Lue keskustelun säännöt.
Te jotka saitte painon pysymään laihdutuksen jälkeen.. Miten?
07.12.2018 |
Voisitteko kertoa miten te sen teitte?
Olen laihduttanut useita kertoja. Jokaikinen kerta painoni on hiljalleen alkanut nousta ja nousta. Nyt olen taas tilanteessa, että olen taas ylipainon puolella. Laihdutuksen jälkeen tuntuu, että en jaksa enää taistella ruokahimoja vastaan ja sitten alan repsahdella herkkuihin ja tässä sitä taas ollaan. Tuntuu, että painoni nousee aivan liian helposti.
Normaalipainoiset kaverit näyttää, että syö välillä miten vaan, mutta pysyy hoikkina.
Oli ihana taas hetken aikaa, kun vaatteet istui hyvin ja ostelin uusia vaatteita. Nyt ne ei sovi enää päälle.
Olen päättänyt aloittaa taas salitreenin, ja muuttaa ruokavaliota. Jälleen kerran.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karppaamalla see on helppoa.
No kun ei kaikille ole. Todella monelle karppaus on vain yksi jojoilumyllyn palanen, ihan yhtä lailla epäonnistuu pitkällä tähtäilemällä kuin ne kaikki muut kokeillut tavat laihtua.
Kyllä se on helppoa, kun karppaamista vaan jatkaa. Eihän se voi epäonnistua.
Tämä samahan pätee ihan jokaista dieettiä ja kuuria mitä on: jos niitä jatkaa, ei liho takaisin. Ongelma on, että niitä on niin hemmetin vaikea jatkaa, eikä karppaus tee monelle mitään poikkeusta tässä. Itse asiassa kokeisssa, joissa on vertailtu eri laihdutusmenetelmien tehokkuutta, karppauksen keskeytysprosentti on ollut yleensä kaikesta korkein. Se siis koetaan erityisen vaikeaksi noudattaa pitkäjänteisesti arjessa.
Tuota on vaikea ymmärtää. Karppaus kun oman kokemukseni mukaan on kaikkein yksinkertaisimmasta päästä. Ei tarvitse oikeastaan mitään mitata, laskea tai erityisemmin rajoittaa, kunhan pitää yksinkertaisista perussäännöistä kiinni. Mutta kyse voi tietysti olla siitä, että koko dieettiä ei edes ymmärretä kunnolla, vaan yritetään jotain ihan muuta. Esimerkiksi puolisoni on aivan pihalla dieetistäni, vaikka olen vuosia enemmän ja vähemmän karpannut ja asiasta valistanut häntäkin. Häntä vaan ei kiinnosta, eikä siksi ymmärrä. Hän kuvittelee, että karppaus on mallia liha+salaatti eli ns. "normaali" ruoka josta on poistettu peruna, leipä ja pasta. Juuri surkeammin väärässä ei voisi olla, eikä tuollaisella dieetillä varmaan olekaan pitkän aikavälin onnistumismahdollisuuksia.
Minusta taas on helppo ymmärtää miksi karppaus on vaikeaa. Se kun poikkeaa niin paljon siitä miten useimmat on perinteisesti syöneet. Kaikki isot muutokset vaativat paljon. Lisäksi asiaa ei helpota että moni syö säännöllisesti kodin ulkopuolella, paikoissa josta karppausruokaa ei oikein saa. Ja joka paikassa vierailuilla tms tarjotaan kaikenlaista karppaukseen sopimatonta, kyllähän se alkaa kyrsiä että täytyy kieltäytyä.
Olen siis itse kokeillut myös karppausta ja kokenut sen sen verran vaikeaksi että lopetin. Laihduin sillä, mutta niin olen laihtunut kaikilla muillakin menetelmillä mitä olen kokeillut. Ongelma on ollut siinä mitä pystyy noudattamaan normaali arjessa tuskattomasti. Mulle ratkaisu oli ravitsemusterapeutin ohjein harjoitettu ns. virallisterveellinen. Saan edelleen laittaa ja syödä kaikkia tuttuja ruokia kuten makaronilaatikkoa, pastaruokia, ottaa leivonnaisen työpaikan kahvitauolla tai vanhemmilla kyläillessä pullan. Kasviksia on vaan lisätty paljon, mehuja ja alkoholijuomia vähennetty jne pientä. Mutta mikään ei ole kiellettyä eikä fanaattisen terveellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kuin täällä jo sanottukin, varsinaisia laihdutuskuureja (tyyliin kaalikeittodieetti) ei kannata tehdä, sillä toki se paino nousee kun alat syömään normaalisti.
Itse laihdutin vähähiilarisella ja kun pääsin tavoitepainooni, lisäsin hieman (täysjyvä)hiilareita ruokavalioon, ettei paino enää pudonnut. Nyt sama paino parin kilon kausittaisilla (joulu, kesäloma köhköh) heittelyillä jo useamman vuoden ajan. Kausien jälkeen palaan takaisin vähähiilariseen kunnes ne muutama kilo on taas veks, sen jälkeen syön taas normaalisti enkä liikoja herkuttele. Ja jos herkuttelen (yleensä viikonloppuisin), syön sitten viikolla vähemmän ja näin tavallaan "rakennan reservin" niille vkl-herkuille.
En liiku ollenkaan lukuunottamatta yhteensä alle tunnin kävelyä koiran kanssa päivittäin.
Dieetit ei ikinä pidä painoa pitkään poissa, elämäntapoja pitäis sen sijaan muuttaa.
Itsellä pysyy paino alhaalla kun on suurimman osan iästä kärsinyt syömishäiriöstä ja nyt pelkään ruokaa.
röllit alas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää karpstko, ihmiskeho tarvitsee hiilihydraatteja rasvan polttamiseen. Ihmiset on välillä niin tyhmiä.
Ilmeisesti ainakin tuon kirjoittaja on. Väitteesi on täysin perätön kaikin puolin. Mikään tosiasia ei tue väittämää, että hiilareita tarvittaisiin rasvan polttamiseen. Päin vastoin, on yleistä ja tunnustettua lääketieteellistä sekä käytännön tietoa, että hiilareita tarvitaan rasvan kerryttämiseen. Karppaus on vastaus siihen ongelmaan, joka liikahiilareista syntyy.
https://lifted.fi/blogi/ravinto/ravinto-rasvanpoltossa/
.... hiilihydraatteja ei kuitenkaan kannata pelätä liikaa, sillä oikein käytettynä nekin tukevat rasvanpolttoa
Hiilihydraatteja kannattaa syödä etenkin raskaan fyysisen suorituksen, kuten treenien, jälkeen, kun kehon energiavarastot ovat ehtyneet ja tarvitsevat täyttöä
https://tikis.fi/naisten-ravinto/hiilihydraatit-merkitys-ravitsemuksess…
Hiilihydraattien pelko on turhaa, sillä ne ovat keholle parasta polttoainetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää laihduttako vaan tehkää elämän tapa remontti. Ala liikkua enemmän ja vähennä välipalan mussuttamista. Olen huomannut että monet jotka lihoo takas laihduttaa epäterveellisesti ja sitten kun luuri loppuu alkaa jatkuva mussutus ja ihmetellään miten ne kilot hyppäsi takasin.
