Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku selventää, miksi puoliso tuntuu kämppikseltä?
06.12.2018 |
Minulla on takana 20-vuotinen avioliitto, jossa ei enää ollut intohimoa. Seksiä oli viikottain, mutta Omiin tarpeisiin, ei sen takia, että toinen olisi ollut haluttava. Pienet lapset tekivät kaiken arkisiksi. Teimme paljon kaikkea perheenä, emme kaksin.
En silti tuntenut meitä ”kämppiksiksi”. Olimme tiimi, samaa porukkaa, kumppaneita.
Nyt olen toista kertaa naimisissa ja näiden vuosien jälkeen tilaane on sama: olemme ”me”, ei nyt mitään erityisen intohimoista. No, ei ole pieniä lapsia, joten meillä on kaikkia matkoja kaksistaan.
Mikä siis on ero ”kämppikseen”?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pitkä suhde joka on tietyllä tavalla erittäin vakaalla pohjalla ja ollaan parhaita ystäviä ja ymmärretään toisiamme ilman sanoja. Mutta seksiä ja intohimoa ei ole pätkääkään. Ei olla koskaan puhuttu asiasta.
Meillä ihan sama, tuo kommentti voisi olla kuin itse kirjoittamani! En ole mitenkään seksuaalinen ihminen, joten olen olen erittäin onnellinen tässä suhteessa.
Mahtaako puolisosi kaivata parisuhdetta? Rakkautta? Läheisyyttä ja seksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on nykyään nämä kotitöiden jakamiset yms. joiden vuoksi suhteet on huonossa jamassa, erot yleisiä. Eletään kuin kämppikset tai liikekumppanit.
Ei nainen enää näe miehenä sellaista miestä joka könyää pisin lattioita kluuttu kourassa.
Ja mies kiihottuu naisellisesta naisesta, johon kuuluu sekin että nainen tekee kotitöitä.
Nainen kaipaa aina joskus huomiointia, ja mies sitä että saa huomioida naisensa naisena - esim. tarjoamalla ravintolaillan. Siis niin että mies hoitaa laskun! Ei mitään laskemista, että kuka maksoi paskapaperit viimeksi, että miten nyt jaetaan tämä ravintolalasku.
Jos asia olisi toisin, kaikissa naisten elokuvissa pääosissa olisi hellä koti-isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta rakkaus on asia, jonka voi herättää henkiin. Jos sellaista on joskus ollut.
Toisekseen, lapsi ei tiedä, onko kyse kämppissuhteesta vai ei. Lasten kodin hajoittaminen on väärin siitä syystä.
Tottakai lapsi sen huomaa, ei lapset ole tyhmiä. Lapsen "koti" on vanhempien rakastava parisuhde, jos sitä ei ole tai se on rikki, on lapsen lapsuudenkoti rikki, vaikka sitä miten yritettäisiin pitää kulissina yllä ulospäin.
Olen eri mieltä.
Kämppissuhde ei ole kulissi. Se on perhe, jossa molemmat vanhemmat ovat läsnä, mutta heillä ei ole seksiä. Ei lapsi tiedä, onko vanhemmilla seksiä vai ei.
Eikä kaikki rakastavissa parisuhteissa olevat lääpi toisiaan muutenkaan, eivät kävele käsi kädessä tai mitään.
Minusta kämppissuhde on kuitenkin asiallinen suhde, ei riitaisa.
Ei tietenkään kämppikset riitele, silloin olisi väärä kämppis ja se pitäisi vaihtaa.
Ja kyllä lapset huomaa sen että onko vanhemmilla mitään kipinää keskenään, sen aistii kyllä onko lämpöisiä tunteita toista kohtaan vai ei. Eikä tarvi lääppiä ja silti sen tietää, katseesta, äänen sävystä jne. Yleensä lapset tietävät eron esim. äidin ja siskon miehen suhteen välillä ja äidin ja isän välisen suhteen välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta rakkaus on asia, jonka voi herättää henkiin. Jos sellaista on joskus ollut.
Toisekseen, lapsi ei tiedä, onko kyse kämppissuhteesta vai ei. Lasten kodin hajoittaminen on väärin siitä syystä.
Tottakai lapsi sen huomaa, ei lapset ole tyhmiä. Lapsen "koti" on vanhempien rakastava parisuhde, jos sitä ei ole tai se on rikki, on lapsen lapsuudenkoti rikki, vaikka sitä miten yritettäisiin pitää kulissina yllä ulospäin.
