Lue keskustelun säännöt.
Nainen, oletko iän myötä tullut enemmän tai vähemmän valikoivaksi miesten suhteen?
Kommentit (487)
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te jotka tulette niin valikoiviksi ettei sitä miestä noin vain löydy hoidatte seksipuolen? Selibaatti, fwb, vai satunnaispanoja tinderistä/baarista?
Ihan kuule perinteisesti masturboimalla - joka muuten päihittää yhden illan jutut 6-0.
Mikä tekee masturboinnin paremmaksi kuin yhden illan jutun?
Orgasmi?
Miksei tule orgasmia yhden illan jutusta?
Ei ne miehet osaa. Nainen vois osatakin.
Kummasti ne miehet kuitenkin osaavat itse saada orgasmin. Vai väitätkö, että sekin on sinun ansiotasi?
Mikä on sinun käsityksesi mitä tarvitaan että nainen/mies saa hyvää seksiä ja orgasmin?
Minä tiedän kyllä, miten saan orgasmin sekä yksin että naisen kanssa. En vieritä vastuuta naiselle. Sinä ilmeisesti vierität vastuun miehelle.
En ole vierittämässä minnekään. Tosissani kysyn kun kysymyksesi asettelu oli niin kummallinen.
Voitko siis vastata mitä tarvitaan edes sitten itsesi osalta kun et naisen orgasmista tiedä?Omalta osaltani saan orgaasmin monella eri tavalla. Suuseksillä, panemalla eri aukkoihin, käsipelillä. Voin kontrolloida ajatuksiani, jos haluan pitkittää tai nopeuttaa tulemistani jne. Jos vain passiivisena odottaisin, että toinen tyydyttää minut täysin, niin vaikeaksi menisi.
Nauranko vai itkenkö? Kyse on juuri siitä, viitsiikö mies antaa naiselle suuseksiä tai mitä hän nyt sitten tarvitseekaan lauetakseen.
Mies laukeaa 99,99% tapauksista kun saa panna.
Minä en hei ylety itse, miten voin ottaa vastuun omasta orgasmistani?
Ja miksi odottaisin tai makaisin passiivisena?
On kokemusta miehistä, jotka haluaa suihinoton, ja kun he on valniita homma on ohi. Öh. Mitäs mä siitä sain?[/quote]Tämä on niin totta ja niin raivostuttavaa. Joo, olen hyvä siinä ja tykkään ihan hurjasti, mutta jatkossa taidan jättää suuseksin harrastamisen ihan kokonaan pois kun kerran se johtaa aina siihen että itse jää ilman. Se ei paljon lohduta, että mies työntää sen jälkeen äkkiä pari kertaa ja laukeaa kun itsekin tietysti haluaisi saada.
Siis mitä mä just luin.
Mäkin tykkään antaa suuseksiä ja olen siinä hyväkin ilmeisesti - otan aikani enkä vaan hyökkää kimppuun kuin sika limppuun.
Ja siis totta kai annan sen ihan loppuun asti.
Mutta. Tähän mennessä vielä koskaan ei ole käynyt niin, että minun olisi täytynyt jäädä ns. lehdelle soittelemaan. En itse niin välitä suuseksistä vastaanottavana osapuolena, joten mies yleensä kipaisee hakemassa lelun tai pari joilla sitten varmistaa minun nautintoni. Tämä siis ellei hommaa ole hoideltu niillä leluilla ja miehen sormilla jo siinä samanaikaisesti...
Siinäpä se. Miehiä ei tunnu kiinnostavan kuin se oma nautintonsa ja suuseksi kyllä kelpaa paremmin kuin hyvin saavana osapuolena, mutta siihenpä se sitten jääkin. Ei kuule samaan aikaan hoidella sormin eikä mitenkään muutenkaan vaan yleensä miehelle tuleekin kiire päästä "itse asiaan" ja siinä vaiheessa mies onkin vain laukeamista vailla. Sitten se onkin siinä, mies sanoo korkeintaan "oho, sori" ja että "ens kerralla sitten kun olikin nyt niin herkillä" tms. Hyvin harvoin mies on edes kiinnostunut (lue kykenevä) uusintaan vaan painuu suihkuun ja that's it.
Tätä on tullut nähtyä niin yhdenyön jutuissa kuin ihan oikeissa suhteissakin ja kyllä se ihminen menettää muutenkin kiinnostavuutensa, jos seuraavallakin kerrallakin seksi on tuollaista eikä mies ei korjaa omaa käytöstään. En nimittäin enää tarvitse parisuhdetta jossa olen miehelle pelkkä reikä.
Siis... oon ihan sanaton. Miten voitte suostua tollaseen kohteluun? Hyi saatna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te jotka tulette niin valikoiviksi ettei sitä miestä noin vain löydy hoidatte seksipuolen? Selibaatti, fwb, vai satunnaispanoja tinderistä/baarista?
Ihan kuule perinteisesti masturboimalla - joka muuten päihittää yhden illan jutut 6-0.
Mikä tekee masturboinnin paremmaksi kuin yhden illan jutun?
Orgasmi?
Miksei tule orgasmia yhden illan jutusta?
Ei ne miehet osaa. Nainen vois osatakin.
Kummasti ne miehet kuitenkin osaavat itse saada orgasmin. Vai väitätkö, että sekin on sinun ansiotasi?
Mikä on sinun käsityksesi mitä tarvitaan että nainen/mies saa hyvää seksiä ja orgasmin?
Minä tiedän kyllä, miten saan orgasmin sekä yksin että naisen kanssa. En vieritä vastuuta naiselle. Sinä ilmeisesti vierität vastuun miehelle.
En ole vierittämässä minnekään. Tosissani kysyn kun kysymyksesi asettelu oli niin kummallinen.
Voitko siis vastata mitä tarvitaan edes sitten itsesi osalta kun et naisen orgasmista tiedä?Omalta osaltani saan orgaasmin monella eri tavalla. Suuseksillä, panemalla eri aukkoihin, käsipelillä. Voin kontrolloida ajatuksiani, jos haluan pitkittää tai nopeuttaa tulemistani jne. Jos vain passiivisena odottaisin, että toinen tyydyttää minut täysin, niin vaikeaksi menisi.
Nauranko vai itkenkö? Kyse on juuri siitä, viitsiikö mies antaa naiselle suuseksiä tai mitä hän nyt sitten tarvitseekaan lauetakseen.
Mies laukeaa 99,99% tapauksista kun saa panna.
Minä en hei ylety itse, miten voin ottaa vastuun omasta orgasmistani?
Ja miksi odottaisin tai makaisin passiivisena?
On kokemusta miehistä, jotka haluaa suihinoton, ja kun he on valniita homma on ohi. Öh. Mitäs mä siitä sain?[/quote]Tämä on niin totta ja niin raivostuttavaa. Joo, olen hyvä siinä ja tykkään ihan hurjasti, mutta jatkossa taidan jättää suuseksin harrastamisen ihan kokonaan pois kun kerran se johtaa aina siihen että itse jää ilman. Se ei paljon lohduta, että mies työntää sen jälkeen äkkiä pari kertaa ja laukeaa kun itsekin tietysti haluaisi saada.
Siis mitä mä just luin.
Mäkin tykkään antaa suuseksiä ja olen siinä hyväkin ilmeisesti - otan aikani enkä vaan hyökkää kimppuun kuin sika limppuun.
Ja siis totta kai annan sen ihan loppuun asti.
Mutta. Tähän mennessä vielä koskaan ei ole käynyt niin, että minun olisi täytynyt jäädä ns. lehdelle soittelemaan. En itse niin välitä suuseksistä vastaanottavana osapuolena, joten mies yleensä kipaisee hakemassa lelun tai pari joilla sitten varmistaa minun nautintoni. Tämä siis ellei hommaa ole hoideltu niillä leluilla ja miehen sormilla jo siinä samanaikaisesti...
Siinäpä se. Miehiä ei tunnu kiinnostavan kuin se oma nautintonsa ja suuseksi kyllä kelpaa paremmin kuin hyvin saavana osapuolena, mutta siihenpä se sitten jääkin. Ei kuule samaan aikaan hoidella sormin eikä mitenkään muutenkaan vaan yleensä miehelle tuleekin kiire päästä "itse asiaan" ja siinä vaiheessa mies onkin vain laukeamista vailla. Sitten se onkin siinä, mies sanoo korkeintaan "oho, sori" ja että "ens kerralla sitten kun olikin nyt niin herkillä" tms. Hyvin harvoin mies on edes kiinnostunut (lue kykenevä) uusintaan vaan painuu suihkuun ja that's it.
Tätä on tullut nähtyä niin yhdenyön jutuissa kuin ihan oikeissa suhteissakin ja kyllä se ihminen menettää muutenkin kiinnostavuutensa, jos seuraavallakin kerrallakin seksi on tuollaista eikä mies ei korjaa omaa käytöstään. En nimittäin enää tarvitse parisuhdetta jossa olen miehelle pelkkä reikä.
Siis... oon ihan sanaton. Miten voitte suostua tollaseen kohteluun? Hyi saatna.
Rauhotu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te jotka tulette niin valikoiviksi ettei sitä miestä noin vain löydy hoidatte seksipuolen? Selibaatti, fwb, vai satunnaispanoja tinderistä/baarista?