Mä olen tehnyht niitä elämäntaparemontteja varmaan ainakin 10 kertaa. Tavoitteena siis oppia syömään ja liikkumaan paremmin, pysyvästi. Mutta aina vaan käy niin, vaikka olisi kuinka järkevä elintapa, että jossain vaiheessa vanha vetää takaisin ja sitten kun antaa pirulle pikkusormen nin menee koko käsi. Ja sitten kun pitkän kalorivajeen (kalorivaje on väistämätöntä jotta laihtuu, myös hitaasti ja järkevästi laihdutettaessa) jälkeen vähän sallii erityissyystä jotain herkkua niin sitten ahmitaan kuin maailmasta olisi ruoka loppumassa, eikä tahdonvoimaa ole sanoa ei.
Kalorivajeväittämä ei ole täysin paikkansapitävä. On totta, että kaloreita rajoittamalla vääjäämättä laihtuu, mutta se ei luo syy-yhteyttä toisinpäin. Laihtua voi kaloririkkaalla ruokavaliollakin.
Kaloriteoria kokonaisuudessaan on hyvin karkea yleistys ja perustuu osin virheoletukselle. Kalorit ruoassahan mitataan polttamalla ruokaa kalorimetrissä ja mitataan vapautunut lämpöenergia. Se on "kohtalaisen" epätarkka analogia. Emme ole polttouuneja. Metaboliamme kokonaisuus on jopa kymmenien vaiheiden ketju ja niissä on omia erikoisuuksiaan kaikissa. Osa ravinnosta ei pilkkoudu ja imeydy suolistosta elimistöön samalla nopeudella, hyötysuhteella tai ollenkaan. Keho sisältää useita erilaisia metabolisia tiloja, ja ravinnossa on useita erilaisia energianlähteitä. Eri energianlähteitä keho käsittelee eri prosessein ja eri tiloissa eri lähteitä käsitellään niinikään eri prosessein.
Ravinnon sisältämän hyötyenergian rajoittaminen eli siis ravinnon määrän rajoittaminen on yksi melko varma tapa siirtää keho metaboliseen tilaan, jossa varastorasvoja käytetään. Siis kun mennään kitutilaan, jossa suusta ei yksinkertaisesti tungeta riittävästi energiaa kehon tarpeisiin nähden. Se on varmaa, mutta vaikeaa. Sen toteutukseen on tietenkin paljon tapoja. Voi laskea kaloreita, voi puolittaa annoksia, voi punnita, voi käyttää jotain hämäriä pistesysteemeitä, voi skipata aterioita, voi pitää paastopäiviä, voi syödä vatsantäyttökorvikkeita, you name it. Ihan sama mitä tusinoista menetelmistä käytetään, perusideana on aina sama, eli rajoitetaan kehon käytettävissä olevaa energiaa pakottaen keho katovuosimoodiin eli rasvanpolttoon.
Se monille jymy-yllättävä fakta on kuitenkin, että kitudieettien jatkuvaa piinaavaa nälkää, joka perustuu kehon energiansaannin rajoittamiseen syömistä vähentämällä, ei tarvita. Kehon kun pystyy manipuloimaan varastorasvan polttoon muullakin tavoin. Ehkä joskus tulevaisuudessa pillerillä, mutta nykymaailmassa se onnistuu ihan hyvin jokaiselta ruokavaliomuutoksin. Karppaaminen on yleiskäsitteenä yksi mahdollisista keinoista. Sen sisällähän on toki iso liuta erilaisia tyylejä ja tapoja, joista joku sopii yhdelle ja toinen toiselle ja joiden aggressiivisuus ja teho lyhyellä tai pitkällä aikavälillä vaihtelee. Yhteistä kaikille on kuitenkin kehon metabolian kääntäminen rasvaa polttavaksi sillä keinoin, että rajoitetaan voimakkaasti hiilarien saantia, ja tämä on kaikkein tärkeintä: LISÄTÄÄN RASVAN SYÖMISTÄ. Ohjataan, suorastaan pakotetaan keho ottamaan päivittäiseen eloon tarvitsemansa energian rasvoista. Se sammuttaa hiilaria rasvaksi jemmaavat prosessit, ja kun syödyn rasvan määrä on riittävän suuri, eli ei olla katovuositilassa, se sammuttaa myöskin rasvan varastoimisen rasvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
röllit alas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää karpstko, ihmiskeho tarvitsee hiilihydraatteja rasvan polttamiseen. Ihmiset on välillä niin tyhmiä.
Ilmeisesti ainakin tuon kirjoittaja on. Väitteesi on täysin perätön kaikin puolin. Mikään tosiasia ei tue väittämää, että hiilareita tarvittaisiin rasvan polttamiseen. Päin vastoin, on yleistä ja tunnustettua lääketieteellistä sekä käytännön tietoa, että hiilareita tarvitaan rasvan kerryttämiseen. Karppaus on vastaus siihen ongelmaan, joka liikahiilareista syntyy.
Jännä juttu että yksikään Karppaaja jonka tunnen ei ole laihtunut ellei ole ollut laiha jo valmiiksi. Lihonut ovat vaan. Kiskovat rasvaa ja lihaa kun näin laihtuu ja silti vaan turpoavat silmissä.
Vierailija kirjoitti:
röllit alas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää karpstko, ihmiskeho tarvitsee hiilihydraatteja rasvan polttamiseen. Ihmiset on välillä niin tyhmiä.
