Joulu on parikymppiselle pahinta aikaa

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin tästä jo toiseen lankaan, mutta mikään ei satu yhtä paljoa kuin joulu.

Vanhemmat ja isovanhemmat ovat sitä mieltä että olet jo aikuinen, etkä tarvitse mitään. Jos jotain saa, niin sukkia, ja jotain joulusukkiahan ei tule käytettyä ikinä. Tili on nollissa, vuokra syö opintotuen ja asumistuen, ja sinnittelet velkarahalla päivästä toiseen. Tässä elämäntilanteessa tarvitsisi lahjoja enemmän kuin koskaan. Ei sitä lapsena kukaan tarvitse nukkeja tai legoja, mutta aikuinen ihminen voisi tarvita esimerkiksi kahvinkeittimen ja leivänpaahtimen, kun ei niihin muuten ole rahaa. Tai lahjakortti ruokakauppaan. Ruokaa, elämiseen.

Poikaystävää ei ole, eli muistamista ei sieltä suunnalta. Kaverit on köyhiä ja samassa tilanteessa, ei muistamista sieltä suunnalta. Mulla ei ole omaa perhettä, en ole äiti kellekkään, tai täti eli ei muistista niiltä suunnilta.

Pahinta mennä kotiin ja katsoa vierestä sitä kulutusjuhlaa. Mun arvo on heikennyt kun olen täyttänyt 18v. Kun arvoa ei ole, ei ihmiset muistakkaan. Tänä jouluna istun taas nurkassa ja katson kun pienemmille serkuille ja sisaruksille jaetaan lahjoja. ”Olethan säkin saanut silloin pienempänä”. Mä istun siinä, yksin, eikä ketään kiinnosta että mä edes olen siellä, koska olen aikuinen, sinkku ja arvoton.

Olen keski-ikäinen, perheetön nainen. Vietän joulun yksin kotona koska ei ole omaisia. En osta lahjoja enkä saa mitään lahjoja. Parikymppisillä sentöän on omat perheet tai samanlaisia kavereita.

Entä jos menisit joulun viikoiksi töihin? Juuri sinunkaltaisiasi kaivataan jouluruuhkiin.

Mulla sama tilanne 18-vuotiaasta asti. Nyt olen 25 ja vielä oletetaan, että tottakai tulen jouluksi kotiin, mutta ”lahjoja et sitten odota saavasi”. Velvollisuudentunteesta annan kuitenkin perheelleni lahjat. Joulu on tosi ahdistavaa aikaa. Mieluummin skippaisin sen yli.

N25

Minä haluaisin vielä leluja lahjaksi :(

N24

Olen pahoillani puolestasi, enkä todellakaan ymmärrä vanhempiesi ajatusmaailmaa. Olen kanssasi samaa mieltä, että juuri parikymppisenä ihminen tarvitsisi lahjoja kaikkein eniten, koska silloin on oman elämän aloittaminen useimmilla alkutaipaleella.

Meillä on kaksi suurin piirtein ikäistäsi poikaa ja he ovat saamassa mm. vaatteita, muistitikkuja, astioita, akkuporakoneet ja toinen saa yleiskoneen, toinen vastaavasti rahaa hieman enemmän.

Häh? Taidat olla teinin tasolla kun ajattelet joulussa vain lahjoja. Itseäni 28-vuotiaana vituttaa enemmänkin se että toimin sukulaislasten lahja-automaattina vaikka en heidän elämässään millään tavalla ole mukana, sinkkuna ei ole ketään tuotavaksi sukulaisjouluun vaan hengailen sitten yksinäni kun koko muu maailma pyörii vain mölyävien lasten ja sohvalla kuhertelevan nuoriparin ympärillä. En kehtaa olla menemättä koska en tahdo loukata vanhoja vanhempiani ja suurin osa ystävistänikin viettää joulun puolison tai perheen luona. Unelmajouluni olisi hyvä ravintolailta parhaiden ystävien kanssa ja puoliltaöin nukkumaan. Lahjoilla ei ole itselleni mitään väliä, jos jotain krääsää tarvitsen voin sen itsekin ostaa. Yksinäisyys se raastaa joka joulu.

Meillä sisarusten kesken lahjat on edelleen iso juttu jouluna, vaikka ollaan yli kolmikymppisiä kaikki. Vaihdetaan puolin ja toisin lahjatoivelistoja jo hyvissä ajoin.

Saisinpa sinun yhteystiedot jostain! Antaisin sinulle mielelläni joululahjoja. 

Eli AP, sulla on vaan aivan pällit vanhemmat. 

Olen keski-ikäinen, perheetön nainen. Vietän joulun yksin kotona koska ei ole omaisia. En osta lahjoja enkä saa mitään lahjoja. Parikymppisillä sentöän on omat perheet tai samanlaisia kavereita.[/quote]

Kuulostaa surulliselta. Eikö sinulla ole yhtään eronnutta tai muusta syystä sinkkuna elelevää ystävää, jonka kanssa voisit viettää joulua?

