Bipo ja seurustelu
Puuttuuko bipolta empatiakyky vai mistä johtuu kun ei edes yritä korjata aiheuttamaansa vahinkoa parisuhteessa tai muissa ihmissuhteissa? Eikö osaa katua, vai eikö vain osaa välittää tai näe miten paljon satuttaa toisia?
Kommentit (49)
Olin 4 vuotta naimisissa bipon kanssa. Sitten oli pakko lähteä koska jouduin käyttämään jo alkoholia lääkkeeksi miehen sekoilujen käyttämään jatkuvaan ahdistukseen, ja eihän niin voi elää loputtomiin.
Erityisen raskaita olivat maniavaiheet. Mies ei nukkunut vaan teki töitä yötkin, valvotti minuakin. Välillä oli hyvin vaativa ja ärtyisä jos hänen kaikkiin vaatimuksiin ei suostunut heti. Joi liikaa alkoholia, lopetti lääkkeet jos oli niitä syönyt välillä, koska oli mielestään elämänsä kunnossa. Pelasi netissä isoja rahoja uhkapeleihin ja kävi huorissa.
Sitten tuli masennus, ja mies hautoi itsemurhaa ja katui kaikkia tekojaan mitä oli maniassa tehnyt. Meni jopa helluntaiseurakuntaan pyytämään Jumalaltakin anteeksi tekojaan seurakunnan edessä. Ja oli ihan 100% tosissaan että ei koskaan enää.
Mutta sairaus on sairaus ja se mania tuli taas, ja samat teot. Miehen sairaus oli vielä sellainen lyhytsyklinen eli saattoi olla vain joitain päiviä maniaa välillä, sitten pari päivää masennusta, sitten taas maniaa. Joskus oli pidempiä maniajaksoja, masennusjaksot ei hänellä olleet koskaan pitkiä. Ei sitä vaan jaksa että omassa kodissa asuu tyyppi, joka pettää, vaatii, räyhää, puhuu levottomia huutamalla jne.
En usko että kukaan on niin vahva, että selviää bipon kanssa suhteesta ilman mitään jälkiseurauksia omassa terveydessä. Tässä pätee se että terve ihminen ei voi seurustella sairaan kanssa. Vaikeinta on olla syyttämättä itseään toisen käytöksestä tai sekoilusta. Sairaus on sairaus ja vastuu siitä on ihmisellä itsellään, mutta usein nämäkin oikeuttavat tekonsa ja uudet mahdollisuutensa sairauden varjolla.
Ja yks sellainen asuu kirjanpitäjänkujalla. Kujalla koko mies.
Voisin neuvoa mutta lorottakoon kengilleen.
Muuttaisi vain nyt jonnekin, kuseksimasta.
Ei ne ihan äkkiä muutu, reppanat. Kun ei kestetä omii tunteita, siirretäänpä niitä toisiin. Tällä selittyy jalkavaimotkin. Aina joku niin kovin ymmärtää. Ja pelastava joku ois kiva.
Kyl nää ihmiset on saanu jokusen bitchslappin
elämässä ja kuvitelluistakin seikoista masennutaan.
Ympäristönvaihdos saattaa auttaa.
Ja aika.
Ja se et joku pistäis vähän miettimään.
Harva tykkää perssssseilystä.
Vierailija kirjoitti:
En usko että kukaan on niin vahva, että selviää bipon kanssa suhteesta ilman mitään jälkiseurauksia omassa terveydessä. Tässä pätee se että terve ihminen ei voi seurustella sairaan kanssa. Vaikeinta on olla syyttämättä itseään toisen käytöksestä tai sekoilusta. Sairaus on sairaus ja vastuu siitä on ihmisellä itsellään, mutta usein nämäkin oikeuttavat tekonsa ja uudet mahdollisuutensa sairauden varjolla.
Itse koin aina, että miehellä ei ollut mitään mahdollisuutta tekojensa kontrolliin, ei ilman lääkitystä. Koska se mania-mies ja depressiomies olivat täysin kaksi eri ihmistä käytännössä, eikä toisen katumus tai aikomukset muuttua vaikuttaneet mitään toiseen.
