Onko täällä ketään naista joka olisi lopettanut emotionaalisen työn tekemisen?

Vierailija kirjoitti:

Itsetuhoiset miehet eivät kyllä ripustaudu emptionaalisesti puolisoonsa.

Väitteesi ei pidä lainkaan paikkaansa. Oletko koskaan käynyt itsemurhan tehneiden omaisten Sininauharyhmässä kuuntelemassa läheisten tarinoita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.

Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.

Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä

Miksi miesten tulee muuttaa vain toimintatapaansa? Kuka sanoo mikä "työ" on tarpeen ja mikä ei? Mikä etuoikeus naisella on määritellä kaikki kotiin, lapsiin ja parisuhteeseen liittyvät tarpeet? Jos ne sattuvat olemaan erilaiset, miksi naiset määritelmät ovat ne oikeat.

Tätä minä en millään naisena ymmärrä! Kyllä minä näen, mitä ympärillä tapahtuu: naiset latelee itseoikeutetusti hyvä elämän kaikki kriteerit täysin omasta vinkkelistä ja auta armias, jos mies ei näitä täytä. Itse ei tarvitse antaa missään periksi tai tulla missään vastaan. Kaikki johtuu vain toisen "laiminlyönnistä"

En ihmettele erolukuja.

Täällähän sinulle on monessa esimerkissä selvennetty kuinka ero on tullut kun nainen on lopettanut näiden tehtävien hoitamisen! Eli mies on sitä odottanut mutta ei ole suostunut vastaavaa tekemään itse. Ja eiköhän se ole monin tutkimuksin todistettu että naiset tekevät valtaosan kotitöistä JA näistä tunnetöistä, ja yleensä tilanne pahenee siinä kohtaa kuin lapsia tulee. Itse asiassa olen itse aika järkyttynyt näistä ketjun esimerkeistä, että nämä naisten tunnetyölakot ovat näinkin suoraviivaisesti johtaneet eroihin.

-Ap

Missähän todellisuudessa sä oikein elät, kun luulet, että miehet ovat niitä, jotka kaipaavat jotain "tunnetyötä". (Varmaan yksikään mies ei edes keksisi koko termiä) Miehet ovat loppujen lopuksi huomattavan paljon vähempään tyytyväisiä kuin naiset.

No luepa ne esimerkit uudestaan; niissähän naiset kertoo kuinka ukot ei oo yhtään tykänneet kun naiset on lopettaneet siivoamisen, neuvolakäyntien koordinoimisen ja miehen kuulumisten kyselemisen, ja mies ei ole osannut tarttua itse toimeen eikä varmaan ole tajunnut edes että mistä on kyse, mutta jostain syystä on silti v*tuttanut.

-Ap

Ehkä sulle tekis hyvää lukea kans niitä esimerkkejä läpi sillä silmällä, et voisko mun väitteessä tarpeiden erilaisuudesta olla perää. Moni esimerkki näyttäis viittaavan siihen.

Sitä en ymmärrä miten neuvolakäynnit tai kotityöt liittyvät emotionaaliseen työhön...

Eikä niitä neuvolakäyntejä edes noin vain voi vastuullinen vanhempi skipatakaan. 

Kun lapsen asiasta on siis kyse, eikä miehen eikä parisuhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.

Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.

Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä

Miksi miesten tulee muuttaa vain toimintatapaansa? Kuka sanoo mikä "työ" on tarpeen ja mikä ei? Mikä etuoikeus naisella on määritellä kaikki kotiin, lapsiin ja parisuhteeseen liittyvät tarpeet? Jos ne sattuvat olemaan erilaiset, miksi naiset määritelmät ovat ne oikeat.

Tätä minä en millään naisena ymmärrä! Kyllä minä näen, mitä ympärillä tapahtuu: naiset latelee itseoikeutetusti hyvä elämän kaikki kriteerit täysin omasta vinkkelistä ja auta armias, jos mies ei näitä täytä. Itse ei tarvitse antaa missään periksi tai tulla missään vastaan. Kaikki johtuu vain toisen "laiminlyönnistä"

En ihmettele erolukuja.

Täällähän sinulle on monessa esimerkissä selvennetty kuinka ero on tullut kun nainen on lopettanut näiden tehtävien hoitamisen! Eli mies on sitä odottanut mutta ei ole suostunut vastaavaa tekemään itse. Ja eiköhän se ole monin tutkimuksin todistettu että naiset tekevät valtaosan kotitöistä JA näistä tunnetöistä, ja yleensä tilanne pahenee siinä kohtaa kuin lapsia tulee. Itse asiassa olen itse aika järkyttynyt näistä ketjun esimerkeistä, että nämä naisten tunnetyölakot ovat näinkin suoraviivaisesti johtaneet eroihin.

-Ap

Missähän todellisuudessa sä oikein elät, kun luulet, että miehet ovat niitä, jotka kaipaavat jotain "tunnetyötä". (Varmaan yksikään mies ei edes keksisi koko termiä) Miehet ovat loppujen lopuksi huomattavan paljon vähempään tyytyväisiä kuin naiset.