Sain parikymppisenä joululahjaksi usein juuri pari keittiö- ja kodinhoitotavaraa eli käytännöllisiä lahjoja, joskus myös rahaa, ja suklaata tietysti. Meillä ei ole koskaan annettu kalliita / runsaita lahjoja.

Palaan tähän eiliseen asiaan. En ole ap.

Mua on tässä harmittanut siskoni lapsi, päälle parikymppinen. En ollut ajatellut häntä tänä vuonna lahjoa, koska hän ei mitenkään muista minun perhettäni koskaan. Hän on irtautunut lapsuutensa perheestä ja katson hänen olevan nyt aikuinen ja velvollinen vastavuoroisuuteen. Mietinnässä on ollut, onko hän koskaan edes ajatellut tätä asiaa.

Nyt kun luin ap sinun tarinasi, ymmärrän paremmin ja ehkäpä päädyn toisenlaiseen ratkaisuun. 

Vierailija kirjoitti:

Palaan tähän eiliseen asiaan. En ole ap.

Mua on tässä harmittanut siskoni lapsi, päälle parikymppinen. En ollut ajatellut häntä tänä vuonna lahjoa, koska hän ei mitenkään muista minun perhettäni koskaan. Hän on irtautunut lapsuutensa perheestä ja katson hänen olevan nyt aikuinen ja velvollinen vastavuoroisuuteen. Mietinnässä on ollut, onko hän koskaan edes ajatellut tätä asiaa.

Nyt kun luin ap sinun tarinasi, ymmärrän paremmin ja ehkäpä päädyn toisenlaiseen ratkaisuun. 

Parikymppisellä on hyvin harvoin rahaa ostaa joululahjoja kuin korkeintaan sisaruksilleen, poika- / tyttöystävilleen ja ehkä vanhemmilleen ja mummoväelle.  Vastavuoroisuutta voi mielestäni odottaa vain työelämässä olevien kesken, jos ei puhuta aivan läheisimmistä ihmisistä.

Napa täyteen ja villasukat kuulostaa kyllä mun korvaan ihan täydelliseltä joululta.

M30

Vierailija kirjoitti:

Siis sä pääset valmiiseen joulupöytään, eikä tartte edes lahjoa muita. Sulta on vaan nyt jääny aikuistumatta, jos pienempien lahjat aiheuttaa kateutta. Leivänpaahdin edes mikään välttämättömyys ole ja varsinkaan jos lahja sukatkin jää sulta käyttämättä, niin aika kulutusjuhlaa kyllä vietät.

Meinasin vastata jotain hyvin samankaltaista.

Kyllä joulu lahjojen osalta on etupäässä lasten juhla. Ei meillä teineillekään mitään lahjavuoria hankita, vaan juuri jotain pientä kivaa. Aikuiset keskenään muistaa ketä haluaa.

Ymmärrän kyllä, että kireä rahatilanne harmittaa, mutta ei silti lasten joulun kadehtiminen tunnu kovin aikuismaiselta. Taloudellisista murheista kannattaa tietysti jutella vanhempien kanssa, jos heillä ylimääräistä on ja välit ovat kunnossa, kenties jotain voivat sitten avustaa.

Mikä sitten olisi sopiva ikä lopettaa joululahjojen hankkiminen?

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten olisi sopiva ikä lopettaa joululahjojen hankkiminen?

Mun mielestä joulu muuttaa muotoaan siinä, kun lapsi ei enää usko joulupukkiin ja joululahjatoiveet alkavat olla hyvin tarkkaan määriteltyjä. Sen jälkeen voi miettiä, josko jouluksi ostaisi jotain täsmäkivaa ja muuten ihan tasaisesti hankkii tavaraa pitkin vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Napa täyteen ja villasukat kuulostaa kyllä mun korvaan ihan täydelliseltä joululta.

M30

Kolmekymppinen onkin todennäköisesti jo työelämässä ja hänellä on siksi aivan toisenlaiset mahdollisuudet hankkia tarvitsemansa asiat itse, parikymppinen elää usein elämänsä köyhintä aikaa opinto- ja asumistuella kituuttaen. Samaan aikaan pitäisi kuitenkin hankkia ruuan ja vaatteiden lisäksi myös  opiskeluun tarvittavia tavaroita, kuten kunnollinen tietokone ja mukava olisi, jos opiskelijaboksissa olisi huonekaluja, astioita ym. 

Tosi erikoista, jos perheen kesken lopetetaan joululahjat 18 vuoteen. Mun vanhemmat lopettivat esim. kummilasten ja muiden kaukaisempien sukulaisten lahjat täysi-ikäisyyden kieppeissä, mutta oman perheen kesken on lahjoja annettu aikuisillekin. Ja silloin kun olin opiskelija, toki antoivat muuhunkin aikaan vuodesta asioita. Erikoista, jos ei anneta mitään, paitsi jos vanhemmat ovat niin köyhiä, että eivät pysty.