Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään naista joka olisi lopettanut emotionaalisen työn tekemisen?
11.12.2018 |
Esim töissä tai parisuhteessa, miehen / miesten puolesta? Itse olen parhaillaan aviokriisissä eikä ole huvittanut taipua tuohon naisen rooliin asioiden selvittelijänä ja keskustelun aloittajana, olen antanut miehen mököttää ja raivota itsekseen jo toista kuukautta, kun alun kommunikaatioyritykseni eivät tuottaneet tulosta. Mutta mihinköhän tämä johtaa... eroon varmaan...
Kommentit (299)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.
Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.
Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä
Tämä! Usein anopin ja miniän välisten kriisien syynä on se, ettei mies uskalla pitää oman perheensä puolta, vaan antaa anopin sotkeutua perheen sisäisiin asioihin. Tämä sitten kiristää kaikkien hermoja.
Ei uskalla mennä omaa etuaan vastaan? Eiköhän se anoppi pidä pojan puolia, ja yrittää saada jotain tolkkua siihen rinsessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa emotionaalinen työ suhteessa? Häh? En tajua, olen nainen.
Kiinnostaisi kanssa tietää mitä se tarkoittaa.
-MiesEn ole varma, mitä muut sillä tarkoittavat, mutta minun ensimmäisessä avioliitossa se tarkoitti sitä, että kannoin vastuun miehen onnellisuudesta. Pidin omalla toiminnallani miehen hyväntuulisenä, esim höpöttelin joutavia, vaikka en sellainen ole mutta mies tykkäsi. Kun miehellä oli huono päivä, niin aloin piristämään häntä. Siivosin, vaikka en olisi jaksanut, mutta koska toesin miehen sitä haluavan. Kannoin emotionaalisen vastuun hänen puolestaan, vaikka tosiasiassa jokainen ihminen on itse vastuussa omasta onnestaan.
Sanot että jokainen on vastuussa omasta onnestaan, mutta silti kannoit jonkun kuvitellun "emotionaalisen vastuun" miehestäsi.
Miksi?Vastasinkin edelliseen viestiin, että kyse on läheisriippuvuudesta, siis sillä määritelmällä, mitä Tommy Hellsten kannattaa.
Ja osin kyse oli lapsuudenkodin mallista. Minut kasvatettiin 50-luvun pikkuvaimoksi, jossa mies on perheen pää.Selvitin tätö omaa pikku päätäni muutaman vuoden eron jälkeen, ja katsoin päässeeni siitä yli. Sitten tapasin uuden miehen, ja aloin taas ajautumaan samaan malliin... onneksi mies oli valpas ja aina huomautti, että älä yritä miellyttää.
En ymmärrä miten Tommy voi puhua naisista niin rumasti. Virtahepo olohuoneessa ;(
ʒinkkumieʒ
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei kävisi äitinsä luona koskaan, eikä muistaisi häntä edes kortilla. .
Kuinka monella on tuo tilanne, että mies ei olisi paljon tekemisissä lapsuuden perheensä kanssa ilman vaimonsa patistamista?
Itselläni on hyvät välit miehen perheeseen, mutta en usko niidenkään tietävän miten usein meillä keskustellaan siitä miksi on tärkeää välittää muista, pitää yllä sosiaalisia välejä jne.
Itse haluan, että miehelläni on läheiset välit siskojensa lapsiin, omiin vanhempiin, haluan, että miehelläni on tukea elämässä mahdollisimman paljon ja haluan mieheni lapsuudenperheen kokevan, että niistä välitetään jne.
Kyseessä siis ihan tavallinen suomalaisperhe, mutta mieheni on tosiaan hyvin "suomalainen", eikä ymmärrä mitä merkitystä on sosiaalisilla suhteilla.
Sori mutta tuo kuulostaa vähän lapsen kasvattamiselta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei kävisi äitinsä luona koskaan, eikä muistaisi häntä edes kortilla. .
Kuinka monella on tuo tilanne, että mies ei olisi paljon tekemisissä lapsuuden perheensä kanssa ilman vaimonsa patistamista?