No luepa ne esimerkit uudestaan; niissähän naiset kertoo kuinka ukot ei oo yhtään tykänneet kun naiset on lopettaneet siivoamisen, neuvolakäyntien koordinoimisen ja miehen kuulumisten kyselemisen, ja mies ei ole osannut tarttua itse toimeen eikä varmaan ole tajunnut edes että mistä on kyse, mutta jostain syystä on silti v*tuttanut.

-Ap

Ehkä sulle tekis hyvää lukea kans niitä esimerkkejä läpi sillä silmällä, et voisko mun väitteessä tarpeiden erilaisuudesta olla perää. Moni esimerkki näyttäis viittaavan siihen.

Sitä en ymmärrä miten neuvolakäynnit tai kotityöt liittyvät emotionaaliseen työhön...

Lue esim nuo "minä se pidän miehenkin sukulaisiin yhteyttä" -marttyroinnit esimerkkinä emotionaalisesta työstä.

SiisMitävittua??

Miksi ihmeessä?? Haluaako mies edes sitä?! Mun sisko ja käly jauhaa koko ajan paskaa mun veljen selän takana. Veikkaan, että veli olis vaan kiitollinen, jos tuo kovin rankalta vaikuttava emotionaalinen uurastus loppuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsetuhoiset miehet eivät kyllä ripustaudu emptionaalisesti puolisoonsa.

Väitteesi ei pidä lainkaan paikkaansa. Oletko koskaan käynyt itsemurhan tehneiden omaisten Sininauharyhmässä kuuntelemassa läheisten tarinoita?

En sininauhassa, mutta toimin työssä, jossa ollaan paljon tekemisissä itsemurhan tehneiden omaisten kanssa. Monelle tulee ratkaisu täysin yllätyksenä. Pidemmissä mt-ongelmissa on sitten asia erikseen, ne kun eivät salassa pysy.

Hei ei viitsitä suuttua ja kerätä kierroksia, näin pitkä ketju ja vain yksi viesti on poistettu, tämä on hyvä aihe, kiitos ap:lle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.

Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.

Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä

Miksi miesten tulee muuttaa vain toimintatapaansa? Kuka sanoo mikä "työ" on tarpeen ja mikä ei? Mikä etuoikeus naisella on määritellä kaikki kotiin, lapsiin ja parisuhteeseen liittyvät tarpeet? Jos ne sattuvat olemaan erilaiset, miksi naiset määritelmät ovat ne oikeat.

Tätä minä en millään naisena ymmärrä! Kyllä minä näen, mitä ympärillä tapahtuu: naiset latelee itseoikeutetusti hyvä elämän kaikki kriteerit täysin omasta vinkkelistä ja auta armias, jos mies ei näitä täytä. Itse ei tarvitse antaa missään periksi tai tulla missään vastaan. Kaikki johtuu vain toisen "laiminlyönnistä"

En ihmettele erolukuja.

Täällähän sinulle on monessa esimerkissä selvennetty kuinka ero on tullut kun nainen on lopettanut näiden tehtävien hoitamisen! Eli mies on sitä odottanut mutta ei ole suostunut vastaavaa tekemään itse. Ja eiköhän se ole monin tutkimuksin todistettu että naiset tekevät valtaosan kotitöistä JA näistä tunnetöistä, ja yleensä tilanne pahenee siinä kohtaa kuin lapsia tulee. Itse asiassa olen itse aika järkyttynyt näistä ketjun esimerkeistä, että nämä naisten tunnetyölakot ovat näinkin suoraviivaisesti johtaneet eroihin.

-Ap

Missähän todellisuudessa sä oikein elät, kun luulet, että miehet ovat niitä, jotka kaipaavat jotain "tunnetyötä". (Varmaan yksikään mies ei edes keksisi koko termiä) Miehet ovat loppujen lopuksi huomattavan paljon vähempään tyytyväisiä kuin naiset.

Ei pidä paikkaansa. Monet miehet ovat aika neuroottisia ja tukeutuvat voimakkaasti puolisoonsa, koska muut ihmissuhteet eivät ole kovin läheisiä. Naiset hakevat paremmin ongelmiinsa ammattiapua ja puhuvat niistä laajemmin tuttavapiirissään. Luultavasti nämä ovat syitä siihen, miksi miehet tekevät naisia enemmän itsemurhia.

Itsetuhoiset miehet eivät kyllä ripustaudu emptionaalisesti puolisoonsa.

Haluaisin nähdä jotain tutkimuksia tuosta miehiä koskevasta yleistyksestä, että ovat neuroottisia ym. Olisko saatavilla? En ole tuollaiseen väitteeseen törmännyt. Eikä kyllä päde minun erittäin laajaan tuttavapiiriinkään...

Tässä kirjoituksessa löytyy linkkejä tutkimuksiin joissa sanotaan että miehillä on vähemmän ja pinnallisempia ystävyyssuhteita kuin naisilla https://medium.com/the-weekend-reader/why-dont-men-have-friends-anymore…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.

Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.

Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä

Miksi miesten tulee muuttaa vain toimintatapaansa? Kuka sanoo mikä "työ" on tarpeen ja mikä ei? Mikä etuoikeus naisella on määritellä kaikki kotiin, lapsiin ja parisuhteeseen liittyvät tarpeet? Jos ne sattuvat olemaan erilaiset, miksi naiset määritelmät ovat ne oikeat.

