Töiden perässä muuttaminen, olen katkera Suomen yhteiskunnalle
Valmistuin keväällä opettajaksi ja ainoa työpaikka, jonka sain, oli toisella puolella Suomea oleva vuoden pesti. Puoliso, koti, perhe, ystävät ja muu verkosto jäi 400 kilometrin päähän. Kuljen viikonlopuiksi kotiini puolisoni luokse ja arkipäivät asun työpaikkakunnalla kalustetussa kylmässä yksiössä. Kahden asunnon vuokrat + junaliput vievät yli puolet nettopalkasta, lähes 70 %.
Tätäkö Suomen yhteiskunta haluaa nuorilta? Tätäkö elämän pitää olla? Ei puhettakaan, että tähän yhteiskuntaan tekisimme yhtään lapsia, vaikka lapsirakkaita olemmekin. Olen katkera Suomen yhteiskunnalle, töistä saa tapella ja nuoret laitetaan valitsemaan työn ja perheen välillä. Ei edes uran ja perheen, vaan ylipäätään työn/elannon ja parisuhteen/perheen. Olet joko töissä ja onneton tai työtön ja edes vähän onnellisempi. Ei tämä maa ole puolustamisen arvoinen....
Kommentit (65)
Samoja kokemuksia täälläkin! Vaikka hankkii hyvän ja työllistäväksi sanotun (ei höpöhöpö-tutkintoja) ammatin, ei pääse töihin. Yritäpä sitten elää. Ja useiden eri alojen työnantajien suusta kuultua: työttömiä ei kutsuta työhaastatteluihin, koska hyviä työssä olevia hakijoita on enemmän kuin tarpeeksi. Eli jos jäät työttömäksi, et tule työllistymään enää sille alalle. Pitäisi saada uusi ammatti, mutta millä rahalla opiskelet sen? Joten nuoret; älkää ikinä, missään tapauksessa jääkö valmistumisen jälkeen työttömäksi! Muuten jäät sille tielle.
Eikö siinä yksiössä ole lämmitystä?
Mutta en minä suosittelisi valitsemaan noin.
Vain ja ainoastaan Suomen kaltaisissa sosiaaliturvamaissa voi ihminen tuollaisesta katkeroitua. Itse muutin yli 4000 kilometrin päähän toiseen maahan töiden perään eikä tullut hetkeksikään mieleen asiasta valittaa tai ruikuttaa. Sehän on päivänselvää, että töiden takia muutetaan - aivan käsittämätöntä miten kukaan voi edes ajatella toisin. pieni matkustaminen voisi tehdä hyvää ja avata hieman silmiä. Jos esimerkiksi nykyisessä asuinmaassani kertoisin, miten suomalainen valittaa, että pitää töiden perässä muuttaa ja elämä järjestää sen mukaan, sitä pidettäisiin todella laiskana ja ihmistä uskomattoman saamattomana. Ja sitähän se onkin, ei ole yhteiskunnan tehtävä paapoa ja elättää, jos et kykene elämääsi järjestämään.
Puoli vuotta on todella lyhyt aika. Tein juuri 6kk komennuksen toisessa maassa, jonne lensin maanantaina aamulla ja tulin perjantaina kotiin puolison luo. Eihän tämä nyt ole mikään ongelma, kun ei tosiaan ole lapsia. Nyt on lapsi tulossa, hyvin pärjätään vaikka oma perhe on kaukana. Ei todellakaan olla ainoita tässä tilanteessa ja hyvin pärjäävät ihmiset. Ehdit hyvin etsiä vakituisempaa paikkaa ja etsiä perheelle hyvän asuinpaikan seuraavian vuosien aikana ja sitten miettiä lapsiakin.
Vaikutat niin hemmotelulta kun vaan voi ihminen vaikuttaa. Ainakin tuo ruikutuksen ja valituksen määrä on järkyttävää.
Minä valmistun vasta ensi vuonna, mutta olen jo vuoden ollut töissä. Työmatkani on 15 minuuttia, juna menee ovelta ovelle. Miehen työmatka on vielä lyhyempi ja lapselle on päiväkoti lähellä. Meillä oli uskallusta se lapsikin tehdä. Onko se valtion vika, jos sinun henkilökohtaiset valintasi ovat nuo?
Ei se nyt valitettavasti ole oikeasaan kenenkään vika, että juuri siellä sinun kaupungissasi ei ole juuri nyt opettajalle töitä. Toisaalta eiköhän opettajia(kin) kouluteta liikaa nykyään.
Aika oudolta kuulostaa katkeroituminen sen vuoksi, että sai työpaikan. Moni elää etäsuhteessa, eikä näe sitä toista edes viikottain.
No miksi otit paikan vastaan? Olisit voinut kieltäytyä välimatkaan vedoten ilman karenssia.
Ap on onnekas kun sai töitä. Todella paljon opettajia on työttömänä. Vuoden määräaikaisuus on melkein kuin lottovoitto!
