Mies ei halua kanssani kunnon häitä, mutta eksänsä kanssa oli kunnon häät!

häät on perseestä, täyttä teeskentelyä kaikki, turhaa kromeilua ja rahan hukkaa ja typerää showta

ymmärrän miestäsi täysillä

Oletko kertonut miehellesi, miltä tuntuu ja mitä itse toivot?

Minulla oli sama tilanne, mies oli tehnyt kaiken jo aiemmin toisen kanssa. Oli ollut perinteiset häät ja oikea timanttikihlasormus ja kosinta ja ostivat yhteisen asunnon puoliksi.

Minä en ollut koskaan kokenut niitä juttuja ja olisin kovasti halunnut. Kävi sitten niin, että minun aloitteestani mentiin arkisesti kihloihin, ei ollut kirkkohäitä ei hääjuhlaa, ei ollut edes morsiuspukua. Ei ollut ns oikeaa kihlasormusta, vaan ostimme minulle käytetyn sormuksen. Emme ole hankkineet yhteistä asuntoa, mies vaan muutti aikoinaan asumaan minun omistamaani kotiin.

Eihän tässä.ole samalla lailla haluttu ja arvostettu olo kuin jos olisi tehty asiat normaalilla tavalla. Ja mies oli siis jo eronnut ennen tapaamistamme ja seurusteluaika oli ihan normaali. Eli ymmärrän hyvin tunteesi ap.

Häähullut kuriin! kirjoitti:

Ehkä olet ymmärtänyt hänen äänensävynsä väärin edellisistä häistä puhuttaessa. Ehkä hänen exänsä haave oli päivä prinsessanana ja mies on vain ihmetellyt ääneen sitä kaikkea.

Siksi toisekseen harva haluaa suuret häät toisella kerralla, keski-ikäisenä. Mutta jos asia on eron suuruinen, niin moido!

Tämä minullekin tuli heti mieleen. Moni mies ei ymmärrä hääpäivään panostamista, varsinkin kun panostus on usein vain morsiamen unelmien toteutusta eikä miestä kuunnella lainkaan.

Ja siihen jos lisää sen, että hän voi kokea, että hääpäivään panostus kaikkine stresseineen on painolasti suhteelle, kun ekassakin kävi huonosti, niin miksi ihmeessä hän haluaisi isot häät.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kertonut miehellesi, miltä tuntuu ja mitä itse toivot?

Minulla oli sama tilanne, mies oli tehnyt kaiken jo aiemmin toisen kanssa. Oli ollut perinteiset häät ja oikea timanttikihlasormus ja kosinta ja ostivat yhteisen asunnon puoliksi.

Minä en ollut koskaan kokenut niitä juttuja ja olisin kovasti halunnut. Kävi sitten niin, että minun aloitteestani mentiin arkisesti kihloihin, ei ollut kirkkohäitä ei hääjuhlaa, ei ollut edes morsiuspukua. Ei ollut ns oikeaa kihlasormusta, vaan ostimme minulle käytetyn sormuksen. Emme ole hankkineet yhteistä asuntoa, mies vaan muutti aikoinaan asumaan minun omistamaani kotiin.

Eihän tässä.ole samalla lailla haluttu ja arvostettu olo kuin jos olisi tehty asiat normaalilla tavalla. Ja mies oli siis jo eronnut ennen tapaamistamme ja seurusteluaika oli ihan normaali. Eli ymmärrän hyvin tunteesi ap.

Tuleeko se arvostuksen tunne miehen rahallisesta panostuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Häähullut kuriin! kirjoitti:

Ehkä olet ymmärtänyt hänen äänensävynsä väärin edellisistä häistä puhuttaessa. Ehkä hänen exänsä haave oli päivä prinsessanana ja mies on vain ihmetellyt ääneen sitä kaikkea.

Siksi toisekseen harva haluaa suuret häät toisella kerralla, keski-ikäisenä. Mutta jos asia on eron suuruinen, niin moido!

Tämä minullekin tuli heti mieleen. Moni mies ei ymmärrä hääpäivään panostamista, varsinkin kun panostus on usein vain morsiamen unelmien toteutusta eikä miestä kuunnella lainkaan.

Ja siihen jos lisää sen, että hän voi kokea, että hääpäivään panostus kaikkine stresseineen on painolasti suhteelle, kun ekassakin kävi huonosti, niin miksi ihmeessä hän haluaisi isot häät.

