Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku selventää, miksi puoliso tuntuu kämppikseltä?
06.12.2018 |
Minulla on takana 20-vuotinen avioliitto, jossa ei enää ollut intohimoa. Seksiä oli viikottain, mutta Omiin tarpeisiin, ei sen takia, että toinen olisi ollut haluttava. Pienet lapset tekivät kaiken arkisiksi. Teimme paljon kaikkea perheenä, emme kaksin.
En silti tuntenut meitä ”kämppiksiksi”. Olimme tiimi, samaa porukkaa, kumppaneita.
Nyt olen toista kertaa naimisissa ja näiden vuosien jälkeen tilaane on sama: olemme ”me”, ei nyt mitään erityisen intohimoista. No, ei ole pieniä lapsia, joten meillä on kaikkia matkoja kaksistaan.
Mikä siis on ero ”kämppikseen”?
Kommentit (65)
Kämppissuhde tarkoittaa sitä, että yhdessä asuminen kyllä sujuu, mutta seksiä, romantiikkaa tai intohimoa ei ole. Kämppiksen kansssa tehdään kotitöitä ja luovitaan arjessa mutta ei suudella intohimoisesti tai harrasteta spontaania seksiä keittiössä.
Yhdessä asuminen ei sovi kaikille pareille, koska joidenkin seksuaalinen mielenkiinto kumppaniin vähenee, kun ollaan jatkuvasti toisen seurassa ja pyöritetään yhteistä arkea. Tällaisille ihmisille sopii paremmin erillissuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen vielä enemmän sitä, miksi joku eroaa, jos puoliso on paras ystävä. Sehän on parasta, mitä voi olla.
Ei todellakaan ole parasta. Minulla on jo paras ystävä ja paljon ystäviä ylipäätään. Kumppanini on minulle ennen kaikkea rakastaja, intohimon kohde.
En ole lainkaan kiinnostunut mistään kumppanuussuhteista tai arjen jakamisista. Arkeni pyörii aivan hyvin ilman toista ihmistä. Intohimo, koskettelu, seksi, yhteinen hauskanpito ja henkinen yhteys ovat niitä asioita, joiden vuoksi olen parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Kämppissuhde tarkoittaa sitä, että yhdessä asuminen kyllä sujuu, mutta seksiä, romantiikkaa tai intohimoa ei ole. Kämppiksen kansssa tehdään kotitöitä ja luovitaan arjessa mutta ei suudella intohimoisesti tai harrasteta spontaania seksiä keittiössä.
Yhdessä asuminen ei sovi kaikille pareille, koska joidenkin seksuaalinen mielenkiinto kumppaniin vähenee, kun ollaan jatkuvasti toisen seurassa ja pyöritetään yhteistä arkea. Tällaisille ihmisille sopii paremmin erillissuhde.
Näytä minulla PITKÄ parisuhde, jossa suudellaan intohimoisesti ja harrastetaan seksiä spontaanisti useammin kuin tyyliin ”kerran vuodessa”, niin minä näytän sinulle kun lehmät lentävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pitkä suhde joka on tietyllä tavalla erittäin vakaalla pohjalla ja ollaan parhaita ystäviä ja ymmärretään toisiamme ilman sanoja. Mutta seksiä ja intohimoa ei ole pätkääkään. Ei olla koskaan puhuttu asiasta.
Ja ilmeisesti luotatte toisiinne, eikä kumpikaan ole toiselle riesa. Tilanne on oikeastaan aika hyvä.
Kunnes jommankumman elämään yhtäkkiä tuleekin ihminen, joka vie jalat alta, kemia on huumaava. Mitä sitten tapahtuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pitkä suhde joka on tietyllä tavalla erittäin vakaalla pohjalla ja ollaan parhaita ystäviä ja ymmärretään toisiamme ilman sanoja. Mutta seksiä ja intohimoa ei ole pätkääkään. Ei olla koskaan puhuttu asiasta.
Ja ilmeisesti luotatte toisiinne, eikä kumpikaan ole toiselle riesa. Tilanne on oikeastaan aika hyvä.
Kunnes jommankumman elämään yhtäkkiä tuleekin ihminen, joka vie jalat alta, kemia on huumaava. Mitä sitten tapahtuu?
Tuo tulee vastaan kaikille pitkässä parisuhteessa olijalle. Oli sitten oman puolison kanssa kemiaa tai ei. Kukaan ei siltä välty.
