Lue keskustelun säännöt.
Töiden perässä muuttaminen, olen katkera Suomen yhteiskunnalle
Katkera
10.12.2018 |
Valmistuin keväällä opettajaksi ja ainoa työpaikka, jonka sain, oli toisella puolella Suomea oleva vuoden pesti. Puoliso, koti, perhe, ystävät ja muu verkosto jäi 400 kilometrin päähän. Kuljen viikonlopuiksi kotiini puolisoni luokse ja arkipäivät asun työpaikkakunnalla kalustetussa kylmässä yksiössä. Kahden asunnon vuokrat + junaliput vievät yli puolet nettopalkasta, lähes 70 %.
Tätäkö Suomen yhteiskunta haluaa nuorilta? Tätäkö elämän pitää olla? Ei puhettakaan, että tähän yhteiskuntaan tekisimme yhtään lapsia, vaikka lapsirakkaita olemmekin. Olen katkera Suomen yhteiskunnalle, töistä saa tapella ja nuoret laitetaan valitsemaan työn ja perheen välillä. Ei edes uran ja perheen, vaan ylipäätään työn/elannon ja parisuhteen/perheen. Olet joko töissä ja onneton tai työtön ja edes vähän onnellisempi. Ei tämä maa ole puolustamisen arvoinen....
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain ja ainoastaan Suomen kaltaisissa sosiaaliturvamaissa voi ihminen tuollaisesta katkeroitua. Itse muutin yli 4000 kilometrin päähän toiseen maahan töiden perään eikä tullut hetkeksikään mieleen asiasta valittaa tai ruikuttaa. Sehän on päivänselvää, että töiden takia muutetaan - aivan käsittämätöntä miten kukaan voi edes ajatella toisin. pieni matkustaminen voisi tehdä hyvää ja avata hieman silmiä. Jos esimerkiksi nykyisessä asuinmaassani kertoisin, miten suomalainen valittaa, että pitää töiden perässä muuttaa ja elämä järjestää sen mukaan, sitä pidettäisiin todella laiskana ja ihmistä uskomattoman saamattomana. Ja sitähän se onkin, ei ole yhteiskunnan tehtävä paapoa ja elättää, jos et kykene elämääsi järjestämään.
Puoli vuotta on todella lyhyt aika. Tein juuri 6kk komennuksen toisessa maassa, jonne lensin maanantaina aamulla ja tulin perjantaina kotiin puolison luo. Eihän tämä nyt ole mikään ongelma, kun ei tosiaan ole lapsia. Nyt on lapsi tulossa, hyvin pärjätään vaikka oma perhe on kaukana. Ei todellakaan olla ainoita tässä tilanteessa ja hyvin pärjäävät ihmiset. Ehdit hyvin etsiä vakituisempaa paikkaa ja etsiä perheelle hyvän asuinpaikan seuraavian vuosien aikana ja sitten miettiä lapsiakin.
Vaikutat niin hemmotelulta kun vaan voi ihminen vaikuttaa. Ainakin tuo ruikutuksen ja valituksen määrä on järkyttävää.
Onkohan se toinen osapuoli samaa mieltä varsinkin lapsen syntymän jälkeen.Helppohan sinun on saat touhuta toisessa maassa mitä haluat.
Anteeksi missä toisessa maassa? Asumme mieheni kanssa kyllä samassa maassa ja samassa asunnossa. Tein 6kk komennuksen, se on menneessä muodossa. En tee sitä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole lapsia, ei ole opettajalle töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu aika karmealta, että opettajakoulutuksen saanut ihminen ei ymmärrä ympäröivää todellisuutta ja sitä millaiseen maahan verrattuna moniin muihin maailman maihin on saanut syntyä.