Tätä minä en millään naisena ymmärrä! Kyllä minä näen, mitä ympärillä tapahtuu: naiset latelee itseoikeutetusti hyvä elämän kaikki kriteerit täysin omasta vinkkelistä ja auta armias, jos mies ei näitä täytä. Itse ei tarvitse antaa missään periksi tai tulla missään vastaan. Kaikki johtuu vain toisen "laiminlyönnistä"

En ihmettele erolukuja.

Täällähän sinulle on monessa esimerkissä selvennetty kuinka ero on tullut kun nainen on lopettanut näiden tehtävien hoitamisen! Eli mies on sitä odottanut mutta ei ole suostunut vastaavaa tekemään itse. Ja eiköhän se ole monin tutkimuksin todistettu että naiset tekevät valtaosan kotitöistä JA näistä tunnetöistä, ja yleensä tilanne pahenee siinä kohtaa kuin lapsia tulee. Itse asiassa olen itse aika järkyttynyt näistä ketjun esimerkeistä, että nämä naisten tunnetyölakot ovat näinkin suoraviivaisesti johtaneet eroihin.

-Ap

Missähän todellisuudessa sä oikein elät, kun luulet, että miehet ovat niitä, jotka kaipaavat jotain "tunnetyötä". (Varmaan yksikään mies ei edes keksisi koko termiä) Miehet ovat loppujen lopuksi huomattavan paljon vähempään tyytyväisiä kuin naiset.

Ei pidä paikkaansa. Monet miehet ovat aika neuroottisia ja tukeutuvat voimakkaasti puolisoonsa, koska muut ihmissuhteet eivät ole kovin läheisiä. Naiset hakevat paremmin ongelmiinsa ammattiapua ja puhuvat niistä laajemmin tuttavapiirissään. Luultavasti nämä ovat syitä siihen, miksi miehet tekevät naisia enemmän itsemurhia.

Itsetuhoiset miehet eivät kyllä ripustaudu emptionaalisesti puolisoonsa.

Haluaisin nähdä jotain tutkimuksia tuosta miehiä koskevasta yleistyksestä, että ovat neuroottisia ym. Olisko saatavilla? En ole tuollaiseen väitteeseen törmännyt. Eikä kyllä päde minun erittäin laajaan tuttavapiiriinkään...

Tässä kirjoituksessa löytyy linkkejä tutkimuksiin joissa sanotaan että miehillä on vähemmän ja pinnallisempia ystävyyssuhteita kuin naisilla https://medium.com/the-weekend-reader/why-dont-men-have-friends-anymore…

No eihän tuo nyt kerro mitään noista neuroottisuus ym väitteistä. Miehet voivat sitä paitsi olla ihan tyytyväisiä noissa ihmissuhteissaan.

Kunnes joku nainen tulee kertomaan millaisia suhteiden todella pitäisi olla! Ja sitten odottaa mieheltä palkintoa tästä emotionaalisesta työstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.

Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.

Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä

Miksi miesten tulee muuttaa vain toimintatapaansa? Kuka sanoo mikä "työ" on tarpeen ja mikä ei? Mikä etuoikeus naisella on määritellä kaikki kotiin, lapsiin ja parisuhteeseen liittyvät tarpeet? Jos ne sattuvat olemaan erilaiset, miksi naiset määritelmät ovat ne oikeat.

Tätä minä en millään naisena ymmärrä! Kyllä minä näen, mitä ympärillä tapahtuu: naiset latelee itseoikeutetusti hyvä elämän kaikki kriteerit täysin omasta vinkkelistä ja auta armias, jos mies ei näitä täytä. Itse ei tarvitse antaa missään periksi tai tulla missään vastaan. Kaikki johtuu vain toisen "laiminlyönnistä"

En ihmettele erolukuja.

Täällähän sinulle on monessa esimerkissä selvennetty kuinka ero on tullut kun nainen on lopettanut näiden tehtävien hoitamisen! Eli mies on sitä odottanut mutta ei ole suostunut vastaavaa tekemään itse. Ja eiköhän se ole monin tutkimuksin todistettu että naiset tekevät valtaosan kotitöistä JA näistä tunnetöistä, ja yleensä tilanne pahenee siinä kohtaa kuin lapsia tulee. Itse asiassa olen itse aika järkyttynyt näistä ketjun esimerkeistä, että nämä naisten tunnetyölakot ovat näinkin suoraviivaisesti johtaneet eroihin.

-Ap

Missähän todellisuudessa sä oikein elät, kun luulet, että miehet ovat niitä, jotka kaipaavat jotain "tunnetyötä". (Varmaan yksikään mies ei edes keksisi koko termiä) Miehet ovat loppujen lopuksi huomattavan paljon vähempään tyytyväisiä kuin naiset.

No luepa ne esimerkit uudestaan; niissähän naiset kertoo kuinka ukot ei oo yhtään tykänneet kun naiset on lopettaneet siivoamisen, neuvolakäyntien koordinoimisen ja miehen kuulumisten kyselemisen, ja mies ei ole osannut tarttua itse toimeen eikä varmaan ole tajunnut edes että mistä on kyse, mutta jostain syystä on silti v*tuttanut.