Olen eri mieltä.
Kämppissuhde ei ole kulissi. Se on perhe, jossa molemmat vanhemmat ovat läsnä, mutta heillä ei ole seksiä. Ei lapsi tiedä, onko vanhemmilla seksiä vai ei.
Eikä kaikki rakastavissa parisuhteissa olevat lääpi toisiaan muutenkaan, eivät kävele käsi kädessä tai mitään.
Minusta kämppissuhde on kuitenkin asiallinen suhde, ei riitaisa.
Ei tietenkään kämppikset riitele, silloin olisi väärä kämppis ja se pitäisi vaihtaa.
Ja kyllä lapset huomaa sen että onko vanhemmilla mitään kipinää keskenään, sen aistii kyllä onko lämpöisiä tunteita toista kohtaan vai ei. Eikä tarvi lääppiä ja silti sen tietää, katseesta, äänen sävystä jne. Yleensä lapset tietävät eron esim. äidin ja siskon miehen suhteen välillä ja äidin ja isän välisen suhteen välillä.
Vieläkin olen eri mieltä. Kyllähän toiselle ihmiselle - kämppikselle - lähtökohtaisesti puhutaan nätisti ja asiallisesti ja ystävällisesti.
Kun mietin kaikkia tuttavapariskuntia tai omia vanhempia, niin en pysty kenestäkään arvioimaan, onko heidän suhteensa syvä rakkaussuhde vai kämppissuhde. Ainoastaan halveksunnan pystyn erottamaan heidän välisestä kommunikaatiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pitkä suhde joka on tietyllä tavalla erittäin vakaalla pohjalla ja ollaan parhaita ystäviä ja ymmärretään toisiamme ilman sanoja. Mutta seksiä ja intohimoa ei ole pätkääkään. Ei olla koskaan puhuttu asiasta.
Pidättekö itseänne kämppiksinä?
Ei, kumppaneina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on nykyään nämä kotitöiden jakamiset yms. joiden vuoksi suhteet on huonossa jamassa, erot yleisiä. Eletään kuin kämppikset tai liikekumppanit.
Ei nainen enää näe miehenä sellaista miestä joka könyää pisin lattioita kluuttu kourassa.
Ja mies kiihottuu naisellisesta naisesta, johon kuuluu sekin että nainen tekee kotitöitä.
Nainen kaipaa aina joskus huomiointia, ja mies sitä että saa huomioida naisensa naisena - esim. tarjoamalla ravintolaillan. Siis niin että mies hoitaa laskun! Ei mitään laskemista, että kuka maksoi paskapaperit viimeksi, että miten nyt jaetaan tämä ravintolalasku.
Jos asia olisi toisin, kaikissa naisten elokuvissa pääosissa olisi hellä koti-isä.
En olisi miehen kanssa joka ei tee osaansa kotitöistä, en ole mikään palvelija ja orja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta rakkaus on asia, jonka voi herättää henkiin. Jos sellaista on joskus ollut.
Toisekseen, lapsi ei tiedä, onko kyse kämppissuhteesta vai ei. Lasten kodin hajoittaminen on väärin siitä syystä.
Tottakai lapsi sen huomaa, ei lapset ole tyhmiä. Lapsen "koti" on vanhempien rakastava parisuhde, jos sitä ei ole tai se on rikki, on lapsen lapsuudenkoti rikki, vaikka sitä miten yritettäisiin pitää kulissina yllä ulospäin.
Olen eri mieltä.
Kämppissuhde ei ole kulissi. Se on perhe, jossa molemmat vanhemmat ovat läsnä, mutta heillä ei ole seksiä. Ei lapsi tiedä, onko vanhemmilla seksiä vai ei.
Eikä kaikki rakastavissa parisuhteissa olevat lääpi toisiaan muutenkaan, eivät kävele käsi kädessä tai mitään.
Minusta kämppissuhde on kuitenkin asiallinen suhde, ei riitaisa.
Ei tietenkään kämppikset riitele, silloin olisi väärä kämppis ja se pitäisi vaihtaa.
Ja kyllä lapset huomaa sen että onko vanhemmilla mitään kipinää keskenään, sen aistii kyllä onko lämpöisiä tunteita toista kohtaan vai ei. Eikä tarvi lääppiä ja silti sen tietää, katseesta, äänen sävystä jne. Yleensä lapset tietävät eron esim. äidin ja siskon miehen suhteen välillä ja äidin ja isän välisen suhteen välillä.