Niinpä, olin itse työtön kunnes työt löytyivät myös toisesta maasta. Ja tottakai muutin, vaikka ystävät, perhe ja jopa poikaystävä jäivät taakse. Positiivinen asenne kuitenkin on saanut sopeutumaan, perustamaan uuden elämän tänne ja lopulta mies tuli perässä. Pitää olla sellainen asenne, että keskittyy asioissa positiiviseen, pitää aina yllä yrittämisen ja eteenpäin pyrkimisen asenteen. Niillä todella pääsee pitkälle. Olisin toki voinut tuossa jäädä surkuttelemaan menetetyn perään sen sijaan, että olisin keskittynyt siihen mitä uutta sain tilalle. Ei mikään maa ole täydellinen, suomessa on omat vikansa ja täällä omansa. Ainoa ero on se oma elämänasenne. Ja kun paikallisia katson niin tiedän, kuinka onnekas todella ollenkaan ja mitä voi olla, kun yhteiskunnassa ei ihan oikeasti ole sosiaaliturvaa. Siinä on lähtenyt viimeisetkin itsesäälin rippeet.
Myönteinen asenne varmasti auttaa monissa asioissa. Itse kuitenkin kannustan vakavaan ajatteluun ja ottamaan sellaiset asiat vakavasti, jotka oikeasti ovatkin. Onneksi on niitäkin ihmisiä, jotka eivät keskity kaikkeen positiiviseen, vaan näkevät epäoikeudenmukaisuuden ja haluavat muuttaa asioita.
Jos haluat opettajana jatkaa, niin ole kiitollinen, että olet saanut töitä. Ymmärsin, ettei sinulla ole lapsiakaan, niin helppohan se on sinun hakea ne kannukset kauempaa ja yrittää sitten löytää se lopullisempi asuinpaikka. Ei niitä virkoja ole koskaan saanut siitä yliopistokaupungista helpolla. Useimmat opettajat jo 70-luvulla hakeutuivat pienemmille paikkakunnille ja pikkukaupunkeihin, yliopistokaupunkiin jääneet joutui odottamaan virkaa 10-20 vuotta tosin kuin muualta sai nopeammin.
Ikäluokat pienenee hurjaa tahtia ja tällä hetkellä todellakin kannattaa harkita TARKKAAN, lähteäkö opiskelemaan opettajaksi. Sanoisin, että ainoa realistinen on miesluokanope, jolta irtoaa liikunta ja käsityöt. Niille on kysyntää, kun alakoulut on täynnä naisopeja ja halutaan miehiä joukkoon. Yläkoulun puolella jokaisessa aineessa on ylitarjontaa! Tilanne on kriisiytymässä juuri nyt. Esimerkiksi useassa paikassa on nyt laitettu virat jäihin jo ensi vuodesta. Kasvukeskuksissakin oppilasennusteet on sen verran laskevia ja ne alkaa alakoulussa näkyä jo 3-4 vuoden sisällä, joten enää ei kannata luokanopen virkoja täyttää. Samaa ennakoi jo yläkoulut. Kuulin jo yhdestä virasta, joka jää täyttämättä ennakoivasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valita ap pikemminkin koko maailman tilanteesta, koska Suomessa on asiat verrattain hyvin.
"Ei saa valittaa, Afrikassa on pahemmin"
Keneltä lainasit? Valittaa voi toki vaikka varpaanvälinöyhtästä, mutta ap.n aloituksen lauseet "Olen katkera Suomen yhteiskunnalle" ja "Ei tämä maa ole puolustamisen arvoinen" saavat kyllä ihmettelemään perspektiiviä.
Parempaa etsimään.
Juuri näin! Onko aplla työkokemusta että voi kilpailla työpaikasta? Nyt kohta alkaa olemaan ja voi sen tehdä. Tämä kaikki minulle heti-sukupolvi on kyllä huvittava.
Vanhempani kävi lähes koko työuransa ajan töissä kaukana, kun läheltä ei töitä löytynyt molemmille vanhemmille. Lopputulos? Äärimmäisen kyyninen ja kettuuntunut ihminen. Pahoinvoiva eroperhe. Aikuistunut lapsi, joka on jo toista kertaa Kelan korvaamassa psykoerapiassa.
Ja kaikki yhteiskunnan vikaa. Älä nyt naurata. Kelan psykoterapia kyllä kelpaa.
