Mies ei halua kanssani kunnon häitä, mutta eksänsä kanssa oli kunnon häät!

Minä olen nainen, ja puhuin jo vuosia sitten ystävättäreni kanssa, että jos joskus ero tulisi niin kumpikaan ei haluaisi toisia isoja häitä. Se tuntuisi jotenkin vaan pelleilyltä luvata toistamiseen ikuista rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä, kun kaikki vieraat tietävät ettei ne edellisetkään lupaukset kestäneet. Joidenkin asioiden aika on vain kerran elämässä. Ei se tarkoita sitä etteikö ihminen voisi rakastua uudelleen, mutta silloin lupaukseksi riittää se oma sisäinen ja keskinäinen varmuus rakkaudesta. Toistamiseen edes kehtaisi lähettää tuttavilleni hääkutsuja - puhumattakaan mistään prinsessamekossa patsastelusta.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kertonut miehellesi, miltä tuntuu ja mitä itse toivot?

Minulla oli sama tilanne, mies oli tehnyt kaiken jo aiemmin toisen kanssa. Oli ollut perinteiset häät ja oikea timanttikihlasormus ja kosinta ja ostivat yhteisen asunnon puoliksi.

Minä en ollut koskaan kokenut niitä juttuja ja olisin kovasti halunnut. Kävi sitten niin, että minun aloitteestani mentiin arkisesti kihloihin, ei ollut kirkkohäitä ei hääjuhlaa, ei ollut edes morsiuspukua. Ei ollut ns oikeaa kihlasormusta, vaan ostimme minulle käytetyn sormuksen. Emme ole hankkineet yhteistä asuntoa, mies vaan muutti aikoinaan asumaan minun omistamaani kotiin.

Eihän tässä.ole samalla lailla haluttu ja arvostettu olo kuin jos olisi tehty asiat normaalilla tavalla. Ja mies oli siis jo eronnut ennen tapaamistamme ja seurusteluaika oli ihan normaali. Eli ymmärrän hyvin tunteesi ap.

Tässäkin joku mättää. Miksi mies ei voi enää sinun kanssasi tehdä näitä juttuja, kyllä nämä voi tehdä vaikka 10 kertaa. Miksi ei osta yhteistä asuntoakaan enää?

Olen ollut lähes samassa tilanteessa naisena, ja kokenut olevani vain joku kämppis jonka kanssa harrastetaan seksiä. Jonkun vuoden katselin kunnes totaalisesti kyllästyin siinä vaiheessa kun ei enää ollut sitä seksiäkään. Tätä ennen oli 1. mieheni kanssa yhteiset talot, matkat, harrastukset, lemmikit, avioliitot - kaikki! En tietenkään kadu avioeroani siitä miehestä mutta kyllä tuollaisen "kierroksen" jälkeen alkaminen reilut kolmekymppisenä johonkin kämppiselämään silloisen uuden miesystäväni kanssa oli vähän kornia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kertonut miehellesi, miltä tuntuu ja mitä itse toivot?

Minulla oli sama tilanne, mies oli tehnyt kaiken jo aiemmin toisen kanssa. Oli ollut perinteiset häät ja oikea timanttikihlasormus ja kosinta ja ostivat yhteisen asunnon puoliksi.

Minä en ollut koskaan kokenut niitä juttuja ja olisin kovasti halunnut. Kävi sitten niin, että minun aloitteestani mentiin arkisesti kihloihin, ei ollut kirkkohäitä ei hääjuhlaa, ei ollut edes morsiuspukua. Ei ollut ns oikeaa kihlasormusta, vaan ostimme minulle käytetyn sormuksen. Emme ole hankkineet yhteistä asuntoa, mies vaan muutti aikoinaan asumaan minun omistamaani kotiin.

Eihän tässä.ole samalla lailla haluttu ja arvostettu olo kuin jos olisi tehty asiat normaalilla tavalla. Ja mies oli siis jo eronnut ennen tapaamistamme ja seurusteluaika oli ihan normaali. Eli ymmärrän hyvin tunteesi ap.

Tuleeko se arvostuksen tunne miehen rahallisesta panostuksesta?