-Ap

Ehkä sulle tekis hyvää lukea kans niitä esimerkkejä läpi sillä silmällä, et voisko mun väitteessä tarpeiden erilaisuudesta olla perää. Moni esimerkki näyttäis viittaavan siihen.

Sitä en ymmärrä miten neuvolakäynnit tai kotityöt liittyvät emotionaaliseen työhön...

Just niin, tämä on hieman huvittava ketju. Alkoi emotionaalisella työllä josta esimerkkinä viitatussa jutussa käytettiin sisustamista ja sukulaisten lahjojen ostamista. Nyt ketju on laajennut yleiseksi miesten arvosteluksi. Eiköhän noiden tyytymättömien kannattaisi joko erota jos ongelmat niin suuria - tai sitten etsiä ratkaisua lapsellisen kiukuttelun (en tee kun toinenkaan ei tee) sijaan. Noissa kertomuksissa on suhde alkanut hyvänä mutta "mies on muuttunut". Meneekö se aina noin vai eikö huomata sitä omaa osuutta parisuhteessa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.

Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.

Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä

Miksi miesten tulee muuttaa vain toimintatapaansa? Kuka sanoo mikä "työ" on tarpeen ja mikä ei? Mikä etuoikeus naisella on määritellä kaikki kotiin, lapsiin ja parisuhteeseen liittyvät tarpeet? Jos ne sattuvat olemaan erilaiset, miksi naiset määritelmät ovat ne oikeat.

Tätä minä en millään naisena ymmärrä! Kyllä minä näen, mitä ympärillä tapahtuu: naiset latelee itseoikeutetusti hyvä elämän kaikki kriteerit täysin omasta vinkkelistä ja auta armias, jos mies ei näitä täytä. Itse ei tarvitse antaa missään periksi tai tulla missään vastaan. Kaikki johtuu vain toisen "laiminlyönnistä"

En ihmettele erolukuja.

Täällähän sinulle on monessa esimerkissä selvennetty kuinka ero on tullut kun nainen on lopettanut näiden tehtävien hoitamisen! Eli mies on sitä odottanut mutta ei ole suostunut vastaavaa tekemään itse. Ja eiköhän se ole monin tutkimuksin todistettu että naiset tekevät valtaosan kotitöistä JA näistä tunnetöistä, ja yleensä tilanne pahenee siinä kohtaa kuin lapsia tulee. Itse asiassa olen itse aika järkyttynyt näistä ketjun esimerkeistä, että nämä naisten tunnetyölakot ovat näinkin suoraviivaisesti johtaneet eroihin.

-Ap

Missähän todellisuudessa sä oikein elät, kun luulet, että miehet ovat niitä, jotka kaipaavat jotain "tunnetyötä". (Varmaan yksikään mies ei edes keksisi koko termiä) Miehet ovat loppujen lopuksi huomattavan paljon vähempään tyytyväisiä kuin naiset.

No luepa ne esimerkit uudestaan; niissähän naiset kertoo kuinka ukot ei oo yhtään tykänneet kun naiset on lopettaneet siivoamisen, neuvolakäyntien koordinoimisen ja miehen kuulumisten kyselemisen, ja mies ei ole osannut tarttua itse toimeen eikä varmaan ole tajunnut edes että mistä on kyse, mutta jostain syystä on silti v*tuttanut.

-Ap

Ehkä sulle tekis hyvää lukea kans niitä esimerkkejä läpi sillä silmällä, et voisko mun väitteessä tarpeiden erilaisuudesta olla perää. Moni esimerkki näyttäis viittaavan siihen.

Sitä en ymmärrä miten neuvolakäynnit tai kotityöt liittyvät emotionaaliseen työhön...

Just niin, tämä on hieman huvittava ketju. Alkoi emotionaalisella työllä josta esimerkkinä viitatussa jutussa käytettiin sisustamista ja sukulaisten lahjojen ostamista. Nyt ketju on laajennut yleiseksi miesten arvosteluksi. Eiköhän noiden tyytymättömien kannattaisi joko erota jos ongelmat niin suuria - tai sitten etsiä ratkaisua lapsellisen kiukuttelun (en tee kun toinenkaan ei tee) sijaan. Noissa kertomuksissa on suhde alkanut hyvänä mutta "mies on muuttunut". Meneekö se aina noin vai eikö huomata sitä omaa osuutta parisuhteessa.  

Ehkä ongelma onkin siinä, että mies ei kykene muuttumaan, vaikka elämässä tapahtuisikin muutoksia, joilloin pitäisi löytää uusia toimintatapoja yhdessäolon jatkamiseen. Isäni esimerkiksi hankki monta lasta, mutta silti suuntasi enimmän huomionsa omiin harrastuksiinsa ja valitti lasten lähinnä häiritsevän parisuhdetta. Lapset oli hankittu yhdessä, mutta vastuu perheestä lankesi täysin äidille. Äidin uupuminen tilanteeseen taas heijastui myös vanhempien suhteeseen.

