Lue keskustelun säännöt.
Te jotka saitte painon pysymään laihdutuksen jälkeen.. Miten?
07.12.2018 |
Voisitteko kertoa miten te sen teitte?
Olen laihduttanut useita kertoja. Jokaikinen kerta painoni on hiljalleen alkanut nousta ja nousta. Nyt olen taas tilanteessa, että olen taas ylipainon puolella. Laihdutuksen jälkeen tuntuu, että en jaksa enää taistella ruokahimoja vastaan ja sitten alan repsahdella herkkuihin ja tässä sitä taas ollaan. Tuntuu, että painoni nousee aivan liian helposti.
Normaalipainoiset kaverit näyttää, että syö välillä miten vaan, mutta pysyy hoikkina.
Oli ihana taas hetken aikaa, kun vaatteet istui hyvin ja ostelin uusia vaatteita. Nyt ne ei sovi enää päälle.
Olen päättänyt aloittaa taas salitreenin, ja muuttaa ruokavaliota. Jälleen kerran.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Älä osta isompia vaatteita niin ei pääse lihomaan liikaa. Aina kun joku vaate alkaa puristaa ja kiristää niin liikkumista enemmän ja tarkkailee mitä sinne suuhun laittaa. Kukaan ei voi lihoa huomaamattomasti itseltään.
Minullakin toimii painontarkkailussa se, että en juurikaan käytä joustavia vaatteita. Työssäni täytyy pukeutua suht siististi, joten käytän paitapuseroita, suoria housuja, kynähameita jne. , ja aina kun tuntuu että vetoketju tai napit ei meinaa mennä kiinni, niin teen korjausliikkeen elämäntapoihini. Laihdutin muutama vuosi sitten 35 kiloa, ja paino ei ole noussut takaisin juuri tämän ”vaatekontrollin” avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeilin karppausta jossain vaiheessa mutta ilmeisesti en syönyt riittävästi rasvaa koska ruokahaluni ei ollenkaan vähentynyt vaan pystyin mättämään karppiruokaakin niin isoina annoksina etten laihtunut lainkaan?! Sen lisäksi en onnistunut saamaan riittävästi kuituja ja suolisto meni aivan jumiin.
Rasvanpuutteeltahan tuo vaikuttaisi. Rasva edesauttaa myös suoliston toimintaa. Suoliston osalta karppidieetissä oleellista on myös nauttia riittävästi nestettä. Karppaukseen liittyy nestetasapainon muuttuminen, keho kuivaa jonkin verran. Se voi johtaa myös suolensisällön kuivamiseen, mikä osaltaan estää normaalia toimntaa, varsinkin, jos liukastavasta rasvasta on uupeloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
karppitietäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää laihduttako vaan tehkää elämän tapa remontti. Ala liikkua enemmän ja vähennä välipalan mussuttamista. Olen huomannut että monet jotka lihoo takas laihduttaa epäterveellisesti ja sitten kun luuri loppuu alkaa jatkuva mussutus ja ihmetellään miten ne kilot hyppäsi takasin.
Mä olen tehnyht niitä elämäntaparemontteja varmaan ainakin 10 kertaa. Tavoitteena siis oppia syömään ja liikkumaan paremmin, pysyvästi. Mutta aina vaan käy niin, vaikka olisi kuinka järkevä elintapa, että jossain vaiheessa vanha vetää takaisin ja sitten kun antaa pirulle pikkusormen nin menee koko käsi. Ja sitten kun pitkän kalorivajeen (kalorivaje on väistämätöntä jotta laihtuu, myös hitaasti ja järkevästi laihdutettaessa) jälkeen vähän sallii erityissyystä jotain herkkua niin sitten ahmitaan kuin maailmasta olisi ruoka loppumassa, eikä tahdonvoimaa ole sanoa ei.
Kalorivajeväittämä ei ole täysin paikkansapitävä. On totta, että kaloreita rajoittamalla vääjäämättä laihtuu, mutta se ei luo syy-yhteyttä toisinpäin. Laihtua voi kaloririkkaalla ruokavaliollakin.
Kaloriteoria kokonaisuudessaan on hyvin karkea yleistys ja perustuu osin virheoletukselle. Kalorit ruoassahan mitataan polttamalla ruokaa kalorimetrissä ja mitataan vapautunut lämpöenergia. Se on "kohtalaisen" epätarkka analogia. Emme ole polttouuneja. Metaboliamme kokonaisuus on jopa kymmenien vaiheiden ketju ja niissä on omia erikoisuuksiaan kaikissa. Osa ravinnosta ei pilkkoudu ja imeydy suolistosta elimistöön samalla nopeudella, hyötysuhteella tai ollenkaan. Keho sisältää useita erilaisia metabolisia tiloja, ja ravinnossa on useita erilaisia energianlähteitä. Eri energianlähteitä keho käsittelee eri prosessein ja eri tiloissa eri lähteitä käsitellään niinikään eri prosessein.