Ei pääosin tietenkään. Mutta ehkä se jotenkin tuntuu, jos ei halua tehdä taloudellisia sitoumuksia yhdessä vaimonsa kanssa. Tunnustan myös toivovani, että mies joskus esim veisi minut syömään ravintolaan. Kukaan mies ei ole koskaan edes tarjonnut minulle kahvia treffeillä, joten tuntuu, etten ole niin arvokas naisena kuin jitkut muut. Meillä on siis avioliitossakin täysin eri rahat, mikä on ihan hyvä mielestäni, mutta esim Valentinen päivänä, jos käymme syömässä, niin kumpikin maksaa oman ruokansa, enkä ole saanut ruusua tms. Sellaisia eleitä kyllä kaipaan. Ja tuntuu käsittämättömältä, että jotkut naiset saavat miehiltään lahjaksi vaikka koruja tai kylpyläloman tms. He ovat ehkä niitä, joilla oli oikeat häätkin.

Naulan kantaan. On niitä naisia joiden vuoksi mies suostuu vaimonsa kovasti tahtomiin unelmahäihin, ostaa ruusuja, koruja ja vie ulos syömään sekä matkoille.

Sitten on niitä naisia joita ei viedä mihinkään. Koskaan.

Seurusteluvaiheen ensimmäiset 2 kk osoittaa paljon, kumpaan ryhmään kuuluu.

No jaa. Oma mies ei ole pahemmin spontaani kukkien ja korujen ostaja, mutta sen sijaan tekee eteeni kaikkensa. Eli hakee vaikka kuun taivaalta jos pyydän, mutta spontaanisti ei kukkia tms ostele, kun ei vaan ole sen luonteinen.

Jokaisella meistä on oma tapamme näyttää arvostuksemme - sinunkin miehesi tapa on erinomainen.

Mutta kyllä minä vähän mieleni pahoitin kun luin tuon ettei mies ole koskaan ruokailua tai kahvilakäyntiä tarjonnut. Ikäänkuin kirjoittaja ei olisi ’sen arvoinen’. Jokainen on. Niin nainen kuin mieskin. Jokaisella parilla tulisi olla jotain hienovaraisia mekanismeja näyttää, että arvostaa toista siinä arjessa. Jollekin se voi olla se, että vie toisen ulos syömään, joskus voi vaan yllättää ja tilata pizzat kotiin kun tullaan työpäivän jälkeen ja pitäisi aloittaa ruoan laitto. Minulla on onneksi mies, joka yllättää jopa viikonloppulomasilla (kotona ei ole sen siunaamaan rauhaa parisuhteeseen, joten kyllä hänkin niistä jotain irti saa 😂) Minä taas usein esim hieron miestäni, silitän hänen paitansa valmiiksi, yms pientä ylimääräistä, mutta säännöllisesti.

Jokainen ansaitsee sen arvostuksen tunteen parisuhteessa!

Vierailija kirjoitti:

Monelle se, että kerran on sen kokenut riittää. Ei tahdo uudelleen suurta kun vähemmälläkin hoituu. Eikä osaa ottaa huomioon, että toiselle se on eka kerta ja toinen haluaa isoa. KESKUSTELKAA. Selitä asia miehelle.

Onhan toi nyt ylireagointia miettiä eroa.. Eikö nykyään osata keskustella? Sopia molempia miellyttävä ratkaisu, jossa molemmat varmaan joutuu joustamaan, mutta silti.

Varmasti miehellä hävettäisi juhlia leveästi ja ikuista yhdessäoloa vannoaen "kunnes kuolema erottaa". Sehän oli valetta jo edellisellä kerralla ja suuri osa tulevista vieraista oli varmasti mukana jo tässä jossa ei toteutunut tuo lupaus!

Lupaa hoitaa kustannukset ja järjestelyt kokonaisuudessaan, niin selviää molempien todelliset motiivit. Ja eroaminen häiden vuoksi kuulostaa win-win -tilanteelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele asiaa näin päin:

Ensimmäiset isot häät tuottivat epäonnea liittoon, koska se kerran todistetusti päättyi eroon. Mies haluaa tällä kertaa toimia toisin.

