Työ"kaveri" huutaa sinulle ja pyytää sitten anteeksi ja haluaa halata - mitä tekisit?

Vierailija kirjoitti:

Lapsellinen myrkynkeittäjä. Draamakuningatar. Tuollaiset on työpaikan ilmapiirin pilaajia pahimmillaan. Että saa singota toiselle mitä vaan ja sitten halit lopuksi, niin kaikki ok? Ei se niin mene. Äiti voi antaa anteeksi loputtomiin ja nössö puoliso, mutta aikuisuuteen kuuluu myös vastuu omasta toiminnastaan.

Mulla oli kerran huutava työkaveri. Aina pyysi anteeksi jälkikäteen, vähän ylimalkaisesti, mutta aina annoin anteeksi. Möykky sisällä kasvoi kuitenkin ja lopulta olin niin täynnä vihaa, että lopetin vuosiksi puhumisen. Tottakai työasiat puhuin, mutta muuten välttelin, lähdin aina pois, jos tuli paikalle, kahvipöydässä jäädessä kaksin syvennyin joko lehteen heti tai lähdin pois. Kaikki ylimääräinen kommunikaatio pois. Ekaksi tuo katsoi mua omituisesti, sitten alkoi jo arasti katsoa ja lopulta yritti vaivihkaa mielistellä. Mietin sen neljä vuotta, jotka olimme vielä samassa duunissa, että neljä vuotta mä kestin sitä loukkaamista ja metelöintiä tämän ihmisen mielentilojen mukaan. Sitten loppui kärsivällisyys.

Tuossa se ero juuri on, että jos joku on kelju kerran tai kaksi kertaa, niin siitä voi vielä ajatella että toisella on huono päivä. Jos keljumaisuus on systemaattista, siinä vaiheessa loppuu kärsivällisyys.

Jotenkin kiva tietää, että tällaisia tilanteita on muillakin.

Oma halailijani on vielä jotenkin niin julkea, että on vaikea edes kieltäytyä halauksesta, tilanne on niin absurdi.

Sitten vaan pa*kan jäykkänä toisen syleilyssä miettii, että mikähän vika tolla on päässä ja kuvitteleeko se, että me ollaan jotenkin kavereita.

Ja jos kieltäytyy niin sitten ollaan niiiiin pahoitettu toisen mieli ihan kuin se minun vikani oli, että toinen alkaa huutamaan ja räyhäämään tyhjästä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa oudolta. Sekä työkaveri, että työpaikan reaktio. Työkaverihan se huusi etkä sinä.

Provot kuulostaa oudoilta.

Niin raivostuttavaa. Minulla on ollut myös työkaveri, joka vittuili, riiteli ja arvosteli kaikkia töitäni ja kun sanoi vastaan tulikin "itku" ja sitten oltiin halaamassa. Ei todellakaan tee mieli halata puolituttuja, varsinkaan huonon käytöksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellinen myrkynkeittäjä. Draamakuningatar. Tuollaiset on työpaikan ilmapiirin pilaajia pahimmillaan. Että saa singota toiselle mitä vaan ja sitten halit lopuksi, niin kaikki ok? Ei se niin mene. Äiti voi antaa anteeksi loputtomiin ja nössö puoliso, mutta aikuisuuteen kuuluu myös vastuu omasta toiminnastaan.

Mulla oli kerran huutava työkaveri. Aina pyysi anteeksi jälkikäteen, vähän ylimalkaisesti, mutta aina annoin anteeksi. Möykky sisällä kasvoi kuitenkin ja lopulta olin niin täynnä vihaa, että lopetin vuosiksi puhumisen. Tottakai työasiat puhuin, mutta muuten välttelin, lähdin aina pois, jos tuli paikalle, kahvipöydässä jäädessä kaksin syvennyin joko lehteen heti tai lähdin pois. Kaikki ylimääräinen kommunikaatio pois. Ekaksi tuo katsoi mua omituisesti, sitten alkoi jo arasti katsoa ja lopulta yritti vaivihkaa mielistellä. Mietin sen neljä vuotta, jotka olimme vielä samassa duunissa, että neljä vuotta mä kestin sitä loukkaamista ja metelöintiä tämän ihmisen mielentilojen mukaan. Sitten loppui kärsivällisyys.

Minullekin käynyt juuri näin. Ei nyt varsinaista huutamista mutta muuten epäkorrektia käytöstä työkaverin taholta.. Lopulta en voinut olla enää seurassaan, kun niin paljon suututti.

Ykkönen on oikeassa. Aika hämmentävä tilanne kyllä. Enpä olisi osannut toimia mitenkään ja joutunut varmaan kilometritehtaalle.

Rupeaisin varmaankin välttelemään kyseistä ihmistä, niin paljon kuin mahdollista. Pelottaisi, että se saa uusia kohtauksia.

Ihmisen ei tarvitse kuin kerran näyttää oikeat karvansa, niin menee maku koko ihmisestä.

Hoitoala?

Ei tarvitse halata töissä ketään eikä myöskään kuunnella huutoa.

Ota heti huomenna yhteys luottamusmieheen ja kerro tilanne myös työterveyshuoltoon.

Esimies on ammattitaidoton, jos ojensi sinua eikä halaajaa.