Vieläkin olen eri mieltä. Kyllähän toiselle ihmiselle - kämppikselle - lähtökohtaisesti puhutaan nätisti ja asiallisesti ja ystävällisesti.
Kun mietin kaikkia tuttavapariskuntia tai omia vanhempia, niin en pysty kenestäkään arvioimaan, onko heidän suhteensa syvä rakkaussuhde vai kämppissuhde. Ainoastaan halveksunnan pystyn erottamaan heidän välisestä kommunikaatiosta.
No sinä olet sitten harvinaisen huono havainnoimaan ja aistimaan ilmapiiriä.
Tottakai kaikille ihmisille pitää puhua ystävällisesti ja käyttäytyä nätisti, oli kämppis tai vaikka vastaantulija kadulla, se kuluu hyviin käytöstapoihin. Ei kukaan ole väittänyt että kämppikselle joku olisi ilkeä, joskus vaan sattuu huonompi kämppis jonka kanssa asuminen ei suju syystä tai toisesta, sillä ei ole mitään tekemistä parisuhteen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tehkää asialle jotain, mitä ajattelet puolisostasi päivittäin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pitkä suhde joka on tietyllä tavalla erittäin vakaalla pohjalla ja ollaan parhaita ystäviä ja ymmärretään toisiamme ilman sanoja. Mutta seksiä ja intohimoa ei ole pätkääkään. Ei olla koskaan puhuttu asiasta.
Meillä ihan sama, tuo kommentti voisi olla kuin itse kirjoittamani! En ole mitenkään seksuaalinen ihminen, joten olen olen erittäin onnellinen tässä suhteessa.
Mahtaako puolisosi kaivata parisuhdetta? Rakkautta? Läheisyyttä ja seksiä?
Ei se, että parisuhteessa ei ole seksiä ja seksuaalista himoa/kemiaa tarkoita sitä etteikö olisi intiimiä läheisyyttä, rakkautta ja kumppanuutta. Romanttinen rakkaus ja seksuaalinen halu ovat eri asioita.
T. eri, heteroromanttinen aseksuaali, naimisissa puolison kanssa 8 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta rakkaus on asia, jonka voi herättää henkiin. Jos sellaista on joskus ollut.
Toisekseen, lapsi ei tiedä, onko kyse kämppissuhteesta vai ei. Lasten kodin hajoittaminen on väärin siitä syystä.
Tottakai lapsi sen huomaa, ei lapset ole tyhmiä. Lapsen "koti" on vanhempien rakastava parisuhde, jos sitä ei ole tai se on rikki, on lapsen lapsuudenkoti rikki, vaikka sitä miten yritettäisiin pitää kulissina yllä ulospäin.
Olen eri mieltä.
Kämppissuhde ei ole kulissi. Se on perhe, jossa molemmat vanhemmat ovat läsnä, mutta heillä ei ole seksiä. Ei lapsi tiedä, onko vanhemmilla seksiä vai ei.
Eikä kaikki rakastavissa parisuhteissa olevat lääpi toisiaan muutenkaan, eivät kävele käsi kädessä tai mitään.
Minusta kämppissuhde on kuitenkin asiallinen suhde, ei riitaisa.
Ei tietenkään kämppikset riitele, silloin olisi väärä kämppis ja se pitäisi vaihtaa.
Ja kyllä lapset huomaa sen että onko vanhemmilla mitään kipinää keskenään, sen aistii kyllä onko lämpöisiä tunteita toista kohtaan vai ei. Eikä tarvi lääppiä ja silti sen tietää, katseesta, äänen sävystä jne. Yleensä lapset tietävät eron esim. äidin ja siskon miehen suhteen välillä ja äidin ja isän välisen suhteen välillä.
Vieläkin olen eri mieltä. Kyllähän toiselle ihmiselle - kämppikselle - lähtökohtaisesti puhutaan nätisti ja asiallisesti ja ystävällisesti.
Kun mietin kaikkia tuttavapariskuntia tai omia vanhempia, niin en pysty kenestäkään arvioimaan, onko heidän suhteensa syvä rakkaussuhde vai kämppissuhde. Ainoastaan halveksunnan pystyn erottamaan heidän välisestä kommunikaatiosta.
No sinä olet sitten harvinaisen huono havainnoimaan ja aistimaan ilmapiiriä.
