Mies ei halua kanssani kunnon häitä, mutta eksänsä kanssa oli kunnon häät!

Häähumu kuuluu lähinnä nuoruuteen ja jo varttuneena hiukan jo hillitymmät kun kuitenkin jo toinen kierros ja lapsetkin jo monasti jo nuoria.

Vierailija kirjoitti:

Ajattele asiaa näin päin:

Ensimmäiset isot häät tuottivat epäonnea liittoon, koska se kerran todistetusti päättyi eroon. Mies haluaa tällä kertaa toimia toisin.

Just näin. Meillä oli todella vaatimattomat, mutta onnea on kestänyt monta monta vuosikymmentä.

Vierailija kirjoitti:

Ap haluaa "ihanat häät" palkaksi viiden vuoden suhteesta. Hieno päämäärä... mitäpä jos asettaisit tähtäimeesi kuitenkin onnellisen loppuelämän ja hyvän parisuhteen eikä makaabereja kekkereitä, joissa leikit säälittävää prinsessaleikkiä?

Olen itse pienten häiden ihminen mutta kyllä muakin ottaisi kupoliin jos mieheni jauhaisi eksänsä kanssa pidetyistä mahtihäistä mulle! Miksi ihmeessä sitä pitää korostaa uudelle vaimokkeelle tilanteessa jossa ei hänelle suoda haluamiaan prinsessa häitä? Itse tulkitsen tuon jonain alistamisprojektin osa-alueena. Lytätään toinen kivuliaammalla mahdollisella tavalla jota osataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap haluaa "ihanat häät" palkaksi viiden vuoden suhteesta. Hieno päämäärä... mitäpä jos asettaisit tähtäimeesi kuitenkin onnellisen loppuelämän ja hyvän parisuhteen eikä makaabereja kekkereitä, joissa leikit säälittävää prinsessaleikkiä?

Olen itse pienten häiden ihminen mutta kyllä muakin ottaisi kupoliin jos mieheni jauhaisi eksänsä kanssa pidetyistä mahtihäistä mulle! Miksi ihmeessä sitä pitää korostaa uudelle vaimokkeelle tilanteessa jossa ei hänelle suoda haluamiaan prinsessa häitä? Itse tulkitsen tuon jonain alistamisprojektin osa-alueena. Lytätään toinen kivuliaammalla mahdollisella tavalla jota osataan.

Pöh..en usko, että mies on edes mitään mahtaillut. Ap halunnut inttää itse kuitenkin niistä häistä, koska haluaa samanlaiset. Ja mies on kertonut ja nyt ap:lla on itkupotkuraivarit, kun hän ei saa samanlaista kuin exällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lupaa hoitaa kustannukset ja järjestelyt kokonaisuudessaan, niin selviää molempien todelliset motiivit. Ja eroaminen häiden vuoksi kuulostaa win-win -tilanteelta.

Olen aika nykyaikainen nainen mutta eiköhän tuossa jo pomppaa jos naisen pitää MAKSAA HÄÄNSÄ KOKONAAN? Tuntisin itseni ainakin ihan pelleksi. Se on 50/50 ellei sitten mies halua maksaa enemmän mutta itselleni ei tulisi kuuloonkaan mikään että minä naisena maksaisin koko hääni?  Tuntuu kuin joutuisin jotenkin ostamaan mieheni? Meillä oli ainakin tuo 50/50 itsestäänselvyytenä.

Ymmärrän tuosta kuitenkin pointtisi.

Veikkaanpa että ap:n mies on lykännyt koko omaisuutensa eksän ylöspitoon häät mukaan lukien, sori inhorealistisuuteni jos tiedustelen onko mies muuten pers aukinen.... se on pistänyt eksäänsä joka euron ja nyt on köyhä kuin kirkon rotta eikä voi sitä myöntää nykyiselleen eli aapeelle. Näin ollen enää ei sitten käy mikään muu kuin maistraattivihkimen jos sekään?

No se tietysti maksaa, joka ne isot häät haluaa. Eri asia tietysti, jos molemmat haluavat isot häät, mutta tässähän niin ei ollut.