Ihan kuule perinteisesti masturboimalla - joka muuten päihittää yhden illan jutut 6-0.
Mikä tekee masturboinnin paremmaksi kuin yhden illan jutun?
Orgasmi?
Miksei tule orgasmia yhden illan jutusta?
Ei ne miehet osaa. Nainen vois osatakin.
Kummasti ne miehet kuitenkin osaavat itse saada orgasmin. Vai väitätkö, että sekin on sinun ansiotasi?
Mikä on sinun käsityksesi mitä tarvitaan että nainen/mies saa hyvää seksiä ja orgasmin?
Minä tiedän kyllä, miten saan orgasmin sekä yksin että naisen kanssa. En vieritä vastuuta naiselle. Sinä ilmeisesti vierität vastuun miehelle.
En ole vierittämässä minnekään. Tosissani kysyn kun kysymyksesi asettelu oli niin kummallinen.
Voitko siis vastata mitä tarvitaan edes sitten itsesi osalta kun et naisen orgasmista tiedä?Omalta osaltani saan orgaasmin monella eri tavalla. Suuseksillä, panemalla eri aukkoihin, käsipelillä. Voin kontrolloida ajatuksiani, jos haluan pitkittää tai nopeuttaa tulemistani jne. Jos vain passiivisena odottaisin, että toinen tyydyttää minut täysin, niin vaikeaksi menisi.
Nauranko vai itkenkö? Kyse on juuri siitä, viitsiikö mies antaa naiselle suuseksiä tai mitä hän nyt sitten tarvitseekaan lauetakseen.
Mies laukeaa 99,99% tapauksista kun saa panna.
Minä en hei ylety itse, miten voin ottaa vastuun omasta orgasmistani?
Ja miksi odottaisin tai makaisin passiivisena?
On kokemusta miehistä, jotka haluaa suihinoton, ja kun he on valniita homma on ohi. Öh. Mitäs mä siitä sain?[/quote]Tämä on niin totta ja niin raivostuttavaa. Joo, olen hyvä siinä ja tykkään ihan hurjasti, mutta jatkossa taidan jättää suuseksin harrastamisen ihan kokonaan pois kun kerran se johtaa aina siihen että itse jää ilman. Se ei paljon lohduta, että mies työntää sen jälkeen äkkiä pari kertaa ja laukeaa kun itsekin tietysti haluaisi saada.
Siis mitä mä just luin.
Mäkin tykkään antaa suuseksiä ja olen siinä hyväkin ilmeisesti - otan aikani enkä vaan hyökkää kimppuun kuin sika limppuun.
Ja siis totta kai annan sen ihan loppuun asti.
Mutta. Tähän mennessä vielä koskaan ei ole käynyt niin, että minun olisi täytynyt jäädä ns. lehdelle soittelemaan. En itse niin välitä suuseksistä vastaanottavana osapuolena, joten mies yleensä kipaisee hakemassa lelun tai pari joilla sitten varmistaa minun nautintoni. Tämä siis ellei hommaa ole hoideltu niillä leluilla ja miehen sormilla jo siinä samanaikaisesti...
Siinäpä se. Miehiä ei tunnu kiinnostavan kuin se oma nautintonsa ja suuseksi kyllä kelpaa paremmin kuin hyvin saavana osapuolena, mutta siihenpä se sitten jääkin. Ei kuule samaan aikaan hoidella sormin eikä mitenkään muutenkaan vaan yleensä miehelle tuleekin kiire päästä "itse asiaan" ja siinä vaiheessa mies onkin vain laukeamista vailla. Sitten se onkin siinä, mies sanoo korkeintaan "oho, sori" ja että "ens kerralla sitten kun olikin nyt niin herkillä" tms. Hyvin harvoin mies on edes kiinnostunut (lue kykenevä) uusintaan vaan painuu suihkuun ja that's it.
Tätä on tullut nähtyä niin yhdenyön jutuissa kuin ihan oikeissa suhteissakin ja kyllä se ihminen menettää muutenkin kiinnostavuutensa, jos seuraavallakin kerrallakin seksi on tuollaista eikä mies ei korjaa omaa käytöstään. En nimittäin enää tarvitse parisuhdetta jossa olen miehelle pelkkä reikä.
Siis... oon ihan sanaton. Miten voitte suostua tollaseen kohteluun? Hyi saatna.
Rauhotu!
Niin näköjään ootte itse rauhottunu liikaaki ku hyväksytte tollasen.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te jotka tulette niin valikoiviksi ettei sitä miestä noin vain löydy hoidatte seksipuolen? Selibaatti, fwb, vai satunnaispanoja tinderistä/baarista?
Ihan kuule perinteisesti masturboimalla - joka muuten päihittää yhden illan jutut 6-0.
Mikä tekee masturboinnin paremmaksi kuin yhden illan jutun?
Orgasmi?
Miksei tule orgasmia yhden illan jutusta?
Ei ne miehet osaa. Nainen vois osatakin.
Kummasti ne miehet kuitenkin osaavat itse saada orgasmin. Vai väitätkö, että sekin on sinun ansiotasi?
Mikä on sinun käsityksesi mitä tarvitaan että nainen/mies saa hyvää seksiä ja orgasmin?
Minä tiedän kyllä, miten saan orgasmin sekä yksin että naisen kanssa. En vieritä vastuuta naiselle. Sinä ilmeisesti vierität vastuun miehelle.
En ole vierittämässä minnekään. Tosissani kysyn kun kysymyksesi asettelu oli niin kummallinen.
Voitko siis vastata mitä tarvitaan edes sitten itsesi osalta kun et naisen orgasmista tiedä?Omalta osaltani saan orgaasmin monella eri tavalla. Suuseksillä, panemalla eri aukkoihin, käsipelillä. Voin kontrolloida ajatuksiani, jos haluan pitkittää tai nopeuttaa tulemistani jne. Jos vain passiivisena odottaisin, että toinen tyydyttää minut täysin, niin vaikeaksi menisi.
Nauranko vai itkenkö? Kyse on juuri siitä, viitsiikö mies antaa naiselle suuseksiä tai mitä hän nyt sitten tarvitseekaan lauetakseen.
Mies laukeaa 99,99% tapauksista kun saa panna.
Minä en hei ylety itse, miten voin ottaa vastuun omasta orgasmistani?
Ja miksi odottaisin tai makaisin passiivisena?
On kokemusta miehistä, jotka haluaa suihinoton, ja kun he on valniita homma on ohi. Öh. Mitäs mä siitä sain?[/quote]Tämä on niin totta ja niin raivostuttavaa. Joo, olen hyvä siinä ja tykkään ihan hurjasti, mutta jatkossa taidan jättää suuseksin harrastamisen ihan kokonaan pois kun kerran se johtaa aina siihen että itse jää ilman. Se ei paljon lohduta, että mies työntää sen jälkeen äkkiä pari kertaa ja laukeaa kun itsekin tietysti haluaisi saada.
Siis mitä mä just luin.
Mäkin tykkään antaa suuseksiä ja olen siinä hyväkin ilmeisesti - otan aikani enkä vaan hyökkää kimppuun kuin sika limppuun.
Ja siis totta kai annan sen ihan loppuun asti.
Mutta. Tähän mennessä vielä koskaan ei ole käynyt niin, että minun olisi täytynyt jäädä ns. lehdelle soittelemaan. En itse niin välitä suuseksistä vastaanottavana osapuolena, joten mies yleensä kipaisee hakemassa lelun tai pari joilla sitten varmistaa minun nautintoni. Tämä siis ellei hommaa ole hoideltu niillä leluilla ja miehen sormilla jo siinä samanaikaisesti...
Minä toivon siitä suuseksistä vastineeksi yhdyntää. Pelkkää yhdyntää. Mieluummin siis annan pelkkää suuseksiä ja ehkä tulen siinä samalla ihan vain antamisen ilosta, kuin alan ottaa vastaan mitään sormileikkejä, leluja tai suuseksiä. Sormet minulla on itsellänikin.
Sama juttu, suuseksin antaminen on todella kiihottavaa ja sen esileikin jälkeen haluaa tietenkin ihan normaalin, kunnon yhdynnän. Olen siis ilmeisesti kummallinen nainen kun saan ihan "vain" yhdynnässäkin enkä tosiaan kaipaa mitään leluja tai sormia siinä vaiheessa vaan ainoastaan ihan rehellistä kunnon panoa. Mä haluan silloin nautintoni siitä miehestä ja peniksestä.
Niillä leluilla ja sormilla kun tosiaan voin leikkiä ihan yksinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te jotka tulette niin valikoiviksi ettei sitä miestä noin vain löydy hoidatte seksipuolen? Selibaatti, fwb, vai satunnaispanoja tinderistä/baarista?
Ihan kuule perinteisesti masturboimalla - joka muuten päihittää yhden illan jutut 6-0.
Mikä tekee masturboinnin paremmaksi kuin yhden illan jutun?
Orgasmi?
Miksei tule orgasmia yhden illan jutusta?
Ei ne miehet osaa. Nainen vois osatakin.
Kummasti ne miehet kuitenkin osaavat itse saada orgasmin. Vai väitätkö, että sekin on sinun ansiotasi?