Et ole missään ihmissuhteessa tasapainottomalta kuulostavan työkaverisi kanssa, eikä sinulla ole velvollisuutta ottaa mitään tunnetason käytöksiä häneltä. Työssä käyttäydytään asiallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellinen myrkynkeittäjä. Draamakuningatar. Tuollaiset on työpaikan ilmapiirin pilaajia pahimmillaan. Että saa singota toiselle mitä vaan ja sitten halit lopuksi, niin kaikki ok? Ei se niin mene. Äiti voi antaa anteeksi loputtomiin ja nössö puoliso, mutta aikuisuuteen kuuluu myös vastuu omasta toiminnastaan.

Mulla oli kerran huutava työkaveri. Aina pyysi anteeksi jälkikäteen, vähän ylimalkaisesti, mutta aina annoin anteeksi. Möykky sisällä kasvoi kuitenkin ja lopulta olin niin täynnä vihaa, että lopetin vuosiksi puhumisen. Tottakai työasiat puhuin, mutta muuten välttelin, lähdin aina pois, jos tuli paikalle, kahvipöydässä jäädessä kaksin syvennyin joko lehteen heti tai lähdin pois. Kaikki ylimääräinen kommunikaatio pois. Ekaksi tuo katsoi mua omituisesti, sitten alkoi jo arasti katsoa ja lopulta yritti vaivihkaa mielistellä. Mietin sen neljä vuotta, jotka olimme vielä samassa duunissa, että neljä vuotta mä kestin sitä loukkaamista ja metelöintiä tämän ihmisen mielentilojen mukaan. Sitten loppui kärsivällisyys.

Minulla on sama tilanne. Työkaveri ei hyväksy että olen ottanut etäisyyttä ja koittaa saada kontaktia. Kyseessä on aika rajaton tapaus, hän paljon vanhempi kuin minä ja olen jotenkin joutunut hänen valtansa alle, vaikka hän ei ole edes lähellä esimiesasemaa. Eräs päivä tuli mitta täyteen sitä pomottelua ja riehumista ja siitä lähtien olen pitänyt pitkää välimatkaa. Pidän tauot eri aikaan ja välttelen taukotiloja. Lähden pois varsinkin jos jäädään kahden. En vaan kestä sitä tyyppiä. Pelkkä ääni ärsyttää. Ja sitä ääntä riittää, puhuu taukoamatta (itsestään)

Mulle on sama vaikka joku palaverissa huutaa, huvittavaa vaan kun joku on niin nolo ja onpahan kahvipöydässä paltsun jälkeen jotain juoruiltavaa. Itsensä huutaja nolaa.

Anteeksipyyntö on ok, hali ei.

Kätteleminen on paljon inhottavampi tapa kuin halaaminen. Ihmisten kädet ovat kylmiä ja kosteita, inhottavia. Tartuntataudit myös leviävät.

Entisessä työpaikassa oli tuollainen esimies, horroria. Ettei vaan ois sama, en ihmettelis :D

Sulla on outo duuni. Tai et kerro käyttäytymisestäsi koko totuutta. Tai tämä oli idi.oottimainen provo.

Kukaan ei joudu pomon puhutteluun siitä, ettei halaa. Huutamiset voi sopia sanallisesti tai kättelemälläkin.

Tässä ketjussa moni kertoo joutuneensa jatkuvan v1ttuilun ja päsmäröinnin kohteeksi ja ottaneensa etäisyyttä. Otan osaa, olen kokenut saman ja tehnyt samoin.

Ap:n tapaukseen en ota kantaa, koska ei ole kerrottu mitään taustatietoja. On jopa mahdollista, että ap on itse -rauhallisella äänellä - piinannut työkaveriaan vuosikaudet ja sitten eräänä väsymyksen hetkenä työkaverin pokka pettää.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on outo duuni. Tai et kerro käyttäytymisestäsi koko totuutta. Tai tämä oli idi.oottimainen provo.

Kukaan ei joudu pomon puhutteluun siitä, ettei halaa. Huutamiset voi sopia sanallisesti tai kättelemälläkin.

Et ehkä ole joutunut epäterveseen työyhteisöön, hyvä niin.

Monessa sairaassa ympäristössä pomon lemmikki saattaa olla sellainen joka on muille ilkeä. Lue vaikka kultalapsi ja syntipukki -asettelusta.

Olen ollut tällaisessa työpaikassa se syntipukki. Ei ollut mukavaa. Lopulta minut savustettiin sieltä pois.

Vierailija kirjoitti:

En ota mitään töissä niin pahasti itseeni, ettenkö voisi halatakin, jos toiselle tulee siitä parempi olo. Vaikutat pikkulapselta, ap, ehkä pomoakin kyllästyttää minä minä -asenteesi.

Saako sua muutenkin tulla hipelöimään jos mulle tulee siitä parempi mieli? Ai ei vai? No mites se halaus sitten eroaa?

En suostu huudon kohteeksi, en edes esimiehen. Enkä suostu minkään puolivillaisen anteeksi-pyyntö-halailun kohteeksikaan.

Hiljainen ihminen voi olla passiivis-agressiivinen ja se saa toiset raivon valtaan. Itse en kyllä ymmärrä ihmisiä joilla on jatkuva puheripuli.

Onko edes laillista painostaa toista halaamaan työpaikalla? Eikö tuo mene jo ahdistelun puolelle, varsinkin jos osapuolet ovat eri sukupuolta?