Miten olisi joku cocktailkutsujen tyyppinen parin tunnin vastaanotto drinkkeineen ja pikkupaloineen, säestyksenä jazzia tai kevyttä klassista (minun unelmahääni) tai englantilaistyylinen hääaamiainen (tai brunssi), joka sekin vainkestäisi muutaman tunnin. Voisi pukeutua hienosti leninkiin ja hattuun, mutta ei mitään varsinaista perinteistä häähumua. Paikka voisi silti olla hieno ja tunnelma hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi joku cocktailkutsujen tyyppinen parin tunnin vastaanotto drinkkeineen ja pikkupaloineen, säestyksenä jazzia tai kevyttä klassista (minun unelmahääni) tai englantilaistyylinen hääaamiainen (tai brunssi), joka sekin vainkestäisi muutaman tunnin. Voisi pukeutua hienosti leninkiin ja hattuun, mutta ei mitään varsinaista perinteistä häähumua. Paikka voisi silti olla hieno ja tunnelma hyvä.

Tuollainen kuulostaisi sopivalta, jos joskus toiselle kierrokselle menen. Tosin edellyttää että olisi lapsivapaat häät :) ettei mene koko huomio pilttien riehuntaan. Täytyisi vaan löytää ensin se mies jonka kanssa tuon toteuttaisi :) . Tosin omat ekat häänikin olivat pienet maistraattihäät. Jos joku tuleva sulhoni vaatimalla vaatisi isoja häitä niin voisin suostua mutta saisi kyllä itse sitten maksaa ne, mutta tuntisin itseni jotenkin hassuksi 35+ ikäisenä pönöttämässä prinsessavetimissä ja vielä toisella kiekalla "puhtaana morsiamena"  :)

Bridezillas much? Näyttää olevan.

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi joku cocktailkutsujen tyyppinen parin tunnin vastaanotto drinkkeineen ja pikkupaloineen, säestyksenä jazzia tai kevyttä klassista (minun unelmahääni) tai englantilaistyylinen hääaamiainen (tai brunssi), joka sekin vainkestäisi muutaman tunnin. Voisi pukeutua hienosti leninkiin ja hattuun, mutta ei mitään varsinaista perinteistä häähumua. Paikka voisi silti olla hieno ja tunnelma hyvä.

Minusta paljon tyylikkäämpää kuin jotkut prinsessahäät!

Vierailija kirjoitti:

Jenkkiohjelmissa nää eronneet 100 kg morsiamme ostaa 3000 euron pukuja

ja sanovat YES to the dress..

Katson ohjelmia aina huuli pyöränä

Ei lihapullasta saa kaunista vaikka peittäisi sen klitterillä

lihapullan peitteeksi sopii korppujauho

ja ei kun syömään

5 v hukkaan? ;( kirjoitti:

Olemme olleet yhdessä 5 v ja esille on noussut naimisiin menomahdollisuus. Olemme iältään 40+. Mieheni on ollut ennen aviossa, minä en. Mieheni on (kyllästymiseen asti) kertoillut ensimmäisistä häistään, miten siellä oli vimpan päälle kaikki, kaikki oli suurta ja kaunista. En tiedä miksi hän niitä mulle on kertoillut, ei minua kiinnosta yhtään ja olen sen sanonutkin. Ajattelin että toisaalta kiva, mies arvostaa tärkeätä päivää näin paljon joten tiedossa on nyt minullekin todella ihana päivä upeine puitteineen. Mutta nyt loukkaannuin todellakin sillä hän sanoi että JOS hän on toista kertaa menossa naimisiin, haluaa mahdollisimman halvat ja pienet häät! Tämä oli minulle sellainen kylmä suihku, että olen jo harkinnut eroamista.

Joku voi nyt kommentoida että olen lapsellinen, mutta se ei poista sitä että todella loukkaannuin enkä varmasti halua mitään karua vihkimistilaisuutta. Tietäen vielä tuon miehen ensimmäisen hääpäivän.

Miten mieheni voi olla näin ajattelematon? Näkökulmia puolesta ja vastaan ottaisin vaikka melkein olen jo tehnyt päätöksen luovuttaa tämän miehen suhteen. Eikö hän ole päässyt henkisesti eroon eksästään kun tuota muistoa täytyy näin vaalia?