Mulle tulee mieleen, etyä miehen on ehkä vaikea asettua toisen asemaan ylipäätään. Hän miettii nyt, mitä itse haluaa, eikä mitä ap toivoisi ja miltä ap:sta tuntuu. Ja vielä hieroo niitä edellisiä häitä ap:n naamaan. Onko selvillä, mistä syystä miehelle ihan oikeasti tuli ero edellisestä suhteesta? Oletko jutellut koskaan hänen exänsä kanssa?

Tulkitsen niin, että 1.vaimo oli miehen elämän Suuri Rakkaus. Selvästi muistelee ensimmäisiä häitään ylpeydellä. 

En ole vielä tavannut miestä joka haluaisi isot häät!

Arvelen että on menty morsiamen mukaan ekallakin kerralla ja prinsessapäivä x 100 on ollut teemana. 

Kukapa sitä haluaisi toistaa? 

Se on kahden ihmisen päivä joten etteköhän löydä molemmille hyvän ratkaisun siltä väliltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kertonut miehellesi, miltä tuntuu ja mitä itse toivot?

Minulla oli sama tilanne, mies oli tehnyt kaiken jo aiemmin toisen kanssa. Oli ollut perinteiset häät ja oikea timanttikihlasormus ja kosinta ja ostivat yhteisen asunnon puoliksi.

Minä en ollut koskaan kokenut niitä juttuja ja olisin kovasti halunnut. Kävi sitten niin, että minun aloitteestani mentiin arkisesti kihloihin, ei ollut kirkkohäitä ei hääjuhlaa, ei ollut edes morsiuspukua. Ei ollut ns oikeaa kihlasormusta, vaan ostimme minulle käytetyn sormuksen. Emme ole hankkineet yhteistä asuntoa, mies vaan muutti aikoinaan asumaan minun omistamaani kotiin.

Eihän tässä.ole samalla lailla haluttu ja arvostettu olo kuin jos olisi tehty asiat normaalilla tavalla. Ja mies oli siis jo eronnut ennen tapaamistamme ja seurusteluaika oli ihan normaali. Eli ymmärrän hyvin tunteesi ap.

Tuleeko se arvostuksen tunne miehen rahallisesta panostuksesta?

Ei pääosin tietenkään. Mutta ehkä se jotenkin tuntuu, jos ei halua tehdä taloudellisia sitoumuksia yhdessä vaimonsa kanssa. Tunnustan myös toivovani, että mies joskus esim veisi minut syömään ravintolaan. Kukaan mies ei ole koskaan edes tarjonnut minulle kahvia treffeillä, joten tuntuu, etten ole niin arvokas naisena kuin jitkut muut. Meillä on siis avioliitossakin täysin eri rahat, mikä on ihan hyvä mielestäni, mutta esim Valentinen päivänä, jos käymme syömässä, niin kumpikin maksaa oman ruokansa, enkä ole saanut ruusua tms. Sellaisia eleitä kyllä kaipaan. Ja tuntuu käsittämättömältä, että jotkut naiset saavat miehiltään lahjaksi vaikka koruja tai kylpyläloman tms. He ovat ehkä niitä, joilla oli oikeat häätkin.

Vierailija kirjoitti:

Määritelkää nyt hyvät ihmiset "kunnon häät". Itse olen vain kerran mennyt naimisiin ja toista ei ikinä tule mutta omasta mielestäni hyvin pienet häät oli myös kunnon häät. Onnellisesti vielä 17 vuoden jälkeen. 

Onko ne kunnon häät vain jos hääbudjetti on räjäytetty ja vieraita 300? Erotaan 5 vuoden jälkeen. Siinä teille kunnon häät vai?

Itse menin naimisiin hyvin koruttomasti maistraatissa, edes kummempia juhlia ei pidetty (pienet kahvittelut). Ja se sopi hyvin minulle ja miehelle.

Eräs ystävä totesi joskus häiden jälkeen, että kun hän menee naimisiin, niin haluaa mennään silleen "oikeasti naimisiin", eli isot juhlat, hääpuvut jne.