Itselläni on hyvät välit miehen perheeseen, mutta en usko niidenkään tietävän miten usein meillä keskustellaan siitä miksi on tärkeää välittää muista, pitää yllä sosiaalisia välejä jne.
Itse haluan, että miehelläni on läheiset välit siskojensa lapsiin, omiin vanhempiin, haluan, että miehelläni on tukea elämässä mahdollisimman paljon ja haluan mieheni lapsuudenperheen kokevan, että niistä välitetään jne.
Kyseessä siis ihan tavallinen suomalaisperhe, mutta mieheni on tosiaan hyvin "suomalainen", eikä ymmärrä mitä merkitystä on sosiaalisilla suhteilla.
Sori mutta tuo kuulostaa vähän lapsen kasvattamiselta...
Kuulostaa varmaan siltä, mutta meillä on molemmilla omat ongelmat, joissa toinen on auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä. Tietoisesti ”katkaisin” tarpeettomat emotionaaliset rasitteet sekä kotona että töissä. Olen töissä miesvaltaisella teollisuuden alalla. Väsyin olemaan se kiltti vässykkä, jota käytettiin vain törkeästi hyväksi, ja aloin käyttäytymään röyhkeän itsekkäästi sekä töissä että kotona - kuten miehet. Seurauksena etenin urallani, palkkani nousi 1800 euroa/kk (tosin pyysin pokkana vielä 1200€ enemmänkin, ollessani siis omasta tahdostani tuolloin työttömänä!?😂). Miehen kanssa ollaan edelleen yhdessä mutta se ei varmasti tykkää tästä ”uudesta minästäni”, sillä nykyään tosin käyttäydyn kuten hän = itsekkäästi. Minun elämääni tämä elämänmuutos on yksinkertaistanut ja helpottanut hurjasti.
Alat oppia. Vielä kun pääset tuosta altavastaajan roolistasi eroon, niin hyvä siitä tulee.
ʒinkkumieʒ
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori miehet, mut tahtoisin nähdä sen miesyksilön, joka pitää yhteyttä lapsuuden perheeseensä, sukulaisiinsa, mun perheeseen ja sukulaisiin, järjestäisi juhlat ja menot ja pidot, ja kaikki vielä niin, että olisimme väleissä joka suuntaan. Mä en jaksanut. Jätin tän tunnetyön valitettavasti. Se oli emotionaalinen taakka. Raskainta oli sovittelijan rooli. Nostin kädet ylös. Tosta ei tuu paskaa eikä mitään muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa emotionaalinen työ suhteessa? Häh? En tajua, olen nainen.
Kiinnostaisi kanssa tietää mitä se tarkoittaa.
-MiesEn ole varma, mitä muut sillä tarkoittavat, mutta minun ensimmäisessä avioliitossa se tarkoitti sitä, että kannoin vastuun miehen onnellisuudesta. Pidin omalla toiminnallani miehen hyväntuulisenä, esim höpöttelin joutavia, vaikka en sellainen ole mutta mies tykkäsi. Kun miehellä oli huono päivä, niin aloin piristämään häntä. Siivosin, vaikka en olisi jaksanut, mutta koska toesin miehen sitä haluavan. Kannoin emotionaalisen vastuun hänen puolestaan, vaikka tosiasiassa jokainen ihminen on itse vastuussa omasta onnestaan.
Tuohan on normaalia parisuhdetta, perhe-elämää. Kun tonen on surullinen, yritetään lohduttaa ja piristää häntä, tai ratkoa ongelmat, mitä naiset stereotyyppisesti vihaavat. Onko suhteita, missä tätä ei tehdä molemminpuoleisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.
Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.
Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä
Tämä! Usein anopin ja miniän välisten kriisien syynä on se, ettei mies uskalla pitää oman perheensä puolta, vaan antaa anopin sotkeutua perheen sisäisiin asioihin. Tämä sitten kiristää kaikkien hermoja.
Ei uskalla mennä omaa etuaan vastaan? Eiköhän se anoppi pidä pojan puolia, ja yrittää saada jotain tolkkua siihen rinsessaan.