Mikä on sinun käsityksesi mitä tarvitaan että nainen/mies saa hyvää seksiä ja orgasmin?
Minä tiedän kyllä, miten saan orgasmin sekä yksin että naisen kanssa. En vieritä vastuuta naiselle. Sinä ilmeisesti vierität vastuun miehelle.
En ole vierittämässä minnekään. Tosissani kysyn kun kysymyksesi asettelu oli niin kummallinen.
Voitko siis vastata mitä tarvitaan edes sitten itsesi osalta kun et naisen orgasmista tiedä?Omalta osaltani saan orgaasmin monella eri tavalla. Suuseksillä, panemalla eri aukkoihin, käsipelillä. Voin kontrolloida ajatuksiani, jos haluan pitkittää tai nopeuttaa tulemistani jne. Jos vain passiivisena odottaisin, että toinen tyydyttää minut täysin, niin vaikeaksi menisi.
Nauranko vai itkenkö? Kyse on juuri siitä, viitsiikö mies antaa naiselle suuseksiä tai mitä hän nyt sitten tarvitseekaan lauetakseen.
Mies laukeaa 99,99% tapauksista kun saa panna.
Minä en hei ylety itse, miten voin ottaa vastuun omasta orgasmistani?
Ja miksi odottaisin tai makaisin passiivisena?
On kokemusta miehistä, jotka haluaa suihinoton, ja kun he on valniita homma on ohi. Öh. Mitäs mä siitä sain?[/quote]Tämä on niin totta ja niin raivostuttavaa. Joo, olen hyvä siinä ja tykkään ihan hurjasti, mutta jatkossa taidan jättää suuseksin harrastamisen ihan kokonaan pois kun kerran se johtaa aina siihen että itse jää ilman. Se ei paljon lohduta, että mies työntää sen jälkeen äkkiä pari kertaa ja laukeaa kun itsekin tietysti haluaisi saada.
Siis mitä mä just luin.
Mäkin tykkään antaa suuseksiä ja olen siinä hyväkin ilmeisesti - otan aikani enkä vaan hyökkää kimppuun kuin sika limppuun.
Ja siis totta kai annan sen ihan loppuun asti.
Mutta. Tähän mennessä vielä koskaan ei ole käynyt niin, että minun olisi täytynyt jäädä ns. lehdelle soittelemaan. En itse niin välitä suuseksistä vastaanottavana osapuolena, joten mies yleensä kipaisee hakemassa lelun tai pari joilla sitten varmistaa minun nautintoni. Tämä siis ellei hommaa ole hoideltu niillä leluilla ja miehen sormilla jo siinä samanaikaisesti...
Siinäpä se. Miehiä ei tunnu kiinnostavan kuin se oma nautintonsa ja suuseksi kyllä kelpaa paremmin kuin hyvin saavana osapuolena, mutta siihenpä se sitten jääkin. Ei kuule samaan aikaan hoidella sormin eikä mitenkään muutenkaan vaan yleensä miehelle tuleekin kiire päästä "itse asiaan" ja siinä vaiheessa mies onkin vain laukeamista vailla. Sitten se onkin siinä, mies sanoo korkeintaan "oho, sori" ja että "ens kerralla sitten kun olikin nyt niin herkillä" tms. Hyvin harvoin mies on edes kiinnostunut (lue kykenevä) uusintaan vaan painuu suihkuun ja that's it.
Tätä on tullut nähtyä niin yhdenyön jutuissa kuin ihan oikeissa suhteissakin ja kyllä se ihminen menettää muutenkin kiinnostavuutensa, jos seuraavallakin kerrallakin seksi on tuollaista eikä mies ei korjaa omaa käytöstään. En nimittäin enää tarvitse parisuhdetta jossa olen miehelle pelkkä reikä.
Siis... oon ihan sanaton. Miten voitte suostua tollaseen kohteluun? Hyi saatna.
Suostua? Eka (ja yleensä samalla myös vika) kerta uuden miehen kanssa ja kun käy noin, niin missä vaiheessa siihen suostui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te jotka tulette niin valikoiviksi ettei sitä miestä noin vain löydy hoidatte seksipuolen? Selibaatti, fwb, vai satunnaispanoja tinderistä/baarista?
Ihan kuule perinteisesti masturboimalla - joka muuten päihittää yhden illan jutut 6-0.
Mikä tekee masturboinnin paremmaksi kuin yhden illan jutun?
Orgasmi?
Miksei tule orgasmia yhden illan jutusta?
Ei ne miehet osaa. Nainen vois osatakin.
Kummasti ne miehet kuitenkin osaavat itse saada orgasmin. Vai väitätkö, että sekin on sinun ansiotasi?
Mikä on sinun käsityksesi mitä tarvitaan että nainen/mies saa hyvää seksiä ja orgasmin?
Minä tiedän kyllä, miten saan orgasmin sekä yksin että naisen kanssa. En vieritä vastuuta naiselle. Sinä ilmeisesti vierität vastuun miehelle.
En ole vierittämässä minnekään. Tosissani kysyn kun kysymyksesi asettelu oli niin kummallinen.
Voitko siis vastata mitä tarvitaan edes sitten itsesi osalta kun et naisen orgasmista tiedä?Omalta osaltani saan orgaasmin monella eri tavalla. Suuseksillä, panemalla eri aukkoihin, käsipelillä. Voin kontrolloida ajatuksiani, jos haluan pitkittää tai nopeuttaa tulemistani jne. Jos vain passiivisena odottaisin, että toinen tyydyttää minut täysin, niin vaikeaksi menisi.
Nauranko vai itkenkö? Kyse on juuri siitä, viitsiikö mies antaa naiselle suuseksiä tai mitä hän nyt sitten tarvitseekaan lauetakseen.
Mies laukeaa 99,99% tapauksista kun saa panna.
Minä en hei ylety itse, miten voin ottaa vastuun omasta orgasmistani?
Ja miksi odottaisin tai makaisin passiivisena?
On kokemusta miehistä, jotka haluaa suihinoton, ja kun he on valniita homma on ohi. Öh. Mitäs mä siitä sain?[/quote]Tämä on niin totta ja niin raivostuttavaa. Joo, olen hyvä siinä ja tykkään ihan hurjasti, mutta jatkossa taidan jättää suuseksin harrastamisen ihan kokonaan pois kun kerran se johtaa aina siihen että itse jää ilman. Se ei paljon lohduta, että mies työntää sen jälkeen äkkiä pari kertaa ja laukeaa kun itsekin tietysti haluaisi saada.
Siis mitä mä just luin.
Mäkin tykkään antaa suuseksiä ja olen siinä hyväkin ilmeisesti - otan aikani enkä vaan hyökkää kimppuun kuin sika limppuun.
Ja siis totta kai annan sen ihan loppuun asti.
Mutta. Tähän mennessä vielä koskaan ei ole käynyt niin, että minun olisi täytynyt jäädä ns. lehdelle soittelemaan. En itse niin välitä suuseksistä vastaanottavana osapuolena, joten mies yleensä kipaisee hakemassa lelun tai pari joilla sitten varmistaa minun nautintoni. Tämä siis ellei hommaa ole hoideltu niillä leluilla ja miehen sormilla jo siinä samanaikaisesti...
Siinäpä se. Miehiä ei tunnu kiinnostavan kuin se oma nautintonsa ja suuseksi kyllä kelpaa paremmin kuin hyvin saavana osapuolena, mutta siihenpä se sitten jääkin. Ei kuule samaan aikaan hoidella sormin eikä mitenkään muutenkaan vaan yleensä miehelle tuleekin kiire päästä "itse asiaan" ja siinä vaiheessa mies onkin vain laukeamista vailla. Sitten se onkin siinä, mies sanoo korkeintaan "oho, sori" ja että "ens kerralla sitten kun olikin nyt niin herkillä" tms. Hyvin harvoin mies on edes kiinnostunut (lue kykenevä) uusintaan vaan painuu suihkuun ja that's it.
Tätä on tullut nähtyä niin yhdenyön jutuissa kuin ihan oikeissa suhteissakin ja kyllä se ihminen menettää muutenkin kiinnostavuutensa, jos seuraavallakin kerrallakin seksi on tuollaista eikä mies ei korjaa omaa käytöstään. En nimittäin enää tarvitse parisuhdetta jossa olen miehelle pelkkä reikä.
Siis... oon ihan sanaton. Miten voitte suostua tollaseen kohteluun? Hyi saatna.
Suostua? Eka (ja yleensä samalla myös vika) kerta uuden miehen kanssa ja kun käy noin, niin missä vaiheessa siihen suostui?
”Tätä on tullut nähtyä niin yhdenyön jutuissa kuin ihan oikeissa suhteissakin”
Viittaa että sitä on tapahtunut monesti, eri miesten kanssa ja vielä parisuhteissa.
Ja miksi mua käskette rauhottumaan, teitähän mä tässä puolustan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies. kirjoitti:
Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.
Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.
Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.
Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.
No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.
Tuohonhan löytyy heti kaksikin loogista selitystä.
1) Parikymppisenä ei etsi vielä vakavaa suhdetta, mutta kolmekymppisenä aika moni jo haluaa nimenomaan sitä.