Tai sitten mies ajattelee niin että oli virhe satsata isoihin häihin ekalla kerralla kun ero tuli kuitenkin.

Ja nyt se sitten on päättänyt ettei tee samaa virhettä enää toiste vaan hoitaa tällä kerralla homman halvalla maistraatissa.

Jep, tosi mairittelevaa ap:lle :,D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä tavannut miestä joka haluaisi isot häät!

Arvelen että on menty morsiamen mukaan ekallakin kerralla ja prinsessapäivä x 100 on ollut teemana. 

Kukapa sitä haluaisi toistaa? 

Se on kahden ihmisen päivä joten etteköhän löydä molemmille hyvän ratkaisun siltä väliltä.

Okei.. Mutta... Miksi sitten ottaa enää uutta "akkaa" jos ei halua panostaa tähän enää, vaan on invalidisoitunut / katkeroitunut erostaan liikaa? Oikein jopa  korostaa sitä miten 1. vaimo sai kivat häät mutta enää ei ole valmis panostamaan, nykyisyyteen.  Ekalla kerralla kyllä mentiin vaimokkeen halujen mukaan kenties mutta ehei, enää, ei ei. Jos tällaisessa tilanteessa tämä uusi vaimo ei koe epäreiluutta ja vieläpä 1. kertaa naimisiin mennessään, ei sitten missään.

Ei elämä ole sillä tavalla reilu kuin sinä lapsenomaisesti vaadit. Ei aikaa tai elämänkokemuksia saa takaisin. Ap ei koskaan tule olemaan miehelleen se ensimmäinen suuri rakkaus, ja jos ap menee joskus naimisiin, niin ei hän mene samanlaisen miehen kanssa naimisiin kuin miehen ensimmäinen puoliso aikoinaan. Tätä on monen näemmä vaikea hyväksyä. Kun ottaa kumppanin toiselta kierrokselta, niin se ensimmäinen kierros on väistämättä jättänyt häneen jälkensä eikä hän todennäköisesti ole enää samanlainen ihminen tai halua elämältä samoja asioita kuin ensimmäisellä kierroksella. Jos haluaa sitä ensimmäisen suuren rakkauden intoa ja viattomuutta, niin ei pidä ottaa puolisoa joka on sen jo kokenut. Toinen kerta ei vaan ikinä ole sama asia kuin ensimmäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä tavannut miestä joka haluaisi isot häät!

Arvelen että on menty morsiamen mukaan ekallakin kerralla ja prinsessapäivä x 100 on ollut teemana. 

Kukapa sitä haluaisi toistaa? 

Se on kahden ihmisen päivä joten etteköhän löydä molemmille hyvän ratkaisun siltä väliltä.

Okei.. Mutta... Miksi sitten ottaa enää uutta "akkaa" jos ei halua panostaa tähän enää, vaan on invalidisoitunut / katkeroitunut erostaan liikaa? Oikein jopa  korostaa sitä miten 1. vaimo sai kivat häät mutta enää ei ole valmis panostamaan, nykyisyyteen.  Ekalla kerralla kyllä mentiin vaimokkeen halujen mukaan kenties mutta ehei, enää, ei ei. Jos tällaisessa tilanteessa tämä uusi vaimo ei koe epäreiluutta ja vieläpä 1. kertaa naimisiin mennessään, ei sitten missään.

Ei elämä ole sillä tavalla reilu kuin sinä lapsenomaisesti vaadit. Ei aikaa tai elämänkokemuksia saa takaisin. Ap ei koskaan tule olemaan miehelleen se ensimmäinen suuri rakkaus, ja jos ap menee joskus naimisiin, niin ei hän mene samanlaisen miehen kanssa naimisiin kuin miehen ensimmäinen puoliso aikoinaan. Tätä on monen näemmä vaikea hyväksyä. Kun ottaa kumppanin toiselta kierrokselta, niin se ensimmäinen kierros on väistämättä jättänyt häneen jälkensä eikä hän todennäköisesti ole enää samanlainen ihminen tai halua elämältä samoja asioita kuin ensimmäisellä kierroksella. Jos haluaa sitä ensimmäisen suuren rakkauden intoa ja viattomuutta, niin ei pidä ottaa puolisoa joka on sen jo kokenut. Toinen kerta ei vaan ikinä ole sama asia kuin ensimmäinen.