No jos perheriitojen syntyminen on miehen etu, niin mikäs siinä sitten. Parisuhteessa ei ole kenenkään pakko olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa emotionaalinen työ suhteessa? Häh? En tajua, olen nainen.
Kiinnostaisi kanssa tietää mitä se tarkoittaa.
-MiesEttekö te osaa googlata?
Tulee vastaan työelämään liittyviä asioita, ja Lilyn (ei-niin-laadukas) blogi.
No se on niin kuin esim sitä että kun parisuhteessa tulee ongelma niin toinen, yleensä nainen, ottaa asian puheeksi ja hoitaa suurimman osan selvittelytyöstä (nainen on kantanut suuremman vastuun ja tehnyt suurimman osan "tunnetyöstä"). Lisäksi siihen kai lasketaan nuo joulukorttien ja neuvolakäyntien muistamiset ja kodin siivoamisen organisoimiset joita mieskin saattaa tehdä mutta naisen pitää muistaa ja käskyttää, eli nainen on taas kantanut suuremman vastuun asiasta.
Yleensä menee tällä tavalla sukupuolitetusti.
-Ap
Ne ongelmat siinä suhteessa ovat yleensä sillä naisella, ei sillä miehellä, joten nainen tehkööt sitä "työtään" ihan niin kuin lystää.
Älkääkä nyt kukaan väittäkö että yhden kotitalouden siivoaminen vaatii jotain organisointia. Hah ja hah.Ja joulukortit....apuaXD
Eiköhän se ongelma ole kohta miehenkin, jos nainen häippäsee huonon asenteen vuoksi.
Ei ole.
Ne ongelmat häippäsee sen naisen mukana.
Reps
Totuudessa paras huumori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, ennen kuin joku sanoo, et kyl hänen miehellä on hyvät välit sukulaisiinsa. Niin munkin miehellä. Mut nyt haetaankin takaa sitä suhteiden ylläpitäjää. Kuka niitä ylläpitää? Kaikkiin eri suuntiin? Mies? Ja paskanmarjat! Todnäk miehen äiti. Tai isoäiti. Tai sisko. Tai sinä, vaimona siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan lähipiiristä olen tehnyt kaksi havaintoa, kun lapsi syntyy, niin valitettavan usein
1) Mies muuttuu lapseksi, jonka tunteita ja tarpeita pitää kokoajan "tunnustella" silkkihansikkain
2) Miehen äiti ei ymmärrä paikkaansaJos tämän lisäksi on vielä
3) Mies ei ymmärrä laittaa vaimoaan vaimon paikalle ja äitiään kauemmas perheestään
Niin ero on kyllä jo taputeltu
Mistähän tämä 1)-kohta johtuu? Olisko täällä ketään miestä joka voisi antaa perspektiiviä?
-ap
Jos seksi on kortilla niin pinna on kireällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan lähipiiristä olen tehnyt kaksi havaintoa, kun lapsi syntyy, niin valitettavan usein
1) Mies muuttuu lapseksi, jonka tunteita ja tarpeita pitää kokoajan "tunnustella" silkkihansikkain
2) Miehen äiti ei ymmärrä paikkaansaJos tämän lisäksi on vielä
3) Mies ei ymmärrä laittaa vaimoaan vaimon paikalle ja äitiään kauemmas perheestään
Niin ero on kyllä jo taputeltu
Mistähän tämä 1)-kohta johtuu? Olisko täällä ketään miestä joka voisi antaa perspektiiviä?
-ap
Jos seksi on kortilla niin pinna on kireällä.
Niin, voisi siis pohtia, ovatko nämä naiset joiden miehet ovat "taantuneet lapsen tasolle" lapsen syntymän jälkeen, unohtaneet olla vaimoja miehelle. Keskittyneet siihen äitirooliin, ja unohtaneet, että kyseessä on parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa emotionaalinen työ suhteessa? Häh? En tajua, olen nainen.
Kiinnostaisi kanssa tietää mitä se tarkoittaa.