Olen muuten alkanut töissäkin tehdä tätä mystistä emotionaalista työtä. :)  Olen ollut koko työikäni miesvaltaisella alalla ja alkuvuodet (vuosikymmenet) olin hampaat irvessä "yksi jätkistä" tai ainakin yritin. Sitten meille tuli uusi työkaveri, joka näytti, että töissä voi olla mukavakin, ei tarvi päteä koko ajan, eikä koittaa olla paras. Aloin ottaa tästä nuoremmasta miehestä mallia. Nyt on muutaman vuoden jälkeen aivan eri tunne mennä töihin, ei ole se tunne että aina kun työpaikan oven avaa, astuu peliin tai taisteluun. Ei maksa mitään olla ystävällinen, kieltäytyä pahanpuhumisesta ja sanoa hyvä sana silloin tällöin. Ja voin minä sen kahvinkin keittää ja tiskipöydän pyyhkäistä. Ei sekään vie minulta ammatillisuuttani tai itsekunnioitustani. Kauan piti elää, että tämän ymmärsi. 

124 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.

Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.

Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä

Miksi miesten tulee muuttaa vain toimintatapaansa? Kuka sanoo mikä "työ" on tarpeen ja mikä ei? Mikä etuoikeus naisella on määritellä kaikki kotiin, lapsiin ja parisuhteeseen liittyvät tarpeet? Jos ne sattuvat olemaan erilaiset, miksi naiset määritelmät ovat ne oikeat.

Tätä minä en millään naisena ymmärrä! Kyllä minä näen, mitä ympärillä tapahtuu: naiset latelee itseoikeutetusti hyvä elämän kaikki kriteerit täysin omasta vinkkelistä ja auta armias, jos mies ei näitä täytä. Itse ei tarvitse antaa missään periksi tai tulla missään vastaan. Kaikki johtuu vain toisen "laiminlyönnistä"

En ihmettele erolukuja.

Täällähän sinulle on monessa esimerkissä selvennetty kuinka ero on tullut kun nainen on lopettanut näiden tehtävien hoitamisen! Eli mies on sitä odottanut mutta ei ole suostunut vastaavaa tekemään itse. Ja eiköhän se ole monin tutkimuksin todistettu että naiset tekevät valtaosan kotitöistä JA näistä tunnetöistä, ja yleensä tilanne pahenee siinä kohtaa kuin lapsia tulee. Itse asiassa olen itse aika järkyttynyt näistä ketjun esimerkeistä, että nämä naisten tunnetyölakot ovat näinkin suoraviivaisesti johtaneet eroihin.

-Ap

Missähän todellisuudessa sä oikein elät, kun luulet, että miehet ovat niitä, jotka kaipaavat jotain "tunnetyötä". (Varmaan yksikään mies ei edes keksisi koko termiä) Miehet ovat loppujen lopuksi huomattavan paljon vähempään tyytyväisiä kuin naiset.

No luepa ne esimerkit uudestaan; niissähän naiset kertoo kuinka ukot ei oo yhtään tykänneet kun naiset on lopettaneet siivoamisen, neuvolakäyntien koordinoimisen ja miehen kuulumisten kyselemisen, ja mies ei ole osannut tarttua itse toimeen eikä varmaan ole tajunnut edes että mistä on kyse, mutta jostain syystä on silti v*tuttanut.

-Ap

Ehkä sulle tekis hyvää lukea kans niitä esimerkkejä läpi sillä silmällä, et voisko mun väitteessä tarpeiden erilaisuudesta olla perää. Moni esimerkki näyttäis viittaavan siihen.

Sitä en ymmärrä miten neuvolakäynnit tai kotityöt liittyvät emotionaaliseen työhön...

Just niin, tämä on hieman huvittava ketju. Alkoi emotionaalisella työllä josta esimerkkinä viitatussa jutussa käytettiin sisustamista ja sukulaisten lahjojen ostamista. Nyt ketju on laajennut yleiseksi miesten arvosteluksi. Eiköhän noiden tyytymättömien kannattaisi joko erota jos ongelmat niin suuria - tai sitten etsiä ratkaisua lapsellisen kiukuttelun (en tee kun toinenkaan ei tee) sijaan. Noissa kertomuksissa on suhde alkanut hyvänä mutta "mies on muuttunut". Meneekö se aina noin vai eikö huomata sitä omaa osuutta parisuhteessa.  

Niin. Olisin uskonut vielä johonkin keskustelun mahdollisuuteen, jos esim ap tai joku muu olisi rehellisesti myöntänyt, että osa tästä "työstä", jota on keskustelussa esiintynyt, on oikeasti turhaa tai perustuu kyseenalaiselle motivaatioperustalle. Sen sijaan härkäpäinen jankkaaminen alkaa vaikuttaa tosiaan tuolta vaihtoehdolta, johon viimeisessä lauseessa viittaat: omassa toiminnassa ei ole mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.

Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.

Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä

Miksi miesten tulee muuttaa vain toimintatapaansa? Kuka sanoo mikä "työ" on tarpeen ja mikä ei? Mikä etuoikeus naisella on määritellä kaikki kotiin, lapsiin ja parisuhteeseen liittyvät tarpeet? Jos ne sattuvat olemaan erilaiset, miksi naiset määritelmät ovat ne oikeat.

Tätä minä en millään naisena ymmärrä! Kyllä minä näen, mitä ympärillä tapahtuu: naiset latelee itseoikeutetusti hyvä elämän kaikki kriteerit täysin omasta vinkkelistä ja auta armias, jos mies ei näitä täytä. Itse ei tarvitse antaa missään periksi tai tulla missään vastaan. Kaikki johtuu vain toisen "laiminlyönnistä"

En ihmettele erolukuja.

