Kaverini alkoi itkeä, kun kerroin olevani raskaana
Olisin ymmärtänyt itkureaktion, jos hän olisi itkenyt sen takia, että on niin onnellinen puolestani. Kyseessä on esikoiseni. Itku tuli osittain siksi, että kaverini ei heikon terveystilansa ja lääkityksensä takia pysty saamaan lapsia, no tämäkin ymmärrettävää. Sitä en oikein pysty hyväksymään, että hänen itkussaan oli suuressa osassa surun ja luopumisen lisäksi myös sysimustaa kateutta. Ikään kuin minun onneni ja odotukseni olisi häneltä pois.
Kommentit (27)
En ymmärrä ihmisiä joilla reaktio on pettymys/kateus toisen onnesta vaikka oma tilanne olisi hankala. Itsellä kokemusta lapsettomuudesta ja vasta hoitojen kautta saimme esikoisemme. Missään vaiheessa ei tullut edes mieleen olla mitään muuta kuin iloinen muiden vauvauutisista ja vauvoista. Toki synkkinä hetkinä mietti itsekseen, että miksi ei meillekin, mutta missään vaiheessa ei tullut edes mieleen itkeä toisen nähden pettymystä hänen onnesta.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä joilla reaktio on pettymys/kateus toisen onnesta vaikka oma tilanne olisi hankala. Itsellä kokemusta lapsettomuudesta ja vasta hoitojen kautta saimme esikoisemme. Missään vaiheessa ei tullut edes mieleen olla mitään muuta kuin iloinen muiden vauvauutisista ja vauvoista. Toki synkkinä hetkinä mietti itsekseen, että miksi ei meillekin, mutta missään vaiheessa ei tullut edes mieleen itkeä toisen nähden pettymystä hänen onnesta.
Eli tunsit myös kateutta muttet näyttänyt sitä ulospäin, ja et ymmärrä lähinnä sitä, miksi muutkin eivät esitä muuta kuin miltä tuntuu.
Täysi sympatia kaverillesi. Omakohtaista kokemusta löytyy. Yritimme monta vuotta lasta, turhaan. Pettymystä pettymyksen perään. Kun joku kertoi olevansa raskaana, ensimmäinen reaktio oli juuri mustaakin mustempi kateus. Monet itkut tuli itkettyä, salassa tietenkin, kun en halunnut muita surullani kuormittaa. Kerroin asiasta vain rakkaalle ystävälle, joka itse kamppaili saman asian kanssa. Hän ymmärsi.
Ja, jos on kaikki muut asiat hyvin ja vain se yksi asia on pielessä, on helpompi esittää vain sitä iloista ja onnellista toisen puolesta, mutta joskus toiselle sattuva hyvä juttu on viimeinen niitti pitkien vastoinkäymisten jonossa muistuttamassa siitä, että "kaikille muille tapahtuu hyviä asioita, mutta sinulle pelkästään huonoja" .
Mielestäni puhdas kateus ja oman tilanteen miettiminen ovat kaksi eri asiaa. Kateus on sitä että toivoo toiselle huonoa ja oman tilanteen sureminen ei vie kuitenkaan onnea toiselta pois tai tarkoita sitä ettei iloitsisi toisen puolesta.
Olen kerran alkanut itkeä kuultuani vauvauutisia. Olin juuri menettänyt edellisellä viikolla oman (syntymättömän) esikoiseni, jota olin sisälläni kantanut nelisen kuukautta.
En minä itkenyt silti kateudesta. Itkin ylipäätään tuolloin jos näin pienen vauvan tai luin lehtijutun vauvasta. Tottakai jonkun vauvauutinen toi mieleen sen, mitä itse juuri oli menettänyt.
Ei vitu mikä mäntti. Sä et kyllä ansaitse yhtään kaveria.