Tottakai kaikille ihmisille pitää puhua ystävällisesti ja käyttäytyä nätisti, oli kämppis tai vaikka vastaantulija kadulla, se kuluu hyviin käytöstapoihin. Ei kukaan ole väittänyt että kämppikselle joku olisi ilkeä, joskus vaan sattuu huonompi kämppis jonka kanssa asuminen ei suju syystä tai toisesta, sillä ei ole mitään tekemistä parisuhteen kanssa.
En usko olevani sen huonompi kuin keskimäärin kukaan mukaan. Itsekö olet erityisherkkä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta rakkaus on asia, jonka voi herättää henkiin. Jos sellaista on joskus ollut.
Toisekseen, lapsi ei tiedä, onko kyse kämppissuhteesta vai ei. Lasten kodin hajoittaminen on väärin siitä syystä.
Tottakai lapsi sen huomaa, ei lapset ole tyhmiä. Lapsen "koti" on vanhempien rakastava parisuhde, jos sitä ei ole tai se on rikki, on lapsen lapsuudenkoti rikki, vaikka sitä miten yritettäisiin pitää kulissina yllä ulospäin.
Olen eri mieltä.
Kämppissuhde ei ole kulissi. Se on perhe, jossa molemmat vanhemmat ovat läsnä, mutta heillä ei ole seksiä. Ei lapsi tiedä, onko vanhemmilla seksiä vai ei.
Eikä kaikki rakastavissa parisuhteissa olevat lääpi toisiaan muutenkaan, eivät kävele käsi kädessä tai mitään.
Minusta kämppissuhde on kuitenkin asiallinen suhde, ei riitaisa.
Ei tietenkään kämppikset riitele, silloin olisi väärä kämppis ja se pitäisi vaihtaa.
Ja kyllä lapset huomaa sen että onko vanhemmilla mitään kipinää keskenään, sen aistii kyllä onko lämpöisiä tunteita toista kohtaan vai ei. Eikä tarvi lääppiä ja silti sen tietää, katseesta, äänen sävystä jne. Yleensä lapset tietävät eron esim. äidin ja siskon miehen suhteen välillä ja äidin ja isän välisen suhteen välillä.
Vieläkin olen eri mieltä. Kyllähän toiselle ihmiselle - kämppikselle - lähtökohtaisesti puhutaan nätisti ja asiallisesti ja ystävällisesti.
Kun mietin kaikkia tuttavapariskuntia tai omia vanhempia, niin en pysty kenestäkään arvioimaan, onko heidän suhteensa syvä rakkaussuhde vai kämppissuhde. Ainoastaan halveksunnan pystyn erottamaan heidän välisestä kommunikaatiosta.
Minä olen siitä onnellisessa suhteessa, että mieheni on sekä paras ystäväni, suuri rakkauteni, että intohimoni. Lasten nähden halailemme ja annamme välillä pienen pusun. Emme muutenkaan kulje ympäriinsä toisiamme lääppien. Joskus aika harvoin kuljemme käsi kädessä. Olemme kuulleet usein, että sen näkee kuinka kivaa meillä on yhdessä. Muutama kaveri on myös todennut olevansa hieman kateellinen parisuhteestani. Joten väittäisin kyllä, että sen näkee, onko kyseessä rakkausuhde. En usko kenenkään luulevan, että olemme seksittömässä suhteessa tai kämppissuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on suhde, jossa on seksiä, mutta ei kaveruutta?
Entä suhde, jossa ei ole seksiä, mutta ystävyys säilyy?Seksisuhde
Ystävyyssuhde
Kumpikaan ei ole parisuhde
Olisi outoa, jos puoliso esim sairastuu, eikä seksiin pystytä, niin parisuhde muuttuu vain ystävyyssuhteeksi. Tai kumpikaan ei kaipaa seksiä, niin sitten sekään ei olisi parisuhde.
Haluan vielä tarkentaa: Kämppis, joka maksaa kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta rakkaus on asia, jonka voi herättää henkiin. Jos sellaista on joskus ollut.
Toisekseen, lapsi ei tiedä, onko kyse kämppissuhteesta vai ei. Lasten kodin hajoittaminen on väärin siitä syystä.
Tottakai lapsi sen huomaa, ei lapset ole tyhmiä. Lapsen "koti" on vanhempien rakastava parisuhde, jos sitä ei ole tai se on rikki, on lapsen lapsuudenkoti rikki, vaikka sitä miten yritettäisiin pitää kulissina yllä ulospäin.
Olen eri mieltä.