2) Nuorena katsoo enemmän epäoleellisia asioita, kuten ulkonäköä, ammattia, miehen kaveripiiriä. Ja on ehkä riippuvaisempi oman kaveripiirinsä mielipiteistä. Jos kaverit pitää jotain miestä rumana, dorkana, luuserina, nörttinä tai miten vaan epäkelpona, alkaa itsekin toistelemaan kavereidensa mielipiteitä sen sijaan, että muodostaisi omansa.
Itseeni sopii tuo kakkoskohta. Olin nuorena todella paljon ulkonäkökeskeisempi kuin nykyään. Halusin hyvännäköisen miehen. Siinä sitten sai pakit moni minun mielestäni "ruma" (oikeasti ihan tavallisen näköinen) mies, vaikka olisi kuinka kivalta ja mukavalta tyypiltä vaikuttanut. Toisaalta komeaa miestä etsiessä kävi usein niin ettei molemminpuolista kiinnostusta ollutkaan. Tai jos oli, niin miehellä riitti muitakin kiinnostuksen kohteita. Seurustelin vajaan vuoden parin tyypin kanssa, mutta lopulta yhteistä heidän kanssaan oli niin vähän, että molemmat suhteet kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi kolmen vuoden erittäin repivä avoliitto oli. Siinä vaiheessa itsetuntoni oli niin alhaalla, että pysyin miehen kanssa vaikka hän ryyppäsi joka viikonloppu, petti ja haukkui minua todella rumasti kännissä. Kun siitä h*lvetistä pääsin irti, en edes ajatellut uutta suhdetta. Halusin vain opetella olemaan itsekseni ja miettiä mitä parisuhteelta oikeasti haluan ja vaadin. Huomasin että kaikki vaatimukseni liittyivät kumppanin luonteeseen, ulkonäkö ei tuntunut enää lainkaan niin tärkeältä. Minä siis huomasin, että vaadin kumppanilta enemmän kuin nuorempana, jolloin lähinnä pinnalliset asiat menivät kaiken tärkeämmän edelle.
Nyt olen 36-vuotias ja ollut neljä vuotta yhdessä ihan tavallisen miehen kanssa, jota rakastan ihan hirveän paljon. Hän on sellainen mies, jonka olisin parikymppisenä varmaan nörttiyden ja ulkonäön perusteella ohittanut sen suurempia miettimättä. Mutta koska minä en ole enää se tyhmä ja pinnallinen parikymppinen, näen hänet lievästä karsastuksesta, pakenevasta hiusrajasta ja laihuudesta huolimatta hyvännäköisenä. Se johtuu siitä, että hän on hellä, rakastava, kiltti, huumorintajuinen, huomioonottava ja rohkeasti oma itsensä. Hän on minun puolisoni, rakastajani ja paras ystäväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies. kirjoitti:
Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.
Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.
Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.
Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.
No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.
Tuohonhan löytyy heti kaksikin loogista selitystä.
1) Parikymppisenä ei etsi vielä vakavaa suhdetta, mutta kolmekymppisenä aika moni jo haluaa nimenomaan sitä.
2) Nuorena katsoo enemmän epäoleellisia asioita, kuten ulkonäköä, ammattia, miehen kaveripiiriä. Ja on ehkä riippuvaisempi oman kaveripiirinsä mielipiteistä. Jos kaverit pitää jotain miestä rumana, dorkana, luuserina, nörttinä tai miten vaan epäkelpona, alkaa itsekin toistelemaan kavereidensa mielipiteitä sen sijaan, että muodostaisi omansa.
Itseeni sopii tuo kakkoskohta. Olin nuorena todella paljon ulkonäkökeskeisempi kuin nykyään. Halusin hyvännäköisen miehen. Siinä sitten sai pakit moni minun mielestäni "ruma" (oikeasti ihan tavallisen näköinen) mies, vaikka olisi kuinka kivalta ja mukavalta tyypiltä vaikuttanut. Toisaalta komeaa miestä etsiessä kävi usein niin ettei molemminpuolista kiinnostusta ollutkaan. Tai jos oli, niin miehellä riitti muitakin kiinnostuksen kohteita. Seurustelin vajaan vuoden parin tyypin kanssa, mutta lopulta yhteistä heidän kanssaan oli niin vähän, että molemmat suhteet kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi kolmen vuoden erittäin repivä avoliitto oli. Siinä vaiheessa itsetuntoni oli niin alhaalla, että pysyin miehen kanssa vaikka hän ryyppäsi joka viikonloppu, petti ja haukkui minua todella rumasti kännissä. Kun siitä h*lvetistä pääsin irti, en edes ajatellut uutta suhdetta. Halusin vain opetella olemaan itsekseni ja miettiä mitä parisuhteelta oikeasti haluan ja vaadin. Huomasin että kaikki vaatimukseni liittyivät kumppanin luonteeseen, ulkonäkö ei tuntunut enää lainkaan niin tärkeältä. Minä siis huomasin, että vaadin kumppanilta enemmän kuin nuorempana, jolloin lähinnä pinnalliset asiat menivät kaiken tärkeämmän edelle.
Nyt olen 36-vuotias ja ollut neljä vuotta yhdessä ihan tavallisen miehen kanssa, jota rakastan ihan hirveän paljon. Hän on sellainen mies, jonka olisin parikymppisenä varmaan nörttiyden ja ulkonäön perusteella ohittanut sen suurempia miettimättä. Mutta koska minä en ole enää se tyhmä ja pinnallinen parikymppinen, näen hänet lievästä karsastuksesta, pakenevasta hiusrajasta ja laihuudesta huolimatta hyvännäköisenä. Se johtuu siitä, että hän on hellä, rakastava, kiltti, huumorintajuinen, huomioonottava ja rohkeasti oma itsensä. Hän on minun puolisoni, rakastajani ja paras ystäväni.
Tyypillinen tarina siitä kuinka beetamies päätyy suhteeseen alfamiehen kaltoinkohdellun naisen kanssa:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te jotka tulette niin valikoiviksi ettei sitä miestä noin vain löydy hoidatte seksipuolen? Selibaatti, fwb, vai satunnaispanoja tinderistä/baarista?
Ihan kuule perinteisesti masturboimalla - joka muuten päihittää yhden illan jutut 6-0.
Mikä tekee masturboinnin paremmaksi kuin yhden illan jutun?
Orgasmi?
Miksei tule orgasmia yhden illan jutusta?
Ei ne miehet osaa. Nainen vois osatakin.
Kummasti ne miehet kuitenkin osaavat itse saada orgasmin. Vai väitätkö, että sekin on sinun ansiotasi?
Mikä on sinun käsityksesi mitä tarvitaan että nainen/mies saa hyvää seksiä ja orgasmin?
Minä tiedän kyllä, miten saan orgasmin sekä yksin että naisen kanssa. En vieritä vastuuta naiselle. Sinä ilmeisesti vierität vastuun miehelle.
En ole vierittämässä minnekään. Tosissani kysyn kun kysymyksesi asettelu oli niin kummallinen.
Voitko siis vastata mitä tarvitaan edes sitten itsesi osalta kun et naisen orgasmista tiedä?Omalta osaltani saan orgaasmin monella eri tavalla. Suuseksillä, panemalla eri aukkoihin, käsipelillä. Voin kontrolloida ajatuksiani, jos haluan pitkittää tai nopeuttaa tulemistani jne. Jos vain passiivisena odottaisin, että toinen tyydyttää minut täysin, niin vaikeaksi menisi.
Nauranko vai itkenkö? Kyse on juuri siitä, viitsiikö mies antaa naiselle suuseksiä tai mitä hän nyt sitten tarvitseekaan lauetakseen.
Mies laukeaa 99,99% tapauksista kun saa panna.
Minä en hei ylety itse, miten voin ottaa vastuun omasta orgasmistani?
Ja miksi odottaisin tai makaisin passiivisena?
On kokemusta miehistä, jotka haluaa suihinoton, ja kun he on valniita homma on ohi. Öh. Mitäs mä siitä sain?[/quote]Tämä on niin totta ja niin raivostuttavaa. Joo, olen hyvä siinä ja tykkään ihan hurjasti, mutta jatkossa taidan jättää suuseksin harrastamisen ihan kokonaan pois kun kerran se johtaa aina siihen että itse jää ilman. Se ei paljon lohduta, että mies työntää sen jälkeen äkkiä pari kertaa ja laukeaa kun itsekin tietysti haluaisi saada.
Siis mitä mä just luin.
Mäkin tykkään antaa suuseksiä ja olen siinä hyväkin ilmeisesti - otan aikani enkä vaan hyökkää kimppuun kuin sika limppuun.
Ja siis totta kai annan sen ihan loppuun asti.
Mutta. Tähän mennessä vielä koskaan ei ole käynyt niin, että minun olisi täytynyt jäädä ns. lehdelle soittelemaan. En itse niin välitä suuseksistä vastaanottavana osapuolena, joten mies yleensä kipaisee hakemassa lelun tai pari joilla sitten varmistaa minun nautintoni. Tämä siis ellei hommaa ole hoideltu niillä leluilla ja miehen sormilla jo siinä samanaikaisesti...
