Lue keskustelun säännöt.
Ero pikkuvauvaperheessä?
09.12.2018 |
Tilanne perheessämme on eskaloitunut siihen pisteeseen että en näe enää muuta ratkaisua kuin ero.
Itkettää, vihastuttaa ja tuntuu niin helvetin epäonnistuneelta samaan aikaan.
Mieheni on erittäin stressaavassa ja vastuullisessa työssä. Jo raskausaikana koin että jäin täysin yksin; mies ei pitänyt 9 kk aikana yhtäkään lomapäivää. Usein meni viikonloputkin töissä. Arkipäivät meni töissä miehellä n. 12 h päivä. Ennen raskautta oli sovittu että mies vähentää töitä, delegoi vastuuta ja osallistuu kotona enemmän. Kuitenkaan näin ei käynyt, työstä ei voinut tinkiä. Mies stressasi jatkuvasti ja purki sitä minuun kiukuttelemalla jne. Jos itse olin herkillä raskauden takia,miehen mielestä minun piti vaan kestää " ei raskaus ole mikään sairaus"- meiningillä. Hammasta purren tein kaikki kotityöt vaikka maha oli valtava ja kesähelle teki raskaana olosta entistä tukalampaa. Jos miestä pyysi osallistumaan, olin vaativa ja nalkuttava akka jolle "mikään ei kelpaa" .
Riitoja oli jatkuvasti koko raskausajan. Kun vauva syntyi, oli hetken ajan rauhallisempaa, mies teki töitä lapsen elämän ensimmäiset 2 vkoa "vain" normaalin 8 h päivässä. Isyyslomaa ei pitänyt tietenkään. Vauva on haastava. Nyt, kun hän on 4 kk ikäinen, alkaa yöt mennä jotenkuten, mutta tähän asti olen siis herännyt joka yö vähintään 2 h välein vauvan kanssa. Päivisin lapsi nukkuu huonosti, joten en itsekään pysty nukkumaan päivällä univelkoja pois. Jos pyytäisin miestä auttamaan, olisi se pois hänen unestaan ja hän olisi entistä kireämpi. Hoin itselleni vaan että pakko kestää, pakko kestää.
Eilen vauva itki koko päivän. Minulla oli orastava migreeni ja mies lähti aamulla töihin. Kun mies soitti töistä, oli migreenikohtaus tuloillaan rankasti ja lapsi huusi. Olin miehelle puhelimessa tyly, tilanne oli niin kaoottinen ja päänsärky räjähtävä. Mies tuli kotiin, pyysin että on vauvan kanssa. Vauva itkee, mies ei edes reagoi lapsen itkuun (itkee vatsavaivoja). Kuunneltuani vauvan lohdutonta itkua kun mies jätti hänet vain yksin sohvalle ja räpläsi kännykkää, kävin ottamassa vauvan syliin rauhoittaakseni häntä. Mies tiuskaisee että "eikö mun pitänyt huolehtia vauvasta". Puuskahdin että no aivan. Mies RÄJÄHTI. Paiskii tuoleja. Karjui suoraa huutoa, siis vain karjui. Hakkasi seiniä, ovia, kaappeja, paiskoi tavaroita. Pelkäsin ensimmäistä kertaa elämässäni henkeni puolesta, vaikkei mies kohdistanut raivoaan minuun tai lapseen. Hän oli niin pelottava, että oli aiheellista pelätä hänen käyvän minun päälleni.
Hetken kuluttua mies rauhoittui ja tuli "pyytämään anteeksi". Tosiasiassa mies tuli kertomaan kuinka raivokohtauksen syy oli minussa, minulle ei mikään riitä, minä vaadin kokoajan ja koko yhteinen aikamme on ollut silkkaa helvettiä minun takiani.