Kämppissuhde ei ole kulissi. Se on perhe, jossa molemmat vanhemmat ovat läsnä, mutta heillä ei ole seksiä. Ei lapsi tiedä, onko vanhemmilla seksiä vai ei.
Eikä kaikki rakastavissa parisuhteissa olevat lääpi toisiaan muutenkaan, eivät kävele käsi kädessä tai mitään.
Minusta kämppissuhde on kuitenkin asiallinen suhde, ei riitaisa.
Ei tietenkään kämppikset riitele, silloin olisi väärä kämppis ja se pitäisi vaihtaa.
Ja kyllä lapset huomaa sen että onko vanhemmilla mitään kipinää keskenään, sen aistii kyllä onko lämpöisiä tunteita toista kohtaan vai ei. Eikä tarvi lääppiä ja silti sen tietää, katseesta, äänen sävystä jne. Yleensä lapset tietävät eron esim. äidin ja siskon miehen suhteen välillä ja äidin ja isän välisen suhteen välillä.
Vieläkin olen eri mieltä. Kyllähän toiselle ihmiselle - kämppikselle - lähtökohtaisesti puhutaan nätisti ja asiallisesti ja ystävällisesti.
Kun mietin kaikkia tuttavapariskuntia tai omia vanhempia, niin en pysty kenestäkään arvioimaan, onko heidän suhteensa syvä rakkaussuhde vai kämppissuhde. Ainoastaan halveksunnan pystyn erottamaan heidän välisestä kommunikaatiosta.
Minä olen siitä onnellisessa suhteessa, että mieheni on sekä paras ystäväni, suuri rakkauteni, että intohimoni. Lasten nähden halailemme ja annamme välillä pienen pusun. Emme muutenkaan kulje ympäriinsä toisiamme lääppien. Joskus aika harvoin kuljemme käsi kädessä. Olemme kuulleet usein, että sen näkee kuinka kivaa meillä on yhdessä. Muutama kaveri on myös todennut olevansa hieman kateellinen parisuhteestani. Joten väittäisin kyllä, että sen näkee, onko kyseessä rakkausuhde. En usko kenenkään luulevan, että olemme seksittömässä suhteessa tai kämppissuhteessa.
Minäkin elin parikymmentä vuotta avioliitossa, josta kaverit sanoivat, että me palutimme heidän uskonsa parisuhteeseen, tai että meistä näkee kuinka tykkäämme toistamme. Kuulimme myös kateudesta.
Kun mies vaihtoi minut lennosta toiseen, niin hän sanoi syyksi sen, että meidän lapsillamme ei ole rakastavaa kotia ja mallia rakastavasta suhteesta.
Siksi en usko väittämään.
Eiköhän jokaisella ole se oma tunne siitä miten oman kumppaninsa näkee tai oman parisuhteensa kokee. Jos joutuu miettimään "olemmekohan vain kämppiksiä" niin eiköhän vastaus ole jo siinä... jos suhde on kunnossa ja siinä on rakkautta ja sellainen yhteys jota kaipaa, niin eikai tuommosta tarvitse ees miettiä?? Kyllä kai sen itse tietää, ainakin omalta osaltaan, että onko kumppani nyt kämppis vai rakkain? En käsitä oikein miksi tälläistä tarvitsee edes kysyä tai miettiä täällä...
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen vielä enemmän sitä, miksi joku eroaa, jos puoliso on paras ystävä. Sehän on parasta, mitä voi olla.
Mun mieheni on mun paras ystäväni. Silti se ei riitä parisuhteen pysymiseen onnellisena. Kaipaan myös miehen läheisyyttä, hellyyttä, seksiä ja sitä että pidämme toisiamme haluttavina. Intohimoa, kemiaa siis.
Meillä oli jakso jolloin miehelle oma käsi oli tärkeämpi kuin minä, en saanut halausta eikä läheisyyttä häneltä lainkaan. Silti olimme ystävinä ja kumppaneina yhtä läheisiä kuin aina, jaoimme kaiken mukavan, teimme yhdessä asioita ja mies suunnitteli tulevaa elämänmuutosta meille. Itse olin valmis lähtemään. Ajattelin että mikään ei ole niin kamalaa kuin kaivata ihmistä joka on metrin päässä. Olen sitä mieltä yhä vaikka seksi onkin korjaantunut (läheisyys ei edelleenkään ole miehelle "se" juttu kuten minulle) ja parisuhde ihan ok. Tiedän että mieheni antaisi minulle kuun taivaalta ja huolehtii minusta ikuisesti mutta jotain puuttuu yhä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pitkä suhde joka on tietyllä tavalla erittäin vakaalla pohjalla ja ollaan parhaita ystäviä ja ymmärretään toisiamme ilman sanoja. Mutta seksiä ja intohimoa ei ole pätkääkään. Ei olla koskaan puhuttu asiasta.