Siinäpä se. Miehiä ei tunnu kiinnostavan kuin se oma nautintonsa ja suuseksi kyllä kelpaa paremmin kuin hyvin saavana osapuolena, mutta siihenpä se sitten jääkin. Ei kuule samaan aikaan hoidella sormin eikä mitenkään muutenkaan vaan yleensä miehelle tuleekin kiire päästä "itse asiaan" ja siinä vaiheessa mies onkin vain laukeamista vailla. Sitten se onkin siinä, mies sanoo korkeintaan "oho, sori" ja että "ens kerralla sitten kun olikin nyt niin herkillä" tms. Hyvin harvoin mies on edes kiinnostunut (lue kykenevä) uusintaan vaan painuu suihkuun ja that's it.
Tätä on tullut nähtyä niin yhdenyön jutuissa kuin ihan oikeissa suhteissakin ja kyllä se ihminen menettää muutenkin kiinnostavuutensa, jos seuraavallakin kerrallakin seksi on tuollaista eikä mies ei korjaa omaa käytöstään. En nimittäin enää tarvitse parisuhdetta jossa olen miehelle pelkkä reikä.
Siis... oon ihan sanaton. Miten voitte suostua tollaseen kohteluun? Hyi saatna.
Eihän tuon kirjoittaja enää suostukaan. Hänhän sanoi ettei enää tarvitse suhdetta, jossa on pelkkä reikä. Toisin sanoen hänelläkin on selvästi vaatimustaso noussut ja sinkkuseksikin kai hoituu useinmiten masturboimalla, koska eihän tuollaisten miesten kanssa seksi ole hyvää.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AlfaRomeo69 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies. kirjoitti:
Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.
Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.
Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.
Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.
No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.
Tuohonhan löytyy heti kaksikin loogista selitystä.
1) Parikymppisenä ei etsi vielä vakavaa suhdetta, mutta kolmekymppisenä aika moni jo haluaa nimenomaan sitä.
2) Nuorena katsoo enemmän epäoleellisia asioita, kuten ulkonäköä, ammattia, miehen kaveripiiriä. Ja on ehkä riippuvaisempi oman kaveripiirinsä mielipiteistä. Jos kaverit pitää jotain miestä rumana, dorkana, luuserina, nörttinä tai miten vaan epäkelpona, alkaa itsekin toistelemaan kavereidensa mielipiteitä sen sijaan, että muodostaisi omansa.
Itseeni sopii tuo kakkoskohta. Olin nuorena todella paljon ulkonäkökeskeisempi kuin nykyään. Halusin hyvännäköisen miehen. Siinä sitten sai pakit moni minun mielestäni "ruma" (oikeasti ihan tavallisen näköinen) mies, vaikka olisi kuinka kivalta ja mukavalta tyypiltä vaikuttanut. Toisaalta komeaa miestä etsiessä kävi usein niin ettei molemminpuolista kiinnostusta ollutkaan. Tai jos oli, niin miehellä riitti muitakin kiinnostuksen kohteita. Seurustelin vajaan vuoden parin tyypin kanssa, mutta lopulta yhteistä heidän kanssaan oli niin vähän, että molemmat suhteet kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi kolmen vuoden erittäin repivä avoliitto oli. Siinä vaiheessa itsetuntoni oli niin alhaalla, että pysyin miehen kanssa vaikka hän ryyppäsi joka viikonloppu, petti ja haukkui minua todella rumasti kännissä. Kun siitä h*lvetistä pääsin irti, en edes ajatellut uutta suhdetta. Halusin vain opetella olemaan itsekseni ja miettiä mitä parisuhteelta oikeasti haluan ja vaadin. Huomasin että kaikki vaatimukseni liittyivät kumppanin luonteeseen, ulkonäkö ei tuntunut enää lainkaan niin tärkeältä. Minä siis huomasin, että vaadin kumppanilta enemmän kuin nuorempana, jolloin lähinnä pinnalliset asiat menivät kaiken tärkeämmän edelle.
Nyt olen 36-vuotias ja ollut neljä vuotta yhdessä ihan tavallisen miehen kanssa, jota rakastan ihan hirveän paljon. Hän on sellainen mies, jonka olisin parikymppisenä varmaan nörttiyden ja ulkonäön perusteella ohittanut sen suurempia miettimättä. Mutta koska minä en ole enää se tyhmä ja pinnallinen parikymppinen, näen hänet lievästä karsastuksesta, pakenevasta hiusrajasta ja laihuudesta huolimatta hyvännäköisenä. Se johtuu siitä, että hän on hellä, rakastava, kiltti, huumorintajuinen, huomioonottava ja rohkeasti oma itsensä. Hän on minun puolisoni, rakastajani ja paras ystäväni.
Tyypillinen tarina siitä kuinka beetamies päätyy suhteeseen alfamiehen kaltoinkohdellun naisen kanssa:)
Mä voisin kertoa ihan toisenlaisen tarinan siitä, kuinka nuoruuden parisuhde kiltin, keskiluokkaista unelmaa tavoittelevan betamiehen kanssa sai jäädä, kun löysin elämäni alfan, jonka kanssa on jännäilty tyytyväisinä jo toistakymmentä vuotta, mutta se ei kuulu tänne sen enempää kuin tasoteorialöpinäkään.
AlfaRomeo69 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies. kirjoitti:
Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.
Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.
Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.
Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.
No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.
Tuohonhan löytyy heti kaksikin loogista selitystä.
1) Parikymppisenä ei etsi vielä vakavaa suhdetta, mutta kolmekymppisenä aika moni jo haluaa nimenomaan sitä.
2) Nuorena katsoo enemmän epäoleellisia asioita, kuten ulkonäköä, ammattia, miehen kaveripiiriä. Ja on ehkä riippuvaisempi oman kaveripiirinsä mielipiteistä. Jos kaverit pitää jotain miestä rumana, dorkana, luuserina, nörttinä tai miten vaan epäkelpona, alkaa itsekin toistelemaan kavereidensa mielipiteitä sen sijaan, että muodostaisi omansa.
Itseeni sopii tuo kakkoskohta. Olin nuorena todella paljon ulkonäkökeskeisempi kuin nykyään. Halusin hyvännäköisen miehen. Siinä sitten sai pakit moni minun mielestäni "ruma" (oikeasti ihan tavallisen näköinen) mies, vaikka olisi kuinka kivalta ja mukavalta tyypiltä vaikuttanut. Toisaalta komeaa miestä etsiessä kävi usein niin ettei molemminpuolista kiinnostusta ollutkaan. Tai jos oli, niin miehellä riitti muitakin kiinnostuksen kohteita. Seurustelin vajaan vuoden parin tyypin kanssa, mutta lopulta yhteistä heidän kanssaan oli niin vähän, että molemmat suhteet kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi kolmen vuoden erittäin repivä avoliitto oli. Siinä vaiheessa itsetuntoni oli niin alhaalla, että pysyin miehen kanssa vaikka hän ryyppäsi joka viikonloppu, petti ja haukkui minua todella rumasti kännissä. Kun siitä h*lvetistä pääsin irti, en edes ajatellut uutta suhdetta. Halusin vain opetella olemaan itsekseni ja miettiä mitä parisuhteelta oikeasti haluan ja vaadin. Huomasin että kaikki vaatimukseni liittyivät kumppanin luonteeseen, ulkonäkö ei tuntunut enää lainkaan niin tärkeältä. Minä siis huomasin, että vaadin kumppanilta enemmän kuin nuorempana, jolloin lähinnä pinnalliset asiat menivät kaiken tärkeämmän edelle.
Nyt olen 36-vuotias ja ollut neljä vuotta yhdessä ihan tavallisen miehen kanssa, jota rakastan ihan hirveän paljon. Hän on sellainen mies, jonka olisin parikymppisenä varmaan nörttiyden ja ulkonäön perusteella ohittanut sen suurempia miettimättä. Mutta koska minä en ole enää se tyhmä ja pinnallinen parikymppinen, näen hänet lievästä karsastuksesta, pakenevasta hiusrajasta ja laihuudesta huolimatta hyvännäköisenä. Se johtuu siitä, että hän on hellä, rakastava, kiltti, huumorintajuinen, huomioonottava ja rohkeasti oma itsensä. Hän on minun puolisoni, rakastajani ja paras ystäväni.
Tyypillinen tarina siitä kuinka beetamies päätyy suhteeseen alfamiehen kaltoinkohdellun naisen kanssa:)
Ihan miten vaan. Minusta minun mieheni ei ole mikään beeta. Ja jokainen mies joka kohtelee puolisoaan, kuten exäni minua kohteli, on todella kaukana alfasta, ellei alfan määritelmä sitten ole sitoutumiskyvytön kus*pää. Ja jos on, niin en parhaalla tahdollakaan ymmärrä miksi.
Mitä muuten tarkoitat sillä, että päätyy suhteeseen? Me kyllä molemmat päätimme ihan tietoisesti ryhtyä suhteeseen toistemme kanssa. Ei se ollut sellaista että päätyy vaan olemaan jonkun kanssa joka sattui vastaan tulemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies. kirjoitti:
Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.
Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.
Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.
Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.
No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.
Koska parisuhteista on kysymys, valtaosa heterosuhteista, sunnilleen yhtä monta naista ja miestä ovat suhteissa, ja yhtä monta vapaina. Silloin ja nyt. Tuo että kaikki olivat suhteissa olikin kai huumori-argumentti sekin, et kai sentään tosissaan tuommoista aivopierua kirjoittanut. Toki miehiä on enemmän kaikissa alle 55v ikäluokissa, mutta ei suhde ole paljon muuttunut 20, 30, ja 40 vuotiaissa.