Hulluinta tässä on että kun minä en nimenomaan vaadi mieheltä yhtään mitään. Hän on joka viikko työmatkalla, en valita sanallakaan. Hän voi työn lisäksi harrastaa, en valita. Lasta hänen ei tarvitse hoitaa juuri koskaan eikä tehdä mitään kotitöitä. Silti mies sanoi että minä olen suurin stressinaiheuttaja hänen elämässään loputtomilla vaatimuksilla.
Tosiasiassa miehen työstressi vie hänet ennenaikaiseen hautaan ja kyse on vaatimuksista töissä. Mies ei suostu näkemään että syy on siellä, ei kotona eikä minussa.
Yritin miettiä syitä miksi jatkaa yhdessä enkä oikein keksi mitään. En hyväksy sitä että minun on sen lisäksi että mahdollistan ja sallin miehen työnarkomaniaan, on pelättävä miehen raivokohtauksia kotona. ->
Kommentit (81)
Hyi vittu mikä ihmipaska. Miten olet voinut perustaa perheen sen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt hotelliin muuta. Etsi ensin asunto ja muuta sitten. Ehditte kumpikin sopeutua tilanteeseen paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teette lapsia sellasen miehen kanssa joka ei sovellu perhearkeen eikä isäksi? Uskoisin että ihmisen oppii näkemään mitä on luvassa kun perustaa perheen.
Monestihan näissä on vieläpä niin, että mies on vinkunut ja painostanut lapsen hankintaan ja luvattunut kuunkin taivaalta . Sitten kun se muksu onkin siinä kaikki kauniit puheet pyörretään kun omaa vapautta yhtäkkiä rajoittaakin liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyi vittu mikä ihmipaska. Miten olet voinut perustaa perheen sen kanssa?
"ihmipaska" opettele kirjottamaan tollo :D
Avio ero tuhoaa suomen lapsi perheet ja se on kiellettävä lailla ja sanon tän omalla nimellä ja naamalla myös111
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hulluinta on että maksamme molemmat yhtä paljon talouden kuluista. Mies on yrittäjä ja laittaa kaikki rahansa firmaan. Siksi tämä tuntuu niin sekopäiseltä, että mies on töissä lähes ilmaiseksi 24/7. Elämme tosi niukasti, sillä mies ei oikeasti laita euroakaan ylimääräistä perheeseen, joka penni menee firmaan. Mies väittää vihaavansa työtään ja firmaansa mutta tosiasiassa hän laittaa kaiken sen etusijalle. Jopa perheen.
Taloudellisesti tulisin jopa paremmin toimeen mikäli mies häipyisi kuvioista. Vaikkei tällä ole oikeasti mitään väliä. Vain sillä että olemme molemmat täysin lopussa tahoillamme eikä tässä ole muuta ulospääsyä kuin että jompikumpi lähtee.
Kerroin miehelle ajatukseni. Hän suhtautui siihen täysin tyynesti. Jaa, no muuta sitten pois. Hän ilmoitti. Eli minä ja vauva saamme etsiä uuden kodin, mies ei aio lähteä. Menemme varmaan hotelliin näin aluksi, pois vain tämän hulluuden keskeltä. Itse itken silmät päästäni surua toisessa huoneessa, mies viheltelee ja vaikuttaa onnelliselta.-ap
Kumman kämppä?
Sinulle ap; mikään pakko ei ole katella tuollaista miestä! Selvästikään ei ole kunnollinen isä lapsellesi. Vauvan ja lapsen kanssa on rankkaa ilman että siinä vielä aikuinen ukko kiukuttelee ja räiskii tavaroita. Ei hyvä! Olen aivan varma että pärjäät paljon paremmin kaksin lapsesi kanssa, älkää hyvät naiset suostuko tuollaiseen kohteluun!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hulluinta on että maksamme molemmat yhtä paljon talouden kuluista. Mies on yrittäjä ja laittaa kaikki rahansa firmaan. Siksi tämä tuntuu niin sekopäiseltä, että mies on töissä lähes ilmaiseksi 24/7. Elämme tosi niukasti, sillä mies ei oikeasti laita euroakaan ylimääräistä perheeseen, joka penni menee firmaan. Mies väittää vihaavansa työtään ja firmaansa mutta tosiasiassa hän laittaa kaiken sen etusijalle. Jopa perheen.