Lopulta yksi karmeimmista asioista oli se että tosiaan, en tunne miestä yhtään, en tiedä millainen hänen persoonansa on sairauden aiheuttamien vääristyneiden mania- ja depispersoonien takana, vai onko sellaista ollenkaan. Hän itsekään ei tiennyt, niinä lyhyinä selkeämpinä hetkinä jolloin mania oli kääntymässä vasta masennukseen tai toisinpäin, ja sen hän sanoi olevan yksi raskaimmista asioista ettei hän kokenut lainkaan olevansa yksi yhtenäinen ihminen vaan pelkkää sairauden aaltoilua, kykenemätön mitenkään tietämään mitä tulisi huomenna tekemään.
Tuosta syystä, koska tiesin että kyseessä on sairaus, mies ei voi sille oikein mitään (muuta kuin syödä lääkkeet, mitä ei kyllä käytännössä tehnyt kuin satunnaisesti), ja myös että asiassa ei ole mitään minun omaa syytäni, ajattelin että jaksaisin suhteessa, kun miestä rakastin. Mutta olin väärässä siinä että rakkaus riittäisi jaksamaan loputtomat pettämiset, loukkaukset, levottoman maniaenergian kohelluksen omassa kodissa jne.
-21
Onko noilla teidän tuntemilla bipoilla jotain käsittelemättömiä ongelmia taustalla, jotka ovat johtaneet bipon laukaisuun? Itse bipona tiedän että käsittelemättömät asiat/traumat pahentavat oireita. Ja kyllähän ei-bipotkin oireilevat taustaansa tavalla tai toisella. Omalla kohdallani bipo ei todellakaan oireile niin rajusti kun monet kuvailee. Maniassa olen yli-energinen ja masennuskautena masentunut ja väsynyt. Se että joku pettää, huijaa, valehtelee, sekoilee jne. kuulostaa todella vieraalta. Siinä sivutaan jo psykoosia.
Luulin aikanaan, että itse kestäisin nämä loputtomat sekoilut, mielialanvaihtelut ym kun jaksaisin ymmärtää ja antaa olla. Kaikillahan on huonoja päiviä ja kaikki meistä ovat joskus ajattelemattomia minkä vuoksi voi asioita katsoa sormien läpi. Kyllä tuolla itselleen valehtelulla oman hautansa kaivoi. Rakkaus ei vaan riitä ja millaista rakkautta sitä lopulta on tuntenutkaan kun on ollut valmis sietämään yhtä ja toista tai kuvitellut voivansa.
Mulla on hahmottunut jos ihminen ei tule itsensä kaa toimeen niin turha haaveilla emotionaalisesti turvallisesta eli hyvästä vuorovaikutuksesta.
Mut vapaan tahdon mukaisesti jokainen aina voi yrittää.
Mulle on tää ihan selvä. En edes yritä.
N44
Ovatko bipomiehet myöskin sellaisia tunnevammaisia kuten narsistit? Vai pyytävätkö anteeksi pahoja tekojaan edes? Yritän miettiä, miksi exäni oli sellainen kuin oli. Miten pystyi tekemään minulle niin kamalia juttuja pyytämättä edes anteeksi. Eron jälkeen alkoi vielä pahemmaksi, vaikka oli ottanut uuden naisen itelleen.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko bipomiehet myöskin sellaisia tunnevammaisia kuten narsistit? Vai pyytävätkö anteeksi pahoja tekojaan edes? Yritän miettiä, miksi exäni oli sellainen kuin oli. Miten pystyi tekemään minulle niin kamalia juttuja pyytämättä edes anteeksi. Eron jälkeen alkoi vielä pahemmaksi, vaikka oli ottanut uuden naisen itelleen.
Tutkitusti kai on sairauden puolesta ongelmia sillä osa-alueella aivoissa jossa sijaitsee mm empatiakyky. Kyky myötätuntoon ei ole terveen ihmisen tasolla.