Mistä ikäluokista on kyse? 20-vuotiaat harvemmin etsii loppuelämän suhdetta. 30-vuotiasta jo useimmat ja miten vanhemmaksi mennään sitä useampi edes etsii sitä kumppania.
Olen täysin eri mieltä. Useimmat 20-vuotiaat ja nuoremmatkin naispuoliset etsivät loppuelämän suhdetta. Toki vanhemmalla iällä voi tulla enemmän sellainen tunne, että on kiire löytää sellainen. Mutta minä ja kaverini ainakin tuskailimme jo 13-vuotiaina, miksei Sitä Oikeaa ole vieläkään löytynyt ja miksi kaikki rakastumiset aina loppuvat niin lyhyeen. Ehkä nuorilla miehillä ei ole yhtä kovaa kiirettä löytää sitä lopullista rakkautta.
AlfaRomeo69 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies. kirjoitti:
Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.
Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.
Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.
Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.
No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.
Tuohonhan löytyy heti kaksikin loogista selitystä.
1) Parikymppisenä ei etsi vielä vakavaa suhdetta, mutta kolmekymppisenä aika moni jo haluaa nimenomaan sitä.
2) Nuorena katsoo enemmän epäoleellisia asioita, kuten ulkonäköä, ammattia, miehen kaveripiiriä. Ja on ehkä riippuvaisempi oman kaveripiirinsä mielipiteistä. Jos kaverit pitää jotain miestä rumana, dorkana, luuserina, nörttinä tai miten vaan epäkelpona, alkaa itsekin toistelemaan kavereidensa mielipiteitä sen sijaan, että muodostaisi omansa.
Itseeni sopii tuo kakkoskohta. Olin nuorena todella paljon ulkonäkökeskeisempi kuin nykyään. Halusin hyvännäköisen miehen. Siinä sitten sai pakit moni minun mielestäni "ruma" (oikeasti ihan tavallisen näköinen) mies, vaikka olisi kuinka kivalta ja mukavalta tyypiltä vaikuttanut. Toisaalta komeaa miestä etsiessä kävi usein niin ettei molemminpuolista kiinnostusta ollutkaan. Tai jos oli, niin miehellä riitti muitakin kiinnostuksen kohteita. Seurustelin vajaan vuoden parin tyypin kanssa, mutta lopulta yhteistä heidän kanssaan oli niin vähän, että molemmat suhteet kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi kolmen vuoden erittäin repivä avoliitto oli. Siinä vaiheessa itsetuntoni oli niin alhaalla, että pysyin miehen kanssa vaikka hän ryyppäsi joka viikonloppu, petti ja haukkui minua todella rumasti kännissä. Kun siitä h*lvetistä pääsin irti, en edes ajatellut uutta suhdetta. Halusin vain opetella olemaan itsekseni ja miettiä mitä parisuhteelta oikeasti haluan ja vaadin. Huomasin että kaikki vaatimukseni liittyivät kumppanin luonteeseen, ulkonäkö ei tuntunut enää lainkaan niin tärkeältä. Minä siis huomasin, että vaadin kumppanilta enemmän kuin nuorempana, jolloin lähinnä pinnalliset asiat menivät kaiken tärkeämmän edelle.
Nyt olen 36-vuotias ja ollut neljä vuotta yhdessä ihan tavallisen miehen kanssa, jota rakastan ihan hirveän paljon. Hän on sellainen mies, jonka olisin parikymppisenä varmaan nörttiyden ja ulkonäön perusteella ohittanut sen suurempia miettimättä. Mutta koska minä en ole enää se tyhmä ja pinnallinen parikymppinen, näen hänet lievästä karsastuksesta, pakenevasta hiusrajasta ja laihuudesta huolimatta hyvännäköisenä. Se johtuu siitä, että hän on hellä, rakastava, kiltti, huumorintajuinen, huomioonottava ja rohkeasti oma itsensä. Hän on minun puolisoni, rakastajani ja paras ystäväni.
Tyypillinen tarina siitä kuinka beetamies päätyy suhteeseen alfamiehen kaltoinkohdellun naisen kanssa:)
Kyllä. Monta repivää ja vauhdikasta suhdetta hänellä takana. Siinä on nainen kulutettu niin loppuun, että alkaa beetat kelpaamaan. Jos olisikin jostain kumman syystä mennyt toisinpäin, että sama nainen olisi nuorena mennyt tuon kiltin beetan kanssa yhteen, niin jossain kohtaa olisi alkanut jännempi ja komeampi seura ihan varmasti kutkuttamaan ja suhde mennyt vaihtoon, koska pitäähän se kaikkien kokea. Ainakin niiden, joilla on siihen mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AlfaRomeo69 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies. kirjoitti:
Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.
Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.
Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.
Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.
No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.
Tuohonhan löytyy heti kaksikin loogista selitystä.
1) Parikymppisenä ei etsi vielä vakavaa suhdetta, mutta kolmekymppisenä aika moni jo haluaa nimenomaan sitä.
2) Nuorena katsoo enemmän epäoleellisia asioita, kuten ulkonäköä, ammattia, miehen kaveripiiriä. Ja on ehkä riippuvaisempi oman kaveripiirinsä mielipiteistä. Jos kaverit pitää jotain miestä rumana, dorkana, luuserina, nörttinä tai miten vaan epäkelpona, alkaa itsekin toistelemaan kavereidensa mielipiteitä sen sijaan, että muodostaisi omansa.
Itseeni sopii tuo kakkoskohta. Olin nuorena todella paljon ulkonäkökeskeisempi kuin nykyään. Halusin hyvännäköisen miehen. Siinä sitten sai pakit moni minun mielestäni "ruma" (oikeasti ihan tavallisen näköinen) mies, vaikka olisi kuinka kivalta ja mukavalta tyypiltä vaikuttanut. Toisaalta komeaa miestä etsiessä kävi usein niin ettei molemminpuolista kiinnostusta ollutkaan. Tai jos oli, niin miehellä riitti muitakin kiinnostuksen kohteita. Seurustelin vajaan vuoden parin tyypin kanssa, mutta lopulta yhteistä heidän kanssaan oli niin vähän, että molemmat suhteet kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi kolmen vuoden erittäin repivä avoliitto oli. Siinä vaiheessa itsetuntoni oli niin alhaalla, että pysyin miehen kanssa vaikka hän ryyppäsi joka viikonloppu, petti ja haukkui minua todella rumasti kännissä. Kun siitä h*lvetistä pääsin irti, en edes ajatellut uutta suhdetta. Halusin vain opetella olemaan itsekseni ja miettiä mitä parisuhteelta oikeasti haluan ja vaadin. Huomasin että kaikki vaatimukseni liittyivät kumppanin luonteeseen, ulkonäkö ei tuntunut enää lainkaan niin tärkeältä. Minä siis huomasin, että vaadin kumppanilta enemmän kuin nuorempana, jolloin lähinnä pinnalliset asiat menivät kaiken tärkeämmän edelle.
Nyt olen 36-vuotias ja ollut neljä vuotta yhdessä ihan tavallisen miehen kanssa, jota rakastan ihan hirveän paljon. Hän on sellainen mies, jonka olisin parikymppisenä varmaan nörttiyden ja ulkonäön perusteella ohittanut sen suurempia miettimättä. Mutta koska minä en ole enää se tyhmä ja pinnallinen parikymppinen, näen hänet lievästä karsastuksesta, pakenevasta hiusrajasta ja laihuudesta huolimatta hyvännäköisenä. Se johtuu siitä, että hän on hellä, rakastava, kiltti, huumorintajuinen, huomioonottava ja rohkeasti oma itsensä. Hän on minun puolisoni, rakastajani ja paras ystäväni.
Tyypillinen tarina siitä kuinka beetamies päätyy suhteeseen alfamiehen kaltoinkohdellun naisen kanssa:)
Eli betamies on laadukkaampi kuin alfa, jos naiset tyypillisesti valitsevat sen betamiehen silloin, kun vaativat kumppanilta enemmän?
Vela -72 kirjoitti:
AlfaRomeo69 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies. kirjoitti:
Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.
Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.
Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.
Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.
No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.
Tuohonhan löytyy heti kaksikin loogista selitystä.
1) Parikymppisenä ei etsi vielä vakavaa suhdetta, mutta kolmekymppisenä aika moni jo haluaa nimenomaan sitä.
2) Nuorena katsoo enemmän epäoleellisia asioita, kuten ulkonäköä, ammattia, miehen kaveripiiriä. Ja on ehkä riippuvaisempi oman kaveripiirinsä mielipiteistä. Jos kaverit pitää jotain miestä rumana, dorkana, luuserina, nörttinä tai miten vaan epäkelpona, alkaa itsekin toistelemaan kavereidensa mielipiteitä sen sijaan, että muodostaisi omansa.