Ja minkään omaisuuden perässä en ole, avioehdot tehtäisiin, joten tämän kerron ennen kuin joku ehdottaa että odotan miehen rahoja, en odotan. Olemme kumpikin ihan elättäneet itse itsemme tuloillamme ja myös häät luonnollisesti maksaisimme puoliksi joten mitään maksajaa en etsi.

Ja miksi on pitänyt niin paljon kertoa niistä häistä kun mun kanssani meinataan suorittaa asia alta pois kuten jokin Kelassa käyminen? En nyt tunne oloani kovinkaan haluttavaksi.

Jos oot koskaan nähnyt Sinkkuelämän jaksoa Charlotten toisista häistä, ihan hyvä vertaus. Ekat häät oli isot ja prameat, toisissa kaikki meni pieleen ja olivat pienemmät. Eli ei se hääjuhla sitä avioliittoa tee. Jos nyt et kuitenkaan pääse keskustelunkaan jälkeen haluamisesi yli niin eroa.

Kaffepulla kirjoitti:

Mä en nyt halua olla ilonpilaaja, mutta... kun ollaan jo 40+ ikäisiä, niin on vaan hyväksyttävä, että tietyt asiat elämässä on ollutta ja mennyttä. Ne upeat häät, elämää suurempi rakastuminen, yhteinen oman kodin rakentaminen, perheen perustaminen... hän on tehnyt jo nuo kaikki asiat. Jonkun toisen kanssa.

Moni yrittää rakennella jotain ihan epätoivoisia uusperhekuvioita siinä toivossa, että se uusi perhe voisi olla yhtä hyvä perhe, kuin se ensimmäinen. Ei se voi. 

Tietyt asiat elämässä voi kokea vain kerran. Ei niiden toisintaminen tuo muuta kuin säälittävyyttä ja b-luokan halpameiningin mieleen. 

Antakaa olla. Nauttikaa siitä, mitä teillä on. Ottakaa se vastaan sellaisena kuin se on, juuri nyt. Ne prinsessahäät ja muut siihen liittyvät ovat nuoremmille, se juna meni jo. Älkää takertuko nuoruuteen, ei se tule takaisin. Eläkää tätä päivää.

Kuules Kaffepulla..Se toinen liitto nimenomaan on useimmiten se elämää suurempi rakastuminen. Se loppuelämän ihminen. Ja se uusi perhe, se voi olla onnellisempi kuin ensimmäinen viritys ikinä. Joten äläpä yleistä typeryyksiä.

Siitä olen samaa mieltä, että ehkäpä suureelliset prinsessahäät ovat vähän nuorempien ja ekakertalaisten heiniä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi 40+ ihminen haluaisi suuret näyttävät häät kun kerran on jo kertaalleen sen nuorempana kokenut. Yleensä varttuneemmat viettää häänsä hiljaksittain lähipiirissä jos ollenkaan.

Niin 40+ ihminen voi mennä ihan hyvin maistraatissa naimisiin. Ei tuossa iässä mitään prinsessahätä ja -mekkoja tarvita - elämähän on jo muutenkin puoleksi eletty.

Muutamia ajatuksia.

Ensimäisenä tuolle maistraattivihkimyksen kokeneelle, joka naureskeli, että eikö meillä ollut oikeat häät.

No itse olen myös käynyt maistraatissa ja ihan arkipäivänä farkut jalassa. Mutta silti ei ole tullut mieleen naureskella toisten isommille häille. Hienoa, että ovat saaneet toivomansa. Minun toive oli, että haluan mahdollisimman vaatimatonta ja huomaamatonta ja en halua kertoa edes kenellekkään. Minusta oli kiusallista ajatella, että joutuisin keskipisteeksi. Halusin vain toimituksen pois alta.

Mutta siis ap.n asiaan. Itsekkin kyllä olisin ihmetellyt, jos mieheni olisi yleensäkään kertonut entisistä avokeisaan tarkkaan, mitä ovat puuhanneet ja miten ovat juhlineet. Ei kyllä ollut naimisissa ollut, mutta eipä olisi kiinnostanut kuunnella miehen hehkutusta, kuinka oli isot häät ja miten ex-vaimo hommasi pukua yms. Olisin varmaan aika kuivasti todennut, että jääpä sinä sitten poikamieheksi haaveilemaan ja muistelemaan häitäsi ja ex-vaimosi pukuja ja booleja. Mitä ne minulle kuuluu.