Tunteitakin voi johtaa omilla valinnoilla. Siihen on paljon self-help-kirjallisuutta, jos sitä ei itse luonnostaan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on suhde, jossa on seksiä, mutta ei kaveruutta?
Entä suhde, jossa ei ole seksiä, mutta ystävyys säilyy?Seksisuhde
Ystävyyssuhde
Kumpikaan ei ole parisuhde
Olisi outoa, jos puoliso esim sairastuu, eikä seksiin pystytä, niin parisuhde muuttuu vain ystävyyssuhteeksi. Tai kumpikaan ei kaipaa seksiä, niin sitten sekään ei olisi parisuhde.
On ihan eri asia olla pystymättä seksiin kuin olla haluamatta seksiä ja läheisyyttä, vammaisetkin hoitavat seksiasiansa monilla luovilla tavoilla...
Jos kumpikaan ei kaipaa seksiä tai muuta intiimiä läheisyyttä toiseltaan, niin kyseessä on silloin lähinnä ystävyyssuhde, ei parisuhde. Parisuhde eroaa juuri siinä kaikista muista ihmissuhteista, että siinä on se yhteinen halu harrastaa seksiä keskenään. Saa kaverit olla kämppiksiä, mutta parisuhteessa eivät silti ole vaikka miten mentäisiin naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on nykyään nämä kotitöiden jakamiset yms. joiden vuoksi suhteet on huonossa jamassa, erot yleisiä. Eletään kuin kämppikset tai liikekumppanit.
Ei nainen enää näe miehenä sellaista miestä joka könyää pisin lattioita kluuttu kourassa.
Ja mies kiihottuu naisellisesta naisesta, johon kuuluu sekin että nainen tekee kotitöitä.
Nainen kaipaa aina joskus huomiointia, ja mies sitä että saa huomioida naisensa naisena - esim. tarjoamalla ravintolaillan. Siis niin että mies hoitaa laskun! Ei mitään laskemista, että kuka maksoi paskapaperit viimeksi, että miten nyt jaetaan tämä ravintolalasku.
Jos asia olisi toisin, kaikissa naisten elokuvissa pääosissa olisi hellä koti-isä.
En olisi miehen kanssa joka ei tee osaansa kotitöistä, en ole mikään palvelija ja orja.
Niinhän naiset sanovat. Ja varmaan ihan oikeasti pintapuolisesti näin ajattelettekin.
Mutta faktahan se on, että hanakimmin naiset palaavat sellaisiin suhteisiin joissa ovat enemmän tai vähemmän "naisen roolissa" - eli mies on se dominantti osapuoli. Vaikka siellä olisi väkivaltaakin (jota en siis tietenkään näe onnistuneen parisuhteen edellytyksenä enkä hyväksy). Nainen ei ikinä tule takaisin kotitöitä tekevän, tasa-arvoisen miehen luo. Kerran lähtee niin mennyt on. Onhan näitä nyt nähty.
Suhde ei vain yksinkertaisesti toimi jos kumpikaan ei siinä tunne itseään mieheksi ja naiseksi. Kipinät on aika vähissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on suhde, jossa on seksiä, mutta ei kaveruutta?
Entä suhde, jossa ei ole seksiä, mutta ystävyys säilyy?Seksisuhde
Ystävyyssuhde
Kumpikaan ei ole parisuhde
Olisi outoa, jos puoliso esim sairastuu, eikä seksiin pystytä, niin parisuhde muuttuu vain ystävyyssuhteeksi. Tai kumpikaan ei kaipaa seksiä, niin sitten sekään ei olisi parisuhde.
On ihan eri asia olla pystymättä seksiin kuin olla haluamatta seksiä ja läheisyyttä, vammaisetkin hoitavat seksiasiansa monilla luovilla tavoilla...
Jos kumpikaan ei kaipaa seksiä tai muuta intiimiä läheisyyttä toiseltaan, niin kyseessä on silloin lähinnä ystävyyssuhde, ei parisuhde. Parisuhde eroaa juuri siinä kaikista muista ihmissuhteista, että siinä on se yhteinen halu harrastaa seksiä keskenään. Saa kaverit olla kämppiksiä, mutta parisuhteessa eivät silti ole vaikka miten mentäisiin naimisiin.
Minä olen aika seksuaalinen ihminen, mutta en silti määrittele parisuhdetta seksin kautta.