Ilmeisesti ainakin tuon kirjoittaja on. Väitteesi on täysin perätön kaikin puolin. Mikään tosiasia ei tue väittämää, että hiilareita tarvittaisiin rasvan polttamiseen. Päin vastoin, on yleistä ja tunnustettua lääketieteellistä sekä käytännön tietoa, että hiilareita tarvitaan rasvan kerryttämiseen. Karppaus on vastaus siihen ongelmaan, joka liikahiilareista syntyy.
https://lifted.fi/blogi/ravinto/ravinto-rasvanpoltossa/
.... hiilihydraatteja ei kuitenkaan kannata pelätä liikaa, sillä oikein käytettynä nekin tukevat rasvanpolttoa
Hiilihydraatteja kannattaa syödä etenkin raskaan fyysisen suorituksen, kuten treenien, jälkeen, kun kehon energiavarastot ovat ehtyneet ja tarvitsevat täyttöähttps://tikis.fi/naisten-ravinto/hiilihydraatit-merkitys-ravitsemuksess…
Hiilihydraattien pelko on turhaa, sillä ne ovat keholle parasta polttoainetta.
Laihduttaminen on eri asia kuin urheilu ja suorituksesta palautuminen. Laihduttamisen perusidea on vähentää kehon energiavarastoja, ei täyttää niitä. Halutaan siis käyttää kehon polttoaineena omaa rasvaa, eikä "parasta mitä rahalla saa".
Laihduttajalla riittää yleensä varastorasvaa, josta keho osaa täysin itsenäisesti muokata glukoosia/glykogeeniä lihasten ja maksan nopean energian varastojen täyttämiseksi. Siksihän sitä rasvaa nahan alle varastoituu, että nälkävuonna pysytään liikkeessä sen voimin. On täyttä huuhaata, että hiilareita tarvittaisiin merkittäviä määriä yhtään mihinkään. Sellaiset välttämättömät määrät, joista puhutaan ovat luokkaa kymmeniä grammoja, jollaisten saantia alkaa olla jo hankala välttää tiukassakaan karppausdieetissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
röllit alas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää karpstko, ihmiskeho tarvitsee hiilihydraatteja rasvan polttamiseen. Ihmiset on välillä niin tyhmiä.
Ilmeisesti ainakin tuon kirjoittaja on. Väitteesi on täysin perätön kaikin puolin. Mikään tosiasia ei tue väittämää, että hiilareita tarvittaisiin rasvan polttamiseen. Päin vastoin, on yleistä ja tunnustettua lääketieteellistä sekä käytännön tietoa, että hiilareita tarvitaan rasvan kerryttämiseen. Karppaus on vastaus siihen ongelmaan, joka liikahiilareista syntyy.
Jännä juttu että yksikään Karppaaja jonka tunnen ei ole laihtunut ellei ole ollut laiha jo valmiiksi. Lihonut ovat vaan. Kiskovat rasvaa ja lihaa kun näin laihtuu ja silti vaan turpoavat silmissä.
On se vaan jännää tuo trollailu.
Mulla on sama ongelma, olen aikuisiällä jojoillut monta monta kertaa normaalipainon ja max 15 kg ylipainon välillä. Laidutettavaa ei ole siis tolkuttomasti ja se onnistuu mutta paino palaa aina entisiin lukemiin pikkuhiljaa. Pääosin ongelma on annoskooissa jotka hiipivät aina uudelleen liian suuriksi. Syön melko terveellisesti muutoin mutta tosiaan energiaa tulee liikaa, olen tullut siihen tulokseen että painonhallintaa on kontrolloimalla annoksia jatkettava tavoitepainoon pääsyn jälkeenkinnjatkettava koko elämä jos aikoo normaalipainoisena pysyä.
Nyt ostin Amazonista Portion controlled diet ohjelman annoskupit joilla eri ruoka-aineiden (proteiini, vege, hedelmät, hiilarit, rasva määrää kontrolloidaan), laidutusvaiheessa saan syödä 4 vihreää kuppia vihanneksia/kasviksia, 4 punaista kuppia proteiinia, 2 lilaa hedelmää, 2 keltaista hiilareita, 1 sinisen terveellisiä rasvoja, 1 oranssi kastike tai siemenet. Kun tavoitepaino on saavutettu, voin lisätä kaksi vege, kaksi proteiini ja 2 hiilarikuppia lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karppaamalla see on helppoa.
No kun ei kaikille ole. Todella monelle karppaus on vain yksi jojoilumyllyn palanen, ihan yhtä lailla epäonnistuu pitkällä tähtäilemällä kuin ne kaikki muut kokeillut tavat laihtua.
Kyllä se on helppoa, kun karppaamista vaan jatkaa. Eihän se voi epäonnistua.
Tämä samahan pätee ihan jokaista dieettiä ja kuuria mitä on: jos niitä jatkaa, ei liho takaisin. Ongelma on, että niitä on niin hemmetin vaikea jatkaa, eikä karppaus tee monelle mitään poikkeusta tässä. Itse asiassa kokeisssa, joissa on vertailtu eri laihdutusmenetelmien tehokkuutta, karppauksen keskeytysprosentti on ollut yleensä kaikesta korkein. Se siis koetaan erityisen vaikeaksi noudattaa pitkäjänteisesti arjessa.
Tuota on vaikea ymmärtää. Karppaus kun oman kokemukseni mukaan on kaikkein yksinkertaisimmasta päästä. Ei tarvitse oikeastaan mitään mitata, laskea tai erityisemmin rajoittaa, kunhan pitää yksinkertaisista perussäännöistä kiinni. Mutta kyse voi tietysti olla siitä, että koko dieettiä ei edes ymmärretä kunnolla, vaan yritetään jotain ihan muuta. Esimerkiksi puolisoni on aivan pihalla dieetistäni, vaikka olen vuosia enemmän ja vähemmän karpannut ja asiasta valistanut häntäkin. Häntä vaan ei kiinnosta, eikä siksi ymmärrä. Hän kuvittelee, että karppaus on mallia liha+salaatti eli ns. "normaali" ruoka josta on poistettu peruna, leipä ja pasta. Juuri surkeammin väärässä ei voisi olla, eikä tuollaisella dieetillä varmaan olekaan pitkän aikavälin onnistumismahdollisuuksia.
Minusta taas on helppo ymmärtää miksi karppaus on vaikeaa. Se kun poikkeaa niin paljon siitä miten useimmat on perinteisesti syöneet. Kaikki isot muutokset vaativat paljon. Lisäksi asiaa ei helpota että moni syö säännöllisesti kodin ulkopuolella, paikoissa josta karppausruokaa ei oikein saa. Ja joka paikassa vierailuilla tms tarjotaan kaikenlaista karppaukseen sopimatonta, kyllähän se alkaa kyrsiä että täytyy kieltäytyä.