Joten ymmärrän ap sen vuoksi, miksi olet loukkaantunut.

Mutta en ehkä sitä, että sinäkin haluat isot häät, kun exäkin piti sellaiset. Mutta en kyllä jaksaisi kuunnella illasta toiseen miehen muisteloita, kuinka hänellä oli isot ja ihanat häät silloin exän kanssa.

Minä olin häissä, jossa kolmasti eronnut morsian sai ne prinsessahäänsä. Jotenkin outoa kun 35 +++++ morsian veti vielä puolialasti sambat ja rumbat tanssipartnerinsa kanssa...tekemällä tehdyt häät. Huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lupaa hoitaa kustannukset ja järjestelyt kokonaisuudessaan, niin selviää molempien todelliset motiivit. Ja eroaminen häiden vuoksi kuulostaa win-win -tilanteelta.

Olen aika nykyaikainen nainen mutta eiköhän tuossa jo pomppaa jos naisen pitää MAKSAA HÄÄNSÄ KOKONAAN? Tuntisin itseni ainakin ihan pelleksi. Se on 50/50 ellei sitten mies halua maksaa enemmän mutta itselleni ei tulisi kuuloonkaan mikään että minä naisena maksaisin koko hääni?  Tuntuu kuin joutuisin jotenkin ostamaan mieheni? Meillä oli ainakin tuo 50/50 itsestäänselvyytenä.

Ymmärrän tuosta kuitenkin pointtisi.

Veikkaanpa että ap:n mies on lykännyt koko omaisuutensa eksän ylöspitoon häät mukaan lukien, sori inhorealistisuuteni jos tiedustelen onko mies muuten pers aukinen.... se on pistänyt eksäänsä joka euron ja nyt on köyhä kuin kirkon rotta eikä voi sitä myöntää nykyiselleen eli aapeelle. Näin ollen enää ei sitten käy mikään muu kuin maistraattivihkimen jos sekään?

No se tietysti maksaa, joka ne isot häät haluaa. Eri asia tietysti, jos molemmat haluavat isot häät, mutta tässähän niin ei ollut.

Hyvä logiikka kieltämättä joo, mutta pohditaampa kuinka harva 20+ v nainen joka haluaa ne 150 hengen megahäät, itse pystyy ne maksamaan... hmm... ? Tilanteessa jossa usein henkilön ainoa mainittava omaisuus on uusin velaksi hankittu iPhone  ja tulot ovat osa-aikaisen K-marketin kassan satunnaiset eurot :)

Vierailija kirjoitti:

Minä eroaisin. Etsi sellainen mies joka ei vielä ole ollut naimisissa ja vietätte yhdessä sitten kauniit häät.

Kommentissasi huokuu hyvin tuo naimisiinmenon tarkoitus, rakkaus vai miten se oli? :D ei jumalauta te naiset olette kyllä paukapäitä

Kaffepulla kirjoitti:

Mä en nyt halua olla ilonpilaaja, mutta... kun ollaan jo 40+ ikäisiä, niin on vaan hyväksyttävä, että tietyt asiat elämässä on ollutta ja mennyttä. Ne upeat häät, elämää suurempi rakastuminen, yhteinen oman kodin rakentaminen, perheen perustaminen... hän on tehnyt jo nuo kaikki asiat. Jonkun toisen kanssa.

Moni yrittää rakennella jotain ihan epätoivoisia uusperhekuvioita siinä toivossa, että se uusi perhe voisi olla yhtä hyvä perhe, kuin se ensimmäinen. Ei se voi. 

Tietyt asiat elämässä voi kokea vain kerran. Ei niiden toisintaminen tuo muuta kuin säälittävyyttä ja b-luokan halpameiningin mieleen. 

Antakaa olla. Nauttikaa siitä, mitä teillä on. Ottakaa se vastaan sellaisena kuin se on, juuri nyt. Ne prinsessahäät ja muut siihen liittyvät ovat nuoremmille, se juna meni jo. Älkää takertuko nuoruuteen, ei se tule takaisin. Eläkää tätä päivää.