Juuri näin!

Tämä on syy, miksi minä en halua mitään isoja häitä mieheni kanssa. Hän on ollut jo kerran naimisissa ja pitänyt häänsä, hän ei ymmärrä ihan täysin kun olen sanonut, että naimisiin voidaan mennä, mutta maistraatissa. Isoja kirkkohäitä en halua missään nimessä. "Kaikki" miehen sukulaiset olivat jo häissä ensimmäisellä kerralla.

Ymmärrän hyvin , ettei jo tuon ikäisenä ja varsinkaan jo häät kokeneena halua mitään isoja häitä. Yleensä isot häät ovat teatteria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 v hukkaan? ;( kirjoitti:

Olemme olleet yhdessä 5 v ja esille on noussut naimisiin menomahdollisuus. Olemme iältään 40+. Mieheni on ollut ennen aviossa, minä en. Mieheni on (kyllästymiseen asti) kertoillut ensimmäisistä häistään, miten siellä oli vimpan päälle kaikki, kaikki oli suurta ja kaunista. En tiedä miksi hän niitä mulle on kertoillut, ei minua kiinnosta yhtään ja olen sen sanonutkin. Ajattelin että toisaalta kiva, mies arvostaa tärkeätä päivää näin paljon joten tiedossa on nyt minullekin todella ihana päivä upeine puitteineen. Mutta nyt loukkaannuin todellakin sillä hän sanoi että JOS hän on toista kertaa menossa naimisiin, haluaa mahdollisimman halvat ja pienet häät! Tämä oli minulle sellainen kylmä suihku, että olen jo harkinnut eroamista.

Joku voi nyt kommentoida että olen lapsellinen, mutta se ei poista sitä että todella loukkaannuin enkä varmasti halua mitään karua vihkimistilaisuutta. Tietäen vielä tuon miehen ensimmäisen hääpäivän.

Miten mieheni voi olla näin ajattelematon? Näkökulmia puolesta ja vastaan ottaisin vaikka melkein olen jo tehnyt päätöksen luovuttaa tämän miehen suhteen. Eikö hän ole päässyt henkisesti eroon eksästään kun tuota muistoa täytyy näin vaalia?

Ja minkään omaisuuden perässä en ole, avioehdot tehtäisiin, joten tämän kerron ennen kuin joku ehdottaa että odotan miehen rahoja, en odotan. Olemme kumpikin ihan elättäneet itse itsemme tuloillamme ja myös häät luonnollisesti maksaisimme puoliksi joten mitään maksajaa en etsi.

Ja miksi on pitänyt niin paljon kertoa niistä häistä kun mun kanssani meinataan suorittaa asia alta pois kuten jokin Kelassa käyminen? En nyt tunne oloani kovinkaan haluttavaksi.

Kyllä pitäs tollaset puheet hälytyskelloja ennemminkin soittaa. Joo, mies arvostaa tärkeää päiväänsä, mut miksi hän siitä sulle kertoo?

Ehkä se mies ajattelee, että kun ap sanoo, ettei kiinnosta niin ei kiinnosta häät yleensäkään. Ja on siksi todennut itsekseen että hyvä kun ei tarvi uudelleen isoa, ei muijaakaan kiinnosta.

Ei, kun olen sanonut että hei, ei mua kiinnosta sun ekat häät vaan että haluan omat häät joita voimme yhdessä suunnitella. Olen ollut närkästynyt noista h**n muisteloista. Muistelee mitä ruokia siellä oli, jonkun esiintyjän juttuja, boolin reseptiä ym. Olen kuullut jopa siitä miten paljon nähtiin vaivaa kun morsiamelle etsittiin sitä pukua. Olen tehnyt selväksi kyllä nämä asiat.

Jonkun esittämä idea erilaisista talviteemahäistä oli ihana. Harmi vain, se on sitä liiallisuutta, mies on sanonut että korkeintaan maistraattiin, JOS ylipäänsä menee enää naimisiin.