Kaikkeen laihduttamiseen liittyy kieltäytymistä. Dieetistä riippumatta. Se on tosiasia, joka vaan pitää hyväksyä. Mielestäni on yksi lysti, kieltäydynkö syömästä makaronilaatikkoa ollenkaan ja popsin sillä aterialla vain lisukesalaatin, jos mitään vaihtoehtoja ei ole tarjolla, vai kieltäydynkö syömästä juuri siltä istumalta täyttävää ja kylläisyyden tuottavaa annosta maksalaatikkoa, jolla jaksan ilman kurnivaa nälkää seuraavaan ateriaan, vaa syön sen sijaan kutistetun lastenannoksen. Molemmat ovat kieltäytymistä ja niiden vuoksi saa kärsiä jotain, jos asian niin haluaa nähdä.
Laihdutus on myös päivänselvästi MUUTOS siihen, mitä perinteisesti on syöty. Se perinteinen syöminenhän on johtanut tilanteeseen, josta halutaan pois, yleensä reippaaseen ylipainoon. On siis aika kehno veruke haukkua jokin ruokavalio huonoksi sen takia, että se ei ole sama kuin se perinteinen tapa, johon ihminen on tottunut. Dieettejä pitää verrata keskenään, eikä siihen totuttuun normisyömiseen, josta halutaan pois.
karppitietäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää laihduttako vaan tehkää elämän tapa remontti. Ala liikkua enemmän ja vähennä välipalan mussuttamista. Olen huomannut että monet jotka lihoo takas laihduttaa epäterveellisesti ja sitten kun luuri loppuu alkaa jatkuva mussutus ja ihmetellään miten ne kilot hyppäsi takasin.
Mä olen tehnyht niitä elämäntaparemontteja varmaan ainakin 10 kertaa. Tavoitteena siis oppia syömään ja liikkumaan paremmin, pysyvästi. Mutta aina vaan käy niin, vaikka olisi kuinka järkevä elintapa, että jossain vaiheessa vanha vetää takaisin ja sitten kun antaa pirulle pikkusormen nin menee koko käsi. Ja sitten kun pitkän kalorivajeen (kalorivaje on väistämätöntä jotta laihtuu, myös hitaasti ja järkevästi laihdutettaessa) jälkeen vähän sallii erityissyystä jotain herkkua niin sitten ahmitaan kuin maailmasta olisi ruoka loppumassa, eikä tahdonvoimaa ole sanoa ei.
Kalorivajeväittämä ei ole täysin paikkansapitävä. On totta, että kaloreita rajoittamalla vääjäämättä laihtuu, mutta se ei luo syy-yhteyttä toisinpäin. Laihtua voi kaloririkkaalla ruokavaliollakin.
Kaloriteoria kokonaisuudessaan on hyvin karkea yleistys ja perustuu osin virheoletukselle. Kalorit ruoassahan mitataan polttamalla ruokaa kalorimetrissä ja mitataan vapautunut lämpöenergia. Se on "kohtalaisen" epätarkka analogia. Emme ole polttouuneja. Metaboliamme kokonaisuus on jopa kymmenien vaiheiden ketju ja niissä on omia erikoisuuksiaan kaikissa. Osa ravinnosta ei pilkkoudu ja imeydy suolistosta elimistöön samalla nopeudella, hyötysuhteella tai ollenkaan. Keho sisältää useita erilaisia metabolisia tiloja, ja ravinnossa on useita erilaisia energianlähteitä. Eri energianlähteitä keho käsittelee eri prosessein ja eri tiloissa eri lähteitä käsitellään niinikään eri prosessein.
Ravinnon sisältämän hyötyenergian rajoittaminen eli siis ravinnon määrän rajoittaminen on yksi melko varma tapa siirtää keho metaboliseen tilaan, jossa varastorasvoja käytetään. Siis kun mennään kitutilaan, jossa suusta ei yksinkertaisesti tungeta riittävästi energiaa kehon tarpeisiin nähden. Se on varmaa, mutta vaikeaa. Sen toteutukseen on tietenkin paljon tapoja. Voi laskea kaloreita, voi puolittaa annoksia, voi punnita, voi käyttää jotain hämäriä pistesysteemeitä, voi skipata aterioita, voi pitää paastopäiviä, voi syödä vatsantäyttökorvikkeita, you name it. Ihan sama mitä tusinoista menetelmistä käytetään, perusideana on aina sama, eli rajoitetaan kehon käytettävissä olevaa energiaa pakottaen keho katovuosimoodiin eli rasvanpolttoon.
Se monille jymy-yllättävä fakta on kuitenkin, että kitudieettien jatkuvaa piinaavaa nälkää, joka perustuu kehon energiansaannin rajoittamiseen syömistä vähentämällä, ei tarvita. Kehon kun pystyy manipuloimaan varastorasvan polttoon muullakin tavoin. Ehkä joskus tulevaisuudessa pillerillä, mutta nykymaailmassa se onnistuu ihan hyvin jokaiselta ruokavaliomuutoksin. Karppaaminen on yleiskäsitteenä yksi mahdollisista keinoista. Sen sisällähän on toki iso liuta erilaisia tyylejä ja tapoja, joista joku sopii yhdelle ja toinen toiselle ja joiden aggressiivisuus ja teho lyhyellä tai pitkällä aikavälillä vaihtelee. Yhteistä kaikille on kuitenkin kehon metabolian kääntäminen rasvaa polttavaksi sillä keinoin, että rajoitetaan voimakkaasti hiilarien saantia, ja tämä on kaikkein tärkeintä: LISÄTÄÄN RASVAN SYÖMISTÄ. Ohjataan, suorastaan pakotetaan keho ottamaan päivittäiseen eloon tarvitsemansa energian rasvoista. Se sammuttaa hiilaria rasvaksi jemmaavat prosessit, ja kun syödyn rasvan määrä on riittävän suuri, eli ei olla katovuositilassa, se sammuttaa myöskin rasvan varastoimisen rasvaksi.
Ei pidä paikkaansa. Mitäs kautta meinaat että se liika rasva poistuu jos "rasvan varastoiminen rasvaksi on sammutettu"? Kuseeko ihminen rasvaa, paskooko sitä vai hikoileeko? Tosiasia on, että ei, kyllä se liikarasva edelleen varastoidaan rasvaksi.
Tätä asiaa on tutkittukin ja todettu että käytännössä myös karppauksen teho perustuu kalorimäärän vähenemiseen. Useimpien ruokavaliohan terveellistyy ihan valtavasti sen myötä, kun kaikenlainen makea herkku, hiilaripitoinen valmisruoka tms jää pois. Ja sitä rasvaa, vaikka saakin käyttää vapaasti, ei tule kumminkaan käytännössä syötyä sellaisia määriä että kaloreita tulisi niin paljoa kuin mitä on muista ruoka-aineista pois jätetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karppaamalla see on helppoa.