Naureskeltiin jälkikäteen miehen kanssa, että kai me sitten ollaan vaan leikisti naimisissa, kun ei hääpukuja, -kakkuja ja 100 -henkilön vieraslistaa ollut 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häähullut kuriin! kirjoitti:

Ehkä olet ymmärtänyt hänen äänensävynsä väärin edellisistä häistä puhuttaessa. Ehkä hänen exänsä haave oli päivä prinsessanana ja mies on vain ihmetellyt ääneen sitä kaikkea.

Siksi toisekseen harva haluaa suuret häät toisella kerralla, keski-ikäisenä. Mutta jos asia on eron suuruinen, niin moido!

Tämä minullekin tuli heti mieleen. Moni mies ei ymmärrä hääpäivään panostamista, varsinkin kun panostus on usein vain morsiamen unelmien toteutusta eikä miestä kuunnella lainkaan.

Ja siihen jos lisää sen, että hän voi kokea, että hääpäivään panostus kaikkine stresseineen on painolasti suhteelle, kun ekassakin kävi huonosti, niin miksi ihmeessä hän haluaisi isot häät.

Mulle tulee mieleen, etyä miehen on ehkä vaikea asettua toisen asemaan ylipäätään. Hän miettii nyt, mitä itse haluaa, eikä mitä ap toivoisi ja miltä ap:sta tuntuu. Ja vielä hieroo niitä edellisiä häitä ap:n naamaan. Onko selvillä, mistä syystä miehelle ihan oikeasti tuli ero edellisestä suhteesta? Oletko jutellut koskaan hänen exänsä kanssa?

Mikä meni vikaan ensimmäisessä liitossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määritelkää nyt hyvät ihmiset "kunnon häät". Itse olen vain kerran mennyt naimisiin ja toista ei ikinä tule mutta omasta mielestäni hyvin pienet häät oli myös kunnon häät. Onnellisesti vielä 17 vuoden jälkeen. 

Onko ne kunnon häät vain jos hääbudjetti on räjäytetty ja vieraita 300? Erotaan 5 vuoden jälkeen. Siinä teille kunnon häät vai?

Itse menin naimisiin hyvin koruttomasti maistraatissa, edes kummempia juhlia ei pidetty (pienet kahvittelut). Ja se sopi hyvin minulle ja miehelle.

Eräs ystävä totesi joskus häiden jälkeen, että kun hän menee naimisiin, niin haluaa mennään silleen "oikeasti naimisiin", eli isot juhlat, hääpuvut jne.

Naureskeltiin jälkikäteen miehen kanssa, että kai me sitten ollaan vaan leikisti naimisissa, kun ei hääpukuja, -kakkuja ja 100 -henkilön vieraslistaa ollut 😁

Sinun tapasi ei ole parempi kuin jonkun toisen tapa. Turha ylentää itseään noin.

Minä ainakin sanoisin, että haluaisin kunnon häät kun en ole niitä ennen kokenut, ja että häät nyt ovat usein naisille isompi juttu muutenkin, joten eikö mies voisi tulla vastaan siinä vähän. Lupautuisin vaikka maksamaan isomman osan asioista tms. jos miestä arveluttaa vaan kulut. Kertoisin, että olen haaveillut kunnon häistä ja nyt olisi viimein mahdollisuus toteuttaa sellaiset. Eikö miehestäkin olisi hiukan epäreilua minua kohtaan, että sen takia kun hän on jo yhdet kunnon häät viettänyt, niin minä en saisi samaa kokea? Luulisi että ymmärtäisi. Ja todellakin sanoisin etten tahdo kuulla edellisistä häistä mitään jos se häiritsisi. Selittäisin miksi. Jos ei keskustelemallakaan taivu niin pyytäisin jonkinlaista kompromissia joka miellyttää milempia. Ei hääjärjestelyissä kummankaan pitäisi jyrätä toista! nehän ovat yhteiset juhlat. Ja niinkuin joku tuolla mainitsikin aiemmin, miksi et voisi tehdä jotain erilaista kuin miehesi teki ex-vaimon kanssa häissä? eli vaikka juuri talvihäät tms jos pelkäät vertailua? En nyt tämmöisen takia itse ainakaan ehkä eroaisi jos ei muita ongelmia ole ja häät muutenkin mielessä. Keskustelkaa! avaa suusi ja kerro ajatukset miehellesi. Ei se muuten tiedä mitä sinä ajattelet. Jos et sano mitään niin voi luulla että olet hänen kanssa samaa mieltäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 v hukkaan? ;( kirjoitti:

Olemme olleet yhdessä 5 v ja esille on noussut naimisiin menomahdollisuus. Olemme iältään 40+. Mieheni on ollut ennen aviossa, minä en. Mieheni on (kyllästymiseen asti) kertoillut ensimmäisistä häistään, miten siellä oli vimpan päälle kaikki, kaikki oli suurta ja kaunista. En tiedä miksi hän niitä mulle on kertoillut, ei minua kiinnosta yhtään ja olen sen sanonutkin. Ajattelin että toisaalta kiva, mies arvostaa tärkeätä päivää näin paljon joten tiedossa on nyt minullekin todella ihana päivä upeine puitteineen. Mutta nyt loukkaannuin todellakin sillä hän sanoi että JOS hän on toista kertaa menossa naimisiin, haluaa mahdollisimman halvat ja pienet häät! Tämä oli minulle sellainen kylmä suihku, että olen jo harkinnut eroamista.

Joku voi nyt kommentoida että olen lapsellinen, mutta se ei poista sitä että todella loukkaannuin enkä varmasti halua mitään karua vihkimistilaisuutta. Tietäen vielä tuon miehen ensimmäisen hääpäivän.

Miten mieheni voi olla näin ajattelematon? Näkökulmia puolesta ja vastaan ottaisin vaikka melkein olen jo tehnyt päätöksen luovuttaa tämän miehen suhteen. Eikö hän ole päässyt henkisesti eroon eksästään kun tuota muistoa täytyy näin vaalia?

Ja minkään omaisuuden perässä en ole, avioehdot tehtäisiin, joten tämän kerron ennen kuin joku ehdottaa että odotan miehen rahoja, en odotan. Olemme kumpikin ihan elättäneet itse itsemme tuloillamme ja myös häät luonnollisesti maksaisimme puoliksi joten mitään maksajaa en etsi.

Ja miksi on pitänyt niin paljon kertoa niistä häistä kun mun kanssani meinataan suorittaa asia alta pois kuten jokin Kelassa käyminen? En nyt tunne oloani kovinkaan haluttavaksi.

Kyllä pitäs tollaset puheet hälytyskelloja ennemminkin soittaa. Joo, mies arvostaa tärkeää päiväänsä, mut miksi hän siitä sulle kertoo?

Ehkä se mies ajattelee, että kun ap sanoo, ettei kiinnosta niin ei kiinnosta häät yleensäkään. Ja on siksi todennut itsekseen että hyvä kun ei tarvi uudelleen isoa, ei muijaakaan kiinnosta.

Ei, kun olen sanonut että hei, ei mua kiinnosta sun ekat häät vaan että haluan omat häät joita voimme yhdessä suunnitella. Olen ollut närkästynyt noista h**n muisteloista. Muistelee mitä ruokia siellä oli, jonkun esiintyjän juttuja, boolin reseptiä ym. Olen kuullut jopa siitä miten paljon nähtiin vaivaa kun morsiamelle etsittiin sitä pukua. Olen tehnyt selväksi kyllä nämä asiat.

Jonkun esittämä idea erilaisista talviteemahäistä oli ihana. Harmi vain, se on sitä liiallisuutta, mies on sanonut että korkeintaan maistraattiin, JOS ylipäänsä menee enää naimisiin.

Kela-esimerkki tuli vaan jostain mieleen, emme ole mitään kelan "asiakkaita" siinä mielessä mitä tulee mieleen :)

-ap

Tämä nyt sua ei lohduta paljoa, mutta mun avomies on sanonut kun olen ottanut puheeksi avioliiton että aivan sama. Kylläpä oli "ponnekkaan innokkaasti" sanottu ilmaus siitä mitä mieltä on elämästä loppuelämästä kanssani. Etenkin kun hän on ollut kerran naimisissa. En tässä ole sitten alkanut kirkkoja paljoa varailemaan jos noin tärkeään kysymykseen sanotaan kuten teinit että aivan sama. Meni kyllä  makukin koko asiaan kun suoraan sanon eikä enää huvitakaan koko asia.

Olen  minäkin ollut kerran naimisissa jossa toimin kosija-aloitteentekijänä itse :) mutta silloinen mieheni oli heti innoissaan, että JOO, aletaan varaileen juttuja! Ja näin myös tehtiin. Nykyiseni sanoo vastaavassa tilanteessa että aivan sama ja haukotus päälle. Toista naista ei pitäisi olla mutta mistäs senkään varmaksi tietää?

