Taas on SE aika vuodesta, että pitäisi muistaa opettajaa... (G)

Minä annan lapseni opettajalle sen sellofaani-blahbah-kynttilän ja servetit.

Mielestäni lapsi on saanut opettajaltaan paljon oppia ja kiitän siitä.

Vierailija kirjoitti:

Taas tämä naurettava keskustelu.

Tosi NAURETTAVA keskustelu??????????

Olisin kiitollinen, jos mua joskus joku kiittäisi.

Mieluummin hukkuisin tuikkukippoihin kuin olisin ilman kiitosta.

Noh, en saa kiitosta enkä huku sellofaaniin.

Onneksi en ole opettaja, ettei minun tarvitse kiitoksista kärsiä.

Ostettu jo pieni lahja. Poika 7. luokalla ja kysyin, haluaako antaa lahjan luokanvalvojalle. Halusi eikä ihme, huippukiva ja rento, välittävä naisope.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tämä naurettava keskustelu. Ei, opettajaa ei tarvitse muistaa. Toisaalta kyllä saa muistaa, jos siltä tuntuu. Ei siinä mitään noloa tai väärää ole! Sitten vasta homma muuttuu kiusalliseksi, jos lahja on arvoltaan liian suuri. Esimerkiksi yli kymmenen euroa on jo liikaa. 

Tiedän kyllä sen merkityksen, jos saan yläkoululaiselta itse tehdyn kortin ja kiitoksen. Minä tosiaan tiedän, minkä polun olemme yhdessä sinä vuonna käyneet läpi. Ja ne jutut ovat ihan muuta kuin postinkantajan kanssa on puitu. Eli paras lahja on ihan kiitos. Monesti huomaan, että oppilaan tuomalla muistamisella ei ole mitään tekemistä vanhempien kanssa eli se tulee ihan oppilaalta itseltään.

Myös muistan hyvin lukuvuoden lopussa tulleen huoltajan viestin, jossa kiitetään siitä, että olen jaksanut hankalan oppilaan kanssa. Rahaa ei tarvitse, mutta kaikkien jaksamista auttaa kiitoksen sana edes kerran vuodessa. 

Ihmiset tuskin kiittävät toisiaaan liikaa. Minusta se, että lapselle ainakin joskus opetetaan, että voi kirjoittaa kortin tai antaa lahjan jollekulle, vaikkei olisikaan ihan pakko, on tapakasvatusta. Näin opetetaan lasta arvostamaan toisen työtä. 

Olen tosiaan yläkoulun ope ja viime keväänä hyvästelin ensimmäisen kerran sellaisen valvontaluokan, joka ei kolmen vuoden yhteisen taipaleen jälkeen edes suullisesti toivottanut minulle vaikkapa hyvää jatkoa tai kiittänyt. Itse olen aina kiittänyt heitä vuodesta ja toivotellut hyvät joulut ja kesät ja lomat ja viikonloput. Olimme luokan kanssa aivan hyvissä väleissä, ei siinä mitään, enkä usko, että he pahaa tarkoittivat. Mutta oli muutenkin ihan selvää, että kotona oli jäänyt monta asiaa ja käytöstapaa opettamatta. Luokka oli täynnä sosiaalisesti kömpelöitä nuoria, jotka eivät monissa tilanteissa tienneet, mitenpäin olla. 

Vaikka lahjaa ei ope tarvitse ja odota, on ihan selvä ero niiden luokkien välillä, joilta muistamisia tulee ja niiden, joilta ei koskaan. Yleensä lahjoja joskus tuovat luokat ovat muutenkin hyväkäytöksisiä. He osaavat tervehtiä, kiittää, sanoa ole hyvä jne. He saavat suunsa auki tilanteissa. He osallistuvat mielellään tanssiaisiin ja heillä on hyvät pöytätavat. 