Ravinnon sisältämän hyötyenergian rajoittaminen eli siis ravinnon määrän rajoittaminen on yksi melko varma tapa siirtää keho metaboliseen tilaan, jossa varastorasvoja käytetään. Siis kun mennään kitutilaan, jossa suusta ei yksinkertaisesti tungeta riittävästi energiaa kehon tarpeisiin nähden. Se on varmaa, mutta vaikeaa. Sen toteutukseen on tietenkin paljon tapoja. Voi laskea kaloreita, voi puolittaa annoksia, voi punnita, voi käyttää jotain hämäriä pistesysteemeitä, voi skipata aterioita, voi pitää paastopäiviä, voi syödä vatsantäyttökorvikkeita, you name it. Ihan sama mitä tusinoista menetelmistä käytetään, perusideana on aina sama, eli rajoitetaan kehon käytettävissä olevaa energiaa pakottaen keho katovuosimoodiin eli rasvanpolttoon.
Se monille jymy-yllättävä fakta on kuitenkin, että kitudieettien jatkuvaa piinaavaa nälkää, joka perustuu kehon energiansaannin rajoittamiseen syömistä vähentämällä, ei tarvita. Kehon kun pystyy manipuloimaan varastorasvan polttoon muullakin tavoin. Ehkä joskus tulevaisuudessa pillerillä, mutta nykymaailmassa se onnistuu ihan hyvin jokaiselta ruokavaliomuutoksin. Karppaaminen on yleiskäsitteenä yksi mahdollisista keinoista. Sen sisällähän on toki iso liuta erilaisia tyylejä ja tapoja, joista joku sopii yhdelle ja toinen toiselle ja joiden aggressiivisuus ja teho lyhyellä tai pitkällä aikavälillä vaihtelee. Yhteistä kaikille on kuitenkin kehon metabolian kääntäminen rasvaa polttavaksi sillä keinoin, että rajoitetaan voimakkaasti hiilarien saantia, ja tämä on kaikkein tärkeintä: LISÄTÄÄN RASVAN SYÖMISTÄ. Ohjataan, suorastaan pakotetaan keho ottamaan päivittäiseen eloon tarvitsemansa energian rasvoista. Se sammuttaa hiilaria rasvaksi jemmaavat prosessit, ja kun syödyn rasvan määrä on riittävän suuri, eli ei olla katovuositilassa, se sammuttaa myöskin rasvan varastoimisen rasvaksi.
Ei pidä paikkaansa. Mitäs kautta meinaat että se liika rasva poistuu jos "rasvan varastoiminen rasvaksi on sammutettu"? Kuseeko ihminen rasvaa, paskooko sitä vai hikoileeko? Tosiasia on, että ei, kyllä se liikarasva edelleen varastoidaan rasvaksi.
Paskoo. Kaikki rasva ei imeydy. Mutta tuossa pointti oli metabolian muuttumisessa. Yhtä aikaa keho voi olla ainoastaan rasvaa varastoivassa tai varastorasvaa kuluttavassa tilassa. Jos se pidetään koko ajan varastoja kuluttavassa, niin mikään määrä syötyä rasvaa ei vaan yksinkertaisesti voi päätyä varastoihin. Ylimääräinen rasva kiertää veressä ja sitä ehkä käytetään glukoosiksi muunnettuna ja sillä rakennellaan soluseinämiä ja niin edelleen, itä kaikkea rasvahapoilla elimistö voikaan tehdä. Yksi hyvin oleellinen seuraus on kylläisyyden tunne. Kun rasvaa on ylenpalttisesti, niin ihminen ei edes halua syödä lisää. Mutta sitä todellakin voi olla ylenpalttisesti ilman että se imeytyy ja tallentuu mihinkään.
Tosiasiassa ihminen ei pasko merkittäviä määrää rasvaa ellei maksassa tai suolistossa ole vikaa, tai syö tiettyjä lääkkeitä jotka aiheuttaa rasvan imeytymättömyyttä.
