jos joku jää hoitamatta, unohtuu tai muuta, niin siinä on yllättävän monella sitten naama myttyrällä, kun ei saakaan sitä suklaapukkia kukaan. Minä vietän jouluni aikuisessa seurassa ja panostan juuri sen verran kuin itseäni huvittaa, mutta se ei estä minua sympatisoimasta näitä naisia, jotka raatavat, koska perhe nyt vaan odottaa tietynlaista joulua, jonka he olettavat tapahtuvan itsekseen. Ja paistoihan iskä kinkun!

Vierailija kirjoitti:

Mä voin lähteä vaikka linnanmäelle 5 sekunnissa, tai vaikka jopa ulkomaille jos on vain lomaa. 

Kauppaankin voi mennä ja keksiä siellä yhdessä mitä syödään. Hyi hitto miten kaavoihin kangistunutta, että kaikki pitää suunnitella etukäteen.

Jos ei jakseta lähteä kauppaan, niin tilataan vaikka pizzaa.

ʒinkkumieʒ

Hei, jos sinä olet se, joka ehdottaa sitä Linnanmäelle lähtlä 5 sekunnin päästä, niin silloin sinä oletkin aktiivinen osapuoli. Mutta tässä kai puhuttiinkin tilanteesta, jossa toinen ei ehdota ikinä mitään. Eikä tarvitse suunnitella etukäteen eikä tarvitse miettiä mitään mahtiohjelmaa (kuten se Linnanmäki), mutta kun edes sinne ruokakauppaan lähtö ei ikinä tapahdu toisen aloitteesta, saati että toinen miettii mitä ruokaa valmistetaan ja mitä ainesosia se tarvitsee. Ruoanvalmistuksessakin tekee vain, mitä pyydetään, eli organisoidaan. Tuttua se on täälläkin.