Tuskinpa nämä koulussa kiittämättömät nuoret osaavat esimerkiksi kiittää työharjoittelupaikan tyyppiä, joka heitä auttoi ja opasti. Ei muuta kun pipo syvällä päässä korkeintaan urahdetaan. Selvä on, että sen kesätyöpaikan nappaa se, joka katsoi silmiin, tervehti ja kiitti avusta lähtiessään. Kotona ilmeisesti usein ajatellaan, että lapsi oppii nämä asiat itsestään. Ei opi. Hänelle pitää järjestää erilaisia sosiaalisia tilanteita, joissa hän voi harjoitella. Yksi sellainen on, että vie joulukortin opelle ja sanoo ihan ääneen, että kiitos ja hyvää joulua. 

Eikös se niin ollut että opettajia muistetaan sen takia koska opettaja on osallistunut sen lapsen kasvatukseen? Ja jos oppilaat, koko luokka on kiittämättömiä urpoja, niin olet varmasti kolmen vuoden aikana tehnyt jotain väärin jos et ole yhteenkään saanut mitään vaikutusta aikaan.

Hahah, olen opettanut tuhansia nuoria, joten olen oppinut olemaan ottamatta itseeni, jos joku on urpo. Tälläkin hetkellä minulla on oppilaita, jotka toivottavat hyvää loppupäivää joka tunnin jälkeen ja kiittävät joka tehtäväpaperista. Sitten on näitä toisenlaisia. Itse olen se ihan sama ope kaikille. Toiset tulevat vuoden lopussa kysymään, saako halata. Toisten on vaikeaa edes sanoa moi. Semmoista se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tämä naurettava keskustelu.

Tosi NAURETTAVA keskustelu??????????

Olisin kiitollinen, jos mua joskus joku kiittäisi.

Mieluummin hukkuisin tuikkukippoihin kuin olisin ilman kiitosta.

Noh, en saa kiitosta enkä huku sellofaaniin.

Sinä saat palkkaa. Eikö se riitä? Vaihda alaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään tarvetta muistaa, en muista myöskään postinjakajaa, roskakuskia, aurakuskia, kaupan kassoja, palolaitoksen henkilökuntaa, sairaalan ja terveyskeskuksen henkilökuntaa, poliisilaitoksen henkilökuntaa, rajavartiolaitoksen henkilökuntaa enkä edes kansanedustajia... En muista edes työkkärin virkailijaa vaikka olen työtön.

Tällaiset vastaukset ovat aina yhtä naurettavia. Postinjakaja, kaupan kassa jne tuskin viettää päivittäin tuntikausia sen lapsen kanssa eikä myöskään jaa vanhempien kanssa kasvatusvastuuta.

Opettajalle lapset vievät pieni muistamisen ihan kiitokseksi hyvästä yhteistyöstä.

Joo, se olisikin eri asia jos opettaja vapaaehtoisesti viettäisi aikaa tuntikausia vain minun lapseni kanssa, eli kasvattaisi juuri häntä.

Kyseessä on palkkatyö ja iso ryhmä oppilaita. Maatalousyrittäjät viettävät tunteja joka päivä sikojensa kanssa, mutta muistaako kukaan joka joulukinkun ostaa sitä maatalousyrittäjää?

Tiesitkö, että luokanvalvoja saa pienimmillään noin satasen korvauksen? Yhden lapsen palavereissa ja viestittelyissä ynnä muissa voi mennä monta tuntia kuussa. Lisäksi on ne 20 muuta. Hyvin usein ope käytännössä tekee hyväntekeväisyyttä, mutta huoltajat eivät tätä ymmärrä.

Harvoin tulee kiitoksia näiltä, joiden kanssa eniten töitä tehdään!

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään tarvetta muistaa, en muista myöskään postinjakajaa, roskakuskia, aurakuskia, kaupan kassoja, palolaitoksen henkilökuntaa, sairaalan ja terveyskeskuksen henkilökuntaa, poliisilaitoksen henkilökuntaa, rajavartiolaitoksen henkilökuntaa enkä edes kansanedustajia... En muista edes työkkärin virkailijaa vaikka olen työtön.

Höh. Kyllä mä muistaisin ihan jokaista noista jos tietäisin olevani tekemisissä heidän kanssaan juuri joulun alla. Muistan naapureitakin. Kaikki ansaitsevat hyvän joulumielen!