Kela-esimerkki tuli vaan jostain mieleen, emme ole mitään kelan "asiakkaita" siinä mielessä mitä tulee mieleen :)

-ap

Tämä nyt sua ei lohduta paljoa, mutta mun avomies on sanonut kun olen ottanut puheeksi avioliiton että aivan sama. Kylläpä oli "ponnekkaan innokkaasti" sanottu ilmaus siitä mitä mieltä on elämästä loppuelämästä kanssani. Etenkin kun hän on ollut kerran naimisissa. En tässä ole sitten alkanut kirkkoja paljoa varailemaan jos noin tärkeään kysymykseen sanotaan kuten teinit että aivan sama. Meni kyllä  makukin koko asiaan kun suoraan sanon eikä enää huvitakaan koko asia.

Olen  minäkin ollut kerran naimisissa jossa toimin kosija-aloitteentekijänä itse :) mutta silloinen mieheni oli heti innoissaan, että JOO, aletaan varaileen juttuja! Ja näin myös tehtiin. Nykyiseni sanoo vastaavassa tilanteessa että aivan sama ja haukotus päälle. Toista naista ei pitäisi olla mutta mistäs senkään varmaksi tietää?

Miehet, logiikkaa?

No mun aikuinen poika on sitä mieltä että Miksi ihmeessä joku haluaisi tuollaista hössötystä ja vielä kaupan päälle joutuu mahdollisesti antamaan puolet (olemattomasta) omaisuudestaan kun erotaan. Hän varmasti sanoisi ’ihan sama’ jos tyttöystävä tuota ehdottaisi - laimeana versiona siitä että ’nyt tuli pakokauhu, Mä haluun sut elämääni mutta en todellakaan ymmärrä tätä avioliitto-hää- sekoilua!’

Ap mainitsi että avioehdot tulisivat eikä muutoinkaan ole tämän miehen varallisuuden perään.

Se on ihan okei, että joku haluaa naimisiin, joku ei. Mutta tässä ap:n tapauksessahan kumpikin on tuota "naimisiinmenijärotua" - mutta joku mättää nyt miehellä ja pahasti. Ei taida haluta aapeen kanssa naimisiin ja näin riitauttamalla asian pääsee ehkä haluamaansa lopputulokseen: suhde päättyy naisen toimesta tähän ylitsepääsemättömään hääkysymykseen,  kun itsessä ei jostain syystä ole munaa päättää itse jostain syystä toimimatonta suhdetta. Ei suhde voi toimia jos näin isoissa asioissa on noin isot erot.

Monelle miehelle ne hääkrumeluurit on toisarvoinen seikka todellisuudessa mutta vaimoa miellyttääkseen niihin suostuu. Kuten myös lasten tekoon. Mutta ehkä se onkin juuri sitä aikuisuutta ja joustamista ja kykyä tulla toista vastaan. Jos joku juttu on toiselle tärkeä ja toiselle "ei niin väliä", kuten tässä ap:n hääesimerkissä, kyllä tämän miehen todellakin pitäisi suostua niihin isohkoihin häihin. Etenkin kun on vielä 1. kierroksella niin tehnyt ja haikailee edelleen niiden perään.

Miksi aina oletetaan, että ne isot häät ovat tärkeät sille joka niitä vaatii, mutta se isoilta häiltä välttyminen ei ole tärkeää sille joka niistä kieltäytyy? Ei elämä ole niin mustavalkoista. Esimerkiksi itse en tule koskaan menemään toista kertaa näyttävästi naimisiin, koska se tuntuisi minusta nöyryyttävältä vitsiltä. Ja se on minulle iso ja tärkeä asia josta en pysty joustamaan. Ikuisuutta voi papin edessä luvata vakavalla naamalla vain kerran. Sen jälkeenkin voi rakastaa, mutta pappia ja sataa vierasta en siihen halua enää sotkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määritelkää nyt hyvät ihmiset "kunnon häät". Itse olen vain kerran mennyt naimisiin ja toista ei ikinä tule mutta omasta mielestäni hyvin pienet häät oli myös kunnon häät. Onnellisesti vielä 17 vuoden jälkeen. 

