Miksi sosiaali- ja terveysaloilla on huono henki työyhteisössä?

Ammatillisuus ei riitä ja ryhdytään yhteisössä käyttämään samoja metodeja kuin asiakkaatkin.

Meillä työyhteisö on aivan loistava, ei ole päivää etteikö koko sakki yhdessä naurettais. Kaikki tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa 😊

Ydinongelma on se, että hoitoalan johtamistehtäviin otetaan usein ihmisiä, joilla on hoitoalan koulutus.  Hoitoalan koulutus kuitenkaan ei ole johtamisalan koulutus.

Hoitoalan koulutuksessa opetetaan huolehtimaan yksittäisten potilaiden hyvinvoinnista yms, mutta hoitoalan tutkinnot eivät kehitä millään tavalla isojen kokonaisuuksien hahmottamiskykyä.  Tämä näkyy muun muassa siinä, että tiedonkulun merkitystä kokonaisuudelle ei tajuta eikä osata järjestää toimintaa isossa mittakaavassa toimivaksi kokonaisuudeksi. Sen sijaan puututaan pieniin nyansseihin ja kokonaisuuden kannalta epäolennaisiin asioihin. Hoitoalan johtamiseen tarvittaisiin enemmän insinöörimäistä prosessi-, kokonaisuus-. ja laadun mittaamisajattelua, mutta sehän ei tule kyseeseen, koska professionalismi on hoitoalalla niin voimakasta, että insinööri on melkein kirosana.

Johtuu siitä, että ala on naisvaltainen. Sama toistuu kaikilla naisvaltaisilla aloilla ja -työpaikoilla.

Vierailija kirjoitti:

Johtuu siitä, että ala on naisvaltainen. Sama toistuu kaikilla naisvaltaisilla aloilla ja -työpaikoilla.

Tätä ei saa sanoa. Se että miehet käyttävät enemmän fyysistä väkivaltaa ei ole salaisuus, mutta naisvaltaisilla aloilla henkinen väkivalta on vakava ongelma.

Tällaista olen  havainnut johtamisesta. Esimerkiksi osastonhoitaja saattaa olla täysin hoitotyön realiteeteista vieraantunut, yltiöidealistinen henkilö. Hän on ollut viimeksi kenttätyössä joskus vuonna miekka ja kirves, jolloin ei ollut nykyisiä hoitajamitoituksia. Hänen tehdessä hoitotyötä ei varmaan ollutkaan  mikään kiire.  Nykyään asiat ovat toisin. Hoitajat vääntävät työtä tukka putkella. Heille painotetaan, että vaikka kiire pukkaa päälle " ei saa vaikuttaa kiireiseltä". Nykyään kenttätyössä olevia kiusataan  jatkuvasti jollain ylhäältäpäin/ ulkoa annetuilla ihanteilla hoitotyön keinoista, uusilla kotkotuksilla ja määräyksillä. Pitää olla muistiystävällistä kylää ( muistisairaat eksyilevät ympäriinsä esteettä), liikkumista ei saa rajoittaa (hintana sitten se, että asukkaat kaatuilevat entistä enemmän),  ulosteilla sotkemista ym ei saa rajoittaa vanhuksia "alentavilla" hygieniahaalareilla. Rajoituskiellon seurauksena sitten pöpöt ja infektiot leviävät  suljetuissa olosuhteissa asukkailta toisiin.

Jos jotain sattuu, se on  aina ruohonjuuritason vika, vaikka hoitajat ovat usein kädet selän taakse sidottuina. Kun työpaikalla tilanne krisiytyy, työntekijöiden tyytymättömyys ja pahoinvointi kanavoituu nokiteluna, ilkeilynä, juoruiluna ym.