Täällähän sinulle on monessa esimerkissä selvennetty kuinka ero on tullut kun nainen on lopettanut näiden tehtävien hoitamisen! Eli mies on sitä odottanut mutta ei ole suostunut vastaavaa tekemään itse. Ja eiköhän se ole monin tutkimuksin todistettu että naiset tekevät valtaosan kotitöistä JA näistä tunnetöistä, ja yleensä tilanne pahenee siinä kohtaa kuin lapsia tulee. Itse asiassa olen itse aika järkyttynyt näistä ketjun esimerkeistä, että nämä naisten tunnetyölakot ovat näinkin suoraviivaisesti johtaneet eroihin.

-Ap

Missähän todellisuudessa sä oikein elät, kun luulet, että miehet ovat niitä, jotka kaipaavat jotain "tunnetyötä". (Varmaan yksikään mies ei edes keksisi koko termiä) Miehet ovat loppujen lopuksi huomattavan paljon vähempään tyytyväisiä kuin naiset.

No luepa ne esimerkit uudestaan; niissähän naiset kertoo kuinka ukot ei oo yhtään tykänneet kun naiset on lopettaneet siivoamisen, neuvolakäyntien koordinoimisen ja miehen kuulumisten kyselemisen, ja mies ei ole osannut tarttua itse toimeen eikä varmaan ole tajunnut edes että mistä on kyse, mutta jostain syystä on silti v*tuttanut.

-Ap

Ehkä sulle tekis hyvää lukea kans niitä esimerkkejä läpi sillä silmällä, et voisko mun väitteessä tarpeiden erilaisuudesta olla perää. Moni esimerkki näyttäis viittaavan siihen.

Sitä en ymmärrä miten neuvolakäynnit tai kotityöt liittyvät emotionaaliseen työhön...

Just niin, tämä on hieman huvittava ketju. Alkoi emotionaalisella työllä josta esimerkkinä viitatussa jutussa käytettiin sisustamista ja sukulaisten lahjojen ostamista. Nyt ketju on laajennut yleiseksi miesten arvosteluksi. Eiköhän noiden tyytymättömien kannattaisi joko erota jos ongelmat niin suuria - tai sitten etsiä ratkaisua lapsellisen kiukuttelun (en tee kun toinenkaan ei tee) sijaan. Noissa kertomuksissa on suhde alkanut hyvänä mutta "mies on muuttunut". Meneekö se aina noin vai eikö huomata sitä omaa osuutta parisuhteessa.  

Tunnetyöllä tarkoitetaan sekä sitä että manageroidaan omaa ja muiden tunne-elämää yhtä aikaa (selvitetään ongelmat ja konfliktit, kommunikoidaan aktiivisesti, yritetään pitää muut hyvällä tuulella) että sitä että koordinoidaan neuvolakäyntejä, sisustamisia ja sukulaissuhteita.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen muuten alkanut töissäkin tehdä tätä mystistä emotionaalista työtä. :)  Olen ollut koko työikäni miesvaltaisella alalla ja alkuvuodet (vuosikymmenet) olin hampaat irvessä "yksi jätkistä" tai ainakin yritin. Sitten meille tuli uusi työkaveri, joka näytti, että töissä voi olla mukavakin, ei tarvi päteä koko ajan, eikä koittaa olla paras. Aloin ottaa tästä nuoremmasta miehestä mallia. Nyt on muutaman vuoden jälkeen aivan eri tunne mennä töihin, ei ole se tunne että aina kun työpaikan oven avaa, astuu peliin tai taisteluun. Ei maksa mitään olla ystävällinen, kieltäytyä pahanpuhumisesta ja sanoa hyvä sana silloin tällöin. Ja voin minä sen kahvinkin keittää ja tiskipöydän pyyhkäistä. Ei sekään vie minulta ammatillisuuttani tai itsekunnioitustani. Kauan piti elää, että tämän ymmärsi. 

124 

Tuota kutsutaan käytöstavoiksi. En itse määrittelisi enkä kuvailisui tunnetason metatyötä noin. Se on sitä kaikkea ihmissuhdeshaibaa, jota sysätään naisten harteille. Plus synttärit ja joulukortit. Vaikka sekin ehkä lähentelee ihan sitä perus metatyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muuten alkanut töissäkin tehdä tätä mystistä emotionaalista työtä. :)  Olen ollut koko työikäni miesvaltaisella alalla ja alkuvuodet (vuosikymmenet) olin hampaat irvessä "yksi jätkistä" tai ainakin yritin. Sitten meille tuli uusi työkaveri, joka näytti, että töissä voi olla mukavakin, ei tarvi päteä koko ajan, eikä koittaa olla paras. Aloin ottaa tästä nuoremmasta miehestä mallia. Nyt on muutaman vuoden jälkeen aivan eri tunne mennä töihin, ei ole se tunne että aina kun työpaikan oven avaa, astuu peliin tai taisteluun. Ei maksa mitään olla ystävällinen, kieltäytyä pahanpuhumisesta ja sanoa hyvä sana silloin tällöin. Ja voin minä sen kahvinkin keittää ja tiskipöydän pyyhkäistä. Ei sekään vie minulta ammatillisuuttani tai itsekunnioitustani. Kauan piti elää, että tämän ymmärsi. 