Samaa pohdin aikoinaan exästäni kuin sinä, ap.
Kaverin Bipo exä hankki heille 4 lasta väittämällä syövänsä e-pillereitä. Kaveri varmisti asian viikottain, kysymällä ekan "vahingon" jälkeen syökö hän niitä. Jotenkin "vahinko" kävi 4 kertaa tuolla naisella ja miehellä. Nainen myönsi jättäneensä pillerit pois jokaisen hedelmöitymisen jälkeen.
Ero tuli lopulta viime kesänä. Nyt nainen on löytänyt jo uuden miehen ja unohti alkuun lapsensakin muiden huollettavaksi. Nähtäväksi jää kuinka monta lasta hän hankkii tuon uuden miehen kanssa. Lisääntymisaikaa on vielä jäljellä.
Riippuu ihan siitä mikä jakso heillä on, koska heidän ajatusmalli ja tuntemukset ovat hyvin erilaiset ovatko he esimerkiksi maniavaihesssa vai depressiojaksossa.
Vierailija kirjoitti:
Kaverin Bipo exä hankki heille 4 lasta väittämällä syövänsä e-pillereitä. Kaveri varmisti asian viikottain, kysymällä ekan "vahingon" jälkeen syökö hän niitä. Jotenkin "vahinko" kävi 4 kertaa tuolla naisella ja miehellä. Nainen myönsi jättäneensä pillerit pois jokaisen hedelmöitymisen jälkeen.
Ero tuli lopulta viime kesänä. Nyt nainen on löytänyt jo uuden miehen ja unohti alkuun lapsensakin muiden huollettavaksi. Nähtäväksi jää kuinka monta lasta hän hankkii tuon uuden miehen kanssa. Lisääntymisaikaa on vielä jäljellä.
Siinä on fiksu mies, kun "vahingossa" teki 4 lasta. Ei sitten tajunnut kondomia käyttää sen ekan vahingon jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Kaverin Bipo exä hankki heille 4 lasta väittämällä syövänsä e-pillereitä. Kaveri varmisti asian viikottain, kysymällä ekan "vahingon" jälkeen syökö hän niitä. Jotenkin "vahinko" kävi 4 kertaa tuolla naisella ja miehellä. Nainen myönsi jättäneensä pillerit pois jokaisen hedelmöitymisen jälkeen.
Ero tuli lopulta viime kesänä. Nyt nainen on löytänyt jo uuden miehen ja unohti alkuun lapsensakin muiden huollettavaksi. Nähtäväksi jää kuinka monta lasta hän hankkii tuon uuden miehen kanssa. Lisääntymisaikaa on vielä jäljellä.
Aika toope kyllä tuo mieskin, jos ei missään vaiheessa tajunnut ostaa kondomeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin Bipo exä hankki heille 4 lasta väittämällä syövänsä e-pillereitä. Kaveri varmisti asian viikottain, kysymällä ekan "vahingon" jälkeen syökö hän niitä. Jotenkin "vahinko" kävi 4 kertaa tuolla naisella ja miehellä. Nainen myönsi jättäneensä pillerit pois jokaisen hedelmöitymisen jälkeen.
Ero tuli lopulta viime kesänä. Nyt nainen on löytänyt jo uuden miehen ja unohti alkuun lapsensakin muiden huollettavaksi. Nähtäväksi jää kuinka monta lasta hän hankkii tuon uuden miehen kanssa. Lisääntymisaikaa on vielä jäljellä.
Aika toope kyllä tuo mieskin, jos ei missään vaiheessa tajunnut ostaa kondomeja.
Jokaisella on jokin ruuvi löysällä vissiin!
Ei bipo vaikuta empatiakykyyn. Nykyään on lääkkeet kehittyneet huimasti. Kaikilla ei ole myöskään maniaa vaan hypomania. Ei kannata tuomita ja lokeroida ihmistä pelkän diagnoosin perusteella! Lääkityksellä voi elää suht. normaalia elämää.
Toistuva helvetti sairastuneelle ja lähellä oleville