Taloudellisesti tulisin jopa paremmin toimeen mikäli mies häipyisi kuvioista. Vaikkei tällä ole oikeasti mitään väliä. Vain sillä että olemme molemmat täysin lopussa tahoillamme eikä tässä ole muuta ulospääsyä kuin että jompikumpi lähtee.
Kerroin miehelle ajatukseni. Hän suhtautui siihen täysin tyynesti. Jaa, no muuta sitten pois. Hän ilmoitti. Eli minä ja vauva saamme etsiä uuden kodin, mies ei aio lähteä. Menemme varmaan hotelliin näin aluksi, pois vain tämän hulluuden keskeltä. Itse itken silmät päästäni surua toisessa huoneessa, mies viheltelee ja vaikuttaa onnelliselta.-ap
Sun miehelläs on jo toinen nainen. Siksi niin tyynesti suhtautuu sun lähtöön. On ehkä hyvin onnellinen ku pakkaat kamas ja lähdet.
Niinpä. Kannattaa jo heti huomenna ottaa yhteyttä lastenvalvojaan, että saat haettua yksinhuoltajuutta ja kunnon elarit pyörimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi vittu mikä ihmipaska. Miten olet voinut perustaa perheen sen kanssa?
"ihmipaska" opettele kirjottamaan tollo :D
Ajatus ilmeisesti tuli selväksi sullekkin? -ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teette lapsia sellasen miehen kanssa joka ei sovellu perhearkeen eikä isäksi? Uskoisin että ihmisen oppii näkemään mitä on luvassa kun perustaa perheen.
Monestihan näissä on vieläpä niin, että mies on vinkunut ja painostanut lapsen hankintaan ja luvattunut kuunkin taivaalta . Sitten kun se muksu onkin siinä kaikki kauniit puheet pyörretään kun omaa vapautta yhtäkkiä rajoittaakin liikaa.
Tuskinpa on ukko vaatinu lasta. Olis varmasti halukas vähän hoitamaan jos kovin on halunnu.
Nää tapaukset on niin nähty. Ukolla on uus nainen joka on hehkeä eikä lasta huutamassa. Nyt kaikki vaan kärjistyy ja ukko loukussa tähän naiseen ja muksuun. Ukko lähtis ennemmin tai myöhemmin uuden naisen matkaan
Viisas koko päivän kirjoitti:
Et eroa! Minun isäni erosi äidistäni, kun olin 3-vuotias hänen jatkuvan kaljan juomisen takia. Aloin näkemään isääni jälleen 9-vuotiaana, kun hän oli lopettanut alkoholin juomisen. Nyt 25-vuotiaana minä olen masentunut tuon isäni 6 vuoden katoamisen takia. Koita kestää ap! Jos eroat, niin eroa mielummin silloin kun vauvat ovat isompia.
Sun masennuksella ja tällä tapauksella ei oo kyl mitään yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa todella vaikealta ja raskaalta tilanteelta. Ei mikään ihme jos olet turhautunut, surullinen ja vihainen. Pelkästään huonosti nukkuva ja itkuinen vauva voi uuvuttaa vanhemman täysin, saati sitten kuvaamassasi tilanteessa jossa puolisosi on ensin luvannut olla tukenasi eikä sitten olekaan. Olet tosi kovilla.
Älä anna ilkeiden kommenttien lannistaa sinua. Elämässä ei useinkaan kaikki mene tyylipuhtaasti täysin suunnitelmien mukaan. Itse kukin meistä saattaa löytää itsensä tilanteesta, jota ei koskaan olisi osannut odottaa. Silloin kannattaa katse suunnata eteenpäin ja pyrkiä kartoittamaan ne asiat, joihin itse pystyy vaikuttamaan että tilanne helpottuisi ja tekemään tarvittavat muutokset.
