Kuinka moni elää oikeasti onnellisessa parisuhteessa?

Asun erilläni puolisostani. Olin omaishoitaja, kunnes en enää jaksanut. Ei ollut parisuhdetta, oli hoitosuhde. Parisuhde on mennyt, valitettavasti. Vastasin jokin muu...

Melko onnellista vuoristorataa mennään edestakaisin. Pienten lasten univelkaisina vanhempina elämä on aiempaa haastavampaa ja se näkyy myös parisuhteessa.

Ai melkein puolet tähän aloitukseen reagoineista elää aidosti onnellisessa parisuhteessa? Hmm. 

Onnellisuus on itsepetosta.

Mieheni luulee, että onnellisessa, mutta minä olen onneton ja koen olevani kuin kämppis.

Vierailija kirjoitti:

Ai melkein puolet tähän aloitukseen reagoineista elää aidosti onnellisessa parisuhteessa? Hmm. 

Tämä on varmaan ketju jonka jo otsikon perusteella avaa herkemmin ne parisuhteessaan onnelliset. Itse olen hyvin onnellinen, tosin edellisessä pitkässä suhteessa en sitä ollut, se päättyikin juuri tuohon molempien onnettomaan oloon, ei vuosikymmenien harjoittelusta  huolimatta vaan osattu olla yhdessä niin, että molemmat olisi olleet onnellisia, ex-mies olisi varmaan vastannut olevansa liitossa melko onnellinen koska palvelu pelasi ja kaikki pyöri lasten ympärillä, minä kaiken mitätöinnin ja rajoittamisen takia olisin sanonut liiton olevan onneton. Nyt kohta jo kymmenen vuotta uudessa suhteessa joka tosiaan on onnellinen, molemmat olemme sitä mieltä, ja kumpikin on onnettomassa pitkässä liitossa elänyt. Me vaan sovimme niin hyvin yhteen, tykkäämme toistemme seurasta, haluamme samoja juttuja. Eikä tuo parisuhteen onnellisuus välttämättä häviä elämän vastamäissä, mekin olemme yhdessä läpikäyneet vakavan sairauden, lapsiin liittyviä murheita jne. Hyvissä suhteissa vastoinkäymiset saattavat vain hitsata paria tiukemmin yhteen, yhdessä selvitään vaikeudet. 

Joku täällä epäili vastausten oikeellisuutta kun onnellisia suhteita on niin paljon, Eikö tuo mene enemmänkin tutkimusten mukaisesti, niissä suomalaiset kokevat itsensä varsin onnellisiksi, sama varmaan parisuhdeonnellisuudessakin. Täällä palstalla vaan korostuu se negatiivisuus, aika pienen joukon erittäin pahan olo. Kaltaiseni, elämäänsä tyytyväisten, satunnaisesti palstalla käyvien positiiviset kommentit ja jotkut kivat, iloiset ketjut häviävät harvempien, mutta hyvin aktiivisten palstailijoiden kirjoitustulvassa ja painuvat alas kuin kivi

Edellinen parisuhteei oli etäinen, mutta riitainen.

Nyt elän suhteessa, jossa on läheisyyttä, naurua, iloa yhdessäolosta. Onnellinen suhteessani. Toivon, että mieskin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai melkein puolet tähän aloitukseen reagoineista elää aidosti onnellisessa parisuhteessa? Hmm. 

Tämä on varmaan ketju jonka jo otsikon perusteella avaa herkemmin ne parisuhteessaan onnelliset. Itse olen hyvin onnellinen, tosin edellisessä pitkässä suhteessa en sitä ollut, se päättyikin juuri tuohon molempien onnettomaan oloon, ei vuosikymmenien harjoittelusta  huolimatta vaan osattu olla yhdessä niin, että molemmat olisi olleet onnellisia, ex-mies olisi varmaan vastannut olevansa liitossa melko onnellinen koska palvelu pelasi ja kaikki pyöri lasten ympärillä, minä kaiken mitätöinnin ja rajoittamisen takia olisin sanonut liiton olevan onneton. Nyt kohta jo kymmenen vuotta uudessa suhteessa joka tosiaan on onnellinen, molemmat olemme sitä mieltä, ja kumpikin on onnettomassa pitkässä liitossa elänyt. Me vaan sovimme niin hyvin yhteen, tykkäämme toistemme seurasta, haluamme samoja juttuja. Eikä tuo parisuhteen onnellisuus välttämättä häviä elämän vastamäissä, mekin olemme yhdessä läpikäyneet vakavan sairauden, lapsiin liittyviä murheita jne. Hyvissä suhteissa vastoinkäymiset saattavat vain hitsata paria tiukemmin yhteen, yhdessä selvitään vaikeudet. 