Tottakai kelpaa, kun masentunut ja ahdistunut olen ollut lapsesta asti.
Ikävää toki, mutta tähän on varmaan muitakin syitä kuin toisen vanhemman pitkä työmatka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
modernin yhteiskunnan TULEE tarjota sellainen tilapäinen turva ettei kadulle joudu, koska muuten maa on kehitymaa eikä mikään muu. Mikäli yhteiskunnassa asiat (eriarvoistaminen, jne. jne.mitä nyt jopa arjen pyöritykseen tarvitaan) on surkeasti hoidettu, tilapäisestä tulee pysyvä. sehän ei varmaankin ole tarkoitus, eikä nykyisin suinkaan pelkästään yksilön syy.
huonoa koneistoa vastaan, julkinen tai yksityinen, on vaikeampi toimia; motivaation joutuu kohdistamaan perusarkeen.
tuohon perässä muuttamiseen voi arvioida jonkin laisen ei liian optimistisen budjetin; mutta silloin kun on mainittuja tapauksia, kilometreistä tulee todellakin riesa, talouden ja ajan kuluttaminen turhaan. eri asia on elämänkokemus joka taas ei liity tähän. vertailla vaihtoehtoja. tietenkin voi selitellä että täällä oliisi helpompaa kun ei tarvitse kehitysmaan kadulla asua. mutta kuitenkinei olla kovin kaukana ihan polarisaationkin näkökulmasta.
ei siis olla nykyisin siinä ajassa, jolloin lähdettin vaikka amerikkaan, ruotsiin; silloin taas eräällä lailla asuttiin (vielä) kehitymaassa eikä muita vaihtoehtoja ollut. eli säästönsä menolippuun.
nyt kun globaali keskiluokka vaurastuu, yhä enemmän on peinelle maalle kilpailijoita; mutta on toisaalta mahdollisuuksia,ulkopuolella. toisaalta kehitys maassa jossa kustannnukset laukkaavat ja keskiansio on murto-osa vaikkapa viereisen maan tasosta, viereiseen maahan on kova hinku koska (riisto)hintojen nousu ei tule kaikkien taskuun.
mutta nykyisin koulutus ei takaa enää mitään (vaikka kehitysmaissa on toisin päin tajuttu; sillä pääsee pois köyhyydestä. ). täällä sekin polku voi viedä sinne. se jos joku tulee yhteiskunnaööe kalliiksi, koska sellaiset joilla on kiinnostusta kouluttautua haluaa myös oppia uutta. koska monet maat ovat menneet ohi ja maa on muuttumassa halpahallikehitysmaaksi polarisaatio napojen varaan, nyt pannikoidaan halvan määrässä eikä fokusoida osaamisalueille eikä uuden maksuminen olekkaan enää niin tärkeätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuitenkin se että lyödään lukkoon joku fyysinen ikä sille ettei jotain voisi tehdä on hatullinen ..., tämän antifilosofian raamittaja ei ymmärrä edes fysiologiasta, innovaatioista, dispuptiosta yms.yhtään mitään.
arvatkaapa kuinka monta kertaa on törmätty siihen että joku hehkuttaa juuri "huomaamaansa" asiaa , ... uutena? erittäin monta kertaa. verkkomuisti on todella lyhyt nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Opettajana teen edelleen pätkätöitä ja valmistumisesta on reilut 15 vuotta. Perustin kaikesta huolimatta perheen, mistä oon onnellinen. Silti sapettaa, että töitä ei ole välillä ollenkaan. Töitä ketjutetaan samoilla tekijöillä mutta vakipaikkaa ei saa ikinä.
Vertaishali! Minulla on 11 vuotta pätkäopettajuutta valmistumisen jälkeen. Perhe tuli perustettua opiskeluaikoina, onneksi en jäänyt odottelemaan valmistumista ja vakipaikkaa. Esikoinen saa varmaan vakityöpaikan ennen minua ;-)
Mutta kyllä ottaa välillä päähän rankasti :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaanhoitajana norjassa palkka on 3 kertaa suurempi, kuin suomessa. Työaika 6h päivässä. Ei ole pulaa henkilöstöstä. Vanhuspuolella hoitajia riittää vuoroihin, heitä arvostetaan täällä. Täällä riittää töitä ja edut ovat paremmat, hoitajia arvostetaan, toisin kuin suomessa.