Toivon sinulle voimia ja uskoa siihen että tilanteesi vielä helpottaa. Ole itsellesi armollinen, älä jää liiaksi syyttämään itseäsi (tai muita), vaan ota mukaasi se oppi jonka koet tarpeelliseksi ja sitten siirry eteenpäin. Ota vastaan kaikki apu jota tarvitset ja uskalla näyttää väsymyksesi. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Viisas koko päivän kirjoitti:
Et eroa! Minun isäni erosi äidistäni, kun olin 3-vuotias hänen jatkuvan kaljan juomisen takia. Aloin näkemään isääni jälleen 9-vuotiaana, kun hän oli lopettanut alkoholin juomisen. Nyt 25-vuotiaana minä olen masentunut tuon isäni 6 vuoden katoamisen takia. Koita kestää ap! Jos eroat, niin eroa mielummin silloin kun vauvat ovat isompia.
Kuinkakohan masentunut olisit kun se isi olis ollut nurkissa kaljaa kiskomassa ne 6vuotta🍻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisas koko päivän kirjoitti:
Et eroa! Minun isäni erosi äidistäni, kun olin 3-vuotias hänen jatkuvan kaljan juomisen takia. Aloin näkemään isääni jälleen 9-vuotiaana, kun hän oli lopettanut alkoholin juomisen. Nyt 25-vuotiaana minä olen masentunut tuon isäni 6 vuoden katoamisen takia. Koita kestää ap! Jos eroat, niin eroa mielummin silloin kun vauvat ovat isompia.
Siis isä otti eron kun äiti kisko kaljaa ja jätti sinut äitille? Vai isä otti eron raittiista äidistäsi ja hävis 6vuodeks tissuttelemaan? Kumpi niistä kisko sitä kaljaa?
Missäpäin Suomea asut? Itselläni lapset on jo isoja ja aikaa olis autella vaikka kotitöissä tai ulkoillessa ottaa vauvan mukaan vaunulenkille. En vaan tunne ketään turvaverkotonta äitiä jota joskus voisin autella. Vietän kaikk illat ryhmäliikunnassa ja joskus tulee mieleen, että jotain hyödyllisempääkin vois tehdä
Meilläkin 4kk ikäinen vauva. Hän on helppo ja tyytyväinen vauva: osaan arvostaa sitä kyllä. Meillä miehellä hieman samoja työnarkomanian oireita mutta ei läheskään nuin pahoja. ” Työaika” ma-pe, yötäpäivää käytännössä. Vedän kuitenkin rajan viikonloppuun: tehköön töitä myös silloin jos haluaa mutta hoitaa myös lasta silloin. Näin on sovittu yhdessä muka aikoinaan. Noh käytännössä naama mutrulla hoitaa vkonloppuisin kun käsken, tosin ihan hyvin kyllä. Vapaaehtoisesti tykkää keräillä vain rusinat pullasta ja pitää sylissä/lässyttää vauvalle hetken kun on parhaimillaan kiirillä (unien jälkeen tms). Noh, näin meillä mennään ihan ok eteenpäin ilman suurimpia kriisejä vielä. En ole huomaavinaankaan niitä sen ihme ilmeitä vaan selailen kännyä tyynesti.
Mutta siis, vastauksena kysymykseesi: ehdottomasti vähintään asumusero heti! Näin minä tekisin, ilman kahta puhetta. Ei ole normaalia käytöstä tuo tuollainen mieheltä ja saat vaatia mieheltä osallistumista edes vkonloput. Kuulostaa pelottavasti alkavalta kotiväkivallalta... Kysy itseltäsi haluatko jäädä odottamaan sitä ensimmäistä iskua vai pärjäätkö paremmin jo nyt yksin.
AP, oliko mies alunperin halunnut kovasti lasta? Tuntuu hyvin oudolta hänen käytös.
