Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku selventää, miksi puoliso tuntuu kämppikseltä?
06.12.2018 |
Minulla on takana 20-vuotinen avioliitto, jossa ei enää ollut intohimoa. Seksiä oli viikottain, mutta Omiin tarpeisiin, ei sen takia, että toinen olisi ollut haluttava. Pienet lapset tekivät kaiken arkisiksi. Teimme paljon kaikkea perheenä, emme kaksin.
En silti tuntenut meitä ”kämppiksiksi”. Olimme tiimi, samaa porukkaa, kumppaneita.
Nyt olen toista kertaa naimisissa ja näiden vuosien jälkeen tilaane on sama: olemme ”me”, ei nyt mitään erityisen intohimoista. No, ei ole pieniä lapsia, joten meillä on kaikkia matkoja kaksistaan.
Mikä siis on ero ”kämppikseen”?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pitkä suhde joka on tietyllä tavalla erittäin vakaalla pohjalla ja ollaan parhaita ystäviä ja ymmärretään toisiamme ilman sanoja. Mutta seksiä ja intohimoa ei ole pätkääkään. Ei olla koskaan puhuttu asiasta.
Ja ilmeisesti luotatte toisiinne, eikä kumpikaan ole toiselle riesa. Tilanne on oikeastaan aika hyvä.
Kunnes jommankumman elämään yhtäkkiä tuleekin ihminen, joka vie jalat alta, kemia on huumaava. Mitä sitten tapahtuu?
Tuo tulee vastaan kaikille pitkässä parisuhteessa olijalle. Oli sitten oman puolison kanssa kemiaa tai ei. Kukaan ei siltä välty.
Tunteitakin voi johtaa omilla valinnoilla. Siihen on paljon self-help-kirjallisuutta, jos sitä ei itse luonnostaan osaa.
Miksi alapeukutetaan?
A) ei ole kokemusta 20 + parisuhteista?
B) ei osata johtaa omia tunteita?
C) ollaan sitä mieltä, että omia tunteita ei tarvitse muuttaa vastaavassa tilanteessa?Varmaan alapeukutetaan, koska sekoitat kaksi aivan eri tilannetta. On ihan eri juttu suhtautua ihastumiseen silloin, kun omasta parisuhteesta puuttuu intohimo, seksi ja kemia. Jos noita on omasta takaa, ihastumiset eivät juuri hetkauta, mutta jos ne puuttuvat, usein ihastus alleviivaa juuri sitä, mitä vailla on.
Tuo on varmasti totta, mutta olen ollut aviossa parikymmentä vuotta. Seksiä on, mutta ei intohimoa. Olen kokenut kerran tuon intohimon toisen kanssa. Kyse on valinnasta, jonka tein.
Olet varmasti oikesssa. Minulle ei tuo sopisi, mutta ihmisillä on erilaiset parisuhdetarpeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä rakkaus- ja seksielämä on kuollut. Ollaan äiti ja isä, ei enää pari. Valittaessani asiasta minä käytän termiä kämppisliitto. Minä en olisi halunnut luopua vielä alle nelikymppisenä seksistä ja rakkaudesta, mutta erotakaan en lasten takia viitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pitkä suhde joka on tietyllä tavalla erittäin vakaalla pohjalla ja ollaan parhaita ystäviä ja ymmärretään toisiamme ilman sanoja. Mutta seksiä ja intohimoa ei ole pätkääkään. Ei olla koskaan puhuttu asiasta.
Ja ilmeisesti luotatte toisiinne, eikä kumpikaan ole toiselle riesa. Tilanne on oikeastaan aika hyvä.
Kunnes jommankumman elämään yhtäkkiä tuleekin ihminen, joka vie jalat alta, kemia on huumaava. Mitä sitten tapahtuu?
Tuo tulee vastaan kaikille pitkässä parisuhteessa olijalle. Oli sitten oman puolison kanssa kemiaa tai ei. Kukaan ei siltä välty.
Tunteitakin voi johtaa omilla valinnoilla. Siihen on paljon self-help-kirjallisuutta, jos sitä ei itse luonnostaan osaa.
Miksi alapeukutetaan?
A) ei ole kokemusta 20 + parisuhteista?
B) ei osata johtaa omia tunteita?
C) ollaan sitä mieltä, että omia tunteita ei tarvitse muuttaa vastaavassa tilanteessa?Varmaan alapeukutetaan, koska sekoitat kaksi aivan eri tilannetta. On ihan eri juttu suhtautua ihastumiseen silloin, kun omasta parisuhteesta puuttuu intohimo, seksi ja kemia. Jos noita on omasta takaa, ihastumiset eivät juuri hetkauta, mutta jos ne puuttuvat, usein ihastus alleviivaa juuri sitä, mitä vailla on.
Olen eri, mutta ei hän minusta ole mitään sekoittanut. Monessa suhteessa intohimo hiipuu ajan myötä, joskus tilapäisesti mutta valitettavan usein pysyvästi. Silloin vasta mietitäänkin mitä tuli alttarilla luvattua. Luvattiinko, että ollaan kimpassa kunnes kemian tunne hälvenee ja perhoset lakkaavat kutkuttamasta vatsanpohjaa, vai luvattiinko sittenkin tahtoa rakastaa. Ei ihmisen ole mikään pakko heittäytyä joka vietin vietäväksi. Se on ihan valintakysymys.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on nykyään nämä kotitöiden jakamiset yms. joiden vuoksi suhteet on huonossa jamassa, erot yleisiä. Eletään kuin kämppikset tai liikekumppanit.
Ei nainen enää näe miehenä sellaista miestä joka könyää pisin lattioita kluuttu kourassa.
Ja mies kiihottuu naisellisesta naisesta, johon kuuluu sekin että nainen tekee kotitöitä.
Nainen kaipaa aina joskus huomiointia, ja mies sitä että saa huomioida naisensa naisena - esim. tarjoamalla ravintolaillan. Siis niin että mies hoitaa laskun! Ei mitään laskemista, että kuka maksoi paskapaperit viimeksi, että miten nyt jaetaan tämä ravintolalasku.
Jos asia olisi toisin, kaikissa naisten elokuvissa pääosissa olisi hellä koti-isä.
Onko tämä viesti 50-luvulta? Sain ainakin hyvät naurut 😃
No meillä se kämppiksenä olo tarkoittaa sitä että alussa tunsin vahvaa intohimoa miestäni kohtaan mutta hän ei minua kohtaan. Ajan myötä tää selvisi ja vastakaiun puuttuminen on sammuttanut munkin halut. Muuten ollaan läheisiä. Kai se on sitä ettei odotukset kohdanneet . Halusin parisuhteelta muuta.