Miehet, logiikkaa?

No mun aikuinen poika on sitä mieltä että Miksi ihmeessä joku haluaisi tuollaista hössötystä ja vielä kaupan päälle joutuu mahdollisesti antamaan puolet (olemattomasta) omaisuudestaan kun erotaan. Hän varmasti sanoisi ’ihan sama’ jos tyttöystävä tuota ehdottaisi - laimeana versiona siitä että ’nyt tuli pakokauhu, Mä haluun sut elämääni mutta en todellakaan ymmärrä tätä avioliitto-hää- sekoilua!’

Ap mainitsi että avioehdot tulisivat eikä muutoinkaan ole tämän miehen varallisuuden perään.

Se on ihan okei, että joku haluaa naimisiin, joku ei. Mutta tässä ap:n tapauksessahan kumpikin on tuota "naimisiinmenijärotua" - mutta joku mättää nyt miehellä ja pahasti. Ei taida haluta aapeen kanssa naimisiin ja näin riitauttamalla asian pääsee ehkä haluamaansa lopputulokseen: suhde päättyy naisen toimesta tähän ylitsepääsemättömään hääkysymykseen,  kun itsessä ei jostain syystä ole munaa päättää itse jostain syystä toimimatonta suhdetta. Ei suhde voi toimia jos näin isoissa asioissa on noin isot erot.

Monelle miehelle ne hääkrumeluurit on toisarvoinen seikka todellisuudessa mutta vaimoa miellyttääkseen niihin suostuu. Kuten myös lasten tekoon. Mutta ehkä se onkin juuri sitä aikuisuutta ja joustamista ja kykyä tulla toista vastaan. Jos joku juttu on toiselle tärkeä ja toiselle "ei niin väliä", kuten tässä ap:n hääesimerkissä, kyllä tämän miehen todellakin pitäisi suostua niihin isohkoihin häihin. Etenkin kun on vielä 1. kierroksella niin tehnyt ja haikailee edelleen niiden perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määritelkää nyt hyvät ihmiset "kunnon häät". Itse olen vain kerran mennyt naimisiin ja toista ei ikinä tule mutta omasta mielestäni hyvin pienet häät oli myös kunnon häät. Onnellisesti vielä 17 vuoden jälkeen. 

Onko ne kunnon häät vain jos hääbudjetti on räjäytetty ja vieraita 300? Erotaan 5 vuoden jälkeen. Siinä teille kunnon häät vai?

Itse menin naimisiin hyvin koruttomasti maistraatissa, edes kummempia juhlia ei pidetty (pienet kahvittelut). Ja se sopi hyvin minulle ja miehelle.

Eräs ystävä totesi joskus häiden jälkeen, että kun hän menee naimisiin, niin haluaa mennään silleen "oikeasti naimisiin", eli isot juhlat, hääpuvut jne.

Naureskeltiin jälkikäteen miehen kanssa, että kai me sitten ollaan vaan leikisti naimisissa, kun ei hääpukuja, -kakkuja ja 100 -henkilön vieraslistaa ollut 😁

Sinun tapasi ei ole parempi kuin jonkun toisen tapa. Turha ylentää itseään noin.

Sanoinko niin? Ennemminhän tuo ystävä ajatteli, että vaatimattomat häät eivät ole oikeat häät, eli ylensi itsensä.

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä tavannut miestä joka haluaisi isot häät!

Arvelen että on menty morsiamen mukaan ekallakin kerralla ja prinsessapäivä x 100 on ollut teemana. 

Kukapa sitä haluaisi toistaa? 

Se on kahden ihmisen päivä joten etteköhän löydä molemmille hyvän ratkaisun siltä väliltä.