Lisäksi: monessa tutkimuksessa on todettu että rasva ei pidä hyvin kylläisyydentunnetta. Se on proteiini joka toimii siinä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilin karppausta jossain vaiheessa mutta ilmeisesti en syönyt riittävästi rasvaa koska ruokahaluni ei ollenkaan vähentynyt vaan pystyin mättämään karppiruokaakin niin isoina annoksina etten laihtunut lainkaan?! Sen lisäksi en onnistunut saamaan riittävästi kuituja ja suolisto meni aivan jumiin. Vai perustuisiko karppauskin osittain siihen että joillakin henkilöillä se vähentää energian saantia?
Se perustuu kaikkien asiasta tehtyjen tutkimusten mukaan juuri siihen, että energian saanti vähenee. Osalla ihmisistä proteiinin ja rasvan saannin lisääntyminen tekee sen, että kylläisyys pysyy kohtuullisemmalla kalorimäärällä. Suuri osa toki selittyy ihan sillä että monen ruokavalio kun he alkavat karppaamaan on ihan tositosi huono, sisältää paljon herkkuja, pikaruokaa, eineksiä, ties mitä piirakkaa ja pasteijaa jne, ja kyllähän se kalorinsaanti vähenee valtavasti siitä että nämä kaikki jää pois, koska niissä on liikaa hiilareita.
On muuten ihan yleinen ilmiö tuo ettei karppaus "toimi". Yritin itse sitä pitkään ja olin eräällä karppaajafoorumilla. Menin sinne juuri siksi että mulla oli mielitekoja ahmia sitä karppiruokaakin liikaa yhtä lailla kuin entistä ruokaa, ja itse asiassa aloin vähän lihoa karppaajana kun rasvakin oli "vapaata riistaa". Minulla oli aina ollut suurin ongelma rasvaisen ja suolaisen himo, ei makean. Osa foorumilla oli näitä "karppaat väärin!" ihmisiä, ja alkuun koitinkin useamman ihmisen ohjeiden mukaan erilaisia säätöjä ruokavaliooni, että jos niistä olisi apua. Ei ollut. Lopulta siellä sitten tuli esiin monia mielipiteitä, että ei heilläkään karppaus toimi, ellei laske kaloreita ja rajoita tietoisesti syömismääriä. Minulle koko karppauksen idea oli ettei tarvisi laskea kaloreita ja kituuttaa nälässä, mutta jos kerran siinäkin joutuisin samaa tekemään, nin mieluummin sitten jätän karppaamatta.
Taas luettuani yhtä karppaajan blogia jossa kertoo syömisestään tulen siihen tulokseen että siinäkin suurin laihtumisesta osa perustuu energiavajeeseen, tämäkin rajoittaa aterioiden määriä ja ei syö kuin 2-3 kertaa päivässä, eli väkisinkin täytyy jäädä vajetta:
'Ateriarytmi
Minä suosittelen säännöllistä ateriarytmiä mikäli sellainen on mahdollista. Laihtumisen kannalta aamupainotteinen syöminen toimii parhaiten. Itse pärjään klo 6.45 syödyn aamiaisen turvin töissä iltapäivän puolelle, vaikka teen fyysistä työtä. Illalla en yleensä syö enää mitään kuuden jälkeen. Työpäivinä energiaa kuluu kolmen aterian verran, lomalla riittää yleensä kaksi. Liikunnan määrä siis määrittelee energiantarpeen.'
Kyllä, mutta sitä ei voi kuvata pelkillä fysiikan laeilla. Täytyy osata myös kemia, biokemia, biologia, lääketiede tai niiden tietyt osa-alueet ymmärtääkseen oikeasti mistä on kyse. Ihminen kun ei vieläkään ole mikään polttouuni, jossa palaa kaikki samalla lailla happeen yhtyen ja sidosenergian lämpönä luovuttaen.
Lyijyakussa on energiaa, uraanipelletissä on energiaa, hiilikimpaleessa on energiaa. Mutta niiden sisältämät kalorit energiaa eivät lihota. Sen sijaan pullan energia lihottaa varsin paljon, toisaalta siitä ei taas saa hitustakaan energiaa hitailla neutroneilla pommitettaessa.
Salatieteistä ei siis ole kyse, vaan tieteistä. Suurimmalla osalla ei ymmärrettävästi ole niistä käryäkään, vaan uskotaan sokeasti vanhoihin opittuihin nyrkkisääntöihin, joiden taustalla yleensä on taviksille suunnattu kansanterveysvalistustyö tai mainos- ja markkinointipuheet joilla pikemminkin yritetään ruokkia ostohimoa kuin hillitä syömähimoa.
Energia ei ole aina yhtä paljon energiaa.