Miten iloton ja puusilmäinen näkemys. Ei kaikkien nuoruus ole mennyt kuin kuvittelet. Olen itse 40+ nainen ja toisella kierroksella. Ensimmäinen avioliittoni päättyi leskeytymiseen ilman lapsia. Miehen ensimmäinen avioliitto liittyi kokemattomuuteen ja tuli solmittua epätasapainoisen naisen kanssa. Siihenkään liittoon ei tullut lapsia eikä se kestänyt kuin hetken. Nykyisen mieheni kanssa minä olen perustanut perheen, saanut lapset, rakentanut omaisuuden, kodin, kaiken. Ne häät, vietettiin toki, mutta maistraatissa koska emme ole kirkkoon kuuluvia. 

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Mä en nyt halua olla ilonpilaaja, mutta... kun ollaan jo 40+ ikäisiä, niin on vaan hyväksyttävä, että tietyt asiat elämässä on ollutta ja mennyttä. Ne upeat häät, elämää suurempi rakastuminen, yhteinen oman kodin rakentaminen, perheen perustaminen... hän on tehnyt jo nuo kaikki asiat. Jonkun toisen kanssa.

Moni yrittää rakennella jotain ihan epätoivoisia uusperhekuvioita siinä toivossa, että se uusi perhe voisi olla yhtä hyvä perhe, kuin se ensimmäinen. Ei se voi. 

Tietyt asiat elämässä voi kokea vain kerran. Ei niiden toisintaminen tuo muuta kuin säälittävyyttä ja b-luokan halpameiningin mieleen. 

Antakaa olla. Nauttikaa siitä, mitä teillä on. Ottakaa se vastaan sellaisena kuin se on, juuri nyt. Ne prinsessahäät ja muut siihen liittyvät ovat nuoremmille, se juna meni jo. Älkää takertuko nuoruuteen, ei se tule takaisin. Eläkää tätä päivää.

Kuules Kaffepulla..Se toinen liitto nimenomaan on useimmiten se elämää suurempi rakastuminen. Se loppuelämän ihminen. Ja se uusi perhe, se voi olla onnellisempi kuin ensimmäinen viritys ikinä. Joten äläpä yleistä typeryyksiä.

Siitä olen samaa mieltä, että ehkäpä suureelliset prinsessahäät ovat vähän nuorempien ja ekakertalaisten heiniä.

Joo, aika outo näkemys että kaikki paras olisi jo tehty sen ensimmäisen kumppanin kanssa :D Kaffepullalle on itselleen ilmeisesti käynyt jotain, joka vetää mielen noin matalaksi. Jos se ensimmäinen tosiaan oli paras niin sittenhän sen kanssa oltaisiin vieläkin. Elämä kun ei vaan toimi niin, että se paras tulee ensimmäisenä vastaan. Joillakin harvoilla onnekkailla se onnistuu, mutta eivät hekään voi tietää olisiko jossain ollut tarjolla vielä parempaa. Ei ole oikeastaan niinkään kyse huonommasta ja paremmasta, vaan oikeista ja vääristä ihmisistä. Onhan uusperhe toki haastava kokonaisuus, sitä en kiellä, mutta eipä siihen lähdetäkään ihan kenen tahansa kanssa ja yhtä haastavaa tai haastavampaa on väärän kumppanin kanssa väkisin yrittäminen.

Minulle se paras on tullut vasta nyt neljännessä parisuhteessa. Näin nelikymppisenä sitä vasta tietää mitä oikeasti haluaa ja minkälainen kumppani itselle sopii. Eikä muutu enää ihmisenäkään niin paljon kuin 20-40 ikävuoden välillä. Aion mennä tämän nykyisen naisen kanssa naimisiin, minä olen ollut kerran aiemminkin aviossa puolisen vuotta. Aikuisten juhla, kutsutaan pienempi piiri ja keskitytään tunnelmaan suuruuden sijaan.

Kaverilleni kävi kuten ap:ole on käymässä.

Kaverini häät oli vain kirkko ja vanhemmille ja sisaruksille ruokailu. Muille iltatilaisuus, jossa vieraat sai maksaa kaiken itse. Sisäänpääsymaksuineen. En mennyt, kun se oli yleinen juhla, jossa oli paljon muutakin juhlaväkeä ihan muissa merkeissä. Tuskin edes olis juuri hääparia tavattu.