-MiesEn ole varma, mitä muut sillä tarkoittavat, mutta minun ensimmäisessä avioliitossa se tarkoitti sitä, että kannoin vastuun miehen onnellisuudesta. Pidin omalla toiminnallani miehen hyväntuulisenä, esim höpöttelin joutavia, vaikka en sellainen ole mutta mies tykkäsi. Kun miehellä oli huono päivä, niin aloin piristämään häntä. Siivosin, vaikka en olisi jaksanut, mutta koska toesin miehen sitä haluavan. Kannoin emotionaalisen vastuun hänen puolestaan, vaikka tosiasiassa jokainen ihminen on itse vastuussa omasta onnestaan.
Tuohan on normaalia parisuhdetta, perhe-elämää. Kun tonen on surullinen, yritetään lohduttaa ja piristää häntä, tai ratkoa ongelmat, mitä naiset stereotyyppisesti vihaavat. Onko suhteita, missä tätä ei tehdä molemminpuoleisesti?
Olen tuo, jota kommentoit.
Olen siis uusissa naimisissa miehen kanssa, joka ei anna minun tätä vastuuta edes ottaa. Alkuvuosina hän sanoi minulle, että älä yritä miellyttää. Sitä kautta tajusin, että edellisen elämän toiminta oli epänormaalia. Toki puolisot kannustavat toisiaan, mutta aikaisemmin minä ”kannoin vastuun”. Eli syy oli minun, jos piristäminen ei onnistunut. Ja yritin piristää vaikkei ollut mitään piristettävää: kommentoin auton ikkunasta mitä näin, vaikka olin väsynyt ja olisin halunnut vain olla hiljaa. Mutta en voinut olla hiljaa, koska ”miehen tarpeet olivat omia tarpeitani tärkeämpiä”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa emotionaalinen työ suhteessa? Häh? En tajua, olen nainen.
Kiinnostaisi kanssa tietää mitä se tarkoittaa.
-MiesEn ole varma, mitä muut sillä tarkoittavat, mutta minun ensimmäisessä avioliitossa se tarkoitti sitä, että kannoin vastuun miehen onnellisuudesta. Pidin omalla toiminnallani miehen hyväntuulisenä, esim höpöttelin joutavia, vaikka en sellainen ole mutta mies tykkäsi. Kun miehellä oli huono päivä, niin aloin piristämään häntä. Siivosin, vaikka en olisi jaksanut, mutta koska toesin miehen sitä haluavan. Kannoin emotionaalisen vastuun hänen puolestaan, vaikka tosiasiassa jokainen ihminen on itse vastuussa omasta onnestaan.
Tuohan on normaalia parisuhdetta, perhe-elämää. Kun tonen on surullinen, yritetään lohduttaa ja piristää häntä, tai ratkoa ongelmat, mitä naiset stereotyyppisesti vihaavat. Onko suhteita, missä tätä ei tehdä molemminpuoleisesti?
Olen tuo, jota kommentoit.
Olen siis uusissa naimisissa miehen kanssa, joka ei anna minun tätä vastuuta edes ottaa. Alkuvuosina hän sanoi minulle, että älä yritä miellyttää. Sitä kautta tajusin, että edellisen elämän toiminta oli epänormaalia. Toki puolisot kannustavat toisiaan, mutta aikaisemmin minä ”kannoin vastuun”. Eli syy oli minun, jos piristäminen ei onnistunut. Ja yritin piristää vaikkei ollut mitään piristettävää: kommentoin auton ikkunasta mitä näin, vaikka olin väsynyt ja olisin halunnut vain olla hiljaa. Mutta en voinut olla hiljaa, koska ”miehen tarpeet olivat omia tarpeitani tärkeämpiä”.
Aaa, kiitos tästä selvennyksestä!
Mutta eikö tuo tarkoita, että ongelma oli pitkälti vain pääsi sisällä, ei miehen teoissa tai käytöksessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.
Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.
Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä
Miksi miesten tulee muuttaa vain toimintatapaansa? Kuka sanoo mikä "työ" on tarpeen ja mikä ei? Mikä etuoikeus naisella on määritellä kaikki kotiin, lapsiin ja parisuhteeseen liittyvät tarpeet? Jos ne sattuvat olemaan erilaiset, miksi naiset määritelmät ovat ne oikeat.