Okei.. Mutta... Miksi sitten ottaa enää uutta "akkaa" jos ei halua panostaa tähän enää, vaan on invalidisoitunut / katkeroitunut erostaan liikaa? Oikein jopa  korostaa sitä miten 1. vaimo sai kivat häät mutta enää ei ole valmis panostamaan, nykyisyyteen.  Ekalla kerralla kyllä mentiin vaimokkeen halujen mukaan kenties mutta ehei, enää, ei ei. Jos tällaisessa tilanteessa tämä uusi vaimo ei koe epäreiluutta ja vieläpä 1. kertaa naimisiin mennessään, ei sitten missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 v hukkaan? ;( kirjoitti:

Olemme olleet yhdessä 5 v ja esille on noussut naimisiin menomahdollisuus. Olemme iältään 40+. Mieheni on ollut ennen aviossa, minä en. Mieheni on (kyllästymiseen asti) kertoillut ensimmäisistä häistään, miten siellä oli vimpan päälle kaikki, kaikki oli suurta ja kaunista. En tiedä miksi hän niitä mulle on kertoillut, ei minua kiinnosta yhtään ja olen sen sanonutkin. Ajattelin että toisaalta kiva, mies arvostaa tärkeätä päivää näin paljon joten tiedossa on nyt minullekin todella ihana päivä upeine puitteineen. Mutta nyt loukkaannuin todellakin sillä hän sanoi että JOS hän on toista kertaa menossa naimisiin, haluaa mahdollisimman halvat ja pienet häät! Tämä oli minulle sellainen kylmä suihku, että olen jo harkinnut eroamista.

Joku voi nyt kommentoida että olen lapsellinen, mutta se ei poista sitä että todella loukkaannuin enkä varmasti halua mitään karua vihkimistilaisuutta. Tietäen vielä tuon miehen ensimmäisen hääpäivän.

Miten mieheni voi olla näin ajattelematon? Näkökulmia puolesta ja vastaan ottaisin vaikka melkein olen jo tehnyt päätöksen luovuttaa tämän miehen suhteen. Eikö hän ole päässyt henkisesti eroon eksästään kun tuota muistoa täytyy näin vaalia?

Ja minkään omaisuuden perässä en ole, avioehdot tehtäisiin, joten tämän kerron ennen kuin joku ehdottaa että odotan miehen rahoja, en odotan. Olemme kumpikin ihan elättäneet itse itsemme tuloillamme ja myös häät luonnollisesti maksaisimme puoliksi joten mitään maksajaa en etsi.

Ja miksi on pitänyt niin paljon kertoa niistä häistä kun mun kanssani meinataan suorittaa asia alta pois kuten jokin Kelassa käyminen? En nyt tunne oloani kovinkaan haluttavaksi.

Kyllä pitäs tollaset puheet hälytyskelloja ennemminkin soittaa. Joo, mies arvostaa tärkeää päiväänsä, mut miksi hän siitä sulle kertoo?

Ehkä se mies ajattelee, että kun ap sanoo, ettei kiinnosta niin ei kiinnosta häät yleensäkään. Ja on siksi todennut itsekseen että hyvä kun ei tarvi uudelleen isoa, ei muijaakaan kiinnosta.

Ei, kun olen sanonut että hei, ei mua kiinnosta sun ekat häät vaan että haluan omat häät joita voimme yhdessä suunnitella. Olen ollut närkästynyt noista h**n muisteloista. Muistelee mitä ruokia siellä oli, jonkun esiintyjän juttuja, boolin reseptiä ym. Olen kuullut jopa siitä miten paljon nähtiin vaivaa kun morsiamelle etsittiin sitä pukua. Olen tehnyt selväksi kyllä nämä asiat.

Jonkun esittämä idea erilaisista talviteemahäistä oli ihana. Harmi vain, se on sitä liiallisuutta, mies on sanonut että korkeintaan maistraattiin, JOS ylipäänsä menee enää naimisiin.

Kela-esimerkki tuli vaan jostain mieleen, emme ole mitään kelan "asiakkaita" siinä mielessä mitä tulee mieleen :)

-ap

Tämä nyt sua ei lohduta paljoa, mutta mun avomies on sanonut kun olen ottanut puheeksi avioliiton että aivan sama. Kylläpä oli "ponnekkaan innokkaasti" sanottu ilmaus siitä mitä mieltä on elämästä loppuelämästä kanssani. Etenkin kun hän on ollut kerran naimisissa. En tässä ole sitten alkanut kirkkoja paljoa varailemaan jos noin tärkeään kysymykseen sanotaan kuten teinit että aivan sama. Meni kyllä  makukin koko asiaan kun suoraan sanon eikä enää huvitakaan koko asia.