Itseeni sopii tuo kakkoskohta. Olin nuorena todella paljon ulkonäkökeskeisempi kuin nykyään. Halusin hyvännäköisen miehen. Siinä sitten sai pakit moni minun mielestäni "ruma" (oikeasti ihan tavallisen näköinen) mies, vaikka olisi kuinka kivalta ja mukavalta tyypiltä vaikuttanut. Toisaalta komeaa miestä etsiessä kävi usein niin ettei molemminpuolista kiinnostusta ollutkaan. Tai jos oli, niin miehellä riitti muitakin kiinnostuksen kohteita. Seurustelin vajaan vuoden parin tyypin kanssa, mutta lopulta yhteistä heidän kanssaan oli niin vähän, että molemmat suhteet kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi kolmen vuoden erittäin repivä avoliitto oli. Siinä vaiheessa itsetuntoni oli niin alhaalla, että pysyin miehen kanssa vaikka hän ryyppäsi joka viikonloppu, petti ja haukkui minua todella rumasti kännissä. Kun siitä h*lvetistä pääsin irti, en edes ajatellut uutta suhdetta. Halusin vain opetella olemaan itsekseni ja miettiä mitä parisuhteelta oikeasti haluan ja vaadin. Huomasin että kaikki vaatimukseni liittyivät kumppanin luonteeseen, ulkonäkö ei tuntunut enää lainkaan niin tärkeältä. Minä siis huomasin, että vaadin kumppanilta enemmän kuin nuorempana, jolloin lähinnä pinnalliset asiat menivät kaiken tärkeämmän edelle.
Nyt olen 36-vuotias ja ollut neljä vuotta yhdessä ihan tavallisen miehen kanssa, jota rakastan ihan hirveän paljon. Hän on sellainen mies, jonka olisin parikymppisenä varmaan nörttiyden ja ulkonäön perusteella ohittanut sen suurempia miettimättä. Mutta koska minä en ole enää se tyhmä ja pinnallinen parikymppinen, näen hänet lievästä karsastuksesta, pakenevasta hiusrajasta ja laihuudesta huolimatta hyvännäköisenä. Se johtuu siitä, että hän on hellä, rakastava, kiltti, huumorintajuinen, huomioonottava ja rohkeasti oma itsensä. Hän on minun puolisoni, rakastajani ja paras ystäväni.
Tyypillinen tarina siitä kuinka beetamies päätyy suhteeseen alfamiehen kaltoinkohdellun naisen kanssa:)
Eli betamies on laadukkaampi kuin alfa, jos naiset tyypillisesti valitsevat sen betamiehen silloin, kun vaativat kumppanilta enemmän?
Ei vaadi enemmän, vaan kun ovat saaneet tarpeeksi sitä mitä halusivat. Täällähän todella monet kertovat samaa tarinaa, kuinka nuorena kiinnostivat komeat ja jännät miehet, vaikka luonne olisi mitä. Näin se usein menee. Sitten kun sitä elämää on saanut tarpeeksi elää, niin alkaa turvallinen beeta kelpaamaan.
Vierailija kirjoitti:
AlfaRomeo69 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies. kirjoitti:
Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.
Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.
Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.
Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.
No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.
Tuohonhan löytyy heti kaksikin loogista selitystä.
1) Parikymppisenä ei etsi vielä vakavaa suhdetta, mutta kolmekymppisenä aika moni jo haluaa nimenomaan sitä.
2) Nuorena katsoo enemmän epäoleellisia asioita, kuten ulkonäköä, ammattia, miehen kaveripiiriä. Ja on ehkä riippuvaisempi oman kaveripiirinsä mielipiteistä. Jos kaverit pitää jotain miestä rumana, dorkana, luuserina, nörttinä tai miten vaan epäkelpona, alkaa itsekin toistelemaan kavereidensa mielipiteitä sen sijaan, että muodostaisi omansa.
Itseeni sopii tuo kakkoskohta. Olin nuorena todella paljon ulkonäkökeskeisempi kuin nykyään. Halusin hyvännäköisen miehen. Siinä sitten sai pakit moni minun mielestäni "ruma" (oikeasti ihan tavallisen näköinen) mies, vaikka olisi kuinka kivalta ja mukavalta tyypiltä vaikuttanut. Toisaalta komeaa miestä etsiessä kävi usein niin ettei molemminpuolista kiinnostusta ollutkaan. Tai jos oli, niin miehellä riitti muitakin kiinnostuksen kohteita. Seurustelin vajaan vuoden parin tyypin kanssa, mutta lopulta yhteistä heidän kanssaan oli niin vähän, että molemmat suhteet kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi kolmen vuoden erittäin repivä avoliitto oli. Siinä vaiheessa itsetuntoni oli niin alhaalla, että pysyin miehen kanssa vaikka hän ryyppäsi joka viikonloppu, petti ja haukkui minua todella rumasti kännissä. Kun siitä h*lvetistä pääsin irti, en edes ajatellut uutta suhdetta. Halusin vain opetella olemaan itsekseni ja miettiä mitä parisuhteelta oikeasti haluan ja vaadin. Huomasin että kaikki vaatimukseni liittyivät kumppanin luonteeseen, ulkonäkö ei tuntunut enää lainkaan niin tärkeältä. Minä siis huomasin, että vaadin kumppanilta enemmän kuin nuorempana, jolloin lähinnä pinnalliset asiat menivät kaiken tärkeämmän edelle.
Nyt olen 36-vuotias ja ollut neljä vuotta yhdessä ihan tavallisen miehen kanssa, jota rakastan ihan hirveän paljon. Hän on sellainen mies, jonka olisin parikymppisenä varmaan nörttiyden ja ulkonäön perusteella ohittanut sen suurempia miettimättä. Mutta koska minä en ole enää se tyhmä ja pinnallinen parikymppinen, näen hänet lievästä karsastuksesta, pakenevasta hiusrajasta ja laihuudesta huolimatta hyvännäköisenä. Se johtuu siitä, että hän on hellä, rakastava, kiltti, huumorintajuinen, huomioonottava ja rohkeasti oma itsensä. Hän on minun puolisoni, rakastajani ja paras ystäväni.
Tyypillinen tarina siitä kuinka beetamies päätyy suhteeseen alfamiehen kaltoinkohdellun naisen kanssa:)
Kyllä. Monta repivää ja vauhdikasta suhdetta hänellä takana. Siinä on nainen kulutettu niin loppuun, että alkaa beetat kelpaamaan. Jos olisikin jostain kumman syystä mennyt toisinpäin, että sama nainen olisi nuorena mennyt tuon kiltin beetan kanssa yhteen, niin jossain kohtaa olisi alkanut jännempi ja komeampi seura ihan varmasti kutkuttamaan ja suhde mennyt vaihtoon, koska pitäähän se kaikkien kokea. Ainakin niiden, joilla on siihen mahdollisuus.
Alfan jälkeen on aina pitkän aikaa sellainen olo, etten enää koskaan sekaannu sellaiseen, vaan haluan suhteeseen kunnollisen ja vähän tylsän miehen. Kerran olen sen virheen tehnytkin ja alkanut turvalliseen betasuhteeseen, mutta eihän sellaisesta mitään tullut. Ei tarvitse teidän betojen pelätä, en tyydy teihin. Otan sellaisen, joka itseäni miellyttää, tai sitten olen kokonaan ilman miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AlfaRomeo69 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies. kirjoitti:
Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.
Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.
Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.
Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.
No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.
Tuohonhan löytyy heti kaksikin loogista selitystä.
1) Parikymppisenä ei etsi vielä vakavaa suhdetta, mutta kolmekymppisenä aika moni jo haluaa nimenomaan sitä.
2) Nuorena katsoo enemmän epäoleellisia asioita, kuten ulkonäköä, ammattia, miehen kaveripiiriä. Ja on ehkä riippuvaisempi oman kaveripiirinsä mielipiteistä. Jos kaverit pitää jotain miestä rumana, dorkana, luuserina, nörttinä tai miten vaan epäkelpona, alkaa itsekin toistelemaan kavereidensa mielipiteitä sen sijaan, että muodostaisi omansa.
Itseeni sopii tuo kakkoskohta. Olin nuorena todella paljon ulkonäkökeskeisempi kuin nykyään. Halusin hyvännäköisen miehen. Siinä sitten sai pakit moni minun mielestäni "ruma" (oikeasti ihan tavallisen näköinen) mies, vaikka olisi kuinka kivalta ja mukavalta tyypiltä vaikuttanut. Toisaalta komeaa miestä etsiessä kävi usein niin ettei molemminpuolista kiinnostusta ollutkaan. Tai jos oli, niin miehellä riitti muitakin kiinnostuksen kohteita. Seurustelin vajaan vuoden parin tyypin kanssa, mutta lopulta yhteistä heidän kanssaan oli niin vähän, että molemmat suhteet kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi kolmen vuoden erittäin repivä avoliitto oli. Siinä vaiheessa itsetuntoni oli niin alhaalla, että pysyin miehen kanssa vaikka hän ryyppäsi joka viikonloppu, petti ja haukkui minua todella rumasti kännissä. Kun siitä h*lvetistä pääsin irti, en edes ajatellut uutta suhdetta. Halusin vain opetella olemaan itsekseni ja miettiä mitä parisuhteelta oikeasti haluan ja vaadin. Huomasin että kaikki vaatimukseni liittyivät kumppanin luonteeseen, ulkonäkö ei tuntunut enää lainkaan niin tärkeältä. Minä siis huomasin, että vaadin kumppanilta enemmän kuin nuorempana, jolloin lähinnä pinnalliset asiat menivät kaiken tärkeämmän edelle.