Vierailija kirjoitti:

Tällaista olen  havainnut johtamisesta. Esimerkiksi osastonhoitaja saattaa olla täysin hoitotyön realiteeteista vieraantunut, yltiöidealistinen henkilö. Hän on ollut viimeksi kenttätyössä joskus vuonna miekka ja kirves, jolloin ei ollut nykyisiä hoitajamitoituksia. Hänen tehdessä hoitotyötä ei varmaan ollutkaan  mikään kiire.  Nykyään asiat ovat toisin. Hoitajat vääntävät työtä tukka putkella. Heille painotetaan, että vaikka kiire pukkaa päälle " ei saa vaikuttaa kiireiseltä". Nykyään kenttätyössä olevia kiusataan  jatkuvasti jollain ylhäältäpäin/ ulkoa annetuilla ihanteilla hoitotyön keinoista, uusilla kotkotuksilla ja määräyksillä. Pitää olla muistiystävällistä kylää ( muistisairaat eksyilevät ympäriinsä esteettä), liikkumista ei saa rajoittaa (hintana sitten se, että asukkaat kaatuilevat entistä enemmän),  ulosteilla sotkemista ym ei saa rajoittaa vanhuksia "alentavilla" hygieniahaalareilla. Rajoituskiellon seurauksena sitten pöpöt ja infektiot leviävät  suljetuissa olosuhteissa asukkailta toisiin.

Jos jotain sattuu, se on  aina ruohonjuuritason vika, vaikka hoitajat ovat usein kädet selän taakse sidottuina. Kun työpaikalla tilanne krisiytyy, työntekijöiden tyytymättömyys ja pahoinvointi kanavoituu nokiteluna, ilkeilynä, juoruiluna ym.

Eikö tämä juoruilu ja ilkeyly ym, ole vähän keskenkasvuinen tapa hoitaa ongelmia tai purkaa omaa pahaa oloa. Miksi taannutaan lapsen tasolle?

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on, että henkisesti raskaan työn lisäksi pitää olla tahallisen ilkeä työkavereille? Ketä se auttaa? Porukkaa jää saikulle, kun ei muutenkaan meinaa jaksaa ja sijaiset vaihtavat toisiin paikkoihin, koska johtaminen kusee ja työyhteisöissä on egoisteja, jotka kuvittelevat olevansa arvokkaampia ja parempia kuin muut. Jos puhaltaisimme yhteen hiileen ja tsemppaisimme toinen toisiamme, kehuisimme ja antaisimme hyvää palautetta, niin tätä työtä jaksaisi sata kertaa paremmin. Nyt jengi vain sahaa omaan jalkaansa vittuilemalla ja vähättelemällä työkavereita, koska saikutukset ja siirtymiset muihin paikkoihin lisääntyvät. Ja mikä ihme siinä on, että on niin äärettömän vaikeaa olla ystävällisen asiallinen? Varsinkin vanhemmilla naisilla on toisinaan ihan jäätävä tyyli kohdella työkavereita. Mistä se tarve tylyttää ja nokitella oikein tulee?

Sellaista se on kanalaumassa, nokkia tarvii alvariinsa samoin kuin kaakattaa, ja se joka nokkii eniten ja kaakaattaa iso äänisemmin, on sen kanalauman kurko. Sitten paikalle lyllertää The kalkkunoiden kalkkuna, näiden kaikkien kanojen rouvaherra iso rouvaherra, ja se kun rääkäisee niin pikku kaakattajat onkin sitten loppupäivän hiljaa ja tupina kaakattavat helttoihinsa. Seuraavana päivänä sama sirkus uudestaan ja jne. Ainostaan kaakatuksen määrä pysyy vakiona. Siksi vissiinkin naisilla on niin pirusti pakkelia naamareissaan että saa ne nokkimisesta tulleet punaiset pilkut piiloon ?