Olen  minäkin ollut kerran naimisissa jossa toimin kosija-aloitteentekijänä itse :) mutta silloinen mieheni oli heti innoissaan, että JOO, aletaan varaileen juttuja! Ja näin myös tehtiin. Nykyiseni sanoo vastaavassa tilanteessa että aivan sama ja haukotus päälle. Toista naista ei pitäisi olla mutta mistäs senkään varmaksi tietää?

Miehet, logiikkaa?

No mun aikuinen poika on sitä mieltä että Miksi ihmeessä joku haluaisi tuollaista hössötystä ja vielä kaupan päälle joutuu mahdollisesti antamaan puolet (olemattomasta) omaisuudestaan kun erotaan. Hän varmasti sanoisi ’ihan sama’ jos tyttöystävä tuota ehdottaisi - laimeana versiona siitä että ’nyt tuli pakokauhu, Mä haluun sut elämääni mutta en todellakaan ymmärrä tätä avioliitto-hää- sekoilua!’

Ap mainitsi että avioehdot tulisivat eikä muutoinkaan ole tämän miehen varallisuuden perään.

Se on ihan okei, että joku haluaa naimisiin, joku ei. Mutta tässä ap:n tapauksessahan kumpikin on tuota "naimisiinmenijärotua" - mutta joku mättää nyt miehellä ja pahasti. Ei taida haluta aapeen kanssa naimisiin ja näin riitauttamalla asian pääsee ehkä haluamaansa lopputulokseen: suhde päättyy naisen toimesta tähän ylitsepääsemättömään hääkysymykseen,  kun itsessä ei jostain syystä ole munaa päättää itse jostain syystä toimimatonta suhdetta. Ei suhde voi toimia jos näin isoissa asioissa on noin isot erot.

Monelle miehelle ne hääkrumeluurit on toisarvoinen seikka todellisuudessa mutta vaimoa miellyttääkseen niihin suostuu. Kuten myös lasten tekoon. Mutta ehkä se onkin juuri sitä aikuisuutta ja joustamista ja kykyä tulla toista vastaan. Jos joku juttu on toiselle tärkeä ja toiselle "ei niin väliä", kuten tässä ap:n hääesimerkissä, kyllä tämän miehen todellakin pitäisi suostua niihin isohkoihin häihin. Etenkin kun on vielä 1. kierroksella niin tehnyt ja haikailee edelleen niiden perään.

Ennemminkin taitaa mies nyt yhden avioeron jälkeen ajatella, että turha laittaa kymppitonneja asiaan, joka välttämättä ei edes kestä.

Voi toisaalta myös testata, että haluaako ap naimisiin vain isojen bileiden takia, vai miehen itsensä takia.

Veljeni kun meni ensimmäsen kerran naimisiin, oli isot häät.

Liitto päätyi eroon.

Toisella kertaa oli myöskin isot häät ja tämä morsiamen toivomuksesta. Veljeni suostui siihen ihan sillä perusteella, että on toisellakin oikeus saada juhlia häitään eikä luopua siitä haavesta sen takia, että puoliso on sen jo kerran kokenut.

Ja hyvä kun juhlivat, yhdessä ovat olleet jo yli parikymmentä vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kertonut miehellesi, miltä tuntuu ja mitä itse toivot?

Minulla oli sama tilanne, mies oli tehnyt kaiken jo aiemmin toisen kanssa. Oli ollut perinteiset häät ja oikea timanttikihlasormus ja kosinta ja ostivat yhteisen asunnon puoliksi.

Minä en ollut koskaan kokenut niitä juttuja ja olisin kovasti halunnut. Kävi sitten niin, että minun aloitteestani mentiin arkisesti kihloihin, ei ollut kirkkohäitä ei hääjuhlaa, ei ollut edes morsiuspukua. Ei ollut ns oikeaa kihlasormusta, vaan ostimme minulle käytetyn sormuksen. Emme ole hankkineet yhteistä asuntoa, mies vaan muutti aikoinaan asumaan minun omistamaani kotiin.

Eihän tässä.ole samalla lailla haluttu ja arvostettu olo kuin jos olisi tehty asiat normaalilla tavalla. Ja mies oli siis jo eronnut ennen tapaamistamme ja seurusteluaika oli ihan normaali. Eli ymmärrän hyvin tunteesi ap.

Tuleeko se arvostuksen tunne miehen rahallisesta panostuksesta?