No kun ei kaikille ole. Todella monelle karppaus on vain yksi jojoilumyllyn palanen, ihan yhtä lailla epäonnistuu pitkällä tähtäilemällä kuin ne kaikki muut kokeillut tavat laihtua.
Kyllä se on helppoa, kun karppaamista vaan jatkaa. Eihän se voi epäonnistua.
Tämä samahan pätee ihan jokaista dieettiä ja kuuria mitä on: jos niitä jatkaa, ei liho takaisin. Ongelma on, että niitä on niin hemmetin vaikea jatkaa, eikä karppaus tee monelle mitään poikkeusta tässä. Itse asiassa kokeisssa, joissa on vertailtu eri laihdutusmenetelmien tehokkuutta, karppauksen keskeytysprosentti on ollut yleensä kaikesta korkein. Se siis koetaan erityisen vaikeaksi noudattaa pitkäjänteisesti arjessa.
Tuota on vaikea ymmärtää. Karppaus kun oman kokemukseni mukaan on kaikkein yksinkertaisimmasta päästä. Ei tarvitse oikeastaan mitään mitata, laskea tai erityisemmin rajoittaa, kunhan pitää yksinkertaisista perussäännöistä kiinni. Mutta kyse voi tietysti olla siitä, että koko dieettiä ei edes ymmärretä kunnolla, vaan yritetään jotain ihan muuta. Esimerkiksi puolisoni on aivan pihalla dieetistäni, vaikka olen vuosia enemmän ja vähemmän karpannut ja asiasta valistanut häntäkin. Häntä vaan ei kiinnosta, eikä siksi ymmärrä. Hän kuvittelee, että karppaus on mallia liha+salaatti eli ns. "normaali" ruoka josta on poistettu peruna, leipä ja pasta. Juuri surkeammin väärässä ei voisi olla, eikä tuollaisella dieetillä varmaan olekaan pitkän aikavälin onnistumismahdollisuuksia.
Minusta taas on helppo ymmärtää miksi karppaus on vaikeaa. Se kun poikkeaa niin paljon siitä miten useimmat on perinteisesti syöneet. Kaikki isot muutokset vaativat paljon. Lisäksi asiaa ei helpota että moni syö säännöllisesti kodin ulkopuolella, paikoissa josta karppausruokaa ei oikein saa. Ja joka paikassa vierailuilla tms tarjotaan kaikenlaista karppaukseen sopimatonta, kyllähän se alkaa kyrsiä että täytyy kieltäytyä.
Kaikkeen laihduttamiseen liittyy kieltäytymistä. Dieetistä riippumatta. Se on tosiasia, joka vaan pitää hyväksyä. Mielestäni on yksi lysti, kieltäydynkö syömästä makaronilaatikkoa ollenkaan ja popsin sillä aterialla vain lisukesalaatin, jos mitään vaihtoehtoja ei ole tarjolla, vai kieltäydynkö syömästä juuri siltä istumalta täyttävää ja kylläisyyden tuottavaa annosta maksalaatikkoa, jolla jaksan ilman kurnivaa nälkää seuraavaan ateriaan, vaa syön sen sijaan kutistetun lastenannoksen. Molemmat ovat kieltäytymistä ja niiden vuoksi saa kärsiä jotain, jos asian niin haluaa nähdä.
Laihdutus on myös päivänselvästi MUUTOS siihen, mitä perinteisesti on syöty. Se perinteinen syöminenhän on johtanut tilanteeseen, josta halutaan pois, yleensä reippaaseen ylipainoon. On siis aika kehno veruke haukkua jokin ruokavalio huonoksi sen takia, että se ei ole sama kuin se perinteinen tapa, johon ihminen on tottunut. Dieettejä pitää verrata keskenään, eikä siihen totuttuun normisyömiseen, josta halutaan pois.
Ai, minusta taas kun mietitään miten ihminen todennäköisimmin jaksaisi pysyä uudella dieetillään, on hyvinkin tärkeää miten se suhtautuu ko. ihmisen elämäntapaan ja syömismieltymyksiin. Joillekin karppaus varmasti on juuri se oikea tapa, mutta esim. itselleni hiilariruoat ja syömisen helppous monessa tilanteessa oli niin tärkeitä, että koin paljon helpommaksi virallisterveellisen ruokavalion.
Se on kyllä totta että muutos se aina on. Mutta mulle karppaus oli turhan radikaali muutos, ja nämä kasvisten lisäilyt jne helppoja muutoksia jotka eivät aiheuttaneet mitään kovin ikäviä tuntemuksia. Varsinkin kun ravitsemusterapeutti hyväksyi yksilölliset paheet kuten sen että aamulla haluan syödä voisarven ja täysmaitoon tehdyn cappuccinon. Tyytyväisyyttä ruokavalioon voi kummasti lisätä tällainen pikku ylellisyys.
Vierailija kirjoitti:
karppitietäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää laihduttako vaan tehkää elämän tapa remontti. Ala liikkua enemmän ja vähennä välipalan mussuttamista. Olen huomannut että monet jotka lihoo takas laihduttaa epäterveellisesti ja sitten kun luuri loppuu alkaa jatkuva mussutus ja ihmetellään miten ne kilot hyppäsi takasin.
Mä olen tehnyht niitä elämäntaparemontteja varmaan ainakin 10 kertaa. Tavoitteena siis oppia syömään ja liikkumaan paremmin, pysyvästi. Mutta aina vaan käy niin, vaikka olisi kuinka järkevä elintapa, että jossain vaiheessa vanha vetää takaisin ja sitten kun antaa pirulle pikkusormen nin menee koko käsi. Ja sitten kun pitkän kalorivajeen (kalorivaje on väistämätöntä jotta laihtuu, myös hitaasti ja järkevästi laihdutettaessa) jälkeen vähän sallii erityissyystä jotain herkkua niin sitten ahmitaan kuin maailmasta olisi ruoka loppumassa, eikä tahdonvoimaa ole sanoa ei.
Kalorivajeväittämä ei ole täysin paikkansapitävä. On totta, että kaloreita rajoittamalla vääjäämättä laihtuu, mutta se ei luo syy-yhteyttä toisinpäin. Laihtua voi kaloririkkaalla ruokavaliollakin.