Mielestäni ihmisten ei pitäisi mennä naimisiin tai olla parisuhteessa, mikäli se haittaa työpaikan perässä muuttamista.
Jos elää yksin, on paljon helpompi liikkua.
Itse en ole seurustellut koskaan, ja toki kärsin tästä, mutta eihän elämässä saa kaikkea mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajana norjassa palkka on 3 kertaa suurempi, kuin suomessa. Työaika 6h päivässä. Ei ole pulaa henkilöstöstä. Vanhuspuolella hoitajia riittää vuoroihin, heitä arvostetaan täällä. Täällä riittää töitä ja edut ovat paremmat, hoitajia arvostetaan, toisin kuin suomessa.
Suomessa keskimäärin 2900e, norjassa noin 4000e: ero on toki suuri, mutta 3x on liioiteltua.
Samat mietinnät. 100km työmatkaa, mies ja lapset täällä. Miehen työ täällä. Halvempaa olisi olla työttömänä. Tältä paikkakunnalta ei töitä löydy, etsitty on 5 vuotta. Itse on pakko olla päivätöissä, puoliso on vuorotöissä, vuorotöitä löytyisi, mutta ei vuoropäiväkotia ja mihi 7 vuotiaan laitat isin ja äidin ollessa yövuorossa. Mut näillä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se nyt valitettavasti ole oikeasaan kenenkään vika, että juuri siellä sinun kaupungissasi ei ole juuri nyt opettajalle töitä. Toisaalta eiköhän opettajia(kin) kouluteta liikaa nykyään.
Mutta kaikki opettajathan uhoavat sanovansa itsensä irti, kun heillä on niin huono palkka ja lyhyet lomat ja maailman raskain työ, missä ei ehdi kahden kuukauden kesäloman aikana edes toipua.
Kohta on uusille opettajille töitä, kun nämä väsyneet opettajat irtisanoutuu ja vaihtaa parempipalkkaisiin ja kevyempiin töihin, missä on enemmän vapaata
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajana norjassa palkka on 3 kertaa suurempi, kuin suomessa. Työaika 6h päivässä. Ei ole pulaa henkilöstöstä. Vanhuspuolella hoitajia riittää vuoroihin, heitä arvostetaan täällä. Täällä riittää töitä ja edut ovat paremmat, hoitajia arvostetaan, toisin kuin suomessa.
Suomessa keskimäärin 2900e, norjassa noin 4000e: ero on toki suuri, mutta 3x on liioiteltua.[/quote
Ei ole liioittelua. 6h/päivä, vuorot saa valita, ei pulaa henkilöstöstä. Ei ylitöitä, saa hoitaa potilaat rauhassa. Hoitajia arvostetaan. Tervetuloa norjaan. Suomen vanhustenhoito on järkyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Yksiön tai soluluolan saa Espoossakin 300 eurolla. Maalta luulisi löytyvän kämppä vielä halvemmalla.
Mistähän muka? HOASin solu Espoossa saattaa maksaa sen 300e kuussa, mutta ne on varattu opiskelijoille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katkera Suomen yhteiskunnalle, koska se on ajanut työllisyystilanteen näin huonoksi. Tai oikeastaan hallitus ja eduskuntahan sen tekivät :D Otin työn vastaan, koska en halunnut jäädä työttömäksi vaan ajattelin tehdä kaikkeni työllistymisen ja uran eteen.
Hain töitä omasta kaupungista pari vuotta ja laajensin hakukehää kunnes tärppäsi. Olen ollut töissä opettajana lähes koko opiskeluajan, joten työkokemusta on jo. Tilanne on silti surkea, edes työkokemus ja hyvät verkostot ei takaa työpaikkaa, jos koululla ei ole varaa jatkaa työsuhdetta tai palkata uutta tekijää.