KoT KoT !!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on, että henkisesti raskaan työn lisäksi pitää olla tahallisen ilkeä työkavereille? Ketä se auttaa? Porukkaa jää saikulle, kun ei muutenkaan meinaa jaksaa ja sijaiset vaihtavat toisiin paikkoihin, koska johtaminen kusee ja työyhteisöissä on egoisteja, jotka kuvittelevat olevansa arvokkaampia ja parempia kuin muut. Jos puhaltaisimme yhteen hiileen ja tsemppaisimme toinen toisiamme, kehuisimme ja antaisimme hyvää palautetta, niin tätä työtä jaksaisi sata kertaa paremmin. Nyt jengi vain sahaa omaan jalkaansa vittuilemalla ja vähättelemällä työkavereita, koska saikutukset ja siirtymiset muihin paikkoihin lisääntyvät. Ja mikä ihme siinä on, että on niin äärettömän vaikeaa olla ystävällisen asiallinen? Varsinkin vanhemmilla naisilla on toisinaan ihan jäätävä tyyli kohdella työkavereita. Mistä se tarve tylyttää ja nokitella oikein tulee?

Sellaista se on kanalaumassa, nokkia tarvii alvariinsa samoin kuin kaakattaa, ja se joka nokkii eniten ja kaakaattaa iso äänisemmin, on sen kanalauman kurko. Sitten paikalle lyllertää The kalkkunoiden kalkkuna, näiden kaikkien kanojen rouvaherra iso rouvaherra, ja se kun rääkäisee niin pikku kaakattajat onkin sitten loppupäivän hiljaa ja tupina kaakattavat helttoihinsa. Seuraavana päivänä sama sirkus uudestaan ja jne. Ainostaan kaakatuksen määrä pysyy vakiona. Siksi vissiinkin naisilla on niin pirusti pakkelia naamareissaan että saa ne nokkimisesta tulleet punaiset pilkut piiloon ?

KoT KoT !!!

:D hahah

Olen sitä mieltä että henkinen väkivalta on jotenkin hyväksyttyä ja siihen ei puututa muuta kuin äärimmäisyyksiin menevissä tapauksissa. Mitä tapahtuisi jos tyyppiminen ja töniminen olisi hyväksyttävää ja vasta lyömisestä seuraisi sanktioita.

Syytä on henkilökunnan henkisessä kapasiteetissakin. Valitettavasti hoitajat eivät keskimäärin ole kovin älykkäitä tai edes viisaita. Toki joissakin yksiköissä on fiksumpaa väkeä, ja sinne hakeutuu sitten fiksummat. Pöljemmät pelailevat typeriä pelejään keskenään.

Ilmainen konsultti kirjoitti:

Ydinongelma on se, että hoitoalan johtamistehtäviin otetaan usein ihmisiä, joilla on hoitoalan koulutus.  Hoitoalan koulutus kuitenkaan ei ole johtamisalan koulutus.

Hoitoalan koulutuksessa opetetaan huolehtimaan yksittäisten potilaiden hyvinvoinnista yms, mutta hoitoalan tutkinnot eivät kehitä millään tavalla isojen kokonaisuuksien hahmottamiskykyä.  Tämä näkyy muun muassa siinä, että tiedonkulun merkitystä kokonaisuudelle ei tajuta eikä osata järjestää toimintaa isossa mittakaavassa toimivaksi kokonaisuudeksi. Sen sijaan puututaan pieniin nyansseihin ja kokonaisuuden kannalta epäolennaisiin asioihin. Hoitoalan johtamiseen tarvittaisiin enemmän insinöörimäistä prosessi-, kokonaisuus-. ja laadun mittaamisajattelua, mutta sehän ei tule kyseeseen, koska professionalismi on hoitoalalla niin voimakasta, että insinööri on melkein kirosana.

Olen kanssasi samaa mieltä, mutta en siitä, ettei hoitoalan esimiehillä olisi hallinnon ja johtamisen koulutusta. Ainakin pk-seudulla on mahdotonta päästä esimiestehtäviin ilman sitä. Toki vuosikymmeniä esimiehinä toimineilta sitä puuttuu.