Vaikka parisuhteessa ei olisi seksiä lainkaan, niin kyllä se täyttää parisuhteen kriteerit, jos on halu rakastaa toista niin myötä- kuin vastamäessä. Pidän tuota tärkeämpänä kuin sitä, että sinulla on ”joku”, jonka kanssa on kyllä seksiä, mutta joka on korvattavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pitkä suhde joka on tietyllä tavalla erittäin vakaalla pohjalla ja ollaan parhaita ystäviä ja ymmärretään toisiamme ilman sanoja. Mutta seksiä ja intohimoa ei ole pätkääkään. Ei olla koskaan puhuttu asiasta.
Ja ilmeisesti luotatte toisiinne, eikä kumpikaan ole toiselle riesa. Tilanne on oikeastaan aika hyvä.
Kunnes jommankumman elämään yhtäkkiä tuleekin ihminen, joka vie jalat alta, kemia on huumaava. Mitä sitten tapahtuu?
Tuo tulee vastaan kaikille pitkässä parisuhteessa olijalle. Oli sitten oman puolison kanssa kemiaa tai ei. Kukaan ei siltä välty.
Tunteitakin voi johtaa omilla valinnoilla. Siihen on paljon self-help-kirjallisuutta, jos sitä ei itse luonnostaan osaa.
Miksi alapeukutetaan?
A) ei ole kokemusta 20 + parisuhteista?
B) ei osata johtaa omia tunteita?
C) ollaan sitä mieltä, että omia tunteita ei tarvitse muuttaa vastaavassa tilanteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kämppissuhde tarkoittaa sitä, että yhdessä asuminen kyllä sujuu, mutta seksiä, romantiikkaa tai intohimoa ei ole. Kämppiksen kansssa tehdään kotitöitä ja luovitaan arjessa mutta ei suudella intohimoisesti tai harrasteta spontaania seksiä keittiössä.
Yhdessä asuminen ei sovi kaikille pareille, koska joidenkin seksuaalinen mielenkiinto kumppaniin vähenee, kun ollaan jatkuvasti toisen seurassa ja pyöritetään yhteistä arkea. Tällaisille ihmisille sopii paremmin erillissuhde.
Näytä minulla PITKÄ parisuhde, jossa suudellaan intohimoisesti ja harrastetaan seksiä spontaanisti useammin kuin tyyliin ”kerran vuodessa”, niin minä näytän sinulle kun lehmät lentävät.
Kuinka pitkä on pitkä? Riittääkö vuosikymmen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pitkä suhde joka on tietyllä tavalla erittäin vakaalla pohjalla ja ollaan parhaita ystäviä ja ymmärretään toisiamme ilman sanoja. Mutta seksiä ja intohimoa ei ole pätkääkään. Ei olla koskaan puhuttu asiasta.
Ja ilmeisesti luotatte toisiinne, eikä kumpikaan ole toiselle riesa. Tilanne on oikeastaan aika hyvä.
Kunnes jommankumman elämään yhtäkkiä tuleekin ihminen, joka vie jalat alta, kemia on huumaava. Mitä sitten tapahtuu?
Tuo tulee vastaan kaikille pitkässä parisuhteessa olijalle. Oli sitten oman puolison kanssa kemiaa tai ei. Kukaan ei siltä välty.
Tunteitakin voi johtaa omilla valinnoilla. Siihen on paljon self-help-kirjallisuutta, jos sitä ei itse luonnostaan osaa.
Miksi alapeukutetaan?
A) ei ole kokemusta 20 + parisuhteista?
B) ei osata johtaa omia tunteita?
C) ollaan sitä mieltä, että omia tunteita ei tarvitse muuttaa vastaavassa tilanteessa?
En mä ainakaan ole mikään robotti joka pystyy lopettamaan tunteet tuosta noin vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kämppissuhde tarkoittaa sitä, että yhdessä asuminen kyllä sujuu, mutta seksiä, romantiikkaa tai intohimoa ei ole. Kämppiksen kansssa tehdään kotitöitä ja luovitaan arjessa mutta ei suudella intohimoisesti tai harrasteta spontaania seksiä keittiössä.
Yhdessä asuminen ei sovi kaikille pareille, koska joidenkin seksuaalinen mielenkiinto kumppaniin vähenee, kun ollaan jatkuvasti toisen seurassa ja pyöritetään yhteistä arkea. Tällaisille ihmisille sopii paremmin erillissuhde.