Joku täällä epäili vastausten oikeellisuutta kun onnellisia suhteita on niin paljon, Eikö tuo mene enemmänkin tutkimusten mukaisesti, niissä suomalaiset kokevat itsensä varsin onnellisiksi, sama varmaan parisuhdeonnellisuudessakin. Täällä palstalla vaan korostuu se negatiivisuus, aika pienen joukon erittäin pahan olo. Kaltaiseni, elämäänsä tyytyväisten, satunnaisesti palstalla käyvien positiiviset kommentit ja jotkut kivat, iloiset ketjut häviävät harvempien, mutta hyvin aktiivisten palstailijoiden kirjoitustulvassa ja painuvat alas kuin kivi

Näin varmasti. Minäkin näen ympärilläni paljon onnellisia liittoja, tai ainakin niin vahvasti onnelliselta näyttäviä, että tuskin ovat feikkiä. Tai ainahan joku sellainenkin voi joukossa olla, mutta uskon, että pariskunnan aidon yhteensopivuuden ja tyytyväisyyden sivullinenkin aistii, varsinkin jos on läheisissä väleissä ja paljon tekemisissä. 

Olen itse tuolla aiemmin kommentoinut, 25 vuotta naimisissa ollut - ja edelleen tilanteeseen ja mieheen hyvin tyytyväinen. 

Ihanaa, kun olette miehesi kanssa saaneet kokea tuollaisen onnen, kun teillä molemmilla on kuitenkin takananne onneton liitto. Hieno asia, että saitte yhdessä uuden mahdollisuuden. On se onnellinen parisuhde vaan niin merkittävä elämänlaatutekijä, että sen soisi mahdollisimman monelle. Ja siihen tarvitaan ennen muuta yhteensopivat ihmiset.

23v yhdessä. Muuten todella onnellisia yhdessä, vain luonteva läheisyys on puuttunut aina. Seksiä on mutta halailua, käsi kädessä kävelyä tms kosketusta ei. Kemia on aika laimeaa

Vastasin siis melko onnellisen

Mä vastasin melko onnellinen.

Olemme olleet teini-iästä yhdessä, nyt 17 vuotta. Meillä on kaksi kouluikäistä lasta.

Ihmettelen kommentointia jossa korostetaan "upeita" lapsia ja velatonta elämää. Nekö luovat parisuhteen? Tottakai nuo asiat luovat paremmat puitteet onnelliselle elämälle ylipäätään.

Meidän kodista ei lähdetä kauppaan, lenkille tai töihin ilman pusua.

Mies tekee minulle aina leivän kun tekee itselleenkin, minä laitan hänelle kahvinkeittimen valmiiksi aamua varten.

Mies käy putsaamassa autosta lumet minua varten ja minä pidän huolen, että lapset ovat hiljaa kun hän nukkuu päiväunet työvuoron jälkeen.

Saunassa, kävelyllä ja viihteellä käydään kahdestaan ja jutellaan ihan hulluimmista asioista.

Seksille on jo tuttu kaava, itsekin haluan seksiä tämän pari kertaa viikossa koska tiedän että se on aina kivaa ja mies osaa minut niin hyvin.

Asioista keskustellaan ja puolustan miestäni tilanteessa kuin tilanteessa.

Meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita, elokuvat ja liikunta esimerkiksi.

Haaveilen yhteisestä vanhuudesta ja siitä, että meillä olisi yhtä kivaa yhdessä vielä silloinkin.

Mutta mielestäni onnellisuus ei ole mikään vakio elämässä. Onnellisia hetkiä tulee ja menee, joskus arki on täyttä p*skaa. Ja täällä minäkin olen av:lla enkä komean mieheni kainalossa. Koska tämä nyt on vain tavallista elämää eikä sen kai kuulu olla täydellisen onnellista? Mitä ihmettä aidosti onnellinen edes tarkoittaa? Ei kai kukaan hullu eläisi näyttelemällä onnellista??

Minä olen TYYTYVÄINEN parisuhteeseeni ja mieheni tekee minut onnelliseksi päivittäin. Välillä saa myös raivostumaan. :)

Vierailija kirjoitti:

Mä vastasin melko onnellinen.

Olemme olleet teini-iästä yhdessä, nyt 17 vuotta. Meillä on kaksi kouluikäistä lasta.