124 

Tuota kutsutaan käytöstavoiksi. En itse määrittelisi enkä kuvailisui tunnetason metatyötä noin. Se on sitä kaikkea ihmissuhdeshaibaa, jota sysätään naisten harteille. Plus synttärit ja joulukortit. Vaikka sekin ehkä lähentelee ihan sitä perus metatyötä.

Voi se noinkin olla, mutta uskon kyllä siihen, että moni ottaa ne ihan itse harteilleen ja sitten jossain vaiheessa ei huvittaisikaan enää. Kyllä silloin pitää voida sanoa, että hei, en jaksa enää lähettää joulukortteja. Ja sitten se toinen voi ne lähettää, jos tuntee tärkeäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.

Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.

Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä

Miksi miesten tulee muuttaa vain toimintatapaansa? Kuka sanoo mikä "työ" on tarpeen ja mikä ei? Mikä etuoikeus naisella on määritellä kaikki kotiin, lapsiin ja parisuhteeseen liittyvät tarpeet? Jos ne sattuvat olemaan erilaiset, miksi naiset määritelmät ovat ne oikeat.

Tätä minä en millään naisena ymmärrä! Kyllä minä näen, mitä ympärillä tapahtuu: naiset latelee itseoikeutetusti hyvä elämän kaikki kriteerit täysin omasta vinkkelistä ja auta armias, jos mies ei näitä täytä. Itse ei tarvitse antaa missään periksi tai tulla missään vastaan. Kaikki johtuu vain toisen "laiminlyönnistä"

En ihmettele erolukuja.

Täällähän sinulle on monessa esimerkissä selvennetty kuinka ero on tullut kun nainen on lopettanut näiden tehtävien hoitamisen! Eli mies on sitä odottanut mutta ei ole suostunut vastaavaa tekemään itse. Ja eiköhän se ole monin tutkimuksin todistettu että naiset tekevät valtaosan kotitöistä JA näistä tunnetöistä, ja yleensä tilanne pahenee siinä kohtaa kuin lapsia tulee. Itse asiassa olen itse aika järkyttynyt näistä ketjun esimerkeistä, että nämä naisten tunnetyölakot ovat näinkin suoraviivaisesti johtaneet eroihin.

-Ap

Tänäkin vuonna jouluna moni nainen vetää itsensä piippuun, räyhää perheelleen ja pilaa monen juhlatunnelman, koska "kukaan muu ei tee mitään ja mun on PAKKO tehdä tämäkin vaan ihan muiden eteen!!!"

Tosiasiassa muut haluais rauhaa, edes tämän yhden kerran, eivätkä tule saamaan. Marttyyrimörrimöykkyä ei kiinnosta todellisuudessa pätkääkään muiden toiveet. Sen sijaan hän loukkaantuu, kun uhrauksiaan ei arvosteta.

Sama se on muissakin asioissa.

Tämähän ei tietysti koske kaikkia naisia. Ne, jotka kykenee ajattelemaan oman napansa ja päähänpinttymänsä ulkopuolelle ei tästä syndroomasta kärsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa emotionaalinen työ suhteessa? Häh? En tajua, olen nainen.

Kiinnostaisi kanssa tietää mitä se tarkoittaa.

-Mies

En ole varma, mitä muut sillä tarkoittavat, mutta minun ensimmäisessä avioliitossa se tarkoitti sitä, että kannoin vastuun miehen onnellisuudesta. Pidin omalla toiminnallani miehen hyväntuulisenä, esim höpöttelin joutavia, vaikka en sellainen ole mutta mies tykkäsi. Kun miehellä oli huono päivä, niin aloin piristämään häntä. Siivosin, vaikka en olisi jaksanut, mutta koska toesin miehen sitä haluavan. Kannoin emotionaalisen vastuun hänen puolestaan, vaikka tosiasiassa jokainen ihminen on itse vastuussa omasta onnestaan.

Tuohan on normaalia parisuhdetta, perhe-elämää. Kun tonen on surullinen, yritetään lohduttaa ja piristää häntä, tai ratkoa ongelmat, mitä naiset stereotyyppisesti vihaavat. Onko suhteita, missä tätä ei tehdä molemminpuoleisesti?

Olen tuo, jota kommentoit.

Olen siis uusissa naimisissa miehen kanssa, joka ei anna minun tätä vastuuta edes ottaa. Alkuvuosina hän sanoi minulle, että älä yritä miellyttää. Sitä kautta tajusin, että edellisen elämän toiminta oli epänormaalia. Toki puolisot kannustavat toisiaan, mutta aikaisemmin minä ”kannoin vastuun”. Eli syy oli minun, jos piristäminen ei onnistunut. Ja yritin piristää vaikkei ollut mitään piristettävää: kommentoin auton ikkunasta mitä näin, vaikka olin väsynyt ja olisin halunnut vain olla hiljaa. Mutta en voinut olla hiljaa, koska ”miehen tarpeet olivat omia tarpeitani tärkeämpiä”.