Kaloriteoria kokonaisuudessaan on hyvin karkea yleistys ja perustuu osin virheoletukselle. Kalorit ruoassahan mitataan polttamalla ruokaa kalorimetrissä ja mitataan vapautunut lämpöenergia. Se on "kohtalaisen" epätarkka analogia. Emme ole polttouuneja. Metaboliamme kokonaisuus on jopa kymmenien vaiheiden ketju ja niissä on omia erikoisuuksiaan kaikissa. Osa ravinnosta ei pilkkoudu ja imeydy suolistosta elimistöön samalla nopeudella, hyötysuhteella tai ollenkaan. Keho sisältää useita erilaisia metabolisia tiloja, ja ravinnossa on useita erilaisia energianlähteitä. Eri energianlähteitä keho käsittelee eri prosessein ja eri tiloissa eri lähteitä käsitellään niinikään eri prosessein.
Ravinnon sisältämän hyötyenergian rajoittaminen eli siis ravinnon määrän rajoittaminen on yksi melko varma tapa siirtää keho metaboliseen tilaan, jossa varastorasvoja käytetään. Siis kun mennään kitutilaan, jossa suusta ei yksinkertaisesti tungeta riittävästi energiaa kehon tarpeisiin nähden. Se on varmaa, mutta vaikeaa. Sen toteutukseen on tietenkin paljon tapoja. Voi laskea kaloreita, voi puolittaa annoksia, voi punnita, voi käyttää jotain hämäriä pistesysteemeitä, voi skipata aterioita, voi pitää paastopäiviä, voi syödä vatsantäyttökorvikkeita, you name it. Ihan sama mitä tusinoista menetelmistä käytetään, perusideana on aina sama, eli rajoitetaan kehon käytettävissä olevaa energiaa pakottaen keho katovuosimoodiin eli rasvanpolttoon.
Se monille jymy-yllättävä fakta on kuitenkin, että kitudieettien jatkuvaa piinaavaa nälkää, joka perustuu kehon energiansaannin rajoittamiseen syömistä vähentämällä, ei tarvita. Kehon kun pystyy manipuloimaan varastorasvan polttoon muullakin tavoin. Ehkä joskus tulevaisuudessa pillerillä, mutta nykymaailmassa se onnistuu ihan hyvin jokaiselta ruokavaliomuutoksin. Karppaaminen on yleiskäsitteenä yksi mahdollisista keinoista. Sen sisällähän on toki iso liuta erilaisia tyylejä ja tapoja, joista joku sopii yhdelle ja toinen toiselle ja joiden aggressiivisuus ja teho lyhyellä tai pitkällä aikavälillä vaihtelee. Yhteistä kaikille on kuitenkin kehon metabolian kääntäminen rasvaa polttavaksi sillä keinoin, että rajoitetaan voimakkaasti hiilarien saantia, ja tämä on kaikkein tärkeintä: LISÄTÄÄN RASVAN SYÖMISTÄ. Ohjataan, suorastaan pakotetaan keho ottamaan päivittäiseen eloon tarvitsemansa energian rasvoista. Se sammuttaa hiilaria rasvaksi jemmaavat prosessit, ja kun syödyn rasvan määrä on riittävän suuri, eli ei olla katovuositilassa, se sammuttaa myöskin rasvan varastoimisen rasvaksi.
Ei pidä paikkaansa. Mitäs kautta meinaat että se liika rasva poistuu jos "rasvan varastoiminen rasvaksi on sammutettu"? Kuseeko ihminen rasvaa, paskooko sitä vai hikoileeko? Tosiasia on, että ei, kyllä se liikarasva edelleen varastoidaan rasvaksi.
Paskoo. Kaikki rasva ei imeydy. Mutta tuossa pointti oli metabolian muuttumisessa. Yhtä aikaa keho voi olla ainoastaan rasvaa varastoivassa tai varastorasvaa kuluttavassa tilassa. Jos se pidetään koko ajan varastoja kuluttavassa, niin mikään määrä syötyä rasvaa ei vaan yksinkertaisesti voi päätyä varastoihin. Ylimääräinen rasva kiertää veressä ja sitä ehkä käytetään glukoosiksi muunnettuna ja sillä rakennellaan soluseinämiä ja niin edelleen, itä kaikkea rasvahapoilla elimistö voikaan tehdä. Yksi hyvin oleellinen seuraus on kylläisyyden tunne. Kun rasvaa on ylenpalttisesti, niin ihminen ei edes halua syödä lisää. Mutta sitä todellakin voi olla ylenpalttisesti ilman että se imeytyy ja tallentuu mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
karppitietäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää laihduttako vaan tehkää elämän tapa remontti. Ala liikkua enemmän ja vähennä välipalan mussuttamista. Olen huomannut että monet jotka lihoo takas laihduttaa epäterveellisesti ja sitten kun luuri loppuu alkaa jatkuva mussutus ja ihmetellään miten ne kilot hyppäsi takasin.
Mä olen tehnyht niitä elämäntaparemontteja varmaan ainakin 10 kertaa. Tavoitteena siis oppia syömään ja liikkumaan paremmin, pysyvästi. Mutta aina vaan käy niin, vaikka olisi kuinka järkevä elintapa, että jossain vaiheessa vanha vetää takaisin ja sitten kun antaa pirulle pikkusormen nin menee koko käsi. Ja sitten kun pitkän kalorivajeen (kalorivaje on väistämätöntä jotta laihtuu, myös hitaasti ja järkevästi laihdutettaessa) jälkeen vähän sallii erityissyystä jotain herkkua niin sitten ahmitaan kuin maailmasta olisi ruoka loppumassa, eikä tahdonvoimaa ole sanoa ei.
Kalorivajeväittämä ei ole täysin paikkansapitävä. On totta, että kaloreita rajoittamalla vääjäämättä laihtuu, mutta se ei luo syy-yhteyttä toisinpäin. Laihtua voi kaloririkkaalla ruokavaliollakin.
Kaloriteoria kokonaisuudessaan on hyvin karkea yleistys ja perustuu osin virheoletukselle. Kalorit ruoassahan mitataan polttamalla ruokaa kalorimetrissä ja mitataan vapautunut lämpöenergia. Se on "kohtalaisen" epätarkka analogia. Emme ole polttouuneja. Metaboliamme kokonaisuus on jopa kymmenien vaiheiden ketju ja niissä on omia erikoisuuksiaan kaikissa. Osa ravinnosta ei pilkkoudu ja imeydy suolistosta elimistöön samalla nopeudella, hyötysuhteella tai ollenkaan. Keho sisältää useita erilaisia metabolisia tiloja, ja ravinnossa on useita erilaisia energianlähteitä. Eri energianlähteitä keho käsittelee eri prosessein ja eri tiloissa eri lähteitä käsitellään niinikään eri prosessein.