Totta joo, ei pitäisi valittaa, koska mm Afrikassa on asiat huonommin :DAp
Suomi on kylläkin ollut lamassa vuodesta 2008 eikä talous ole todellakaan siitä toipunut. Juuri siksihän ihmisiä patistetaan töihin, että talous saadaan kasvuun eikä makseta siitä, ettei jotain huvittaisi yhtään muuttaa. Hallitus ja eduskunta eivät voi vaikuttaa markkinavoimiin mitenkään suoraan, varsinkaan vähentämällä työpaikkoja muista kuin kunnallisista viroista. Niihin varta vasten kouluttautuminen on ollut tiedostettu riski jo 10 vuotta, joten se ei todella voi tulla vuoden 2008 yllätyksenä sinullekaan, että saatat joutua tosiaan vaivautua muuttamaan niiden töiden perässä. Mikään taikahallitus tai eduskunta ei voi manipuloida markkinoita kuitenkaan kasvuun, jos yhtään tunnen taloustieteitä niin tiedät kyllä tämänkin.
Tiedostettu riski? Viimeiset 10 vuotta ihan viime vuosia lukuun ottamatta on jauhettu suurten ikäluokkien eläköitymisestä ja karjuvasta työvoimapulasta. Mihis se jäi?
eri
Vähänkö tyhmää kouluttautua opettajaksi, tuliko opettajalle väestönkasvun kääntyminen laskuun yllätyksenä? Tämä on tiedetty jo kymmeniä vuosia.
Katkera kirjoitti:
Valmistuin keväällä opettajaksi ja ainoa työpaikka, jonka sain, oli toisella puolella Suomea oleva vuoden pesti. Puoliso, koti, perhe, ystävät ja muu verkosto jäi 400 kilometrin päähän. Kuljen viikonlopuiksi kotiini puolisoni luokse ja arkipäivät asun työpaikkakunnalla kalustetussa kylmässä yksiössä. Kahden asunnon vuokrat + junaliput vievät yli puolet nettopalkasta, lähes 70 %.
Tätäkö Suomen yhteiskunta haluaa nuorilta? Tätäkö elämän pitää olla? Ei puhettakaan, että tähän yhteiskuntaan tekisimme yhtään lapsia, vaikka lapsirakkaita olemmekin. Olen katkera Suomen yhteiskunnalle, töistä saa tapella ja nuoret laitetaan valitsemaan työn ja perheen välillä. Ei edes uran ja perheen, vaan ylipäätään työn/elannon ja parisuhteen/perheen. Olet joko töissä ja onneton tai työtön ja edes vähän onnellisempi. Ei tämä maa ole puolustamisen arvoinen....
No en ihmettele katkeruuttasi kun mielestäsi yhteiskunnan pitäisi järjestää asiasi siten kun itse haluat. Tervetuloa oikeaan maailmaan.
Yksiön tai soluluolan saa Espoossakin 300 eurolla. Maalta luulisi löytyvän kämppä vielä halvemmalla.
Kyllä Suomessa on aina työn perässä muutettu. Aikanaan läksin pieneltä paikkakunnalta ensin opiskelemaan ja sitten vakitöihin pk-seudulle. Ero oli teidän tilanteeseen vain se, että poikakaverilla oli sama tilanne, ja aikanaan perustimme perheen tänne. Töitä on riittänyt, asuminen on kallista. Välillä olemme olleet perheen kanssa ulkomailla ja vuoden verran olen yhteensä ollut 3 lapsen, 2 koiran, vanhan talon ja oman duunin parissa ainoana aikuisena kun mies on ollut ison meren takana. Kiireisimpään työaikaan mulla on ollut toistasataa matkapäivää vuodessa. Kaikesta ollaan kuitenkin selvitty ja elämä on ollut kaiken kaikkiaan antoisaa.
Mukavahan se olis, jos työ tulis odottavan luokse, mutta aina niin ei käy.