Nyt olen 36-vuotias ja ollut neljä vuotta yhdessä ihan tavallisen miehen kanssa, jota rakastan ihan hirveän paljon. Hän on sellainen mies, jonka olisin parikymppisenä varmaan nörttiyden ja ulkonäön perusteella ohittanut sen suurempia miettimättä. Mutta koska minä en ole enää se tyhmä ja pinnallinen parikymppinen, näen hänet lievästä karsastuksesta, pakenevasta hiusrajasta ja laihuudesta huolimatta hyvännäköisenä. Se johtuu siitä, että hän on hellä, rakastava, kiltti, huumorintajuinen, huomioonottava ja rohkeasti oma itsensä. Hän on minun puolisoni, rakastajani ja paras ystäväni.
Tyypillinen tarina siitä kuinka beetamies päätyy suhteeseen alfamiehen kaltoinkohdellun naisen kanssa:)
Kyllä. Monta repivää ja vauhdikasta suhdetta hänellä takana. Siinä on nainen kulutettu niin loppuun, että alkaa beetat kelpaamaan. Jos olisikin jostain kumman syystä mennyt toisinpäin, että sama nainen olisi nuorena mennyt tuon kiltin beetan kanssa yhteen, niin jossain kohtaa olisi alkanut jännempi ja komeampi seura ihan varmasti kutkuttamaan ja suhde mennyt vaihtoon, koska pitäähän se kaikkien kokea. Ainakin niiden, joilla on siihen mahdollisuus.
Alfan jälkeen on aina pitkän aikaa sellainen olo, etten enää koskaan sekaannu sellaiseen, vaan haluan suhteeseen kunnollisen ja vähän tylsän miehen. Kerran olen sen virheen tehnytkin ja alkanut turvalliseen betasuhteeseen, mutta eihän sellaisesta mitään tullut. Ei tarvitse teidän betojen pelätä, en tyydy teihin. Otan sellaisen, joka itseäni miellyttää, tai sitten olen kokonaan ilman miestä.
Niinhän tämän ketjun naiset tekevät. Kukaan ei tyydy. Naisen ei yksinkertaisesti kannata tyytyä. Nyt sitten jos joku mies kertoisi, miksi miehet tyytyvät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AlfaRomeo69 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies. kirjoitti:
Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.
Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.
Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.
Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.
No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.
Tuohonhan löytyy heti kaksikin loogista selitystä.
1) Parikymppisenä ei etsi vielä vakavaa suhdetta, mutta kolmekymppisenä aika moni jo haluaa nimenomaan sitä.
2) Nuorena katsoo enemmän epäoleellisia asioita, kuten ulkonäköä, ammattia, miehen kaveripiiriä. Ja on ehkä riippuvaisempi oman kaveripiirinsä mielipiteistä. Jos kaverit pitää jotain miestä rumana, dorkana, luuserina, nörttinä tai miten vaan epäkelpona, alkaa itsekin toistelemaan kavereidensa mielipiteitä sen sijaan, että muodostaisi omansa.
Itseeni sopii tuo kakkoskohta. Olin nuorena todella paljon ulkonäkökeskeisempi kuin nykyään. Halusin hyvännäköisen miehen. Siinä sitten sai pakit moni minun mielestäni "ruma" (oikeasti ihan tavallisen näköinen) mies, vaikka olisi kuinka kivalta ja mukavalta tyypiltä vaikuttanut. Toisaalta komeaa miestä etsiessä kävi usein niin ettei molemminpuolista kiinnostusta ollutkaan. Tai jos oli, niin miehellä riitti muitakin kiinnostuksen kohteita. Seurustelin vajaan vuoden parin tyypin kanssa, mutta lopulta yhteistä heidän kanssaan oli niin vähän, että molemmat suhteet kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi kolmen vuoden erittäin repivä avoliitto oli. Siinä vaiheessa itsetuntoni oli niin alhaalla, että pysyin miehen kanssa vaikka hän ryyppäsi joka viikonloppu, petti ja haukkui minua todella rumasti kännissä. Kun siitä h*lvetistä pääsin irti, en edes ajatellut uutta suhdetta. Halusin vain opetella olemaan itsekseni ja miettiä mitä parisuhteelta oikeasti haluan ja vaadin. Huomasin että kaikki vaatimukseni liittyivät kumppanin luonteeseen, ulkonäkö ei tuntunut enää lainkaan niin tärkeältä. Minä siis huomasin, että vaadin kumppanilta enemmän kuin nuorempana, jolloin lähinnä pinnalliset asiat menivät kaiken tärkeämmän edelle.
Nyt olen 36-vuotias ja ollut neljä vuotta yhdessä ihan tavallisen miehen kanssa, jota rakastan ihan hirveän paljon. Hän on sellainen mies, jonka olisin parikymppisenä varmaan nörttiyden ja ulkonäön perusteella ohittanut sen suurempia miettimättä. Mutta koska minä en ole enää se tyhmä ja pinnallinen parikymppinen, näen hänet lievästä karsastuksesta, pakenevasta hiusrajasta ja laihuudesta huolimatta hyvännäköisenä. Se johtuu siitä, että hän on hellä, rakastava, kiltti, huumorintajuinen, huomioonottava ja rohkeasti oma itsensä. Hän on minun puolisoni, rakastajani ja paras ystäväni.
Tyypillinen tarina siitä kuinka beetamies päätyy suhteeseen alfamiehen kaltoinkohdellun naisen kanssa:)
Kyllä. Monta repivää ja vauhdikasta suhdetta hänellä takana. Siinä on nainen kulutettu niin loppuun, että alkaa beetat kelpaamaan. Jos olisikin jostain kumman syystä mennyt toisinpäin, että sama nainen olisi nuorena mennyt tuon kiltin beetan kanssa yhteen, niin jossain kohtaa olisi alkanut jännempi ja komeampi seura ihan varmasti kutkuttamaan ja suhde mennyt vaihtoon, koska pitäähän se kaikkien kokea. Ainakin niiden, joilla on siihen mahdollisuus.
Alfan jälkeen on aina pitkän aikaa sellainen olo, etten enää koskaan sekaannu sellaiseen, vaan haluan suhteeseen kunnollisen ja vähän tylsän miehen. Kerran olen sen virheen tehnytkin ja alkanut turvalliseen betasuhteeseen, mutta eihän sellaisesta mitään tullut. Ei tarvitse teidän betojen pelätä, en tyydy teihin. Otan sellaisen, joka itseäni miellyttää, tai sitten olen kokonaan ilman miestä.
Niinhän tämän ketjun naiset tekevät. Kukaan ei tyydy. Naisen ei yksinkertaisesti kannata tyytyä. Nyt sitten jos joku mies kertoisi, miksi miehet tyytyvät?
Mutta miksi ei kannata tyytyä? Mikä siinä on niin kamalaa? Täytyykö kaikesta saada aina maksimaalinen voitto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies. kirjoitti:
Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.
Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.
Sanos muuta. Todella vahva esimerkki siitä, että ei kannata kuunnella mitä naiset sanoo, vaan seurata mitä tekevät. Kun edellinen suhde loppui, kokeilin sitten Tinderiä. 30+ suhteesta kiinnostuneita naisia löytyy pilvin pimein, moninkertaisesti nuoruuteni verrattuna.
Mitä epäloogista tuossa on? Nuorena tyydyttiin vähempään, joten useammalla oli seurustelukumppani. 30+ ikäisenä ne naiset, jotka ovat löytäneet kriteeriensä mukaisen miehen, ovat parisuhteessa ja osa niistä, jotka eivät ole, ovat Tinderissä.
No se, että niitä löytyy minun kohdalla todella paljon enemmän kuin nuorena, kuten monen muunkin miehen kohalla. Vaikka naiset ovat mukamas nostaneet rimaa, eivätkä laskeneet sitä.
Koska parisuhteista on kysymys, valtaosa heterosuhteista, sunnilleen yhtä monta naista ja miestä ovat suhteissa, ja yhtä monta vapaina. Silloin ja nyt. Tuo että kaikki olivat suhteissa olikin kai huumori-argumentti sekin, et kai sentään tosissaan tuommoista aivopierua kirjoittanut. Toki miehiä on enemmän kaikissa alle 55v ikäluokissa, mutta ei suhde ole paljon muuttunut 20, 30, ja 40 vuotiaissa.
Mistä ikäluokista on kyse? 20-vuotiaat harvemmin etsii loppuelämän suhdetta. 30-vuotiasta jo useimmat ja miten vanhemmaksi mennään sitä useampi edes etsii sitä kumppania.
Parikymppiset naiset kylläkin etsivät aviomiestä ja isää lapsille. Opiskeluaika seukkaillaan, mennään naimisiin ja kun nainen on 26-29v, syntyy ensimmäinen vauva. Ostetaan tai rakennetaan talo, usein ennen vauvaa ja toinen vauva syntyy kun nainen on 31v.
Miesmakuni on muuttunut parempaan suuntaan. Nykyään ihan tavalliset miehet ovat mielenkiintoisia. Ei miehen tarvitse olla erityisen komea. Riittää, että on mukava ja hoitaa asiansa hyvin.