Ravinnon sisältämän hyötyenergian rajoittaminen eli siis ravinnon määrän rajoittaminen on yksi melko varma tapa siirtää keho metaboliseen tilaan, jossa varastorasvoja käytetään. Siis kun mennään kitutilaan, jossa suusta ei yksinkertaisesti tungeta riittävästi energiaa kehon tarpeisiin nähden. Se on varmaa, mutta vaikeaa. Sen toteutukseen on tietenkin paljon tapoja. Voi laskea kaloreita, voi puolittaa annoksia, voi punnita, voi käyttää jotain hämäriä pistesysteemeitä, voi skipata aterioita, voi pitää paastopäiviä, voi syödä vatsantäyttökorvikkeita, you name it. Ihan sama mitä tusinoista menetelmistä käytetään, perusideana on aina sama, eli rajoitetaan kehon käytettävissä olevaa energiaa pakottaen keho katovuosimoodiin eli rasvanpolttoon.
Se monille jymy-yllättävä fakta on kuitenkin, että kitudieettien jatkuvaa piinaavaa nälkää, joka perustuu kehon energiansaannin rajoittamiseen syömistä vähentämällä, ei tarvita. Kehon kun pystyy manipuloimaan varastorasvan polttoon muullakin tavoin. Ehkä joskus tulevaisuudessa pillerillä, mutta nykymaailmassa se onnistuu ihan hyvin jokaiselta ruokavaliomuutoksin. Karppaaminen on yleiskäsitteenä yksi mahdollisista keinoista. Sen sisällähän on toki iso liuta erilaisia tyylejä ja tapoja, joista joku sopii yhdelle ja toinen toiselle ja joiden aggressiivisuus ja teho lyhyellä tai pitkällä aikavälillä vaihtelee. Yhteistä kaikille on kuitenkin kehon metabolian kääntäminen rasvaa polttavaksi sillä keinoin, että rajoitetaan voimakkaasti hiilarien saantia, ja tämä on kaikkein tärkeintä: LISÄTÄÄN RASVAN SYÖMISTÄ. Ohjataan, suorastaan pakotetaan keho ottamaan päivittäiseen eloon tarvitsemansa energian rasvoista. Se sammuttaa hiilaria rasvaksi jemmaavat prosessit, ja kun syödyn rasvan määrä on riittävän suuri, eli ei olla katovuositilassa, se sammuttaa myöskin rasvan varastoimisen rasvaksi.
Tätä asiaa on tutkittukin ja todettu että käytännössä myös karppauksen teho perustuu kalorimäärän vähenemiseen. Useimpien ruokavaliohan terveellistyy ihan valtavasti sen myötä, kun kaikenlainen makea herkku, hiilaripitoinen valmisruoka tms jää pois. Ja sitä rasvaa, vaikka saakin käyttää vapaasti, ei tule kumminkaan käytännössä syötyä sellaisia määriä että kaloreita tulisi niin paljoa kuin mitä on muista ruoka-aineista pois jätetty.
Unohda ne kalorit nyt. Ei ihmiskeho kaloreita kuluta vaan eri ravintoaineita. Kalorit ovat vain mittayksikkö, kohtuullinen ja karkea vertailuluku eri aineiden ja eri ruokien ja lopulta eri ruokavalioiden vertaamiseen. Samanlainen asia kuin vaikkapa vaatekoko. On tutkittavissa, että vaatekoon pienentäminen liittyy painonpudotukseen. Se ei silti tarkoita, että painonpudotuksen teho perustuu vaatekokojen kutistamiseen. Karpatessa on mahdollista samalla vähentää kaloreita sekä pienentää vaatekokoa, kun dieettiä noudattaa laihtuen, mutta voi asia mennä toisinkin. Voi lisätä kaloreita rasvassa taikka ostaa väljempiä vaatteita ja silti laihtua karppauksesta metaboliamuutosten ansiosta.
Tilastolliset muutokset eivät selitä mekanismeja.
Kokeilin karppausta jossain vaiheessa mutta ilmeisesti en syönyt riittävästi rasvaa koska ruokahaluni ei ollenkaan vähentynyt vaan pystyin mättämään karppiruokaakin niin isoina annoksina etten laihtunut lainkaan?! Sen lisäksi en onnistunut saamaan riittävästi kuituja ja suolisto meni aivan jumiin. Vai perustuisiko karppauskin osittain siihen että joillakin henkilöillä se vähentää energian saantia?
En koskaan lopettanut diettiä. Olen 15 vuotta syönyt samoin kuin dietillä ollessani ja käynyt joka aamu vaa'alla. Kysymyksesi on vähän kuin kysyisi, kuinka usein alkoholisti voi juoda alkoholia repsahtamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
karppitietäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää laihduttako vaan tehkää elämän tapa remontti. Ala liikkua enemmän ja vähennä välipalan mussuttamista. Olen huomannut että monet jotka lihoo takas laihduttaa epäterveellisesti ja sitten kun luuri loppuu alkaa jatkuva mussutus ja ihmetellään miten ne kilot hyppäsi takasin.
Mä olen tehnyht niitä elämäntaparemontteja varmaan ainakin 10 kertaa. Tavoitteena siis oppia syömään ja liikkumaan paremmin, pysyvästi. Mutta aina vaan käy niin, vaikka olisi kuinka järkevä elintapa, että jossain vaiheessa vanha vetää takaisin ja sitten kun antaa pirulle pikkusormen nin menee koko käsi. Ja sitten kun pitkän kalorivajeen (kalorivaje on väistämätöntä jotta laihtuu, myös hitaasti ja järkevästi laihdutettaessa) jälkeen vähän sallii erityissyystä jotain herkkua niin sitten ahmitaan kuin maailmasta olisi ruoka loppumassa, eikä tahdonvoimaa ole sanoa ei.
Kalorivajeväittämä ei ole täysin paikkansapitävä. On totta, että kaloreita rajoittamalla vääjäämättä laihtuu, mutta se ei luo syy-yhteyttä toisinpäin. Laihtua voi kaloririkkaalla ruokavaliollakin.
Kaloriteoria kokonaisuudessaan on hyvin karkea yleistys ja perustuu osin virheoletukselle. Kalorit ruoassahan mitataan polttamalla ruokaa kalorimetrissä ja mitataan vapautunut lämpöenergia. Se on "kohtalaisen" epätarkka analogia. Emme ole polttouuneja. Metaboliamme kokonaisuus on jopa kymmenien vaiheiden ketju ja niissä on omia erikoisuuksiaan kaikissa. Osa ravinnosta ei pilkkoudu ja imeydy suolistosta elimistöön samalla nopeudella, hyötysuhteella tai ollenkaan. Keho sisältää useita erilaisia metabolisia tiloja, ja ravinnossa on useita erilaisia energianlähteitä. Eri energianlähteitä keho käsittelee eri prosessein ja eri tiloissa eri lähteitä käsitellään niinikään eri prosessein.
