Onko sinua jätetty pikkulapsena yksin kotiin?
Minkä ikäinen olit? Itselle on jäänyt muistoja tuosta, enkä välillä käsitä kuinka voin olla enää hengissä.. Ollut monta suojelusenkeliä värtioimassa? Itse en voisi pientä lasta jättää yksin.
Kommentit (17)
Minut 2-vuotiaana jätettiin päiväunille kotiin yksin. Kun tulivat kotiin niin olin paniikissa itkemässä sohvalla. En tiedä liittyykö tuohon, mutta heräsin tosi pitkälle aikuisikään asti mahdollisilta päiväunilta ihan paniikissa. En tuosta tapauksesta silloin tiennyt.
Itse olin 2-4 kun olin usein illat yksin kotona. Kävin vannassa kylvyssä ja kiipeilin kaapeille. Joskus lukitsin itseni uloskin.
Se oli minulle normaalia.. Aika helvetin järkyttävää.
Saatoin olla 4-vuotiaana jo useita tunteja yksin kotona. Neuvo oli, että jos tulee hätä, mene naapuriin. Oli ihan normaalia 70-luvulla. Nykyisin samasta tehtäisiin lasu vielä 11-vuotiaastakin.
Mua ei jätetty, mutta äitini jätettiin pikkuveljensä kanssa jo hyvin pienenä. Vanhempiensa oli molempien käytävä töissä, ja lapset siihen aikaan kai jätettiin vain kotiin. Asuivat järven rannassa, joten lukitsivat vielä lapset sisään etteivät huku. Ihme, ettei koskaan mitään sattunut, olisi ollut kauheaa jos olisi vaikka tulipalo syttynyt.
Vierailija kirjoitti:
Minut 2-vuotiaana jätettiin päiväunille kotiin yksin. Kun tulivat kotiin niin olin paniikissa itkemässä sohvalla. En tiedä liittyykö tuohon, mutta heräsin tosi pitkälle aikuisikään asti mahdollisilta päiväunilta ihan paniikissa. En tuosta tapauksesta silloin tiennyt.
Miten ja milloin sait tietää?
Minä olen ollut yksin kotona tietääkseni vasta ekaluokkalaisena, kun koulusta kotiin tullessani ei ollut vielä muita paikalla. Joskus oli sovittu, että menen koulusta ensin puolimatkassa asuvan tätini luo, mutta usein unohdin, ja joskus taas täti näki minut ikkunastaan ja huusi tuuletusikkunasta, että piti tulla sinne. Menin kyllä mielelläni, vaikka unohdin asian helposti. Kotimatkani oli tosi lyhyt.
Minut jätettiin 8-vuotiaana 4-vuotiaan pikkusisaruksen kanssa kotiin, kun vanhemmat lähtivät baariin.
-60-luvun lapselle oli ihan tavallista, että jätettiin yksin kotiin. Ainakin maalla ei myöskään ulkoillessa katsottu ollenkaan muksejen perään. Kiipeiltiin puihin, hypittiin kalliolta, käyteltiin puukkoa, käytiin yksin uimassa yms niin että on kyllä ihme että niinkin moni selvisi hengissä. Vielä hurjempaa mielestäni oli se, että joskus mut jätettiin yksin n. 8 v ikäisenä hoitamaan muutaman kuukauden ikäistä pikkuveljeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut 2-vuotiaana jätettiin päiväunille kotiin yksin. Kun tulivat kotiin niin olin paniikissa itkemässä sohvalla. En tiedä liittyykö tuohon, mutta heräsin tosi pitkälle aikuisikään asti mahdollisilta päiväunilta ihan paniikissa. En tuosta tapauksesta silloin tiennyt.
Miten ja milloin sait tietää?
Minä olen ollut yksin kotona tietääkseni vasta ekaluokkalaisena, kun koulusta kotiin tullessani ei ollut vielä muita paikalla. Joskus oli sovittu, että menen koulusta ensin puolimatkassa asuvan tätini luo, mutta usein unohdin, ja joskus taas täti näki minut ikkunastaan ja huusi tuuletusikkunasta, että piti tulla sinne. Menin kyllä mielelläni, vaikka unohdin asian helposti. Kotimatkani oli tosi lyhyt.
Äitini kertoi muutama vuosi sitten. Katui ihan hirveästi, ei ollut raaskinut herättää minua päiväunilta kun lähti hakemaan sisarusta koulusta.
En muista, olin niin pieni silloin
Suuret ikäluokat on olleet kyllä melko pöhköjä lasten kanssa, niin kauhean nuorenakin tehneet lapset. Nykyään menisi ihan pedoflian piikkiin, jos miehet niin nuoria katsoisi.
Itse en muista mutta tätini kertoi kaksosveljelleni ollessamme aikuisia että isämme oli jättänyt meidät reilun vuoden ikäisenä yksin kotiin ja laittanut oven lukkoon äidin ollessa asioilla kun piti päästä naapurista viinaa hakemaan.
Oli normaalia vielä 80-luvullakin. T:K
Usein, ja se oli siihen aikaan (olen 1970-luvulla syntynyt) aivan tavallista, eikä kukaan nähnyt siinä mitään vaarallista tai kamalaa. Neuvo oli että mene naapuriin jos tulee joku hätä.
Kapakkiin lähtivät minunkin vanhemmat. Muistan että sanoivat että pikkukakkonen alkaa kohta, että istu siinä ja katso.
Kävin tosiaan yksin kylvyssä ja koitin syödäkin jotain ja menin nukkumaan. Joskus kävelin kapakille katsomaan josko tulisivat..
Olin ihan pieni, kahdesta ylöspäin.
Joskus lukitsin itseni ulos lumihankeen.
Yksi lastensuojeluilmoitus siitä tuli, muistan kun käytiin sossujen luona ja mitä piti sanoa..
Näin 80 luvulla..
Ap
Meidän naapurin lapsi vei pikkuveljeään päiväkotiin. Noin pari vuotta vanhempi. Olen tätä monesti muistellut ja miettinyt. Tulikohan Lasu?
Vierailija kirjoitti:
Usein, ja se oli siihen aikaan (olen 1970-luvulla syntynyt) aivan tavallista, eikä kukaan nähnyt siinä mitään vaarallista tai kamalaa. Neuvo oli että mene naapuriin jos tulee joku hätä.
Tähän lisään että meillä ei ollut kyse mistään kapakkaan menosta tai alkoholiongelmista. Vanhemmista vaan oli täysin ok esim. käväistä kaupassa tai äidin jumpassa ja jättää lapset kotiin siksi aikaa. Naapurustossa, hyvällä omakotialueella, muillakin tehtiin samaa päätellen siitä että välillä meillekin sitten tuli ovikelloa soittamaan naapurien lapsia joilla oli tullut yksinäinen olo tai alkanut pelottaa yksin kotona.
Ketään?