Onko ne kunnon häät vain jos hääbudjetti on räjäytetty ja vieraita 300? Erotaan 5 vuoden jälkeen. Siinä teille kunnon häät vai?

Itse menin naimisiin hyvin koruttomasti maistraatissa, edes kummempia juhlia ei pidetty (pienet kahvittelut). Ja se sopi hyvin minulle ja miehelle.

Eräs ystävä totesi joskus häiden jälkeen, että kun hän menee naimisiin, niin haluaa mennään silleen "oikeasti naimisiin", eli isot juhlat, hääpuvut jne.

Naureskeltiin jälkikäteen miehen kanssa, että kai me sitten ollaan vaan leikisti naimisissa, kun ei hääpukuja, -kakkuja ja 100 -henkilön vieraslistaa ollut 😁

Sinun tapasi ei ole parempi kuin jonkun toisen tapa. Turha ylentää itseään noin.

Pointti tuossa varmaan olikin , että joku ei usko naimisiin menon olleen kunnollinen, jos ei ole sitä naisen omaa prinsessa päivää.

Minä en ainakaan enää toisia häälahjoja sukulaiselle osta, jos menee uudestaan avioon. Siis ne tokat maksavat oikeasti paljon ja niillä ei ole oikeasti mitään merkitystä avioliiton kannalta. Pellejuhlia kaikki! Maistraatti ajaa saman asian ja jos rahaa on, voi viettää kuukauden Caribialla kahdestaan törppöjäiden sijaan. Sopii alemman sosiaaliluokan pirtaan kyllä. Viisaat eivät moisista välitä, ainakaan 2. kierroksella.

Onhan niitä vaihtoehtoja suurille prinsessahäille:

Menkää naimisiin maistraatissa ja lähtekää 1-2 viikon Karibian luxusristeilylle. Kutsukaa sukulaiset ”omalla kustannuksella” mukaan risteilylle, jos heillä on aikaa tai rahaa.

Vaihtoehtoisesti lentäkää Las Vegasiin ja menkää siellä naimisiin amerikan tyyliin.

Intiimit pienet talvihäät on myös kiva idea.

Itse menin ensimmäisen kerran naimisiin nuorena. Jumalattoman isot häät, n.200 vierasta. Isäni maksoi lähes kaiken ja juuri isäni halusi isot sukuhäät, kun hänen tyttärensä menee vihille. Maalla tapana silloin. Liitto päättyi leskeyteen silloisen mieheni kuollessa. Toisen kerran menin naimisiin nykyisen mieheni kanssa maistraatissa ihan muutaman todistajan läsnäollessa ja ollaan edelleen naimisissa ikuisuuden jälkeenkin. Nykyinen mieheni ei halunnut isoja häitä ja se sopi minulle vallan mainiosti, kun olin jo kerran saanut kokea isot prinsessahäät. Ei ole olemassa mitään kaavaa, miten asiat pitäis tehdä. Yhteistä molemmille kerroille on se,että häitä edelsi romanttinen kosinta ja molemmat miehet olivat valmiita panostamaan häihin. Nykyinen mieheni osti minulle todella kauniin sormuksen ja valitsi kukkakimppuni maistraattiin. Myös vaatteisiin panostettiin. Ostettiin tyylikkäät asut molemmille. Maistraattihäätkin voi olla juhlavat. En huolisi miestä, joka ei ole valmis panostamaan suhteeseen myös huomionosoituksin. Tärkeintä on se,että mies haluaa tyttöystävän/avopuolison omaksi vaimokseen. Ap:n tekstistä kuvastuu miehen ihan sama - asenne ja sellaista miestä en huolisi kuuna päivänä. 

Vierailija kirjoitti:

Lupaa hoitaa kustannukset ja järjestelyt kokonaisuudessaan, niin selviää molempien todelliset motiivit. Ja eroaminen häiden vuoksi kuulostaa win-win -tilanteelta.

Olen aika nykyaikainen nainen mutta eiköhän tuossa jo pomppaa jos naisen pitää MAKSAA HÄÄNSÄ KOKONAAN? Tuntisin itseni ainakin ihan pelleksi. Se on 50/50 ellei sitten mies halua maksaa enemmän mutta itselleni ei tulisi kuuloonkaan mikään että minä naisena maksaisin koko hääni?  Tuntuu kuin joutuisin jotenkin ostamaan mieheni? Meillä oli ainakin tuo 50/50 itsestäänselvyytenä.