Ravinnon sisältämän hyötyenergian rajoittaminen eli siis ravinnon määrän rajoittaminen on yksi melko varma tapa siirtää keho metaboliseen tilaan, jossa varastorasvoja käytetään. Siis kun mennään kitutilaan, jossa suusta ei yksinkertaisesti tungeta riittävästi energiaa kehon tarpeisiin nähden. Se on varmaa, mutta vaikeaa. Sen toteutukseen on tietenkin paljon tapoja. Voi laskea kaloreita, voi puolittaa annoksia, voi punnita, voi käyttää jotain hämäriä pistesysteemeitä, voi skipata aterioita, voi pitää paastopäiviä, voi syödä vatsantäyttökorvikkeita, you name it. Ihan sama mitä tusinoista menetelmistä käytetään, perusideana on aina sama, eli rajoitetaan kehon käytettävissä olevaa energiaa pakottaen keho katovuosimoodiin eli rasvanpolttoon.
Se monille jymy-yllättävä fakta on kuitenkin, että kitudieettien jatkuvaa piinaavaa nälkää, joka perustuu kehon energiansaannin rajoittamiseen syömistä vähentämällä, ei tarvita. Kehon kun pystyy manipuloimaan varastorasvan polttoon muullakin tavoin. Ehkä joskus tulevaisuudessa pillerillä, mutta nykymaailmassa se onnistuu ihan hyvin jokaiselta ruokavaliomuutoksin. Karppaaminen on yleiskäsitteenä yksi mahdollisista keinoista. Sen sisällähän on toki iso liuta erilaisia tyylejä ja tapoja, joista joku sopii yhdelle ja toinen toiselle ja joiden aggressiivisuus ja teho lyhyellä tai pitkällä aikavälillä vaihtelee. Yhteistä kaikille on kuitenkin kehon metabolian kääntäminen rasvaa polttavaksi sillä keinoin, että rajoitetaan voimakkaasti hiilarien saantia, ja tämä on kaikkein tärkeintä: LISÄTÄÄN RASVAN SYÖMISTÄ. Ohjataan, suorastaan pakotetaan keho ottamaan päivittäiseen eloon tarvitsemansa energian rasvoista. Se sammuttaa hiilaria rasvaksi jemmaavat prosessit, ja kun syödyn rasvan määrä on riittävän suuri, eli ei olla katovuositilassa, se sammuttaa myöskin rasvan varastoimisen rasvaksi.
Tätä asiaa on tutkittukin ja todettu että käytännössä myös karppauksen teho perustuu kalorimäärän vähenemiseen. Useimpien ruokavaliohan terveellistyy ihan valtavasti sen myötä, kun kaikenlainen makea herkku, hiilaripitoinen valmisruoka tms jää pois. Ja sitä rasvaa, vaikka saakin käyttää vapaasti, ei tule kumminkaan käytännössä syötyä sellaisia määriä että kaloreita tulisi niin paljoa kuin mitä on muista ruoka-aineista pois jätetty.
Unohda ne kalorit nyt. Ei ihmiskeho kaloreita kuluta vaan eri ravintoaineita. Kalorit ovat vain mittayksikkö, kohtuullinen ja karkea vertailuluku eri aineiden ja eri ruokien ja lopulta eri ruokavalioiden vertaamiseen. Samanlainen asia kuin vaikkapa vaatekoko. On tutkittavissa, että vaatekoon pienentäminen liittyy painonpudotukseen. Se ei silti tarkoita, että painonpudotuksen teho perustuu vaatekokojen kutistamiseen. Karpatessa on mahdollista samalla vähentää kaloreita sekä pienentää vaatekokoa, kun dieettiä noudattaa laihtuen, mutta voi asia mennä toisinkin. Voi lisätä kaloreita rasvassa taikka ostaa väljempiä vaatteita ja silti laihtua karppauksesta metaboliamuutosten ansiosta.
Tilastolliset muutokset eivät selitä mekanismeja.
😀 juu keho kuluttaa ravintoaineita -joissa kaikissa on ENERGIAA. Ei ihmiskehon toiminta ole mitään salatiedettä vaan perustuu pitkälle myös ihan fysiikan lakeihin.
Mä lopetin laihduttamisen ja otin ihan eri näkökulman asioihin. Päätin, että saan olla ihan minkä painoinen vaan, mutta tietyistä ongelmista pitää päästä eroon.
Eli, nivelet ei saa enää särkeä, yleinen velttous pois, aterian jälkeinen kooma pois, hiiva helvet**in, verensokeri normaaliksi, kolesterolien suhteet paremmiksi, suolisto kuntoon, pieremiseen ja paskomiseen joku tolkku, migreenit hallintaan.
Karppausta yhdeksäs vuosi lähti käyntiin. Matkalle on mahtunut kaikenlaista, myös takapakkia ja hetkellisiä käyntejä hiilarimaassakin. Suurin piirtein kaikki em krempat on saatu korjattua ja paino suuntaa pikkuhiljaa alas päin.
Optimal dietin kaltainen viritelmä on se mun juttu tällä hetkellä. En koe tätä mitenkään rajoittavaksi.
Tutustu intuitiiviseen syömiseen. Esimerkiksi Patrik Borgilla on kirja aiheesta (Tunne nälkä!). Olen lopettanut kaiken laihduttamisen, koska se lisää mielitekoja ja kieltäytyminen johtaa aina repsahdukseen. Syön kaikkea mitä mieli tekee, mutta kuunnellen kehoani. Olen hitaasti alkanut laihtumaan.
Kakkosvastaajan väite siitä, että laihduttajilla paino nousee luonnostaan korkeimpaan lukemaan ei ole totta. Kehon viestien kuuntelu (kuten kylläisyys, nälkä jne.) on mahdollista kaikille. Aluksi ehkä sitä joutuu opettelemaan, koska keho on tottunut näännyttämiseen ja haluaa siksi ahmia. Kun syö säännöllisesti ja tarpeeksi, keho normalisoituu.
Oikeasti keho haluaa olla terve ja normaalissa painossa. Joillekin se normaali voi olla lievä ylipaino.
80-20. Toimii,ja ylipäänsä säännöllinen syöminen. Liikuntaa vielä mutta ei tarvi ylenmäärin.salitreeni on paras.