Näytä minulla PITKÄ parisuhde, jossa suudellaan intohimoisesti ja harrastetaan seksiä spontaanisti useammin kuin tyyliin ”kerran vuodessa”, niin minä näytän sinulle kun lehmät lentävät.
Kuinka pitkä on pitkä? Riittääkö vuosikymmen?
10 vuotta on ”pitkähkö”, ei nyt vielä pitkä kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pitkä suhde joka on tietyllä tavalla erittäin vakaalla pohjalla ja ollaan parhaita ystäviä ja ymmärretään toisiamme ilman sanoja. Mutta seksiä ja intohimoa ei ole pätkääkään. Ei olla koskaan puhuttu asiasta.
Ja ilmeisesti luotatte toisiinne, eikä kumpikaan ole toiselle riesa. Tilanne on oikeastaan aika hyvä.
Kunnes jommankumman elämään yhtäkkiä tuleekin ihminen, joka vie jalat alta, kemia on huumaava. Mitä sitten tapahtuu?
Tuo tulee vastaan kaikille pitkässä parisuhteessa olijalle. Oli sitten oman puolison kanssa kemiaa tai ei. Kukaan ei siltä välty.
Tunteitakin voi johtaa omilla valinnoilla. Siihen on paljon self-help-kirjallisuutta, jos sitä ei itse luonnostaan osaa.
Miksi alapeukutetaan?
A) ei ole kokemusta 20 + parisuhteista?
B) ei osata johtaa omia tunteita?
C) ollaan sitä mieltä, että omia tunteita ei tarvitse muuttaa vastaavassa tilanteessa?En mä ainakaan ole mikään robotti joka pystyy lopettamaan tunteet tuosta noin vaan.
Eli vastaat kohtaan B. Jos tietäisit, miten tunteita johdetaan, niin tietäisit mitä se tarkoittaa.
Ei kukaan pysty lopettamaan tunteita tuosta vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta täällä väännetään nyt hieman turhaan asioista, ja tehdään määritelmiä, joihin kaikki eivät (tietenkään) istu. Ihminen voi mielestäni olla onnellinen myös seksittömässä liitossa. Kaikki riippuu ihan siitä, mikä kunkin ihmisen tekee onnelliseksi ja tyytyväiseksi parisuhteessa. Kaikki eivät ole seksuaalisia, joillekin se on lähes tärkein asia elämässä. Parisuhteita on joka lähtöön, enkä ainakaan itse lähtisi muiden suhdetta arvioimaan pelkästään sen perusteella, onko siinä seksiä vai ei.
Erosin juuri vähän alle 15v avioliitosta, missä oltiin nimenomaan kämppiksiä viimeiset vuodet. Seksiä oli kolmen vuoden aikana ehkä kaksi kertaa, eikä mitään haluja, intohimoa, kosketusta, läheisyyttä. Pelkkää arkiasioiden hoitamista ja kauppakäyntien jakamista. Puhuin enemmän työkavereiden kanssa asioitani kuin puolison kanssa. Kunnioitan häntä ihmisenä ja lasten isänä, mutta en ole tuntenut mitään syviä tunteita häntä kohtaan aikoihin. Silti eroaminen otti koville, onhan tuokin pitkä aika olla yhdessä. Uskon silti, että näin on paljon parempi. Meillä ei ollut mitään puhuttavaa, ei samanlaista huumoria, ei naurettu yhdessä. En enää edes muista miksi alunperin päädyimme yhteen, olemme niin erilaisia pohjimmiltamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pitkä suhde joka on tietyllä tavalla erittäin vakaalla pohjalla ja ollaan parhaita ystäviä ja ymmärretään toisiamme ilman sanoja. Mutta seksiä ja intohimoa ei ole pätkääkään. Ei olla koskaan puhuttu asiasta.
Ja ilmeisesti luotatte toisiinne, eikä kumpikaan ole toiselle riesa. Tilanne on oikeastaan aika hyvä.
Kunnes jommankumman elämään yhtäkkiä tuleekin ihminen, joka vie jalat alta, kemia on huumaava. Mitä sitten tapahtuu?
Tuo tulee vastaan kaikille pitkässä parisuhteessa olijalle. Oli sitten oman puolison kanssa kemiaa tai ei. Kukaan ei siltä välty.
Tunteitakin voi johtaa omilla valinnoilla. Siihen on paljon self-help-kirjallisuutta, jos sitä ei itse luonnostaan osaa.