Aaa, kiitos tästä selvennyksestä!

Mutta eikö tuo tarkoita, että ongelma oli pitkälti vain pääsi sisällä, ei miehen teoissa tai käytöksessä?

Periaatteessa näin. Ongelma oli minun.

Pitää tosin todeta, että kun lopetin tämän työn tekemisen, niin 20-vuotinen avioliitto päätyi eroon. Mies perusteli eroa sillä, että avioliitossa me ei ole mitään järkeä, kun emme halua samanlaisia asioita enää. En ole varma mitä hän mahtoi tarkoittaa, sillä loppuun asti kuitenkin harrastin hänen harrastuksiaan ja lomailin hänen haluamallaan tavalla.

Olen samaa mieltä, että iso osa tätä ongelmaa on naisten itsensä aiheuttamaa ja että he voivat sen itse myös lopettaa tai vähentää. Niinhän minäkin tein. Joku kysyi, miks vitus joku on yhteydessä jonkun muun sukulaisiin. No niin nyt monesti on tapana. Omiin paskoihinkin sukulaisiiin mieluusti valitettavasti ollaan yhteydessä ja nimenomaan se nainen on. Koska ei se ole helppoa olla siinä tilanteessa, että olet lopulta aika yksin. Siis sit kun lopetat ton shaiban. Niinkin voi käydä. Helpotus joo. Mut samalla aika karvas kokemus. Ei tuo metatyö syypää varmaankaan ole jne, ainakaan pelkälteen, mut jollain tasolla nää asiat ovat yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muuten alkanut töissäkin tehdä tätä mystistä emotionaalista työtä. :)  Olen ollut koko työikäni miesvaltaisella alalla ja alkuvuodet (vuosikymmenet) olin hampaat irvessä "yksi jätkistä" tai ainakin yritin. Sitten meille tuli uusi työkaveri, joka näytti, että töissä voi olla mukavakin, ei tarvi päteä koko ajan, eikä koittaa olla paras. Aloin ottaa tästä nuoremmasta miehestä mallia. Nyt on muutaman vuoden jälkeen aivan eri tunne mennä töihin, ei ole se tunne että aina kun työpaikan oven avaa, astuu peliin tai taisteluun. Ei maksa mitään olla ystävällinen, kieltäytyä pahanpuhumisesta ja sanoa hyvä sana silloin tällöin. Ja voin minä sen kahvinkin keittää ja tiskipöydän pyyhkäistä. Ei sekään vie minulta ammatillisuuttani tai itsekunnioitustani. Kauan piti elää, että tämän ymmärsi. 

124 

Tuota kutsutaan käytöstavoiksi. En itse määrittelisi enkä kuvailisui tunnetason metatyötä noin. Se on sitä kaikkea ihmissuhdeshaibaa, jota sysätään naisten harteille. Plus synttärit ja joulukortit. Vaikka sekin ehkä lähentelee ihan sitä perus metatyötä.

Joulukortit? Miksi helkkarissa te lähetätte niitä?

Ja en kyllä tunne yhtäkään 30-40 -vuotiaista alaspäin pariskuntaa/perhettä, jossa ei molemmat tekis juhlien eteen hommia

Vierailija kirjoitti:

Esim töissä tai parisuhteessa, miehen / miesten puolesta? Itse olen parhaillaan aviokriisissä eikä ole huvittanut taipua tuohon naisen rooliin asioiden selvittelijänä ja keskustelun aloittajana, olen antanut miehen mököttää ja raivota itsekseen jo toista kuukautta, kun alun kommunikaatioyritykseni eivät tuottaneet tulosta. Mutta mihinköhän tämä johtaa... eroon varmaan...

Eli jatkat entiseen malliin tuttua valikoivan nalkuttamisen linjaa?

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että iso osa tätä ongelmaa on naisten itsensä aiheuttamaa ja että he voivat sen itse myös lopettaa tai vähentää. Niinhän minäkin tein. Joku kysyi, miks vitus joku on yhteydessä jonkun muun sukulaisiin. No niin nyt monesti on tapana. Omiin paskoihinkin sukulaisiiin mieluusti valitettavasti ollaan yhteydessä ja nimenomaan se nainen on. Koska ei se ole helppoa olla siinä tilanteessa, että olet lopulta aika yksin. Siis sit kun lopetat ton shaiban. Niinkin voi käydä. Helpotus joo. Mut samalla aika karvas kokemus. Ei tuo metatyö syypää varmaankaan ole jne, ainakaan pelkälteen, mut jollain tasolla nää asiat ovat yhteydessä.

Tuo "niin vaan on tapana" on todella huono selitys. Tai jos on sillä perusteella pakko toimia, ni ei ole oikeutettua syyttää niitä, jotka eivät samalla tavalla halua tehdä. Kuten niitä miehiänne.

Jos mun mies alkais pitämään mun puolesta yhteyttä mun sukulaisiin, ni en pitäis yhtään. Hirveä loukkaus aikuista ihmistä kohtaan ka mennään jo alueelle, joka ei toiselle kuulu. Toki jos itse haluais omasta puolestaan niin tehdä, ni se olis asia eri. Mut en kuuntelis sekuntiakaan valitusta siitä, et "sekin piti tehdä kun se on tapana..."