Meillä ihan sama, tuo kommentti voisi olla kuin itse kirjoittamani! En ole mitenkään seksuaalinen ihminen, joten olen olen erittäin onnellinen tässä suhteessa.
Entä puolisosi, onko hän oikeasti onnellinen seksittömässä liitossanne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen vielä enemmän sitä, miksi joku eroaa, jos puoliso on paras ystävä. Sehän on parasta, mitä voi olla.
Mun mieheni on mun paras ystäväni. Silti se ei riitä parisuhteen pysymiseen onnellisena. Kaipaan myös miehen läheisyyttä, hellyyttä, seksiä ja sitä että pidämme toisiamme haluttavina. Intohimoa, kemiaa siis.
Meillä oli jakso jolloin miehelle oma käsi oli tärkeämpi kuin minä, en saanut halausta eikä läheisyyttä häneltä lainkaan. Silti olimme ystävinä ja kumppaneina yhtä läheisiä kuin aina, jaoimme kaiken mukavan, teimme yhdessä asioita ja mies suunnitteli tulevaa elämänmuutosta meille. Itse olin valmis lähtemään. Ajattelin että mikään ei ole niin kamalaa kuin kaivata ihmistä joka on metrin päässä. Olen sitä mieltä yhä vaikka seksi onkin korjaantunut (läheisyys ei edelleenkään ole miehelle "se" juttu kuten minulle) ja parisuhde ihan ok. Tiedän että mieheni antaisi minulle kuun taivaalta ja huolehtii minusta ikuisesti mutta jotain puuttuu yhä
Kauheaa. Sinulla on kaikki mitä ihminen voi toivoa. Ja et osaa arvostaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen vielä enemmän sitä, miksi joku eroaa, jos puoliso on paras ystävä. Sehän on parasta, mitä voi olla.
Mun mieheni on mun paras ystäväni. Silti se ei riitä parisuhteen pysymiseen onnellisena. Kaipaan myös miehen läheisyyttä, hellyyttä, seksiä ja sitä että pidämme toisiamme haluttavina. Intohimoa, kemiaa siis.
Meillä oli jakso jolloin miehelle oma käsi oli tärkeämpi kuin minä, en saanut halausta eikä läheisyyttä häneltä lainkaan. Silti olimme ystävinä ja kumppaneina yhtä läheisiä kuin aina, jaoimme kaiken mukavan, teimme yhdessä asioita ja mies suunnitteli tulevaa elämänmuutosta meille. Itse olin valmis lähtemään. Ajattelin että mikään ei ole niin kamalaa kuin kaivata ihmistä joka on metrin päässä. Olen sitä mieltä yhä vaikka seksi onkin korjaantunut (läheisyys ei edelleenkään ole miehelle "se" juttu kuten minulle) ja parisuhde ihan ok. Tiedän että mieheni antaisi minulle kuun taivaalta ja huolehtii minusta ikuisesti mutta jotain puuttuu yhä
Kauheaa. Sinulla on kaikki mitä ihminen voi toivoa. Ja et osaa arvostaa sitä.
Arvostan toki. Olen edelleenkin se hyvä ja omistautuva vaimo kuin aina. Tuen miestäni hänen työssään ja annan tilaa omille jutuille.
Silti en voi sille mitään että antaisin vaikka kuun taivaalta jos joku ottaisi minut syliin, halaisi niin että tuntuu varpaankynsissä saakka ja kävelisi edes metrin pari käsi kädessä kanssani. Pienestä sitä tulisi täydellisen onnelliseksi, silti täysin mahdotonta miehelleni. En kaipaa lahjoja, en statusta - vain halauksen.
Olen eri mieltä.
Kämppissuhde ei ole kulissi. Se on perhe, jossa molemmat vanhemmat ovat läsnä, mutta heillä ei ole seksiä. Ei lapsi tiedä, onko vanhemmilla seksiä vai ei.
Eikä kaikki rakastavissa parisuhteissa olevat lääpi toisiaan muutenkaan, eivät kävele käsi kädessä tai mitään.
Minusta kämppissuhde on kuitenkin asiallinen suhde, ei riitaisa.