Miksi alapeukutetaan?
A) ei ole kokemusta 20 + parisuhteista?
B) ei osata johtaa omia tunteita?
C) ollaan sitä mieltä, että omia tunteita ei tarvitse muuttaa vastaavassa tilanteessa?
Varmaan alapeukutetaan, koska sekoitat kaksi aivan eri tilannetta. On ihan eri juttu suhtautua ihastumiseen silloin, kun omasta parisuhteesta puuttuu intohimo, seksi ja kemia. Jos noita on omasta takaa, ihastumiset eivät juuri hetkauta, mutta jos ne puuttuvat, usein ihastus alleviivaa juuri sitä, mitä vailla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kämppissuhde tarkoittaa sitä, että yhdessä asuminen kyllä sujuu, mutta seksiä, romantiikkaa tai intohimoa ei ole. Kämppiksen kansssa tehdään kotitöitä ja luovitaan arjessa mutta ei suudella intohimoisesti tai harrasteta spontaania seksiä keittiössä.
Yhdessä asuminen ei sovi kaikille pareille, koska joidenkin seksuaalinen mielenkiinto kumppaniin vähenee, kun ollaan jatkuvasti toisen seurassa ja pyöritetään yhteistä arkea. Tällaisille ihmisille sopii paremmin erillissuhde.
Näytä minulla PITKÄ parisuhde, jossa suudellaan intohimoisesti ja harrastetaan seksiä spontaanisti useammin kuin tyyliin ”kerran vuodessa”, niin minä näytän sinulle kun lehmät lentävät.
Kuinka pitkä on pitkä? Riittääkö vuosikymmen?
10 vuotta on ”pitkähkö”, ei nyt vielä pitkä kuitenkaan.
No sen verran ainakin pystyy intohimoa, päivittäistä suutelemista ja seksiä ylläpitämään. Jos se olisi mahdotonta vaikkapa viidentoista vuoden jälkeen, sitten ei auta kuin tyytyä viidentoista vuoden suhteisiin. Suhteet, joissa ei olla rakastavaisia, eivät minua kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pitkä suhde joka on tietyllä tavalla erittäin vakaalla pohjalla ja ollaan parhaita ystäviä ja ymmärretään toisiamme ilman sanoja. Mutta seksiä ja intohimoa ei ole pätkääkään. Ei olla koskaan puhuttu asiasta.
Ja ilmeisesti luotatte toisiinne, eikä kumpikaan ole toiselle riesa. Tilanne on oikeastaan aika hyvä.
Kunnes jommankumman elämään yhtäkkiä tuleekin ihminen, joka vie jalat alta, kemia on huumaava. Mitä sitten tapahtuu?
Tuo tulee vastaan kaikille pitkässä parisuhteessa olijalle. Oli sitten oman puolison kanssa kemiaa tai ei. Kukaan ei siltä välty.
Tunteitakin voi johtaa omilla valinnoilla. Siihen on paljon self-help-kirjallisuutta, jos sitä ei itse luonnostaan osaa.
Miksi alapeukutetaan?
A) ei ole kokemusta 20 + parisuhteista?
B) ei osata johtaa omia tunteita?
C) ollaan sitä mieltä, että omia tunteita ei tarvitse muuttaa vastaavassa tilanteessa?Varmaan alapeukutetaan, koska sekoitat kaksi aivan eri tilannetta. On ihan eri juttu suhtautua ihastumiseen silloin, kun omasta parisuhteesta puuttuu intohimo, seksi ja kemia. Jos noita on omasta takaa, ihastumiset eivät juuri hetkauta, mutta jos ne puuttuvat, usein ihastus alleviivaa juuri sitä, mitä vailla on.
Tuo on varmasti totta, mutta olen ollut aviossa parikymmentä vuotta. Seksiä on, mutta ei intohimoa. Olen kokenut kerran tuon intohimon toisen kanssa. Kyse on valinnasta, jonka tein.
Näitä on ihan turha lässyttää, koska jokainen suhde on erilainen ja uniikki.
Emme yleensä puhu asiasta, mutta hän on kyllä todennut, että onneksi emme harrasta seksiä. Hän vaikuttaa onnelliselta. En tietenkään omista miestäni. Hänellä on oikeus ja vapaus tehdä omat ratkaisunsa, jos kokee elämänsä epätyydyttäväksi.