Ihmettelen kommentointia jossa korostetaan "upeita" lapsia ja velatonta elämää. Nekö luovat parisuhteen? Tottakai nuo asiat luovat paremmat puitteet onnelliselle elämälle ylipäätään.

Meidän kodista ei lähdetä kauppaan, lenkille tai töihin ilman pusua.

Mies tekee minulle aina leivän kun tekee itselleenkin, minä laitan hänelle kahvinkeittimen valmiiksi aamua varten.

Mies käy putsaamassa autosta lumet minua varten ja minä pidän huolen, että lapset ovat hiljaa kun hän nukkuu päiväunet työvuoron jälkeen.

Saunassa, kävelyllä ja viihteellä käydään kahdestaan ja jutellaan ihan hulluimmista asioista.

Seksille on jo tuttu kaava, itsekin haluan seksiä tämän pari kertaa viikossa koska tiedän että se on aina kivaa ja mies osaa minut niin hyvin.

Asioista keskustellaan ja puolustan miestäni tilanteessa kuin tilanteessa.

Meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita, elokuvat ja liikunta esimerkiksi.

Haaveilen yhteisestä vanhuudesta ja siitä, että meillä olisi yhtä kivaa yhdessä vielä silloinkin.

Mutta mielestäni onnellisuus ei ole mikään vakio elämässä. Onnellisia hetkiä tulee ja menee, joskus arki on täyttä p*skaa. Ja täällä minäkin olen av:lla enkä komean mieheni kainalossa. Koska tämä nyt on vain tavallista elämää eikä sen kai kuulu olla täydellisen onnellista? Mitä ihmettä aidosti onnellinen edes tarkoittaa? Ei kai kukaan hullu eläisi näyttelemällä onnellista??

Minä olen TYYTYVÄINEN parisuhteeseeni ja mieheni tekee minut onnelliseksi päivittäin. Välillä saa myös raivostumaan. :)

Näinhän se on. Mullekaan tyytyväisyys tai onnellisuus parisuhteessa ei tarkoita esim. riitelemättömyyttä tai rikkeetöntä ja jatkuvaa orgastista onnen tunnetta. Ei ihmisen elämä sellaista ole, yhdessä eikä yksin. Silti voi olla elämäänsä ja valintoihinsa hyvinkin tyytyväinen.

25 vuotta naimisissa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aidosti onnellinen. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta, on kolme upeaa teiniä, itse rakennettu velaton omakotitalo, ihanat lapsuudenperheet, ystäviä ja molemmilla kiinnostavat hyvät työpaikat.

Matkalla on ollut paljon riitoja, mutta sen jälkeen kun mies vaihtoi muutama vuosi sitten työpaikkaa, katosivat riidat kokonaan. Joka ikinen ilta nukahdamme käsi kädessä ja läheisyyttä on paljon. Juttelemme tunteja kaikesta mahdollisesta ja teemme kahdestaan ja myös perheen kanssa kaikkea mukavaa. En valita yhtään mistään ja päivääkään en vaihtaisi.

Eli miehen työpaikan hyvyys/pahuus määräsi parisuhteenne onnellisuuden tason?

Oletko kuullut koskaan stressistä ja työuupumuksesta? Tai siitä, kun mies on töissä 7:30-17:30, kotiin tullessaan syö nopeasti ja lähtee toiseen huoneeseen puhelinpalaveriin reiluksi tunniksi ja sen jälkeen työasiat pyörivät päässä ja myös unissa kunnes onkin aika lähteä taas töihin. Kun miehellä on liian usein työmatkoja pitkin poikin maapalloa ja tiedossa koko ajan se, että tulos tai ulos. Oletko kuullut koskaan sellaisesta ja siitä, että se silloin ei välttämättä myöskään parisuhde ja perhe voi hyvin?

Mieheni pääsi onneksi siitä täydellisen järjettömästä maailmasta irti ja meni työpaikkaan, jossa työajat ovat normaalit, työt voi jättää töihin ja työmatkoja on vain kerran pari vuodessa. Yli puolisen vuotta siinä meni ennen kuin hän pystyi rauhoittumaan lähes kahdenkymmenen vuoden jatkuvasti kiihtyvästä työtahdista ja rentoutui. Miehen työ vaikutti siis todella paljon parisuhteeseemme ja sen onnellisuuteen.

Tämä täydellisen sairas tilanne on ollut monella miehellä ja myös naisella, kiitos kuuluu Nokialle ja Microsoftille. Ei ikinä enää sellaista, se oli työntekijöiden perheillekin uskomattoman ikävää aikaa.