Tätä minä en millään naisena ymmärrä! Kyllä minä näen, mitä ympärillä tapahtuu: naiset latelee itseoikeutetusti hyvä elämän kaikki kriteerit täysin omasta vinkkelistä ja auta armias, jos mies ei näitä täytä. Itse ei tarvitse antaa missään periksi tai tulla missään vastaan. Kaikki johtuu vain toisen "laiminlyönnistä"
En ihmettele erolukuja.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, ennen kuin joku sanoo, et kyl hänen miehellä on hyvät välit sukulaisiinsa. Niin munkin miehellä. Mut nyt haetaankin takaa sitä suhteiden ylläpitäjää. Kuka niitä ylläpitää? Kaikkiin eri suuntiin? Mies? Ja paskanmarjat! Todnäk miehen äiti. Tai isoäiti. Tai sisko. Tai sinä, vaimona siis.
Ja yleensä aiheuttavat myös niitä ongelmia. Ei onnistu rauha ja harmonia, vaan koko ajan on jotain jollain hampaankolossa... Kyräilyä ja juoruilua selän takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa emotionaalinen työ suhteessa? Häh? En tajua, olen nainen.
Kiinnostaisi kanssa tietää mitä se tarkoittaa.
-MiesEn ole varma, mitä muut sillä tarkoittavat, mutta minun ensimmäisessä avioliitossa se tarkoitti sitä, että kannoin vastuun miehen onnellisuudesta. Pidin omalla toiminnallani miehen hyväntuulisenä, esim höpöttelin joutavia, vaikka en sellainen ole mutta mies tykkäsi. Kun miehellä oli huono päivä, niin aloin piristämään häntä. Siivosin, vaikka en olisi jaksanut, mutta koska toesin miehen sitä haluavan. Kannoin emotionaalisen vastuun hänen puolestaan, vaikka tosiasiassa jokainen ihminen on itse vastuussa omasta onnestaan.
Tuohan on normaalia parisuhdetta, perhe-elämää. Kun tonen on surullinen, yritetään lohduttaa ja piristää häntä, tai ratkoa ongelmat, mitä naiset stereotyyppisesti vihaavat. Onko suhteita, missä tätä ei tehdä molemminpuoleisesti?
Olen tuo, jota kommentoit.
Olen siis uusissa naimisissa miehen kanssa, joka ei anna minun tätä vastuuta edes ottaa. Alkuvuosina hän sanoi minulle, että älä yritä miellyttää. Sitä kautta tajusin, että edellisen elämän toiminta oli epänormaalia. Toki puolisot kannustavat toisiaan, mutta aikaisemmin minä ”kannoin vastuun”. Eli syy oli minun, jos piristäminen ei onnistunut. Ja yritin piristää vaikkei ollut mitään piristettävää: kommentoin auton ikkunasta mitä näin, vaikka olin väsynyt ja olisin halunnut vain olla hiljaa. Mutta en voinut olla hiljaa, koska ”miehen tarpeet olivat omia tarpeitani tärkeämpiä”.
Sori, mut tää kyllä kuulostaa ihan vaan omalta typeryydeltä. Toivottavasti ymmärsit itsekin sen, etkä vierittänyt vastuuta tästä miehelle.
Kuinka monella on tuo tilanne, että mies ei olisi paljon tekemisissä lapsuuden perheensä kanssa ilman vaimonsa patistamista?
Itselläni on hyvät välit miehen perheeseen, mutta en usko niidenkään tietävän miten usein meillä keskustellaan siitä miksi on tärkeää välittää muista, pitää yllä sosiaalisia välejä jne.
Itse haluan, että miehelläni on läheiset välit siskojensa lapsiin, omiin vanhempiin, haluan, että miehelläni on tukea elämässä mahdollisimman paljon ja haluan mieheni lapsuudenperheen kokevan, että niistä välitetään jne.
Kyseessä siis ihan tavallinen suomalaisperhe, mutta mieheni on tosiaan hyvin "suomalainen", eikä ymmärrä mitä merkitystä on sosiaalisilla suhteilla.