Potilaana näen lääkäreiden ja hoitajien ilmeistä

Ihana kuvitelma.

Vähän ällöä minusta mutta huvittavaa, "salainen" työpaikkaromanssi.

Mun äiti kertoi uudesta suhteesta hirveänä paljastuksena joku vuosi isäni kuoleman jälkeen. Olin kyllä huomannut, että jotain oli meneillään ihan näiden kahden välisestä tavallisesta keskustelusta kahvilla puolisen vuotta aiemmin.

Itse näen naamoissa vaan sadistista pahuutta, mikä muuttuu koiranpentu ilmeeksi puhuttaessa pakkolääkityksen lopettamisen syistä. Melkoiset pelikortit. Hyvä että olen "avohoidossa".

Mä huomasin tai siis kuulin hammaslääkärin tuolissa istuessani (siinä ei oaljon ilmeitä seurailla) että mieslekurilla ja juttuja ojentelevalla hoitsulla oli selvästi sutinaa. Mietin mitähän tapahtui kun lähdin huoneesta. Tiskillä maksaessani vastaanottovirkailijakin huokaili kyllästuneesti vilkuillen yhä huoneen ovessa palavaa punaista valoa vaikka olin poistunut. Äklöä. Mietin missä ukon sormet olivat olleet ennen minun suutani.

😂