Kiitos kaikille vastauksista, varsinkin tsemppauksesta. On niin paska olo että teidän hyvät kirjoituksenne piristävät edes vähän ja helpottavat tätä ahdistusta. Tunnelma kotona on sairas. Mies leikkii niinkuin mitään eroa ei ole tulossa. Minä istun vauvan kanssa makuuhuoneessa ja mietin mitä tehdä. Mies kävi äsken sanomassa että hän ei ainakaan ole ollut onneton (vaikka suutuspäissään sanoo että elämä kanssani on ollut alusta asti silkkaa helvettiä). Samaan hengenvetoon kertoo että miettii itsemurhaa joka päivä. Kysyin että miten sä voit olla samaan aikaan muka onnellinen ja miettiä itsemurhaa. Mies puhuu koko ajan ristiin: vaatii että meidän pitäisi tehdä aikataulut joiden mukaan hän voisi osallistua enemmän; sitten kun teemme näitä aikatauluja, mies raivoaa että häneltä menee järki kun VAADIN toimimaan tiettyjen (hänen itse vaatimien) aikataulujen mukaan jotka yhteisesti sovittiin. Mistään ei voi keskustella, mies pauhaa vaan vuoron perään että syy on minussa, sitten että häntä ei kiinnosta, sitten selittää kuinka aikoo siirtää omaisuutensa minun nimiin ja häipyä maasta jne.
Ja mies oli se joka lasta tahtoi ja vannoi ja vakuutti että vähentää töitä heti kun tulen raskaaksi ja heti kun vauva syntyy. Ajatus lapsesta oli hänen, ei minun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin 4kk ikäinen vauva. Hän on helppo ja tyytyväinen vauva: osaan arvostaa sitä kyllä. Meillä miehellä hieman samoja työnarkomanian oireita mutta ei läheskään nuin pahoja. ” Työaika” ma-pe, yötäpäivää käytännössä. Vedän kuitenkin rajan viikonloppuun: tehköön töitä myös silloin jos haluaa mutta hoitaa myös lasta silloin. Näin on sovittu yhdessä muka aikoinaan. Noh käytännössä naama mutrulla hoitaa vkonloppuisin kun käsken, tosin ihan hyvin kyllä. Vapaaehtoisesti tykkää keräillä vain rusinat pullasta ja pitää sylissä/lässyttää vauvalle hetken kun on parhaimillaan kiirillä (unien jälkeen tms). Noh, näin meillä mennään ihan ok eteenpäin ilman suurimpia kriisejä vielä. En ole huomaavinaankaan niitä sen ihme ilmeitä vaan selailen kännyä tyynesti.
Mutta siis, vastauksena kysymykseesi: ehdottomasti vähintään asumusero heti! Näin minä tekisin, ilman kahta puhetta. Ei ole normaalia käytöstä tuo tuollainen mieheltä ja saat vaatia mieheltä osallistumista edes vkonloput. Kuulostaa pelottavasti alkavalta kotiväkivallalta... Kysy itseltäsi haluatko jäädä odottamaan sitä ensimmäistä iskua vai pärjäätkö paremmin jo nyt yksin.
Kylläpä käy miestäsi kateeksi. Töissä on pakko raataa ylipitkiä päiviä ja vähän vapaa-aikansa viikonloppuna ”hoitaa naama mutrussa” vauvaa.
Uskomatonta mutta totta: harva tekee ympäripyöreää päivää duunissa vain siksi, että työ on niin hirmuisen kivaa ja mukaansatempaavaa! Toinen taistelee saadakseen perheensä elätettyä. Ja kun pitkän päivän jälkeen tulee raskaasta duunista väsyneenä kotiin, onkin sitten ”oma vuoro hoitaa vauvaa, kun äiti vähän rentoutuu”.
Sun miehelläs on jo toinen nainen. Siksi niin tyynesti suhtautuu sun lähtöön. On ehkä hyvin onnellinen ku pakkaat kamas ja lähdet.