Ei pääosin tietenkään. Mutta ehkä se jotenkin tuntuu, jos ei halua tehdä taloudellisia sitoumuksia yhdessä vaimonsa kanssa. Tunnustan myös toivovani, että mies joskus esim veisi minut syömään ravintolaan. Kukaan mies ei ole koskaan edes tarjonnut minulle kahvia treffeillä, joten tuntuu, etten ole niin arvokas naisena kuin jitkut muut. Meillä on siis avioliitossakin täysin eri rahat, mikä on ihan hyvä mielestäni, mutta esim Valentinen päivänä, jos käymme syömässä, niin kumpikin maksaa oman ruokansa, enkä ole saanut ruusua tms. Sellaisia eleitä kyllä kaipaan. Ja tuntuu käsittämättömältä, että jotkut naiset saavat miehiltään lahjaksi vaikka koruja tai kylpyläloman tms. He ovat ehkä niitä, joilla oli oikeat häätkin.

Naulan kantaan. On niitä naisia joiden vuoksi mies suostuu vaimonsa kovasti tahtomiin unelmahäihin, ostaa ruusuja, koruja ja vie ulos syömään sekä matkoille.

Sitten on niitä naisia joita ei viedä mihinkään. Koskaan.

Seurusteluvaiheen ensimmäiset 2 kk osoittaa paljon, kumpaan ryhmään kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kertonut miehellesi, miltä tuntuu ja mitä itse toivot?

Minulla oli sama tilanne, mies oli tehnyt kaiken jo aiemmin toisen kanssa. Oli ollut perinteiset häät ja oikea timanttikihlasormus ja kosinta ja ostivat yhteisen asunnon puoliksi.

Minä en ollut koskaan kokenut niitä juttuja ja olisin kovasti halunnut. Kävi sitten niin, että minun aloitteestani mentiin arkisesti kihloihin, ei ollut kirkkohäitä ei hääjuhlaa, ei ollut edes morsiuspukua. Ei ollut ns oikeaa kihlasormusta, vaan ostimme minulle käytetyn sormuksen. Emme ole hankkineet yhteistä asuntoa, mies vaan muutti aikoinaan asumaan minun omistamaani kotiin.

Eihän tässä.ole samalla lailla haluttu ja arvostettu olo kuin jos olisi tehty asiat normaalilla tavalla. Ja mies oli siis jo eronnut ennen tapaamistamme ja seurusteluaika oli ihan normaali. Eli ymmärrän hyvin tunteesi ap.

Tuleeko se arvostuksen tunne miehen rahallisesta panostuksesta?

Ei pääosin tietenkään. Mutta ehkä se jotenkin tuntuu, jos ei halua tehdä taloudellisia sitoumuksia yhdessä vaimonsa kanssa. Tunnustan myös toivovani, että mies joskus esim veisi minut syömään ravintolaan. Kukaan mies ei ole koskaan edes tarjonnut minulle kahvia treffeillä, joten tuntuu, etten ole niin arvokas naisena kuin jitkut muut. Meillä on siis avioliitossakin täysin eri rahat, mikä on ihan hyvä mielestäni, mutta esim Valentinen päivänä, jos käymme syömässä, niin kumpikin maksaa oman ruokansa, enkä ole saanut ruusua tms. Sellaisia eleitä kyllä kaipaan. Ja tuntuu käsittämättömältä, että jotkut naiset saavat miehiltään lahjaksi vaikka koruja tai kylpyläloman tms. He ovat ehkä niitä, joilla oli oikeat häätkin.

Naulan kantaan. On niitä naisia joiden vuoksi mies suostuu vaimonsa kovasti tahtomiin unelmahäihin, ostaa ruusuja, koruja ja vie ulos syömään sekä matkoille.

Sitten on niitä naisia joita ei viedä mihinkään. Koskaan.

Seurusteluvaiheen ensimmäiset 2 kk osoittaa paljon, kumpaan ryhmään kuuluu.

No jaa. Oma mies ei ole pahemmin spontaani kukkien ja korujen ostaja, mutta sen sijaan tekee eteeni kaikkensa. Eli hakee vaikka kuun taivaalta jos pyydän, mutta spontaanisti ei kukkia tms ostele, kun ei vaan ole sen luonteinen.

Onko ap edes menossa naimisiin? Hänhän kirjoitti, että mies oli sanonut, että jos hän ikinä menee uudestaan naimisiin jne. Tuohan tarkoittaa, ettei naimisiinmenosta ole edes sovittu.