Toki harmillista, että joutuu olemaan puolisosta erossa ja asumiseen ja matkoihin palaa rahaa. Jatkossa voisi miettiä pelkkää huoneen vuokrausta. Joku omakotitalossa asuva eläkeläinen voisi hyvin ottaa hyyryläisen nurkkiinsa, saisi vähän ruokarahaa ja ehkä kahviseuraakin.
Valita ap pikemminkin koko maailman tilanteesta, koska Suomessa on asiat verrattain hyvin.
Suomen yhteiskunnalle??
En ole äidinkielen opettaja, mutta ei kuulosta oikealta..
Tuttuja mietteitä. Itse elin tuollaista elämää, kunnes masennus kasvoi niihin sfääreihin, ettei töissäkäynti enää onnistunut. Reilu 3-kymppisenä tunnen jo itseni kehäraakiksi.
Vierailija kirjoitti:
Valita ap pikemminkin koko maailman tilanteesta, koska Suomessa on asiat verrattain hyvin.
"Ei saa valittaa, Afrikassa on pahemmin"
Opettajana teen edelleen pätkätöitä ja valmistumisesta on reilut 15 vuotta. Perustin kaikesta huolimatta perheen, mistä oon onnellinen. Silti sapettaa, että töitä ei ole välillä ollenkaan. Töitä ketjutetaan samoilla tekijöillä mutta vakipaikkaa ei saa ikinä.
Vierailija kirjoitti:
No miksi otit paikan vastaan? Olisit voinut kieltäytyä välimatkaan vedoten ilman karenssia.
Jos ap haluaa saada työkokemusta jonain päivänä ehkä työllistyäkseen lähemmäs kotiaan?
Ap on katkera siitä, että ei saa töitä lähempää? Onko joku luvannut sinulle työpaikan vai mistä nyt kenkä puristaa?
Miten tuosta saa väännettyä yhteiskunnan vastuuseen? No eipä muu kuin trolli saisikaan. 0/5
Vierailija kirjoitti:
Vain ja ainoastaan Suomen kaltaisissa sosiaaliturvamaissa voi ihminen tuollaisesta katkeroitua. Itse muutin yli 4000 kilometrin päähän toiseen maahan töiden perään eikä tullut hetkeksikään mieleen asiasta valittaa tai ruikuttaa. Sehän on päivänselvää, että töiden takia muutetaan - aivan käsittämätöntä miten kukaan voi edes ajatella toisin. pieni matkustaminen voisi tehdä hyvää ja avata hieman silmiä. Jos esimerkiksi nykyisessä asuinmaassani kertoisin, miten suomalainen valittaa, että pitää töiden perässä muuttaa ja elämä järjestää sen mukaan, sitä pidettäisiin todella laiskana ja ihmistä uskomattoman saamattomana. Ja sitähän se onkin, ei ole yhteiskunnan tehtävä paapoa ja elättää, jos et kykene elämääsi järjestämään.
Puoli vuotta on todella lyhyt aika. Tein juuri 6kk komennuksen toisessa maassa, jonne lensin maanantaina aamulla ja tulin perjantaina kotiin puolison luo. Eihän tämä nyt ole mikään ongelma, kun ei tosiaan ole lapsia. Nyt on lapsi tulossa, hyvin pärjätään vaikka oma perhe on kaukana. Ei todellakaan olla ainoita tässä tilanteessa ja hyvin pärjäävät ihmiset. Ehdit hyvin etsiä vakituisempaa paikkaa ja etsiä perheelle hyvän asuinpaikan seuraavian vuosien aikana ja sitten miettiä lapsiakin.
Vaikutat niin hemmotelulta kun vaan voi ihminen vaikuttaa. Ainakin tuo ruikutuksen ja valituksen määrä on järkyttävää.
Ei palkka riitä jos pitää joka viikonloppu lentäen käydä kotona toisessa maassa.
Eikös siellä periferiassa ole pienemmät vuokrat? Ainakin yksiöissä..
Miksi maksat toisestakin kämpästä? Eikö puolisosi käy töissä? Hän.maksaisi sitä vuokraa ja sinä toista?! Sinullahan on myös ne matkakulut puolison luokse ja takaisin yksiöön maksettavana? Vai osallistuuko hän.niihin? Muuta jollekin alivuokralaiseksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valita ap pikemminkin koko maailman tilanteesta, koska Suomessa on asiat verrattain hyvin.
"Ei saa valittaa, Afrikassa on pahemmin"
Keneltä lainasit? Valittaa voi toki vaikka varpaanvälinöyhtästä, mutta ap.n aloituksen lauseet "Olen katkera Suomen yhteiskunnalle" ja "Ei tämä maa ole puolustamisen arvoinen" saavat kyllä ihmettelemään perspektiiviä.
Parempaa etsimään.
Valitsin suosiolla työn perheen sijaan. Se tosin helpotti valintaa ettei miehiä pyöri jaloissa.