Ymmärrän tuosta kuitenkin pointtisi.

Veikkaanpa että ap:n mies on lykännyt koko omaisuutensa eksän ylöspitoon häät mukaan lukien, sori inhorealistisuuteni jos tiedustelen onko mies muuten pers aukinen.... se on pistänyt eksäänsä joka euron ja nyt on köyhä kuin kirkon rotta eikä voi sitä myöntää nykyiselleen eli aapeelle. Näin ollen enää ei sitten käy mikään muu kuin maistraattivihkimen jos sekään?

maalaisrouva kirjoitti:

Itse menin ensimmäisen kerran naimisiin nuorena. Jumalattoman isot häät, n.200 vierasta. Isäni maksoi lähes kaiken ja juuri isäni halusi isot sukuhäät, kun hänen tyttärensä menee vihille. Maalla tapana silloin. Liitto päättyi leskeyteen silloisen mieheni kuollessa. Toisen kerran menin naimisiin nykyisen mieheni kanssa maistraatissa ihan muutaman todistajan läsnäollessa ja ollaan edelleen naimisissa ikuisuuden jälkeenkin. Nykyinen mieheni ei halunnut isoja häitä ja se sopi minulle vallan mainiosti, kun olin jo kerran saanut kokea isot prinsessahäät. Ei ole olemassa mitään kaavaa, miten asiat pitäis tehdä. Yhteistä molemmille kerroille on se,että häitä edelsi romanttinen kosinta ja molemmat miehet olivat valmiita panostamaan häihin. Nykyinen mieheni osti minulle todella kauniin sormuksen ja valitsi kukkakimppuni maistraattiin. Myös vaatteisiin panostettiin. Ostettiin tyylikkäät asut molemmille. Maistraattihäätkin voi olla juhlavat. En huolisi miestä, joka ei ole valmis panostamaan suhteeseen myös huomionosoituksin. Tärkeintä on se,että mies haluaa tyttöystävän/avopuolison omaksi vaimokseen. Ap:n tekstistä kuvastuu miehen ihan sama - asenne ja sellaista miestä en huolisi kuuna päivänä. 

Puit aika hyvin sanoiksi mitä tarkoitan. Sulla on ollut todella ihana se toinen aviomies, valinnut kukat ym. Ottanut sut huomioon. On halunnut juuri sinut vaimokseen.

Taidan luovuttaa tuon turjakkeen suhteen, ei tästä mitään tule.

-ap

Mä en nyt halua olla ilonpilaaja, mutta... kun ollaan jo 40+ ikäisiä, niin on vaan hyväksyttävä, että tietyt asiat elämässä on ollutta ja mennyttä. Ne upeat häät, elämää suurempi rakastuminen, yhteinen oman kodin rakentaminen, perheen perustaminen... hän on tehnyt jo nuo kaikki asiat. Jonkun toisen kanssa.

Moni yrittää rakennella jotain ihan epätoivoisia uusperhekuvioita siinä toivossa, että se uusi perhe voisi olla yhtä hyvä perhe, kuin se ensimmäinen. Ei se voi. 

Tietyt asiat elämässä voi kokea vain kerran. Ei niiden toisintaminen tuo muuta kuin säälittävyyttä ja b-luokan halpameiningin mieleen. 

Antakaa olla. Nauttikaa siitä, mitä teillä on. Ottakaa se vastaan sellaisena kuin se on, juuri nyt. Ne prinsessahäät ja muut siihen liittyvät ovat nuoremmille, se juna meni jo. Älkää takertuko nuoruuteen, ei se tule takaisin. Eläkää tätä päivää.

maalaisrouva kirjoitti:

Itse menin ensimmäisen kerran naimisiin nuorena. Jumalattoman isot häät, n.200 vierasta. Isäni maksoi lähes kaiken ja juuri isäni halusi isot sukuhäät, kun hänen tyttärensä menee vihille. Maalla tapana silloin. Liitto päättyi leskeyteen silloisen mieheni kuollessa. Toisen kerran menin naimisiin nykyisen mieheni kanssa maistraatissa ihan muutaman todistajan läsnäollessa ja ollaan edelleen naimisissa ikuisuuden jälkeenkin. Nykyinen mieheni ei halunnut isoja häitä ja se sopi minulle vallan mainiosti, kun olin jo kerran saanut kokea isot prinsessahäät. Ei ole olemassa mitään kaavaa, miten asiat pitäis tehdä. Yhteistä molemmille kerroille on se,että häitä edelsi romanttinen kosinta ja molemmat miehet olivat valmiita panostamaan häihin. Nykyinen mieheni osti minulle todella kauniin sormuksen ja valitsi kukkakimppuni maistraattiin. Myös vaatteisiin panostettiin. Ostettiin tyylikkäät asut molemmille. Maistraattihäätkin voi olla juhlavat. En huolisi miestä, joka ei ole valmis panostamaan suhteeseen myös huomionosoituksin. Tärkeintä on se,että mies haluaa tyttöystävän/avopuolison omaksi vaimokseen. Ap:n tekstistä kuvastuu miehen ihan sama - asenne ja sellaista miestä en huolisi kuuna päivänä. 

köyhän ei sua kannata kosia

Ap haluaa "ihanat häät" palkaksi viiden vuoden suhteesta. Hieno päämäärä... mitäpä jos asettaisit tähtäimeesi kuitenkin onnellisen loppuelämän ja hyvän parisuhteen eikä makaabereja kekkereitä, joissa leikit säälittävää prinsessaleikkiä?

Kaffepulla kirjoitti:

Mä en nyt halua olla ilonpilaaja, mutta... kun ollaan jo 40+ ikäisiä, niin on vaan hyväksyttävä, että tietyt asiat elämässä on ollutta ja mennyttä. Ne upeat häät, elämää suurempi rakastuminen, yhteinen oman kodin rakentaminen, perheen perustaminen... hän on tehnyt jo nuo kaikki asiat. Jonkun toisen kanssa.

Moni yrittää rakennella jotain ihan epätoivoisia uusperhekuvioita siinä toivossa, että se uusi perhe voisi olla yhtä hyvä perhe, kuin se ensimmäinen. Ei se voi. 

Tietyt asiat elämässä voi kokea vain kerran. Ei niiden toisintaminen tuo muuta kuin säälittävyyttä ja b-luokan halpameiningin mieleen. 

Antakaa olla. Nauttikaa siitä, mitä teillä on. Ottakaa se vastaan sellaisena kuin se on, juuri nyt. Ne prinsessahäät ja muut siihen liittyvät ovat nuoremmille, se juna meni jo. Älkää takertuko nuoruuteen, ei se tule takaisin. Eläkää tätä päivää.

Puhut asiaa. Olen huomannut tuon. Olisi ihannetilanne jos pystyisi pitämään perheen kasassa sen ihmisen kanssa jonka sen perusti nuorena. Paljolta säästyisi kun pystyisi. Ne uusioperheviritykset keski-ikäisenä ovat todella vääntöä, hirveitä kompromisseja joka asiassa joissa kuitenkin osapuolia v***ttaa paljon vaikka tahtoakin olisi. Mutta kun se on se uusioperheviritys! Siihen vielä vanhojen suhteiden traumat ja se "invalidisoituminen" kun ei ole päässyt eroon kunnolla henkisesti siitä nuoruuden suuresta rakkaudesta jonka kanssa ne prinsessahäätkin tanssittiin.

On aivan eri asia nuorena lyödä hynttyyt, elämä ja talous yhteen kun 50-vuotiaana jonkun uuden ihmisen kanssa alkaa rakentamaan elämää alusta, molemmilla niin paljon p**aa taustallaan että se on todella vaikeata. Tähän vielä lisäksi joku skitso ex-puoliso jommankumman osalta plus jomman kumman lapset joiden kanssa monenlaisia mm. hyväksymisongelmia.

Jos lyö hynttyyt yhteen keski-ikäisenä, kannattaa selvittää miksi ero aiemmasta ydinperheestä tuli!